Vuosi 2016 pähkinänkuoressa

Tuntuu kuin vasta eilen olisin pohtinut mitä kaikkea vuosi 2016 voisi mahdollisesti pitää sisällään. Aika kuluu ihan liian nopeasti.

Vuosi 2015 oli siltä osin mielenkiintoinen, että löysin silloin ne omat, oikeat vahvuuteni ja yksi vuoden 2016 tavoitteista oli opetella tuntemaan itseäni uudelleen entistä paremmin. Siinä koen onnistuneeni, sillä lopulta sain Nuorten Taidetyöpajalta työpaikan ja se on tuonut elämääni sitä kauan kaivattua muutosta. Tänä vuonna olenkin keskittynyt enemmän omaaan elämääni myös koiraharrastusten ulkopuolella. Olen esimerkiksi tietoisesti pitänyt x-määrän mittaista taukoa kouluttamisesta, vaikka joitakin satunnaisia kertoja kävinkin kouluttamassa mm.agilitya. Kyse ei ole ollut siitä etteikö muiden kouluttaminen enää innostaisi, vaan ihan puhtaasti omasta hyvinvoinnista. Se on tuntunut uskomattoman hyvältä, vaikka aluksi pelkäsinkin muiden suhtautumista siihen asiaan. Kaiken lisäksi olen saanut nykyisessä työssäni hyödynnettyä myös koiraharrastuksessa hankittuja taitoja sekä osaamista. Heka on ollut paljon mukanani töissä ja olen nyt entistä varmempi, että jatkan nykyisellä tiellä ja lisään työhöni enemmän eläinavusteisuutta. Se on se minun juttuni ja hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla on nykypäivänä todella merkittävää.

Tämän kaiken tiivistää SuomiLOVElle antamani haastattelu, jonka pääsee lukemaan seuraavaa linkkia klikkaamalla: Heka-koira pelasti koulukiusatun Tiinan.

Mitä tulee harrastuksiin, niin agilityssa Haukkuvaara vakiintui meidän treenipaikaksi ja koko vuoden kävimme ahkerasti Julian koutsattavana. Tänä vuonna myös opettelin ohjaamaan Hekaa kuin maksikoiraa ja sen myötä agility alkoikin tuntumaan siltä, että olimme useasti samalla radalla molemmat. Sen näki mm.kilpailukaudella, jolloin menin reilusti omalle epämukavuusalueelleni ohjaamalla Hekaa sellaisten tuomareiden radoilla, joilla en 2-3 vuotta sitten olisi kyennyt suoriutumaan. Mitään varsinaista nollien tulosjuhlaa emme saaneet aikaiseksi, mutta päällimmäinen tavoite olikin nauttia siitä että saan kilpailla noin upean koiran kanssa. Kesän aktiivisimman kilpailukauden lisäksi kävimme alkuvuodesta Jennan seminaarissa kouluttautumassa sekä Tiian yksärillä Kuopiossa.

Päällimmäisenä mieleen jäi oma, henkinen onnistuminen sekä olympiavoitto Luxin kanssa sekä pronssi Hekan kanssa. 


Koirafrisbeen osalta tarkoitus oli osallistua kaikkiin kilpailuihin, mitkä tänä vuonna Suomessa järjestettiin. Vuoteen mahtui kahdet kisat, joista kotiin tuotiin microkoirien tarkkuusheiton suomenmestaruus sekä hopeaa freestylessa. Itse harjoittelu jäi naurettavan minimaaliseksi, mutta kai se menee niin että laatu korvaa määrän. Tai jotain. Heka lähettää frisbeekaverilleen, Domille, erityisterveiset sekä hännänheilutukset. Vuoden aikana kävimme myös paljon esiintymässä eri tapahtumissa.

Heka ei olisi suoriutunut näin aktiivisesta vuodesta ja kilpailukaudesta ilman säännöllistä kehonhuoltoa. Päivi kävi tarpeen vaatiessa antamassa Hekalle kraniohoitoa sekä laserterapiaa ja näiden hoitojen välissä hieroin ja venyttelin Hekaa omatoimisesti. Myös tasapainotyynyllä tehtävää kehonhallintaa tehtiin jonkun verran enemmän kuin mitä aiemmin. Uiminen kuului tietysti olennaisena osana "harjoitteluohjelmaan." Kilpailukauden päätteeksi saatiin jälleen kerran todeta, että Heka oli fyysisesti ja henkisesti erittäin hyvässä kunnossa ja suuremmilta "äksidenteiltä" vältyttiin.

Kun kilpailukausi saatiin pakettiin, aktiivisempi lajiharjoittelu tietysti väheni vaikka treeneissä kävimmekin kerta per viikko. Kuitenkin sekä vuoroin minä, että Heka olimme sairaana ja sen vuoksi loppuvuodesta tuli aika katkonainen. Heka kävi isommassa hammasoperaatiossa, kuten myös minä ja sitten itse sairastuin antibioottien aiheuttamaan suolistotulehdukseen ja toipuminen siitä oli todella hidasta. Silloin kun en itse ollut kykeneväinen harjoittelemaan Hekan kanssa, vuoroin sekä Anni että Linda ohjasivat mielellään valkoista elosalamaa. Kiitokset heille molemmille vielä tämän bloginkin kautta!

Yksi suurimmista asioista oli se, että Hekan hammasoperaation myötä löysimme sen meille sopivan klinikan, AlmaVetin, ja saimme samalla palan taivasta.

Tämä vuosi ei olisi ollut tietysti yhtikäs mitään ilman meidän MAHTAVIA sponsoreita - Nutrolinia, FitDogia ja KanaCollectionia. Jokainen heistä oli turvaamassa meidän vuotta omalla osa-alueellaan ja en voisi olla kiitollisempi. Lupaamme tehdä vähintään yhtä parhaamme myös ensi vuonna. Kiitos jokaiselle, olette meille kultaakin kalliimpia Hekan kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

EDIT: Kiitos myös tietysti teille lukijoille, sekä tietysti seuraajille niin facebookin kuin instagraminkin puolella. Just no words, olette ihania!

Kiitos Nutrolin, KanaCollection & FitDog

Tämä vuosi ei olisi ollut kokonainen ilman meidän MAHTAVIA sponsoreita. Laitoin jokaiselle ihan oman kiitoskorttinsa facebookin kautta, mutta haluan jakaa ne myös tänne blogin puolelle.


Nutrolinin ansiosta Hekan tassut kestävät treenistä toiseen niin agility, kuin- koirafrisbeekentällä sekä ympäri vuoden - säästä riippumatta.


KanaCollection on huolehtinut Hekan edustuskelpoisuudesta mm.messuilla, pr-tehtävissä, kisoissa sekä erilaisissa koiratapahtumissa. 


FitDog on turvannut Hekan nestetasapainon ylläpitämisen sekä edesauttanut nopeaa palautumista fyysisten suoritusten aikana ja niiden jälkeen.

Yhteistyö ylläolevien tahojen kanssa jatkuu myös ensi vuonna ja en voi muuta sanoa kuin että...KIITOS! Kiitos luottamuksesta.

Joulu mennä jollotti

Niin ne ajatuksetkin muuttuu ja jäimme sittenkin Hekan kanssa viettämään joulua tänne kotimaisemiin. Jouluaattona lunta satoi lisää ja katsottiin pipareiden leipomisen lomassa lumiukko sekä tietysti joulurauhan julistus. Perinteitä kunnioittaen.

Iltapäivällä pakkasin Hekan sekä lahjakassin mukaani ja lähdettiin joulun viettoon äitini luokse. Itse tykkään tämmöisestä rauhallisesta joulusta perheen ja läheisten ihmisten kesken, omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Ehkä siinä oli se suurin syy, miksi juuri se kotona vietetty joulu tuntui yksinkertaisesti loppujen lopuksi parhaalta ratkaisulta.

Syötiin, saunottiin ja avattiin tietysti lahjat. Hekakin oli ollut kiltti pieni puudeli ja pukki toi tietysti sillekkin paketteja.



Paketeista paljastui 2 uutta lelua, jotka näkyivätkin koiramessujen ostosten esittely-videolla. Ne menivät ko.videon kuvaamisen jälkeen kaappiin odottamaan paketointia ja jouluaattona Heka sai ne sitten omakseen. Vihdoin ja viimein. Jouluyönä käytiin vielä viemässä haudoille kynttilät.


Viimeiseen kuvaan kiteytyy mielestäni se fiilis - kyllä lomalla on mukavaa! Ei ole aikatauluja minkä mukaan täytyisi elää. Ilmakin on ihanan talvinen, joten mikäpäs tässä. Hekakin on jo kennelyskän puolesta toipumisen suhteen paremmalla puolella. 

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 4

Järjestyksessään neljättä rentoilusessiota käytiin harjoittelemassa jo joulukuun puolivälissä. Olin lisäksi varannut Hekalle ajan laserterapiaan ja ensimmäinen käynti siihen liittyen sisälsi myös Suvin suorittaman tarkastuksen, hoitotarpeen suunnittelun sekä yhden laserhoidon.

Heka oli jo odotustilassa yllättävänkin rento, sillä sitä pystyi jo palkitsemaan alle viiden minuutin jälkeen mikä taisi olla tähän hetkeen mennessä ennätys. Toimenpidehuoneessa Heka sen sijaan oli jo lähes samantien "haluan täältä pois"-fiiliksellä. Kaveri jopa kurotteli ovelle, että nyt äkkiä karkuun. Pöydällä olon aikanakin Heka oli enemmän puupökkelö, mutta se ei kuitenkaan väistänyt Suvia yhtä pahasti kuin aikaisemmin. Se jopa pystyi katsomaan Suvia, kun aikaisemmin se on kääntänyt päätään pois päin. Itse laserhoitoa Hekalle antoi hoitaja-Arja ja vaikka sekin aluksi jännitti, hyvin nopeasti Heka kuitenkin lähti rentoutumaan ja hoidon lopuksi se käveli ympäri toimenpidehuonetta reippaasti ja häntä ylhäällä.


Ehkä kaikista suurin jackpot tällä käynnillä tapahtui odotustilassa hoidon lopuksi. Heka otti Arjalta herkkuja ja pystyi vielä syömään ne! Kaiken lisäksi Suvi tuli käytävältä Hekaa kohti eikä kaveri väistänyt tässä vaiheessa yhtään. Edelleen odotan sitä päivää, koska Heka ensimmäistä kertaa kykenee ottamaan herkkuja myös Suvilta.

Heka on aina pitänyt Päivin antamasta laserista kraniohoidon yhteydessä ja uskon, että tällä tulee olemaan jatkossa myös vaikutusta Hekan rentoiluharjoituksiin klinikalla. Sitä hyvää oloa voi nimittäin saada aikaan myös siellä. 

T&H toivottavat hyvää joulua


Se on se aika vuodesta kun hiljennytään joulun viettoon. Näin teemme myös me ja huomenna lähdetään perinteitä kunnioittaen äitini luokse viettämään joulua. Sain peräti tehtyä KAIKEN aikataulussa mitä suunnittelinkin, blogia myöten.

Nyt kuitenkin...me toivotamme Hekan kanssa teille kaikille oikein rauhallista joulua!

Hekan hyppelyharjoitukset

Kennelyskä toi väistämättä meille treenitauon, mitä en kyllä sinällään pistä pahakseni motivaatio-ongelman vuoksi. Hekan puolesta tietysti tuntuu kurjalta, että sen piti siihen sairastua mutta nyt on jo kolmas oireeton päivä meneillään. Näin ollen karanteeni on "kärsitty" tammikuun 2.päivään mennessä, mutta sain Hekalle ajan kraniohoitoon 4.1 ja treeneihin palaillaan vasta 11.1.2017. Tuleepahan ihan kunnon tauko, jolloin koira saa ihan rauhassa toipua ja otetaan yksi viikko ylimääräistä palautumisaikaa.

Kuitenkin ennen sairastumistaan Heka ennätti käymään kaimani kanssa treeneissä, jolloin pääasiallisena teemana oli hyppytekniikka. Ko.harjoite oli Hekalle tuttu ennestään, siinä koiran tulee pystyä suoriutumaan kaartella olevista hypyistä in-outina. Siitä sitten sai mahdollisesti jatkaa eteenpäin tekemään sitä kahdeksikkona. Kahdeksikko vaati koiralta harjoituksen lukemista, irtoamista, taipumisen ja laukanvaihdon osaamista sekä askelmitan sovittamista.

Tiinalta ja Hekalta sujui näin hienosti.


Harjoitus itsessään sujui hyvin, joten pääsivät sitten vielä tekemään treeniä valkoisilla numeroilla. Tästä on video vielä kamerassa, mutta noin yleisesti hyvin sujui vaikka Tiinalle taisi rytmittäminen Hekan kanssa tulla pienenä yllätyksenä. Mutta hei...Heka osasi tehdä Tiinan kanssa SOKKARIN! Minä taas itse pidän lähes mahdottomuutena, mutta eipä se näköjään sitä sitten kuitenkaan ole. 

Nyt yritän tässä joululoman ja Hekan pakollisen karanteenin aikana nostattaa omaa treenimotivaatiota. Huomenna heti aamusta menen seuraamaan erään maksikoiran treenejä, jota pääsen itse sitten ohjaamaan ensi viikolla. Jeij!

Kun saimme palan taivasta - #AlmaVet

Jos joku palvelu tai tuote saa minut vakuuttuneeksi, tottakai annan siitä silloin palautetta mahdollisimman näkyvästi. 

Sen ajan mitä olen koiria omistanut (kohta 11 vuotta) sekä Heka, että nyt jo edesmennyt Jimi ovat saaneet pääosin hyvää hoitoa niillä klinikoilla missä olemme näiden vuosien aikana käyneet. Ikävä kyllä Hekalla on kuitenkin takanaan yksi melkoisen kurja ja kivulias eläinlääkärikokemus.

Avataan tilannetta hieman tarkemmin:

Heka koki vuosia sitten tarpeetonta kipua eläinlääkärin vastaanotolla ja se alkoi yhdistämään jo tietyn tieristeyksen kivun tunteeseen. Olen tapahtuneen vuoksi ehkä jopa pienesti menettänyt luottamusta eläinlääkäreihin. Se tulee esille silloin, jos kyseessä on vaikka rokotusta isompi toimenpide. Saatan jännittää, hikoilla sekä palella yhtä aikaa enkä välttämättä saa kuvailtua eläinlääkärille kaikkea, mitä ehkä pitäisi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin tästä johtuen jättänyt koirani hoitamatta. En missään tapauksessa pystyisi toimimaan niin. Heka peilaa omaa käytöstäni jopa loistavan ärsyttävästi takaisin ja tottakai se reagoi omaan tunnetilaani. Kuitenkin myös Hekan omat kokemukset vaikuttavat sen käytökseen.

Sanotaan että koira ei elä menneessä eikä tulevaisuudessa, vaan hetkessä. Se onkin totta, mutta jos/kun sille koiralle on joskus tapahtunut jotain ikävää, se tuppaa muistamaan sen loppuikänsä. Hekalle kävi juuri näin. Pelko ei kuitenkaan ole onneksi mennyt sellaisiin sfääreihin, että se voisi estää eläinlääkärin tekemät toimenpiteet. Enemmän se ilmenee mm.pyrkimällä tilanteesta pois, jännittyneisyytenä ja tärinänä. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että Heka on joka kerta klinikalta lähtiessä joko oksentanut tai ripuloinut. Muutenkin koko koira on ollut jännityksestä johtuen aivan poikki.


Palataan takaisin tähän hetkeen ja Hekan marraskuiseen hammasoperaatioon, jolloin tuo koira piti saada perusteelliseen hammashoitoon jollekkin klinikalle. Mutta minne? Olin kuullut kavereiltani pelkästään positiivista täällä Jyväskylässä keväällä avatusta, eläinklinikka AlmaVetistä. En miettinyt asiaa hetkeäkään, vaan sähköpostiviestittelyn jälkeen päädyin varaamaan ajan ell Suvi Heinolalle. Jo klinikalle tullessa sieltä huokui jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma, aivan erilainen kuin missään muualla. Itseäni jännitti, mutta tällä kertaa Heka oli meistä se rauhallisempi. Kun Suvi sitten otti meidät vastaan ja kävi koko koiran läpi ennen nukutusta, olin hyvällä tavalla hämmentynyt hänen tavastaan kohdata Heka sekä tietysti myös minut. Kaikki se oma jännittyneisyys ja hermostuneisuus alkoikin vaihtumaan kiitollisuuden ja luottamuksen tunteeseen. Alitajunnassa tiesin, että nyt jos koskaan Heka on ehdottomasti luotettavissa sekä osaavissa käsissä. Kun sitten sain hakea tuon koiran operaation päätteeksi, luottamus ja kiitollisuus kasvoi entisestään. Kukaan muu eläinlääkäri ei ole saanut minussa aikaiseksi vastaavanlaista reaktiota. Olenkin kysynyt itseltäni että miksi, oi miksi en ole ymmärtänyt käydä Suvin vastaanotolla jo aiempina vuosina?

Heka olisi ehdottomasti pitänyt saada kurjan kokemuksensa vuoksi näin loistavan eläinlääkärin hoidettavaksi jo aiemmin. Kai se menee niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuntuu kuin olisimme saaneet Suvin, Tepon ja koko AlmaVetin henkilökunnan myötä palan taivasta. Heistä jokaisella on sydän paikallaan niin eläinten hoidossa, kuin omistajan kohtaamisessa. Meille vielä aukesi lisäksi ihan mielettömän upea mahdollisuus lähteä häivyttämään Hekan kokemaa kurjuutta pikkuhiljaa pois, vierailemalla klinikalla silloin tällöin vaikka mitään ei välttämättä edes tehtäisi. Tässä projektissa olemme saaneet apua myös klinikkamanageri Taijalta ja hoitajiltakin. Tätä kiitollisuuden määrää on vaikea pukea sanoiksi. Heka edistyy koko ajan ja myös minun on helpompi olla omalta osaltani tukemassa tuota koiraa, sillä tiedän että meille on nyt löytynyt se eläinlääkäri, jonka kanssa on hyvä lähteä työstämään sitä luottamusta. Heka ei ole enää esimerkiksi ripuloinut klinikalta lähtiessä, vaan se on poistunut sieltä selvästi rennommassa mielentilassa.

Tähän loppuun voisi lainata Diandran Onni on-kappaleen kertsiä:

"Onni on niin arvaamaton, se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa niskaan."

Se tuli sitten myös meille - nimittäin kennelyskä

Kerta se on ensimmäinenkin. Heka kävi kaimani kanssa keskiviikkona normaalisti treeneissä ja torstainakin ennätin käyttämään Hekan AlmaVetissä laserterapiassa. Sitä seuraavana yönä heräsin köhimiseen ja asiasta ei ollut epäillystäkään. Ihan selkeä kennelyskä.

Rokotteenhan kävin ottamassa Hekalle nenäsumutteena 1½ viikkoa ennen koiramessuja, mutta nyt liikkeellä oleva pöpö vaikuttaa olevan erittäin ärhäkkäästi tarttuvaa vaikka itse oireet jäisivät lieviksi. Tartunta voi olla peräisin lähes mistä tahansa - hallilta, klinikalta, messarista tai ihan vaan lenkkipolultakin. Mene ja tiedä. Se pitää nyt vaan sairastaa. Heka kuuluu onneksi siihen kastiin, joilla oireet on lieviä. Tuo koira ei ole yskinyt kuin satunnaisesti ja tänään on menossa ensimmäinen, yskätön päivä. Kurjaahan se on, mutta onneksi on joululoma. Viestiteltiin vielä Suvin kanssa varmuuden vuoksi ja päädyttiin vain seurailemaan Hekan oloa, mutta mikäli olo huononee, sitten mietitään lääkehoitoa.

Myin vielä varotoimenpiteenä tammikuun ensimmäisen valmennuksen pois. Vaikka Heka olisi silloin jo karanteeninsa kärsinyt, niin menee hetki ennenkuin koira on siinä kunnossa että sen kanssa pystyy treeneihin edes lähtemään. 

Kuva - Jenni (Nutrolin)

Nyt elellään rauhallisemmin ettei riesaksi tule mitään jälkitauteja. Vähän harmittaa kun jouduin osteopatiankin nyt perumaan, sillä Heka olisi ollut kovasti hoidon tarpeessa. Onneksi se ennätti saamaan "ensiapua" laserterapiasta ja osteopatiaa kaavaillaan nyt tammikuun toiselle viikolle. 

Blogi ei suinkaan tule hiljaiseloa viettämään, vaikka täällä kennelyskän kourissa ollaankin. Vielä pitäisi ennen vuoden vaihtumista katsastaa tavoitteet, raportoida Hekan neljännestä klinikkarentoilusta + editoida video, kirjata ylös viime keskiviikon treenimuistiot ja sitten lisäksi meillä on AlmaVetin kanssa jotain uutta sekä kivaa tiedossa.

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 3

Tässä se nyt on. Odotettu ja kyselty kooste Hekan kolmannesta klinikkaharjoittelusta. Vaikka alunperin taisinkin puhua että seuraavan kerran käytäisiin rentoilemassa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, mentiinkin klinikalle sittenkin jo maanantaina, päivää ennen.

Siellä olikin nyt huisketta ja vilinää, joten Heka saikin kunnon annostuksen vähän kaikenlaista. Itse rentoutumiseen kului tällä kertaa aikaa yllättävän vähän, alle 10 minuuttia. Kysyin samalla silloin vielä Hekan suussa olleista tikeistä, joiden olisi pitänyt sulaa itsekseen. Suvi sitten lähti poistamaan niitä samantien, sen verran ikävästi ne siellä suussa törröttivät. Se ei enää sitten ollutkaan Hekan mielestä niin kovin kivaa. Rento mielentila väistyi siis hetkeksi ja mietittiin tovi, että tarviiko kaveri tainnuttaa kevyesti.


Ei onneksi tarvinnut ja Heka palautui ko.toimenpiteestä todella nopeasti takaisin rennompaan mielentilaan. Suvi siitä itseasiassa mainitsikin, että Heka ei jää sellaiseen jännitystilaan, vaan se palautuu lähes samantien normaaliksi. Siinähän se sitten kuljeskeli toimenpidehuoneessa ja pystyi ottamaan jopa namejakin. Ennen klinikalta lähtöä tapahtui kuitenkin jotakin, mitä olisin siinä tilanteessa ehkä vähiten osannut odottaa. Katsokaapa omin silmin yllä olevalta videolta mitä tapahtui.

Lähtiessä Suvi kävi vielä tarjoamassa Hekalle herkkua, mutta Heka oli sitä mieltä että ei pysty. Ei kykene. Kotona kyllä kelpasi ja hyvin kelpasikin. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä törmäsimme Suviin samalla viikolla Haukkuvaarassa ja siellä hän ei ollut Hekan mielestä yhtään pelottava. Päinvastoin. Kävi häntä heiluen antamassa lipaisun poskelle.

Videolle muuten lipsahti pieni virhe. Alunperin ajattelin yhdistää kolmannen ja neljännen klinikkakäynnin samalle videolle, mutta päädyin sitten kuitenkin pitämään ne erillään. Huolimaton kun olin enkä fiksuna tarkistanut videota ennen tallennusta, niin tuo nelonen jäi kummittelemaan aloitukseen. Homma olisi käytännössä pitänyt aloittaa ihan alusta ja se ei juurikaan huvittanut. Mitä tästä opimme? Tallenna video myös projektimuotoon, niin mahdollinen korjaaminen kestää vain hetken.

Kun shoppailu lähti lapasesta - koiramessujen ostokset

Seison sanojeni takana, joten olkaatte hyvät, nyt näette kuinka Tiinalta lähti shoppailu koiramessuilla ihan lapasesta. Omalla mittapuulla näitä on paljon, voitte vaan kuvitella miltä tuntui raahata noita asemalle Hekan, häkin ja repun lisäksi.

Junaan kun päästiin, niin pääsi ihan parikin helpotuksen huokausta. En jaksanut ruveta ottamaan kaikista kuvia, joten koin fiksummaksi videon tekemisen.

Koiramessut vuosimallia 2016

That's it. Koiramessut on tältä vuodelta nähty sekä koettu ja se oli sitten sitä myöten myös vuoden viimeinen koirahäppeninki. Meidän piti alunperin olla paikalla koko viikonloppu, mutta oman itsensä kuunteleminen vei voiton ja messuilla vietimme vain lauantaipäivän. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kuvata messuista jonkinlainen myday, mutta hylkäsin idean siinä vaiheessa kun väenpaljous tuli aikamoisena yllätyksenä. Jouduin kantamaan Hekaa paljon, sillä se meinasi armottomasti jäädä ihmisten jalkoihin.


Juna kohti Helsinkiä starttasi kukonlaulun aikaan ja Heka nukkui omassa häkissään ihan koko matkan. Lemmikkivaunu oli ääriään myöten täyteen ahdettu, osa joutui jopa käytävälle koiriensa kanssa. Ei kiva. Ei liene vaikeaa arvata, että minne me kaikki oikein oltiin menossa. Meillä oli onneksi Hekan kanssa sellainen paikka, missä toinen penkki oli otettu pois ja laitettu tilalle sellainen koiralle tarkoitettu "istuin." Näin ollen sain sen häkin hyvin mahtumaan siihen ja Heka pystyi olemaan ihan omassa rauhassa.

Helsinkiin saavuttiin aikataulussa ja kulkuluvat saatuamme käytiin heti katsomassa missä sijaitsi Nutrolinin ständi. Sain laittaa kaikki ylimääräiset tavarat ja häkin ständin takahuoneeseen, jonne Hekankin sitten sai tarpeen vaatiessa huilaamaan. Ennen livehaastattelua meillä oli hyvin aikaa kierrellä messualueella ja heti ensitöiksi käytiinkin etsimässä meidän ihana panta ja- hihnasponsori, Kana. Sain valita Hekalle uuden pannan ja huomioni kiinnittyi lopulta uuteen teema-mallistoon, ukkonen & pouta. Lisätietoa tuosta uudesta teema-mallistosta löytyy TÄTÄ linkkiä klikkaamalla.


Klo 12.00 meillä oli livehaastattelu Nutrolinin ständillä, joka lähetettiin suorana myös Nutrolinin facebook-sivulle. Haastattelun lopuksi Heka näytti muutamia bravuuritemppujaan ja tässä vaiheessa monia ihmisiä pakkautui ständin eteen. Valkoinen elosalama ei tuuminut yhtään mitään, vaikka aivan sen selän takana (hipaisuetäisyydellä) oli ihmisiä tutustumassa Nutrolin-tuotteisiin.

Jos haastattelu jäi näkemättä, se löytyy taltioituna Nutrolinin facebook-sivuilta.

Heka & Anna-Liisa

Saatiin Nutrolinilta kiitokseksi aivan IHANA sponsorikassi, josta löytyi Hekalle pari putelia lisää iho & turkki-öljyä sekä allekirjoittaneelle uusi, vaaleanvihreä huppari sekä suklaata. Tapasimme myös Maijan, joka edusti messuilla Team Rokkaa. Rokan piti alunperin tulla myös paikanpäälle, mutta Rokka sairastui harmittavasti kennelyskään ja Toni flunssaan. Puhuimme tovin jos toisenkin ja puhuttiin, että Hekalle ja Rokalle täytyy funtsia tapaaminen ensi vuodelle.

Klo 13.15 meillä oli edessä melkoinen koitos, jonka suoriutumisesta ei voinut olla millään tasolla yhtään varma. Nimittäin se kuuluisa houkutusten highway. Kuuluimme Hekan kanssa kiiturit-joukkueeseen ja häiriönalaisessa luoksetulossa oli houkutuksena niin leluja, herkkua kuin ruokaakin. Kun sinne laidalle eksyi isoja pehmopalloja, olin lähes satavarma että noita Heka ei pallohulluna tyyppinä varmasti ohita.

Kuva - Marianne Pennala

Vaan kuinka sitten kävikään? Suoritus tehtiin kahdesti ja kummallakin kerralla Heka juoksi täysillä läpi, sortumatta yhteenkään houkutukseen. Maailman paras elosalama valitsee mieluummin oman ohjaajan kuin radalla olevat houkutukset. Ja saahan siltä ohjaajalta parempaa palkkaakin - oman rakkaan pikkupallon.

Ennen kotiinlähtöä olikin sitten hyvin aikaa harrastaa shoppailua. Kyllä, lähti lapasesta kuten osasin aavistaa. Pakko kyllä sanoa, että olin ehkä ihan pienesti pettynyt valikoimaan. Eniten taisi olla myyjiä eri koiranruokamerkeiltä. Paljon kuitenkin löytyi ostettavaa (tarpeellista sekä ei niin-tarpeellista), mutta niistä saatte materiaalia ja turinointia vähän myöhemmin.

Kotimatkalle lähdettiin hyvissä ajoin ja kotona olimme jo hieman ennen yhdeksää. Heka nukkui jälleen koko junamatkan ja pakko kyllä sanoa, että tämä oli Hekan käytökseltä yksi ikimuistoisimmista reissuista. Heka pystyi syömään aamulla normaalisti (yleensä se vain närppii kun tietää että jonnekkin ollaan lähdössä), junassa se nukkui mennen tullen, messuilla se pystyi myös syömään ja juomaan (kiitos FitDogin) sekä herkkujakin se söi monen tuote-esittelijän ständillä. Stressitaso pysyi siis melkoisen lailla nollasssa ja reissu kaikkinensa oli kyllä oikein onnistunut.

Nyt Heka pääsee ansaitulle huolto ja- joulutauolle, kunnes sitten ensi vuonna on edessä jälleen uudet kujeet. Kiitos kaikille ketkä kävivät meitä moikkaamassa ja jututtamassa, on aina mahtavaa tavata lukijoita tai muuten meidän julkkiskoiran tuntevia ihan kasvotusten.

Infopläjäys - Koiramessut

Team T&H on pakannut laukkunsa ja lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan starttaa juna kohti Helsinkiä. Se syy on lähes jokaisen koiraharrastajan huulilla - nimittäin koiramessut! Suomen suurin koiratapahtuma!


Viikonlopun pääpaino on kahdessa kansainvälisessa näyttelyssä - lauantaina järjestetään Helsinki Winner &- Helsinki Puppy Show 2016-näyttely sekä sunnuntaina Voittaja &- Voittaja Puppy Show 2016-näyttely. Näyttelyiden lisäksi saman katon alla pääsee katsomaan upeita näytöksiä, tutustumaan eri koiraharrastuslajeihin sekä tietysti shoppailemaan. Myös lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa molempina päivinä. Voiko enempää toivoa? Tämä kaikki on nähtävissä ja koettavissa vain yhden pääsylipun hinnalla. Tarkemmat tapahtumatiedot, aikataulut ja lippujen hinnat ovat nähtävissä koiramessujen omilla nettisivuilla. Linkki löytyy alapuolelta.


Mutta missä ja milloin Heka on nähtävissä koiramessuilla? Heti lauantaina klo 12.00 olemme sponsorimme, Nutrolinin, ständillä livehaastattelussa. Niille, jotka eivät paikanpäälle pääse, lähetyksen voi katsoa suorana Nutrolinin facebook-sivulla. Nutrolinin ständin löydät osastolta nro 6f32. Heka on myös mukana tapahtumakehässä hallissa 6 ja siellä katsotaan, pystyykö valkoinen elosalama vastustamaan houkutuksia Houkutusten Highway'lla klo.13.15.

Vaikka ja mitä mahtavaa on siis tiedossa.


Shoppailu on tietysti yksi erittäin olennainen seikka koko koiramessuilla. Meillä ei varsinaisesti ole mitään must have-ostettavaa, mutta ainakin HauHaulta käydään hakemassa läjä herkkuja. Uudet tossutkin olisi hankintalistalla, kun edelliset alkaa olla reikiä vaille puhki. Kuitenkin itseni tuntien ne shoppailut ei kyllä tule siihen jäämään.

Ja kyllä! Saa tulla nykäisemään hihasta, rapsuttelemaan, kyselemään ja juttelemaan. Nähdään viikonloppuna!

Niin ja hei, moni on kysellyt koska nähdään videomateriaalia ja raportaasia Hekan kolmannesta klinikkarentoilusta. Jos vain jaksan (mukavuudenhaluinen kun olen), niin otan reissuun läppärin mukaan ja katson jos saisin matkan aikana uutta tekstiä sekä videota tulille. Muutoin menee ensi viikkoon, mutta tulossa on. I'll promise that! Ja meillä kävi muutenkin hyvä tuuri, kun Heka törmäsi Suvi-eläinlääkäriin muualla kuin klinikalla. 

Emmi-Pet vs nukutuksessa tehtävä hammaskiven poisto

Paljon olisi kirjoitettavaa ja luonnoksissa julkaisua odottaa yksi jos toinenkin teksti. Facebookin villakoirat-ryhmässä on nyt kuluneella viikolla keskusteltu paljon koirien hampaiden harjauksesta ja hammashuollosta noin yleisesti. Puhuttavaa ja sanottavaa riittää, mutta en nyt kuitenkaan ihan jokaista ketjua halua siellä facebookissa täyttää kovinkaan pitkästi. Koska nämä hammasjutut on olleet nyt meidänkin huushollissa erittäin ajankohtaisia, mikä olisikaan parempi paikka avata niitä ajatuksia pidemmän kaavan kautta kuin tämä blogi.

Sanon heti tähän alkuun, että minä en ole eläinten suuhygienian asiantuntija yms, vaan ihan tuikitavallinen koiranomistaja. Tosin kyllähän kaikki sen tiesi, mutta kunhan nyt sanoin ettei tule epäselvyyksiä. 

Kuluneen kesän ja syksyn aikana pitkin sosiaalista mediaa on mainostettu uutta laitetta koirien hampaiden hoitoon todella näkyvästi. Ensimmäinen hakutulos googlessa tuottaa seuraavanlaisen tuloksen:

"Emmi-Pet ultraääni-hammashoito puhdistaa lemmikkisi hampaat 100% ultraääni-menetelmällä." Kyseessä oleva laite on siis Emmi-Pet ultraäänihammasharja. Eri blogeissa aihetta on käsitelty ihan vain muutamia kertoja, mutta sen sijaan facebook on täynnä kuvia, kokemuksia ja tietty sitä mainostamista. Ultraäänihammashoitoa mainostetaan poistavan tehokkaasti hammaskiveä sekä plakkia ja kuinka lemmikki saa puhtaat, sekä kauniin valkoiset hampaat. Ilman nukutusta. 

Sitä jopa markkinoidaan stressittömänä vaihtoehtona eläinlääkärissä tehtävälle hammaskivenpoistolle. Tämä viimeinen lause on se, mikä saa itselläni kylmät väreet kulkemaan selkärangassa. Enkä ole ainoa.

Emmi-Pet ultraäänihammashoidosta ei missään nimessä pidä ajatella siten, että se korvaisi eläinlääkärin tekemät hammastarkastukset tai rauhoituksessa suoritettavat, perusteelliset hampaiden puhdistukset. Pelkkä hammaskiven määrä ulkoisesti ei kerro koko totuutta suun tilanteesta. Ultraäänihammasharja voi poistaa näkyvän osan hammakivestä, mutta ientaskuissa olevaan plakkiin sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta. On siis erittäin harhaanjohtavaa, että ko.laitteen mainostetaan poistavan hammaskiven 100%:sti kun näin asia ei missään nimessä ole. Emmi-Petin sanotaan myös tunkeutuvan ikeneen jopa 12 mm:n säteellä. Vaikka asia olisikin näin, niin miten sen plakin poistaminen perusteellisesti sieltä ientaskusta käytännössä onnistuu koiran ollessa hereillä? En halua edes ajatella moista. Ihminen ymmärtää miksi ientaskuja ronkitaan, mutta eläin ei siihen kykene. EmmiPet-hoidon kuvauksessa sanotaan, että hoito aloitetaan aina suun/hampaiden tilanteen kartoittamisella ja mikäli tässä heiluvia hampaita löytyy, ohjataan lemmmikki samantien eläinlääkärille. Tämä on hyvä asia, mutta vaikka sitä hammaskiveä näkyy vain päällisin puolin eikä heiluvia hampaita juuri sillä hetkellä olisi, se ei välttämättä tarkoita että suussa olisi kaikki kunnossa.


Olen ihan silkasta mielenkiinnosta selannut googlea ympäriinsä ja tutkinut Emmi-Pet-hoidoissa käyneiden koirien kuvia. Monissa kuvissa hampaat ovat hoidon jälkeen hohtavan valkoiset, mutta esimerkiksi ikenet ovat aivan turvoksissa. Kuten yläpuolella näkyvässä kuvassa. Ko.koira olisi pitänyt viedä eläinlääkärille jo aikoja sitten.

Eläinlääkärin tekemässä hoidossa koiralta putsataan hammaskivet inhalaatioanestesiassa. Puhdistuksen jälkeen koiran ientaskut käydään huolellisesti läpi ientaskumittarilla ja lopuksi hampaiden pinnat kiillotetaan. Näin perusteellista toimenpidettä ei ole mahdollista suorittaa koiran ollessa hereillä.

Erilaisista suun tulehduksista, mm.parodontiitista kärsii 70-80% lemmikeistä. Lisätietoa hammaskivestä ja parodontiitista kannattaa käydä lukemassa Coton de' Tulear ry:n laatima artikkeli aiheeseen liittyen:

Hammaskivestä ja parodontiitista

Päivittäinen hampaiden harjaaminen on tehokas tapa ennaltaehkäistä hammaskiven muodostumista ja koira olisi hyvä totuttaa hampaiden harjaukseen jo pentuna, siinä missä kynsien leikkaukseenkin. Plussaa tuo myös se, jos koira pureskelee mielellään erilaisia luita. Emmi-Pet-ultraäänihammashoito on hyvä vaihtoehto ennaltaehkäisevänä hoitomuotona, säännöllisen ja hyvän kotihoidon tukena.

Hekan hampaat 2.12.2016

Kuullostaahan se "ilman nukutusta" mukavalta vaihtoehdolta, mutta perusteellinen hammashoito ei silloin onnistu. Huolellisesti ja hyvin tehdyn hoitosuunnitelman, + eri tutkimusten (mikäli lemmikki on jo vanhempi) avulla pystytään puntaroimaan mahdollisimman turvallinen nukutus.

Miksi ylipäätään sitten kirjoitin tämän tekstin? Tästä aiheesta on keskusteltu sosiaalisessa mediassa niin paljon ja ihmisten tulisi ymmärtää, että mitä eroa on kosmeettisella, hereillä tehtävän puhdistuksen sekä eläinlääkärin suorittaman, perusteellisen hammaskiven poiston välillä. Minä en tiedä minkälaisen koulutuksen Emmi-Pet suuhygienistit saavat, mutta ehdottoman tärkeää olisi, ettei sitä mainostettaisi korvaavana hoitomuotona eläinlääkärin tekemälle, perusteelliselle hoidolle.

Keskiviikon agenda - RYTMITYS

Heti näin aluksi on ihan pakko kiittää siitä, kuinka positiivisen ja ison vastaanoton "kohti rennompaa mielentilaa"-sarja sai. Voin vain sanoa, että kiitos. Ne pomppasivat välittömästi luetuimmiksi teksteiksi ja varsinkin facebookin kautta olen saanut lukuisia yhteydenottoja koirien omistajilta, jotka käyvät läpi samoja asioita. Toivottavasti se voisi rohkaista myös muiden, jonkinlaisesta eläinlääkäripelosta kärsivien koirien omistajia tekemään asialle jotain. Because there's always a way.

Mutta nyt on aika kirjoitella vähän muistakin jutuista, ollaan me siis muutakin tehty kuin käyty klinikalla rentoilemassa. Agilitysta pidettiin reilun kahden viikon mittainen breikki Suvin käskystä, joten pientä keulimista Hekan osalta oli siis odotettavissa.

Viime keskiviikon valmennus oli tekniikka ja- rytmityspainotteinen. Ja se rytmityshän on ollut itseltäni jo pidemmän aikaa kadoksissa. Heka pääsi kuluneella viikolla treenaamaan myös Annin kanssa ja näin ollen pääsin käytännössä seuraamaan mitä kannattaisi sitten keskiviikkona tehdä itse.



Ohessa lyhyt videopätkä, jonka latasin instagramiin. Kaikista haasteellisin kohta oli tuo sokkari 3.esteelle. Kyllä huomaa, ettei niitä tule enää juurikaan tehtyä, en osaa rytmittää sitä jonka seurauksena Hekan linjat valuu.

Aikaa tuhrautui myös alun pakkovalssi-jaakotukseen. Annoin kaiken keskittymisen ja energian sille, jolloin homma sitten lähti lipsumaan muualla. Mutta se pakkovalssi-jaakotus onnistui! Ehkä sitä joskus vielä oppii. Kiva treeni kaikinpuolin ja rytmityksestä on saatu jo puoliksi kiinni.

Koiramessujen aikataulut sun muut on nyt selvillä ja teen kaikesta sitten ihan oman, erillisen tekstinsä. Nyt vaan täytyy toivoa, että edustusvermeet ennättää tulla ensi perjantaihin mennessä.

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 2

Toinen, astetta haasteellisempi klinikkaharjoitus on takanapäin. Aloin viikonloppuna käymään Hekan papereita läpi ja niistähän kävi selväksi, että kennelyskä-rokote ei ollut voimassa. Nice. Se on ainakin minulle ihan itsestään selvä asia, että aktiivisesti harrastavalla ja kilpailevalla koiralla on kennelyskä-rokote voimassa. Pyysin, että viime maaliskuun kynsioperaation yhteydessä laitetaan se rokote ajantasalle samalla käynnillä. Kun siitä ei ollut papereissa mitään mainintaa, soitto klinikalle varmisti että koko rokote oli jätetty laittamatta. Onneksi on AlmaVet, jonne saatiin aika heti tämän viikon tiistaille.

Haasteellisen tästä käynnistä tosiaan teki se, että nyt Hekalle tehtiin konkreettisesti jotain. Viime viikolla vain hengailtiin. Ei se kuitenkaan minkäänlaisena yllätyksenä tullut, että siinä missä Heka kykeni viime perjantaina ottamaan ja syömään herkkuja, nyt olikin kaikki päinvastoin. Mentiin paikanpäälle etuajassa juurikin siitä syystä, että Heka ennättäisi osoittamaan edes jonkinlaisia rentoutumisen merkkejä. Vaaka näytti tänään Hekan painoksi tasan 6 kg, mutta itse epäilen siinä olevan jonkilaista häilyväisyyttä. Nimittäin käynnin lopussa Heka kiipesi omatoimisesti vaa'alle ja se näytti taas 5,9 kg. No oli miten oli, parempaan suuntaan paino on joka tapauksessa menossa.


Se siitä höpöttelystä ja itse asiaan. Heka oli selvästi jännittyneempi ja stressaantuneempi kuin viime kerralla. Herkut eivät kelvanneet alkuunsa, joten keskityttiin ihan vaan katselemaan ja kuuntelemaan. Hetken päästä Suvi tuli Hekan tykö ja siinä hän sitten useamman minuutin istui koiran seurana odotustilan lattialla. Juteltiin niitä näitä, kunnes pikkuhiljaa Hekalta oli havaittavissa heiluvaa häntää ja jo toisessa hetkessä se kiipesi puoliksi Suvin syliin. Kyllä tässä meinaa taas vaihteeksi vierähtää onnenkyynel silmäkulmaan. Minusta on aivan ihanaa, että eläinlääkärillä on edes se pieni hetki aikaa rapsutella ja oleilla jännittyneen koiran kanssa ennen toimenpidettä. Normaalisti Heka pyrkii selkäni taakse pakoon, mutta mistään sellaisesta ei ollut tietoakaan.


Toimenpidehuoneeseen päästiin reilusti ennen omaa aikaa ja sielläkin Heka sai hengailla ihan omaan tahtiinsa. Tässä vaiheessa kuitenkin jo yksi, pienenpieni keitetyn broiskun sydämen pala kumoutui kurkusta alas. Edelleen on jännittävää kun joku astuu siitä ovesta sisään, oli se sitten eläinlääkäri tai hoitaja. Suvi kopeloi Hekaa muutenkin, kuunteli sydämen ja hampaat ehdittiin tarkistamaan jo odotustilassa. Sitten kennelyskä-rokote sumutteena kirsuun ja that's it. Siinä samalla kun Suvi siirsi Hekan rokotusten tiedot kokonaan uudelle kortille, Heka lähti oma-aloitteisesti tarjoamaan käsikosketusta. Tätä samaa käytäntöä on hyödynnetty myös treeneissä odotteluajalla, että silloinkin voi olla ihan rennosti. Taitava pieni mies. Herkutkin alkoivat tämän myötä kelpaamaan. Nyt oli helppo naksutella sekä palkata kun stressi ja jännitys eivät olleet enää niin pahasti riesana. Ja Suvihan on nyt ihan paras eläinlääkäri Hekalle. On itse tuolle koiralle helpompaa, kun on yksi sekä sama eläinlääkäri johon sitä luottamusta voi rakentaa.

Rokotukset on vihdoinkin ajantasalla ja nyt voidaan hyvillä mielin lähteä ensi viikonloppuna koiramessuille. Niistä tulee lisäinfoa mahdollisimman pian. Seuraavan kerran klinikkarentoillaan vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, tulee nyt ihan aiheesta Hekalle pidempi breikki.

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 1

Perjantaina töiden päätteeksi lähdimme Hekan kanssa AlmaVetiin käynnistämään projektin, kohti rennompaa mielentilaa. Menetelmänä tulen käyttämään tuttua ja turvallista, positiivista vahvistamista. Siinä missä Hekalle on saatu opetettua ties mitä temppua ja taitoa, ihan yhtä lailla se on mahdollista saada rentoutuneeksi eläinlääkärikäynneillä.

Heka laski hännän alas ja aloitti tärinän jo ulkona tullessamme klinikan oven taakse.

Käytin koiran ensitöikseen vaa'alla ja omat kuvitelmat eivät olleetkaan silkkaa kuvittelua. Heka todellakin oli saanut lisää painoa sitten viime torstain, jolloin se painoi 5,7 kg ja nyt 5,8 kg. Tavoite on vähintään se 6 kg, mielellään vähän ylikin joten hyvältä näyttää. Paino kirjattiin samantien ylös Hekan tietoihin.


Klinikalla paikanpäällä oli myös Taija, jonka kanssa kävimme keskustelua facebookissa tästä asiasta. Heka tulee vierailemaan AlmaVetissä vähintään kerran per viikko ja sen edistymistä dokumentoidaan niin video-, kuin valokuvin. Jo ennen sisälle tuloa Heka tosiaan oli jo ehtinyt laskea häntänsä koipien väliin ja lisäksi se vielä köyristi selkäänsä. Juttelimme sekä kahvittelimme Taijan kanssa odotustilassa tovin jos toisenkin ja Heka sai ihan vaan hengailla sekä kuunnella klinikan ääniä. Jos koira osoitti edes pienenkin hetken rentoutumista, naksautin ja palkkasin. Asia mikä yllätti ja ihmetytti, oli Hekan vastaanottavaisuus herkkuja kohtaan. Jännittyneenä ja stressaantuneena se ei nimittäin kykene syömään mitään. Nyt oli täysin päinvastoin. Tiedä sitten oliko kyseessä Hekan tapa koittaa rauhoitella itse itseään, mutta se on täysin mahdollista. Se nimittäin nappasi herkun kitusiinsa sen verran ahneesti.

Videolta on havaittavissa paremmin miltä Hekan käytös näytti alussa ja miten mielentila lähti muuttumaan pikkuhiljaa.


Yllätyin, että meille annettiin mahdollisuus kierrellä klinikan tiloissa, käydä yhdessä hoitohuoneessa ja vielä hoitopöydälläkin! Vau! Tämä jos joku, on todellakin siitä eläimestä ja sen hyvinvoinnista huolehtimista. Noora-hoitaja kävi vielä hoitohuoneessa varta vasten kääntymässä, jossa Heka oli hoitopöydällä. Tässä vaiheessa Heka hieman väisti, mutta pienimmästäkin eleestä rennompaan suuntaan naksautin ja palkkasin. Noin 15 minuutin kuluttua Hekan häntä oli jo noussut aavistuksen ja 20 minuutin kuluttua se oli jo selvästi rennommassa mielentilassa. Nojasi tyynesti käteeni ja herkunkin se otti rauhallisesti, ilman hotkintaa. Ehkä kaikista mieleenpainuvin tapahtui juuri ennenkuin olimme lähdössä. Paikalla ollut eläinlääkäri, Teppo Heinola, kyykistyi Hekan eteen ja Heka epäröi lähestyä ehkä n. kahden sekunnin ajan. Mutta se lähestyi! Herkku oli vielä liian suuri kynnys otettavaksi Tepon kädestä, mutta tuo tilanne sai itselleni liikutuksen kyyneleet silmiin. Tämän perusteella  se tulee olemaan on vain ajan kysymys, koska Heka ottaa seuraavan askeleen eteenpäin. 

Oma sydän on pakahtua tästä kiitollisuuden määrästä. Koko AlmaVetin henkilökunnalla on jokaisella sydän paikallaan ja puhdasta kultaa. En osaa pukea sanoiksi mielessäni vellovia kiitoksia, kuinka otettu olen että meille suotiin Hekan kanssa tämmöinen mahdollisuus.

Uusi sarja - kohti rennompaa mielentilaa

Tarkkasilmäiset ovat jo ehkä saattaneet huomata sivupalkkiin ilmestyneen jotakin uutta. Blogissa sekä youtubessa lähtee piakkoin käyntiin ihan ensimmäinen pidempi sarja, jonka toteuttamisen meille tekee mahdolliseksi eläinklinikka AlmaVet. Voi kun osaisin näin interaktiivisesti kertoa teille tästä innostuksen määrästä jota kihisen hurjasti.


Kerroinkin jo aiemmassa bloggauksessa lyhyesti, kuinka AlmaVet teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Ko.klinikalle päädyin kavereilta kuulemieni, positiivisten kokemusten perusteella ja tottakai haluan myös omalta osaltani tehdä samoin. Sekä vielä enemmänkin. Heti AlmaVetin etusivulla on teksti "kuuntelemista, välittämistä ja luottamusta - ihmisten ja eläinten välillä." Tähän lauseeseen kyllä kiteytyy ihan kaikki mahdollinen. Näin upea klinikka, sen ammattitaitoinen sekä välittävä henkilökunta on ansainnut ehdottomasti lisää näkyvyyttä. Viestittelyt puolin sekä toisin klinikkamanagerin, Taijan, kanssa ja näin ollen olen äärimmäisen ylpeä siitä, että pystyn omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen asiaan.

Tässä teille katsottavaksi hyvän mielen video.


Suurin osa kavereista, lähipiiristä, lukijoista ja muista seuraajista tietää, että Hekalle eläinlääkärissä käyminen on joka kerta stressaava ja jännittävä tilanne. Vaikka kyseessä olisikin ihan vaan rokotus tai vaa'alla käyminen. Jopa tietyt hajut saattavat saada sen reagoimaan lievästi. Hekalla on takanaan yksi, erittäin kurja kokemus vuosien takaa ja hei - jos koiralle tapahtuu jotain, sehän muistaa sen koko ikänsä. Stressistä seuraa hetkittäisiä närästysoireita ja röyhtäilyä. Jokainen voi itse miettiä miltä se tuntuu, kun rintalastan takana korventaa. Heka ei todellakaan ole ainoa, joka tästä samasta "ongelmasta" kärsii, joten toivottavasti tästä tulevasta sarjasta olisi apua myös monelle muulle vastaavassa tilanteessa olevalle, Hekan stressi ja jännittyneisyys eivät ole koskaan estäneet eri toimenpiteitä, mutta olisihan se koiralle kokonaisvaltaisesti parempi vaihtoehto pystyä olemaan rennommassa mielentilassa. Lähden työstämään Hekalle ko.mielentilaa eläinlääkärikäynneille positiivisella vahvistamisella. AlmaVet omalla välittävällä, ystävällisellä ja lempeällä tunnelmallaan on mitä parhain mahdollinen ympäristö sen toteuttamiseen. 

Sen huomasi jo viime viikolla, kun menimme klinikalle ihan ensimmäistä kertaa. Hekaa kyllä jännitti, mutta se ei ikinä ole vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan lähestynyt ketään eläinlääkäriä tai hoitajaa joka sen eteen kyykistyy. Samaten tutkimusvaiheessa Heka ei tärissyt lainkaan yhtä pahasti kuin mitä se yleensä tuossa hetkessä tekee. Suvin tapa käsitellä Hekaa vakuutti minut ja yksikään eläinlääkäri ei ole herättänyt samanlaista luotettavuuden tunnetta. Olen NIIN kiitollinen AlmaVetille ja tämä todistaa vain entisestään, kuinka sydämen asia eläinten hyvinvointi heille on.

Ensimmäinen setti toteutettiin jo tänään, josta on olemassa sekä video, että- kuvamateriaalia. Kirjoittelen siitä viikonlopun aikana erikseen oman tekstinsä.

Heksterin hammaskuulumiset

On kulunut 5 päivää viime torstain hammasoperaatiosta ja osa on jo facebookissa kovasti udellut, että mitähän Hekalle mahtaa kuulua.


Hänelle kuuluu erittäin hyvää. Heka oli jo torstaina illalla omasta mielestään ihan tarpeeksi kunnossa, kun haki lelukopasta pehmokiekon ja riepotti sitä lähes kuin mielipuoli. Perjantaina olin jo itse normaalisti töissä, vaikka olin varautunut siihen että jos Heka on kovin kipeä, jään sen kanssa tarvittaessa kotiin. Tästä voikin päätellä, että sen suurempia jälki-kipuja ei ole ilmennyt. Ainoastaan perjantaina Heka oli vielä (todennäköisesti lääkkeistä johtuen) melko väsynyt, mutta päivä päivältä se on muuttunut samaksi iloiseksi itsekseen. Sunnuntaina käytiin jo pidemmällä lenkillä.

Tänään Heka sai viimeisen annoksen nestemäistä kipulääkettä, mutta etuhampaiden huuhtelua jatketaan vielä 1½ viikon ajan kahdesti päivässä Hexarinse-suuhuuhteella. Etuhampaita saa ruveta harjaamaan vasta kahden viikon kuluttua. Muilta osin olen jo aloittanut pesemään hampaita yhtä ahkerasti kuin tähänkin asti. Kävin jopa ostamassa pienempiä väliharjojakin. Pakko kyllä myöntää, että hieman jännitti ruveta hampaita harjaamaan kun ei tiennyt onko suu arka vai ei. Heka kuitenkin suhtautuu ko.toimenpiteeseen yhtä tyynesti kuten aina.

Heka syö nyt seuraavien kahden viikon ajan vain ja ainoastaan pehmeää ruokaa ja ruokahalu sillä on aivan mahdoton. Heka ei ole kyllä koskaan muutenkaan nirsoillut ruokansa suhteen, mutta nyt tuntuu että se syö kuin hevonen. Aamulla Heka saa turvotettuja nappuloita höystettynä kaurapuuro/jauheliha-seoksella  tai kana/sikanauta-pullilla ja illalla nappuloiden sijasta olen samaan seokseen laittanut Hill'sin a/d:tä sekä Nutrolinia. Joka ikinen kerta tyyppi on nuollut kuppinsa kiiltäväksi eikä murustakaan ole jäänyt yli. Kipulääkkeen vuoksi olen antanut sille vielä aamuisin Aptuksen Attapectin-tabletteja tasapainottamaan suolistoa, ettei pakki mene ainakaan lääkkeiden takia sekaisin.

Anni kyseli eilen Hekaa treenikaverikseen Haukkuvaaraan, mutta halusin ensin konsultoida Suvia ja saada häneltä mielipiteen asiaan liittyen. Suvi oli sitä mieltä, että vielä hetken Hekan olisi hyvä ottaa rauhallisesti. Tottahan se on ja itselleni olen tehnyt jo agilitya aloittaessa selväksi, että jos koira on lääke tai- antibioottikuurilla, ei sen kanssa silloin mennä treenaamaan.

Täällä on siis kaikki hyvin. Ehdotin jo AlmaVetille, että he voisivat ruveta tajoamaan viihdykettä toipilaille joilla on itsehillintä koetuksella. Miksi?

No...käykää katsomassa meidän instagram-kanava, sieltä se selviää.

Kirotut välistävedot

Keskiviikko oli tuttuun tapaan treenipäivä ja päästiin mekin sitten kokeilemaan koulutusohjaajakurssilla läpikäytyjä kiemuroita. Ja kuten jo otsikosta voi päätellä, käytiin taas vaihteeksi välistävetojen kanssa melkoista taistelua. Vaihtelu virkistää.

Heka oli jälleen ihan liian korkeassa vireessä alussa, ei irronnut putkiin kunnolla, roiski puomin kontaktin ja keskittyi enemmän haukkumaan minua radan suorittamisen sijasta. Julia sanoikin, että Heka ikäänkuin "provosoi" ja minä sitten lähden siihen kaahottamiseen mukaan. Tuo on kyllä niin totta. Se on melkein verrattavissa tilanteeseen, jossa ihminen huutaa toiselle ihmiselle ja tottakai se vastassa oleva ihminen jossain vaiheessa yhtyy siihen huutoon.

"Minäkö muka provosoin? En ikinä!"

Provosointikierroksen jälkeen tuntui jo paremmalta, mutta välistävedot oli kyllä suoraan sieltä ja syvältä. Ei muuten ole kovinkaan kauan kun hehkutin, että saatiin kuin saatiinkin ne vuosien hinkkaamisen jälkeen onnistumaan pelkällä vetokädellä. Mistään sellaisesta ei ollut nyt tietoakaan. Jouduttiin turvautumaan puolivalssiin ja kyllähän se sillä onnistui, mutta teeppäs nopean koiran kanssa kaksi puolivalssia ko.tilanteessa peräkkäin. Niin, sitähän minäkin. Kun taas slalom ja takaakierrot onnistui hyvin, ne on meidän bravuurit. Yllättävää kyllä, päästiin koko rata ihan loppuun asti mitä en kyllä todellakaan olisi ensimmäisen vedon jälkeen uskonut. Kadoksissa ollut rytmitys alkaa pikkuhiljaa löytymään ja viime viikkoon verrattuna jäi jo paljon parempi maku suuhun.


Viime viikonloppuna kävin myös ottamassa vuosittaiset joulukorttikuvat. Pakkohan tuosta lumesta oli ottaa ilo irti, sillä tuskin siitä on mitään jäljellä ensi viikkoon mennessä. Nyt on valinnanvaraa useamman kuvan verran. Katsotaan mikä niistä sitten lopulta siihen joulukorttiin päätyy. Hekan mielipiteen asiasta voitte kuvan perusteella ehkä arvata...

Leegolandian huolto

Heka kävi tänään päivittämässä purukalustonsa tilanteen eläinklinikka AlmaVetissä. Olen kuullut kavereiltani ko.klinikasta pelkkää positiivista ja jo pitkään on tullut tuskailtua, että olisi helpottavaa löytää yksi ja sama eläinlääkäri/klinikka jonne keskitetään käynnit.


Olin varannut ajan Suvi Heinolalle ja ennenkuin Heka laitettiin unten maille, siltä tarkistettiin yleiskunto, kuunneltiin sydän ja tietysti kartoitettiin pinnallisesti hampaiden tilanne. Yleiskunto on erittäin hyvä eikä sydämessäkään kuulunut mitään normaalista poikkeavaa. Suvi kuitenkin näki jo heti, että ainakin 2 hammasta on poistettava. Ei muuta kuin piikki perslihakseen ja valkoinen elosalama unille. 

1½ tunnin päästä menin hakemaan Hekaa ja ensi töiksi istuttiin Suvin kanssa alas ja käytiin tilanne hammaskartan kanssa lävitse. Järkytys taisi olla meille molemmille melkoinen, sillä Heka ei välttynyt hampaiden poistolta. Vielä ennen nukutustakin Suvi totesi, että Hekan hampaista näkee kuinka niitä on hoidettu kotioloissa aktiivisesti. Näköjään se ei kuitenkaan ole riittänyt. Mietinkin pitkään, että miten tämä voi ylipäätään olla mahdollista? Hekalla on aina ollut hyvät hampaat, pesen ne päivittäin ja lisäksi tuo koira on aina ollut kova kaluamaan erilaisia luita. Vuosittain uusiessa kennelyskä-rokotetta olen pyytänyt eläinlääkäriä käymään hampaat läpi ja missään vaiheessa ei ole tullut kehotusta hammaskiven poistoon. Hekahan kävi aikoinaan yhdessä hammaskiven poistossa ja jo silloin eläinlääkäri totesi, että poistolle ei olisi ollut tarvetta.

Villakoira ja varsinkin kääpiövillakoira on ikävä kyllä kärkipäässä hammasongelmien suhteen ja hyvästä kotihoidosta huolimatta rotuominaisuus on läsnä Hekallakin. Kurjaltahan se tuntuu, kun parhaansa on tehnyt eikä kukaan ole ollut sitä mieltä, että hammaskiven poistolle olisi tarvetta. 


Onni "onnettomuudessa" on kuitenkin se, että poistetut hampaat olivat ihan edessä ja koirahan ei käytä ko.hampaita oikeastaan mihinkään. Samalla putsattiin tietysti hammaskivet, mitattiin ientaskut ja Hekasta otettiin vielä verinäyte joka osoitti, että kaikki on siltä osin kunnossa. Muutenkin Heka sai Suvilta paljon kehuja sen erittäin hyvästä kunnossa ja Suvi lainatakseni "8,5 vuotta ei ole ikä eikä mikään." Hekalla on vielä useita harrastusvuosia edessään, jos koira vain pysyy yhtä terveenä kuin tähänkin asti *koputtaa puuta kolmesti.* Sitä samaa toivon tietysti minäkin.

Heka sai vielä viiden päivän tulehduskipulääkekuurin, suuhuuhdetta ja seuraavat 2 viikkoa mennään eteenpäin pehmeän ruuan voimin. Hammaspesut jatkuvat yhtä aktiivisesti kuten tähänkin asti.

AlmaVet osoittautui kehujen veroiseksi ja vielä enemmänkin. Koen saaneeni erittäin asiantuntevaa palvelua, jossa todellakin syntyi luottamus omistajan, koiran ja eläinlääkärin välille. En ole saanut missään muualla yhtä perusteellista kartoitusta hampaisiin liittyen ja tämä jos jotain, on sitä todellista asiakaspalvelua. Lämpimät kiitokset Suville ja tietysti koko AlmaVetin väelle vielä tätä(kin) kautta! Taisimme löytää sen meille parhaan eläinklinikan, meistä tulee vakioasiakkaita!

Kadonnut rytmitys

On tuo agility kuulkaa niin hieno laji. Toisinaan miltei kaikki sujuu kuin rasvattu ja taas jo toisessa hetkessä sitä on lähes valmis repimään hiukset päästä, kun mikään ei suju. Mutta ei siinä mitään, ylä ja- alamäet kuuluu lajiin kuin lajiin ja joku tässä agilityssakin koukuttaa kaikesta huolimatta.

Oma rytmitykseni on kyllä nyt ihan kadoksissa ja nähtäväksi jää, että milloin se löytyy ja millä hetkellä. Eilisissä treeneissä ei ollut kontaktin kontakia, joista olisi tarvinnut kantaa "huolta" ja me sen sijaan sitten räpiköitiin niidenkin edestä. Kyseessä oli Ville Liukan ideoima tekniikkatreeni - välistävedot, päällejuoksut, takaakierrot ja irtoamiset esteille. Ihan peruskauraa. Rytmitys ja rintamasuunta olivat ihan päin prinkkalaa ja niinkin arkinen asia meille, kuin sivuttaiselle hypylle irrottaminen oli NIIN vaikeaa ettei tosikaan. Rata rullasi vauhdilla eteenpäin, jonka seurauksena oma pääkoppa meni "kiire"-moodiin ja siitähän tuli sitten ihan pelkkää hutilointia.

Juokseminen banniin ja toisella kerralla jouduin kävelyhommiin. Heka oli aluksi melko ihmeissään, että miksi tuo muikkeli ei juokse. Oli se linjaaminen ja rytmittäminen vieläkin ihan hakusessa. Mutta pysyipähän päänuppi paremmin kasassa ja ainakin Julian mukaan hommassa oli silminnähden erittäin hyvä meno. Siltä se ei kyllä tuntunut, videolta jokainen voi päätellä että menikö tuo nyt hyvin vai huonosti.


Kyllä täältä vielä noustaan, on noustu ennenkin. Moni on muuten kysellyt, että miksi Jyväskylän KV-näyttelyn sivuilla ei ole mainintaa tämän vuoden oheisohjelmista. Tässä tulee vastaus: Koska sellaisia ei tänä vuonna ole. Sain itsekkin lukea asiasta tapahtuman facebook-sivun kautta. Toisaalta olo on hieman helpottunut, sillä viime vuoden järjestelyt oli tosi stressaavia ja ensimmäisen näyttelypäivän jälkeen lähdin kotiin itkuisena. Kun taas toisaalta tuntuu ns. "syrjään työnnetyltä", viimeiset 10 vuotta on näitä yhdessä tehty ja sitten asiasta saa lukea jostain facebookista. Ei siinä mitään, tilat kävivät ahtaaksi jo viime vuonna ja ymmärrän siltä osin täysin tämän ratkaisun. Ajattelinkin viettää viikonlopun ihan vaan kotona rentoillen, lenkkeillen ja nauttien. Ehkä saatetaan jopa pyörähtää hallillakin, mutta tämän vuoden Jyväskylän KV-näyttelyn jätän ihan suosiolla kokonaan välistä.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen, nimittäin ensi kuussa on koiramessut ja myös me ollaan Hekan kanssa messissä! Millä tavalla ja missä? Siitä sitten lisää hieman myöhemmin. P.S: Säästyypähän kaikki rahat messariin kun ei tarvitse Jyväskylässä niitä kuluttaa...

Sun is shining and so are you

Kyllä se aurinko paistaa näköjään risukasaankin. 

Keskiviikkona päästiin kahden viikon breikin jälkeen agilitaamaan. Jo tuossa ajassa oma tatsi koko touhuun oli menettänyt otettaan ja siitä tekemisestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Rata tuntui jotenkin "vaikealta" eivätkä omat jalatkaan tuntuneet taipuvan valsseihin sun muihin tekniikoihin. Flippi sen sijaan onnistui yhden välistävedon aikana, jota ensin kokeiltiin puolivalssilla joka sen sijaan ei toiminut. Flippi vaan tuppaa kuulumaan vielä omalle epämukavuusalueelle, mutta pikkuhiljaa se on sieltä kiilamassa suosikkiohjausten joukkoon. Se vaan on NIIN näppärä!

A:n juoksukontakti sen sijaan. Harjoittelemme tästä lähtien siten, että boksi on ainakin toistaiseksi joka treenin ajan alastulolla. Nyt vaan kävi selväksi että itse laukan rytmitys on kärsinyt sen verran pahasti, jolloin kannattaisi hetkeksi palata madalletulle A:lle. Täytyy vielä konsultoida Tiiaa asian suhteen, hänen kanssaan ollaan saatu parhaimmat tulokset aikaiseksi.

Tänään käytiin sitten vuorostaan oman seuran epiksissä. Autossa ei ole vielä talvikäpäliä alla, joten jouduin turvautumaan paikallisbussiin joka ei pysähtynyt ottamaan meitä kyytiin. Hei c'moon! Ihan oikealla pysäkillä oltiin, joten pisti ihan "vähän" korpeamaan. Terveisiä vaan sille kuskille! Aamu ei siis lähtenyt kovin ruusuisesti käyntiin ja kun mielessä oli vielä keskiviikon laimeat treenit, ajattelin että Heka vetää epiksissä ihan sokka irti-meiningillä.

Linda oli myös paikalla oman koiransa kanssa ja ajattelin ihan extempore kysyä, että kiinnostaisiko käydä juoksemassa putkiralli myös Hekan kanssa. Eikun tuumasta toimeen ja parivaljakko täräytti sieltä nopean nollan ajalla 22,60 s. Hetken päästä myös allekirjoittanut pääsi puikkoihin ja vedettiin sitten koko putkirallin nopein aika - 21,34 s. Valkoinen elosalama on todellakin nimensä veroinen. Heka se vaan jättää taaksensa nuorempia ja isoja maksikoiria. Tämä koira on täyttä timanttia ja kultaa. Kiitos myös Lindalle Hekan kartturoinnista jälleen kerran!


Konkariluokkaa saatiinkin odotella tovi jos toinenkin. Olin lupautunut talkoilemaan epiksissä joten Hekan ottaessa lepiä, keskityin minä ottamaan ilmoittautumisa vastaan ja laskemaan tuloksia. Heka starttasi mineissä ensimmäisenä ja rata näytti tältä.


Paljon ansakohtia. Tässä vaiheessa olin aivan satavarma, että Heka vetäisee liinat auki eikä kuuntele ohjausta yhtään. On se taas ihanaa todeta olleensa täysin väärässä. Heka oli hyvin hanskassa, se ei sinkoillut päättömästi sinne tänne ja tuonne vaan oikeasti kuunteli. Ensimmäinen rata johti hylkäykseen heti alussa, kun keinun vieressä ollut suora putki imaisi valkoisen elosalaman mennessään. Muuten koko rata oli nättiä menoa eikä A:n kanssa ollut mitään ongelmia. Kröhöm. Käytiin uusimassa koko härdelli vielä toistamiseen ja oli muuten läheltä piti 0. Jäin 10.putken jälkeen liikaa munimaan ja en enää ennättänyt ohjata Hekaa 11.aidalta takaakierrolla seuraavalle. Hekan kanssa oli oikein miellyttävää kisata, joten päällisin tunne on varsin positiivinen.

Heka lisäksi liikkui tuttuun tapaansa kuin rasvattu salama, joten osteopatia on tehnyt tehtävänsä. Kisainnostus nosti pienesti päätään, täytyy miettiä ja pohtia että lähtisikö sitä vielä tänä vuonna johonkin.

Silkkistä shoppailuterapiaa

Omistaja on reilut 1½ viikkoa toipunut hammasleikkauksesta ja antibioottikuurin aiheuttamista jälkikivuista. Heka sen sijaan on saanut rauhassa palautua osteopatiasta, hoidon vaikutukset ovat nyt ns. "tapissa" ja tuo koira on täysin oma itsensä. Tekemättömyyden keskellä voi sitten sortua yhteen sun toiseen houkutukseen ja mikäpä sitä voisi paremmin piristää mieltä, kuin pieni shoppailukierros eri verkkokaupoissa.

Ensimmäisenä hankintalistalla oli uusi treenireppu hajonneen tilalle. Alunperin oli tarkoitus hankkia ihan joku tuikitavallinen urheilureppu tms, mutta onneksi satuin selaamaan Waldogsin tuotevalikoimaa ja sinne olikin lisätty reput & laukut-osio. Waldogs on nykyään suosikkipuotini rotutuotteiden suhteen siitä lähtien, kun suunnittelija loihti Hekan kuvan pohjalta sporttisen villakoira-kuosin. Voitte näin ollen arvata kuinka innoissaan eräs Tiina oli, kun pystyi tilamaan repun, jonka etummaiseen taskuun on painettu Heka-kuosi tekstillä Dream Team. Se on aivan yhtä ihana kuin miltä kuvissa näytti.


Toisena hankintana piti etsiä Hekalle reissujen päälle uusi kevythäkki. Kröhöm, tuolle ei nyt välttämättä ollut NIIN kova tarve, sillä Hekalla on entuudestaan yksi kevythäkki auton takaboksissa ja toinen (Jimin vanha) kevythäkki Haukkuvaarassa treenejä yms häppeninkejä varten ettei tarvitse aina purkaa tuota autossa olevaa. Koska reissaillaan paljon mm.junalla ja olen itse ehkä liian mukavuudenhaluinen, koin helpommaksi hankkia kolmannen kevythäkin joka menee täällä kotona pieneen tilaan ja joka on helppo ns. napata reissuun mukaan. Tilasin ko.kevythäkin Milopet-verkkokaupasta. Ihan pakko on antaa propsit erittäin nopeasta toimituksesta myös täällä blogin puolella. Tein tilauksen sunnuntaina ja jo maanantai-iltana sain tekstiviestin lähikauppaan saapuneesta paketista. Kuvaa ei valitettavasti ole, sillä häkki on tällä hetkellä työpaikallani.

Seuraavat ihanuuudet tulivat vastaan ihan puolivahingossa. Olen jo jonkin aikaa etsinyt mm.frisbeeliivin alle sopivaa paitaa, joka olisi materiaaliltaan ns.liukasta mutta sen pitäisi olla varsinkin selän puolelta nihkeämpää ettei liivi nouse ylös. Nämä ihanat satiinipuserot löysin Dog It Life-verkkokaupasta ja olivat vielä tarjouksessa silloin. Tilasin ensin testimielessä yhden ja jos se täyttäisi yllämainitut kriteerit, en epäröisi laittaa toista tilausta tulille. Puseron etuosa on joustavaa, liukasta satiinia ja takaosa puuvillatrikoota. No sehän natsasi ihan täydellisesti! Nyt näitä täydellisyyksiä löytyy 2 ja voi olla, että saatan jossain vaiheessa hankkia vielä kolmannenkin...ja neljännen.



Viimeisimpänä (vaan ei suinkaan vähäisimpinä) oli tarkoitus löytää Hekalle talveksi hieman kevyempi nappula. Ko.vuodenaikaan kisataan vähemmän, jolloin kulutuskaan ei ole niin suurta kuin mitä esim.kesällä. Turvauduin tuttuun ja turvalliseen ProBoosteriin ja valitsin ko.merkiltä kokeiluun kaksi erilaista vaihtoehtoa - pienten/keskikokoisen koirien, kanapohjaisen nappulan sekä herkkävatsaisille soveltuvan lammaspohjaisen safkan. Jos jompikumpi natsaa ja Hekan maha pysyy hyvänä, tilaan sitä sitten isomman satsin. Tämmöiset pienet kokeilupussit on ihan mielettömän käteviä!

Tällä viikolla päästiin kuitenkin palailemaan treenikentille ja lauantaina olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa epistelemään. Niistä lisää sitten myöhemmin.