lauantai 16. syyskuuta 2017

Heka rajun ripuli -ja oksennustaudin kourissa

Vielä sunnuntaina Heka oli täysin normaali, lukuunottamatta sitä asiaan kuuluvaa reissu -ja kisaväsymystä. Maanantaiaamuna se sen sijaan oksensi kahdesti tyhjää mahaansa ja oli ehkä hieman ruokahaluttomampi kuin yleensä. Iltaa kohden kuitenkin piristyi ja ruokaakin tuli kerjäämään keittiöön asti. Mitään muita oireita Hekalla ei vielä tässä vaiheessa ollut, mutta tiistaina se alkoi lievästi ripuloimaan ja sillä ilmeni pelottavan tuntuisia oireita, jotka olisivat voineet viitata jälleen ongelmiin anaalirauhasissa. Olin Suviin yhteydessä ja olimme molemmat sitä mieltä, että nyt taitaa olla kyse ihan puhtaasti jostakin mahapöpöstä. Hekalla ei meinaan ole ollut hanurinsa kanssa ongelmia sitten ruokavaliomuutoksen ja tylosiinikuurin. Sain ohjeeksi seurata koiran vointia ja palata aamulla asiaan, mikäli tilanteessa tapahtuu käänne pahempaan. Sehän tapahtui jo seuraavana yönä, kun havahduin siihen että Heka oksensi eteisessä. En ehtinyt edes ovea aukaista, kun tavaraa alkoi tulla perästäkin. Koira kuitenkin rauhoittui uudelleen nukkumaan, kunnes n.tunnin päästä tuli seuraava ryöppy.

Ensimmäistä kertaa tunsin itseni ihan voimattomaksi siinä tilanteessa. Kun sitä seuraavan kerran havahduin siihen, että Heka oksentaa ja ripuloi eteisessä, oli kello jo melkein seitsemän aamulla ja uskalsin laittaa Suville viestiä. Sovittiin, että seuraan Hekan oloa puoleen päivään asti ja jos olo on edelleen yhtä huono, mennään klinikalle. Aikaa kerkesi kulumaan kutakuinkin kaksi tuntia lisää, kunnes kävi näin...


Kyllä siinä muuten mentiin tuhatta ja sataa. Heka ruuttasi yhtä aikaa molemmista päistä vaakasuorassa ja perästä alkoi valumaan silkkaa vertakin. Sitä vaan tuli. Vain alle tunnin päästä klinikalle saapumisesta Teppo oli jo kanyloinut Hekan, mitannut siltä kuumeen ja ottanut laajat verinäytteet. Suvi itse tuli töihin siinä puolilta päivin. Tuossa vaiheessa Hekan pää vain roikkui alhaalla ja sen silmistä pystyi näkemään pelkkää kipua. Vietettiin klinikalla käytännössä lähes koko päivä, Heka oli tipassa n.7 tuntia ja tänä aikana se sai myös pahoinvointilääkettä suoraan suoneen sekä hieman rauhoittavaa. Iltapäivään mennessä vointi hieman koheni, mutta ei se todellakaan selvillä vesillä ollut. Kanyyli jätettiin yöksi paikoilleen ja se suojattiin, sillä jos koira vaatisi nesteytystä vielä seuraavana päivänä, vältettäisiin aiheuttamasta turhaa stressiä kun se on jo kintussa valmiiksi kiinni.


Verinäytteistä selvisi, että punasoluarvot olivat hieman koholla ja Heka oli noinkin lyhyessä ajassa ehtinyt kuivumaan jo liki 10%. Valkosoluarvot sen sijaan olivat ihan kohdillaan, samoin kaikki elinarvot. Näin ollen pystyttiin sulkemaan pois monta tekijää ja diagnoosiksi tuli erittäin raju ripuli -ja oksennustauti.

 

Torstaiaamuna soitin sovitusti klinikalle ja Suvi oli sitä mieltä, että Heka voisi vielä tulla yhdeksi päiväksi tippaan. Siellä me taas lojuttiin lähes sen seitsemän tuntia klinikan lattialla ja otettiin torkkuja pitkin päivää. Heka piristyi ko.päivän aikana huomattavasti, se mm.söi sille tarjottua Hill'sin i/d-säilykettä ja Henna-hoitajaltakin lähestulkoon kerjäsi saman merkin kuivanappuloita. Päivän lopuksi Suvi kävi vielä tarkistamassa Hekan ja siinä tovi jos toinekin keskusteltiin, että mikä tämän mahdollisesti aiheutti yms. Nyt on kuulemma paljon liikkeellä koirien ärhäkkää mahatautia, joka kaiken lisäksi vielä tarttuu erittäin herkästi. Se mistä Heka tartunnan sai, ei ole täysin varmaa, mutta sekä minä että Suvi epäilemme erittäin vahvasti viime viikon Onnidogia ja/tai frisbeekisoja. Jos Heka olisi syönyt jotakin sille sopimatonta, oireilu olisi alkanut kuin salama kirkkaalta taivalta ja loppunut yhtä nopeasti kuin olisi alkanutkin. Tämä sen sijaan eteni asteittain, vieden koiran lopulta niin huonoon jamaan, ettei tästä olisi selvitty pelkällä kotihoidolla. Hekalla sen sijaan oli taustalla suolistotulehdus, josta se oli vähän aikaa sitten parantunut ja siinä on todennäköisesti osasyy sille, miksi tauti iski siihen niin lujaa.

Suvin sanoin "Heka on siitä erikoinen koira, että sen silmistä näkee onko sillä kipuja" pitää kyllä täysin paikkansa. Silloin kun sillä oli anaalirauhasten kanssa ongelmia, se oli vieläkin kipeämpi kuin mitä nyt ja päivän lopuksi Hekan silmistä paistoi ihan erilainen katse kuin aikaisemmin. Itselleni jäi noista kahdesta päivästä ehkä parhaiten mieleen se hetki, kun eilen klinikalta poistuessamme Heka kävi vielä lipaisemassa Suvia. Kun luottamus on rakennettu, ei sitä noin vaan nujerreta.


Ylläolevalla miksauksella mennään viikonlopun yli ja Avital Floran sekä Nutri-plussan antamista jatkan vielä ainakin koko ensi viikon. Hekan paino kerkesi tippumaan näinkin lyhyessä ajassa 6,3 kilosta 5,9 kiloon, joten tiedossa on ainakin sen menetetyn massan takaisin hankkiminen. Kontrollissa todennäköisesti tullaan vielä käymään n.kahden viikon päästä, hysteerikko-omistaja ei muutoin saa mielelleen rauhaa. Haluan vielä tätäkin kautta esittää miljoonalämpimät kiitokset meidän luottoklinikan, AlmaVetin ihanille eläinlääkäreille, Suville ja Tepolle sekä hoitajille Hekan hyvästä hoidosta. Nyt näyttää siltä, että Heka on toipumaan päin.

Että sellaista tällä kertaa. Oli toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun noinkin raju ripuli -ja yrjötaui vie yhtäkään koiraani tippaan saakka. Tähän loppuun haluan kuitenkin vielä esittää kaikille koiranomistajille yhden "pienen" pyynnön: Mikäli koirasi oksentelee ja/tai ripuloi, älä vie sitä muiden koirien sekaan, äläkä varsinkaan harrastuskentille, näyttelyihin tai muihin massatapahtumiin. Ei, vaikka kyseessä olisi se vuoden tärkein häppeninki. Sama koskee myös lauman muita (oireettomiakin) koiria. Pidä taukoa, oli se sitten tarttuvaa tai ei. Jos oksentelu ja/tai ripuli ei ota laantuakseen kotikonsteilla, konsultoi omaa eläinlääkäriäsi. Meidän ihmisten omat harrastushalut eivät saa missään vaiheessa kiilata koiran terveyden edelle.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Paluu vuoden 2017 OnniDog-koiratapahtumaan

Viime vuonna ne omat, oikeat työt, eivät mahdollistaneet aikatauluun OnniDogin mentävää rakoa ja hieman haikein fiiliksin katsoin tunnelmia mm.facebookin kautta. Välivuoden jälkeen päästiin kuin päästiinkin tekemään comeback eikä tarvinnut tyytyä pelkkien kuvien katseluun.

Olen siis ollut OnniDogissa aiemmin mukana vuosina 2014 ja 2015. Silloin vastuullani olivat koiratanssikoulutukset. Tänä vuonna sain "tontikseni" torstain sekä perjantain koirafrisbeekoulutukset. Minähän koulutan ko.lajia vain ja ainoastaan kurssimuotoisesti, joten hetken piti miettiä mitä kaikkea alkeiskurssien sisältöön kuuluikaan. Torstaipäivän koulutusten suhteen kävi hieman ikävästi, sillä sain Marialta keskiviikon ja torstain vastaisena yönä viestin, että kaikki torstain koulutuksiin ilmoittautuneet ovatkin peruneet. Sain siis hieman lisäaikaa käydä koulutusten sisältöä läpi, mutta kyllä se hieman harmitti ja tiedon peruuntumisesta olisin toivonut tavoittavan minut hieman aikaisemmin. Tapahtuman järjestäjätaho ei kuitenkaan noihin peruuntumisiin ollut millään tavalla syyllinen ja koska olin ilmoittanut Hekan torstain toiselle noseworktunnille, lähdimme Himokselle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kanssamme samassa mökissä majoittuvat Hanne, Annina sekä hänen kolme koiraansa. Hanne sekä minä ja Heka nukuimme yläkerrassa ja Annina sai näin ollen koko alakerran koiriensa kanssa omaan käyttöönsä. 


Olin ilmoittanut Hekan vain ja ainoastaa noseworktunnille, sillä keskiviikkoisen laseroinnin takia sen tuli välttää fyysistä rasitusta kahden päivän ajan. Jos ihan oikein muistan, olemme harjoitelleet noseworkia joskus viime syksynä ja harjoitukset aloitimme muistin virkistykseksi laatikkoetsinnällä. Heka muisti samantien, että mitä nyt ollaan tekemässä ja näin ollen pystyimme suorittamaan myös sisäetsinnän. Heka ilmaisi hajut todella selkeästi ja keskittyneesti, jähmettyi hajulähteelle kuin nenä liimattuna kiinni. Noin hyviä ilmaisuja se ei ole tehnyt koskaan aiemmin. Ostin Anninalta perjantaina uuden hajupullon kotiharjoittelua varten, tämän lajin kanssa pitää ihan oikeasti aktivoitua. Hekassa on selvästi potentiaalia ja tästä kyllä tulee sille hyvä eläkepäivien harrastus.

Kuva - SporttiRakki

Torstai-iltana mökissä kuului vain tyytyväistä unituhinaa ja perjantainakin Heka jäi varsin onnellisena mökkiin nukkumaan, kun minä lähdin sorvin ääreen. Eli kouluttamaan. Sää ei kyllä suosinut koko viikonloppuna ollenkaan. Vettä satoi sekä torstaina, että perjantaina ja kuulin että lauantai sekä sunnuntai olivat säältään ne kaikista surkeimmat. Sade teki kouluttamisesta tietysti haastavaa eikä Himokselta oikein löydy lajille kaikista parhainta alustaa harjoittelulle - eli tasaista luonnonnurmea. Paikka jossa koulutin, oli pääasiassa pitkää heinikkoa ja alusta melko kumpareisessa kunnossa. Kyllähän siinä pystyi alkeita juuri ja juuri kouluttamaan, tapahtuman tarkoitushan on tutustua eri lajeihin, mutta kyllähän se hieman "soti" kouluttajan ja yhdistyksen periaatteita vastaan turvallisuuspainotteisuudesta. Itse kuitenkin ohjeistin koulutettavia turvallisiin heittoihin ja kerroin lajista tiivistetysti sekä mistä lähdetään liikkeelle. Kaikki koulutettavat olivat erittäin potentiaalisia ja kiekolle syttyi jokainen. Terveisiä siis teille kaikille, jos satutte tätä blogia lukemaan!

Viimeisen koulutuksen jälkeen edessä oli vain tavaroiden pakkaaminen, Hekan haku mökistä sekä tietysti kotimatka Jyväskylään. Tämän vuoden koirafrisbeekisat kutistivat OnniDogin meidän osaltamme vain kahteen päivään, mutta onneksi pääsimme edes siksi ajaksi mukaan.

Ainoa asia mikä minua itseäni jäi hieman kaivelemaan ja josta haluan täällä blogissakin mainita vielä tarkemmin, on nuo torstain koulutusten peruutumiset. Lisäksi perjantain tunneille ilmoittautuneista lähes puolet jättivät saapumatta paikalle, ilmoittamatta. En tiedä oliko säällä jotakin tekemistä asian kanssa (veikkaan, että näin oli) ja toisaalta syynä on voinut olla ihan puhtaasti joko ohjaajan tai koiran sairastuminen. Kuitenkin kun on itse järjestänyt aikataulunsa ja työnsä niin, että on mahdollista lähteä noinkin hienoon tapahtumaan kouluttamaan. Sitten käykin niin, että koulutuksiin ei tule ketään tai vain puolet ilmoittautuneista. Kyllä se kieltämättä pistää hieman harmittamaan. Minäkään kun en kouluta työkseni, vain ja ainoastaan harrastuspohjalta. Kenenkään mieltä en toivottavasti tässä pahoittanut, halusin vain hieman avata omia ajatuksiani edellämainituista asioista.

Semmoinen OnniDog tänä vuonna. Vielä en uskaltanut tulla luvanneeksi, että olenko käytettävissä kouluttajana ensi vuonna. Siihen on kuitenkin vuosi aikaa ja en osaa varmuudella sanoa mitä teen tai missä olen silloin. Katsotaan.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Me tehtiin tää

Ja ilman sua mun elämä olis jotain ihan toista. Sä oot tehny musta sen mitä oon nyt. Sain sult parhaat hetket mutta myös ne vaikeimmat naurut, itkut & aamuun venyvät illat.
Oonko mä sua ikinä kunnolla kiittänyt? Näitä tarinoita niin monta.
Ne sanoo et upottais mut pysyttiin pinnal. Saatiin mitä haluttiin mut kovalla hinnal. Tänhän piti olla mahdotonta. Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii. Enkä vaihtais hetkeekään.
Me tehtiin tää.

Mut jos tän takas vois alkuun kelata, mä tekisin tän kaiken uudestaan.
Mut kato me tehtiin tää.

FETCH IT - microkoirien pistekoppaus 1.sija

Kiitos Heka yhteisistä kilpailuvuosista koirafrisbeen parissa.


keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kahden treenin taktiikalla kohti viikonloppua

Huhheijaa. Tavarat on pakattu, Heka ja sekä kiekot huollettu ja kaikki näyttää muutoinkin olevan kondiksessa. Tästä eteenpäin seuraavat 3 päivää ovat käytännössä pelkkiä koiria ja koiraharrastusta. 

Säät on kyllä suosineet tällä viikolla ihan mielettömästi ja maanantaina kävin tekemässä Hekan kanssa pienet freestyleoheiset. Siinä missä koira teki lauantaina erittäin hyvää duunia tarkkuusheittojen suhteeen, nyt meinasi lähteä päänuppi kuumenemaan ihan huolella. Hekan viretilaa on haastava hallita ko.tilanteissa ja se sama tuli huomattua myös aikoinaan koiratanssin puolella. Onneksi rollereilla virettä saa hieman laskettua ja niiden jälkeen sain itse pidettyä tilanteen paremmin hallinnassa. Heka on varma suorittaja, kunhan ohjaaja vain muistaa tietyt rutiinit ja noudattaa niitä.


Valmistautumiseen treenien ohella kuului tietysti myös Hekan laseroiminen. Luottoklinikamme huolehti jälleen valkoisen villaeläimen huoltamisesta ja Heka sai laseria lantioon, pitkiin selkälihaksiin sekä niskaan. Enää ei katsottu tarpeelliseksi hoitaa anaalirauhasia, sillä Hekan maha toimii kaikinpuolin eikä berberi ole enää kiinnostanut sitä. Kaikista huvittavinta on nähdä, kuinka Heka nauttii erityisesti niskan hoitamisesta. Silmät pilkkii ja päästä saa pitää ihan tosissaan kiinni, ettei koira vain kellahda kumoon.


Huomenna karavaani ottaa kurssiksi Himoksen ja OnniDogin. Allekirjoittanut kouluttaa siellä koirafrisbeetä torstaina sekä perjantaina ja Heka pääsee vaihteeksi käyttämään nenäänsä nose workin merkeissä. Alunperinhän meidän piti mennä peltojäljelle, mutta sääennuste lupaa sadetta ja en aio viedä vasta laseroitua koiraa vesisateen armoille vaikka sillä olisikin asiaankuuluva vaatetus niskassa. Lauantaina jatketaan matkaa Helsinkiin ja sitä reissua jos jotakin, on odotettu. Kyseessä on nimittäin tämän vuoden koirafrisbeekilpailut ja niiden jälkeen Heka jättää frisbeen kilpakentät taakseen. Olo on sekä odottavainen, mutta tietysti myös haikea. Kerron sitten myöhemmin täällä blogin puolella, että mitkä asiat saivat tekemään sen päätöksen. Nyt kuitenkin mennään ja nautitaan! Annetaan kaikkemme!


Blogi hiljenee loppuviikoksi, mutta jotakin reaaliaikaista materiaalia ilmestynee ainakin instagramiin ja mahdollisesti myös faceen. Linkit muille somekanaville löytyvät tuttuun tapaan tuolta blogin oikeasta sivupalkista.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Tarkkuusheittotreenit

Vihdoin ja viimein pääsee kirjoittelemaan jostakin muusta kuin koiran huoltamisesta tai eläinlääkärireissuista. Nimittäin TREENEISTÄ. Koputan kuitenkin puuta varmuuden vuoksi.

Kesä taitaa nyt olla aikalailla ohi, mutta meidän kilpailukausi on poikkeuksellisesti starttaamassa kunnolla käyntiin vasta nyt. Frisbeejuttuja ei ole oikeastaan voinut edes kuvitella treenaavan, sillä vettä on satanut enemmän kuin laki sallii ja vaikka väliin on mahtunut yksittäisiä aurinkoisia päiviä, nurmikot eivät ole päässeet kuivumaan. Tällä hetkellä kun ei tee yhtään mieli ottaa minkäänlaista damagea.

Nyt kuitenkin sää alkaa olla meidän puolellamme, joten tänään nappasin kiekkokassin sekä Hekan mukaani ja lähdettiin muistuttelemaan, että kuinka niiden kiekkojen kanssa käyttäydyttiinkään. Valkoinen villaeläin ei kirjaimellisesti tiennyt minne se voisi singota ja ajattelin samantien, että räiskimeksi menee. Hekalle olen kuitenkin kokenut parhaimmaksi tavaksi laittaa sen kentän laidalle odottamaan, kun käyn ottamassa kiekot kassista ja vien ne kentälle valmiiksi. Vasta sitten koira saa vapautuksen. Tiedä sitten oliko syy siinä vai onko pidempi tauko tehnyt loppujen lopuksi hyvää, mutta Heka koppasi tähänastisen frisbeeuransa pisimmät matkat, karkeasti oman jalan mitalla +30 m. Taisi koko lähitienoo kuulla, että joku oli kenties vähän onnellinen päästessään fribailemaan. 



Saatiin myös erittäin hyvää häiriötä, sillä jossain vaiheessa kaukoidän kansalaisista koostunut turistijoukko jäi haltioituneena seuraamaan meidän harjoittelua. Välillä kuului melkoisia hämmästelyhuutoja ja toisinaan aplodeja. Onpahan nyt treenattu ja muistuteltu koppailua koiran mieleen. Vielä pitäisi alkuviikosta käydä yhdet treenit tekemässä ja ottaa silloin vähän freestylea.

Ensi viikko onkin sitten varsin koiramainen ja kiireinen. Torstaista perjantaihin otetaan kurssiksi Jämsä ja OnniDog. Olen siellä ko.päivinä kouluttamassa koirafrisbeetä ja torstaina Heka pääsee tutustumaan sille tuntemattomaan lajiin. Nimittäin peltojälkeen. Olisi kyllä ollut kiva tehdä siellä jotain muutakin, mutta Heka menee keskiviikkona klinikalle laseroitavaksi ja se tarkoittaa kahden päivän rauhallista oleilua. Eiköhän peltojälki ole juuri sellaista. Tosin Hekan tuntien se varmaan syöksyy sinne jäljelle. Koko viikonloppua emme pysty Jämsässä olemaan, sillä tämän vuoden koirafrisbeekisat osuvat samaan ajankohtaan ja vuoden ainokaisina, ne laitetaan nyt kirkkaasti etusijalle.

Vähän sitä varten tässä on aktivoiduttu treenaamaan. Nyt sitä on alkanut pikkuhiljaa pääsemään sen pahimman pelon yli. Eilisten fribailujen jälkeenkin Heka oli aivan oma itsensä ja on edelleen. On se kumma, että miten tuollainen asia jättääkin jonkinlaisen pelon persiiseen. Hieroin sekä venyttelin Hekan kokonaan läpi vielä illalla eikä missään päin kroppaa tuntunut minkäänlaista jäykkyyttä tai värähtelyä.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Lisäravinnetabletit pois - ruusunmarjarouhe tilalle

Sen taannoisen suolistotulehduksen vuoksi Hekan ruokavalioon piti tehdä muutoksia ja siinä samassa tulin pohtineeksi tilannetta myös lisäravinteiden suhteen. 

Ajatukseni johtivat sellaiseen lopputulemaan että kuinka paljon helpomaa olisi, jos yhdestä lisaravinteesta saisi kaiken mahdollisen hyödyn mitä Hekan ruokavalio tarvitsee. Hekahan on saanut aiemmin kuuden viikon kuureina vuorotellen b-vitamiinia, magnesiumia ja glukosamiinia. Nutrolin on oikeastaan ainoa tuote, mitä se saa jatkuvasti vuoden ympäri. Erilaisia, suoliston toimintaa tukevia lisäravinteita annoin silloin jos tiedossa oli stressaavia tilanteita tai Heka kärsi ripulista.


Aloin tutkia asiaa enemmän ja googlettelut tuottivat lopulta tulokseksi ruusunmarjarouheen. Ko.tuote oli kyllä jo ennestään tuttu, mutta sille ei tuntunut olevan tarvetta kun käytössä oli kaikkea muuta. Huomioni kuitenkin kiinnittyi sen moninaisiin vaikutuksiin mm.nivelten, lihasten ja erityisesti suoliston sekä vatsan toiminnan suhteen.

"Ruusunmarja on luonnon omaa superfoodia, joka sisältää runsaasti vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita ja antioksidantteja kehonkäyttöön. Sen aktiiviset ainesosat auttavat parantamaan nivelten liikkuvuutta, tukemaan kehon elimistön tärkeitä toimintoja ja suojaamaan soluja hapettumiselta. Ruusunmarja sisältää runsaasti luonnollisia vitamiiniyhdisteitä, mm. c-vitamiinia, β-karoteenia, kuin myös kaliumia, magnesiumia, foolihappoa, bioflavonoideja, lykopeenia ja pektiinejä. Se onkin erinomainen monivitamiinilisä tukemaan mm.nivelten, lihasten ja suoliston toimintaa."

Viimeiseen lauseeseen kiteytyvät kaikki ne kolme syytä siihen, miksi luovuin b-vitamiinin, magnesiumin ja glukosamiinin käytöstä erillisinä lisäravinteina ja korvasin ne Back on Trackin ruusunmarjarouheella. Enää minun ei tarvitse aikatauluttaa niitä kuuden viikon jaksoja ja pitää tarkkaa kirjaa siitä, mikä lisäravinne on käytössä milloinkin. Erittäin suuren plussan annan myös ruusunmarjarouheen sisältämälle pektiinille, joka on liukenevana kuituna turvaa suoliston toimintaa sekä suojelee stressivatsaa. Ja hei, kyseessä on täysin luonnollinen lisäravinne. Ruusunmarjarouhe kasvaa korkealla Andeilla villinä ja se on täysin torjunta-aineetonta, ilman mitään epäpuhtauksia ja se puolestaan takaa hyvän laadun sekä erinomaisen ravintoainepitoisuuden. Hienojakoisena rouhe on erittäin helppo sekoittaa ruuan joukkoon.


Heka on saanut ruusunmarjarouhetta iltaruokansa seassa nyt n.neljä viikkoa ja olen näinkin lyhyessä ajassa huomannut koirassa pelkästään positiivisia muutoksia. Melkein uskallan jopa sanoa, että ruusunmarjarouhe tuntuu imeytyvän Hekan elimistöön paljon tehokkaammin kuin sen aiemmin saamat, erilaiset lisäravinnetabletit. Kun koira parani suolistotulehduksesta ja tilanne saatiin lopulta rauhoittumaan ruokavalion muutoksella, laseroinnilla sekä kehon saattamisella takaisin tasapainoon, en ole enää halunnut ryhtyä lisäravinteiden suhteen mihinkään radikaaleihin ratkaisuihin. Heka on nyt kunnossa, sen lihakset ovat elastiset, nivelet hyvin liikkuvat, vatsa toimii erinomaisesti ja koira on muutoinkin täynnä elinvoimaa. Ruusunmarjarouhe on ollut varmasti yksi syy siihen.

perjantai 25. elokuuta 2017

Syksy tulee - mitä tapahtuu missä & milloin?

Kulunut viikko on pitänyt uskomattoman kiireisenä. Oppisopimuskoulutus on kolmea työpäivää vaille valmis ja tänään oli pitkään jännitetty tutkintotilaisuus sekä näytön loppuarviointi. Ja se meni kaikki heittämällä läpi! Sain pelkästään korkeinta mahdollista arvosanaa joka kohtaan, eli kiitettävää K3:sta. Täten olen hyväksytysti suorittanut osatutkinnon, joka käsitteli hyvinvoinnin tuottamista eläinten avulla. Suosittelen ko.tutkinnon osaa kaikille, jotka ehkä unelmoivat eläimen käyttämistä osana esim.ihmisläheisessä työssä.

Näyttöraportin ohella ennätin kuin ennätinkin laittamaan myös uutta blogikirjoitusta tulille koirafrisbeehen liittyen SporttiRakkiin. Sen pitäisi tulla julki ihan tässä lähipäivinä ja suora linkki koirafrisbee-osioon on tässä: SporttiRakki - koirafrisbee. Nyt kun päästiin sopivasti itse aiheeseen, niin tämän vuoden frisbeekilpailut lähestyvät kovaa vauhtia ja treenikertoja on takana pyöreät 0. Tämä kesä on ollut suoraan sanottuna surkea (siinä missä talvikin oli liukas) ja koska vettä on satanut lähes jatkuvalla syötöllä, nurmialueetkaan eivät ole päässet kuivumaan. En ole halunnut ottaa minkäänlaisia riskejä liukastumisen suhteen. Jos nyt edes sen kerran pääsisi heittämään ennen kisoja, niin saisi vähän muistuteltua koiralle ettei tarvitse vetää virettä yli.

Kuva - Salla Kuikka

Asiaa ja infottavaa on paljon, mutta jatketaan vielä hetki samalla linjalla. Olen tämän vuoden OnniDog-tapahtumassa kouluttamassa koirafrisbeetä torstaista perjantaihin. Ihanaa olla mukana yhden välivuoden jälkeen! Juuri samaan ajankohtaan tosin osuvat juuri nuo frisbeekisat, joten siksi ei voida olla koko viikonloppua paikalla. Mutta parempi se kaksikin päivää on kuin ei mitään. Mihinkään koulutuksiin emme Hekan kanssa osallistu, sillä palautumisaika kisojen ja OnniDogin välillä on lähes olematon. Ja sitä paitsi Heksandeerus menee laseroitavaksi saman viikon keskiviikkona. Mutta siellä se pyörii mukana joka tapauksessa, toimien virallisena koulutusten valvojana.


Tähän loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuva meidän uudesta, yli-hienosta autotarrasta jonka takana on jälleen Waldogs. Kukapa muukaan siinä komeilee kuin itse valkoinen elosalama. Kyllä nyt kelepoo huristella ympäriinsä. Muita turinoita on luvassa sitten omassa, erillisessä tekstissä. Tämä oli nyt sellainen "mitä missä ja milloin?"-sillisalaatti. Nyt kun koulu on saatu päätökseen, siirryn kokonaan uuteen työhön ja jää enemmän aikaa myös koirajutuille.