perjantai 17. marraskuuta 2017

Syke 10 viikkoa

Syke täyttää tänään 10 viikkoa. Korkeutta se tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia ja painoakin tulee lisää tasaiseen tahtiin. Ihan harmittaa, etten ole pitänyt kasvukäyrästä tarkempaa päiväkirjaa vaikka painon merkitsen kyllä ylös viikottain. Painoa Sykkeellä on tällä hetkellä tasan 1,8 kiloa ja epäilen että tasan kahteen kiloon päästään tässä seuraavien 2-3 viikon sisällä.


Vaikka ikää onkin vasta sen 10 viikkoa, Syke osaa jo yhtä sun toista. Kuitenkin tärkeimpänä olen tässä vaiheessa kokenut erilaisiin arkisiin asioihin ja rutiineihin tutustumisen. Olenkin ahkerasti seilannut sen kanssa ympäri Jyväskylää joukkoliikenteen busseilla ja tilanne oli jo toisen linja-autoilun jälkeen se, että Syke nukahtaa lähes välittömästi. Sitä ei liiemmin kiinnosta bussiin tulevat tai sieltä pois lähtevät ihmiset. Aamuisin ja iltaisin ulkoillaan siten, että molemmat koirat ovat mukana mutta iltapäivisin käytän sekä Hekan, että Sykkeen omilla lenkeillään. Tätä käytäntöä vaalin ihan jo sen vuoksi, että Syke oppii olemaan ulkona myös ilman Hekaa ja Hekakin saa siten sitä meidän kahdenkeskeistä laatuaikaa ilman pentua. Lisäksi haluan, että siinä missä Heka osaa olla yksin kotona ilman kaveria, haluan myös Sykkeen oppivan että senkin on joskus jäätävä kotiin ilman Hekaa. Pyysin jo ajoissa naapureitani ilmoittamaan minulle joko kasvotusten tai tiputtamalla lapun postiluukusta, jos meiltä kuuluu yli tunnin mittaista, häiritsevää huutoa kun minä olen poissa. Koska mitään viestiä en ole asiasta saanut eikä kukaan naapuri ole asiasta maininnut, oletan että täällä on ollut hiljaista. Yksinolot ovat sujuneet erinomaisesti ja toivottavasti niiden suhteen linja jatkuu yhtä hyvänä *koputtaa puuta kolmesti.*

Syke on sisäistänyt mm.erilaisia arkeen liittyviä rutiineja, se mm.tietää milloin olen lähdössä töihin ja alkaa omasta aloitteestaan rauhoittumaan. Hekahan on osannut tämän taidon jo vuosia, joten varmasti Syke lukee osittain myös Hekaa tässä asiassa. Uskokaa tai älkää, se helpottaa yksinoloa kun omistaja ei huomioi koiria enää vähintään 20 minuuttiin ennen lähtöä.

Eilen Syke pääsi ensimmäistä kertaa sitten meille tulon jälkeen pesulle ja trimmattavaksi. Tokihan olen itse sen ensimmäisen kerran konettanut hieman alle 2 viikkoa sitten, mutta nyt tein kaiken pesusta lähtien kokonaan itse. Pesemisestä Syke ei ollut moksiskaan, mutta sitten oli urku auki kun ruvettiin kuivaamaan. Jaksoi huutaa ehkä n.minuutin verran, kunnes hiljeni tyystin. Siinä missä konettaminen sujui silloin ensimmäisellä kerralla mallikkaasti, nyt sitten pistettiin venkoillen. Tärkeintä on silloin olla luovuttamatta. Moni antaa tässä vaiheessa periksi ja niin ei missään nimessä pidä tehdä, jolloin pentu oppii että rimpuilemalla ja huutamalla tilanteesta pääsee pois. Siinä sinnikkäästi jatkoin, vähät välittämättä Sykkeen protestoinneista. 10 minuutin verran siinä "tapeltiin", kunnes Syke antoi periksi ja sain hyvin konetettua kuonon, kaulan, tassut, hännäntyven ja mahanalusen. Pääsin myös jonkun verran muotoilemaan sen turkkia saksilla, joten tuli vähän sellainen proud of myself-fiilis. Viikonloppuna on sitten edessä operaatio kynsien lyhennys.

AlmaVetissä käymme vähintään kerran viikossa parhaillaan käynnissä olevan pentukurssin vuoksi. Melkein voisin jo sanoa, että Syke pitää klinikkaa kuin toisena kotina. Se on sille yksi suuri huvipuisto, missä kaikki ihmiset ovat ihania ja siellä saa kaiken lisäksi herkkuja. Sen reaktiot ovat kertakaikkiaan liikuttavaa katseltavaa. Mitä tulee itse pentukurssiin, olemme sen tiimoilta käyneet harjoittelemassa kotiläksyjä eri ympäristöissä ja siinä jos jossain saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Samlla Syke oppii sille aikuisena tarvittavia ja kullanarvoisia taitoja, se myös tottuu erilaisiin paikkoihin ja ääniin. Lupasin jo aiemmin kirjoitella pentukurssilla opituista asioista ja harjoituksista myöhemmin. Kerrottavaa on nimittäin NIIN paljon. En vaan yksinkertaisesti voi olla korostamatta sitä, että miten nopea ja viisas Syke on oppimaan ja omaksumaan erilaisia asioita. Alussa pelkäsin itse sitä, että onko minulla tarpeeksi tietoa ja taitoa lähteä koulimaan pennusta kelvollista koirakansalaista. Tuon pentukurssin ansiosta oma itsevarmuuteni on kasvanut. Vaikka osa asioista onkin tuttuja Hekan pentuajoilta, on siellä tullut myös paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa. Haluan myös tehdä joitakin asioita aivan eri tavalla kuin Hekan kanssa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Hiljaa hyvä tulee

Päivittäin käy mielessä kerran jos toisenkin, että "pitäisi se blogikin päästä päivittämään", vaikka meidän kuulumisia kyllä pystyy edelleen ja enemmän reaaliajassa seuraamaan instan sekä facebookin kautta. Lupaan ryhdistäytyä bloginkin suhteen, tänne pystyn kuitenkin tarkemmin kertomaan mitä meille kuuluu. Paljon on taas kerrottavaa.

Aloitetaan vaikka Heksandeeruksesta tällä kertaa. Heka on nyt tasan viikon verran ennättänyt syömään uutta ruokaansa ja mistään oireiluista ei ole enää mitään jäljellä. Ripuli loppui kertalaakista, samaten ilmavaivat ja närästys. Myös hiiva katosi korvista, tassuista ja suupielistä alta aikayksikön. Ihan uskomaton muutos! Uskon Hekan saaneen myös menetettyä painoaan takaisin, sillä syliin nostaessa se tuntuu ihan selvästi painavammalta. Tuntuu kuin koko koira olisi puhjennut uudelleen kukkaan, ei oikein mitkään sanat riitä kertomaan kuinka onnellinen olen Hekan puolesta tällä hetkellä. Uskallettiin näin ollen viime keskiviikkona mennä myös omalla vuorollamme agilitytreeneihin. Minähän aloin nyt tämän kuun alusta puolittamaan meidän valmennusryhmäpaikkaa toistaiseksi, joten varsinaisia treenejä Hekalle kertyy kuukausittain joka toinen viikko. Ainakin viime kerralla tämä ratkaisu tuntui olevan erittäin hyvä, sillä saatiin Hekan kanssa juostua kokonaan Tainan suunnittelema, 31 esteen rata. Pieniä kauneusvirheitähän sinne kyllä mahtui, mutta jotenkin oletin Hekan olevan enemmän ylivireessä pennun aiheuttamien "patoutumien" vuoksi. Noin yleisesti tauothan on tehneet tuolle kiihkoilijalle enemmän kuin hyvää, joten odotan innolla onko tämä tosiaan näin toimiva ratkaisu harjoitella vain joka toinen viikko. Vapaakortinhan saan puolitetulla paikalla edelleen, joten hallille kyllä päästään halutessani useamminkin.

Myös Syke oli tutustumassa tulevaan treenihalliin ja vaikka haukkuvat koirat aluksi hieman jännittikin, nopeasti se siitä rentoutui. Leikki ja kykeni syömään ihan rennosti, ei paljoa tuntunut hetkauttavan mikään missään.

No entäpä sitten Sykkeen tarkemmat kuulumiset? Tuntuu, että tyttö on oppinut hieman yli kahdessa viikossa NIIN paljon kaikkea etten minä pysy enää laskuissa. Ehkä parhainta ja antoisinta on ollut se, kuinka Syke on jo näin varhaisessa vaiheessa todella hyvin ehdollistunut naksuttimeen. Se osaa jo monenomoisia asioita eikä se tunnu hätkähtävän oikeastaan mistään. Viime torstaina aloitettiin Aprenderin 6 viikon mittainen pentukurssi, johon Syke saa osallistua aikaistetun rokotusohjelman ansiosta. Meitä on kurssilla 4 muuta pentua ja se järjestetään AlmaVetin tiloissa. Kurssin sisältö on erittäin mielenkiintoinen (mm.hyvät treenikäytännöt, sosiaaliset taidot, toiminnan aikaansaaminen, käyttäytymisen vahvistaminen, hallinta ja itsekontrolli.) Voin jossain vaiheessa kirjoitella meidän treeneistä enemmänkin ja ihan omassa tekstissään jotta pääsette hieman kärryille mitä ollaan tehty. Syke on kuitenkin osoittautunut erittäin viisaaksi ja nopeasti oppivaksi pennuksi, ihan uskomaton työmyyrä. Toivon todella, että Syke pystyy tulevaisuudessa edes jonkin verran seuraamaan Hekan tassunjälkiä agilityssa. Nyt kuitenkin nautitaan tästä pentuajasta, mennään päivä ja kuukausi kerrallaan sekä opetellaan ihan arkielämässä tarvittavia taitoja. Syke opettelee vielä mm.erilaisia rutiineja (mikä ele viittaa mihinkin) ja senkin suhteen se on sisäistänyt tiettyjä asioita todella nopeasti.

Monia on kiinnostanut myös se, että kuinka Hekan ja Sykkeen välillä menee tällä hetkellä ja ylipäätään. Sanotaanko näin, että kaikki on sujunut jopa paremmin kuin mitä odotin. Toki Heka oli silloin alkuvaiheessa kipeä ja oikein mikään ei lähtenyt kovinkaan ruusuisesti käyntiin. Nyt kun Heka on parantunut, asiat menevät päivä päivältä koko ajan parempaan suuntaan. Heka on jo selvästi hyväksynyt pennun osaksi meidän porukkaa, mutta Hekalle Syke on sisätiloissa aikalailla ilmaa. Ulkona sen sijaan käy härkkimässä ja haastaa Sykettä leikkimään sekä juoksemaan. Että kai se sanonta tähänkin pätee, että hiljaa hyvä tulee.

torstai 9. marraskuuta 2017

Syke - Powered by Nutrolin

Sekä Hekan, että edesmenneen Jimi-toyvillakoiran kohdalla olen jo useden vuosien ajan luottanut Nutrolinin ravintoöljyihin. Kun Jimille alkoi tulla lisää ikää mittariin, sen turkki rupesi ohenemaan sekä samaten anturoiden iho. Tästä syystä otin sille käyttöön Nutrolinin senioriöljyn ja jo kahdessa kuukaudessa Jimin turkki oli silminnähden tiiviimpi sekä anturoiden iho paksumpi. Moni ihmettelikin, että miten ihmeessä yli 10-vuotiaan koiran turkki voi olla niin tiivis ja paksu. Kun taas Heka on vannoutunut iho&turkki-öljyn suurkäyttäjä. Sillä on ollut niin positiiviset ja moninaiset vaikutukset Hekan hyvinvointiin, etten enää voisi edes kuvitella käyttäväni mitään muita ravintoöljyjä. Mikäli tarkempi selitys iho&turkki-öljyn käytölle ja sen vaikutuksille kiinnostaa, sen voi käydä lukemassa seuraavaa linkkiä klikkaamalla: Hekan taikaöljy.

Oli siis sanomattakin selvää, että Nutrolinista tulisi jo ihan alusta alkaen tärkeä osa myös Sykkeen ruokavaliota. Sykkeelle on tietysti näin alku -ja kasvuvaiheeseen valikoitunut Nutrolinin pentuöljy. Sitä suositellaan annettavaksi jo emälle tiineyden loppuvaiheesta imetyksen päättymiseen saakka ja pennuille 6-12 kuukauden ikään asti. Pentuöljyn idea on siinä, että se edesauttaa aivojen ja sitä kautta tapahtuvan oppimiskyvyn kehittymiseen. Se sisältää paljon omega 3 DHA-rasvahappoa.


Annostusta olen hieman soveltanut, sillä pentuölyn annostaulukon mukaan 3kg painavalle pennulle päivän öljyannos on 1ml/kg eikä Syke ihan vielä hetkeen niin paljoa paina. Määrä on siis melko minimaalinen mitä sinne kuppiin menee, mutta menee kuitenkin. Sykkeellä on ollut meille saapumisesta lähtien TODELLA hyvä ruokahalu ja uskon kyllä, että myös öljyllä on siinä oma osansa. Ihan erityisellä mielenkiinnolla odotan mitä vaikutuksia tuolla pentuöljyllä on sen turkkiin. Pentukarvahan on pehmeää ja höttöistä, mutta Sykkeellä varsinkin takarungon alueen karva on selvästi karheampaa kuin etuosassa. Villakoirilla tulee jossakin ikävaiheessa koirasta riippuen takkukausi, jolloin pentukarva vaihtuu aikuisen koiran, tiheämpään karvaan. Uskon, että nyt jos koskaan varmasti nähdään, onko tällä pentuöljyllä siihen aikaan vaikutusta.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Käsittämätön käänne

Finally! Viimeinkin pääsen kirjoittelemaan tarkemmin Hekan kuulumisista. Pakko kyllä sanoa se, että onneksi en ole asiasta kirjoitellut aiemmin. Siitä olisi tullut vain synkkää ja surumielistä luettavaa. Tilanteessa nimittäin tapahtui käsittämätön ja nopea käänne parempaan. Syy siihen selviää myöhemmin tämän tekstin aikana.

Muutama sananen Hekasta itsestään. Se koira jos joku on todellakin ns.rutiiniensa orja. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos meidän arki vähääkään poikkeaa normaalista ja totutusta, Heka menee sellaiseen valmiustilaan. Ja siinä tilassa jos jossain oleminen ei ole millään tavalla mieltä tai kehoa säästävä. Ei todellakaan. Vaikka Heka onkin kaikinpuolin aivan ihana koira (sen kanssa on mm.helppo matkustaa ja harrastaa), niin sillä on tiettyjä piirteitä jotka eivät tee siitä täysin kivaa koiraa. Tämä saattaa kuullostaa ulkopuolisten korviin oudolta, mutta minähän se tässä elän sen koiran kanssa lähes 24/7 ja tunnen sen kaikista parhaiten. 


Tuollaisessa valmiustilassa oleminen aiheuttaa stressiä ja jokainen varmasti tietää, minkälaisia seurauksia pitkään jatkuvalla stressillä voi olla.

Pennun tulo meille toi myös tullessaan ison elämänmuutoksen ja jos nyt mietitte mihin viittasin ylläolevalla tekstillä, voitte ehkä arvata miten Heka siihen asiaan reagoi. Se ei siis sinällään tullut yllätyksenä, että lopulta se jatkuvassa valmiustilassa oleminen aiheutti sille mahakipuja ja ripulia. Mahakivut kuitenkin loppuivat jo toisena päivänä, mutta ripuli sen sijaan ei. Se vain jatkui jatkumistaan. Toki Hekalla on viimeiset puoli vuotta ollut enemmän tai vähemmän ongelmia suoliston kanssa, joten ihan alussa en vielä kovin huolissani ollut. Vasta siinä vaiheessa alkoivat hälytyskellot soida, kun Hekan suolisto ei millään tavoin vastannut suolistoa tukeviin lisäravinteisiin, se laihtui laihtumistaan ja turkki alkoi muuttumaan rasvaisen keltaiseksi ripulin jatkuessa. Hetken jo harkitsin, että pyydän Suvilta luvan aloittaa tylosiinikuurin uudelleen. Heka kuitenkin jaksoi lähteä lenkeille, se leikki mielellään eikä ruoka itsessään inhottanut sitä mitenkään. Siksi aloinkin miettiä jälleen kerran sitä, että voisiko syyllinen löytyä tällä(kin) kertaa sen ruokavaliosta.

Sopivan ruuan löytäminen ei ole ollut todellakaan helppoa. Jos se sopii mahalle, sieltä löytyykin jotain josta iskee hiiva. Ja päinvastoin. Siirsin Hekan kokonaan lihalle, jotta saisin erään kalkkunapohjaisen nappulan villitsemän hiivan alun taltutettua. Sitten päässä syttyi lamppu. Se LIHA. Hekalla on ollut ennenkin vaikeuksia sulattaa suuria määriä lihaa, mutta mistä ihmeestä sitä kuitua voisi saada kun lähes kaikissa viljoissa on sokeria ja/tai tärkkelystä ja siitähän se hiiva tykkää. Hetken jo mietin, että näinkö Hekan tie täällä oli päättymässä. Suvilla oli vielä yksi "ässä hihassa" ja jonkun verran sitä epäilin, sillä ko.ruuassa on maissitärkkelystä jonka olen itse todennut aiheuttavan Hekalla silmävuotoa ja kutinaa. Olin kuitenkin jo sen verran epätoivoinen, että olisin varmasti suostunut kokeilemaan sille pelkkiä höyheniä. Jo alle vuorokaudessa ripuli loppui siltä istumalta. Nyt on mennyt jo kolme päivää. Ripulista ei ole tietoakaan, saatika mistään kutinoista tai muistakaan pöhöistä.


Hekan pelasti kaikkien haukkuma ja ylihinnoitelluksi "p****ksi" luokittelema Royal Canin Anallergenic. Ko.ruuassa on kaikki valmistusaineet prosessoitu ja pilkottu niin pieniksi, ettei koiran elimistö niitä sieltä voi tunnistaa. Totesin facebookissa, että maailmassa ei varmaan ole mitään yhtä vahvasti tunteita herättävää asiaa kuin koirien ruokinta. Minulle itselleni on nyt tärkein kriteeri se, että Heka voi hyvin ja sillä on hyvä olla. Maksoi mitä maksoi. Ja haluan tässä vielä senkin sanoa, että kyllä ne eläinlääkärit ruokinnasta jotakin tietää vaikka muuta väitetään. Ilman Suvia tuskin olisin tätä ruokaa uskaltanut edes ajatella.

Nyt kun Hekan tilanne on kaikkien vastoinkäymisten jälkeen lähtenyt parempaan, on se viihtynyt Sykkeenkin kanssa ihan eri tavalla eikä pentu enää stressaa sitä. Hekalle on kuitenkin täällä Thundershirt hankittuna, jos sitä jatkossa vaikka vielä satuttaisiin tarvitsemaan. Alussa se oli ihan korvaamaton ensiapu.

maanantai 6. marraskuuta 2017

1½ viikkoa yhteiseloa takana

Joo-o. Arvostan kyllä suuresti niitä ihmisiä, ketkä ehtii pentuaikana vielä (varsinkin siinä alkuvaiheessa) päivittämään blogiakin melko ahkerasti. Monesti on kyllä ollut työn alla tulla kertomaan meidän kuulumisista hieman tarkemmin, mutta aina se on vaan jäänyt.

1½ viikkoon on mahtunut vähän kaikenlaista. Syke täytti viime perjantaina 8 viikkoa ja kävimme samana päivänä AlmaVetissä rokotuksilla. Sykehän on mukana aikaistetussa rokotusohjelmassa, sillä se aloittaa tämän viikon torstaina Aprenderin pentukurssin. Painoa sillä on tällä hetkellä 1,5 kg ja korkeutta se kasvaa hurjaa vauhtia. Kuono pitenee, samoin leuat ja varsinkin se yläleuka. Purennan suhteen mennään päivittäin siis melkoisella arpapelillä. Mitä tulee itse rokotukseen, Syke ei noteerannut piikkiä niskassaan mitenkään. Ei siis niin mitenkään. Suvikin totesi, ettei muista koska olisi viimeksi kohdannut alle 2 kg painavan pennun joka ei huomaa rokotetta millään tavoin. Klinikalla on Sykkeen mielestä muutenkin ihan superia. Kaikki ihmiset on ihania, Suvinkin syliin on heittäytynyt selälleen. Ihan käsittämätön natiainen. Käytiin myös yhtenä päivänä tutustumassa Seppälän Mustiin & Mirriin, jonne kuljetaan sisäkautta, kauppakeskuksen käytävää pitkin. Mitä tekee hän? No kulkee hihnassa häntä tötteröllä kuin kokeneempikin koira. Sykkeellä on kyllä kaikki palikat päässä enemmän kuin kohdillaan. Sisäsiisteys on se asia, mikä tuottaa melkoisen paljon töitä mutta se nyt oli tiedossa kun vuodenaika on mitä se on. Hienosti Syke kuitenkin sinne ulos tarpeensa tekee joka kerta ja sisälläkin se hakeutuu suoraan joko lehdelle tai pissa-alustalle.

Syke on myös oppinut mitä naksuttimen kanssa tehdään ja se osaa jo mm.käsikosketuksen, istumisen ja tassun antamisen. En malta odottaa, että se kasvaa ja pääsen tekemään sen kanssa erilaisia, agilityyn suuntaavia harjoituksia. Yöt Syke nukkuu rauhallisesti omassa pedissään pentuaitauksessa. Muutenkin kotiutuminen sujui sen osalta aika vaivattomasti. Hampaitaan Syke käyttää vähän turhankin innokkaasti, on mm.roikkunut verhoissa ja milloin Hekan kintussa ja minun lahkeissa. Puremisvimmaa onkin sitten ohjattu enemmän sallittuihin kohteisiin (puruleluihin) ja se on toiminut erittäin hyvin. Mitä tulee ruokahaluun, tyttö syö kuin hevonen. Yksinolot ovat sujuneet hyvin ja toivottavasti jatkuvat samalla linjalla *koputtaa puuta kolmesti.*

Kaikkia kuitenkin tuntuu ehkä eniten kiinnostavan se, että miten Heka on ottanut pennun vastaan. Kuten osasin odottaa, pennun tulo meille oli sille melko iso järkytys ja se tiesi myös elämänmuutosta. Heka on ollut aika stressaantunut, mutta olen onneksi saanut aivan loistavia neuvoja sekä ohjeita miten toimia ja ne ovat olleet korvaamattomia. Pahimman alkujärkytyksen yli Heka on jo päässyt, se on jopa kerran innostunut vetämään Sykkeen kanssa lelua (kuvatodiste alla) ja ulkona ovat jo juosseet kilpaakin. Vielä tämän tekstin verran joudutte odottamaan Hekasta tarkempia kuulumisia, toivon että jokainen pentua unelmoiva (jos taloudessa on jo ennestään koira) saisi siitä ajattelimisen aihetta. Positiivisessa mielessä tietenkin.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tervetuloa kotiin Syke

Muistan kun kasvattaja laittoi juhannuksen jälkeen viestin, että "nyt se Molla juoksee!" ja alunperin elokuulle odotetut juoksut aikaistuivat. Todennäköisesti tähän oli syynä muun lauman kiimakierto. Astutus tapahtui agirotu-viikonloppuna ja siitä alkoi piinaava odotus. Onko narttu kantava vai ei? Tiineysultrassa pentujen lukumäärän arveltiin olevan kaksi, ehkä jopa kolme, mutta tiineysröntgen paljasti lopulta pentuja olevan vain yksi.

Vihdoin ja viimein 8.9.2017 ponteva, 184 gramman narttupentu tupsahti tähän maailmaan. Synnytys oli kaikinpuolin onnistunut, vaikka yleensä yhden pennun synnytykset ovat kuulemani mukaan jotenkin riskialttiimpia. Siitä alkoi sitten toiset piinaavat kaksi kuukautta kunnes tämän viikon perjantaina, 27.10.2017, sain hakea Sykkeen kotiin.


Hekan ja Sykkeen ensikohtaaminen meni mielestäni jopa paremmin kuin osasin odottaa. Heka oli jo hakumatkalla mukana, mutta toisiinsa koira pääsivät tutustumaan pihalla ennen sisätiloihin siirtymistä. Syke tutki uudessa kodissaan paikat ja sitten alkoikin sellainen iltavilli ettei tosikaan ja Heka seurasi hölmönä vierestä. Ruoka on maistunut erittäin hyvin, Syke tekee jo rutiinilla pissat ulos ja sisälle jos sattuu jotain tekemään, etsii automaattisesti tiensä pissa-alustalle. Tänään Syke on jo hakeutunut eteiseen päin kun pitää päästä ulos. Ensimmäisen yön se nukkui todella rauhallisesti ja kun itse nousin seitsemältä, heräsi myös Syke tietysti ihmettelemään että mitä täällä tapahtuu.

Syke ei ole (ainakaan vielä ja toivottavasti ei koskaan) osoittanut minkäänlaisia perskärpäsen merkkejä. Kasvattaja kyllä jo sanoikin, että se nukkui erillään lauman muista koirista yksin olohuoneessa kaksi viimeistä päivää. Sykkeen pentuaitaus sijaitsee samassa tilassa missä minä ja Hekakin nukutaan, mutta esimerkiksi tälläkin hetkellä Heka nukkuu sohvannurkassa ja Syke omassa pedissään aitauksessa. Sillä ei ole näköyhteyttä minuun eikä Hekaan. Silti se vain nukkuu eikä esimerkiksi ahdistu siitä että on yksin. Sänkyyn nukkumaan sillä ei ole asiaa siinä missä ei ole Hekallakaan. Minä tykkään siitä, että koira on itsenäinen eikä liian sidoksissa ihmiseen jolloin esim.yksinolo voi vaikeutua. Mitä yksinoloon tulee, jo eilisestä lähtien olen mennyt itse kylpyhuoneeseen ja pysynyt siellä kahdesta minuutista kolmeen minuuttiin ja tänään olen jatkanut samalla tavalla sekä käynyt ulkona viemässä roskat. Toivottavasti tämä enteilee hyvää alkua yksinololle, Syke ei ole kertaakaan herännyt vaikka olen poistunut samasta tilasta ja mennyt jo asunnon ulkopuolelle *koputtaa puuta kolmesti.*

Luulen, että myös Hekalla on vaikutusta siihen asiaan. Heka on tottunut nukkumaan ja olemaan yksin tähän aikaan päivästä ja kun se on rauhallinen, on myös Syke rauhallinen.

Kirjoittelen hieman myöhemmin Hekan kuulumisia yms, ettei tästä tekstistä tule ihan jumalattoman pitkää.

tiistai 24. lokakuuta 2017