lauantai 19. tammikuuta 2019

Vuosi käyntiin

Heti näin vuoden alkajaisiksi sain ostettua Haukkuvaaraan irtotunnin ja ko.viikon valmennusten teema keskittyikin sopivasti hyppytekniikkaan.


Julian mukaan Sykkeellä on ihanteellisen pituinen selkä pieneksi koiraksi ja sillä on ihan selkeä käry siitä, että sen kehosta löytyy sekä etu, että -takapää. Kuitenkin jälkimmäiseksi mainitusta osasta siltä löytyy toisinaan liikaa voimaa verrattuna etuosaan, mikä nyt ei ollut minulle mikään yllätys. Olenhan sen täällä blogissakin useampaankin kertaan maininnut, että Syke on vielä aika holtiton etuosansa suhteen. Se näkyi varsinkin haasteellisemman hyppytekniikkaharjoituksen aikana, että takapää kyllä antoi hyvän ponnistusvoiman, mutta etukroppa ei ennätä vielä samaan. Kun harjoituksissa palattiin taaksepäin, Syke keskittyi ihan eri tavalla omaan hyppäämiseensä ja pienien herneiden pystyi kirjaimellisesti havaita liikkuvan sen pienessä päässä.

Itse etäisyyksien arviointien kanssa sillä ei ole enää ongelmia ja Julia oli tästä samaa mieltä. Vaikka ratatreeniä pitää saada alle, puhumattakaan erilaisista tekniikkajutuista, päätin hieman muuttaa seuraavan puolen vuoden treenisuunnitelmaa. Juoksupuomi on prioriteetti nro 1, mutta siinä sivussa hiotaan tuota etukroppaa kuosiin. Sain todella mieltä lämmittävää palautetta siitä, että olen onnistunut löytämään Hekalle erittäin hyvän seuraajan agilityradoille sekä osannut vielä viedä sitä oikeaan suuntaan.

Mitä sitten kuuluu projektille nimeltään juoksupuomi? Sen suhteen ollaan tällä hetkellä siinä pisteessä, että Syke yritetään saada tietoiseksi takajaloistaan. Syke onkin nyt ahkerasti opetellut peruuttamista matalaan laatikkoon, mutta vielä ei olla tarpeeksi pitkällä, että pystyttäisiin etenemään seuraavaan vaiheeseen. Koirasta sen sijaan näkee todella kauas, että miten ne herneet pyörii siellä sen päässä kun oikein pohtii.


Ennen kuin puomin kanssa päästään etenemään sinne hallille saakka, vahvistan siinä ohella niitä ei niin varmoja esteitä täysin varmoiksi. Rengas on ollut siinä mielessä haasteellinen, että Syke kyllä tietää mikä on oikea väli mutta aina kun minä tuotin liikehäiriötä (ohjasin normaalisti), Syke juoksi ohi. Joka kerta. Helpotettiin harjoitusta ja hitaasti, mutta varmasti rengas alkaa näyttämään hyvältä. Videolla näkyy tiistain treenien parhain suoritus.

torstai 3. tammikuuta 2019

Statsit on taululla

Katse kohti tulevaa.

Hekan on aika jäädä eläkkeelle. Tämän päätöksen tein tosin jo viime vuoden tammikuussa. Lisäksi marraskuussa keuhkokuvien sivulöydöksenä ilmitullut, lievä spondyloosi, vain vahvisti sitä päätöstä entisestään. Eläkkeelle jääminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Hekan pitäisi alkaa joksikin sohvaperunaksi. Ei missään nimessä. Tavoitteellinen treenaaminen, kilpaileminen ja esiintyminen vain on nyt taakse jäänyttä elämää. Heka tulee silti olemaan jonkun verran minun ja Sykkeen mukana mm.edustusreissuilla. 

Lisäksi olen ajatellut ostavani Hekalle silloin tällöin irtovuoroja Haukkuvaaraan esim. rallytokoon tai noseen. Tärkeintä on tottakai pysyä terveydestä ajantasalla säännöllisillä tarkastuksilla ja aion nyt entistä enemmän huolehtia varsinkin Hekan selän lihasmassan ylläpidosta. En tosin tiedä voiko tämän paremmaksi enää sen suhteen pistää, mutta vähintään yhtä hyvään pyrin kuin viime vuonnakin. Yksi, isompi reissu meillä on Hekan kanssa edessä vielä huhtikuussa jonka me teemme vain kahden kesken. Lisäksi jätämme agilityn kilparadoille jäähyväiset tulevan kevään aikana ja aika erikoisella tavalla. Olen nimittäin päättänyt pudottaa Hekan takaisin 1.luokkaan, missä radat ovat suoraviivaisempia eikä siellä ole niin paljon vääntöä ja kääntöä kuin 3.luokassa. Heka saa painaa menemään sielunsa pohjasta eikä minun tarvitse pelätä kovia kurveja.


Kiitos Heka kaikista näistä vuosista, olet todellakin enemmän kuin ansainnut päästä viettämään leppoisia eläkepäiviä.

No entäpä sitten Syke? En tiedä onko se realistisesti mahdollista, mutta kovasti ainakin yritän, että Syke olisi valmis starttaamaan virallisissa agilitykisoissa syksyllä. Se riippuu ihan siitä, kuinka ahkerasti pystytään treenaamaan. Yksi erittäin hyvä motivaattori on maaliskuussa oleva mittaustilaisuus, minne Sykkeen jo ilmoitin. Työt ja toisinaan myös muu elämä hieman hankaloittaa kaikkea tätä harrastamista, mutta teen ehdottomasti parhaani. Suurin ja varmasti haastavin projekti on alkamassa. Nimittäin juoksupuomi. Olemme tämän kevään sivussa viikkotreeneistä ja keskitytään täysillä tähän keissiin. Juoksukontakti tulee haastamaan myös minut kouluttajana, harrastajana ja kilpailija. Odotan oppivani paljon uutta ja kokevani ehkä jopa ahaa-elämyksiä.


Rutiinia ja kisakokemusta haetaan tuttuun tapaan epiksistä.

Ylläolevat tavoitteet ovat Sykkeen kohdalla ne kaikista tärkeimmät. Siinä sivussa kuitenkin olisi tarkoitus harjoitella uusia temppuja ja hiljaa mielessäni haaveilen kesäkuun alussa olevista koiratanssikisoista. Ne järjestetään täällä meidän kotikulmilla, joten silläkin niistä hieman innostuin. Tulen samalla tavalla pitämään myös Sykkeen lihaskunnosta huolta kuin mitä Hekankin.

Minä jatkan työntekoa SporttiRakilla ja toisessa työpaikassa. Rakastan molempia ihan mielettömän paljon ja herään joka aamu mielelläni tekemään töitä.


Tarkoitus olisi myös tehdä enemmän erilaisia projekteja meidän yhteistyökumppaneille kuluvan vuoden aikana. Kaikki viime vuonna meitä tukeneet yhteistyökumppanit kulkevat rinnallamme myös tänäkin vuonna. Kiitos teille kaikille luottamuksesta!

Tästä se sitten lähtee, tervetuloa vuosi 2019!

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Mitä tuli tehtyä tai saavutettua vuonna 2018?

Vuoden ensimmäisessä (!) blogitekstissä käydään mennyttä vuotta tarkemmin läpi. Tässä vielä erikseen linkki siihen tekstiin, mihin listasin ajatuksiani vuodesta 2018.

Heka täytti huhtikuussa pyöreät 10 vuotta. Edelleen sitä luullaan ikäistään nuoremmaksi, vaikka itse näen jo ihan selviä merkkejä ikääntymisestä.

Tein jo viime tammikuussa tietoisen päätöksen siitä, että vuosi 2018 tulee olemaan minun ja Hekan viimeinen, aktiivinen harrastus -ja kilpailuvuosi. Se tuntui haikealta, mutta tiedän tämän päätöksen olevan oikea. Haluan, että Heka pääsee eläkkeelle hetkeä liian ajoissa ennen kuin sitten, kun sen on pakko jäädä. Heka on sen enemmän kuin ansainnut. Päästiin kokemaan yhdessä ensimmäistä kertaa täällä Suomessa järjestetyt agilityn Games SM-kilpailut, missä Heka sijoittui lopulta kuudenneksi gamblersissa ja lopputuloksissa sijalle 10. 

Olin jo vuonna 2017 täysin varma siitä, että sen vuoden koirafrisbeekilpailut jäisivät Hekan viimeisiksi mutta "kohtalo" puuttui peliin. Hekan fyysinen kunto oli enemmän kuin hyvä, se palautui Joensuun kisareissusta erinomaisesti ja kaikki planeetat tuntuivat muutenkin olevan kohdallaan. Siispä pääsimme vielä kerran skabailemaan koirafrisbeen parissa, kun ne järjestettiin tuossa meidän naapurissa, 15 km:n päässä Laukaassa. Sieltä napattiin veteraaniliigassa freestylen 2.sija ja bottleneckissä yllettiin sijalle 3. Ihan hullua. Lisäksi agilityn perinteisissä kisoissa napattiin meille aiemmin niin mahdottomalta tuntunut hyppärinolla ja se kannustus mitä seurakaverit radan laidalta antoivat, oli käsittämättömän upeaa. Se antoi voimaa ja tahtoa taistella rata loppuun saakka. Kävimme myös valmentautumassa Tuulia Liuhdon koulutuksessa, mutta muutoin meidän treenailut koko vuonna oli hyvin pitkälti sellaista pientä muistuttelua.

Kaikkeen elämään mahtuu kuitenkin iloja ja suruja. Heka loukkaantui vuoden 2018 alussa todella pahasti ollessaan mainoskuvauksissa Haukkuvaarassa ja silloin ensimmäisen kerran aloin miettiä agilityn mielekkyyttä harrastuksena. Heka kuitenkin toipui ennätysajassa kiitos AlmaVetin, laserhoidon, levon ja osteopatian. Loppuvuodesta Hekalta löytyi terveystarkastuksen yhteydessä oikeasta kiveksestä kasvain, jonka seurauksena jantteri joutui sanomaan boollsseilleen hyvästit. Kasvain jatkoi matkaansa patologille, joka lopulta lausui kasvaimen olleen pahanlaatuinen. Kuitenkin aikainen reagointi ja puhtaat keuhkokuvat antoivat valoa tulevaisuuteen ja Suvin mukaan on enemmän todennäköistä, ettei se kasvain enää ilmoittele olemassaolostaan. Tilannetta toki seurataan ja kontrolloidaan.

Marraskuussa tehtiin comeback Jyväskylän KV-näyttelyyn, minne Heka myös päätti aktiivisen esiintyjäuransa. Aiemmin vuonna 2018 esiinnyttiin myös Kids & Pets -ja eläinystävänimessuilla. Vuosi sitten en olisi uskonut, että saisin vielä kuluneen kesän harrastaa ja kisata yhdessä elämäni koiran kanssa. Siitä kiitos kuuluu Hekaa hoitaneille tahoille - AlmaVetille (erityisesti Suville), Päiville ja Marjolle. Yksi erittäin mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että Heka ei ole kokonaiseen vuoteen ripuloinut tai oksentanut. Se on todella merkittävä muutos, sillä aiemmin Heka keräsi itseensä vuosittain keväisin sekä syksyisin jonkinlaisen ripaskataudin. Edes Jyväskylän KV-näyttelystä tai messarista emme tuoneet mitään ei-toivottuja tuliaisia.


Syke jatkoi kasvamistaan ja syyskuussa likka täytti kokonaisen vuoden, jolloin se heti ensimmäiseksi luustokuvattiin. Agilityyn alkoi tulla selvää runkoa, kun pääsimme seuramme penturyhmään ja loppuvuosi treenattiin sitten ihan mölliryhmässä. Tavoite oli saada sille vahvistettua samoja asioita kuin mitä Hekalle aikoinaan, mutta Syke eteni niin nopeasti, että uskalsin lähteä sen kanssa kokeilemaan möllikisoja. Minä kun kuvittelin sen olevan mahdollista aikaisintaan tänä keväänä.

Sykkeeltä poistettiin tammikuussa alaleuan maitokulmurit yläleuan kasvun tieltä, mutta täysin kokonaan purenta ei korjaantunut. Tämä nyt ei minua haittaa yhtään, sillä näyttelyt ei ole minulle itselleni kovinkaan merkittäviä. Purennasta huolimatta käytiin kuitenkin kahdessa pentunäyttelyssä, missä Syke sai ihan itsensä näköiset arvostelut. Esiintymistä ja sosiaalistumista käytiin harjoittelemassa mätsäreissä, mistä napsittiin jopa parit palkintosijatkin. Lisäksi Syke hyvästeli munasarjansa ensimmäisen juoksun jälkeen, kun Suvi sterkkasi sen tähystysmenetelmällä. Syitä en ole tainnut sen liiemmin tuoda koskaan missään julki enkä koe olevani velvollinen niitä kertomaan. Tästä ja monesta muustakin seikasta johtuen Sykettä on arvosteltu ja mollattu pitkin poikin eri keskustelupalstoilla. Välillä taivastelin todella paljon sitä, että mihin kaikkeen ihmiset oikeasti jaksaakin puuttua. Jopa koko koiran olemassaolo tuntui menevän joillakin ihan tunteisiin saakka. Mutta kuten Cheek eräässä biisissään laulaa:

"Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa. Antaa niiden hiillostaa, ei vois vähempää kiinnostaa."

Tämä tulee NIIN olemaan meidän motto myös tulevana vuonna. Allekirjoittanut pääsi unelmiensa töihin SporttiRakille ja ko.työ on auttanut minua kehittymään myös omien somekanavien suhteen. Tuntuu, että vihdoin elämä taitaa johdattaa oikeaan suuntaan.

Tämä vuosi ei olisi ollut tietenkään mitään ilman meidän mahtavia yhteistyökumppaneita. Heidän ansiostaan kummaltakaan koiralta ei puutu mitään. Eläinklinikka AlmaVet, Dagsmark Petfood Oy, Nutrolin, Kanashop, FitDog sekä kausittain mukana oleva Showlink Oy. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeitä olette meille. Tehdään tulevasta vuodesta entistä mahtavampi. Ja sitten tietysti kaikki treeni -ja seurakaverit, tutut sekä tuntemattomat, someseuraajat...te KAIKKI olette myös osa meitä. Me ei nimittäin oltaisi mitään ilman teitä.

Vuosi 2019 on jo kovasti mielessä ja jos minua yhtään tunnette, aion pistää vieläkin paremmaksi 

maanantai 31. joulukuuta 2018

Koiramessut 2018

Näin vuoden viimeisenä päivänä ja myös vuoden viimeisimpänä kirjoituksena julkaisen raportaasin tämän vuoden koiramessuista.

Syksyllä alkoi näyttämään siltä, että ko.karkelot jäävät meiltä välistä. Päästiin kuin päästiinkin loppujen lopuksi osallistumaan, vaikkakin vain lauantaina. Parempi sekin kuin ei ollenkaan. Olimme sponsorimme, Nutrolinin, vieraina ja lisäksi tein laajasti sisällöntuotantoa itse koiramessuille sekä muutaman työpäivityksen SporttiRakille. Heka kävi paikalla vain pikaisesti moikkaamassa meidän muita, paikalla olleita yhteistyökumppaneita ja lähti sitten isäni kanssa sukuloimaan.


Syke pääsi hetkeksi edustamaan myös Petmeddatan ständille, kun kävin noutamassa pressitilasta itselleni lehdistöpassin sekä tekemässä koiratanssin PM-kisoista päivityksen SporttiRakin suuntaan. 


Tavattiin myös yksi meidän julkkisseuraajista, aina niin yhtä ihana Heidi Sohlberg sekä agilityuomari, oikea monitoiminainen Jessi Landen. Jessi kertoi kovasti odottavansa sitä hetkeä, kun Syke nähdään ensimmäisen kerran virallisilla agilityradoilla.


Heka ja Syke on todellisia somejulkkiksia, nyt se tuli viimeistään nähtyä sekä koettua. Meidän seuraajia oli paikalla paljon ja nähtiin muutenkin vaikka ja mitä. Syke suoriutui ensimmäisestä, isosta edustustehtävästään mallikelpoisesti. Sen luonne ja hermorakenne on täyttä kultaa. Siellä se nukkui kaikessa rauhassa kaiken melun ja ihmismassan keskellä - lattialla.

Oli hieno reissu ja olisihan sitä voinut vielä sen toisen päivän siellä viettää. Kiitos Nutrolinille kutsusta sekä koiramessuille jälleen onnistuneesta yhteistyöstä.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Koirien jouluhuollot

Sekä Heka että Syke kävivät molemmat joulua edeltävällä viikolla kumpainenkin oikomassa ruotoaan.

Heka sai oikein luksusta kerrakseen, kun Päivi tuli meille antamaan sille kraniosakraaliterapiaa. Hekalle ko.hoitomuoto on hivenen tehokkaampi ja stressittömämpi, kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Heka myös näin ollen vastaa hoitoon paremmin.

Hieman näkyi kastraation aiheuttama jännitys aivan kehon takaosassa, mutta mitään maata mullistavaa ei Hekasta löytynyt. Lanne -ja selkäranka oli hyvin liikkuvia, samaten rintaranka + muut nivelet sekä lihakset joustavat. Suolistossakaan ei tuntunut mitään poikkeavaa.


En muistanut Hekan keuhkokuviin liittyvän blogitekstin yhteydessä mainita, että niistä kuvistahan näkyi sivulöydöksenä pientä, alkavaas pondyloosia. Muutos sijaitsee Th12-13 & Th13-L1 nikamaväleissä, mikä näkyy alla olevassa röntgenkuvassa.


Se mitä tämä Hekan osalta tarkoittaa niin sitä, että kisakentät on nähty ja keväällä juostaan enää pari jäähyväisrataa. Agilityakaan en ole juurikaan kuluneen syksyn aikana sen kanssa enää tehnyt kuin käymällä yhdet epikset ja games-koulutuksen. Siinä se. Näytin kuvat myös Päiville ja Hekaa hoitaessa hän totesi, että jos ei tietäisi sillä tuota muutosta olevan, ei sitä käsitellessä huomaisi mitenkään. Hekan etu on se, että jos/kun sille on jotain tullut, niihin on reagoitu ajoissa eikä jääty odottelemaan. Tulevaisuudessa tavoite on pitää lihaskunnosta yhtä hyvää huolta, pitää selkä lämpimänä ja luulen, että uimalassa tullaan vierailemaan tästä lähin hieman useammin.

Seuraavana päivänä Syke pääsi Dynamic Fysiolle, Marjon käsittelyyn ja siinähän olikin sitten vähän sitä sun tätä.

Etukroppa on vielä vähän holtiton, mistä johtui rintakehän alueen jumit. Kaikki kuitenkin saatiin auki, vaikka Syke meinasi olla asiasta toista mieltä. Saatiin kotijumppaohjeeksi ruveta treenaamaan eritoten etuosan lihaksia. Veikkaan, että tammikuussa jumpataan ja helmikuussa starttaillaan sitten taas agilityn parissa.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Tapahtui marras -ja joulukuussa

Nyt jos koskaan vähän kaikki on päässyt kasaantumaan. Tänään alkoi kuitenkin joululoma ja nyt ennättää mennä ajassa hieman taaksepäin.

Aloitetaan vaikka marraskuisesta Jyväskylän KV-näyttelystä. Molemmat koirat esiintyivät siellä kumpanakin päivänä ja jopa ensikertalainen, Syke, suoriutui todella isossa häiriössä yli odotusten. Ei ole muuten mikään helpoin paikka.

Kuva - Jasmin Pyykkö

Viikonlopun ehdottomasti kirkkain tähti oli kuitenkin Heka, joka esiintyi siellä nyt viimeisen kerran. Minä harvoin itken julkisilla paikoilla, mutta sunnuntaina tuli kyllä kyynel jos toinenkin. Ei pelkästään minulta, vaan monelta muultakin. Sieltä me Hekan kanssa aikoinaan aloitimme kymmenen vuotta sitten ja sinne myös lopetimme. Ympyrä sulkeutui. 

Saimme esityksen jälkeen AlmaVetin lahjoittaman lahjakassin saatesanoilla: 
"Hyviä eläkepäiviä Hekalle." 


Kaksi viikkoa Jyväskylän KV-näyttelyn jälkeen Syke kävi kurvailemassa ja hakemassa lisäoppia Sanni Kariniemen agilityvalmennuksessa. Yritän saada videon editoitua mahdollisimman pian, kun kerrankin on materiaalia mitä katsoa. Saatiin todella paljon treenivinkkejä asioihin mitä meidän kannattaa vielä vahvistaa ja niitä onkin sitten ahkerasti harjoiteltu meidän omissa viikkotreeneissä. Tosin viimeiset, ohjatut treenit olivat viime maanantaina ja silloin kyllä huomasin, että kova työ tuottaa vihdoin tuloksia. Syke purki turhan herkästi lukituksia esteillä, vaikka lukitus oli jo päällä jos se huomasi minun lähtevän jo eteenpäin. Enää se ei tee sitä oikeastaan ollenkaan.

Tuntuu, että treenattavaa olisi vaikka kuinka paljon. Ja onhan sitä, nyt vaan täytyy vähän järjestellä niitä "tärkeyden" mukaan. Ostin marraskuun lopussa vihdoin ja viimein juoksupuomin verkkokurssin ja tammikuusta alkaen alamme tahkoamaan sen kanssa. En hakenut keväälle edes ryhmäpaikkaa, sillä tiedän jo nyt kuinka paljon aikaa tuo puomi tulee syömään.

Kastraation jälkeen Hekakin pääsi tekemään agilitya vähän enemmän, kun sille tarjottiin paikkaa Games-koulutukseen. Peliluokat tulevat virallisiksi kilpailulajeiksi ensi vuonna janäiden koulutusten kautta niitä tehdään tutuksi harrastajille, kilpailijoille, seuratoimijoille ja tuomareille. Minulle itsellenihän nämä on jo tuttuja juttuja, mutta koska peliluokat on NIIN kivoja ja erilaisia, tottakai me käytiin Hekan kanssa vähän näyttämässä miten niitä pelataan.


Klinikallakin on vierailtu, onneksi välillä ihan perusjuttujen vuoksi. Sykkeen tehosterokotus lähestyi ja marraskuun lopulla käytiin laittamassa nekin ajantasalle. Neiti sai yhtä aikaa molemmat rokotteet ja vaikka silloin pikkupentuna piti kiljua kuin viimeistä päivää rabieksen vuoksi, nyt ei tuumattu yhtään mitään.

Syke kävi viime viikolla elämänsä ensimmäisellä esiintymiskeikalla ilman Hekaa. Meidät oli buukattu esiintymään Jyväskylän kehitysvammayksikön pikkujouluihin ja koska kukaan ei jaksaisi kuunnella mölisevää Hekaa, mukaan lähti vain Syke.


Saavuttiin paikalle vain 10 minuuttia ennen esitystä, missä Syke ei ole käynyt ikinä. Enkä kyllä liiemmin minäkään. Neiti oli heti kuin kotonaan ja lavallakin se meni siihen omaan, pieneen kuplaansa ja teki kaiken mitä se osaa. On se vaan uskomaton tyyppi. 

Joulukuussa tapahtui kuitenkin vielä yhtä ja toista, mutta niistä koostan kyllä omat blogitekstinsä. Sen verran hienoja hetkiä olivat.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Taas toivotus hyvän joulun...

"Taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun, joulurauhan nyt tuo..."


On ollut ihan hirveä kiire. Kunhan huomenna pääsen joululomalle, tulee blogiinkin eloa.