tiistai 13. marraskuuta 2018

Heka terveystarkastuksessa - kastraatio kutsuu

Viikonlopun tunnelmiin palataan hieman myöhemmin, kunhan saan enemmän kuvia käyttööni. Heti näyttelyn jälkeiselle maanantaiaamulle olin varannut Hekalle ajan AlmaVetille terveystarkastukseen. Sille tehtiin siis vanhan koiran terveystarkastus "tassunjälki sydämessä."

Suvilla on kyllä mitä lempein ja kivuttomin tapa ottaa koirasta verinäyte, jota jaksan ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Suvi siis ottaa näytteen läheltä koiran kaulaa, kohdasta mistä kipua tai nipistelyä ei aiheudu. Ei tappelua tai riuhtomista. Heka istua tönötti pöydällä ja minä tuin sitä vain nostamalla kuonoa hieman korkeamalle, jotta ihoon ei tule poimuja. Tämä pitäisi ehdottomasti saada joskus videolle niin ihmiset näkisivät, miten helposti verinäytteen voi koirasta saada.


Verinäytteiden tuloksia odotellessa Suvi teki Hekalle perusteellisen, kliinisen yleistutkimuksen ja päivitti kennelyskärokotuksen ajantasalle.  

Ravitsemustila: normaalipainoinen, lihaskunto erinomainen ikäisekseen.
Iho & karvapeite: Iho ehjä & karvapeite hyvässä kunnossa.
Korvat: korvakäytävät siistit & karvoituksen määrä rodulle tyypillinen.
Silmät: silmien & silmäluomien rakenne normaali.
Suuontelo & hampaat: ei poikkeavaa, parodontiittiin nähden hyvässä kunnossa.
Nenä & sieraimet: iho normaali, rakenne rodulle tyypillinen, ei poikkeavaa eritettä.
Ylemmät hengitystiet: normaalit hengitysäänet.
Keuhkot: normaalit hengitysäänet.
Tunnusteltavissa olevat imusolmukkeet: koko & muoto normaali.
Sydän -& verenkiertoelimistö: syke tasainen ja voimakas. Kapillaarien täyttymisaste alle 2 s. Limakalvot vaaleanpunaiset. Jännityksestä johtuva, 1/6 sivuääni joka kuitenkin katoaa kun kuuntelee pidempään.
Vatsaontelo & vatsanpeitteet: ei aristuksia palpaatiossa, ei napa -tai nivustyrää.
Lihaksisto: normaalisti kehittynyt lihaksisto, ei palpaatioarkuutta.
Nivelet: normaali liikkuvuus, ei aristuksia/turvotuksia. Etujalkojen liikkuvuus poikkeavan hyvä.
Luusto: rodulle tyypillinen.
Ulkoiset sukuelimet: Oikeassa kiveksessä palpoitavissa oleva massa, mahdollisesti kasvain. Suositus kastraatiolle.

Suvi rauhoitteli heti, että nuo on tyypillsiä löydöksiä leikkaamattomille, vanhoille uroskoirille ja paras hoito siihen on kastraatio. Suvin oma ehdotus oli, että leikkauksella ei ole kiire mutta vähintään puolen vuoden sisällä se olisi hyvä tehdä. Minä ajattelin heti, että mitä nopeammin sen parempi. Heka siis joutuu sanomaan boollsseilleen hyvästit vielä tämän vuoden puolella, itseasiassa jo viikon päästä. Hekan leikkaa tietenkin meidän oma, ihana eläinlääkäri, Suvi. Erityistä kiitosta Heka sai etujalkojen liikkuvuudesta, se ei meinaan ole mikään päivänselvä vanhenevilla koirilla.

Verinäytteissä kaikki olivat kunnossa, elinarvoja myöten. Heka on siis kaikin puolin terve ja hyvävoimainen veteraani. Käynnin lopuksi valkoinen villaeläin sai vielä rentouttavaa laseria niskaan sekä molempiin olkavarsiin. Hekan osalta loppuvuosi meneekin sitten aika pitkälti toipuessa. Kirjoittelen tästä(kin) ajatuksia enemmän kunhan ennätän.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Vuosi suoliston kuntoutumista takana

Facebook on väläytellyt syyskuusta lähtien erilaisia muistoja vuoden takaisista tapahtumista Hekaan liittyen. Eikä ne ole mitään kovin kivoja sellaisia. Itse asiassa vuosi sitten mietin yhdessä hetkessä vakavasti sitä, että missä menee raja. Raja sen suhteen, että milloin se elämä ei ole enää elämisen arvoista.

Puhun nyt siis minun varjosta, ajatustenlukijasta ja oikeasta kädestä. Hekasta. Elämäni koirasta. Viime vuosi ja erityisesti syksy oli Hekalle terveydellisesti melko vaikea. Erilaiset, suolistoon liittyvät ongelmat tuntuivat seuraavan toisiaan eikä valoa tunnelin päässä tahtonut näkyä. Hekasta näki, ettei sen ole hyvä olla. Siitä seurasi monia, unettomia öitä yrittäen miettiä ratkaisua ja hetkittäin...kyllä, myös sitä viimeistä palvelusta.

Ylläolevassa kuvassa Heka on AlmaVetissä vuosi sitten odottamassa pääsyä sappirakon ultraukseen. Koiran koko olemus oli karua katsottavaa.

Silti alitajunnassa jokin sanoi, ettei kaikkea ole katsottu loppuun. Suvi vakuutteli minulle monta kertaa, että kyllä Heka saadaan vielä kuntoon. Kun tilanne alkoi näyttämään siltä pahimmalta mahdolliselta, Suvi kertoi ehkä keksineensä mitä voitaisiin vielä kokeilla. Muistan sen päivän ikuisesti. Nyt siitä päivästä on ajallisesti kulunut vuosi ja tuossa se Heka edelleen on, elinvoimaisena ja viime syksyn helvetti on vain pelkkä muisto.

Miksi sitten aloin muistelemaan tätä kaikkea? Oikeastaan siksi, että olen huomannut Hekassa muutoksia mitkä olivat sille ongelmallisia lähes joka vuosi. Yksi on se, että Heka ei ole tänä syksynä kärsinyt lainkaan hiivasta kynsivalleissa. Ei edes nyt, vaikka sen tassukarvat ovat hieman normaalia pörheämmät. Toki edelleen pyyhe -ja föönikuivaan sen jalat todella huolellisesti jos ulkona on ollut kosteaa tai märkää, mutta aikaisempina vuosina sekään ei tuntunut riittävän.

Toinen puolestaan on se, että Heka ei ole ripuloinut tai kärsinyt mistään onoff-löysyydestä kokonaiseen vuoteen. Tämä jos joku on todella merkittävä muutos. Paristi sillä on ilmennyt närästystä ja vähän vatsanväänteitä, mutta silloin se onkin päässyt livahtamaan siskolikan eväille. Lisäksi Hekalla vagushermon jumiutuminen aiheuttaa hetkellisesti pientä epätasapainoisuutta suolistoon mutta kun se hoidetaan, kaikki normalisoituu. Kolmanneksi; Hekalla ei ole ollut enää myöskään ilmavaivoja. Kyllä se niin vain on, että lähes kaikki tervehtyminen lähtee liikkeelle suolistosta. Jos siellä ei jokin pelitä tai ruoka on epäsopivaa, siitä seuraa väistämättä erilaisia terveysongelmia.

Heka kuvattuna viime huhtikuussa. Ero entiseen on huikea. Katsetta myöten.

Se ruokavalio itsessään on ollut Hekan kohdalla nimenomaan se tärkein ja merkittävin tekijä. Kaikista akuuteimman ja pahimman vaiheen selätimme erikoisruualla, kiitos ihanan eläinlääkärimme. Merkittävä etappi saavutettiin siinä vaiheessa, kun Heka siirtyi erikoisruuasta syömään kokonaan kotimaista evästä. Hekan syömä ruoka on puhdasta sekä elintarvikekelpoista ilman, että sitä on kyllästetty millään säilöntä -tai lisäaineilla ja/tai rasvakerroksilla eikä sen kanssa olla lähdetty hifistelmään miljoonilla eri raaka-aineilla. Lisäksi ruoka tulee läheltä, tuotteella on lyhyt matka tehtaalta itse kuluttajalle. Heka saa kuivaruuan kylkeen yhdellä aterialla joko kanaa -tai kalkkunanlihaa kypsennettynä sekä Nutrolin-öljyä ja ruusunmarjarouhetta. 

Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Suolisto on saanut rauhassa kuntoutua ja parantua, kun sitä ei ole rasitettu millään ylimääräisellä.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Kilpailunomaiset ratatreenit

Pyhäinpäivän "kunniaksi" käytiin Sykkeen kanssa Haukkuvaarassa, missä järjestettiin poppareiden jäsenille ilmaiset, kilpailunomaiset ratatreenit koko hallin mitalta.

Vieras halli (jos ei lasketa paria satunnaista pentutreeniä), erilaiset esteet ja alusta. Jo pelkästään niissä olisi voinut olla paljon ihmettelemistä pienellä punaisella. Mutta ei. Syke ignoorasi ympäriltään kaiken muun, muodostaen oman pienen kuplan missä hän ei keskittynyt mihinkään muuhun, kuin itse rataan ja sen suorittamiseen.


Tämän harjoituksen aikana kävi selväksi se, että yksi etappi on koulutuksellisesti saavutettu. Syke fokusoi esteille erittäin hyvin, se irtoaa ja ennen kaikkea se ei anna kenenkään tai minkään häiritä itseään. Nyt on aika lisätä haastetta, sillä nämä asiat alkavat olla sillä jo erittäin vahvasti mielessä.


Itselleni on ollut alusta saakka erittäin tärkeää se, että koira ei radalla ollessaan välitä mistään muusta kuin siitä itse tekemisestä. Jotenkin ajattelin sen olevan Sykkeen kanssa ylivoimaisesti haastavinta, sillä tämä sintti rakastaa kaikkia ihmisiä. Minä selvästi aliarvioin koiraani, nyt on siis aika ruveta luottamaan siihenkin samalla tavalla kuin luotan Hekaankin.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Uutuudet testissä - Viljattomat Levi & Lappi

Kaupallinen yhteistyö - Dagsmark Petfood Oy

En muistanutkaan toiseksi viimeisimmässä kirjoituksessa erikseen mainita, että tulemme jatkamaan yhteistyötä Dagsmark Petfood Oy:n kanssa. 

Heidän valmistama, siipikarjapohjainen Savo, on tuonut Hekalle todella hyviä ja merkittäviä, sen terveyteen positiivisesti vaikuttaneita tekijöitä. Aikaisempia blogitekstejä aiheeseen liittyen voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä.


Tänä syksynä Dagsmark Petfood Oy toi markkinoille kovasti toivotun, viljattoman Lappi-ruuan sekä pienille koirille tarkoitetut nappulat - Eira, Hanko ja Levi. Jälkimmäiseksi mainittu Levi on myös viljaton ja samoista raaka-aineista valmistettu kuin Lappi. Erona on vain ja ainoastaan nappulan koko.


Proteiinin lähteenä Levissä ja Lapissa on käytetty siipikarjan lisäksi poronlihaa. On siis sanomattakin selvää, että miksi nämä ruuat kantavat edellämainittuja nimiä. Tähän päivään mennessä Heka on ennättänyt syömään Savoa noin yhdeksän kuukauden ajan. Sen jos jonkun olen joutunut oppimaan kantapään kautta niin sen, että Hekan kanssa hyväksi todettua ruokavaliota ei kannata lähteä muuttamaan. Savo on ollut sille kaikkinensa ihan äärettömän hyvin sopiva ruoka.

Kun Laura viime viikolla toi meille näitä uutuksia, aloin hiljaa mielessäni pohtia uskaltaisinko kokeilla Hekalle Leviä ja/tai Lappia. Ainoa juupas eipäs-ajattelua jarruttava raaka-aine oli tuo poronliha. Heka ei ole koskaan syönyt poroa eikä minulla ole kovinkaan paljoa tietoa siitä, kuinka hyvin siedetty se on esim.allergisilla koirilla. Pahimmillaan siitä voisi seurata Hekalle ripulia ja/tai oksentelua ja melko todennäköisesti myös närästystä. Sitten mietin hetken sitä, että koska kyseessä on täysin kotimaiset sekä puhtaat raaka-aineet, voisiko mahdollinen reagointi olla kovinkaan paha jos sellaisia ilmenee?


Kunnes viikko sitten avasin ko.pussin ja Heka sai pienen annoksen Leviä maisteltavakseen. Jos tuo koira meni aikoinaan Savosta sekaisin, niin tästä se vasta villiintyikin. Viikon ajan Heka on syönyt Leviä pääasiassa Savon ja Eiran rinnalla, mutta nyt viimeisten kahden vuorokauden aikana kuppiin on päätynyt pelkkää Leviä. Nyt on ihan pakko todeta, että voiko tämä olla liian hyvää ollakseen totta?! Hekan suolisto ja elimistö ylipäätään eivät ole kumpikaan osoittaneet minkäänlaisia epäsoveltuvuuden merkkejä. Ei siis niin minkäänlaisia. Päinvastoin. Ruoka selvästi tarttuu siihen ja minulle se jos joku kertoo Hekan mittapuulla tilanteen olevan hyvä, kun se kerta toisensa jälkeen syö kupin tyhjäksi. Olen jo aiemmin todennut, että Hekasta näkee lähes välittömästi jos ruoka ei syystä tai toisesta sille sovi. Siihen ei todellakaan tarvita sen kohdalla mitään kuukauden mittaista kokeilua.

Levi katoaa kupista yhtä nopeasti parempiin suihin kuin Savo, jopa hivenen vilkkaammin. Kaikista proteiininlähteistä Heka sietää parhaiten kanaa ja kalkkunaa, joten sikäli tuo poro oli melkoinen yllätys. Dagsmark Petfood Oy käyttää valmistuksessa vain puhtaita ja kotimaisia raaka-aineita, joten uskon suuresti, että tämä on se merkittävin tekijä mikä Hekan kohdalla ratkaisee ruuan hyvän sulavuuden sekä soveltuvuuden. Kun ruoka on puhdasta ja hyvälaatuista sekä ennen kaikkea kotimaista, näkee sen myös olemuksesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Lappi ja Levi tulivat meille jäädäkseen. Tuntuu uskomattomalta, että vielä vuosi sitten rämmittiin todella syvässä epätoivon suossa kun mikään ruoka ei imeytynyt kun vertaa siihen mikä tilanne on nyt.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Seuramestaruusmöllit

Agilityseuramme järjesti eilen jokavuotiset seuramestaruusmöllit. 

Suuruudenhulluus kirjaimellisesti iski ja päätin osallistua molempien koirien kanssa. Sykkeen ilmoitin mölleihin ja Hekan kilpaileviin. Ruksasin kummallekin vielä uusinnat, koska pitihän sitä pitää lystiä ihan koko radan edestä.

Kisat polkaistiin käyntiin mölliradalla, joka ei vastannut meidän taitotasoamme. Pimeitä putken päitä ja muutenkin radalla ollessa huomasi, että siellä oli paikoin Sykkeelle vielä melko haastavia kohtia vaikka se niistä yllättävän hyvin kyllä suoriutui. Ymmärrän kuitenkin radan haasteellisuuden, sillä olihan kyseessä möllimestaruus. Syke kuitenkin suoriutui maaliin puhtaalla nollatuloksella ajassa -7,97 s ja sillä napattiin pikkuminien voitto.


Päivän todellinen tähti eilen oli kuitenkin Heka. Elämäni agilitykoira. Se on tehnyt agilitya viimeksi OnniDogissa syyskuussa eli silloin, kun sillä oli vielä kisakauden kestävyys huipussaan. Ylipäätään Heka on elellyt aika chillisti viimeiset 1½ kuukautta ja noin pitkän tauon jälkeen siitä ei voi koskaan tietää, miten se siellä radalla käyttäytyy. 10-vee pisteli menemään koko sielunsa pohjasta, painoi kaasua ja otti mineissä kilpailevien radalta voiton femman arvoisesti. Yksi rima tuli alas. Heka oli järisyttävän hyvin kuulolla ja kaikki kontaktitkin se teki oikein kuuliaisesti.

En ole hetkeen nähnyt sitä noin fiiliksissä. Molemmat koirat tienasivat itselleen uudet lahjakortit seuraaviin epiksiin, joten katsotaan milloin niille tulee käyttöä.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ajatuksia yhteistyökumppanuudesta

Meille saapui eilen kylään kunniavieras. Dagsmark Petfood Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja; Laura Strömberg. Ko.yritys on mukana Kasvu Openin finaalissa ja loppukilpailu järjestetään täällä Jyväskylässä. Me siis päätimme lyödä "kaksi kärpästä yhdellä iskulla." Laura toi tullessaan yhteensä 7 kiloa ruokaa molemmille koirille - vastikään kauppojen hyllyille tiensä löytäneet Lappi, Levi, Eira ja Hanko. Näistä ruuista Lappi ja Levi ovat täysin viljattomia. Lisäksi jälkimmäiseksi mainittu Levi kuuluu pienille koirille tarkoitettuun sarjaan Eiran ja Hangon lisäksi.


Meiltä jatkoimme suoraan illastamaan ja ruuan lomassa oli hyvin aikaa keskustella kaikesta, mistä ei esim.tapahtumissa ja sähköpostiviesteissä tule välttämättä puhuttua. Tai ehdi.

Yksi aihe mistä keskustelimme eniten, liittyi nimenomaan yhteistyökumppanuuteen ja siihen, millainen on hyvä yhteistyökumppani. Minulle itselleni toimivassa yhteistyössä tärkeintä on molemminpuolinen ymmärrys ja vuorovaikutus. Ajatusten pitää kohdata ja tavoitteiden tulee olla sellaisia, että siitä hyötyy sekä yritys ja itse se kumppani jonka kanssa yhteistyötä tehdään.

Valitettavasti yhteistyöhön liittyy aina spekulaatioita, esim.seuraavanlaisia:
  • Henkilö x on saanut tuotteen ilmaiseksi, jos hän lupautuu puhumaan siitä pelkkää hyvää.
  • Henkilö y nuoleskelee vain ja ainoastaan siksi, että hän saa jatkossa tuotteita ilmaiseksi käyttöönsä.

Asia ei kuitenkaan ole näin. Tällä tavoin ajateltuna ja toimittuna siitä ei hyödy kukaan. Jos mietin omaa koiraharrastushistoriaani, olen rehellisesti ja tunnollisesti ostanut ko.yritysten tuotteita ja/tai palveluita jo pitkään ennen ensimmäistäkään yhteistyösopimusta. Olen perustanut elämäni ensimmäisen blogin vuonna 2007 vuodatukseen. Sieltä siirryin wordpressiin ja lopulta tänne bloggeriin. Myöhemmin kuvioihin tuli instagram, facebook sekä youtube.


FitDog on ollut koirieni ensimmäinen yhteistyökumppani ja olin jo pitkään ennen sitä sopimusta käyttänyt Hekalla ko.tuotteita sekä vakuuttunut siitä, minkälainen vaikutus ja teho niillä on. Sama koskee kaikkia, nykyisiä yhteistyökumppneitamme: AlmaVet, Nutrolin, Kana Collection, FitDog, Waldogs ja Dagsmark Petfood Oy sekä kausittain mukana oleva Showlink. Jos/kun olen tyytyväinen siihen mitä palveluita tai tuotteita olen koirilleni käyttänyt, miksi en saisi siitä julkisesti kertoa ilman, että leimataan jommaksi kummaksi ylläolevista henkilöistä? Keneltä se on pois? Voin jo nyt hyvällä omalla tunnolla sanoa, että esim. AlmaVetin, Nutrolinin ja Dagsmark Petfood Oy:n julkaisuja on googletettu blogiin liittyen eniten. Joku on saattanut pohtia omalle koiralleen tähystyssterilointia tai sopivaa öljyä ja ruokavaliota. Uskon vahvasti, että näistä tekemistäni julkaisuista on ollut monelle paljon apua. Ainakin palautteen ja yhteydenottojen perusteella.

Kun sen asian kertoo tavallinen koiranomistaja, sillä on erittäin iso merkitys.

Edit//Yhteistyö pohjautuu pitkäjänteiseen työhön, sitoutumiseen ja vastavuoroisuuteen. Kun minä julkaisen joko blogissa, instagramissa tai facebookissa yhteistyöhön liittyvän julkaisun, sitä ei ole tehty 5-10 minuutissa. Eikä läheskään aina välttämättä puolessa tunnissa tai edes päivässä. Uskokaa tai älkää, nopeasti sutaistut yhteistyöjulkaisut erottaa kyllä nopeasti ja siihen on omakin silmä harjaantunut. Pisimmät ajat mitä olen yhteen yhteistyössä tehtyihin julkaisuun käyttänyt, ovat olleet kaksi päivää ja toisen parissa puursin peräti kolme. Siihen täytyy panostaa ja sitoutua.

Jos pääasiallinen tavoite on vain se, että haluaa saada jonkun palvelun ja/tai tuotteen ilmaiseksi käyttöön ja on sen eteen valmis tekemään kaiken mitä yritys käskee, se ei mielestäni tue kumpaakaan. Tottakai sen henkilön jota ko.yritys tukee, on oltava valmis kuuntelemaan, mikäli yritys haluaa hänen touteuttavan esim.instagram-julkaisun aiheesta x. Yhteydenpito ja kommunikointi on kaiken a ja o. Joka tapauksessa suunnittelu, yhdessä sovitut tavoitteet, yhteistyön sisältö ja toimintojen monipuolisuus ovat niitä asioita, mihin pitäisi tähdätä. Minä olen yritysten ideoiden lisäksi tuonut julki myös omia ehdotuksiani. Tähän kannustan myös muita jos yhteistyö on ajankohtaista.

Minä olen äärimmäisen iloinen ja kiitollinen jokaiselle meitä tukevalle taholle. Olen huomaamattani kehittynyt myös markkinoinnissa ja sisällöntuottamisessa siinä sivussa itsekin. Uskallan olla itsestäni ja saavutuksistani onnellinen. 

Kiitos meidän jokaiselle yhteistyökumppanille, että olette meidän matkassa mukana! 

AlmaVet, Dagsmark Petfood Oy, Nutrolin, Kana Collection, FitDog, Waldogs & Showlink

perjantai 19. lokakuuta 2018

Tyyntä myrskyn edellä

Itselläni on ollut työrintamalla melkoinen hulabaloo, joten blogiin ovat viime aikoina päätyneet pääasiassa yhteistyökumppaniemme kanssa sovitut julkaisut. Nyt tilanne on jo onneksi rauhoittumaan päin ja on aikaa kirjoitella enemmän myös muitakin kuulumisia.

Heka on ollut viime aikoina blogissa ehkä vähän vähemmän esillä, joten aloitellaan vaikka sen kuulumisilla.

Elosalama on edelleen hyvissä voimissa. Käytin sen samana päivänä Marjon hoidettavana, kun Syke kävi luustokuvissa. Olin nimittäin aika huolissani, kun Hekalle alkoi ilmaantua närästykseen viittaavia oireita. Koska ruokavaliossa ei ole mikään muuttunut, epäilin vagushermon olevan jumissa. Sehän se siellä vaivasi jälleen ja itseasiassa koko kallonpohja oli aivan kireänä. Mitä ilmeisemmin tämä kaikki oli seurausta siitä taannoisesta liukastumisesta, johon haimme ensiapua AlmaVetistä.

Närästys ja kireydet jäivät Marjon hoitohuoneeseen eikä niistä ole enää tietoakaan. Nyt keskitetään kaikki aika, energia ja panokset sen kanssa kolmen viikon päästä jo käynnissä olevaan Jyväskylän KV-näyttelyyn. Hekan oman esityksen musiikit on valittu sekä vaatteet ja rekvisiitat hankittu. Tästä tulee kyllä huikean hieno kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. Hieman myös houkuttaisi osallistua loppukuusta sen kanssa seuramme epismestiksiin, mutta en ole asiasta vielä 100% varma. Varasin Hekalle myös marraskuuksi ajan kattavaan terveystarkastukseen, jolloin Suvi ottaa siitä laajat verinäytteet ja katsotaan rokotukset ajantasalle.

Sykkeen kanssa sen sijaan on tehty vaikka ja mitä. Neiti kehittyy agilityn saralla hurjaa vauhtia ja hyppytekniikka paranee koko ajan. Viime treeneissä katsottiin jokaisen osalta puomin tilannetta. Koska me treenaillaan vielä mattoa ja itse juoksarikurssi alkaa ensi vuoden alussa, näytettiin miten ollaan maton kanssa edetty. Pakko kyllä todeta, että nyt houkuttaisi ruveta treenaamaan tuota puomia ihan tosissaan. Syke etenee matolla uskomattomalla kiitolaukalla ja fokusoi matalasti eteenpäin. Olen entistä varmempi siitä, että opettaa sille juoksupuomi, oli enemmän kuin oikea ratkaisu.

Agilityn ohella Syke on opetellut myös kaikenlaisia temppuja, sillä se debytoi oman koiratanssiuransa myös Jyväskylän näyttelyssä. Laitetaan homma isolleen heti alusta alkaen. Kunhan pysyy kehässä eikä lähde haahuilemaan, niin ollaan jo reippaasti voiton puolella.

Loppuun vielä niistä terveystuloksista. Lähetin lausunnot tehneelle eläinlääkärille, Anu Lappalaiselle, sähköpostia ja pyysin häntä tulkitsemaan kuvat minulle. Lähinnä kaipasin tietoa siihen, että tuleeko se LTV4-lausunto vaikuttamaan harrastuksiin ja Sykkeen elämään. Vastaus oli tämä:

"Ihan ensimmäiseksi: Huoli pois, tämä ei todennäköisesti tule millään lailla vaikuttamaan koirasi elämään.
Kyseessä on ns. lumbarisaatio eli ristiluun 1. nikama on muuttunut lannenikaman näköiseksi ja vastaavasti hännän 1. nikama ristiluun näköiseksi. Välimuotoiset nikamat ovat varsin yleisiä koirilla ja niitä seulotaan jalostusta varten koska ne ovat perinnöllisiä. Etenkin isoilla roduilla LTV-muutokset voivat altistaa lanne-ristiluualueen rappeutumismuutoksille, mutta pienillä roduilla se on harvinaisempaa."

Jatkamme siis elämää ja harrastuksia ihan normaalisti, kuten tähänkin saakka.