tiistai 14. toukokuuta 2019

Ajatteleva agilitykoira - palapelin puuttuva palanen

Oma motivaationi agilityn suhteen on kuluneen kevään aikana heitellyt laidasta laitaan. Paljon on mitä pitäisi treenata, joka suunnalta tulee ohjeita ja neuvoja miten edetä. Vähemmästäkin meinaa ahdistus iskeä.

Olen alusta lähtien pyrkinyt Sykkeen kohdalla samaan kuin Hekankin kanssa - irtoava, hyvä estefokus ja lukitus. Koen, että näiden tavoitteiden toteutuminen on onnistunut, mutta silti jotakin on tuntunut puuttuvan. Kaikki junnasi paikallaan ja kun ohjaaja ei ollut kartalla siitä miten kannattaisi edetä, se näkyi tottakai myös koirassa.

Juoksupuomi itsessään on avannut omia silmiäni ihan uudenlaisella tavalla kouluttaa paitsi omaa koiraani, myös muita ja se on muuttanut käsitystäni itse lajia kohtaan kokonaisuutena. En tiennyt mitä haluan, mutta nyt tiedän. En halua meille sellaista koira/ohjaaja-suhdetta, missä minä juoksen koiran edellä ja ikään kuin jarruttamalla varmistan, ettei se ajaudu väärille esteille. Ei. Haluan sellaisen agilitykoiran, joka menee rataa vapaasti ja virtaavasti, informatiivisesti kerrottuna. Siksi ilmoitin meidät Sykkeen kanssa tässä taannoin Sanni Kariniemen "ajatteleva agilitykoira"-verkkokurssille. Alla oleva video puhukoon puolestaan.


Jo kolmen treenikerran jälkeen pystyn toteamaan, että tämä on se kauan kaivattu, palapelin puuttuva palanen. Saimme Sykkeen kanssa myös ihan fyysisen ryhmäpaikan seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi ja se tukee verkkokurssin ohella meidän etenemistä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sykkeen henkinen ja fyysinen kehitys tuntuu menneen kokonaisen valovuoden verran eteenpäin. Nimittäin viime ja tällä viikolla se on kyennyt tekemään treeneissä sellaisia asioita, mitkä olisi olleet sille mahdottomia vielä puoli vuotta sitten. Tästä tulee NIIN hyvä!

torstai 25. huhtikuuta 2019

LUUMÄKI - hirvennahkarullat #kotimaastakoiralleni

Kaupallinen yhteistyö: Dagsmark Petfood Oy

On kulunut tarkalleen 1 vuosi ja hieman yli kaksi kuukautta siitä hetkestä, kun saimme ensimmäisen testierän silloin vasta kauppoihin tuloillaan olevaa, siipikarjapohjaista Savoa. 

Tuossa ajassa on tapahtunut paljon. Hekan suoliston hyvinvointi on parantanut sen elämänlaatua niin radikaalisti, että hetkittäin sitä miettii voiko tämä olla totta. Tätä tunnetta on lähes mahdotonta pukea sanoiksi. Kun koira on jo 2-vuotiaasta lähtien kärsinyt enemmän tai vähemmän erilaisista suolisto-ongelmista, tuntuu suorastaan juhlalliselta, että viimeiseen 1½ vuoteen en ole joutunut moppaamaan lattioilta ripuleita ja oksennuksia. Eikä myöskään pesukone ole pyörinyt eritteisiä peittoja ja pyyhkeitä pestessä.


Sykekin siirtyi aikoinaan ensimmäisten juoksujen jälkeen syömään Dagsmarkin ruokaa. Minulta tultiin kuitenkin useasti kysymään, että miksi en ruoki Sykettä jollain muulla ruualla kun sillä ei ole mitään terveydellisiä rajoitteita. Koska haluan olla 100% varma, mitä koirieni syömä ruoka sisältää. Se on lisäksi eettinen valinta.

Dagsmark Petfood Oy:n tuotevalikoima laajenee entisestään ja ensi kuussa kauppojen hyllyille tiensä löytävät Suomessa valmistetut, kotimaisesta hirvennahasta tehdyt Luumäki-hirvirullat. Luut valmistetaan käsityönä pienessä Kotkamaan kylässä pohjanmaalla, Kokkolan Nahka Oy:n toimesta. Luita ei ole valkaistu, säteilytetty eikä niissä ole myöskään minkäänlaisia säilöntä -tai lisäaineita.


Me saimme viime viikolla odotetun paketin tehtaalta, josta paljastui ruokien lisäksi hirvirullia -ja lastuja. Heka ei ole useaan vuoteen pystynyt syömään minkäänlaisia luita, sillä sen suolisto ei kykene sulattamaan niitä. Uskalsin kuitenkin ottaa riskin, sillä kyseessä on 100% kotimainen tuote ja Dagsmarkin ruuilla on on ollut NIIN positiivisia, terveydellisiä vaikutuksia. Kun Heka viikko sitten sai hirvilastun ja jo pelkästään sen elekieli riitti kertomaan sen, että kuinka paljon se siitä nautti. Koirilla on kuitenkin luontainen tarve pureskella ja tätä mahdollisuutta Hekalla ei ole vuosiin ollut.

Ensimmäisestä luusta on kulunut nyt tasan viikko. Minkäänlaisia närästykseen tai suolistoon liittyvää epätasapainoisuutta en ole havainnut!


Kyllä tämä oikeasti vetää aika sanattomaksi. Haluan kannustaa muitakin koiranomistajia miettimään, että mitä he koirilleen syöttävät sekä tutkimaan raaka-aineiden alkuperää tarkemmin. Kumman valitset: Ulkomailla valmistetun ja valkaistun nahkaluun vai kotimaisen, Suomessa käsintehdyn hirvennahkaluun? 

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Heka pelaa Snookeria

Meidän pääsiäiseen on kuulunut lähinnä pitkiä lenkkejä upeasta säästä nauttien, molempien koirien perinteiset kevätkuorimiset talviturkeista sekä munajahdista pääsiäismaanantain agilityepiksissä.

Toiseksi luokaksi oli valittu perinteisen putkirallin sijasta snooker ja koska nyt olen ymmärtänyt sekä sisäistänyt säännöt, lähdin korjaamaan SM-kisoissa tapahtuneet sössimiset Hekan kanssa. Syke jäi lopulta tällä kertaa matkasta pois, sillä agilityradalla oli rengas ja sitä ei olla treenattu vielä radan osana. En siis halunnut riskeerata, että Syke kiihdyksissään pamauttaisi päin rengasta.


Hauskaa tästä teki se, että snookerin tuomaroi virallinen agilitytuomari, Laura Mättö. Suunnittelin strategiaa jo edellisenä päivänä ja pysyin suunnitelmassani. Ensimmäisellä kerralla päästiin loppuosuudessa A:lle saakka, jolloin Heka veti sokan irti ja hyppäsi kontaktipinnan yli. En korjannut sitä ja näin ollen poistuttiin suorinta tietä maaliin.

Toisella kierroksella meni jo huomattavasti paremmin ja päästiin kuin päästiinkin koko rata läpi vaaditussa 50 sekunnissa. Munajahti tuotti paitsi suklaamunan, niin myös ylivoimaisen voiton miniluokassa 47 PISTEELLÄ.


Tuntuu aika hienolta, kun SM-kisojen epäonnistuminen on painanut mieltä sen vuoksi, etten minä ymmärtänyt sääntöjä. Nyt ymmärrän täysin. Heka sen sijaan ei antanut armoa allekirjoittaneelle edes 11-vuotiaana. Moni ihmettelikin, että hidastuukohan se koskaan.


Tuntui NIIN siistiltä päästä korjaamaan SM-kisojen sössimiset sen kanssa. Vaan kyllä se treenaamattomuuskin näkyy, kun Heka jää kyselemään ohjeita paikoissa mitkä se on koko ikänsä osannut. Mutta en anna sen haitata. Hekalla on niin hieno ja pitkä ura takanaan, että sooloilkoon ihan vapaasti.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Heka & Syke Neljän Tähden Illallisella

"Oliko Heka taas tv:ssä?"

Yllä olevia viestejä tulvi maanantai-iltana puhelimeen vähän sieltä, täältä ja tuolta. Joka suunnasta.

Varmasti jokainen on joskus ainakin kuullut kyseisestä ohjelmasta, missä neljä julkisuudesta tuttua henkilöä valmistaa kukin vuorollaan illallisen itse valitsemassaan paikassa. Illallisen lisäksi tapana on järjestää myös jonkinlainen yllätys vieraille, esim. musiikkiesitys.

Kirjoitin aiheesta tarkemmin yhteistyökumppanimme, Nutrolinin, blogiin ja tekstin voi käydä lukemassa täällä: Villakoirat Heka & Syke Neljän Tähden Illallisella. Sieltä löytyy myös kuvaamani my day-video ko.päivästä.

Itse jakso missä me Hekan kanssa esiinyimme, löytyy täältä: Neljän Tähden Illallinen - Janni Hussi

Heka, Syke sekä Janni, Alma, Roni & Lucas

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Huhtikuun ensimmäinen viikko

Kuukausikin ennätti vaihtumaan ja ensimmäinen viikkokin sitä on jo eletty.

Hei kuun alussa, tarkalleen ottaen 3.4 kultakimpaleeni, varjoni, ajatustenlukijani ja oikea käteni...se suurin ja rakkain, paras ystäväni täytti huikeat 11 VUOTTA! Kuka muu muka kuin Heka.


Paljon on pienen villaeläimen kanssa yhdessä nähty ja koettu. Kun aikoinaan sain Hekan ensimmäisen kerran syliini, en olisi ikinä voinut käsittää minkälainen tarina siitä meille kehkeytyisi. Siinä on ollut aina jotakin erityistä ja kestävää. Jo alusta asti minulla ja Hekalla on ollut sellainen erityinen yhteys toisiimme. Se jos joku tuntuu jääneen ihmisille mieleen, sillä ihan vähän aikaa sitten minulta kysyttiin: "vieläkö te olette Hekan kanssa erottamattomat?" 

Ikä Hekassa on edelleen vain numeroita, vaikka pieniä merkkejä ikääntymisestä onkin jo havaittavissa. Mitä ikinä Hekan kanssa keksiikin tehdä, se nauttii kun saa olla esillä ja esiintyä.

Heka pääsi jälkijunassa, tarkalleen ottaen päivää myöhemmin, juoksemaan helpon radan seuramme epiksiin. Ilmoitin myös Sykkeen samaan luokkaan, mutta koska osallistujia ei ollut ruuhkaksi asti, vaihdot koirien välillä olivat todella lyhyet. Oma kunto on kyllä niin rapainen talven jäljiltä ja olin ihan piipussa juostessani uusintakierrosta Hekan kanssa. Rata oli kyllä möllitasoiseksi melko vaikea ja näin jälkikäteen olen tuntenut pienen piston rinnassani siitä, että Syke joutui tekemisiin sille vielä vaikeiden asioiden kanssa. Toki haastetta on hyvä olla, mutta kyllä minä mieluummin treenaisin nämä ensin erikseen kuntoon. Kumpikaan koira ei suoriutunut puhtaasti maaliin, mutta suureksi yllätykseksi Syke sai vähemmän virhepisteitä kuin toinen pikkumineissä kisannut koirakko.


Voittohan sieltä siis tuli ja aikamoisella esityksellä. Tai sitten Heka ja Syke olivat keskenään sopineet, että juoksutetaan tämä muikkeli henkihieveriin.

Kuten jo aiemmassa tekstissä tulin todenneeksi, huhtikuu on kyllä kaikilta osin hyvin mielenkiintoinen kuukausi. Syke pääsi huomiselle Iina Asunnan aksakoulutukseen ja ylihuomenna neiti pörriäinen oiotaan suoraksi Marjon käsittelyssä. Perjantaina me otetaan Hekan kanssa suunnaksi Helsinki ja viikonlopun Eläinystäväni-messut! Teemme tämän reissun Hekan kanssa kahdestaan, sillä nyt Heka jättää jäähyväiset aktiivisille esiintymisvuosilleen. Syke jää siksi aikaa Jyväskylään hoitoon äitini luokse. Ja odottakaahan kun kuulette, mitä on tiedossa heti ensi viikolla!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Juoksupuomia, irtoamista, fokusointia & epiksiä

Maaliskuun viimeinen viikko on kulunut aika pitkälti agilitypainotteisesti. Lähikenttämme on keväisten säiden ansiosta sulanut ja kuivunut ennätysvauhtia. 

Näin ollen pääsemme jatkamaan juoksupuomiharjoitteita myös muuallakin kuin hallilla. Se helpottaa huomattavan paljon tätä ajanhallintaa. Keskiviikkona korkattiin ulkotreenikausi. Siihen nähden kuinka vähän Syke on ulkokentillä ylipäätään harjoitellut, olen suorastaan hämmästynyt sen työmotivaatiosta. Ei haittaa ohi menevät autot, ihmiset eikä toiset koirat. Mattoharjoittelun suhteen olemme nyt siinä tilanteessa, että vielä täytyy reilusti vahvistaa eteen menemistä ennen kuin voidaan yrittää käännöksiä. Osumat on olleet kuitenkin hyviä.

Perjantaina siirryttiin kentältä hallille, missä jatkettiin mattoharjoittelua. Uskalsin jopa kokeilla maton siirtämistä puomin rampille. Syke fokusoi ihanasti eteenpäin, mutta se pieni draivi puuttui mikä sillä on pelkällä matolla harjoitellessa. Palaamme näin ollen hetkeksi taaksepäin ja tehdään maton kanssa vielä vähän lisää töitä. 

Viikon päätti Marin ja Hipun tukiepikset, millä tuettiin heidän matkaansa Hollannin WAO-kilpailuihin.  Olin ilmoittanut Sykkeen jo ennakkoon putkiralliin ja tältä se meno näytti:


Tähän mennessä ylivoimaisesti PARAS suoritus mitä Syke on tehnyt. Videolta näkyy hyvin se työn tulos, mitä olen alusta asti sille vahvistanut. Syke fokusoi esteille ja irtoaa eikä se ole minun käsissä kiinni. Lisäksi lukitukset pitää, vaikka minä lähden jo etenemään kohti seuraavaa tilannetta. Aika tällä radalla oli 20,34 s ja puhtaalla nollalla päästiin maaliin.

Epiksissä oli tarjolla WAO-hengen mukaisesti myös snooker. Voin kertoa, että viime kesän SM-kisoista lähtien juuri tuo peliluokka on aiheuttanut päänvaivaa. Gamblersin osaan vaikka silmät kiinni, mutta en tiedä mikä tuossa snookerissa on niin kovasti mättänyt. Päätin jäädä seuraamaan sitä, mutta Asunnan Iina briiffasi säännöt minulle hetkeä aiemmin. Niin paljon tuskailua kun olin snookerin takia nähnyt, nyt vihdoin ja viimein sain taottua ne säännöt omaan päänuppiini. Minä joka ajattelin, että en snookerissa kilpaile koska onnistuin sössimään SM:t Hekan kanssa. Se ei pelaa, joka pelkää. Ilmoitin Sykkeen snookeriin ja...BOOM KAH!


Syke se meni ja voitti snookerin miniluokan 26 pisteellä! Aikamoinen saldo verrattuna Hekaan, joka sai SM-kisoissa rupuiset 7 pistettä. Että miten meni Tiina, noin niinkuin omasta mielestä näin jälkikäteen? Aika hyvin, etten sanoisi. Enää ei ole syytä vältellä snookeria. Nyt minä osaan säännöt.

Vaikka kyseessä oli epikset, päivä venyi uskomattoman pitkäksi. Sykkeelle tuli ensimmäisen ja viimeisen radan väliin odottelua liki 6 tuntia. Se joutui siis melkoiseen myllytykseen tältä osin ja nyt oli hyvä mahdollisuus myös katsoa, että miten pitkä päivä vaikuttaa Sykkeen mielentilaan. Hekallahan menee koko touhu ihan ranttaliksi, jos odottelua on pitkään. Odottelu ei näkynyt tuosta pikkukiitäjästä mitenkään. Syke kulki sitä kultaista keskitietä. Tästä jos jostain minä tykkään ja tämä lupaa varmasti hyvää myös tulevaisuuteen.

Huomenna onkin sitten jo huhtikuu ja se jos jokin, on mitä mielenkiintoisin kuukausi.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Huikeat Kids & Pets Lapsi -ja lemmikkimessut

Kaupallinen yhteistyö: Kids & Pets Lapsi -ja lemmikkimessut & Showlink Oy

Huikea messuviikonloppu on ohi. Nyt kun on levätty ja nukuttu väsymys pois, on aika istahtaa blogin äärelle sekä palata takaisin messutunnelmaan.

Kuva - Erika Paqvalin (Showlink Oy)

Paljon oli parannettu viime vuodesta. Esim. kissanäyttely ja jyrsijät oli sijoitettu kokonaan toiseen halliin kuin koirat. Lisäksi markkinointiin oli mielestäni vapautettu huomattavasti enemmän resursseja. Minä sain omalla panoksellani olla vaikuttamassa näkyvyyden lisäämiseen jatkamalla hyväksi todettua, sekä toimivaa yhteistyötä messujen ja Showlinkin kanssa. Se mikä teki tämän vuoden messuviikonlopusta erilaisen oli se, että me emme esiintyneet omien koiren kanssa areenalla lainkaan. Ohjelmaa oli todella paljon jo muutenkin ja näin jälkikäteen on pakko myöntää, että tämä toi jo rutiiniksi tulleeseen kaavaan kaivattua vaihtelua.

Perjantaina kävimme Sykkeen kanssa paviljongilla tarkistamassa "huudit" sekä kuvaamassa vähän sneak&peak-materiaalia.

Lauantaina olin paikalla "palkattuna" handlerina, sillä osallistuin pentunäyttelyyn (täällä blogissakin jo tutuksi tulleen) kääpiövillakoirauroksen, Aatoksen, kanssa. Aatoksen lisäksi kehässä kävivät myös Aamu ja Imatralta saapunut Elsa. Kaikki kolme ovat samalta kasvattajalta kuin Syke. Kuvasin  sekä kerroin pentujen valmistautumisesta näyttelyyn facebookissa, instagramissa ja tottakai myös täällä blogissa.

Vasemmalta oikealle - Elsa, Aamu & Aatos

Minä kohtasin Aatoksen lauantai-aamuna sitten pentulaatikon. Aatos asuu Vehmaalla ja tämän vuoksi ohjeistin ja neuvoin omistajia netin välityksellä, että miten he voivat Aatoksen kanssa harjoitella. Julia olikin tehnyt todella hienoa työtä. Ainoastaan pöydällä oloa Aatos hieman jännitti ja se jäi ilman KP:ta koska köyristi lantiotaan seisoessa sekä liikkuessa. Tuomarina toimi Jarmo Hilpinen. Kuitenkaan "tyhjin käsin" ei näyttelystä tarvinnut lähteä, sillä Aamu oli ROP-pentu kera KP:n.

Sunnuntaina minulla olikin sitten omaa ohjelmaa Hekan ja Sykkeen kanssa. Meillä oli elämämme ensimmäinen (vaan ei suinkaan viimeinen) meet&greet yhteistyökumppanimme, Showlinkin osastolla. Hekan ja Sykkeen seuraajia oli tullut paljon paikalle ja lisäksi jonkun verran kohdattiin myös rodusta kiinnostuneita perheitä. Ihmisiä riitti niinkin paljon, että vedettiin koko häppeninki reilusti yliajalle. Vaan se ei meitä haitannut yhtään. On aina aivan yhtä ihanaa nähdä meidän seuraajia, päästä juttelemaan kasvotusten yms. Edelleen painotan sitä, että te seuraajat olette yksi todella merkittävä asia tässä kaikessa. Kiitos teille, että jaksatte vuodesta toiseen olla menossa mukana.


Pakollisten "muodollisuuksien" jälkeen oli sitten hyvin aikaa kierrellä messuilla. Syke pyörähti Mushin herkkupöydässä ja tuon neidin röyhkeydellä ei ole kyllä mitään rajaa. Sieltä se onnessaan veteli jokaista laatua suuhunsa ja voitte vaan kuvitella, että Sykehän ei olisi millään malttanut lähteä sieltä pois. Kotiin viemisiksi napattiin possun saparoita ja kuivattua naudan ruokatorvea. Iloinen yllätys tuli vastaan myös Aquabarksin ständillä, mihin Heka oli päässyt kansikuvamannekiiniksi.

En voi muuta kuin todeta, että olipahan kertakaikkiaan onnistuneet messut. Kaikinpuolin. Kiitos siitä kuuluu kaikille asianosaisille! Seuraavat messut häämöttävät jo 2½ viikon päässä, kun Hekan kanssa suunnataan kurssi kohti Helsinkiä ja eläinystäväni-messuja. Jatkoa siis seuraa...