sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Mitä kuuluu juoksupuomille?

Olen orjallisesti noudattanut helmi-huhtikuun ajaksi laatimiani treenisuunnitelmia, käytännössä rampataan hallilla kaksi kertaa viikossa. Toisinaan ihmettelen tähän kaikkeen käyttämääni aikaa, vaivaa ja myös rahaa mutta ajatus siitä, että kyllä tämä kaikki on sen arvoista ja palkitsee vielä jonakin päivänä, auttaa puskemaan määrätietoisesti eteenpäin.

Tilanne on tällä hetkellä hyvä, olemme päässeet siirtymään lankuista kokonaiseen, madallettuun puomiin. Yksi asia on kuitenkin herännyt ?-merkiksi mielen päälle tässä viimeisen viikon aikana. Nimittäin nuo tämän hetken osumat. Nyt kun Syke on selvästi rennompi eikä jännitys enää hallitse sen mieltä, on vauhtikin tottakai kasvanut ihan eri mittakaavassa. Alussa osumat menivät selvästi 1 ja 2 pielan väliin, lähelle 1 pielaa. Nyt kuitenkin vauhdin lisääntyessä takajalat on siirtyneet enemmän lähdelle 2 pielaa, lähelle rajaa. Tämä on selvästi tuntunut koiralle optimaalisimmalta osumakohdalta kovassa vauhdissa. 

Tässä video.


Tänään kävimme jälleen hallilla tekemässä puomioheiset ja toteutin samalla pienen "eläinkokeen", jotta sain jotain vahvistusta omalle teorialle. Jos osumaa yritetään saada alemmaksi, Syke muuttuu epävarmemmaksi ja vauhti selvästi hidastuu. Kun taas ylhäällä kuvailemani, optimaalinen osumakohta on ja pysyy eikä Syke ole yhtään epävarma, saatika himmaile. Laitoinkin tilanteesta ko.videon ja kysymyksen ilomme-juoksarilaisten suljettuun facebook-ryhmään ja odotan koutsien vastauksia. Yhden kommentin sain jo toiselta treenaajalta ja hän olisi meidän tilanteessa hyvin tyytyväinen kun kerran osuu vakiona tuohon mihin nyt. Tähän uskon itsekin, mutta kuunnellaan nyt vielä koutsien näkemykset asiaan.

EDIT//Sain yhdeltä koutsilta ryhmässä viestin, että Sykkeen kannattaa antaa vakiinnuttaa tämä suoritustapa. Osuma on keskellä kontaktialuetta eli hyvin puhdas suoritus. Venyttää laukan niin, että lopputulemana on hänelle optimaalinen suoritus. 

Viikon puoliväliin olin merkinnyt treenien aiheeksi keppejä, mutta meille tarjoutui mahdollisuus käydä tuuraamassa Haukkuvaarassa joten mikäpä jottei. Saatiin tehtyä niitä keppejä sielläkin ja hyvä niin, koska erilaiset esteet, eri halli ja pohja ei ole tässä vaiheessa yhtään pahitteeksi.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Jotain uutta ja kevyttä - Heka testaa Laihiaa #kotimaastakoiralleni

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Päivää vaille kaksi viikkoa sitten meille saapui odotettua postia Karijoen suunnalta. Paketista paljastui ihan uusinta hottia, jotka löytävät tiensä kauppojen hyllyille 1.3.2020 alkaen.


Kyseessä on paljon toivottu ja odotettu uutuus: Laihia, joka on nimensä mukaisesti kevyttä evästä. Rasvaa siinä on vain 9,9% ja runsas kuitupitoisuus varmistaa, että koiruus pysyy pitkään kylläisenä eikä jatkuva näläntunne mouruile. 

Koe-eläimeksi tähän testiin valikoitui Heka. Koska Hekan suolisto ei ole kunnoltaan täysin normaali, eikä se koskaan sellaiseksi tule palautumaan vaikka pakki onkin äärimmäisen hyvin kuntounut, mitään suurta lihomisen vaaraa sillä ei tästä johtuen ole. Ruokahalu on kuitenkin nykyään jopa liiankin hyvä, mihin varmasti vaikuttaa kuntoutuneen suoliston lisäksi myös kastraatio. Hetkittäin tuntuu siltä, että ihan kuin tuolla koiralla olisi nälkä tämän tästä. Savoa ja/tai Lappia menee yhteensä se suurinpiirtein se 2dl per päivä (eli 1 dl aamulla ja sama illalla) sekä siihen kylkeen vielä lihaa. Annosmäärää en juurikaan voi tästä enää hilata ylemmäksi, koska sitten mennään jo ähkyn puolelle. Laihia taisi tuoda kaivatun ratkaisun meidän "pulmaan."


Laihiassa on käytetty eläinperäisen proteiinin lähteenä kanaa ja kuituna kauraa sekä tietenkin perunaa ja pellavaa. Lisäksi siihen on lisätty vielä erikseen c-vitamiinia ja msm:ää. Eritoten minua kiinnosti noiden kahden, jälkimmäisenä mainitun yhdistelmävaikutus. Pikainen googlaus kertoi sen, että c:n ja msm:n yhdistelmä toimii nivelten sekä rustojen rakennusaineena ja ylläpitää ne liikuntakykyisinä. C-vitamiini puolestaan auttaa rikin imeytymistä kehoon, jota msm sisältää.


Muistanette kun kirjoitin Dagsmarkille tässä taannoin blogitekstin koirien suolistoon liittyvistä ongelmista. Siellä tulin maininneeksi, että msm (todella suurina pitoisuuksina) on yksi lukuisista närästyksen aiheuttajista. Heka on nimittäin joitakin vuosia sitten reagoinut erääseen nivelravinteeseen, joka sisälsi msm:ää ja jouduin lopettamaan sen antamisen siihen paikkaan. Minun piti tovin verran miettiä todella vakavasti, että uskallanko tehdä tämän "eläinkokeen" Hekan kanssa. Otin riskin. Todella ison sellaisen. Hiljainen ääni alitajunnassa kuitenkin sanoi, että Dagsmarkiin voi luottaa.

Riskinotto kannatti. Heka on syönyt Laihiaa sekä Savoon sekoitettuna, että ilmankin. Närästystä tai minkäänlaista suoliston epätasapainoisuuteen viittaavaa oireilua ei ole ilmennyt. Ei niin mitään. Heka tulee tästä(kin) hetkestä eteenpäin saamaan Laihiaa Savon sekä Lapin rinnalla. Jo näiden kahden viikon aikana olen huomannut, ettei tuo koira ole myöskään tämän tästä notkunut ruokatynnyrin lähettyvillä. Tämä kokeilu opetti minulle itselleni jälleen uudenlaista asiaa ruokintaan liittyvistä "myyteistä." Msm vaikuttaisi sopivan c-vitamiinin kanssa, kohtuullisina pitoisuuksina myös närästäville koirille.

tiistai 4. helmikuuta 2020

'Cause we're back! #treenitaukolusittu

Kuun vaihtuminen tiesi tottakai myös treenitauon loppumista! Syke meinasi suorastaan irrota villoistaan, kun lauantaina pakkasin treenivermeitä propakkiin ja karautettiin hallille.

Meillä ei ole nyt seuraavaan neljään kuukauteen fyysistä ryhmäpaikkaa ollenkaan, vaan lunastin oikeuden pelkästään itsenäistä treenaamista varten. Syystä että treenilistalla on paljon levällään olevaa "pikkusälää", joista tärkeimpinä on saada puomi ja keinu varmoiksi, jotta saadaan ne liitettyä ensin osaksi rataa ja huhtikuussa toivottavasti myös itse kisaradoille.


Lauantaina tehtiin ihan tarkoituksella pitkää suoraa, sillä tiesin ettei Syke pysy liitoksissaan tauon jälkeen ja annoinkin siten sen päästellä patoutumat kertalaakista pihalle. Sunnuntaina jatkettiin puomin kanssa siitä, mihin se jäi ennen taukoa. Hieman kyllä mietitytti, että mitä koiran mieleen on jäänyt koska alettiin juuri päästä vauhtiin kun kalenteri kääntyi tammikuulle. Kertauksena: Puomin ylös -ja alasmeno saatiin nostettua minikorkuisen pöydän päälle joulukuussa, edelleen koiran tunnetiloja kuunnellen. Osumat alkoivat palautua mieleen ja niitä tulikin useampi hyvä kpl. Saatiin otettua vauhtilähtöjä puomille myös siivekkeen takaakierron kautta. 


Eilen sitten nostettiin ylös -ja alasmeno maksikorkuisen pöydän päälle. Alkaa olla punaisessa taskuraketissa ihan tosissaan pitelemistä. Puomi imee sitä tällä hetkellä todella vahvasti ja se oli yksi tavoitteista jotka Juulia meille asetti = Syke tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi puomilla. Osumatkin olivat pääpiirteittäin hyviä, muutamia ihan semiok-suorituksiakin tuli. Tilasin jo ennen joulua meille uuden mattotargetin, joka olisi tarkoitus ottaa pikkuhiljaa käyttöön ja jättää tuo valkoinen pois. Pohjia on tehty jo ahkerilla olohuoneharjoituksilla. 

Toive on, että pystyttäisiin palaamaan täyskorkealle puomille ennen Juulian seuraavaa kurssikertaa, joka on kolmen viikon päästä. Treenit siis jatkutkoon uudenlaisella motivaatiolla ja nosteella.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

#tiedätmitäsyötät - testissä Rahulan kalkkunajauheliha

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Niin se jo tammikuukin vaihtui helmikuuksi ja jälleen on aika testailla Rahulan tuotteita. Pääsimmekin pitkästä aikaa palaamaan pakastimien äärelle, sillä mukaan lähti useampia, 300 gramman pötköjä kalkkunajauhelihaa. On muuten ihan mielettömän kätevän kokoisia tämmöisille pienemmille syöjille. Henkisesti siis, fyysisestä puolesta en tiedä kun tuntuu olevan pohjattomat vatsat. Pääosa Rahulan kanssa tehtävässä yhteistyössä on edelleen Sykkeellä, mutta sivurooliin astuu tässä kuussa myös Heka. Syke varmaan ratkeaisi "riemusta" jos tietäisi, että Heka tulee sen apajille rääppimään. Ei kuitenkaan kerrota siitä sille mitään.


Kalkkunajauheliha on yksi monista, Rahulan omista raakapakastetuotteista ja ne ovat kaikki 100% kotimaista laatua kuivaherkkujen lisäksi. Kysyessäni henkilökunnalta onko liha luullista vai luutonta, oli ilahduttavaa kuulla kuinka helpoiksi huomata nämä kaksi asiaa on kuluttajan näkökulmasta tehty. Mikäli pötkössä ei lue erikseen "luullinen", se on silloin täysin luuton tuote. 

Syy miksi otin myös Hekan tähän ns. "koe-eläimeksi" on se, että tämä jauheliha osoittautui laadultaan huomattavasti paremmaksi kuin mitä olen joskus aiemmin vastaavia nähnyt. Hekan suoliston vuoksi lihan täytyy olla sitä itse lihaa eikä se saa sisältää yhtään jänteitä eikä sidekudoksia. Tästä syystä olen jo yli kahden vuoden ajan hankkinut Hekalle lihat ihan tavallisen ruokakaupan lihahyllystä -tai tiskistä. Tässä voisi nyt kuitenkin olla aika potentiaalinen mahdollisuus ottaa pitkästä aikaa ruokintaan mukaan lemmikkitarvikeliikkeestä saatavaa lihaa. Koska Heka ei kykene sulattamaan myöskään raakaa lihaa, oli meillä tiedossa pitkästä aikaa kokkailusunnuntai.


Jaoin tuon pötkön siten, että kypsensin siitä n. 250 grammaa ja loput 50 grammaa jätin raakana Sykkeen ruokakuppiin. Sekoitin lihaan kaksi ruokalusikallista laktoositonta rahkaa, levitin seoksen pellille ja annoin paistua uunin keskitasolla 200 asteessa n.15-20 minuuttia.


Kuten kuvasta näkyy, yksi utelias kirsu ilmestyi nuokkumaan keittiön puolelle. Koska haju oli Hekan mielestä suorastaan vastustamaton, annoin sen jo pienesti koemaistaa ja hyvä ettei siinä ahneuksissaan vienyt allekirjoittaneen sormiakin. Tulen palaamaan tähän aiheeseen vielä tarkemmin kuun loppupuolella, jolloin osaan varmemmin sanoa mitä Heka on kaikinpuolin tästä tuumaillut.


Syke sai oman osansa kalkkunajauhelihasta raakana, sekoitettuna raakatäysravintopullan kanssa. Ei varmaan yllätä ketään, että semmoisten 20 sekunnin päästä kuppi oli huolellisesti kiillotettu reunoja myöten. Minulla on ollut jo jonkin aikaa pohdinnassa ottaa Sykkeelle Dagsmarkin ja noiden pullien oheen ihan pelkkää lihaa täydennysravinnoksi. Nyt taisi löytyä sille sopiva kombo. 

#parastarahulaa #avainlipputuote #tiedätmitäsyötät

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Heka faskiamanipulaatiossa

Hekaa on hoidettu säännöllisesti vuodesta toiseen joko osteopatilalla tai kraniosakraalihoidolla.  Lisäksi Heka on AlmaVetin laserterapian suurkuluttaja. Olen myös itse käynyt kahdella eri koirahierontakurssilla ja oppinut siellä mm. miten omistaja voi tehdä kevyttä hierontaa sekä venyttelyjä treenien välissä. 

Vaikka koira onkin jo eläkkeellä, haluan edelleen hoidattaa sitä säännöllisesti jotta hyvä liikkuvuus pysyy yllä ja saataisiin se spondyloosi pysymään rauhallisessa tilassa. Kuitenkin se syy, miksi päädyin kokeilemaan Hekalle tätä uutta hoitomuotoa, johtui ihan jostain muusta. Nimittäin satunnaisesta, mutta kuitenkin päivittäisestä yskähtelystä. Koko hommahan lähti alunperin siitä, että olin Suvin kehotuksesta yhteydessä Aquabarksiin. Heka hyötyisi uimisesta hurjasti vielä näin vanhemmiten, mutta tuo yskähtely pisti ?-merkin pyörimään ilmassa. 

Kerroin edellämainittua hoitomuotoa tekevälle Tarjalle sähköpostitse Hekan tilanteesta ja hän uskoi vahvasti, että faskiamanipulaatio olisi nyt se mitä Heka tarvitsee. Kerrottakoon vielä, että Heka on tutkittu laajasti viime marraskuussa keuhkoja ja sydäntä ja jopa hampaita myöten eikä sieltä löytynyt mitään, mikä sen köhimisen voisi selittää. Itse epäilin vahvasti samaa vaivaa mikä vaivasi Jimiä aikoinaan, nimittäin trakeakollapsia. Tämä Hekan yskä oli kuitenkin huomattavasti erilaisempaa ja Jimihän ei pystynyt myöhemmässä vaiheessa käyttämään kuin pelkkiä valjaita. Heka sen sijaan käyttää edelleen sekä pantaa, että valjaita ja köhimistä esiintyi silti, riippumatta siitä kummat sillä oli milloinkin yllään. Eikä Heka edes hengästy, ei leikkiessään eikä lenkkeillessä. Nämä yskähdykset tulee aina ihan yllättäen ja sen vuoksi niitä on ollut mahdotonta saada taltioitua esimerkiksi videolle.


Faskiamanipulaatio on ns.kitkahierontaa ja se perustuu koiran tuki -ja liikuntaelimistön kalvojärjestelmän hoitamiseen. Tarja kyseli alussa todella tarkkaan ja perusteellisesti Hekan taustat vieläkin tarkemmin sekä katsoi miten se liikkui.

Heka-parka oli selästä saakka jumissa aina kaulan alueelle saakka. Tarja selitti minulle todella tarkkaan, että lihaskalvot ko.alueilta olivat ihan liimautuneina koiraan eikä liikkuvuutta ollut juuri lainkaan. Jopa minä, tämmöinen ummikko, pystyin sen tuntemaan kun se ensin näytettiin. Minua varoiteltiin etukäteen, että ei kannata säikähtää jos koira hoidon edetessä ulahtaa tai antaa kipureaktiota. Kun kalvokireydet alkavat antaa periksi, se voi alussa tuntua ikävältä. No...Hekahan se nuokkui ja pilkki koko käsittelyn ajan. Siitä näki kauas, että nyt muuten helpottaa. Kun Tarja oli saanut selän kalvoja käsiteltyä, Heka päästi ilmoille kaksi yskähdystä. Tätä on lähes mahdotonta selittää, mutta Hekan kaulan alueen faskiakalvot olivat kiristyneet pahasti ja se sai sen yskimään.

Kun hoito oli ohi, Heka seisoi selkä suorassa eikä häntä kääntynyt enää selän päälle. Lisäksi pää nousi linjaan selän kanssa. Olen edelleen todella, todella hämmentynyt näkemästäni.

Hoidosta tulee huomenna kuluneeksi viikko. Mikä on tilanne nyt? Sen voin sanoa, että yskä jäi sille tielle. Hekassa on ollut pikemminkin pitelemistä, sillä hihnan päässä on sinkoillut iloinen ilmapallo. Muutos entiseen on hurja. Käsittämätön. Uskomaton. Heka tulee tästä eteenpäin hyödyntämään ko.hoitomuotoa enemmänkin, kyllä tämä sen verran vakuutti.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Koirien suolistoon liittyvät ongelmat - LIVEKOOSTE

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Olen nyt useamman vuoden ajan puhunut avoimesti sosiaalisessa mediassa Hekan suolistoon liittyvistä ongelmista. Olen paitsi avannut syitä niiden takana, niin myös kertonut miten kaikki lopulta selvisi ja minkälaisella hoidolla Heka saatiin kuntoon. Kun ensimmäisen kerran tulin isommin näiden asioiden tiimoilta esiin, aloin saada yhteydenottoja ympäri Suomea koiranomistajilta jotka tuskailivat samojen asioiden kanssa. Huomasin nopeasti etten ole tämän asian kanssa yksin, vaikka välillä hetkittäin siltä tuntuikin. Siitä hetkestä lähtien olen jatkanut näistä asioista puhumista, antanut vertaistukea ja saanut olla todistamssa useita, liikuttavia tositarinoita mm.närästyksen kuriin saamisesta.


Saan edelleen viikottain yhteydenottoja koiranomistajilta, jotka kaipaavat epätoivoiselta tuntuvaan tilanteeseen neuvoja ja tukea. Hekan tarina on vakuuttanut monia ja olen siitä todella iloinen. Halusin vastata yhtä aikaa mahdollisimman monelle ja niinpä pidin tällä viikolla omalla instagramkanavallani ensimmäisen liven, joka käsitteli näitä asioita. Ihmiset saivat vaikuttaa liven sisältöön mm. kyselemällä mitä asiaa he toivoisivat minun avaavan enemmän. Ylivoimaisesti eniten toivottiin keskustelua närästyksestä ja sen hoidosta. Oma tuntuma närästykseen on se, että ko.vaiva koirilla tuntuu vain lisääntyvän ja tapauksia tulee koko ajan lisää. Mistä se sitten johtuu, siihen en ota tässä sen enempää kantaa, sillä tämä blogiteksti on tiivistelmä siitä mitä livessä kerroin. Miten se närästys sitten ilmenee? Yleisimmät, selvät oireet ovat röyhtäily, koira viettää paljon aikaansa ns. leikkiinkutsu-asennossa ja se voi myös pyrkiä ulos syömään ruohoa. Jotkut koirat pulauttelevat sekä köhivät ja nostavat päänsä esim.sohvan käsinojalle jotta kaula pysyy suorana. Yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta siihen ei siis ole.

Haluan edelleen korostaa sitä, että minä en ole eläinlääkäri, en koirien ruokintaneuvoja tai mikään eläinten ruokintaan liittyvä asiantuntija. Tärkeintä närästyksen hoidon aloittamisessa on selvittää se, ettei koiralla ole mitään sairautta tai muuta normaalista poikkeavaa joka voisi omatoimisella kokeilulla jopa pahentaa tilannetta. Konsultoi aina ensimmäisenä koiraasi hoitavaa eläinlääkäriä. Akuuttia närästystä voidaan alussa hoitaa erilaisilla närästyslääkkeillä, mutta niiden tarkoitus on vain hetkellisesti helpottaa oloa. Ne eivät poista itse oireiden aiheuttajaa, mikä on närästyksen kuriin saamisessa kuitenkin se tärkein tavoite. Aloitetaan.

1.Ruoka -ja elämäntapapäiväkirja
Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, aikaa sekä vaivaa. Ruokaosioon kirjataan ylös KAIKKI mitä koira syö: ruoka, herkut ja mahdolliset lisäravinteet. Kerroin livessä muutamia, yleisimpiä närästystä aiheuttavia ruoka-aineita ja listaan ne tähän, sillä ne auttavat selvitystyössä yllättävän paljon.
  • Luut ja rustot.
  • Merilevä.
  • Sinkki.
  • Raaka liha (ei kaikilla.)
  • Lohiöljy ja myös lohi itsessään.
  • Lihat, jotka sisältävät jännettä, rustoa ja sidekudosta.
  • Nivelravinteissa yhtenä raaka-aineena käytetty MSM (todella suurina määrinä.)
  • Nappuloissa käytetyt eläinrasvat.
Närästävällä koiralla on haasteellista sulattaa syömäänsä ruokaa, minkä vuoksi esim.luut ja paljon sidekudosta sisältävät lihat ovat sulavuudeltaan huonoa ravintoa. Nappuloissa käytetään todella paljon eri eläinrasvoja mm.säilöntäaineena, mutta ajan kuluessa se rasva härskiintyy ja ylipäätään liian rasvainen ruoka saa mahahapot villeiksi. Lisäksi joillekin koirille raaka liha on liian "tuhtia" tavaraa (esim.Heka) ja silloin liha annetaan kypsennettynä. Kuitenkaan mikä tahansa kypsentäminen ei käy. Paistaminen tekee lihasta liian käristettyä, joten kannattaa suosia joko keittämistä tai uunissa valmistamista.

Entä sitten se elämäntapapuoli?
  • Säätilat - kyllä, näilläkin on merkitystä.
  • Kiihdyttävät tilanteet, esim.treenit.
  • Stressi.
Päivän viimeinen ateria kannattaa antaa n. 2-3 tuntia ennen kuin koira käy yöunille. Miksi? Siksi, että ruoka ehtii painumaan tarpeeksi alas eikä nouse happamina röyhtäyksinä nieluun. Itse annoin joskus Hekalle vielä iltaruuan päälle lusikallisen laktoositonta piimää, joka tasoitti tilannetta. Lisäksi olen huomannut, että kostea, syksyinen sää saa joillakin koirilla närästysoireet nousemaan pintaan, kun taas kuivalla säällä kaikki katoaa kuin sormia napsauttamalla. Tämä kannattaa ehdottomasti huomioida tarkkaan.

2.Yksinkertainen ruokavalio
Ihan alussa valitaan yksi proteiininlähde ja samaten yksi hiilihydraatin lähde. Itse valitsin Hekalle kananlihan ja kauran. Hain lihat tavallisten ruokakauppojen lihahyllyistä, sillä koirille tarkoitetut lihat sisältävät paljon yllämainittuja "sivutuotteita" enkä halunnut sulavuuden heikentyvän. Tein lihasta ja kaurasta sellaisen seoksen, jonka kypsensin uunissa miedolla lämmöllä. Tätä Heka sitten söi 2-3 viikkoa, jonka jälkeen kuvioihin tuli myös kalkkunanliha. Toiset 2-3 viikkoa mentiin puolestaan tällä miksauksella. Hekan kohdalla tämä vaihe oli helppo toteuttaa, sillä tiesin että se sulattaa kaikista parhaiten kanan -ja kalkkunanlihan. Dagsmarkin Savohan tuli meidän elämään kreivin aikaan, kun olin pikkuhiljaa etsimässä Hekan tarpeisiin soveltuvaa nappulaa. Siinä ainoa, käytetty proteiininlähde on siipikarja. Jos/kun tarkoitus on jatkaa nappulalla ruokkimista, kannattaa tutkia ne pussien kyljet tarkkaan. Yllättävän monessa eri nappulapussissa lukee isolla "sisältää kanaa ja riisiä", mutta tarkempi syynäys paljastaakin että siellä voi olla myös esim. lampaanlihaa ja/tai possua. Silloin on täysi mahdottomuus saada kiinni se närästyksen aiheuttaja. Olkaa siis tarkkoina.


Moni pelkää tässä vaiheessa erilaisten vitamiinien yms ravinteiden vajaasaantia ja puutostiloja. Ne pelot kannattaa unohtaa, sillä kaikista tärkeintä on saada se närästyksen aiheuttaja selville ja koiran olo paremmaksi. Eikö niin? Se tarkoittaa jonkun aikaa yksinkertaistettua ruokavaliota, mutta oikeasti, se on todellakin sen arvoista. Ei kannata murehtia myöskään sitä, että jos koira on laiha ja sen pitäisi lisää lihaa luiden ympärille. Kun se sopiva, hyvin sulava ruokavalio löytyy ja oireet saadaan kuriin sekä paraneminen alkuun, koiran elimistökin kuntoutuu ja pikkuhiljaa se ruokakin näkyy kyljissä + lanteilla. Tälle prosessille pitää vain antaa aikaa ja pysyä itse maltillisena. Myöhemmin ja ajan kanssa sitten mietitään, että voiko ruokavaliota tuunata lisää jollakin lisäravinteella yms.

Omaan, kokemuksen syvään rintaääneen pohjautuen, mitä yksinkertaisempi ja puhtaampi ruokavalio on, sen paremmin suolistoltaan normaalista poikkeava koira voi. Heka syö aamuisin Dagsmarkin Lappia ja/tai Savoa kypsennetyllä kanan/kalkkunalihalla sekä Nutrolinin skin&coat (kasvipohjainen) öljyllä ja ruusunmarjarouheella höystettynä. Ruusunmarjarouhe on luonnon oma, puhdas vitamiinipommi josta saa monta terveyshyötyä samasta purkista. Iltaisin kuppiin tippuu pelkkää Lappia tai Savoa. Jonkun mielestä tylsää kuin mikä ja joidenkin "ruokagurujen" mielestä todella ravintoköyhää eikä koira kuulemma voi mitenkään voida hyvin tällä kombolla. Niin no...närästys on pysynyt poissa kaksi vuotta, samaten ripuli, oksentelu ja yleinen huonovointisuus. Lisäksi Heka on lihonnut mikä on todellakin positiivinen ongelma, sillä koira on koko ikänsä aina ollut hieman alipainoinen. Minä olen omien koirieni ruokinnan asiantuntija ja niille sopiva ruokavalio on itseisarvo. Sanokoot gurut mitä sanoo.

perjantai 17. tammikuuta 2020

"Ettei nyt vaan sattuis mitään..."


Mikä ihme oikein on Eisepure? 

"Eisepure on kahden eri eläinlääkärin, Suvi ja Teppo Heinolan laatima, koirien ensiapu -ja terveyskurssi verkossa. Ne ovat jokaisen koiranomistajan tuki sekä turva. Eisepure-verkkokursseilla oppii ja saa käytännön tietoa suoraan eläinlääkäreiltä videoiden, tosielämän tarinoiden sekä tekstien muodossa."

Heka esittelee kuvassa näkyvän Eisepure-laukun sisällön myöhemmin meidän instagram-kanavalla

Siinä se, kaikessa komeudessaan ja tiivistettynä. Nettihän suorastaan pursuaa monia eri sivustoja, mihin on listattu koiranomistajille tärkeitä ensiaputaitoja mitkä olisi hyvä olla hallinnassa ja tietää. Myös eri yhdistykset ja harrastusseurat järjestävät toisinaan erilaisia, ihan fyysisiä koirien ensiapukursseja. Mutta...kuinka moni oikeasti tietää/osaa kuinka toimia jos se kalikka kapsaahtakin omalle kohdalle? Mikä on todennäköisyys, että juuri niin käy kun "on ennenkin selvitty ilman?" 
  
Yllämainittu ajattelutapa on vielä aika yleinen ja myönnän, että itsekin tähän syyllistyin. Ja eikö se kalikka nimenomaan sitten kapsahtanut juuri omalle kohdalle. Haluan jakaa ne teidän kanssa.

Viime keväänä olimme Sykkeen kanssa omissa, agilityn viikkotreeneissä ja silloin olivat käsillä ne kevään ensimmäiset, lämpimät päivät. Lämpöä oli kutakuinkin 24 astetta, mutta ilmankosteus teki säästä selvästi hiostavamman. Syke alkoi treenien toisella vedolla vetää käsijarrua päälle, mutta ajattelin sen johtuvan radan haasteellisuudesta sekä nuoren koiran silloisesta osaamattomuudesta. Syke on koulutettu ajattelemaan agilitya ja kun haastetta lisätään asteittain, kyllä muuten pistää väsyttämään. Hallista ulos tultuamme Syke sitten lyyhistyi maahan. Tiesin välittömästi, että nyt ei muuten ole mistään perusväsymyksestä kyse. Muistin kuitenkin välittömästi erään neuvon, jonka Suvi oli joskus minulle ohjeistanut. Kurkistus limakalvoille, jotka olivat lähes vitivalkoiset. Ei tarvinnut edes tarkistaa onko koiralla nestevajausta. Tiesin heti, että nyt on kyse nestehukasta ja lievästä lämpöhalvauksesta. Syke kuitenkin toipui todella nopeasti, kotihoito elektrolyyttiliuoksella kyllästetyllä vedellä ja viileä suihkuttelu onneksi riittivät saamaan punaisen pikakiiturin takaisin tolpille. Meille kävi varsin ikävällä tavalla selväksi myös se, että ne kevään ensimmäiset lämpimät päivät voivat oikeasti olla salakavalia.

Toisen kerran sattui ja tapahtui viime heinäkuussa ollessamme mökillä, jolloin uteliaisuus vei Sykettä ihan 6-0. Tottakai sitä kiinnosti mikä siellä mökkilaiturin alla oikein pörisee. Ei kannattaisi työntää nokkaansa ihan joka paikkaan. 

Mahtoi tehdä kipeää...

Koko lähitienoo varmasti luuli, että koiraparalta viilletään vähintään kurkkua auki. Mutta ei. Se oli vain maa-ampiaispesään tunkeutunut Syke, jonka kimpussa oli valehtelematta ainakin kymmenen herhiläistä. Siinä sitten huiskuttiin ja saatiin hätisteltyä siivekkäät veks, mutta pistoilta ei kovan onnen pikkupuudeli välttynyt. Osumaa tuli kuonoon ja toiseen etujalkaan. Tässä vaiheessa minulla oli koiranomistajana aika kädetön olo. Yhtäkään koiraani ei ole koskaan pistänyt ampiainen enkä tiennyt yhtään, että miten minun olisi kuulunut toimia. Voin kertoa, että kyllä olisi ollut Eisepure - Luonnon vaarat-kurssiosio kiva kaveri siinä vaiheessa. Sykkeen onneksi Suvi sattui olemaan linjoilla ja hän sai hysteerisen omistajan rauhoiteltua sekä annettua hyvät toimintaohjeet. Syke selvisi ja saa nähdä, että vieläkö meinaa jatkossa mennä tekemään tuttavuutta maa-ampiaisten kanssa. Äitini jo vitsailikin, että Sykkeen omaksi tunnusmusiikiksi sopisi Laura Voutilaisen Ettei nyt vaan sattuis mitään.

Eli oppi kävi kirjaimellisesti kantapään kautta. Valitettavasti. Älä sinä opi sitä kautta, vaan opi ennemmin Eisepuren verkkokursseilla. Tarvitset vain nettiyhteyden, sillä näiden tärkeiden taitojen opettelu ei ole enää paikasta, saatika ajasta riippuvainen.