tiistai 16. tammikuuta 2018

Kids & Pets-messut Jyväskylässä 24.-25.3.2018

Tuttavallisemmin Lapsi -& lemmikkimessut järjestetään Jyväskylän paviljongissa maaliskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 24.-25.3.2018.

Kahteen edellisvuoteen verrattuna tämän messuviikonlopun uutena teemana ovat lapset sekä lemmikit. Tapahtuma on suunnattu kaikille perheille sekä tietysti eläinten ystäville. Ihan hirmuisesti lemmikkimessujen sisältö ei poikkea aiemmista, vaan edelleen saman katon alla järjestetään yhtä aikaa Royal Canin-pentunäyttely sekä kissa -ja kaninäyttely, unohtamatta tietenkään monipuolista areenaohjelmaa sekä tietoa mm.lemmikinhoidosta ja ruokinnasta.




Miten tämä sitten liittyy meihin? Olen ilmoittanut Sykkeen sunnuntaille pentunäyttelyyn ja lisäksi esiinnyn Hekan kanssa messuilla molempina päivinä. Teen bloggaamiseen ja sisällöntuottamiseen liittyvää yhteistyötä Showlinkin kanssa. Myöhemmin saatte kuulla tästä kaikesta lisää hieman tarkemmin mutta sen voin jo sanoa, että siitä tulee kaikkinensa niin siistiä!

Pysytelkäähän kuulolla...

torstai 11. tammikuuta 2018

Hekan perusteellinen "läpikatsastus"

Kolmen viikon mittainen joulutauko on lusittu ja eilen palailtiin treeneihin tuntumalla "katsotaan miltä koira vaikuttaa ja miten se liikkuu."

Rata oli meille jo ennestään tuttu viime keväältä, mukavan virtaava ja osittain oli jopa pitkiä estevälejä tarjolla. Tykkäsin. Näitä saisi olla enemmänkin. Vastoin kaikkia odotuksia, Heka kulki niihin nähden erinomaisesti eikä yhden yhtäkään rimaa tullut alas. Tämä vain vahvisti entisestään niitä Sannin valmennuksen jälkeen mielessä velloneita ajatuksia. Niistä tulette kuulemaan melko pian. Jopa oma ohjaukseni tuntui mukavan rauhalliselta ja hillityltä, vaikka se ei välttämättä ulkopuolisen silmään siltä näytä. Olen ottanut tavoitteeksi mennä jokaisen treenin aikana edes sen yhden kerran oman mukavuusalueen ulkopuolelle jossakin kohdassa. Eilen halusin päästä tekemään sokkarin ja se vaati sen, että koiran piti irrota putkeen pitkältäkin matkalta jotta siltä pääsi ns. "karkuun." Viime keväänä tein saman kohtaan poispäinkäännöksen, mutta nyt onnistuin ja ehdin sokkarille!


Tälle päivälle olin varannut Hekalle ajan Marjon käsittelyyn. Tiesin jo etukäteen, että ongelmakohdat löytyvät tällä kertaa erittäin suurella todennäköisyydellä etukropasta - niskasta ja rintarangasta. Enkä ollut väärässä, tälläkään kertaa. Heka oli melkoisessa juntturassa niskastaan sekä vasemmasta lavasta, joka aiheutti saman puolen etujalan ranteeseen pientä kiertymää. Lisäksi keskellä selkää oli havaittavissa pientä kiertoa, mikä taas johtuu siitä, että Heka on kompensoinut etukropan jumeja eikä ole näin ollen käyttänyt vartaloaan kuten pitäisi. Hetken päästä jo sainkin vastauksen siihenkin, että mistä moiset jumit voivat johtua. Olenhan ollut liukkauden vuoksi todella tarkka ja tehnyt vain tasapainotyynyllä erilaisia jumppaharjoituksia. Ne mielessä vellonneet ajatukset saivat Marjon osalta pelkästään komppausta. Nyt jos koskaan on tehtävä meidän harjoitteluun muutoksia.

Onneksi meillä on kuitenkin Marjo ja Marjon taikakädet, joilla Heka saatiin auottua ja vapautettua jumeista sekä kireyksistä. On mahtanut tuntua Hekasta melko hyvältä, sillä kotiin saavuttuamme se on pääasiassa vain nukkunut. Iltalenkille sentään lähti mielellään ja päivän viimeinen ruokakin maistui, mutta sitten se on vedellyt unta uudelleen palloon. Nyt Heka ottaa lepiä muutaman päivän, joten ajattelin aktivoitua tuon pentutermiitin suhteen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä tekemään erilaisia harjoituksia keskustan ja matkakeskuksen vilskeeseen.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Yhden koiratytön unelma...

Kun joskus silloin 11 vuotta sitten loin jo nyt edesmenneelle Jimi-toyvillakoiralleni kotisivut, en olisi osannut edes aavistaa, että mihin kaikkeen se voi lopulta johtaa. Vuonna 2008 Hekan liityttyä perheeseen, aukeni myös blogimaailma. Se maailma on avannut minulle ihan uskomattomia ovia, tuonut yhteistyökumppaneita ja vaikka mitä. Bloggaaminen sekä sisällöntuotanto ovat osa minua. Nyt ja aina.

Silti en olisi ehkä ikinä uskaltanut edes kuvitella, että vielä joskus saisin mahdollisuuden tehdä ihan kunnolla töitä viestinnän parissa, mikä liittyy nimenomaan koiriin ja koiraurheiluun. Tänään siitä kuitenkin tuli totisinta totta, kun SporttiRakin Heidi nappasi minut kirjaimellisesti remmiinsä. Kun vaan sanat riittäisi kertomaan kuinka kiitollinen olen. Rakkaudesta koiriin ja koiraurheiluun! Yhdessä me jaamme Heidin kanssa koiraurheilun iloa eteenpäin kunnon rytinällä. Nähdään siis kuluvana vuonna koiramaisissa merkeissä!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Normaalia arkea

Syke on toipunut hammasoperaatiosta jopa rasittavankin hyvin. Kipulääkkeen antamisen lopetin ohjeiden mukaisesti eilen ja vielä pitäisi ensi tiistaihin saakka kestää olla ilman luita sekä leluja. Niiden puuttuessa tulilinjalle ovat joutuneet milloin omat pohkeet, milloin Hekan häntä, sukat...käytännössä mikään ei ole turvassa tällä hetkellä. Heka onneksi antaa pennulle äkkilähdöt, jos meinaa käydä liian päällekäyväksi ja hyvin on Syke siihen tyytynyt.

Hekan treenitauko jatkuu vielä tovin. Jotenkin siitä viime talven liukastelusta viisastuneena en ole uskaltanut antaa Hekan juosta ihan joka paikassa vapaana. Lunta täällä kyllä piisaa liki puoli metriä, mutta lämpötilat sahaavat tiuhaan plussalla sekä pakkasella ja jokainen tietää mitä se tekee hangille. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että useamman asteen pakkasia piisaisi pitkälle ensi viikkoon ja siitä vielä eteenpäin.

Olenkin enemmän Heka kohdalla kunnostautunut erilaisilla tasapainotyynyn kanssa tehtävillä jumppaohjeilla. Tavoite on vahvistaa syviä lihaksia sekä pitää sitä lihaskuntoa yllä, vaikka mahdollisuudet vapaana lenkkeilyyn olisivatkin hieman heikommissa kantimissa. Ensi keskiviikkona meillä jatkuu ohjatut treenit ja näin vuoden alussa haluan katsoa sekä mutustella, että miten Heka liikkuu ja hyppää. Torstaiksi olen varannut sille ajan Marjon hoidettavaksi ja vasta sitä seuraavalla viikolla ruvetaan rakentamaan peruskuntokautta ihan kunnolla. Hieman kyllä jo Hekassa näkyy tuo pidempi tauko ja koira olisi mielestään jo aivan valmis palaamaan kentille. Huomaa kun vuosi vaihtui, tuli itselleni täysin uudenlaista intoa ja motivaatiota tehdä asioita hieman eri lailla kuin aiemmin. Ehkä se johtuu myös siitä, että ihan kohta meillä starttaa uudenlainen valmennuskurssi jota odotan mielettömän isolla innolla.

Sykkeen kanssa olen "joutunut" käyttämään luovuuttani ihan eri tavalla nyt, kun se ei saa lelujensa kanssa leikkiä. Siinä missä Heka on jumpannut tasapainotyynyn kanssa, myös Syke on päässyt tekemään tuttavuutta saman kapistuksen kanssa. Sinne se jo pontevasti kiipeää sen päälle eikä huojuminen hätkäytä sitä millään tavalla.


Torstaina kävin sen kanssa kasvattajan järjestämillä hyvän mielen koiratreffeillä, mistä ylläoleva video on kuvattu. Paikalla oli meidän ja kasvattajan lisäksi kolme isovillakoiraa. Halusin tehdä Sykkeen kanssa luoksetuloharjoituksia, sillä paikka oli uusi ja saimme noista isovillakoirista sopivasti häiriötä taustalle. Luoksetulo on mielestäni sellainen asia, mitä tulisi vahvistaa koko koiran eliniän ajan. Hetsasin Sykettä sen jäädessä hihnan päähän kasvattajan pidellessä siitä kiinni ja juoksin itse n.20 metrin päähän. Syke pinkoi minkä pikkujaloistaan pääsi vähät välittämättä sen ympärillä olevasta häiriöstä. Harjoiteltiin hieman myös showkävelyä -ja pönötystä, vaikka vielä on täysi mysteeri näkeekö Syke koskaan virallisia näyttelykehiä. Mätsäreissä olisi kuitenkin tarkoitus jonkin verran pyöriä ja treeni kuin treeni on tuon ikäiselle pennulle enemmän kuin hyvä asia.

Syke osaa seisoa paljon ryhdikkäämmin ja paremmin, kun se saa itse asetella itsensä. Villakoiristahan suurin osa esitetään siten, että niiden hännästä pidetään kiinni ja pää on korkealla. Syke osaa tämän myös ilman ihmisen apua, joten mitä sitä turhia sinne säätämään. Tätä on sitten helppo vahvistaa naksuttimella ja nameilla. Eilen piipahdettiin klinikalla, sillä ihana eläinlääkäriopiskelija, Henna, oli siellä kuluneen viikon töissä ja halusin käydä häntä tervehtimässä. Syke ei meinannut turkissaan pysyä kun se tajusi, että minne oli taas tultu. Se ei paljoa pahalla muistellut tiistaita, sillä se tunki kaikkien syliin rapsuteltavaksi. Jopa sen operoinut ell-Tiina oli Sykkeen mielestä ihan yli-kiva. Tuolla pennulla on kyllä kaikki palikat päässä enemmän kuin kohdillaan.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Sykkeen alamaitokulmureiden poisto

VAROITUS heti näin alkuun! Tämä teksti sisältää ehkä jopa hieman "rajujakin" kuvia, joten jokainen katsokoon tai jättäköön katsomatta omalla vastuullaan. 

Vuosi on hyvä käynnistää operaatiolla alaleuan maitokulmahampaat veks. Se jos joku on varmasti käynyt tässä viimeisten kahden kuukauden aikana selväksi, että Sykkeellä on ollut pienestä pitäen kohtalainen alapurenta ja kasvun aikana sen suhteen voi tapahtua käytännössä vielä ihan mitä tahansa. Seurasimme purennan kehittymistä tiiviisti eläinlääkäreiden kanssa ja koska tilanne suussa alkoi näyttämään hälyttävästi siltä, että yläleuan kasvuväylät ovat vaarassa tukkiintua, jos alaleuan maitokulmureita ei poisteta painamasta jo tässä vaiheessa. 


Syke operoitiin tietysti luotto/yhteistyöklinikallamme, AlmaVetissä, joka avasi tänään upouuden hammasklinikkansa ovet. Minun ei siis tarvinnut lähteä viemään Sykettä muualle, vaan pystyin hyvillä mielin luottamaan sen hammashoitoihin perehtyneen eläinlääkärin, Tiina Sipilän, asiantunteviin käsiin ihan omalla klinikallamme. Syke oli haljeta onnesta kun se tajusi minne oltiin taas tultu. Vaa'alla käydessään lukemat näyttivät 3,1 kg mikä oli positiivinen yllätys. Itse olin lähes täysin varma, että ihan vielä ei mene kolmen kilon raja rikki.

Tiina tutki Sykkeen toimenpidehuoneessa ennenkuin antoi sille rauhoitepiikin suoraan kankkuun. Syke ei ehtinyt edes tajuta koko asiaa ja heti lattialle päästyään se oli väkisin tunkea Tiinan syliin. Vitsailtiinkin siinä, että "ai lisää piikkiä haluat?" Neiti nukahti melko nopeasti, mutta Tiinan tullessa hakemaan sitä, häntä jaksoi vielä kaikesta huolimatta heilua.


Itse sain olla mukana toimenpiteessä koko ajan, sillä olimme Suvin kanssa sopineet että napataan koko keissi videolle. Näin ollen myös te siellä ruudun toisella puolelle pääsette näkemään mitä Sykkeelle tehtiin. Samalla kuullaan kuinka tärkeää on seurata pentukoirien purennan kehittymistä sekä tarpeen vaatiessa toimia ajoissa, jotta sinne suuhun ei jäisi elämää haittaavia ongelmia. 


Itse opeaatiosta ja sen etenemisestä kerron tarkemmin sitten sen lopullisen videon yhteydessä, mutta oli kyllä enemmän kuin aiheellista ottaa nuo alamaitokulmurit pois jo tässä vaiheessa. Vasemman puolen kulmurin juuri oli järkyttävän pitkä ja sitä Tiina työstikin melko pitkään, ennenkuin se suvaitsi sieltä irrota. Oikealta puolelta taas lähti paljon helpommin, mutta siinä juuri olikin huomattavasti lyhyempi. Toimenpide oli hieman yli tunnissa ohi ja Henna-hoitaja antoi Sykkeelle vielä herätteen. Nopeasti Syke siitä heräsi ja virkosi, mitä nyt oli nukutusaineista ja opioidipohjaisista kipulääkkeistä johtuen melkoisissa mömmöissä. Ennen kotiin lähtöä Tiina vielä antoi sille pieneksi murennettuja herkkuja suoraan kädestä ja hyvä ettei Syke vienyt sormiakin siinä samalla. 


Kotiin päästyämme Syke on virkistynyt entisestään ja jopa siinä määrin, että se jo kantoi yhtä lempileluistaan olohuoneesta keittiöön. Lelut ja luut sekä muut kovat purtavat on kielletty viikon ajan, ei muuten tule olemaan mitenkään helppoa. Kipulääkettä Syke sai vielä kolmeksi päiväksi kotiin sekä ohjeistuksen syödä pelkästään pehmeää ruokaa viikon tai kaksi. Klinikalta napattiinkin mukaan hill'sin a/d-purkkiruokaa, mitä Syke onkin syönyt oikein hyvällä ruokahalulla. Silti siitä kyllä näkee, että on lääkkeistä yms johtuen jokseenkin sekavassa mielentilassa. Toivottavasti saadaan yö nukuttua rauhassa, mutta onneksi olen lomalla vielä niin ei tuo haittaa vaikka menisikin pipariksi. Mielestäni oli aika hellyyttävää, että Syke saapui klinikalle häntä heiluen ja lähti sieltä samalla tavalla poiskin. Se likka ei paljoa ikäviä muistele.

Miljoonat kiitokset ansaitsee jälleen koko AlmaVetin tiimi ja erityisesti Tiina sekä Henna. Lähetin tästä päivästä myös reaaliaikaisempaa videota ja kuvaa instagramin mystoryyn, joten sieltä voi käydä katsomassa alkufiilistelyjä ennen varsinaista videota.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kohti tulevaa ja (toivottavasti) parempaa vuotta

Näin vuoden viimeisenä päivänä voi kohta yliviivata luvun 2017 yli ja keskittyä tulevaan.

HEKA

Minun rakas elosalama. Minun varjo ja oikea käsi. Ajatustenlukija. Elämäni koira täyttää keväällä pyöreät 10 VUOTTA! Ihan järjetöntä. Kertakaikkiaan. Hekaa luullaan edelleen paljon nuoremmaksi eikä syyttä suotta. Fakta on kuitenkin se, että meidän yhteinen aikamme aktiivisimmilla harrastuskentillä käy vähiin ja siksi haluan antaa sille kaikkeni. Enemmän kuin koskaan.

Kuva - Salla Kuikka

Agilitya jatketaan myös tulevana vuonna, mutta treenisuunnitelmiin -ja määriin tulee isoja muutoksia. Ihan vielä en pysty kertomaan, että mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, mutta sen voin sanoa että siitä tulee ihan mielettömän siistiä! Uskon, että näiden muutosten avulla me pystytään ottamaan kaikesta ajasta kaikki irti. Mitä sitten tulee itse kilpailemiseen, se keskitetään edelleen keväästä sinne kutakuinkin alkusyksyyn, joka on tuollaiselle aluskarvattomalle villaeläimelle kaikista paras vaihtoehto. Näin olen tehnyt jo vuosien ajan ja se on erittäin hyväksi todettu, joten mitä sitä turhia tekemään siihen sen ihmeellisempiä muutoksia. Toki tuloksiakin toivotaan, mutta enemmän on tarkoitus nauttia sekä antaa palaa.

Koirafrisbee on ollut agilityn oheen hyvää vastapainoa, mutta kaikista aktiivisimmat frisbeevuodet lienevät kuitenkin jo takanapäin. Aivan kuin agilitynkin suhteen, Hekan kanssa ei tarvitse enää treenata sen vuoksi etteikö se osaisi jotakin. Enemmän se on sitten sitä ohjaajan taitojen ylläpitämistä. Erilaiset esiintymiset, edustustilaisuudet yms ovat kuitenkin vakiinnuttaneet paikkansa meidän elämässä ja niiden parissa tullaan jatkamaan myös vuonna 2018. Ihan täysin Heka ei ole vielä frisbeeuraansa lopettanut, kiekkojen kanssa tullaan touhuilemaan tulevaisuudessakin tavalla tai toisella joka tapauksessa.

Kaikista tärkeimpänä ja prioriteettina numero 1 pidän Hekan terveydestä huolehtimista ja toivottavasti onnistun siinä paremmin nyt. Vaikka Heka vaikuttaakin ikäistään nuoremmalta tapaukselta, sen kroppa ei kuitenkaan enää ole minkään nuoren koiran tasolla ja näin ollen sen lihashuollosta ja terveydestä on syytä pitää entistäkin tarkemmin kiinni. Tarkoittaa käytännössä sitä, että vahvistetaan lihaskuntoa, huolletaan säännöllisesti ja tarpeen vaatiessa osteopatialla ja laserilla sekä annetaan koiralle riittävästi palautumisaikaa treeni -ja kisapäivien välille.

SYKE

Sillä on vielä koko elämä ja suuri maailma edessään. Siinä missä Hekan kohdalla tulee agilityn suhteen muutoksia treeneihin, myös Syke saa näistä kaikesta oman osansa.


Tavoite on aloitella agilitya ihan tosissaan pennulle sopivilla harjoitteilla. Sain joululahjaksi sen kauan haaveilemani namiautomaatin, mistä tulee olemaan erittäin suuri apu. Haen samantyyppistä agilitykoiraa koulutuksellisesti kuin mitä Heka on, eli irtoavaa ja hyvän estefokuksen omaavaa koiraa. Näitä ominaisuuksia lähden Sykkeelle tulevana vuonna vahvistamaan ja aika sitten näyttää miten projekti etenee.

Muita harrastuksia en ole sen kohdalla vielä enempää pohtinut, kaikista tärkein tavoite on jatkaa kasvattamista kelvolliseksi koirakansalaiseksi. Yksi jännitysmomentti on myös Sykkeen purenta, joka on edelleen yhtä isoa kysymysmerkkiä. Ylihuomenna siltä kuitenkin poistetaan alamaitokulmurit yläleuan kasvun tieltä, joten tilanne suun kanssa elää vielä useita kuukausia.

TIINA

Onkohan peräti ihan ensimmäinen kerta, kun annan blogissa tilaa itselleni kun mietitään tulevan vuoden tavoitteita?


Olen varsinkin viimeisen syksyn aikana tullut huomanneeksi sen tosiasian, että ollakseni koirilleni paras mahdollinen omistaja ja harratusrintamalla ohjaaja, on myös minun huolehdittava omasta hyvinvoinnistani. Aion tehdä itselleni selkeän suunnitelman siitä, että mitkä asiat edesauttavat siinä tavoitteessa. Lupaan myös herättää meidän youtubekanavan henkiin ihan uudenlaisella nosteella. Viime vuonna tein sen facebookin kanssa ja onnistuin siinä.

Yhteistyö kaikkien nykyisten sponsoreidemme kanssa jatkuu myös ensi vuonna ja haluan lausua heille kaikille mitä nöyrimmät kiitokset vielä tätäkin kautta! Osa sisällöntuottamiseen liittyvistä tavoitteista on suoraan yhteyksissä yhteistyökumppaneihimme, joten odotan kaikkea enemmän kuin innoissani.

Kiitos tästä vuodesta kaikille - treeni -ja seurakavereille, meitä kouluttaneille ja muuten tsempanneille sekä tietysti meidän yhteistyökumppaneille ja seuraajille! Te teette tästä yhdessä meidän kanssa jotain erityisen hienoa. Antoisaa uutta vuotta 2018!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Ristiriitainen vuosi

Olen lykännyt tämän blogitekstin kirjoittamista aivan liian monta kertaa ja jos jatkan näin, en saa tätä julkaisukelpoiseksi koskaan. Ehkä se johtuu siitä, että näen kuluneen vuoden kokonaisuudessaan aika kurjana, vaikka syytä iloonkin on ollut.


Jatkoimme tänäkin vuonna agilityssa Julian valmennettavina, mutta vähän väliä olen kärsinyt enemmän tai vähemmän motivaation puutteesta. Itsenäistä treenioikeutta hyödynsin naurettavan vähän ja tuudittauduin siihen ajatukseen, että Heka on jo niin kokenut sekä osaava ettei sen kanssa tarvitse hinkuttamalla hinkuttaa jotakin. Yritin orientoitua kisaamiseen, mutta sekin tuntui sellaiselta väkisin vääntämiseltä ja että oli pakko käydä kokeilemassa ollaanko edes samalla aaltopituudella. Kuin ihmeen kaupalla saatiin toukokuussa Laukaan kisoista hyppärinolla 2.sijalla, mutta siihen se sitten jäikin. Edes meidän ensimmäinen ja viimeinen agirotureissu ei tuntunut sellaiselta "siistiltä" miltä kisareissujen pitäisi tuntua. Radoilla kyllä tsemppasin ja laitoin itseni täysillä likoon, mutta joku palanen puuttui. En tiedä oliko sillä osasyynsä asiassa, että olin reissussa ja kisapaikalla ihan yksin. Välillä olisi ollut kiva rupatella muiden kanssa, mutta minkäs teet. Motivaatio laski kuin lehmän häntä mitä pidemmälle syksy meni, kunnes Kariniemen Sannin valmennuksessa löysin sen puuttuvan palasen. Otin kirjaimellisesti härkää sarvista kiinni ja tein aika isoja päätöksiä meidän harjoittelun suhteen, joista kuulette lisää sitten myöhemmin.

Kuva - Pekka Panu

Koirafrisbeen tiimoilta tänä vuonna järjestettiin vain yhdet kilpailut ja koska ne tulivat tähän tietoon olemaan Hekan viimeiset, pois jäämistä en edes harkinnut. Sieltähän me sitten napattiin microkoirien tarkkuusheiton 1.sija, vaikka sää kisapäivänä olikin armoton. Lisäksi esiinnyimme pienellä, mutta tehokkaalla kokoonpanolla maaliskuussa Jyväskylässä ShowlinkPets-messuilla. Kävimme myös edellisellä työpaikallani esiintymässä Valon Polku-nimisessä tapahtumassa, missä kokeilimme ensimmäisen kerran show'n vetämistä pimeässä, ledivalolastut kiinnitettyinä kiekkoihin.

Tapasimme vuoden aikana useita Hekan aktiivisia instagram-seuraajia, mm.Janni Hussin ja Heidi Sohlbergin.

Sitten se alamäki...

Liukastumisia, lähestulkoon uudelleen revennyt kannuskynsi, kahdesti täyttyneet anaalirauhaset, hammasoperaatio, nenäpunkkeja, suolistotulehdus, raju ripuli -ja oksennustauti, hiivatulehdus...


Suurin osa kuluneesta vuodesta koostui juuri noista yläpuolella mainituista asioista, joista kolme vaati nukutuksen. Kun pääsimme hetkellisesti harrastamiseen kiinni, aina tuntui tapahtuvan uudelleen jotakin. Tokihan yksi noista toimenpiteistä tiedettiin jo viime vuoden puolelta, että se on edessä ja se oli tuo hammaskeissi. Kun nyt katson kirjoittamiani ajatuksia tästä vuodesta ja mitä kaikkea meidän olisi ollut realistista tavoitella, koen epäonnistuneeni. Kaikesta huolimatta en ole onnistunut pitämään Hekaa terveenä. Tokikaan koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuka sitä nyt tahtoisi vapaaehtoisesti sairastaa. Ehkä siksi se tuntuukin kirvelevän, kun tiedän että Hekalla ikää tulee koko ajan lisää ja haluaisin nauttia sen kanssa täysillä siitä ajasta, mitä meillä yhdessä vielä on. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi hetkittäin miettinyt missä menee raja.

Klinikalla ravattiin tämän tästä ja joka kerta Heka sai erittäin hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Tiesin, että Heka on AlmaVetissä mitä parhaimmissa käsissä. Jopa tämmöinen (toisinaan hysteerikko)-omistajakin saatiin rauhoiteltua ja vakuuteltua, että kyllä Heka saadaan kuntoon. En voi varmaan koskaan kiittää tarpeeksi Heinolan Suvia tuesta ja kaikista niistä neuvoista sekä ohjeista, joiden avulla Heka alkoi voimaan paremmin. Lisäksi Rantasen Marjo ja Kvistin Päivi olivat kultaakin kalliimpia, kun liukastumisten aiheuttamia vammoja hoidettiin.



Yksi kauan odotettu ja isosti unelmoitu "tavoite" toteutui, kun me todellakin saimme meille uuden laumanjäsenen. Zebec Never Say Never a.k.a Syke, punainen kääpiövillakoiranarttu oli juuri se "piristysruiske" mitä me tarvittiin. En ole katunut hetkeäkään, että odotin pentua näinkin pitkään. Tuntuu, että sain juuri sen mitä halusinkin.

Ihan jo meinasi itku tulla tämän kirjoittamisen aikana. Välillä tulee mieleen asioita mistä en muistanut mainita, mutta meidän sosiaalisen median kanavia seurailleet kyllä tietävät missä on menty ja tehty. Tätä vuotta on jäljellä enää hetki ja sitten voin yliviivata sen pois.