Viimeinen päivitys ennen vuoden vaihtumista

Joulukin se mennä jollotti ja nyt jo valmistaudutaan ottamaan vastaan vuotta 2020. 


Sain Aniverse Oy:ltä (Ilomme) postia ennen joulua ja siellä oli joulukuvaston lisäksi kiitokset kuluneesta vuodesta sekä lahjakortti jollekin valitsemalleni verkkokurssille. Lisäksi olin saanut facebookin kautta alekoodin, joten yhdessä sen ja lahjakortin kanssa valitsin itselleni joululahjan: keinu-verkkokurssin. Meillähän on keinu vielä sellaisissa tekijöissä, että vauhdin kasvaessa, Syke saa siivet alleen. Olen kuitenkin valinnut sille selvästi erottuvat käskyt (puomilla ja a:lla "go go" sekä keinulla "pinta), jotta se erottelisi mikä kontakteista on edessä. Kunnes sitten tajusin saman kuin mitä puominkin kanssa; Keinu on leveydeltään sama kuin puomi ja Syke ei vielä tunne oloaan siellä täysin varmaksi. Verkkokurssi siis tuli todellakin enemmän kuin hyvään saumaan ja varmasti niillä ohjeilla me saadaan se tulevan kevään aikana hyvään malliin.

Kaksi päivää ennen joulua meillä oli Juulia Savolaisen juoksarikurssi, missä päivitettiin tilanne nykyhetkeen. Lyhyt kertaus: Sykehän alkoi loppukesästä jännittämään puomia, vaikka se kovin urheasti siitä yrittikin suoriutua. Syke ei ole missään vaiheessa tippunut puomilta eikä sille ole tapahtunut siellä yhtään mitään, minkä voisi yhdistää säikähtämiseen. Tätä solmua lähdettiin availemaan jo syys -ja lokakuussa niin ikään Juulian kursseilla ja hän löysi syyn samantien; Koska puomi on vain 30 cm leveä, pienen koiran näkökulmasta katsottuna aika korkeakin ja vauhti pitäisi siellä parhaimmillaan nostaa 11 m/s, kyllähän se pikkuisen pistää jännittämään. Koko syksy tuohon joulukuun kurssiin saakka on tehty vain ja ainoastaan pelkkiä rentoutumisharjoituksia puomilla sekä hyödynnetty paljon kehonhallintaan liittyviä harjoitteita. Pitkä ja sinnikäs työ tuottaa vihdoin tulosta ja jännitys alkaa pikkuhiljaa olla selätetty, kun Syke kykenee hyviin osumiin.

Video löytyy meidän instagram-kanavalta ja sinne pääset suoraan tästä:

Joulukuun puolivälissä tarjoutui mahdollisuus käydä tekemässä ratatreeni Haukkuvaarassa popparien vapaavuorolla, mikä pohjautui Landenin Jessin 2.luokan agilityrataan.


Meillä on vielä tämän päivän ajan voimassa treenioikeus Jattilaan syksyn jakson myötä, joten käydään vielä tekemässä yhdet puomioheiset. Sitten Syke pääseekin ansaitulle lepotauolle koko tammikuun ajaksi ja treenejä jatketaan uusin voimin helmikuussa.

Minulla ja molemmilla koirilla oli ennen joulua eräs hyvin tärkeä vierailu paikallisella koululla, josta tulen kirjoittamaan vielä erikseen. Se ansaitsee ihan oman tekstinsä.

Vuoden viimeinen reissu - koiramessut 2019

Yhteistyössä: Showlink Oy

Viikko sitten suurin osa koira -ja näyttelyharrastajista oli matkalla kohti Helsinkiä sekä monelle tämän vuoden päättävää kohokohtaa. Koiramessut vuosimallia 2019.

Myös meille tämä oli kuluneen vuoden viimeinen edustusreissu ja olimme Sykkeen kanssa paikalla lauantaina, yhteistyökumppanimme Showlinkin vieraina. Heka jäi kotipuoleen äitini hellään huomaan. Itse reissu tosin oli kariutua jo ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa. Olimme matkanneet junalla Jyväskylästä n.10 minuuttia, kunnes jokin kolahti ja sen seurauksena juna joutui tekemään hätäjarrutuksen. Syyksi paljastui lopulta junan alle jäänyt ihminen ja perillä Helsingissä olimme lopulta kaksi tuntia suunnitellusta aikataulusta jäljessä.


LähiVetin eläinlääkäri Eva (keneen tutustuin vuosi sitten) lupautui pitämään Sykkeestä sillä välin huolta, kun kävin hakemassa itselleni koiramessujen pressipassin. Olin viestitellyt Evan kanssa jo aiemmin ko.viikolla ja hän ohjeisti minua lataamaan LähiVetin lemmikkihelp-applikaation puhelimeen. Tästä kiitoksena sain sitten noutaa häneltä LähiVetin, 54 euron arvoisen ensiapupakkauksen.

Syke vieraili Showlinkin osastolla sovittuna aikana ja monia meidän seuraajia kävi moikkaamassa sekä juttelemassa. Lisäksi eräs perhe oli saapunut paikalle ihan vain Sykettä varten. Heillä on unelmissa hankkia kääpiövillakoira joskus tulevaisuudessa ja ovat ihastellen seuranneet molempien koirieni menoa sosiaalisen median kautta. Nämä on juuri asioita mitkä saavat jatkamaan vuodesta toiseen ja kun siitä saa vielä positiivista palautetta, ei ole mitään palkitsevampaa.

Pantakuva - Kana & Nutrolinin ständillä otettu kuva - Anna-Liisa Lundell

Nämä messut ovat siitäkin syystä meille tärkeät, että siellä tapaan aina vuoden päätteeksi suurimman osan koiriani tukevista yhteistyökumppaneista. Kana oli laittanut Sykkeelle sivuun aivan ylisöpön pannan ja Hekalle hän lahjoitti suunnittelemansa Pinsu Y-valjaat. Nutrolinilta Syke sai uuden putelin sporttiöljyä odottamaan ensi kevään treeni -ja kisakautta sekä Heka puolestaan tuttua ja turvallista skin&coatia. 


Koko messujen kohokohta Sykkeen mielestä oli arvatenkin Dagsmarkin ständi. Ensin Jessi lahjoi sitä Hämeellä ja hetken kuluttua Laura. Tehtaalta tuli meille samaisella viikolla ruokalähetys, joten kieltäydyin kohteliaasti Jessin, puoliksi vitsillä, heittämästä kysymyksestä: "tarviitko Tiina ruokaa koirille?" Syke tosin olisi varmasti ollut asiasta toista mieltä.

Se kyllä vähän harmittaa, että messut kutistuivat meidän osaltamme täysin odottamattomasti, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin tehdä kaikki mitä oli suunniteltu. Ensi vuonna ollaan kyllä koko viikonloppu paikalla ja buukataan majoitus.

ISOT kiitokset tämän reissun mahdollistamisesta ja kaikesta muustakin kuuluu ihanimmalle Erikalle. Kiitos myös kaikille teille, ketkä kävitte meitä moikkaamassa. Kun vaan sanat riittäisivät kertomaan, että miten paljon nämä kohtaamiset teidän kanssa minulle merkitsevät. 

Hekan NW-kurssi päätökseen

Tasan viikko sitten päättyi neljän kerran nose work-kurssi. Repostasin SporttiRakin instaan videoklipin, johon on helppo tiivistää Hekan tunnelmat.


Eniten tuossa huvittaa se, että laatikko jossa haju oli, sattui olemaan tuo viereinen. Ei suinkaan se, minkä päälle Heka parkkeerasi istumaan. 

Hekalle tuo treeniaika oli ehkä sitten kuitenkin vähän liian lyhyt. Tiedän kyllä sen, että laatu korvaa määrän jne mutta Heka alkoi kunnolla keskittymään vasta viimeisen etsinnän puolivälissä. Ja jokainen kurssilla ollut koira treenasi max. 2 kertaa. Oltaisiin ehkä saatu Hekan kanssa vähän isompi hyöty kurssista, jos Heka olisi saanut tehdä vielä kolmannenkin treenin.

Vielä en tiedä miten jatketaan ja milloin, mutta se on varmaa että jossain vaiheessa kyllä jatkoa tulee seuraamaan tavalla tai toisella.

Syksyn kisakausi pakettiin nollavoitolla

Hiphei ja se onkin jo joulukuu. Kuluneen vuoden syksy oli meille ajankohdallisesti melko poikkeavaa sen suhteen, että emme lampsineet lepokaudelle vaan jatkoimme ahkeraa harjoittelemista sekä kisaamista läpi syksyn. Olimme juuri päässeet ns.vauhtiin ja en halunnut painaa jarrua koiran ollessa henkisesti/fyysisesti nousuvireessä.

Vuoden viimeiset kisat käytiin kotihallin uumenissa ja samalla kisattiin JATin seuramestaruuksista. Olin ilmoittanut Sykkeen hypärin lisäksi myös agilityradalle, mutta viime aikojen treenit keinun kanssa on olleet niin hasardia menoa (vrt.lentokeinu), että päädyttiin juoksemaan pelkkä hyppyrata. Seuramestaruus ratkottiin tottakai juurikin sillä agilityradalla, joten kyllä se kieltämättä vähän harmitti jäädä juuri siitä pois. Turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea.

 

Tuomarina näissä kisoissa toimi Laura Mättö. Hän taisi rankata itsensä suoraan oman suosikkilistan kärkeen, aivan ihania ratoja! Mukavan virtaavia, ei inhottavia kulmia tai vientejä ja sopivasti haastetta. Pelasin heti alussa vähän upporikasta ja rutiköyhää, yritin lähettää Sykettä 3.aidalle jotta olisin päässyt ottamaan sitä vastaan muurin toiselle puolelle. Vielä ei Syke kyennyt hoitamaan hommaa niin itsenäisesti, joten menin sitten lopulta sen mukana. Jatkotilanteessa vaan piti hieman omalla rintamalla painaa koiraa seinää kohti, jottei se tullut seuraavasta esteestä ohi. Minä olisin kyllä tuominnut tuon kielloksi, mutta Laura oli toista mieltä. Toinen, vähän kyseenalainen tilanne tapahtui kepeille mentäessä. Olisi vaan pitänyt luottaa ja jättää koira hoitamaan takaakierto itsenäisesti, jotta olisin ehtinyt hyvin linjaamaan kepeille. Syke juoksi kohti keskikenttää ja vasta takaisin kutsumisella sain sen kepeille. Tämänkin olisi kyllä kuulunut olla minun mielestäni femma. Maaliin kuitenkin tultiin puhtaalla nollalla ja näin ollen oltiin ainoa nollan tehnyt koirakko pikkumineissä. Voittohan sieltä tuli. 

Radat olivat mielestäni profiililtaan juuri sellaisia, että millaista agility on tänä päivänä. Se todisti minulle sen, että olen tehnyt asioita koulutuksessa oikein ja suunta on kultaisella keskitiellä.

 

Tämän nollan myötä Syke jää nyt tammi -ja helmikuun ajaksi kokonaan kisatauolle. Lisäksi tammikuussa vietetään kokonaan treenitöntä kuukautta, jonka aikana Syke huolletaan ja sen palautuessa/nollatessa, allekirjoittanut pohtii sekä punoo treenikuvioita keväälle. Ryhmäpaikkaa en ottanut seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi lainkaan, vaan hiotaan niitä vielä vaikeita juttuja vahvemmiksi.

Hyppyhoppaloitsemassa Savon sydämessä

Sunnuntaina hypättiin Sykkeen kanssa jousille ft. Sanna ja sheltti-Kytö, suuntana Kuopio ja koiramekka sekä hyppyhoppalot. Hyppyhoppalot siitä syystä, että 1.luokkalaisille oli tarjolla peräti 3 hypäriä - mitä mainion mahdollisuus lähteä kokeilemaan kisaamista muualla kuin kotihallissa ja vielä noinkin monen radan verran. Tosin sekä minä, että Sanna, olimme ilmoittaneet koirat vain kahdelle radalle, joka osoittautukin loppujen lopuksi hyväksi vedoksi. Kisat nimittäin venyivät ja jos oltaisiin jääty vielä viimeiselle radalle, kotimatka olisi venähtänyt melko myöhäiseksi.


Molemmat radat tuomaroi Markku Kaukinen, ihan uusi tuttavuus minulle vaikka nimen oli kyllä kuullut. A-rata oli aikamoista kieputusta ja kepit suoritettiin mm.reunaa kohti, missä nojaili katsojia kahvikuppien ja leivosten kanssa. Meidän päätavoite oli tehdä mahdollisimman ehjää rataa ilman, että Syke ottaisi vieraasta paikasta tai esteistä häiriötä. Virheitä ensimmäiseltä radalta tuli lopulta neljä, mikä johti suoraan hylkäykseen. Rata pakotti profiililtaan olemaan koko ajan koiran tiellä ja tästä en tykännyt yhtään. Linjat olivat mielestäni haastavia 1.luokkalaisille. Koska olin käytännössä koko ajan koiran edessä, Syke selvästi hämmentyi tästä. Se kun on tottunut huomattavasti itsenäisempään suorittamiseen. Tavoite kuitenkin täyttyi sen suhteen, että Syke keskittyi rataan 100% eikä ottanut häiriötä mistään.

 

B-rata olikin sitten jo huomattavasti virtaviivaisempi. Siinä olisi ollut mahdollisuus painattaa täysiä, mutta Syke veti hieman käsijarrua päälle. Epäilen, että edellisellä radalla oli vaikutusta asiaan ja Syke ikään kuin varmisteli koko ajan ettei se vahingossakaan ajaudu mihinkään minne en sitä ohjaa. Kepeille mennessä jarrutin Sykettä, jotta se saisi koottua itsensä ja tämän tuomari tulkitsi kielloksi. Femmalla kuitenkin ylitettiin maalihyppy ja suureksi yllätykseksi vielä voitettiin koko rata sillä tuloksella ajassa 33,15 s (-7,55 s) etenemällä 4,16 m/s. Ei huono ollenkaan. Itseasiassa paras etenemä Sykkeeltä tähän mennessä, vaikka omasta mielestäni koira ei liikkunut täydellä teholla.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen suorituksiin kokonaisuutena, sillä tärkeintä oli se ettei Syke häiriinny uudesta paikasta eikä esteistä. Ne tavoitteet saavutettiin ylivoimaisesti.

Superseniori nenähommissa

Yksi "tavoite" Hekan eläköidyttyä agilitysta, oli lähteä jossain vaiheessa kokeilemaan joko rallytokoa tai nose workia. Tutkailin pitkin syksyä seudun kurssitarjontaa ja eläinpalvelu Operantin muutettua toimintansa Leppävedeltä Jyväskylään, sieltä löytyi omaan aikatauluun sopiva alkeiskurssi.

Ko.kurssi käsittää 4 treenikertaa ja tätä blogitekstiä kirjoittaessani treenejä on takana jo kolme. Kurssia pitää Anne Nyrönen, mutta viimeisimmällä kerralla häntä tuurasi Iina Valkeajärvi. Hekahan on käynyt aikoinaan Etoelävällä pari kertaa nose work-treeneissä, mutta sen pidemmälle ei kuitenkaan olla päästy lajia jatkamaan. Hajuista eukalyptus on Hekalle tuttu, mutta tällä kurssilla lähdettiin ihan tarkoituksella alussa liikkeelle miedommasa hajusta - laakerinlehdestä. Ensimmäiset kaksi kertaa on keskitytty itse hajun löytämiseen ja eilen päästiin laakerinlehden lisäksi etsimään eukalyptusta.


Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Tiina, Heka & Syke | 🐾 (@eloajasyketta) jakama julkaisu
Kyllä huomasi että hajuista tuo eukalyptus on Hekalle tutumpi, sillä ilmaisut olivat huomattavasti selvempiä kuin mitä laakerinlehdellä. Ylläoleva video on toiselta treenikerralta.

Hieman meinaa Hekalla vire mennä tässä(kin) yli, sillä ohjaajaorientoituneena tyyppi kyselee minulta ohjeita turhankin paljon. Silloin kun harrastin Hekan kanssa vielä agilitya, en edes tajunnut kuinka vahvasti se on minun ohjauksessa kiinni, mutta nämä treenit ovat herättäneet "karuun" todellisuuteen. Siksi Heka on saanut suorittaa etsinnät pääasiassa vapaana, ettei hihna ole meidän välissä ns.jatkeena. Eilisissä treeneissä mentiin jo huomattavan iso harppaus eteenpäin ja Heka sai hienoja ilmaisuja tehtyä. Tarkkana saa kuitenkin olla, ettei tule valeilmaisuja.

Alkeiskurssia on jäljellä enää yksi kerta ja vähän kutkuttelisi ilmoittautua jossain vaiheessa jatkokurssille. Syke jää joulun tienoilta ainakin kuukauden mittaiselle treeni -ja kisatauolle, joten silloin olisi hyvin aikaa nenäillä Hekan kanssa. Katsotaan.

Hekan terveystarkastus & hammashuolto

Se oli jälleen se aika vuodesta, kun Hekalla oli edessään vuosittainen terveystarkastus. Toteutin yhteistyössä AlmaVetin kanssa "Tassunjälki sydämessä" - vanhan lemmikin terveystarkastuksesta videon, jonka pääsee katsomaan tässä:


Mielessä on risteillyt viimeisen vuoden ajan yhtä ja toista; Hekan leikkaus, patologin lausunto pahanlaatuisesta kasvaimesta, spondyloosi...ihan kaikkea laidasta laitaan.

Hekan selkä uusintakuvattiin ja kuvista näkyi, että pientä etenemistä spondyloosin osalta siellä on tapahtunut. Ei kuitenkaan siinä määrin, että asiasta tarvitsisi tässä vaiheessa huolestua eikä kipulääkettä katsottu tarpeelliseksi ottaa käyttöön kuin tarvittaessa. Lisäksi Hekalta kuvattiin keuhkot ja sydän - kaikki näytti puhtaalta sekä siistiltä. Verikokeiden tulokset olivat suorastaan loistavat Kaikki elin, valko -ja punasoluarvot ovat viiterajojen sisällä. Kaikista helpottavinta oli kuulla että vuosi sitten leikattu, pahanlaatuinen kasvain, ei ole uusinut ja toivottavasti pysyy poissa tästäkin eteenpäin. Suvin mukaan Hekan keho on edelleen kuin urheilevan koiran, vaikka vanhenemisen merkkejä jo näkyvissä onkin.


Jännitysnäytelmää terveysteemalla jatkettiin kun Heka kävi niin ikään AlmaVetillä, tällä kertaa Tiinan hammasklinikalla. Stressasin ja panikoin toimenpidettä etukäteen melko huolella. Eniten mietitytti miten Hekan suolisto kestäisi rauhoituksen, lääkkeet ja ennen kaikkea...mikä tilanne siellä suussa on nyt. Kannatti taas panikoida itsensä kipeäksi, sillä sain ylivoimaisesti tämän joulun parhaan joululahjan; Ei yhden yhtäkään poistettavaa hammasta eikä tulehdusta yhdessäkään hampaassa!

Täällä ollaan NIIN helpottuneita ja onnellisia. Jopa aiemmin rajalla olleen, oikean alakulmahampaan, Heka saa toistaiseksi säilyttää. Toki tilannetta tarkkaillaan ja jos hammas alkaa vaivaamaan, sitten tottakai toimitaan. Millä tämä kaikki saatiin aikaan? No ahkeralla hampaiden kotihoidolla! Moni edelleen tuhahtaa sille, ettei niitä koirien hampaita ole ennenkään harjattu ja ihan yhtä tyhjän kanssa. Heka on nyt elävä, omakohtainen todiste siitä mitä ahkeralla kotihoidolla ja säännöllisillä ell:n suorittamilla hammastarkastuksilla voi saada aikaan. Minä harjaan molempien koirien hampaat joka päivä ja jos pystyn sillä tavalla edesauttamaan suun terveyttä, teen sen mukisematta.

Mikäli siellä on ajankohtaista lähteä opettelemaan (ja miksei muutenkin) omalle koiralle hampaiden harjaamista, käyppä kurkkaamassa AlmaVetille tekemäni opetusvideot alla olevaa linkkiä klikkaamalla:

Heka & Syke Ennätystehtaan kuvauksissa

On kuulkaa reissattu, annettu haastatteluja, keikistelty tv-kameroiden edessä ja siinä sivussa pyöritetty vielä tätä normaalia arkeakin töiden sekä harrastusten osalta. Jotkut jo huolestuneina kyselivät, että ei kai tämä blogi ole lopettamassa kun tänne ei ole hetkeen mitään ilmestynyt. Ei, tämä blogi ei ole lopettmassa vaan on ja pysyy. Blogi on ollut ja tulee aina olemaan minulle itselleni todella tärkeä kanava tuoda kaikenlaisia kuulumisia enemmän julki. Ajattelen aina ensi-sijaisesti nimenomaan teitä seuraajia, sillä haluan tuottaa hyvää sisältöä ja sujuvasti soljuvaa tekstiä mitä on mukava katsoa sekä lukea. Ette te meistä noin vain eroon pääse.

Kaikenlaista kivaa ja jännittävääkin on ehtinyt tapahtumaan, nimittäin lokakuun lopussa reissattiin koko sakki päivävisiitille Helsinkiin. Edessä oli nimittäin Ennätystehtaan kuvaukset.


Syke ja eritoten Heka olivat kuvauspaikalla kuin kotonaan. Hekahan suorastaan loisti kun sitä kuvattiin, se on sellainen tyyppi että mitä lähemmäs kamera tulee, sen enemmän pistää pilkettä silmäkulmaan. 


Ennätystehdasta emännöi ja juontaa tottakai ihanampaakin ihanampi Janni Hussi. Kun saavuin koirien kanssa studiolle, jostain kuului Jannin ääni "onko Heka ja Syke täällä?" ja lopun jokainen voikin päätellä itse. Janni taisi olla Hekalle koko reissun kokokohta.

Ennätystehdas alkaa pyöriä ensi keväänä FOXilla, mutta vielä ei ole tarkkaa aloitusajankohtaa tiedossa eikä sen myötä jaksoakaan missä meidän osuus on. Infoan asiasta lisää heti, kunhan saan tarkempia speksejä tietooni.

Let's the game begin - gamesmölleistä 2 voittoa

Tein hetki sitten trimmaukseen liittyvän julkaisun instagramiin ja ajattelin käyttää tämän luovuuden nyt hyväksi bloginkin puolella.

Minun ja Sykkeen ensi vuoden ja kauden tärkein päätavoite on agilityn games SM-kilpailut, jotka käydään heinäkuun puolessa välissä Oulussa. Itseäni nuo peliluokat motivoivat hieman sitä perinteistä agilitya enemmän. Oma seuramme järjesti keskiviikkona pelimöllit, minne tottakai osallistuin Sykkeen kanssa. Snookerin lisäksi pääsimme pelaamaan gamblersia, joka oli se minun ja Hekan juttu. Mikäli snookerin ja gamblersin ratapiirrokset keskiviikolta kiinnostavat, käykää katsomassa ne tuomarina toimineen Laura Mätön facebook-julkaisusta:


Aloitettiin snookerilla ja rata oli tähän mennessä haastavin minkä olen pelejä pelatessani nähnyt. Mietinkin monia eri variaatioita mennä koska meillähän oli myös olemassa uusintamahdollisuus. Ensimmäisellä kierroksella päätin napata kolmen punaista estettä kombinaatioin 7A-B-C ja 2x 5A-5B ja painua siitä sitten loppusuoralle. Syke oli liukas kuin saippua, kamalaa pelastelua muutamassa kohdassa mutta maaliin saavuttiin puhtaasti 49 pisteen ja voiton kera. Toisella kerralla päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää sekä yrittää kerätä kaikki neljä punaista. Homma alkoi tökkiä kombinaatiossa 6A-6B, keppien vieressä ollut putki oli Sykkeelle liikaa ja aikaa tuhraantui kun keppien sijasta putki oli väkisin imaista pienen punaisen mennessään. Päästiin muistaakseni loppusuoran kolmannelle esteelle, kunnes tuli äänimerkki ja siitä suorinta tietä maalihypylle. Laura totesikin jälkikäteen, että aika olisi varmasti riittänyt loppuun ellei homma olisi alkanut kepeillä takkuuntua.


Gamblersissa sen sijaan sitten sai juosta ihan sielunsa pohjasta. En tiedä menikö Syke jotenkin ns. henkisesti jumiin tuosta snookerin putki/keppihässäkästä, mutta gamblerissa jumiutuminen jatkui entisestään. Syke mm.kielsi A:n (kahdesti) ja teki muutenkin ihan ihmeellisiä ratkaisuja. Tällä kertaa loppuosuusa alkoi muurista (kerroingambler) ja päästiin neljänneksi viimeiselle esteelle, kunnes äänimerkki tuli ja suoraan maaliin. Tässäkin oltaisiin ennätetty suoriutua suunnitelman mukaan, jos Syke olisi jättänyt haahuilematta. Otettiin kuitenkin gamblersistakin voitto "hurjalla" 15 pisteellä.

Aloin sitten enemmän miettiä Sykkeen jäätymistä. Menikö se totaalisesti niin henkiseen jumiin siitä snookerin putki/keppihässäkästä, että ei sitten uskaltanut gamblersissa tehdä joitakin juttuja? Sitten tuli mietittyä myös sitä, että onko sillä jokin paikka jumissa ja siksi ei tehnyt mieli nousta esim. A:lle? Vai oliko sille (vielä tässä vaiheessa) radalla haastavia kohtia, että käsijarru meni päälle? Mene ja tiedä. Sain ensi viikolle molemmille koirille ajat kraniosakraalihoitoon, joten tuleepahan nyt sitten tsekattua mistä on kyse.

Reilusti epämukavuusalueen ulkopuolella

Allekirjoittanut sai ilon ja "kunnian" tuomaroida tuossa kaksi viikkoa takaperin kennelkerhon järjestämät koiratanssin möllikisat. Siitä onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun on viimeksi tullut syvennettyä lajin pariin näninkin intensiivisesti.

Harmillisista sairastumisista johtuen kisaajia ei ollut ihan jonoksi asti, joten otin Hekan hallille mukaan ja ajatuksena oli käydä sen kanssa tekemässä jotain mielenvirkistystanssia. Vaan eipä tuo koira ole miksikään muuttunut kaikkien näiden vuosien jälkeenkään. Huutaa kuin hinaaja edelleen, joten ei eläkekaljia sille tästä näin vaikka koira teknisesti pirun taitava onkin. Mutta eipä me tuonne mitään erityistä lähdettykään tekemään, kuin nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta.


Sain tuomaroinnista kiitokseksi ihanan tuomarilahjan, jonka sisältö oli tottakai Hekalle tarkoitettu. No oli siellä kaksijalkaisellekin lakupatukka.

Ilmoitin Hekan myös tässä taannoin noseworkin alkeiskurssille, joka alkaa tuossa 2½ viikon päästä. Jospa tästä nyt saataisiin sille se eläkeläislaji, missä äänen sijasta tarvitsee availla pelkästään hajunystyröitä.

Toinen LUVA-nolla kisakirjaan

Elokuun kisoista meille kertyi nollan lisäksi tietenkin päivitettävää treenilistaan. Tässä vähän yli kahden kuukauden mietintätauon aikana ollaan keskitytty erityisesti kuunteluharjoitteisiin, suullisiin este-erotteluihin, puomin vahvistamiseen ja häiriönsietoon kepeillä. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä oli Juulian juoksukontaktikurssin toinen osa, missä tilanne päivitettiin tähän hetkeen. Syke on puomilla jo huomattavasti rennompi, mutta ei kuitenkaan niin rentona että uskaltaisin ilmoittaa sitä vielä hypäreiden lisäksi aksaradoille. Tavoitteena olisi saada puomi varmaksi joulukuun alun seuramestiksiin. 


Kisarutiinia on kuitenkin ylläpidettävä, joten käytiin eilen kurvailemassa yhden hypärin verran Kermisen Petterin tarkkojen silmien alla. Olen aina pitänyt Petterin radoista ja hän on edelleen yksi ehdottomista suosikkituomareistani. Pidin rataa aika perinteisenä 1.luokan tasoisena ratana, mutta kyllä siellä oli muutama kohta jota joutui pohtimaan tosi tarkkaan. Omasta mielestäni rata “testasi” ennen kaikkea koiran kuuntelutaitoa ja hyvää estefokusointia. Syke on kaksissa edellisissä Iinan valmennuksissa vetänyt kirjaimellisesti sokan irti - ei ole reagoinut, saatika tullut ohjauksiin vaan se on fokusoinut aina sitä lähinnä olevalle esteelle, vaikka se olisi suoritusjärjestyksesä jossain ihan muualla. Nyt jos koskaan pieni punainen joutui todelliseen tasotestiin. Tärkein prioriteetti koko radalla oli saada kepit onnistumaan sekä koira pysymään näpeissä. Sykkeen kanssa on harjoiteltu PALJON kokoamista keppejä lähestyttäessä, sillä se menee sinne usein niin kovalla vauhdilla jolloin kokoaminen tapahtuu aivan liian myöhään.


Päästiin maaliin täysin puhtaalla nollatuloksella (-8,55 s) ja vieläpä voitolla. Jännitin aika paljon radalla kohtaa 5-8, missä mentiin aidalta tiukalla käännöksellä pituudelle ja siitä renkaalle sekä eri kulmassa olleelle aidalle. Tiesin ettei Syke kestäisi vielä tässä vaiheessa takaaleikkausta renkaalla, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä valssi 5.aidan ja pituuden väliin. Siinä vaan oma linja lähti hetkellisesti sojottamaan keskelle kenttää ja moni koirahan juoksi tässä vaiheessa renkaasta ohi. Sykekin hetken ajan näytti siltä, että ohihan se sieltä tulee mutta ei...neiti se vaan lähti fokusoimaan eteenpäin ja teki rohkeasti itsenäisen renkaan. Lisäksi tuolla tuli kaksi turhan pitkää kaarratusta ja koiralle (vielä tässä vaiheessa) haastava 10.putkeen vienti. Ne yhdessä söivät muutamia sekunteja, mutta nämä saadaan kyllä treenaamalla kuosiin.

Ja ne kepit...mikä kokoaminen ja vieläpä matala lähestyminen! Ihan 5/5! Ollaan harjoiteltu paljon Iinan sekä meidän treeniryhmän ohjeilla keppejä ja kyllä se vaan alkaa tuottamaan näkyvää tulosta. Sykkeen kanssa on NIIN ihanaa kisata! Minä ihan selvästi aliarvioin sen taitotasoa, sillä viime viikolla Iinan valkussa se kykeni suoriutumaan itsenäisestä saksalaisesta tuosta suitsait vaan. Nyt jatketaan taas hetki treenejä ja katsotaan, että missä seuraavan kerran kisataan. Vähän kutkuttelisi käydä marraskuussa jossakin päin Suomea.  

Irtiotto arjesta Lapland Hotels Oulussa 27.9.-29.9.2019

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy & Lapland Hotels Oulu

Syyskuun viimeisenä perjantaina pakkauduttiin koko kööri koiria ja tavaroita myöten kohti Oulua vievään junaan. Dagsmarkin Brand Manager, Jessi, kyseli jo kesällä kiinnostustani lähteä viettämään viikonlopun mittaista hotellilomaa Lapland Hotels Ouluun. Ei siihen houkuttelua tarvittu. Lyhyt irtiotto arjesta syksyn kynnyksellä kuullosti enemmän kuin hyvältä. Tarpeeseen se tulikin.


Kirjoitin asiasta myös Dagsmarkille blogitekstin, jonka he ovatkin jo julkaisseet heidän kotisivujensa blogissa. Sieltä voi käydä lukemassa tarkemmin mm.hotellin äänieristyksestä, joka on ihan omiaan mm. uutena vuotena pauketta pelkäävien nelijalkaisten suhteen. Voin jo näin omiin kokemuksiin nojaten suositella, henkilökunta todellakin välittää koirista ja melkein jopa tekisi itsekin mieli lähteä tuonne uuden vuoden viettoon vaikka Heka ja Syke eivät pelkäävää sorttia olekaan. Eli jos jollakin on Oulun suunnalla etsinnässä paikka minne paeta vuoden vaihteessa koirien kanssa, niin suunta Lapland Hotels Ouluun! Ja sinne kannattaa kyllä saapua kauempaakin. Dagsmarkin sivuilta löytyvän blogitekstin pääset lukemaan alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

Kotimaan matkailua kera koirien - reissussa Heka & Syke
 
Reissun päällimmäisin tavoite oli vain ja ainoastaan nauttia sekä elää hetki ilman minkäänlaisia aikatauluja. Nukuttiin pitkään. nautittiin hitaista aamuista, hyvästä ruuasta (erityispropsit loistavalle aamupalalle) sekä tutustuttiin itse Ouluun tarkemmin. Olen kerran yöpynyt Oulussa Hekan kanssa kuusi vuotta sitten, kun osallistuimme siellä koiratanssikilpailuihin. Se reissu on jäänyt ikuisella tavalla mieleeni, sillä voitimme freestylessa avoimen luokan ja saimme KUMAn joka nosti meidät voittajaluokkaan. Voi niitä aikoja.


Minä reissaan ja tulen reissaamaan koirien kanssa pitkin poikin ympäri Suomea vuodesta toiseen paljon enemmän kuin koirattomana. Onnistuneeseen matkakokemukseen vaikuttaa todella oleellisesti mm. hotellin ympäristössä olevat ulkoilutusmahdollisuudet, huoneen sijainti sekä ihan noin yleisesti henkilökunnan suhtautuminen nelijalkaisiin vieraisiin. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan päästä aamuisin ns.valmiiseen pöytään ja siksi en juurikaan koskaan valitse esim.mökkimajoitusta. Lapland Hotels Oulu vakuutti kyllä kaiken edellämainitun puolesta. Koirat eivät olleet vain koiria, niitä kohdeltiin lähestulkoon kunniavieraina.


Kuitenkin yhden tapaamisen olimme Oulun päähän sopineet jo heti kun tiesin, että milloin me siellä ollaan. Heka & Syke kävivät moikkaamassa myöskin sosiaalisesta mediasta tutun Pekko-villakoiran! Pekon omistajan, Jonnan, kanssa oli mahtava nähdä vihdoin kasvotusten sekä vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia. Oli myös ilahduttavaa huomata Hekan ja Pekon samankaltaisuus luonteiden puolesta.


Vaikka ko.hotelli sijaitseekin ihan Oulun keskustan tuntumassa ja näet silmiesi edessä betoniviidakon parilla puulla tai puskalla sekä meluhaitalla, voit pyyhkiä sen näyn pois samantien. Tässä blogitekstissä oleva video meidän viikonlopusta tiivistää kaiken oleellisen.


Tänne me tullaan vielä palaamaan, sillä buukkasin jo uuden majoituksen ensi vuoden heinäkuulle. Silloin Oulu kutsuu jälleen agilityn games sm-kisojen merkeissä! Kukapa tietää...ehkäpä muutama muukin sinne saapuva kisaaja varaisi majoituksen juuri tähän hotelliin.

Miljoonat kiitokset huikean reissun mahdollistamisesta kuuluvat sekä Dagsmarkille, että Lapland Hotels Oululle!

Viime aikojen treenejä

Elokuun kisojen jälkeen elettiin hetki hiljaiseloa. Oli vähän sellainen "takki tyhjä"-olo ja pieni breikki kera mietintämyssyn olivat ihan paikallaan. 

Olin vielä kisojen aikaan varma siitä, että tulevalle syksylle lunastan vain itsenäisen treenioikeuden ja hiotaan taitoja kuntoon verkkokurssien avulla. Kunnes meille sitten tarjottiin paikkaa itseohjautuvasta ryhmästä, missä Iina Asunta tulisi kouluttamaan 1-2 kertaa kuukaudessa. Hetken asiaa mietittyäni päätin ottaa paikan vastaan. Iinan treeneissä tehdään se viikottainen ratatreeni, mutta muutoin pääpaino on suurimmalta osin perustaitojen vahvistamisessa ja tekniikkajutuissa.

Elokuun lopussa pidettiin meidän ja toisen ryhmän päättäjäisinä ison kentän mittaiset treenit. Kyllähän se ihan pirun nätisti kulkee vaikka itse sanonkin.


Muutoin olla kyllä keskitytty ihan huolella niihin perustaitoihin ja tekniikkaan. Erityisesti työn alla on olleet kokoaminen kepeille mentäessä, keinu ja tottakai se itse puomi. Voin kertoa, että vapaa-aika ei kyllä käy pitkäksi.


Seuraavat kisat häämöttävät jo ensi kuussa. Vielä on mietinnässä uskalletaanko käydä myös agilityradalla hypärin lisäksi. Se jää nähtäväksi.

Sykkeelle sykkii (& maistuu) naudan sydän

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Kun tulee harjoiteltua koiran kanssa useammin kuin pelkästään kerran viikossa, yritän mahdollisimman hyvin kartoittaa terveellisiä vaihtoehtoja treeniherkuista. Varmasti meistä koiraharrastajista suurin osa, ellei jopa jokainen, pitää melko tärkeänä treeneissä käytettävien herkkujen osalta helppoutta ja nopeutta. Yleensä se on se tuttu ja turvallinen nakkipaketti tai lihapullapussi, joka haetaan sieltä kaupasta usein juurikin sillä samalla reissulla, kun ollaan menossa sinne treeneihin. Kyllähän ne nakit ja lihapullat toimii, mutta mekin kun treenataan useammin kuin kerran viikossa, en tohdi saatika halua palkata koiraa suolaisilla/rasvaisilla nakeilla tai lihapullilla tämän tästä. En itseasiassa ollenkaan, jos ihan rehellisiä ollaan.


Tuleva syksy on meillä poikkeuksellisesti aktiivista aikaa niin harjoitusten kuin kilpailemisenkin osalta, joten treeninameja tulee katoamaan koiran kitaan PALJON. Kuin kreivin aikaan saimme Rahulasta testattavan tuotteen syyskuulle: 3 x 1 kg:n pusseja pilkottua naudan sydäntä. Sykekin kun on steriloitu, täytyy mm.treeninamien rasvamäärä tarkistaa. Se mikä maistuu hetken hyvältä, onkin hetken päästä painona lanteilla ja sitähän me ei haluta. 100 grammassa on rasvaa 3,60% mikä on mielestäni riittävän maltillinen määrä. Sykkeen kohdalla ei ole tarvinnut edes huomioida sen syömien treeninamien määrää muussa ruuassa lainkaan.


En käytä sydäntä raakana, vaan ihan jo siisteyden (ja ilman luuloja että on joutunut käsirysyyn), kypsennän tarvittavan määrän palasia uunissa 200 asteessa n.20 minuutin ajan. Keittäminenkin on uunissa paistamisen sijaan hyvä vaihtoehto, itse tykkään käyttää mieluummin uunia. Kun herkut on paistuneet, annetaan niiden hetken jäähtyä ja sitten vain saksilla pilkotaan sopivan kokoisiksi. Simple as that. Eikä naudan sydämestä aiheutuva tuoksukaan ole mitenkään hajunystyröitä tyrmäävää, joten sitäkään ei tarvitse pelätä. Eivätkä myöskään muuten jätä käsiin minkään sortin epämiellyttävää tunnetta, saatika edellämainittua hajua.


Vastaavanlaisten treeniherkkujen valmistaminen vaatii toki viitseliäisyyttä paistamisen tai keittämisen sekä niiden jälkeen tapahtuvan pilkkomisen vuoksi. Itse olen ratkaissut asian niin, että otan tarvittavan määrän sydäntä sulamaan jo treenejä edellisenä päivänä hyvissä ajoin ja keitän sekä pilkon ne vielä saman päivän iltana. Seuraavana päivänä ei tarvitse kuin napata rasia jääkaapista treenilaukkuun. Tarvittaessa voi valmistaa vaikka samantien isomman satsin ja pistää loput sopiviin pusseihin tai rasioihin annosteltuina pakkaseen. Kun tästä tekee rutiinin joka toistuu säännöllisin väliajoin, sen kyllä oppii muistamaan. Itselläni on sen suhteen hyvä mieli kun tiedän, etten syötä koiralleni jatkuvasti suolalla, rasvalla ja säilöntäaineilla kyllästettyjä eineslihapullia -tai nakkeja.


Tätä herkkua löytyy Rahulan myymälöiden pakastealtaista eikä tuote ole hinnallakaan pilattu: 4,25 euroa/kg. Ja mikä parasta...se on 100% kotimaista tavaraa. Syke ainakin antaa täyden suosituksen ja arvioksi 5/5!

Juulia Savolaisen juoksukontaktikoulutus osa 1

Seuramme järjestää kahdessa osassa Juulia Savolaisen juoksukontaktikoulutuksen. 

Kurssin ensimmäinen koulutuspäivä oli viikko sitten ja toinen osa on edessä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Meidän juoksupuomiprojekti on ollut vähän jumissa, vaikka prosentuaalisesti osumat on olleet enemmän hyviä kuin huonoja. Silti jossakin mättää ja ilmoittauduin kurssille sillä ajatuksella, että ehkä Juulia onnistuisi löytämään ongelmaan ratkaisun.

Koulutus alkoi kaikille yhteisellä luennolla ja täytyy kyllä sanoa, että Juulian tavat ja metodit kouluttaa kohtasivat täysin yksiin omieni kanssa. Kurssin pääpaino on nimenomaan puomissa, mutta siinä sivussa käydään läpi myös A:ta. Oli sitten kyse agilitysta, rallytokosta tai mistä tahansa koiran kouluttamiseen liittyvästä asiasta, painoin mieleeni nämä sanat:

"Älä mieti lopputulosta - mieti ennemmin, että miten teet harjoituksesta koiralle mahdollisimman helpon ja sujuvan."
-Juulia Savolainen-


Syke on ensimmäinen agilitykoirani, jolle opetan juoksareita. Olen kouluttanut sitä pääasiassa verkkokurssien avulla ja luonut pohjataidot sitä kautta. Verkkokurssien suurin etu on mielestäni siinä, että se tarjoaa selkeät portaat ja etenemisen eri harjoitteilla. Usein nimittäin tuli "sorruttua" siihen, että hallille lähtiessä mitään selvää suunnitelmaa harjoitteista ei ollut vaan sitten tuli hyödynnettyä milloin mitäkin hallilla sattui olemaan.

Juulia pyysi heti alkuun näyttämään miltä meidän puomi tällä hetkellä näyttää. Sopivasti Syke loikkasi aivan alastulon rajalla yli ja toisti saman myös toisen kerran. Onneksi toisti, sillä Juulia löysi samantien miksi näin käy. Syy: Syke jännittää puomin keskiosaa. Koira menee ikäänkuin "sumppuun", jonka seurauksena vauhti hidastuu ja alastulo kärsii siitä. Olen ehkä liiaksi keskittynyt osumiin ja siinä sivussa sulkenut silmäni kokonaan koiran tunnetilalta. Tämä tuntuu todella pahalta sanoa ääneen, mutta ei se asia kaunistelemalla miksikään muutu. Juulialla oli kuitenkin keinot siihen, että miten jännitystä lähdetään häivyttämään. Syke sai omaan tahtiinsa liikkua puomilla, missä Juulia palkkasi sitä ylempänä ja minä sitten alastulolla. Toisella kierroksella Syke oli jo huomattavasti rennommassa mielentilassa.

Kotiläksyiksi saimme jatkaa jännityksen poistamista yllämainitulla tavalla ja lisäksi ollaan hyödynnetty paljon mm.kaatuneita puunrunkoja, korkeita kantoja ja kiviä. Odotan jo mielenkiinnolla lokakuun kurssikertaa. Juulian mukaan pohjat on kuitenkin tehty hyvin, jännitys vain nyt vie Sykkeeltä mahdollisuuden oikeaan osumaan. Lisäksi näytin meidän A:n ja se on kuulemma niin hyvä kuin se vaan voi pikkuminille olla. A:lla Syke ei jännitä yhtään, mikä varmasti johtuu sen lyhyydestä esteenä. Puomi on kuitenkin siihen verrattuna aika pitkä.

Elämää spndyloosin kanssa

Niin ihana kuin se syksy vuodenaikana onkin, kaikille se ei kuitenkaan ole sitä...

Kirjoitin viime joulukuun yhden blogitekstin yhteyteen, että Hekan keuhkokuvista näkyi myös sen selkä -ja lannerangassa pientä spondyloosin alkua. 

Lyhyesti: Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä/siltoja. Sitä kehittyy usein ikääntymisen seurauksena, mutta sitä todetaan jo nuoremmillakin koirilla. Yleisimpiä oireita ovat selän jäykkyys, selkäkivut, eriasteiset ontumat, liikeratahäiriöt ja haluttomuus hypätä. Oireiden voimakkuus ja esiintyvyys vaihtelee yksilöittäin. Siinä spondyloosi noin lyhkäisyydessään.


Miten spondyloosi sitten näkyy Hekan elämässä? Tämä on ollut minulle itsellenikin ihan uusi asia ja olenkin kysellyt kokemuksia muilta, spondyloosia sairastavien koirien omistajilta, eläinlääkäreiltämme Suvilta sekä Viiviltä ja muilta Hekaa hoitaneilta tahoilta. Viimeisten 9 kuukauden aikana olen kuitenkin saanut selville että Hekalla on selvästi kaksi, kivun laukaisevaa tekijää: Voimakkaat äkkikäännökset ja kylmä/kostea sää. Nuo käännökset on hyvin vältettävissä sillä, että täytyy vain olla itse tarkkana eikä päästä Hekaa valtoimenaan vetämään kreisirallia Sykkeen kanssa. Kun taas tuo kylmä ja kostea sää...sitä me ei voida poistaa.

Kuitenkin kaikista tehokkaimmaksi "aseeksi" kylmyyttä ja kosteutta vastaan olen havainnut pitää Hekan selän mahdollisimman suojattuna. Tarkoittaa käytännössä sitä, että jo nyt Heka saa aamu -ja iltalenkeille ylleen kevyen takin. Tarvittaessa olen pitänyt sillä öisin myös BOTin verkkoloimea. Kun selkä pysyy lämpöisenä, se ei vedä niin helposti itseään jumiin mikä sitten edesauttaa ettei sitä pienintäkään epämiellyttävää tunnetta esiinny. Hoidatan Hekaa myös säännöllisesti joko osteopatialla tai CST:llä, jolla saadaan liikkuvutta rankaan ja mikä tottakai myös helpottaa tilannetta kokonaisuudessa. Lisäksi meillä on tottakai käytössä myös AlmaVetin tehokas terapialaser. Jos/kun kipu syystä tai toisesta yllättää (mitä onneksi tapahtuu vain harvoin), Suvi on määrännyt sitä varten Hekalle Tramadolia. 

Jonkinlaista nivelravinnetta pohdin pitkään, mutta Hekan suoliston vuoksi vaihtoehdot on hyvin vähäiset. Sitten kuitenkin löytyi eräs kurkumapohjainen nivelravinne, mitä Heka on syönyt huhtikuusta lähtien ilman oireita. Sitä menee kuureina, samaten BOTin ruusunmarjarouhetta.

Tämmöisellä "arsenaliinilla" elellään. Heka voi kuitenkin todella hyvin. Se tekee edelleen samat lenkit kuin Syke ja on arjen touhuissa mukana kuten ennenkin.

Me lähdetään Ouluun!

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Se on syksy nyt ja syyskuu onkin hyvä polkaista käyntiin aika huikealla uutisella: ME LÄHDETÄÄN OULUUN! Raotin tulevaa sneak and peak-tyyppisesti jo aiemmin instagramin puolella, mutta nyt kerron tarkemmin että miksi me sinne Ouluun ollaan menossa. 


Syyskuun viimeisenä viikonloppuna meidän tiimi pakkaa kimpsut ja kampsut kasaan sekä suuntaa ottamaan pienen irtioton arjesta Lapland Hotels-Ouluun. Kyseessä on suomalainen hotelliketju, jolla on yhteensä 15 hotellia Lapin maakunnassa ja 4 kaupunkihotellia napapiirin eteläpuolella: Kuopiossa, Tampereella, Helsingissä ja tietysti Oulussa. Lapin tunnelma näkyy mm.hotellien designissa ja menussa. Tavoite onkin tuoda henkäys pohjoisen lumoa myös keskelle kaupunkien sykettä. Olen myös kuullut, että erityisesti koiravieraat on huomioitu hotellin palveluissa niin ulkoilumahdollisuuksien kuin tehokkaan äänieristyksen ansiosta. How cool is that!

Syksy tulee olemaan todella hektistä aikaa niin töiden kuin harrastustenkin osalta, joten tämmöinen virkistys ennen sitä pimeintä vuodenaikaa tulee kyllä juuri kreivin aikaan. Meidän reissua pääsee seuraamaan reaaliajassa instagramin puolella ja tottakai tunnelmia ilmaantuu myös youtuben sekä blogin puolelle. Oulussa tulemme tapaamaan varmuudella yhden myös meidän aktiivisista seuraajista, somesta tutun Pekko-villakoiran.

Olen tästä kaikesta todella intopinkeänä. Syksy vuodenaikana ei tunnu enää niin pimeältä, kun pääsee tekemään kaikkea siistiä.

Uusi yhteistyökumppani - Rahula

Yhteistyössä: Rahula

Blogin oikeaan sivupalkkiin ilmestyi noin kaksi viikkoa sitten uuden yhteistyökumppanimme logo. Rahula Jyväskylä halusi liittyä meidän taakse ja tottakai me tähän ilman muuta suostuttiin.


Kuten olen jo useasti tullut todenneeksi, kotimaisuus on meille erittäin tärkeä arvo jaettavaksi. Rahula valmistaa sekä myy kotimaisista raaka-aineista valmistettuja lemmikkieläinten ruokia sekä tarvikkeita. Lisäksi valikoimiin kuuluvat vahvasti mm.suomalaiset kuivaherkut ja raakapakasteet. Olen itse nähnyt sekä kokenut, että miten hyvät ja kauas kantavat vaikutukset kotimaisilla tuotteilla molempien koirieni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on.

Pääasiassa Rahulaan liittyvässä yhteistyössä seikkailee Syke, sillä Hekalla on melko rajoittunut ruoka -ja herkkuvalikoima. Ei se kuitenkaan täysin paitsioon tule jäämään.

Lämmin kiitos Rahula ja tervetuloa porukkaan! Olemme todella otettuja, että pyysitte meitä mukaan yhteistyöhön! Odotamme innolla tulevaa.

Virallinen kilpailu-ura startattu LUVAn arvoisesti

Se päivä koitti viime lauantaina. Syke aloitti kisaauransa virallisesti tutun sekä turvallisen kotihallin uumenissa. Kisat tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari ja vaikka tuomari nimellisesti tuttu minulle onkin, en ole kertaakaan hänen ratojaan päässyt juoksemaan. Ratoja oli tarjolla neljä (2x agility ja 2x hypäri), joista olin ilmoittautunut kahdelle jälkimmäiseksi mainitulle.


Syke starttasi pikkumineissä toisena ja kaikista tärkein tavoite oli ennen kaikkea hakea kokemusta. Päätin antaa koiralle hieman enemmän "tukea" ja mm.kepeillä autoin sitä jonkin verran. Syke hiukan hämmentyi tästä, koska se etenee kuitenkin itsenäisesti ja tuijotteli kuin kysyen "mitä siinä heilut?"  Syke sitten ilmeisesti päätti, että otetaan tästä nyt sitten kokemuksen lisäksi NOLLAVOITTO (-10,12 s) ja ensimmäinen LUVA-merkintä kisakirjaan! Se tuntui uskomattomalta ja tuntuu edelleen, ihan en tuollaista osannut odottaa. Toinen hypäri juostiin vasta iltapäivällä, joten ihan ei neljän tunnin mittainen odottelu hontsittanut paikanpäällä, joten käytiin siinä välissä kotona nukkumassa.

Ei ole toisessakaan hypärissä moitittavaa. Kepeillä annoin Sykkeelle nyt enemmän siimaa ja tehtiinkin puhdasta rataa, kunnes...ohjaaja vain oletti loppusuoralla eikä ottanut koiraa tarpeeksi haltuun = Syke juoksimaalihypyn ohi ja hyppäsi sen väärältä puolelta. Mutta eipä tuo kyllä harmittamaan jäänyt, Syke oli jo ylittänyt kaikki ennakko-odotukset. Varsinkin kun muistelen, että miten Hekan kanssa tahkottiin aikoinaan lähes puoli vuotta ensimmäistä nollaa.


Realistinen tavoite oli, että Syke olisi valmis virallisiin vasta myöhemmin syksyllä. Koira kuitenkin edistyi odotettua nopeammin (kiitos ajatteleva agilitykoira-verkkokurssin) ja kynnys oli matala lähteä testaamaan opittua tutussa ja turvallisessa hallissa.