Heka YLEllä Prisma Studiossa


Hämmästyin aika tavalla kun yksi kaveri kirjoitti eilen facebookissa seinälleni: "Olit just äsken telkkarissa." Monttu auki siinä vaiheessa ja tänään selvisi, että kyseessä oli YLEllä pyörivä Prisma Studio. En kyllä tiedä miten me Hekan kanssa moiseen aiheeseen mittasuhteista liityttiin, mutta materiaali oli kuvattu koira2013-viikonloppuna ja Hekasta oli ko.ohjelmassa 2, n. 2-6 sekunnin mittaista pätkää. Kyllähän tuo keesinsä kanssa herätti huomiota ja hämmästystä.

Huomenna ei taas(kaan) ole agitreenejä pakkasen vuoksi (prkl), mutta onneksi sentään lauantaina on Kodin Terran lemmikkimaailman lanseeraus jossa olemme mukana molempien koirien kanssa. Jimi on paikalla edustamssa Jyväskylän kaverikoiria ja Heka esiintyy koiratanssinäytöksissä klo. 13.00 ja 15.00. Lisäksi ensimmäistä kertaa ever, lupauduin Hekan kanssa myös tokonäytökseen ja ne ovat heti koiratanssin perään. Minä en ole koskaan harrastanut Hekan kanssa tokoa. Agilitya varten olen opettanut sille tietysti istumisen, paikallaan pysymisen sekä ihan arkielämässäkin tarvittavan luoksetulon. HTM:n kautta se on oppinut seuraamaan. Katsotaan kuinka juipin käy, kerta se on ensimmäinenkin. Lupasin vakavasti harkita tokon aloittamista, jos Heka vetää siitä lauantaina pisteet kotiin.

Kodin Terrassa on tarjolla lauantaina kaikkea muutakin ja mainoksen voi katsoa tästä linkistä: 

Pakkanen - tuo "ihana ystävämme"

Toisin sanoen; Ei todellakaan. Tämä on nyt vähän sellainen mitä meille kuuluu-viikkokatsaus. Löpinää laidasta laitaan. Eilen allekirjoittaneen purukalusto hoidettiin kuntoon ja olo on edelleen "vähän" pöhnäinen, mutta kyllä kannatti. Asiaan.

En edes muista milloin ollaan viimeksi käyty Jattilassa treenaamassa. Muistan vain, että olin silloin vasta toipunut polvitulehduksesta ja tatsi oli aivan hukassa. Se mikä meitä on viime viikkoina pidellyt visusti aisoissa, on liian kova pakkanen. Edellisellä viikolla to-pe välisenä yönä mittari tipahti -27,4 asteeseen. Hyrr sentään ja kaiken kukkuraksi JATin halli ei ole edes lämmitetty. Vaikka lämpötila onkin noin yleisesti suljetun tilan ansiosta erilainen, niin sielläkin pakkasraja on -10 astetta ja hallin digitaalimittari on hyrrännyt -11-12 pakkasasteen välillä. Kaiken lisäksi kennelyskääkin on ollut liikenteessä jonkin verran joten ei ole nyt yhtään huonompi vaihtoehto sekään pitää taukoa - jos Tiian valmennusta ei lasketa. "Kotiläksyjäkin" pitäisi päästä treenaamaan, listalla on vähän sitä sun tätä laidasta laitaan. Tahtoo jo treenaamaan! Onneksi tämä pakkanen ei ole mitenkään latistanut treenimotivaatiota, päinvastoin. Se on nostattanut sitä entisestään.

Voi sitä riemua kun säätiedotus enteili viikonlopulle lauhtuvaa.  Me tietysti otettiin Hekan kanssa tästä kaikki ilo irti ja ollaan nautittu ulkoilmasta kaikkien niiden kireiden pakkaspäivienkin edestä. Hekakin sai kevyemmän manttelin niskaansa, tossuja ei tarvittu ja kaveri sai olla suurimman osan lenkeistä kokonaan vapaana. Jimille on edelleen sen mielestä riittänyt ne normaalit peruskäppäilyt, vaikka yritänkin kovasti saada sitäkin juoksemaan vapaana - siinä onnistumatta. Jimi on sitä mieltä, että on silti aivan liian kylmä ja kirmailu on ehdottomasti evvk. Mutta jos tässä nyt pitää ihan rehellinen olla, niin mieluummin tämä pakkanen kuin ne kamalat kurakelit ja vesisateet.

Niin, siitä treenimotivaatiosta. Nostatin sitä vielä hieman lisää, selailemalla eri verkkokauppojen alennusmyyntejä. Berralta saa tammikuun loppuun asti kaikista tuotteista -20% alennuksen - myös AGILITYKENGISTÄ. Joko arvaatte kuka sortui? Olen oikeastaan aina jossain alitajunnassa miettinyt ihan agilitykenkien hankkimista, mutta se on jäänyt aina sille mietinnän tasolle. Viime kesänä ostin Salomonin XR Shiftit ja kyllä niillä on ollut kieltämättä hyvä kirmailla menemään. Nyt kuitenkin 3.luokassa kilpaillessani varsinaiseksi haasteeksi ovat osoittautuneet entistäkin haastavammat kiemurat ja en ole enää ollut noiden kenkien kanssa samalla "aaltopituudella." Pohjat noissa on ehkä vähän turhankin paksut, minkä vuoksi jalat ei käänny siinä tahdissa missä pitäisi. Kyllähän niillä nyt suhteellisen suoria 2.luokan ratoja pystyi juoksemaan ihan kevyesti. Viime valmennuksen jälkeen päätin, että nyt saa riittää ja tilasin itselleni tuolta Berralta VJ Sticky 2-agilitykengät.


En ole vielä päässyt näitä ihanuuksia "koeajamaan", mutta kuitenkin jalkoihin testanneina ne tuntuvat ihan supereilta! Uskoisin, että ovat sitä myös itse käytännössä. Sen verran hyvää palautetta ja käyttäjäkokemuksia olen kuullut. Menneellä viikolla olen myös viestitellyt paljon Minnan kanssa, joka otti projektikseen ommella Hekalle uuden "välikausi"-manttelin. Millainen ja mistä materiaaleista, se selviää myöhemmin.

Ja koska en pitkään aikaan ole tainnut koiratanssia mainita edes sanallakaan (wuhuu), on silläkin rintamalla kuitenkin tapahtunut yhtä ja toista. Pakkaspäivinä olen naksutellut Hekalle uutta positiota ja nyt ollaankin siinä pisteessä, että Heka tulee ko.positioon mielellään ja ollaan edistytty n. 2 metrin verran. Ko.positio olisi tarkoitus saada työstettyä siihen pisteeseen, että sen voisi ottaa seuraavaan ohjelmaan mukaan. Mitä?! Onko meillä uusi ohjelma jo?! Ei nyt sentään, mutta musiikki on valittu eikä se nyt itseasiassa uusi tuttavuus ole. Suunnittelin aikoinaan meidän ensimmäisen htm-ohjelman siihen, mutta se on rytmiltään vaativampi ja vaikka kerkesin sillä esiintyä jopa kahdesti, jätin sen taka-alalle kypsymään myöhempää käyttöä varten. Nyt se on kypsynyt tarpeeksi ja siihen pitäisi pikkuhiljaa aloitella tekemään jonkinlaista runkoa. Selkeä teema on jo: "3 words, 8 letters." 

Freestyleen suhteen onkin hiljaisempaa eikä aivoriihi pelaa läheskään samalla tavalla kuin htm:n kanssa. Eikä se kyllä edes haittaa, htm:ssä vaan on sitä jotain. Erilaista. Ensi kuussa ollaan Hekan kanssa jälleen esiintymässä kotinäyttelyssä, tällä kertaa koirien kalevala-teeman mukaisesti jonka parissa olen tässä kaikessa hiljaisuudessa puurtanut. Pitkään meni senkin suhteen, kun mietin mikä kohta kalevalasta kannattaisi toteuttaa ja mihin meillä on mahdollisuuksia se tehdä. Onneksi youtubesta on löytynyt erilaisia dialogeja ja runoja, joita olen toisinaan yön pimeinä tunteina kuulokkeet korvilla luukutellut. Näyttelyn ryhmäkilpailuista toteutaan jälleen livestream ja sieltä on mahdollista nähdä myös meidän esitys. Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa tehdä tästäkin ohjelmasta kokonaan htm-painotteisen. Siitä tulee kyllä kiva vaikka itse sanonkin. Kaikkeen tähän ajatustyöhön liittyy tietysti myös mahdollisen rekvisiitan ja vaatteiden suunnittelu. Uskomatonta mutta totta, kaikki nuo ovat jo mielessä valmiina.

Pentuhaaste

Treenikaverit antoi meille pentuhaasteen, kiitos siitä! 

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Punnitsin moneen otteeseen kumman koiran pentuajoista tämän haasteen toteutan. Hekasta on PALJON enemmän edustuskelpoisia kuvia sen pentuajoilta toisin kuin Jimistä. Tätä blogia kuitenkin värittää pääasiassa Heka (onhan se minun pääasiallinen harrastus/kisakoirani), joten päätin kerrankin keskittyä kokonaan Jimiin sillä kovin moni ei välttämättä edes tiedä sen pentuajoista mitään. Saavatpahan ihmiset aiheutta nauramiseen.

En nyt sen kummemmin ala tähän kertomaan miksi päädyin rotuna juuri villakoiraan, sillä sen voi käydä lukemassa allekirjoittaneen omasta esittelystä. Pentu oli kuitenkin tervetullut samantien, kunhan vain löytyisi sopiva pentue. Siinä sitä työmaata sitten riittikin. Halusin alunperin nimenomaan aprikoosin kääpiövillakoiran ja viestittelin muutamien eri kasvattajien kanssa joilla joko oli pentuja tai niitä oli suunnitelmissa. Minut tyrmättiin melkein samantien kun kerroin, etten ole kiinnostunut näyttelyistä vaan enemmän käyttölajeista, kuten agilitysta ja TOKO:sta. Lopulta päädyin ottamaan yhteyttä myös sellaisiin kasvattajiin, joilla ei välttämättä ollut pentuja tulossa lähitulevaisuudessa mutta mikään ei estänyt kyselemästä. Yksi kasvattaja kertoi, että on lähdössä maaliskuun alussa (elettiin tammikuun puolta väliä) hakemaan Latviasta itselleen uutta urospentua ja samalla kasvattajalla on jo kolmen kuukauden ajan etsinyt sitä omaa kotia valkoinen, 5 kk:n ikäinen toyvillakoira-uros. Pennulla kerrottiin olevan virheellinen purenta (alapurenta), jonka vuoksi sitä ei voisi näyttelyissä edes käyttää, mutta siitä olisi aivan varmasti iloa muissa harrastuksissa. Mietimme tätä asiaa vanhempieni kanssa pitkään (asuin tuolloin vielä kotona), mutta teimme päätöksen ja se päätös lennätti Jimin Suomeen 2.3.2005.
Jimi ensimmäistä päivää kotona ja Tiina 15 vee
Jimi oli pentuna oikea enkeli, tietysti se oli jo 5 kk:n ikäinen kun se meille tuli jonka vuoksi suurin osa sen maitohampaista oli jo vaihtunut pysyviin eikä se kajonnut kertaakaan sähköjohtoihin, hyllyjen kulmiin tms. Kun Jimi ensimmäisiä kertoja jäi yksin kotiin, kaveri kävi hakemassa äitini neulontakopasta lankakerän ja myttyytti sitä. Kerran tai kaksi se oli myös vähän repinyt postin tuomia kirjekuoria. Mitään muuta "pahaa" Jimi ei tehnyt koskaan. Ensimmäiset yöt nukuin Jimin seurana keittiössä, johon sille oli rakennettu oma loossi. 

Silloin kun Jimi tuli meille, oli hiihtoloma ja pakkasta oli melkein -25 astetta. Sanoisinko, että oli melkoisen työlästä opettaa sisäsiisteyttä kun heti pennun herättyä, leikittyä, juotua tai syötyä se piti mahdollisimman nopeasti saada ulos ja koska ulkona oli kylmä, ei sinne ihan ilkosillaan voinut mennä. Sisäsiisteyskoulutuksessa käytin myös sanomalehtiä, mutta kerran jos toisenkin Jimi sihtaili ohi. Enpä olisi ikinä uskonut olevani niin onnellinen, kun Jimi toisena päivänä meillä ollessaan teki pissan ulos. Tästä tuli mieleeni eräs hauska episodi, joka sattui kun Jimi oli ollut meillä n. kuukauden. Tein eteisessä lähtöä sen kanssa ulos ja olin juuri kiskomassa takkia niskaani kun näin, että Jimi alkoi kyykätä ja vääntämään pötkylää. Huusin äidille: "Jimi rupesi p****lle ja mä en ole edes vielä valmis!" Äiti nappasi sanomalehden lattialta ja vei sen Jimin takapuolen alle, mitä Jimi säikähti ja se lähti painelemaan ympäri huushollia ja äiti sihtailee sanomalehden kanssa sen perässä. Naurattaa vieläkin se näky, kun Jimi veteli ympäri olohuoneen sohvapöytää ja yritti aina välillä kyykätä, kunnes äiti menee sanomalehtineen sen perässä.

Jimiä ei pentuna (eikä kyllä liiemmi aikuisenakaan) kiinnostaneet leikit muiden koirien kanssa. Jotenkin tuntui, ettei Jimi edes ymmärtänyt miten leikitään. Tästä tavasta se kasvoi ikäänkuin yli, kun Heka liittyi perheeseen. Ihmettelin kun Jimi alkoi takapuoli pystyssä haastamaan Hekaa leikkimään sen kanssa. Tänäkin päivänä Jimi välillä Hekaa ärsyttääkseen hakee sen leluja ja on leikkivinään niillä, kunnes Hekalla tulee mitta täyteen ja sen seurauksena kaksi valkoista villakoiraa painiskelee joko sängyssä tai sohvalla. Jimi on koko ikänsä rakastanut sylissä olemista ja sitä se rakastaa edelleen, yli kaiken. Pentuna Jimi tykkäsi myös todella paljon järsiä mm. siankorvia, mutta toista se on tänä päivänä. Mokomaa ei vaivauduta edes haistamaan.

Eniten Jimin pentuajoissa naurattavat nämä seuraavat kuvat:


Kyllä voi nolottaa ja samalla naurattaa. Olin aivan amatööri ja noviisi turkinhoidossa ja vaikka kuinka olin ottanut kaikesta selvää yms, niin pakko kyllä sanoa että Jimi näytti ihan HIRVEÄLTÄ. Kunnon turilas. Kun ensimmäisen kerran tein Jimille konetyöt, sen silmät näyttivät suurinpiirtein kärpäsen silmiltä. Ja minä pidin sitä kauniina, PAH!

Hekan tultua tutustuin Elinaan, jonka ansiosta pääsin näkemään trimmausta ihan lähietäisyydeltä ja tänä päivänä voin sanoa Jimin olevan kaunis.


Paljon olisi kerrottavaa, mutta tässä nämä taisivat nyt olla pääpiirteittäin. Koska tämä tuntui kivalta, voisin kyllä jossain vaiheessa toteuttaa Hekastakin tämmöisen ihan noin muuten vain. Siitä kaverista meinaan riittää kerrottavaa.

Tämän haasteen heitän vuorostani seuraaville:

Shake It - Sheikkaa, sheikkaa

Vihdoin ja viimein, kyllä tätä päivää odotettiin; Uusi valmennusjakso Tiian kanssa, huippua! Se mitä tuolla sheikkaamisella on tekemistä tämän asian kanssa, se oli tämän valmennuskerran teema. Ei ollut etukäteen pienintäkään käsitystä mitä se pitäisi sisällään, kunnes sitten eilen illalla Tiia pamautti ratapiirroksen sähköpostiin. Vähän kyllä arvelutti miten meidän tulisi käymään, sillä Hekalla oli takanaan 1½ viikon treenitauko (ei tehty yhtään mitään) ja perjantaina oli laitettu kroppakin kuntoon. Pelkäsin lapasesta lähtemistä, mutta turhaan.

Oli mahdollista valita ne kohdat mitkä kukin halusi oman koiransa kanssa suorittaa tai ahneet sai juosta koko radan alusta loppuun. Kävin mielikuvaharjoittelua mielessäni viime yönä ja tänään päätin, että skipataan Hekan kanssa kokonaan alku (1-13) ja keskitytään kohtaan 2 (10-23.) Mielikuvaharjoittelusta oli sen verran hyötyä, että melkein kaikki ohjaustekniikat ja kuviot mitä suunnittelin käyttäväni, natsasi yhteen Tiian kanssa. Mistäköhän sitä sitten osaisi edes aloittaa?


Hyvä kun edes muistan kaikkien noiden ohjauskuvioiden nimiä, sillä olen ihan euforiassa. Sille kyllä selviää syy kun käyn asiaa lävitse. 10.aidan jälkeen ja 11.putken väliin tein valssin ja se piti linjata niin hyvin keskelle tuota sisintä putkea, että koiran sai hyvin ohjattua sinne eikä se lukinnut sen takana olevaa putkea. Tässä Hekalla ei ollut kertaakaan mitään ongelmia, sillä itse sisäistin tuon linjauksen niin syvälle takaraivoon. 16.putkelle oli 3 eri tapaa; Valssi, jonka tuli olla niin liikkuva ja linjaava että koira ei ehtisi lukittamaan väärää päätä. Toisena hirtto, jota alunperinkin suunnittelin käyttäväni Hekan kanssa ja se myös toimi. Kolmantena Tiia toi esille tutun, mutta kuulemma vähän käytetyn ohjaustavan ja tätä en pirulainen muista että mikä se edes oli. Täytyy kysyä Tiialta. Se on ikäänkuin vastaanottovalssin joku "puolimuoto" jossa sitten vain tyrkätään koira putkeen. Tiia ahdisti poistumaan mukavuusalueelta ja koska se hirtto toimi Hekan kanssa, kokeiltiin sitten tuota kolmattakin vaihtoehtoa ja voihan pirulainen; SEHÄN TOIMI! Paremmin kui hirtto! 22.aidan taakse sai mennä merkkaamaan koiran jos kerkesi ja minähän jopa kerkesin. 21. aidalle ajattelin ensin vastakäännöstä, mutta Tiian mielestä koiran tuli itse hoitaa tuo 21.aita ja sinne riitti vain tyrkkäys jolloin sai todella hyvin etumatkaa seuraavaan vaiheeseen. Tämäkin onnistui yli odotusten. Ensimmäisellä kierroksella itselläni oli sellainen menofiilis päällä, että astuin 22.aidan edessä olevaan lattiakaivon kanteen (siellä keinonurmen alla on siis pieni uppoutuma ko.kohdassa ja tasapainohan siinä petti. Onneksi lensin vain polvilleni enkä rähmälleni. Jos ei Hekan kanssa ota osumia, niin otetaan sitten vaikka keinonurmen kanssa. Sen kerran kun on kunnon menofiilis, niin voisi sitä sitten vähän katsoa minne astuu. Toisaalta, mistä tuota tiesi.

Koska aikaa oli vielä ensimmäisellä kierroksella, tehtiin rata 26.putkelle asti. 24.aidan jälkeen ennätin tekemään todella hyvän persjätön ja olisin ehtinyt tekemään saman (nimettiin tuplaperseiksi) 25.aidan jälkeen mutta jotain venailemista siellä taas harrastettiin.

Toisella kierroksella mentiinkin sitten ihan eri ääni kellossa. Aloin automaattisesti varoa sitä 22.aidan edessä olevaa monttua ja tämä sitten vaikutti siihen, että en uskaltanut mennä ko.aitaa niin lähelle kuin olisi pitänyt ja Heka jäi liian monta kertaa selän taakse. Tiia sitten tuli 22.aidan taakse palkkaamaan Hekan, jotta saatiin se hyppäämään sinne. En edelleenkään ehtinyt tekemään sitä persjättöä 25.aidan taakse, jotta putkeen ohjaaminen olisi ollut ns. fiksumpaa, mutta...Heka päätti sitten yllättää. Kerrataanpa sen verran, että Hekalle on ollut aina vaikeaa irrota putkiin silloin, kun se on oikealla puolellani. Suoraan ohjatessa ei mitään ongelmia, mutta jos pitäisi sitten lähteä leikkaamaan koiran takaa putkella niin, että se on oikealla puolella, se on osoittautunut Hekan kanssa varsinaiseksi haasteeksi. No mitä tänään sitten tapahtui? Toisella kierroksella Heka vain vilkaisi allekirjoittanutta kohti nanosekunnin ajan, se sinkosi putkeen oikealta puolelta ja minä sain tehtyä takaaleikkauksen! USKOMATONTA! Loppuosan 27-29 jankattiin pari kertaa, mutta siinäkin riitti vain pieni työntö 26.putken jälkeen 27.aidalle ja sen jälkeen valssi ja lopussa putkeen sillä "meille uudella" ohjauskuvioilla. Ja tuohan irtosi! Sehän mokoma irtosi! Lisäksi olin yllättänyt tuosta 11-12.putkien rykelmästä kuinka hyvin sain linjattua ja Heka lukitsi oikeat putket ja oikeat päät.

Ihan loppusuoralla kun tehtiin kohtaa 21-29, Heka oli turhan korkeassa vireessä ja se päätti pikkuhampaillaan vähän nipistää kartturia pohkeesta. On sellainen euforiaolo, että ei tätä oikein vieläkään pysty sisäistämään kuinka hyvin nuo putkiohjaukset meiltä tänään onnistui. Epäilin yhdessä vaiheessa jopa sitä, että kuka on käynyt vaihtamassa Hekan toiseen koiraan? Alkua, 1-9 emme tehneet tänään Hekan kanssa ollenkaan, vaan keskityttiin 2.kohtaan ja loppuun. Kyllä kannatti, oli niin hyvät treenit ettei tosikaan. Ensi kerralla on sitten teemana kontaktit ja suurimmaksi osaksi hinkataan niitä ja jotain pientä radanpätkää. Videota valmennuksesta en saa tähän näkyviin, mutta saan tekstinä sen linkitettyä, jonka takaa sen voi käydä katsomassa:

Tiia Vitikaisen valmennus 20.1.2014

Unohdin Hekan luvattoman monta kertaa selän taakse ja huidoin toisinaan aivan miten sattuu, mutta koin suuria onnistumisia noilla putkilla. Lisäksi en jostain syystä nähnyt sitä, ennen niin epävarmaa tyttöä joka siellä Hekan kanssa kirmaili. Tiia on tehnyt joitakin taikatemppuja ja saa kyllä tehdä jatkossakin. Tämän viikon omat viikkotreenit jäävät kyllä väliin, jos sää ei edes vähän lauhdu. Mitä kyllä epäilen. Viikonloppuna pitäisi näillä näkymin lauhtua alle -10 pakkasasteeseen. Toivottavasti.

No mutta mitäpä muuta? Jimi poti la-su välisenä yönä ripulia ja sunnuntaille kaavailtu kaverikoiravierailu piti sen vuoksi sitten perua. En tiedä mistä tuokin sai alkunsa, mutta onneksi se kuitenkin taantui sunnuntai-iltapäivän aikana ja uskalsin illalla antaa jo ruokaakin. 

Jäisit siihen ystäväin, on hyvä näin

Piti ihan luntata mitä olin edellisessä bloggauksessa kirjoitellut, etten kerro samoja asioita uudelleen. Tässä tapauksessa kertaus ei ole opintojen äiti.

Jimin pesu ja trimmaus venyi sitten tiistaihin asti, nukuin maanantaina liian myöhään (en kehtaa edes julkisesti kertoa) ja piti lähteä vielä illaksi hallille kouluttamaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jimi on kyllä Hekaan verrattuna paljon nopeampi trimmattava, ei pelkästään kokonsa, vaan myös turkkinsa puolesta. Jimillä on paljon ohuempi ja hennompi turkki, Hekalla se on paljon jämäkämpi ja myös jonkun verran paksumpi. Pitäisi joskus ottaa ihan kuvat ja laittaa tänne verrattavaksi.


Talvi tuli sitten kertarysäyksellä ja pakkasia piisaa. Eilen ei menty Hekan kanssa treeneihin ollenkaan (pakkasta oli melkein -16 astetta) ja hallin pakkasraja keikkui kriittisesti siinä -10 asteen kohdalla. Lisäksi olin katsonut Hekan kranio-sakraaliterapian ajan väärin, luulin että se oli torstaina kunnes huomasin että se olikin tänään, eli perjantaina. Halusin hoitoajan ihan tarkoituksella ennen ensi viikolla alkavaa Tiian agilityvalmennusta, jotta ollaan siellä sitten kuosissa. Tai no, itsellänihän tuo polvi parantui jo viime viikolla mutta ei jauheta siitä sen enempää.

Heka rentoutui lähes samantien kun Päivi laski kätensä sen selän päälle, vaikka alkuun riekkuikin ja toi karvamyttyä jalkoihin tyylillä "heitä, heitä...leikitään!" Samantien Päivi huomasi ja tunsi, että vasemmassa etujalassa, lavassa/olkavarressa ja osittain myös ranteessa oli kiertymää/kireyttä. Epäilykseni osuivat oikeaan. Heka on kaltannut vasenta etutassuaan ja vähän ärähtänytkin, jos joku on erehtynyt siitä kohdasta silittämään vähän voimakkaammin. Istuessaankin se piti mielellään ko.tassua ylhäällä. Hekalla on aikaisemminkin ollut samoja oireita juuri vasemman tassun kanssa, joten siksi osasin jo melkein sanomattakin arvata että siitä on kyse varmasti myös tälläkin kertaa. Lisäksi yhdessä kaulanikamassa oli jäykkyyttä, mutta lantio, takajalat ja selkä olivat parhaimmassa kunnossa. Erityisen tyytyväinen olen tuosta lantiosta, että sen olen onnistunut pitämään kunnossa jumppaamalla ja venyttelemällä ja nyt pitäisi keksiä tuolle etupäälle myös joku hyvä jumppamuoto. Heka reagoi hoitoon hyvin, jumit ja nikamat lähtivät hyvin aukeamaan ja kun pahin kipu oli selätetty, kaveri kellahti kyljelleen ja vintti sammui samantien. Päivi sai sitten vielä paremmin käsiteltyä tuon vasemman etujalan manipuloimalla samalla selän liikeratoja. Lopuksi Heka sai vielä laserhoitoa kaupanpäälle. Melko todennäköisesti uusi hoito tulee ajankohtaiseksi jo helmi/maaliskuun vaihteessa, kunhan nyt katsotaan miten tuo jalka lähtee korjaamaan itseäänn.

Nyt on lukot, jumit aukaistu ja ranka laitettu suoraksi, joten voidaan hyvillä mielin lähteä maanantaina sitten valmennukseen. Jippijaijee!

Ja lunta tulvillaan...on raikas talvisää...

Paljon on taas ehtinyt tapahtumaan pienen ajan sisällä. 

Torstaina allekirjoittanut teki comebackin agilityradoille, radan oli suunnittelut tällä kertaa Aino (joka oli kartturoimassa Hekaa viime viikolla.) Minä en tietenkään muistanut ottaa ratapiirroksesta kuvaa, täytyy kysyä Ainolta jos se olisi saatavissa häneltä niin laitan sitten yksityiskohtaisemman sepostuksen mitä oikein torveloitiin. Kyllä, torveloitiin. Polvi on kyllä 95% kunnossa eikä se ole ollut enää kipeä, mutta jotenkin automaattisesti sitä varoin vanhasta muistista, se johti useisiin myöhästymisiin ja ajoi Hekaa väärille esteille. Paljon oli välistävetoja, pakkovalsseja sekä erittäin mielenkiintoinen vienti puomilta kepeille. No, näette ja saatte siitä sitten erillistä vuodatusta.

Kyllä se on joskus huonosti mentävä, että sieltä pohjalta voi taas nousta. Tuli aika monia toistoja ja saman kohdan hinkkaamista, mutta onni on koira joka jaksaa.

Kelit ovat olleet aivan karmeat oikeastaan joulukuun puolesta välistä tälle viikolle asti. Vettä, kuraa, velliä, hiekkaa ja kaikkea siltä väliltä. Kumpaakaan koiraa en ole pessyt enkä trimmannut sitten joulukuun alkupuolen, mutta ei sen sään takia oikeasti tohtinut. Yhtä paskaisia (ihan suoraan sanoen) ne olisivat hetken päästä olleet. Sitten tapahtui, sää alkoi näyttää lupaavammalta ja nyt täällä on peräti 6 astetta pakkasta ja lunta maassa! Jos säätiedotukseen on uskominen, pakkaset jatkuvat näillä näkymin vielä reilut 2 viikkoa ja jopa pidempäänkin. Talvi on tullut.

Ei muuta kuin kotikylpylä pystyyn ja pesuriin joutui ensimmäisenä Heka. Meinasin ensin hakea mustista ja mirristä jonkun syväpuhdistavan shampoon, mutta päädyin sitten vaahdottamaan kahdesti tuolla isle of dogsilla. Nyt tulee sitten koko trimmauksen ikävin puoli; Hekalla ei ole enää keesiä. Miksi ajoin sen pois? Siksi, että nyt se talvi todella tekee tuloaan ja Hekan turkkia on kasvatettava. Keesi ei enää näyttänyt oikeastaan miltään eikä se myöskään tule näyttämään jos muuallakin on pidempi karva. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti paha mieli vetää jotain niin hienoa alas. Edes näyttelyturkin alas vetäminen aikoinaan ei tuntunut yhtä ikävältä. Mutta terveys ennenkaikkea, Heka saa nyt talven ajan olla pidemmässä karvassa ja keväällä keesi tekee jälleen comebackin. Sitten se vasta melkoinen puuhka onkin. Heka on aina the hieno pieni keesimies. Olin aikeissa myös pestä ja trimmata Jiminkin heti samalla rykäisyllä siihen perään, mutta selässä alkoi tuntua jo kun sain Hekaa viimeisteltyä.

Jimi joutuu odottamaan vuoroaan joko sunnuntaihin tai maanantaihin.

Loppuun vähän "turhaketta" (tai no ei oikeastaan), mutta esittelenpä tässä nyt sitten kuinka olen joulukuisia veronpalatuksiani säästellyt ja törsäillyt. En todellakaan käyttänyt kaikkea messarissa ja jouluakin niistä laittelin, mutta jäin todella hyvin plussan puolelle. 

Jimille hain kokeilumielessä 2 Mushin Vaistopussia. Okei, lunastin aikoinaan sen koodin jolla sai hakea yhden ilmaisen pussin ko.ruokaa mutta se vaan jotenkin jäi ja unohtui. Tsekkasin samalla reissulla Jyväskylään joulukuussa avatun Raakaruokaputiikki Raakapaikan. Meistä taisi tulla vakio-asiakkaita. Ostin Hekalle lisäksi 1 kg:n pussin naudan rasvaliharouhetta. Olen ennenkin ostanut sille naudan rasvaista lihaa mutta koska vaan Heka syö sitä, melkein joka kerta siitä 500 gramman pötköstä menee vähintään puolet mäkeen. Tuo rouhe on paljon kätevämpi annostella, ottaa sieltä pussista sen määrän mitä tarvitsee ja laittaa loput takaisin pakkaseen.



Pitäähän sen hihnan perässä roikkujankin joskus itselleenkin jotain hankkia. Perjantaina tulivat sitten Englannista tilaamani treenivaatteet; Juoksucaprit, -housut ja sukat. Hintaa näille kaikille tuli posteineen huimat 17,80 euroa. Eikä ole muuten mitään feikkejä, vaan ihan Karrimor-merkkistä tavaraa. Tykkään käyttää treeneissä ja kisoissakin mahdollisimman "myötäileviä" vermeitä, jotenkin tuntuu että voin minä hetkenä tahansa kompastua tai sotkeentua jos juoksen jossain peruslökäreissä. Lisäksi kengissä tykkään käyttää ihan juoksemiseen tarkoitettuja sukkia, niissä on erityiset tuet päkiöissä ja osassa jalkapöytää. Jalka asettuu kenkään ns. tiiviisti eikä se turhia silloin siellä hölskyile mutta antaa kuitenkin joustovaraa.

Kuvat on taattua kännykkälaatua.

Hyvää mestaa etsimässä ja se voi olla vaik' heti tässä

"Hyvät frendit on ku ässät hihassa." Ei voi oikeasti osuvampaa repliikkiä olla, mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa meidän osalta? Tässä se tulee; Uudet ACElaiset, eli allekirjoittanut ja Heksimies. Pitkään tätä mietittiin ja pohdittiin kevään treenisuunnitelmia ties kenen kanssa, joskus jopa yön pimeille tunneille asti. Tiiakin toivotti lämpimästi tervetulleeksi ässätiimiin ja hän joutuu nyt sitten kestämään meitä muuallakin kuin Jyväskylässä, kiitos ja anteeksi. Lisenssin myötä myös edustusvaatteet vaihtuvat ässiin.

Tämä oli oikeastaan se suurin "syy", minkä vuoksi minun oli vaikea pohtia sitä treenisuunnitelmaa keväälle, missä, miten ja milloin. Kotipaikkakuntahan ei seuran myötä tule kuitenkaan vaihtumaan, mutta ACElla ei olla riippuvaisia kennelpiirijaostoista ja mielestäni tämä kertoo jo jotakin: "Tämä seura tahtoo kerätä kaikki huipputyypit yhteen!" No ei me nyt kyllä huipputyyppejä olla eikä kaikkea ole kiveen hakattu, mutta jos elämässä oikeasti jotain haluaa, sen unelman eteen pitää tehdä töitä. Minulla on ollut onnea matkassa, että olen päässyt tällä harjoittelujaksolla Heidin koutsattavaksi ja hänen treeneissään koen joka kerta oppivani jotain. Mietinkin pitkään, haluanko ottaa JATille ryhmäpaikkaa ensi jaksolle (edelleen olen kahden vaiheilla) sillä haluaisin nimenomaan Heidin ryhmään. En vain tiedä onko se mahdollista, sillä oppia ja näkökulmia pitäisi hakea muiltakin + epäilen seuran vaihdonkin vaikuttavan asiaan jonkin verran ja ymmärrän nämä syyt täysin.

Maaliskuun puoleen väliin näyttää tältä:
  • Treenit JATilla 9.1.2014
  • Hekan kraniosarkaali-terapia 17.1.2014
  • Tiian valmennus Haukkuvaarassa 20.1.2014
  • Treenit JATilla 23.1.2014
  • Treenit JATilla 30.1.2014
  • Tiian valmennus Haukkuvaarassa 3.2.2014
  • Treenit JATilla 6.2.2014
  • Treenit JATilla 13.2.2014
  • Tiian valmennus Haukkuvaarassa 17.2.2014
  • Treenit JATilla 20.2.2014
  • Tiian valmennus Haukkuvaarassa 3.3.2014
  • Tiian valmennus Haukkuvaarassa 17.3.2014

Kutakuinkin noin. Yhdet treenit JATilla tulee jäämään väliin ensi torstaina Hekan kraniosakraali-terapian vuoksi. Toinen hoito kannattaisi ajoittaa 20.2-3.3 välille kun viikottaiset treenit loppuvat ja valmennus jatkuu Haukkuvaarassa. Eikä tuossa tietenkään ole mitään mainintaa itsenäisistä treeneistä, mutta niitä ei voi päivälleen lyödä lukkoon kun oma aikataulu elää koko ajan. Voihan sitä ryhmäpaikkaa hakea, mutta ei sitä ole pakko ottaa vastaan. Itsenäisen treenioikeuden aion joka tapauksessa lunastaa ja jos se sallitaan, haluaisin edelleen jatkaa JATin riveissä kouluttamista. Se on NIIN antoisaa ja mukavaa. Valintoja valintoja, mutta näiden miettiminen ja saaminen järkevään aikatauluun on kummasti helpottanut tätä omaa oloa. Nyt kun ei oikeasti tarvitse koiratanssistakaan stressata, niin pitkästä aikaa tuntuu ihan erilaiselta. Haluan kuitenkin sanoa, ettei seuran vaihto johtunut kenestäkään tai mistään muustakaan. Jattilaiset ovat minulle rakkaita, ja kultaakin kalliimpia ovat olleet meitä kouluttaneet, kaikki ryhmäläiseni ja treenikaverini. Jokainen. Haluan nyt vain kokeilla jotain uutta ja erilaista. Tiedä vaikka tästä poikisi jotain muutakin jota on sitten ilo viedä eteenpäin muuallakin. Mutta katsotaan nyt miten tämä maaliskuussa jatkuu, siihen mennessä olen viisaampi JATin ryhmätreenien suhteen. Vaihtoehtoja kuitenkin on onneksi olemassa ja vielä todella hyviä sellaisia Haukkuvaaran ansiosta.

Asiasta toiseen. Meille tarjoutui sunnuntaina mahdollisuus, ehkä jopa ainutlaatuiseen tilaisuuteen käydä esittämässä koiratanssia. Niinpä minä, Heka, Maija, Nuga sekä Jenna ja Nala olimme tänään esiintymässä Laajavuoressa, Rantasipi-hotellissa VENÄLÄISILLE! Tuskin kenellekkään on jäänyt epäselväksi miten Suomi on venäläisturisteja täynnä tähän aikaan vuodesta. Tila nyt ei mikään järin suuri ollut, mutta plussaa senkin edestä antoi kokolattia-matto. Olin päättänyt pitää Hekan kanssa kivaa, antaa sen höntsätä ja olla oma iloinen itsensä koska mitään suunnitelmallista ja mietittyä ei siinä tilassa pystynyt tekemään. Sodittiin ehkä nyt sitten yhtä koiratanssin periaatetta vastaan, kun suoritettiin vähän sitä sun tätä musiikin soidessa taustalla. Toisin sanoen; Improvisoitiin. Hekalla oli kivaa, se teki mielettömällä innolla ja ennen kaikkea, sillä oli kivaa! Minullakin oli niin hyvä mieli esityksen jälkeen. 

Olen hirveän huono ottamaan minkäänlaista palkkiota esiintymisistä vastaan, vaikka ei tätä ihan "tappiollakaan" pitäisi missään nimessä tehdä. Veti kyllä sanattomaksi, kun hotellin henkilökunta lahjoitti meille jokaiselle kunnon helahoitopaketin; Kylpylä, keilaus ja -ravintolalahjakortin. Vau! Päivän yllättäjä oli kyllä Heka, joka ei ollut moksiskaan lapsista vaikka sen ympärillä oli parhaimmillaan 5 kättä rapsuttamassa yhtä aikaa. Kyllä, meidän Heka, tuo joka ei voi sietää lapsia.

Semmoista tänne. Sääkin alkaa oikeasti lupaamaan talven tuloa, tännekin on luvattu perjantaille ja siitä eteenpäin jopa -14 astetta pakkasta ja lunta! Taidankin nyt ihan sen "kunniaksi" pestä ja trimmata molemmat koirat heti loppuviikolla. Kunhan vaan nyt ei ihan hillittömiä pakkasia tulisi, ettei tarvitsisi treenejä tai kouluttamista perua. Siinä on riskinsä kun halli on kylmä. Toivotaan, että pakkanen pysyy inhimillisenä.

Uusi vuosi alkaa kuin alkaakin...

No tietenkin agilitylla, millä muullakaan! On kuitenkin jäänyt kirjaamatta yhdet tekniikkatreenit viime vuodelta. Ennen vuoden vaihdetta olin kouluttamasa omaa ryhmääni hallilla ja Heka oli mukanani. Joulukuun agikisoissa se kehitti keinulla (molemmilla radoilla) ihmeellisiä aivopieruja; Ensimmäisellä kiipesi kyllä, mutta hyppäsi kesken kaiken pois ja toisella se juoksi suoraan ohi. Keinu oli kyllä kieltämättä kummallakin radalla melkoisen haastavassa kulmassa ja sinne olisi pitänyt ohjata auttamalla koiraa kääntymään, mutta enhän minä ehtinyt. Tämä asia jäi vaivaamaan ja sen vuoksi Heka oli hallilla mukana, jotta sain treenattua sen kanssa keinuoheiset ennen kouluttamista.

Otin keinulle menoa aidan takaakierron kautta, jotta siihen tuli vähän sellaista samanlaista "kulman" tuntua eikä Hekasta ollut havaittavissa mitään erilaista - suoritti keinun joka kerta alusta loppuun asti oikein eikä epäröinyt. Mietinkin, että olikohan siinä kisoissa olevan keinun kanssa jotain osaa tai arpaa painotuksen suhteen. Kuulin nimittäin, että myös 1 ja 2.luokan koirilla oli ollut vastaavanlaisia tempauksia kuin Hekalla. Heka ei yleensä ota tämmöisistä itseensä ja hallillakin se teki keinua ihan niinkuin ennenkin, mutta kyllä tuo nyt kieltämättä vähän mietityttää, että jos se tekee seuraavissa kisoissa saman tempun. Se on kuitenkin kisoissa niin eri mielentilassa kuin treeneissä. Voi olla että murehdin tätä asiaa aivan turhaan, mutta pidän sen silti mielessä. Onneksi seuraaviin kisoihin on aikaa reilusti ja silloinkin mennään 95% todennäköisyydellä vain hyppärille. 

Keinuoheisten lisäksi harjoittelin poispäinkääntöä ja leijeröintiä samalla tavalla kuin aikaisemminkin, eli kepeiltä putkeen. Se sujuu melkeinpä kuin rasvattu, joten otettiin sitten vielä aidan ja puomin kanssa vastakäännöstä. Tiian "vauhti, irtoaminen ja lukitus"-treenissähän oli tuo täysin samalainen kohta mutta käännös jäi silloin omalta osaltani todella väljäksi sillä en ehtinyt juosta sinne ajoissa jotta olisin saanut käännöksestä hallitun näköisen. Nyt kun pystyin treenaamaan sitä vain aidalla ja puomilla, käännös oli hallittu ja Heka taipui siihen uskomattoman tiukasti. Vastakäännöksessä pitää vaan olla niin ehdottoman tarkkana, sillä saa helposti virheen aikaiseksi jos oma rytmitys ei ole kohdillaan.

Koska olen edelleen polvipuolena (=pakkolepo ei sovi allekirjoittaneelle), kyselin jo hyvissä ajoin facebookissa Hekalle lainakartturia torstain treeneihin. Aino otti mielenkiinnolla haasteen vastaan ja tarjoutui pinkomaan valkoisen elosalaman kanssa.

Heka on kyllä siitäkin ihan huippukaveri, että se tekee sata lasissa duunia vaikka täysin vieraan ohjaajan kanssa. Tuossa näkyykin sitten itse rata. Putkiin lähetyksiä, sitä estelukitusta ja irtoamista. Heka olikin tällä radalla aikalailla omassa elementissään. Vähän kyllä mietitytti nuo sen putkiin irtoamiset, mutta mistään epäröimisestä ei ollut mitään tietoa. Heka kulki Ainon kanssa kuin rasvattu ja sitä menoa oli kyllä ihan mieletöntä seurata sivusta. 18.aidalta 19.putkeen vienti oli se, mitä ehkä eniten "pelkäsin." Varoitin Ainoa, että Hekan tuntien se saattaa pienenkin nanosekunnin tai herpaantumisen aikana lukittaa 20.aidan ja syöksyä sinne. Ei olisi ensimmäinen kerta kun jotain sen kaltaista kävisi. Aino rytmitti omaan kroppaani uskomattoman hyvin eikä Heka kertaakaan edes nähnyt koko aitaa, vaan meni hienosti putkeen. Hekan kaarrokset oli tiukkoja ja hallittuja sekä estelukitus pelasi. A:ta Heka ei mennyt tänään ollenkaan käynnissä olevan juoksu A-projektin vuoksi.

Kaikista vaikein kohta koko radala oli tuo kepeille vienti. Sama tuttu kuvio toistui siellä, kuin joulukuussa oikealta puolelta takaaleikatessa putkeen. Heka ei taaskaan yhtään hahmottanut minne sen olisi pitänyt kääntyä - milloin meni ohi, milloin lähti pujottelemaan oikein mutta tulikin takaisin...lisäksi kepit olivat seinään päin ja Heka jätti parilla kerralla kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Aino kokeili hieman pyöristää ennen kepeille menoa jotta linja olisi parempi, mutta koko keppihässäkkä ei ottanut tänään onnistuakseen. Päädyttiin sitten ottamaan kepit ihan kertaalleen kokonaan ja palkata lopussa, että saatiin edes yksi onnistunut suoritus aikaiseksi. Treenilistalle meneekin nuo oikealle tapahtuvat käännökset ja kaarrokset.

Miljoonat kiitokset Ainolle vielä tätäkin kautta Hekan kartturoimisesta! Jospa sitä ensi viikolla olisi tuo polvi vihdoin ja viimein kunnossa, että pääsisi itsekkin aksailemaan. On vähintäänkin syvältä sieltä olla tekemättä melkeinpä mitään. Peruslenkit olen koirien kanssa pystynyt tekemään, mutta mieli ja aivot halajaa kunnon juoksulenkeille Hekan kanssa! Voi polvi parane nyt mahdollisimman pian! Koska nyt näin vuoden alussa piti uusia lisenssi ja kaikemaailman jäsenmaksutkin, pitihän sitä nyt itselleenkin vähän uutta treenivaatetta tilailla. Uutta capria ja paitaa tuli hankittua, juostaan sitten vaikka mielikuvissa siihen saakka kunnes pääsee tekemään sitä in real life.

Tänään alkoi Haukkuvaarassa kevään koiratanssitreenit ja en ole vieläkään oikein päässyt sinuiksi siitä, mitä aion niiden suhteen tehdä. Tai lähinnä että milloin treenaan ja mitkä kerrat jäävät välistä. Sitä pohtiessani Maija houkutteli tänään apusilmiksi treeneihin mukaan ja oli muuten aika "terapeuttista" olla siellä ilman omaa koiraa. Kyllä se vähän nostatti tätä omaakin motivaatiota kun neuvoi muita, voi että kun nyt keksisi mistä lähteä liikkeelle. On se vaikeaa.

Enkä stressaa mihin tää tie vie meitä - 2014

Vuosi vaihtui paukkeessa ja rytkeessä ja viime yönä kiittelin itseäni loistavasta asuinpaikasta, sillä olohuoneen ikkunasta on suora näkymä pellolle ja kauemmaksi kaupunkiin, joten seurasin vuoden vaihtumista aitiopaikalta koirat kainalossa omalta sohvalta. Olimme aiemmin illalla äitini sekä koirien kanssa mummini ja pappani luona. Syötiin, juotiin (ihan limsalinjalla pysyttiin) ja ennen vuoden vaihtumista ajeltiin ympäriinsä pitkin Jyväskylää ja chillailtiin. Jimin osalta olen melkoisen helpottunut, miten hyvin kaikesta siitä paukkeesta selvittiin. Hekahan nyt ei välittänyt mistään, hyvä jos korvaansa lotkautti suuntaan tai toiseen. Kyllähän noita satunnaisia raketteja kuulee ammuttavan vieläkin, mutta hyvin meni...kaikinpuolin.

No mistä sen sitten tietää, että vuosi vaihtui? Ainakin koiraharrastajien keskuudessa siitä, että on aika miettiä tavoitteita uudelle vuodelle ja maksaa jälleen läjä jäsenmaksuja sekä lisenssi. Ärsyttävää kun kaikki nuo rysähtää heti tammikuussa maksettaviksi, olisi osa edes helmikuussa mutta onpahan nyt moiset alta pois.

Otsikossa oleva lyriikka mielestäni sopii täydellisesti tulevaan. Mihin se tie sitten meitä viekin, en aio stressata siitä. Iloisin ja avoimin mielin eteenpäin. Ajattelin ensin listata lajikohtaisesti tavoitteet, mutta tulisi taas kilometrin pituista tekstiä joten mennäänkin tällä kertaa koirakohtaisesti ja analysoidaan sitten alempana tarkemmin, että miksi näin.

HEKA
  • Agility; Ainakin yksi 0-tulos joko agility tai -hyppyradalta (ehkä jopa molemmilta), mutta olisin edes siitä yhdestä nollasta onnesta sekaisin
  • SUURI EHKÄ käynnistää valiokello
  • Lisää ulkopaikkakuntalaisten valmennuksia
  • Kehittää omaa radanlukutaitoa vieläkin paremmaksi
  • Hekan estelukitus varmaksi
  • Juoksu A 
  • Epiksiä kisarutiinin ylläpitämiseksi
  • Aktiivisimman kisakauden keskittäminen kesään
Kuva: Salla Kuikka
Tässä tulen siihen yhteen tärkeään asiahaaraan, että tänä vuonna agility tulee värittämään meidän elämää suurimmaksi osaksi. Tiia sai minut tajuamaan ja ymmärtämään sen, että Hekan kanssa kannattaa ihan oikeasti katsoa ja edetä niin pitkälle kuin on mahdollista, kuitenkin siten että se on meidän, kiva yhteinen harrastus ja sen pitää olla parhautta. 3.luokka on sekä minulle että Hekalle suuri ja tuntematon, joten siksi itselläni on suuri motivaatio kehittää omaa radanlukutaitoa paremmaksi ja saada samalla Hekalle entistäkin varmempi estelukitus. Hekan kanssa aktiivisin kisakausi kannattaa ehdottomasti keskittää kesään ja sitä silmällä pitäen on alettu tekemään treeni ja -valmennussuunnitelmaa, joihin kuuluu niitä ulkopaikkakuntalaisten valmennuksia sekä epiksiä. Oikeastaan kaksi noista on jo toteutumassa, projekti juoksu A on käynnissä ja Tiian valmennus alkaa tämän kuun 20.pvä. Tulee niin parhautta ja agility on vaan niin parasta!

  • Koiratanssi; HTM:ssä uusien positioiden ja suuntien opettelua
  • Uusi HTM-ohjelma
  • Haukkumisen minimoiminen viretilan säätelemisellä
  • Freestylessa EHKÄ nousu voittajaluokkaan
  • Ei ketjuttamista
  • EI SISÄKISOJA
  • Esiintymisiä

Hehheh. Kyllä se nyt vaan on niin, että koiratanssin suhteen ovat ehkä pienet rajat tulleet vastaan sekä minulla että Hekalla. Tai ei itse lajina koiratanssiin, vaan freestyleen. Siihen nojaten en aseta FS:n suhteen mitään tavoitteita ja nousu voittajaluokkaan on myös erittäin painotettuna sanalla EHKÄ. HTM on tuntunut paljon mukavammalta ja siinä olen oppinut paremmin tuntemaan Hekaa ja samalla säätelemään sen viretilaa, jolloin haukkuminen on ollut minimissä - jopa olematonta. Ja minun (sekä monen muunkin mielestä) se on pääasia, että itsellään ja koiralla on kivaa. Oli sitten kyse agilitysta tai koiratanssista. Uusien positioiden ja suuntien opettelun lomassa rakennan uuden ohjelman, johon olen jo musiikin valinnut. Se debytoidaan todennäköisesti vasta kesällä, sillä Hekan kanssa olen päättänyt lopettaa sisäkisat kokonaan. Heka ei yksinkertaisesti suoriudu halliolosuhteissa yhtä hyvin kuin ulkokisoissa. Miksi stressaisin sitä entisetään, tuhlaisin omaa aikaani ja rahaani siihen että pahimmassa tapauksessa sekä minun, että Hekan fiilikset olisivat suoraan sanottuna p****t? Mitä minä siitä hyödyn ja ennenkaikkea miksi viedä Heka sellaisiin tilanteisiin joista se ei nauti? Siinä ei ole mielestäni mitään järkeä.
Kuva: Jukka Pätynen -koirakuvat.fi
Koiratanssin suhteen en myöskään tee mitään sen kummallisempaa treenisuunnitelmaa, sillä agility tulee voittamaan sen ihan 6-0. Meillä on onneksi nyt talveksi tiedossa ihan huippuolosuhteet päästä treenaamaan koiratanssia ja toki mekin tätä tilaisuutta käytetään hyväksi. Kuitenkaan ohjelman ketjuttamista en pidä enää myöskään hyvänä vaihtoehtona, joten eipä siinä sitten oikein sen kummempia vaihtoehtoja jää. Opittuja asioita on kuitenkin kiva käydä hyödyntämässä esiintymällä erilaisissa tapahtumissa (pyyntöjä onkin jo tullut) ja saa samalla treeniä kisatilanteita silmällä pitäen. Koiratanssi on edelleen meille rakas harrastus, mutta ei se agilitya tule ikinä voittamaan. Se jää nyt auttamatta aksailun varjoon entistäkin enemmän.

JIMI
  • Jatketaan kaverikoiravierailuja kuten tähänkin asti ja ajan salliessa olisi kiva ottaa myös toinenkin vakiovierailukohde
  • Hammaskiven poisto kesällä

Molemmille koirille toivon tietysti ennenkaikkea terveyttä ja elinvoimaisia päiviä sekä kuukausia. Hekan valmennussuunnitelmaan kuuluu entistäkin enemmän hierontaa, venyttelyä, fysioterapiaa, osteopatiaa sekä tietysti myös uintia. Minulla itselläni on kovasti opettelemista tässä kaikessa, mutta onneksi on mitä ihanimpia ihmisiä, kouluttajia ja valmentajia ympärillä neuvomassa ja opastamassa. Kummatkin saavat kaikesta harrastamisesta yms huolimatta elää täyttä koiranelämää kuten tähänkin asti, vaikka Hekan kanssa kaikki onkin varmasti erilaista tänä vuonna. Itselläni tulee jälleen ajankohtaiseksi hieman toisenlainen elämäntaparemontti, alan treenaamaan itseäni aivan eri tavalla ja siinä minulla on jälleen apuna yksi maailman huippuvalmentajista.Yhden muutoksen olen jo tehnyt, nimittäin vaihdoin agilityssa edustusseuraa. 

Tässä ne taisivat olla pääpiirteittäin. Treenejä, valmentautumista, kisoja, huoltoa, terveyttä - kaikki yhdessä ja pähkinänkuoressa. Toivottavasti tästä nyt jotakin selkoa saa, itselläni meinasi nimittäin teettää töitä saada kaikkia listattua esille mahdollisimman hyvin ja järkevästi. Blogissa alan tarkemmin ja yksityskohtaisemmin kertoa kaikesta siitä, miten valmistauduttiin, mitä treenattiin yms.

Hyvää ja tulosrikasta vuotta 2014 kaikille!