lauantai 26. marraskuuta 2016

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 1

Perjantaina töiden päätteeksi lähdimme Hekan kanssa AlmaVetiin käynnistämään projektin, kohti rennompaa mielentilaa. Menetelmänä tulen käyttämään tuttua ja turvallista, positiivista vahvistamista. Siinä missä Hekalle on saatu opetettua ties mitä temppua ja taitoa, ihan yhtä lailla se on mahdollista saada rentoutuneeksi eläinlääkärikäynneillä.

Heka laski hännän alas ja aloitti tärinän jo ulkona tullessamme klinikan oven taakse.

Käytin koiran ensitöikseen vaa'alla ja omat kuvitelmat eivät olleetkaan silkkaa kuvittelua. Heka todellakin oli saanut lisää painoa sitten viime torstain, jolloin se painoi 5,7 kg ja nyt 5,8 kg. Tavoite on vähintään se 6 kg, mielellään vähän ylikin joten hyvältä näyttää. Paino kirjattiin samantien ylös Hekan tietoihin.


Klinikalla paikanpäällä oli myös Taija, jonka kanssa kävimme keskustelua facebookissa tästä asiasta. Heka tulee vierailemaan AlmaVetissä vähintään kerran per viikko ja sen edistymistä dokumentoidaan niin video-, kuin valokuvin. Jo ennen sisälle tuloa Heka tosiaan oli jo ehtinyt laskea häntänsä koipien väliin ja lisäksi se vielä köyristi selkäänsä. Juttelimme sekä kahvittelimme Taijan kanssa odotustilassa tovin jos toisenkin ja Heka sai ihan vaan hengailla sekä kuunnella klinikan ääniä. Jos koira osoitti edes pienenkin hetken rentoutumista, naksautin ja palkkasin. Asia mikä yllätti ja ihmetytti, oli Hekan vastaanottavaisuus herkkuja kohtaan. Jännittyneenä ja stressaantuneena se ei nimittäin kykene syömään mitään. Nyt oli täysin päinvastoin. Tiedä sitten oliko kyseessä Hekan tapa koittaa rauhoitella itse itseään, mutta se on täysin mahdollista. Se nimittäin nappasi herkun kitusiinsa sen verran ahneesti.

Videolta on havaittavissa paremmin miltä Hekan käytös näytti alussa ja miten mielentila lähti muuttumaan pikkuhiljaa.


Yllätyin, että meille annettiin mahdollisuus kierrellä klinikan tiloissa, käydä yhdessä hoitohuoneessa ja vielä hoitopöydälläkin! Vau! Tämä jos joku, on todellakin siitä eläimestä ja sen hyvinvoinnista huolehtimista. Noora-hoitaja kävi vielä hoitohuoneessa varta vasten kääntymässä, jossa Heka oli hoitopöydällä. Tässä vaiheessa Heka hieman väisti, mutta pienimmästäkin eleestä rennompaan suuntaan naksautin ja palkkasin. Noin 15 minuutin kuluttua Hekan häntä oli jo noussut aavistuksen ja 20 minuutin kuluttua se oli jo selvästi rennommassa mielentilassa. Nojasi tyynesti käteeni ja herkunkin se otti rauhallisesti, ilman hotkintaa. Ehkä kaikista mieleenpainuvin tapahtui juuri ennenkuin olimme lähdössä. Paikalla ollut eläinlääkäri, Teppo Heinola, kyykistyi Hekan eteen ja Heka epäröi lähestyä ehkä n. kahden sekunnin ajan. Mutta se lähestyi! Herkku oli vielä liian suuri kynnys otettavaksi Tepon kädestä, mutta tuo tilanne sai itselleni liikutuksen kyyneleet silmiin. Tämän perusteella  se tulee olemaan on vain ajan kysymys, koska Heka ottaa seuraavan askeleen eteenpäin. 

Oma sydän on pakahtua tästä kiitollisuuden määrästä. Koko AlmaVetin henkilökunnalla on jokaisella sydän paikallaan ja puhdasta kultaa. En osaa pukea sanoiksi mielessäni vellovia kiitoksia, kuinka otettu olen että meille suotiin Hekan kanssa tämmöinen mahdollisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti