Pentukurssin päätös

Keskiviikkona päättyi 10 viikkoa kestänyt agilityn pentukurssi. Saatiin ihan mielettömän hyvä startti meidän yhteiselle taipaleelle. Nyt me treenaillaan hetken aikaa itseksemme, vahvistetaan erilaisia asioita ja odotellaan seuraavaa siirtymää lajin parissa.

Saimme itse vaikuttaa viimeisen kerran sisältöön ja valita, että harjoitteleeko jotain ihan lempiasiaksi muotoutunutta juttua vai jotain sellaista, mikä ei ehkä sujunutkaan niin hyvin. Minä valitsin mutkalla olevan putken ja kolmen esteen suoran. Syke veti noista kolmannesta hypystä keskimmäisen yli aikamoisella kamikaze-loikalla ja siinä vaiheessa oma mieli teki henkistä itsemurhaa. Syke on vielä niin nuori ja kokematon, jolla ei ole hyppytekniikka hallussa ja vaikka rimat olikin vain 5 cm:ssä, se ponnisti hypylle aivan liian kaukaa. Treenilistalle meneekin nyt hyppytekniikkaharjoitukset. Ulkona tehtiin sitten vielä erikseen noita hyppyjä ja siellä Syke osasi hahmottaa hyppäämisen paljon paremmin. Se jopa kääntyi valssissa erinomaisesti. Vauhti vain kasvaa suorilla semmoisiin sfääreihin, että niitä ei mietitä ennen kuin saadaan hyppytekniikkaa hiottua.


Tein AlmaVetille videokoosteen kuukausista 2-10 ja jaan sen myös tänne bloginkin puolelle. Videon loppupuolella näkyy myös pentukurssin "lopputesti", joka oli houkutusten highway. Ruokaa, leluja, herkkuja. Kaikkea kivaa ja Syke on erittäin perso ruualle. Minä olin täysin varma siitä, ettei se kykene juoksemaan houkutusten ohi mutta niin se vaan sieltä tuli läpi. Puolivälin jälkeen se vasta hoksasi, että "hei täällähän on jotain", mutta sortumatta mihinkään Syke juoksi suoraan maaliin. Minun luokseni. Tämä jos joku todisti minulle itselleni sen, että Syke valitsee mieluummin minun kanssani tekemisen kuin mitään herkkuja tai leluja. Siihen olen koulutuksellisesti pyrkinyt koko ajan ja suunta on enemmän kuin oikea.


Nyt siis hyödynnetään hetken aikaa itsenäistä treenioikeutta ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Todennäköisesti tulen hakemaan Sykkeelle ensi syksyksi ryhmäpaikkaa ja lisäksi on aika aloittaa loputon työmaa - nimittäin juoksupuomi. Olen lopulta tullut siihen päätökseen, että A:n lisäksi juoksari on puomille paljon parempi kuin pysäri. Koska hei...kyllähän se koira mieluummin juoksee kuin pysähtyy. Yksin minulla ei ole tietoa eikä taitoa lähteä juoksupuomia kouluttamaan, joten jollekin verkkokurssille aion kyllä ilmoittautua. Vielä en tiedä, että kenen kurssille. Vaihtoehtoja on kolme. Juoksukontaktia lähden rakentamaan matolla, joka näkyy ylläolevassa kuvassa.

Mahdollinen ryhmäpaikka ja juoksupuomikurssi sopivat ajankohdallisesti juuri oikeaan hetkeen, kun Syke on steriloitu ja luustokuvattu.

Heka on lähinnä vain chillaillut juhannuksesta lähtien. Toissapäivänä jumppasin sille tasapainotyynyllä erilaisia syvien lihasten hallintatreenejä. Alkuviikosta käyn kuitenkin sen kanssa hallilla tekemässä lyhyet muistutteluoheiset ennen ko.viikonlopun reissua.

Klinikkakäynti & juhannus

Heka se taas "osasi" järjestää jännitystä elämään viime viikolla. Vähän yli viikko sitten se alkoi käännellä häntäänsä sivuun. Minähän olin aivan varma, että anaalirauhaset on alkaneet vaivata sitä taas. Seurailin tilannetta päivän jos toisenkin, mutta koska oireilu ei helpottanut ja juhannus oli tulossa, varasin Hekalle ajan AlmaVetiin, Viivin vastaanotolle.

Erikoisen tästä koko keissistä teki se, että Hekalla ei ollut mitään muita oireita tuon hännän lisäksi. Viimeksi kun anaalirauhaset vaivasivat sitä, sillä oli on/off-ripulia, ruokahaluttomuutta ja yleistä huonovointisuutta. Ripulilla se ei ole ollut sitten viime marraskuun, sillä ei ole ollut ruokahalun kanssa minkäänlaisia ongelmia eikä mitään muutakaan. Minä kokeilin ne rauhaset useaan otteeseen kotona enkä tuntenut mitään missään. Eikä tuntenut Viivikään. Hekan anaalirauhaset olivat tyhjät ja oikein siistit. Helpotuksen huokaus. Sen sijaan Viivi tunnusteli myös eturauhasen ja syy löytyi sieltä. Se oli aavistuksen verran suurentunut. Kuulemma ihan normaaleja vanhempien uroskoirien vaivoja. Suurentunut eturauhanen painoi hieman Hekan peräsuolta ja se aiheutti hännän vetämisen sivuun. Viivi oli sitä mieltä, että tilanne tasaantuu itsestään ja luonto hoitaa tehtävänsä. Näin myös kävi, sillä jo juhannuksena mistään hännän kääntelystä ei ollut enää tietoakaan eikä sen jälkeenkään.


Juhannuskin oli sekä meni ja me vietimme sitä tuttuun tapaamme (missäpä muallakaan) mökillä. Sykkeelle tämä mökkireissu oli ensimmäinen laatuaan. Olen kyllä äärimmäisen iloinen siitä, että Syke pysytteli Hekan tavoin koko ajan näkökentässäni ja lähti kyllä nopeasti perään, jos käänsin hetkeksi pelkän selänkin.


Itse pidin ihan tietoisesti pientä päivitystaukoa somesta ja keskityin rentoutumaan sekä lataamaan akkuja. Oltiin kirjaimellisesti aivot narikassa koko porukka. Tällä viikolla palaillaankin sitten treenien pariin.

Agilitymotivaatio on huipussaan

Olen saanut hurjan paljon uutta virtaa ja motivaatiota agilityyn liittyen sen jälkeen, kun siirryin takaisin JATin riveihin. Halli on nyt niin lähellä meitä ja lisäksi yksi niistä motivaation nostattajista on tietenkin Syke, joka ottaa lajin parissa hurjan isoja harppauksia eteenpäin.


Eilen hallilla järjestettiin epikset, minne menin Hekan kanssa käyttämään sinne tienatut lahjakortit. Ajattelin "lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla", joten myös Syke lähti mukaan. Jatkoin sen kanssa fokusointiharjoituksia ja harjoittelu tuottaa tuloksia. Syke ei ole lainkaan minun käsissä kiinni ja siihen olen pyrkinyt koko ajan. Lisäksi Syke pääsi ensimmäisen kerran tutustumaan madallettuun keinuun ja treenin tulokset näkyy alla olevalta videolta.


Mitä tulee itse epiksiin, niin osallistuin Hekan kanssa vain putkiralliin, missä se tykitti kilpailun ulkopuolisena kovimman ajan miniluokassa 29,13 s (-20,87 s.) On se hurja, ei voi muuta sanoa. Meidän vedon voi katsoa instagram-tililtä, tässä vielä suora linkki sinne:


Syke on omatoimitreenien lisäksi jatkanut harjoittelua viikottaisessa penturyhmässä, missä ollaan tehty erilaisia lihashuoltoon ja kehonhallintaan liittyviä harjoituksia kaiken muun ohella. Viimeksi tänään harjoittelimme kahden aidan ja putken yhdistelmällä sokkaria ja nyt jos koskaan minä olin aivan varma, että Syke tulee ottamaan omasta liikkeestäni häiriötä ja juoksee ohi. No eihän mistään sellaisesta ollut tietoakaan. Harmittaa aika tavalla, ettei tämän päivän treeneistä tullut otettua videota. Penturyhmän treenikertoja on jäljellä enää yksi, mutta me jatkamme Sykkeen kanssa harjoittelua treenaamalla itsenäisesti. Siinä samalla saa sitten tehtyä myös Hekankin kanssa.

Minulta on muuten monesti kysytty sitä, että miten aion kontaktit Sykkeen kanssa toteuttaa. Ainoa asia minkä olen tiennyt täysin varmaksi on se, että A:lle tulee juoksari ja keinu sellaiseksi kuin Hekalla - täysillä päähän asti. Puomi on oikeastaan ollut se suurin ?-merkki. Vielä jonkin aikaa sitten olin aivan varma, että puomille tulee pysärit koska juoksupuomi rehellisesti sanottuna hieman pelotti. Mutta nyt kun olen Sykkeen kanssa treenannut, seurannut sen liikkumista yms, näen sillä juoksarin puomilla paljon potentiaalisempana vaihtoehtona kuin pysärin. Saan siihen neuvoja ja apua meidän etäkoutsilta ja onneksi treeniseuraakin on konkreettisesti tarjolla, sillä moni tulee samassa hetkessä opettamaan omalle koiralleen juoksaria. Juoksarit tulevat ajankohtaiseksi kuitenkin vasta sitten myöhemmin syksyllä, kun Syke on käynyt luustokuvissa.

Nyt me hieman höllätään ja pistetään aksat tauolle useammaksi päiväksi. Edessä on juhannus ja me lähdetään viettämään sitä mökille.

Hekan CST-hoito & roadtrip Vantaalle

Heikompaa hirvittäisi totesi äitini, kun hän katsoi kesän aikataulujani. Torstaista lähtien on kuitenkin vedetty kaikesta harjoittelusta henkeä, kun Päivi kävi silloin antamassa Hekalle kraniosakraaliterapiaa. Tämä hoitokerta oltiin sovittu jo toukokuun alussa ja se ajoitettiin reilusti ennen ensi kuun avoimia SM-kisoja ja Games-mestiksiä.

Minä olin 110% varma, että koko koira on täynnä jumeja, tukkoisuuksia ja kolotuksia kun ottaa huomioon kuinka jännittynyt Heka oli Sykkeen juoksujen loppuvaiheessa. Noin puolivälissä Päivi totesikin seuraavaa: "tämä koira ei ole ikinä ollut näin hyvässä kunnossa." Että mitä ihmettä? Totta se oli. Joku pieni jumi Hekalla oli keskellä selkää mutta se oli niin onneton, että n.minuutissa se oli hävinnyt, kun Päivi oli siihen koskenut. Heka saikin sitten ylläpitohoitona laseria polvien läheisyydessä oleviin akupisteisiin, mitkä vaikuttavat suoliston toimintaan. Heka on aina käyttäytynyt Päivin käsittelyssä todella rehellisesti. Jos sitä sattuu johonkin tai kolottaa, se lähes nukkuu koko käsittelyn ajan. Kun taas jos mihinkään ei satu, se on tosi levoton ja yrittää varmaan kertoa, että hittoako siinä lääpit kun ei mulla ole mitään. Hoidon tulos oli siis enemmän kuin positiivinen yllätys. 


Eilen olikin sitten työreissu edessä SporttiRakin toimesta tämän vuoden agilityn SM-kisoihin. Heka pääsi äidilleni päivähoitoon ja pienten sumplimisten jälkeen Syke lähti reissuun mukaan tutustumaan isojen kisojen tunnelmaan.


Ihana sponsorimme, Nutrolin, lupautui pitämään Sykkeestä huolta silloin kun se ei voinut olla työtehtävieni aikana mukana. Kiitos heille vielä tätäkin kautta! Kyllä se sisällöntuotanto vaan on se juttu, mitä rakastan työkseni tehdä ja nyt SporttiRakki mahdollistaa sen vielä erittäin rakkaan asian parissa - nimittäin koirien sekä koiraharrastusten.


Töiden ohessa ennätin jonkin verran seuraamaan itse kisoja ja ajatukset siitä, että toivottavasti joskus voisin olla Sykkeen kanssa kokemassa sitä samaa flow'ta, vahvistuivat. Syke oli ensimmäistä kertaa reissussa ilman Hekaa ja pärjäsi odotuksiin nähden erinomaisesti. Siellä se meni reippaana ja häntä tötteröllä joka paikkaan, tunnelma ja meteli SM-kisoissa on kuitenkin ihan omanlaisensa kuin jossain normikisoissa. Syke ei ollut moksiskaan. Erityisesti mieleeni jäi eräs kisaaja (hänelle terveisiä, tunnistat itsesi kyllä) ja hänen sanansa. Hän tuli ihan kasvotusten kertomaan, että on seurannut Sykkeen agilityvideoita ja pitelen käsissäni todellista kultakimpaletta. Tuollaisen palautteen kuuleminen lämmittää mieltä sekä sydäntä niin paljon. Kun odottelimme paluujunaa kotiin Helsingin rautatieasemalla, Syke pisti laiturille pötkölleen ja otti siinä kauneusunet. Edes ohi kulkeneet ihmiset ja junaliikenne eivät häirinneet.

Syke ei ehkä ole näyttely -tai jalostuskelpoinen, mutta kyllä tämän koiran luonne ja hermorakenne ovat paljon tärkeämpiä asioita. 

P.S: Sorruin kisapaikalla myös shoppailemaan. Mitäs laittavat kaikki hyvät ja meille tarpeellista tavaraa myyvät yrityksen samaan paikkaan. Ei vaiskaan. Ostin Sykkeelle uuden pannan (sillä on oikeasti vain 2 pantaa), uuden Ke-Hun ja koska sekin sai, niin piti Hekankin. Ainoa asia mitä lähdin sieltä ostamaan, olin jo varannut etukäteen - MeatLoven siipikarja-treenimakkaroita. Löytyi sitten "vähän" muutakin. Lisäksi Nutrolin muisti meitä sponsorikassilla, missä oli lisää öljyjä ja aivan ihana edustuspaita. Kyllä nyt kelpaa!

Kesä ja kiireet

Piti ihan selata blogia taaksepäin, jotta sain itseni ajantasalle siitä, että mistä olen jo kirjoitellut ja mistä en. Se on kesä nyt ja sen tietää meidän elämässä viimeistään juuri tästä, että ehdin blogin äärelle vasta kun ilta kääntyy yöhön.


Syke tuli viikko sitten takaisin kotiin juoksulomaltaan pienten kommenverkkien kautta. Heka oli neljän päivän ajan aikamoisessa paineessa, vaikka pesin Sykkeen ja se ei enää päästänyt Hekaa berberinsä puolelle. Tilanne alkoi Hekan kohdalla kärjistyä siihen, ettei se kyennyt syömään eikä nukkumaan. Hain paikallisesta lemmikkitarvikeliikkeestä narttusuihketta. Sen ansiosta Hekakin alkoi lopulta rauhoittua. Tällä hetkellä meidän arki on palautunut normaaleihin uomeihinsa. Suihketta ei tarvita, Syke ei enää kiinnosta Hekaa ja kerran se muuten ärähtikin sille, että ne päivät on ohi.

Nyt kun Syke on tullut takaisin, on pystytty sen kanssa aktivoitumaan agilityssa ihan kunnolla ja neiti onkin ottanut lajin parissa isoja harppauksia eteenpäin. Tällä hetkellä keskitytään pääasiassa fokusointiin, lukituksiin sekä estevarmuuden pohjien rakentamiseen ja paikallaoloon. Sykehän kävi juoksujen aikanakin harjoittelemassa, mutta siitä huomasi miten se oli hieman "tuulella käyvä" ja keskittyminenkin herpaantui. Nyt kun juoksut on loppuneet, Syke on oma itsensä - kuuliainen työmyyrä jonka motivaatio on 100%.


Sain myös vihdoin ja viimein hankittua itsenäisen treenioikeuden, joten päästään hallille nyt myös enemmän omatoimisesti jatkamaan pentukurssin kotitehtävien parissa.

Sillä välin kun Syke oli hoidossa, kävin Hekan kanssa JATin järjestämissä ratatreeneissä ja mitä ylipäätään tulee elosalaman treeneihin, harjoitellaan oikeastaan silloin kun on tarvetta. Ennen viime viikonlopun kisoja otettiin kontaktioheiset mutta siinä se sitten olikin. Ryhmäpaikkaahan Hekalla ei ole enkä enää sille sellaista tule ottamaan. Pystyn hyödyntämään sen kanssa itsenäistä treenioikeutta ja kisamittaisia estevälejä käydään harjoittelemassa sitten epiksissä sekä ratatreeneissä. Tämä riittää sille vallan mainiosti. Heka on ollut ehkä jopa hivenen paremmassa vireessä, kun ei hinkuttamalla hinkuteta. En tiedä, mutta siltä se tuntuu.

Lisäksi Heka ennätti viimeisen kuukauden aikana käydä esittelemässä koirafrisbeetä erään hankkeen nuorille sekä Haukkuvaaran junnuleiriläisille. Nämä esiintymiset menivät sen verran hyvin ja Heka palautui niistä nopeasti, joten eiköhän meidät vielä nähdä tämän vuoden frisbeekisoissa senioreiden sarjassa. Kisat järjestetään 16 km:n päässä, Laukaassa, joten matkan aiheuttamaa väsymystä ja rasitusta ei tule lainkaan.

Huomenna Päivi tulee tekemään Hekalle CST-hoidon ja sitten se saakin huilailla ensi tiistaihin asti, jolloin on epikset. Sitä ennen me lähdetään Sykkeen kanssa pyörähtämään Vantaalla, minne menen SporttiRakin alaisuudessa tuottamaan sisältöä agilityn SM-kisoihin. Heka menee äidilleni hoitoon siksi aikaa ja Syke lähtee tutustumaan isojen kisojen tunnelmaan.

Ihmeitä tapahtuu - hyppärinolla plakkariin

Alkaa ne palaset loksahtelemaan paikoilleen ja homma rullaamaan myös kisatantereella. Tänään kaahailtiin kotikisoissa ja tuomarina toimi Jouni Kautto. 

Päivä päästiin starttamaan C-hyppyradalla, joka oli mukavan virtaava ja vauhdikas. Siellä oli kuitenkin muutamia paikkoja, missä piti osata rytmittää tarkasti sekä kertoa koiralle ajoissa minne ollaan menossa. Helposti sai myös lähetettyä koiraa joissakin kohdissa, että ohjaaja ennätti pääsemään edelle. Heka oli yllättävän hyvässä vireessä, hetken jopa pelotti että onko sillä kaikki varmasti hyvin. Alku lähti rullaamaan varsin mukavasti ja suunnitellusti, mutta vasta okserin jälkeen tapahtui muutamia aivopieruja. Pakkovalssi putken pimeään päähän muuttuikin sinne polkaisuksi ja 13.putken jälkeen suunniteltu sokkari vaihtui viskileikkaukseksi. Näistä huolimatta sain pidettyä koiran "hyppysissä" ja kun oltiin neljänneksi viimeisellä esteellä ilman yhtäkään virhettä, päätin että nyt taistellaan vaikka väkisin se nolla.

Niin siinä sitten kävi, että nollalla tultiin maaliin ajassa 36,52 (-9,51) + etenemällä 4,47 m/s ja tällä suorituksella napattiin vielä peräti 3.sija! Erityisen mieltä ja sydäntä lämmittävältä tuntui seurakavereiden tsemppaus sekä kannustus, jonka kuulin ihan sinne radalle saakka. Huippua!


Meidän osalta päivän viimeinen rata oli sitten agilityrata, joka sekin oli oikein kivan tuntuinen. Jos edellinen rata meni vireen osalta hyvin, nyt oli sitten ihan eri meininki. 4.esteen jälkeen Heka vetäisi sokan irti ja silloin kun vire menee yli, se alkaa räyhätä jaloissa, ei irtoa ja A:n kanssa se käyttäytyi siten, että ihan kuin se ei olisi koskaan ikinä edes nähnyt koko estettä. Juostiin sitten parin aidan ja keppien kautta suoraan maaliin.

Vielä vähän enemmän olisin saanut laittaa omiin jalkoihin vauhtia, niin oltaisiin saatu ajasta useampi sekunti pois. Tehdään se seuraavissa karkeloissa sitten.

Aika sterilisaatioon varattu

Toimenpide tehdään tähystysmenetelmällä ja leikkauksen suorittaa molempien koirien oma luotto-eläinlääkäri, Suvi Heinola.

Kuva - Keski-Suomen eläinklinikka