Onnea 1-vuotias AlmaVet!

Vaikka me löysimme Hekan kanssa tiemme AlmaVetiin vasta viime vuoden marraskuussa, on klinikka avannut ovensa jo vuoden 2016 huhtikuussa. Tänään AlmaVet juhlisti 1-vuotista taivaltaan avoimien ovien merkeissä. Paikanpäällä oli jos jonkinlaista vipinää sekä vilskettä, mm.herkkumaistiaiset, lemmikkikuvaus + allekirjoittaneen ja Hekan koiratanssiesitys.

Heka & AlmaVetin ihana klinikkamanageri Taija
Kävimme klinikalla Hekan kanssa aiemmin tällä viikolla, jolloin sovimme Suvin kanssa mm.käytännön asioista ja tarkistimme ulkona paikan, missä olisi kaikista parasta esiintyä. Sisätiloissa olisi ollut aivan liian ahdasta, joten päädyimme yksissä tuumin että laitetaan show pystyyn pihalla.

Meillä ei ole pitkään aikaan ollut minkäänlaista rutiinia mihinkään koiratanssiohjelmaan, sillä laji ei kiinnosta samalla tavalla kuin joskus ennen muinoin. En halunnut esiintyä millään mutu-tuntumalla, joten päätin herättää henkiin meidän viimeisimmän freestyleohjelman vuodelta 2014. Metri x metri matolla muistuttelin eilen olohuoneessa Hekalle parit temput, that's it. Niillä mentiin. Tuo koira tuppaa usein vetämään itsensä melkoisiin sfääreihin freestylea tehdessä, mutta jollain ihmeen kaupalla pakka pysyi kasassa loppuun asti. Muistin itse koko ohjelman, kerroin Hekalle selvästi että mitä sen kuuluu tehdä ja tämä ei kun antaa palaa vaan. En ihan heti muista, koska olisin koiratanssiesityksen jälkeen tuntenut näin suurta iloa. Voi kun saataisiin tuo sama flow ehkä vielä joskus ihan kisakehään saakka.

Saatiin kyllä niin mieltä lämmittäviä sanoja ja kiitoksia, että vetistelyksi meinasi mennä. Näiden yhteisten vuosien aikana olemme oppineet Hekan kanssa niin hyvin jo tuntemaan toisemme, ettei meidän tarvitse enää harjoitella niin paljon kuin joskus aiemmin. Koira hoitaa oman tonttinsa ja minä tuen sitä antamalla sille ohjeita. Parasta.

Hekan backstage sijoitettiin operaatiohuoneeseen, missä on kultainen kuppi ja palvelija?!

Esityksen jälkeen olikin sitten hyvin aikaa nauttia synttärihumusta. Kaveriselfieitä, rapsutuksia, herkkumaistiaisia ja lisäksi Heka kävi keimailemassa kameran edessä. Ihan yksin Heka ei kuvattavana kuitenkaan ollut, mutta siitä sitten hieman tuonnempana jahka saan kuvat nähtäville. 

Populaa riitti ja päivä oli muutenkin erittäin mukava. Heka sai klinikalta lähtiessään vielä itselleen pussillisen herkkuja sekä hammastahnaa ja skumppaa. Tosin jälkimmäinen on kaksijalkaiselle. 

Vielä kerran tätä(kin) kautta PALJON ONNEA koko team AlmaVet! Me ollaan niin onnellisia ja kiitollisia siitä, että meillä on teidät!

Elämää stressikoiran kanssa

Sain idean tämän tekstin kirjoittamiseen Riia-mittelin blogista. Tai ylipäätään se ajatus lähti nimenomaan siitä, että varmasti lähes jokaisella koiralla on jokin hieman ikävämpi piirre ja/tai ominaisuus, jota haluaisi lähteä työstämään tai häivyttäisi mieluusti kokonaan pois. Jos se ylipäätään on mahdollista. Myös Hekalla on kaksi varjopuolta, joista toiseen paneudutaan nyt hieman syvemmin. Nimittäin stressiin.

Hekan kanssa on helppoa elää n.90% ajasta. Täällä blogissa ja muilla sosiaalisen median kanavilla tulen usein maininneeksi, että Heka on kuin ihmisen mieli. Sitä se todellakin on. Se 10% koostuu niistä varjopuolista ja nimenomaan stressi on niistä se ensimmäinen. Jokainen joka on joskus itse stressiä joutunut kokemaan, tietää että se on tunteena kamalan kuluttava. Se vaikuttaa mm.mielialaan, unenlaatuun, ruokahaluun ja noin yleisesti se alentaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ei ole hyvä juttu se. Pitkään jatkunut stressi aiheuttaa niin fyysisiä, kuin henkisiäkin oireita. Ei yhtään hyvä juttu.


Millaisissa tilanteissa stressiä esiintyy?

Suurimmaksi stressin aiheuttajaksi olen Hekan kohdalla huomannut äkilliset muutokset aikataulussa. Tottakai elämäntilanteet voivat muuttua joskus jopa liiankin yllättävästi, mutta nyt puhun lähinnä ihan normaaleista arkirutiineista. Koirat rakastavat rutiineja ja niin tekee myös Heka. Työpäiväni Heka käyttää yksinollessaan nukkumiseen sekä rauhoittumiseen. Joskus kuitenkin on päiviä, jolloin Heka lähtee mukaani töihin kun tarvitsen sitä mm.ohjaustilanteessa. Siinä rikkoutuu sen normaali arkirutiini niin ruokinnan, kuin unenkin suhteen. 

Työpäiväni kestää matkojen kanssa hieman alle 8 tuntia kerrallaan. Jos työpäivä syystä tai toisesta venyy vaikka tunnilla pidemmäksi, Heka on jo ovella vastassa ja usein se on joko oksentanut tai sillä on vähintään maha kipeä. Ja Hekalla se parantuminen ei tapahtu tunnissa tai kahdessa, siihen menee vähintään vuorokausi menneisyydessä tapahtuneen hoitovirheen vuoksi.

Miten stressi ilmenee?

Tuossa yläpuolella tulikin ilmi jo 2 stressin ilmenemismuodoista. Oksentamisen ja mahakivun lisäksi fyysisinä oireina esiintyy myös ruokahaluttomuutta. Henkisinä oireina ilmenee joko ylivilkkautta, apaattisuutta ja myös häiriöherkkyyttä. Jälkimmäisenä mainitun henkisen oireen kirjoittaminen tuntui sikäli "ironiselta", että jokainen joka on nähnyt Hekan harrastus -ja kilpailukentillä tietää, kuinka se ignooraa ympäriltään kaiken sillä hetkellä keskittyen täysillä siihen, mitä juuri sillä hetkellä tehdään. Silloin me ollaan sellaisessa yhteisessä kuplassa, jossa teemme kaiken yhdessä - toisiimme turvautuen.

Stressaantuneena Heka kiinnittää todella voimakkaasti huomiota mm.ääntään korottaviin ihmisiin ja äkkinäisiin liikkeisiin. Se haukahtelee todella terävästi ja saattaa jopa murista. Minun Hekani normaaliin käytökseen ei kuulu muriseminen, stressi vain ajaa sen tilaan jota se pyrkii helpottamaan ko.käytöksellä.

Kuinka stressiä voi ennaltaehkäistä?

Yritän tietysti parhaani mukaan välttää stressiä aiheuttavia tilanteita ennakoimalla ja ottamalla huomioon eri asioita, jos se vain on mahdollista. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita meidän viikottaiset agilityharjoitukset, jotka ovat keskiviikkoisin. Harjoitusten jälkeisen päivänä Hekan elämä on rauhallista ja sitä ei oteta mm.töihin eikä sen kanssa mennä mihinkään kyläilemään. Elellään sellaista ihan perusarkea. Tämän koen äärimmäisen tärkeänä asiana myös kehonhuollon kannalta, että elimistölle annetaan tilaisuus palautua. Jos Hekan kanssa ei tehdä näin, se jää ns.kiihtyneeseen tilaan, josta seuraa sitä stressiä ja sitä en missään nimessä halua. Maitohappobakteereita meiltä löytyy kaapista aina, varmuuden vuoksi.

Jos taas tiedän, että Hekalla on työpäivä ajankohtana x, sen elämää rauhoitetaan sitä edellisenä päivänä samalla tavalla.

Joskus eteen on tullut tilanteita (mm.syksyllä 2015) olen olosuhteiden pakosta joutunut etsimään Hekalle hoitopaikkaa muualta kuin äitini luota. Helposti stressaavaa koiraa ei niin vain viedä sille tuntemattomaan paikkaan hoitoon. Haluan ehdottomasti, että siellä hoitopaikassa ollaan tietoisia stressiherkkyydestä ja siksi pyrin viemään Hekan jo hyvissä ajoin tutustumaan sinne etukäteen. 


Välillä sitä tulee mietittyä, että pitävätkö ihmiset minua hysteerisenä tai jonkinlaisena "yliholhoojana." Jos vain voisin, antaisin mieluusti tällä tavoin ajattelevan ihmisen kokeilla millaista se elämä on silloin, kun stressitila menee on-asentoon. Vastuullisena koiranomistajana en kuitenkaan sitä tee, Hekalle en todellakaan aio tietoisesti aiheuttaa huonovointisuutta.

Tästäkin tekstistä voi helposti saada sellaisen mielikuvan, että meidän elämä olisi jotenkin vaikeaa. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kuten sanoin jo alussa, 90% Hekan kanssa elämisestä on helppoa. Se 10% on kuitenkin vain hyvin pieni osa siihen verrattuna. Teen kaikkeni sekä parhaani, että jos/kun stressaaviin tilanteisiin on mahdollista puuttua tai saada ne ihan minimiin, tottakai sen teen. Se vain vaatii usein erilaisia järjestelyjä ja sotasuunnitelmia, mutta se on todellakin sen arvoista jos minä saan niillä koirani voimaan hyvin. 

Kohti kilpailukautta

Maanantaihin saakka Heka otti pääasiassa lepiä osteopatian jäljiltä ja näin ollen sen keho on saanut palautua kaikessa rauhassa takaisin tasapainoon. 

Kevät on kohissut jo pidemmän aikaa ja nyt kun Heka on sekä huollettu, että terveystarkastettu, ollaan pikkuhiljaa ruvettu valmistautumaan kesään ja tietysti itse kilpailukauteen. Vielä ei kuitenkaan konkreettisesti olla juurikaan mitään tehty, mutta eiköhän tässä pääsiäisloman aikana laiteta hommaa aluille.

Maanantaina Jattilassa järjestettiin agilityn möllikisat ja seurattuani kavereiden videoita viikonlopun aluevalmennuksesta, kiinnitin huomiota Jattilan tekonurmelle lisätystä hiekasta. Koirat eivät liukastelleet ja moni oli sanonut pohjan olevan pitävämpi nyt. Mietin ja harkitsin asiaa moneen otteeseen, mutta lähdettiin lopulta Hekan kanssa kokeilemaan pitävätkö puheet paikkansa. Ilmoittauduin ainoastaan putkiralliluokkaan ja varmuuden vuoksi suojasin Hekan kannuskynnet. Ne puheet todellakin pitivät paikkansa, sillä Heka ei vetänyt yhtäkään sivuslidea, vaan tykitti kilpailun ulkopuolisena kovimman ajan miniluokassa: 21,52 s 0-tuloksella.

Juostiin sama ralli kahdesti, sillä halusin kokeilla kahta eri variaatiota 4.putken kohdalla. Tottakai se surkeampi suoritus tallentui videolle, mutta menköön nyt.


Ihan ei Hekan vauhti ole omasta mielestäni kilpailukestävyyden tasolla, mutta ei sen vielä edes kuulukkaan olla. Nyt sitä vasta ruvetaan kasvattelemaan. Mutta koira kulkee hyvin, se on pääasia.

Tänään palailtiin takaisin omiin viikkotreeneihin, jossa oli luvassa kaarretta, kahdeksikkoa ja hyppytekniikkaa. Aloitettiin hyppytekniikalla yhdistettynä kahdeksikkoon. Heka muisti hyppytekniikkaharjoitteen ja siihen ei tarvinnut ruveta tuhraamaan ylimääräistä aikaa. Kahdeksikossa rytmitin itse toisella kerralla väärin ja sen seurauksena Heka oli tulossa okserista ohi, korjasi viime hetkellä jolloin se lähti arvioimaan kahta seuraavaa hyppyä väärin. Tämän seurauksena tuli rima alas. Julia kuitenkin sanoi, että Heka hyppää kaarteissa todella hyvin eikä sillä ole niissä mitään ongelmaa, kunhan ohjaaja vain rytmittää oikein. 

Miten se voikin olla niin uskomattoman vaikeaa?

En ollut kuivaharjoitellut itse rataa sen koommin, joten seuraava osuus meni sitten vähän harakoille sen vuoksi. Ei siis koiran puolesta, vaan minun. Heka sen sijaan teki loistoduunia ja mm.puolivalssi sekä poispäinkäännös + hirtto putkeen oikealta puolelta onnistuivat täysin yli odotusten. Kyllä se on nyt ohjaajankin ruvettava käymään niillä juoksulenkeillä sekä kehitettävää omaa ketteryyttä ja kestävyyttä.

Koeajoimme samassa yhteydessä yllä olevassa kuvassa Hekan etutassuissa olevat suojat. Ne ovat Kepeä Taipaleen valmistamat jarruanturasuojat. Niiden tehtävä on suojata koiran etujaloissa olevat jarruanturat, joihin tuppaa tulemaan nirhaumia mm.vinttikoirilla. Suojat ovat keskeltä avoimet, jolloin rannenivelten liikeradat pysyvät normaaleina. Alunperin noita suojia oli saatavilla vain koossa whippet - bordercollie, mutta kerroin valmistajalle, että Hekan lisäksi varmasti moni muukin minikoira hyötyisi noista suojista. Ei mennyt kuin n.3 viikkoa kun sain kuulla, että nyt suojia saa myös koossa kääpiövillakoira. Itse en noita suojia tilannut jarruanturoiden vuoksi, vaan kannuskynsien. Heka ei ollut niistä moksiskaan ja kynnet pysyivät myös tiukasti suojien alla turvassa. Enää meidän ei tarvitse tehdä Hekalle tassusidosvirityksiä suojaksi.


Huomenna Hekalla on taas vaihteeksi työpäivä edessä, sillä olen luvannut esiintyä sen kanssa työpaikkani nuorten järjestämässä pääsiäistapahtumassa. En kyllä vielä(kään) tiedä, että mitä tehdään ja millä tavalla, mutta eiköhän me jotakin kivaa keksitä. Kaiken lisäksi huomenna alkaa kauan odotettu ja NIIN tarpeellinen pääsiäisloma.

Skeittaava irokeesipuudeli

Varokaa Jyväskylän kadut, täältä tulee Heka - skeittaava irokeesipuudeli!


Olen jo pidemmän tovin ajatellut opettavani Hekan skeittaamaan. Aina se on kuitenkin jäänyt, mutta nyt alkoi ihan tosissaan mieli ruveta kehittelemään jotain ihan uutta. Halusin ihan ensimmäiseksi kokeilla, että syttyisikö Heka laudalle ylipäätään ja hommasin sellaisen 5 euron minilaudan. Jaa että syttyikö? Pitikö sitä nyt ylipäätään edes miettiä? Piti lähteä uudelleen lautakaupoille ja tällä kertaa sieltä lähti mukaan kunnollisen kokoinen skeittilauta, jonka päälle Heka mahtuu hyvin seisomaan.

Tällä hetkellä lautaharjoittelua on takana vasta 2 kertaa, kymmenen minuutin mittaisissa pätkissä ja meno näyttää tältä.


Uskomaton tyyppi. Heka on ymmärtänyt idean yllättävän nopeasti ja se osaa jo mm.potkia takajalalla vauhtia lyhyissä pätkissä. Alussa se hieman jännitti laudan päällä olemista, mutta nopeasti se siitä rohkaistui ja menee nyt sinne ihan oma-aloitteisesti. Jatketaan harjoittelua ja katsotaan mihin tämä projekti tästä vielä kehkeytyy.

9-vuotias feikkiveteraani

Heka, tuo valkoinen elosalama, minun varjoni, ajatustenlukijani ja ihmisen mieli täytti eilen huimat 9 vuotta! Ikä on kuitenkin Hekassa vain numeroita. Se ei ole enää mikään poikkeus, että sitä luullaan edelleen paljon nuoremmaksi, Heka nimittäin on kuin ikuinen pentu. Tuntuu, että vauhti vain lisääntyy ja edelleen tuo kaveri päihittää agilityradoilla nuoremmat kanssakilpailijansa. Heka on juuri se THE koira, minun elämäni koira. Kaikkea mitä ollaan yhdessä koettu, on vaikea tiivistää samaan lauseeseen tai tähän blogitekstiin ylipäätään. Paljon onnea maailman paras Heka, olethan ilonani vielä pitkään!

Feikkiveteraani kävi syntymäpäivänään AlmaVetissä aktiivi-ikäisen koiran terveystarkastuksessa ja samalla klinikkareissulla laitettiin rokotukset ajantasalle. Verinäytteestä tutkittiin elinarvot sekä verenkuva, jotka osoittivat kaiken olevan siltä osin kunnossa. Myös sydämessä ja imusolmukkeissa oli kaikki ok. Heka oli muuten äärimmäisen reipas ja rento verinäytteen oton sekä rokotteen laiton aikaan. Verinäytteen Suvi otti kaulasta ja tässä vaiheessa ihmetytti suuresti, ettei Heka päästänyt inahdustakaan eikä säpsynyt. Rabiesrokotteen kanssa tehtiin niin, että Suvi ensin pienesti nipisteli Hekaa niskasta ja minä palkkailin sitä samalla. Itse rokotustakaan Heka ei tajunnut eikä se millään tavoin edes kirvellyt. Tästä tulikin varsin miellyttävä klinikkakäynti, vaikka Heka ei aamulla ymmärtänyt miksi se ei saanut aamuruokaansa. Verikokeiden takia tuli pitää kahdeksan tunnin paasto. Omistaja jätti myös oman aamupalansa syömättä, pelkästään myötätunnosta.

Vielä pitäisi varata aika ihan perusteelliseen hammasröntgeniin, jotta saadaan Hekan suun tilanne kokonaisuudessaan kartoitettua. Mutta kyllä helpotti nuo verikokeiden tulokset.


Työvoitto!

Tänään Hekan oli sitten vuoro päästä Marjon käsittelyyn. Kuten jo edellisessä tekstissä mainitsin, sieltä lantiosta saattaisi erittäin suurella todennäköisyydellä löytyä jumeja/tukkoisuutta. Ja löytyihän niitä, itseasiassa vähän joka puolelta koiraa. Tästä aiheesta käytiin eilen facebookissa mielenkiintoista keskustelua. Kuulemma sacrumin alaosan ligamenttien kireys aiheuttaa anaaliongelmia ja tästä Marjo puhuikin tänään melko kattavasti. Mitä ilmeisemmin Hekalla on ollut jonkin sortin jumi lantiossa jo jonkun aikaa ja anaalit itsessään on jäsähtäneet. Eli kaksi tekijää yhdessä on saattaneet pahentaneet oireilua. Avattavaa löytyi niin takapuolesta, lantiosta, kuin oikeasta SI-nivelestä ja myös niskasta. Suvi oli sitä mieltä, että se on hyvä merkki kun jumit ovat vaihtaneet paikkaa, vaikka se ei tietysti millään tasolla ole koiralle mukavaa. On siis todennäköisempää, että anaaliongelma oli ulkoisen tekijän aiheuttama. Ei sisäisen. Tätä mieltä oltiin sekä minä, että myös Suvi ja Marjo.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onneksi meillä on Marjo ja Marjon taikanäpit, jotka saivat Hekan juntturat avautumaan. Nyt kun on sekä anaalit huuhdottu, että koira availtu jumeista, Heka joutuu vetämään lonkkaa loppuviikon.

Hanurikuulumiset

Ja heti alkuun pahoittelen tuota "kaunista" otsikkoa, vaikka se varsin kuvaava tähän tilanteeseen onkin. Yksi ja toinenkin kaveri ihmetteli, kuinka Heka pystyi osallistumaan eiliseen Jennan valmennukseen vaikka se oli maanantaina nukutettu ja berberiä ronklattu. Keskiviikkona ei osallistuttu omiin harjoituksiin ollenkaan, sillä Heka oli vielä silloin kipulääkekuurilla. Ko.kuuri loppui perjantaina ja kysyin varmuuden vuoksi Suvilta, että saadaanko mennä Jennan koutsittaviksi. Ja saatiin siihen kysymykseen myöntävä vastaus. Koska Hekan eläinlääkäri antoi hyväksynnän ja koira on ollut muutenkin oma entinen itsensä, niin osallistumiselle ei ollut mitään estettä.

Kännikala maanantai-iltana

Tuosta kävikin nyt ilmi, että Hekalle ja Hekan hanurille kuuluu oikein hyvää. Tiistaipäivän kaveri oli vielä aika väsyksissä, mutta sitten keskiviikkona meno yltyi välillä jo vähän liian lujaksi. Häntä asettui uomiinsa tiistain aikana ja siitä lähtien Heka on ollut täysin oma itsensä. Sen ruokahalu palasi takaisin, käytös muuttui takaisin normaaliksi, maiskuttelu loppui ja ennenkaikkea takapuoli ei ole enää vaivannut. Kyllä sitä on taas näin jälkikäteen tullut mietittyä, että kuinka kauan nuo kirotut rauhaset ovat mahtaneet Hekaa vaivata. Sitä on nyt melkeinpä turha murehtia enää, tapahtunut mikä tapahtunut vaikka kyllähän se pahalta tuntuu. Nämä on taas niitä koiranomistajan "tähtihetkiä."

Suosittelen kaikkia koiranomistajia tarkistuttamaan oman koiran/koirien anaalirauhaset silloin tällöin eläinlääkärin toimesta. Anaalithan voivat oireilla muullakin tavalla, mm. nielutulehduksena/närästyksenä ja/tai hajuaistin heikkenemisenä. Ei sen aina tarvitse ilmetä nimenomaan takapuolessa.

Hekalle tulee ensi viikosta astetta rauhallisempi viikko. Huomenna mennään AlmaVetiin terveystarkastukseen sekä laittamaan rokotukset ajantasalle. Tiistaina Heka pääsee Marjon käsittelyyn. Koen paremmaksi tsekkauttaa tuon kropan ja varsinkin lantion tilanteen, kun eihän sitä tiedä vaikka nuo vielä hetki sitten kivuliaat anaalit olisivat aiheuttaneet sinne tukkoja/jumeja.

Jenna Caloanderin valmennus

Oli kuulkaa erittäin ERITTÄIN hilkulla, että mahduttiin Hekan kanssa ihanan Jenna Caloanderin valmennukseen. Valmennus järjestettiin JATilla ja jo ilmoittautuessani ruksitin haluavani harjoitella nimenomaan kivituhkalla.

Rata oli aivan mahtava! Kun mielikuvaharjoittelin sitä eilen illalla mielessäni, tuli heti sellainen olo että tämä on juuri sellaista mitä me ollaan Hekan kanssa kaivattu. Tosin heti alussa oli aika kaamea kohta, joka oli samankaltainen kuin viime SM-kisojen maksien finaaliradalla ollut "keppiansa." Nyt siinä oli keppien sijasta kuitenkin aita ja ko.radankohta oli ikäänkuin peilikuva.


Kuitenkin aika sekalaiseksi sillisalaatiksi meni tämä valmennus tällä kertaa meidän osalta. Heka oudoksui kivituhkakenttää, minkä vuoksi se oli ajoittain aivan pihalla. Jopa Jennakin oli sitä mieltä, että tuo koira ei ole yhtään oma itsensä. Hekaa joutui jopa saattelemaan takaakiertoihin, mikä on sille todella epänormaalia. Normaalistihan sen pystyy irroittamaan takaakiertoihin vaikka hallin toisesta päästä. En päässyt yhtään omaan ohjaukseeni kiinni kun koira ei liikkunut tuolla pohjalla kuten yleensä. Mutta eipä tuo ole mikään ihme, kun Heka on harjoitellut suurimmaksi osaksi keinonurmella. Saatiin me kuitenkin onnistumisiakin aikaiseksi, mm. se kaamea aita putki-yhdistelmä onnistui. Hekan kanssa jouduttiin tekemään myös paljon enemmän pidätteitä, sillä se teki alkuunsa melkoisia kaarroksia (joka näkyy myös videolla.)

Kyllähän se hieman harmitti, ettei pystytty antamaan parastamme. Mutta kuten Jenna sanoi, kyse ei ole treenaamattomuudesta tai siitä ettei Heka osaisi. Sillä se osaa, mutta kivituhkakenttä tuntui siitä tänään melko oudolta. Nyt ruvetaankin hakemaan tuntumaa myös kivituhkalla, jotta koira ei ole sitten kesän kisakaudella yhtä pahasti pihalla.

Eniten kuitenkin lämmittivät Jennan sanat siitä, kuinka täysillä Heka menee ja miten hyvässä kunnossa se on. Hekahan täyttää ylihuomenna 9, mutta ikä siinä on edelleen numeroita. Eihän siitä todellakaan usko, että se on kohta jo 9-vuotias.