Kohti Jyväskylän pentunäyttelyä - Aatoksen kanssa



Viikon päästä eletään jo maaliskuun ensimmäistä päivää. Se tarkoittaa myös sitä kuukautta, kun Jyväskylän paviljongissa järjestetään jo toistamiseen Kids & Pets Lapsi -& lemmikkimessut sekä samassa yhteydessä tietysti myös Royal Canin-pentunäyttelyt.

Kuten jo aiemmassa blogitekstissä tulin maininneeksi, jatkan tänäkin vuonna hyväksi ja toimivaksi todettua yhteistyötä itse messujen ja Showlinkin kanssa. Kerroin myös palaavani pentunäyttelyssä kehään, mutta silloin en maininnut vielä kenen kanssa. Onko meille kaikessa hiljaisuudessa muuttanut kolmas koira? Ei sentään. Saanko kuitenkin esitellä...

Kuva - Julia Hakula

Hän on Aatos, viralliselta nimeltään Zebec Quality Choice ja samalta kasvattajalta kuin Syke. Minä olen saanut ilon, sekä kunnian esittää tämän lupaavan herrasmiehen alun Jyväskylän pentunäyttelyssä. Omat ja pienet haasteensa tähän kaikkeen tuo kuitenkin se, että Aatos asuu Vehmaalla ja allekirjoittanut Jyväskylässä ja näin ollen mitään intensiivistä harjoittelua ei ole tiedossa. Mutta...minä jos joku rakastan haasteita ja uskon kyllä, että päästään Aatoksen kanssa nopeasti samalle aaltopituudelle. Ihan täysin kylmiltään kehään ei kuitenkaan tarvitse mennä, sillä Aatos saapuu jo hyvissä ajoin ennen näyttelyä Jyväskylään. Ehdin siis hyvin harjoitella sen kanssa kaiken oleellisen ja tarvittavan.

Aatos on siitä erityinen koira, sillä kasvattaja antoi minulle täydet valtuudet keksiä koko pentueelle viralliset nimet. Kiitokset jo näin etukäteen Aatoksen omistajalle, Julialle, että luotat tämän komeuden minun käsiini.

Miten näyttelyyn valmistaudutaan? Mitä pennun kanssa kannattaa harjoitella? Miten tuomarin käsittelystä tehdään koiralle mukava tilanne? Tätä ja kaikkea muuta huikeaa on luvassa, kun tästä alkaa meidän matka kohti Jyväskylän pentunäyttelyä.

Juoksupuomi - 1/4 (25%) suoritettu & Hekan kuulumiset

Se perinteinen, joka kevät ilmaantuva kuume on ajanut minut makuuasentoon. Viime viikko oli yhtä hulabaloota niin töiden kuin koirajuttujenkin osalta. Vaikka viikko sinällään ilman yhtäkään lepopäivää ei tunnu mitenkään isolta, minulla se riittää siihen että kun elimistö antaa levolle vallan, nousee myös kuume. Jos tällä pelkällä kuumella selvitään, sehän on enemmän kuin hyvä asia.

Minulla oli jo sunnuntaina sellainen olo, että taitaa tauti tehdä tuloaan mutta halusin silti edistää Sykkeen juoksupuomiprojektia. Sen suhteen ollaan tällä hetkellä siinä vaiheessa, että kurssista 25% eli 1/4 on suoritettu hyväksytysti! Seuraavaksi siirrytään mattotargetille. Tämä lopullinen vaihe ennen matolle siirtymistä oli tähän mennessä Sykkeelle melko haastava. Palasin hetkeksi harjoittelussa taaksepäin ja kun Syke sitten muisti mitä sen täytyy tehdä, onnistui etäisyyden kasvattaminenkin. Hyväksytysti.


En ottanut tälle kuukaudelle itsenäistä harjoitteluoikeutta hallille ollenkaan, sillä tiesin pystyväni hoitamaan tämän osuuden muualla. Sen sijaan ensi kuukaudelle se on tarkoitus hankkia, koska nyt kuvioihin tulee vauhti ja sitä ei missään kellarissa pysty tekemään.

Heka on voinut viime perjantain hoidon jälkeen todella TODELLA hyvin. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmin hoitovaste alkaa siinä näkyä. Haluan kuitenkin korostaa, että Hekalla ei ollut alunperin mitään suurta hätää. Joku voisi taas sanoa, että ylihysteerinen omistaja sillä on, mutta kovin ylihysteerisenä tuli osuttua jälleen kerran oikeaan.

Heka laserhoidossa & ostepaatilla

Olen vuodesta 2017 lähtien ottanut Hekalle yhdeksi osaksi reissujen jälkeiseksi palautumisrutiiniksi laseroinnin. Kuitenkin auto -ja junamatkat sekä itse reissun sisältö vaikuttavat vanhempaan koiraan ihan eri tavalla.

Kuitenkin keskiviikkona kiinnitin Hekan käytökseen todella tarkoilla silmillä huomiota, sillä tuo koira tykkäsi poikkeuksellisen voimakkaasti painaa itseään ja erityisesti niskaansa laserlaitetta vasten. Siinä sitten keskusteltiin Veran kanssa asiasta ja päädyttiin yksissä tuumin siihen, että minun kannattaa jutella vielä Suvin kanssa. Näin Suvin torstaina klinikalla muussa yhteydessä ja lyhyen keskustelun jälkeen tulimme molemmat siihen tulokseen, että Hekalla on mitä todennäköisimmin kireyksiä niskan ja/tai kallonpohjan alueella. Tässä tilanteessa se paras ja oikea henkilö Hekaa hoitamaan oli Marjo, jolle sainkin ajan jo heti tälle päivälle.


Kun olet omistanut koiria jo useamman vuoden, kyllä sitä silloin vain oppii alitajunnassa tietämään jos jokin asia on vinossa. Hekan kohdalla viimeisten kolmen viikon aikana pistin merkille muutokset sen käytöksessä. Ensimmäinen oli se, että Heka ikään kuin arpoi haukotellako suu kokonaan vai puoliksi auki. Ensin ajattelin hampaissa olevan jotakin, mutta ei. Kyse ei ollut siitä. Toinen oli se, että siinä missä Heka painoi itseään voimakkaasti laserlaitetta vasten, se teki kotona ihan samaa tyynyille ja sohvalle. Kolmas ja viimeinen merkki muuttuneesta käytöksestä oli lelujen, lähes mielipuolinen retuuttaminen. Hekahan on aina ollut todella lempeä leikkimään leluilla, mutta nyt se suorastaan raivoisasti repi ja ravisteli, että paristakin ratkesi jopa ompeleet.

Tälläkin kertaa omat sekä Suvin epäilykset niskan/kallonpohjan alueen kireyksistä osuivat oikeaan. Heka-raukka oli todellakin saanut koko päänsä leukaniveliä myöten vinkuralle. Erityisesti leukanivelet ja niiden lukot estivät Hekaa haukottelemasta suu kokonaan auki. Jos olisin viivyttänyt hoitoa vielä parilla viikolla, myös vasen korva olisi alkanut vaivaamaan. Heka kuitenkin vastasi Marjon käsittelyyn todella hyvin ja koko pärstäkerroin kallonpohjaa ja leukaniveliä myöten saatiin hyvin auki. Sinne Marjon hoitohuoneeseen ne vaivat myös jäivät, sillä minulla on ollut kotiin saapumisesta lähtien juuri se minun tuntema, iloinen Heka. Syy-seuraus on todennäköisesti siinä, että Heka tykkää juosta Sykkeen kanssa kylki kyljessä ja välillä ne taklaavat toisiaan aika ikävästi. Ja koska Heka on vanhempi, sen keho on herkempi ottamaan iskuista tai tärähdyksistä damagea.


Hoidon jälkeen Heka on ollut todella raukea. En tiedä onko sillä ollut jopa univelkaakin, sillä tänään kaveri on pääasiassa nukkunut. Lenkeillä ollaan käyty ja Heka on syönytkin, hyvän olon tunne vain tuppaa nukuttamaan ja se sille suotakoon.

Heka saakin nyt keskittyä rauhassa huilaamaan sekä palauttelemaan kehoaan. Huomenna meillä on Sykkeen kanssa töitä Dagsmarkin toimesta, kun olemme pitämässä tuote-esittelyä Kodin Terralla.

Kids & Pets-messut & pentunäyttelyt tulevat taas!


Kids&Pets Lapsi- ja lemmikkimessut tulevat taas! 



Messut valtaavat Jyväskylän paviljongin 23.-24.3.2019. Tapahtuma on suunnattu kaikille perheille sekä tietysti eläinten ystäville. Messujen yhteydessä järjestetään viime vuoden tapaan mm. Royal Canin-pentunäyttelyt sekä kissanäyttely, lauantaina koiratanssin Suomen edustusjoukkueen karsintakilpailu ja sunnuntaina nuori koirataituri-kilpailu sekä junior handler-workshoppeja. Melkoinen ohjelmakattaus, etten sanoisi!

Minulla on ilo sekä kunnia jatkaa toimivaa yhteistyötä messujen ja Showlinkin kanssa tänäkin vuonna. Viime vuonna Syke osallistui pentunäyttelyyn ja nyt minä saan upean tilaisuuden palata kehään uudelleen. Mutta kenen kanssa? Siitä tulette kuulemaan myöhemmin lisää. Pääsette kuitenkin jälleen seuraamaan meidän valmistautumista näyttelyyn sekä tietysti itse näyttelypäivää. Aika huikeaa!


Entä sitten Heka & Syke? Nähdäänkö heitä messuilla ollenkaan? Kyllä nähdään! Mitkä ne sellaiset messut olisivat, jollei Jyväskylän omat koirajulkkikset saapuisi paikalle? Tällä kertaa emme kuitenkaan esiinny areenalla lainkaan, mutta Heka & Syke päättivät silti järjestää paikalle ihan oman meet and greetin! Missä ja milloin Hekaa ja Sykettä pääsee tapaamaan? Siitäkin saatte tietää lisää sitten tuonnempana.

Ihan meinasin hengästyä jo pelkästään tämän blogitekstin kirjoittamisen aikana. Hieno viikonloppu tiedossa maaliskuussa.

Todella merkittävä vuosipäivä

Kaupallinen yhteistyö - Dagsmark Petfood Oy

Siitä on tullut kuluneeksi tasan vuosi, kun Laura lähetti Hekalle kokeiluun testierän, silloin vastikään ilmestynyttä siipikarjapohjaista Savoa.

Hitaasti, mutta varmasti Heka siirtyi hypoallergisesta erikoisnappulasta kokonaan kotimaiseen Savoon. Mitä enemmän aikaa kului, sen paremmaksi Hekan vointi sekä koko olemus muuttui. Suoliston kuntoutuminen pitkän sairastelukierteen jälkeen on ollut hidas ja pitkä prosessi, mutta nyt uskallan sanoa että olemme todella vahvasti voiton puolella.


Kokonaiseen vuoteen Heka ei ole ripuloinut tai kärsinyt on/off-löysyydestä, se ei ole oksennellut eikä närästellyt ja hiivakin on pysynyt poissa. Tämä kaikki on pienen koiran mittapuulla todella merkittävä asia, sillä Heka ei ole eläessään välttynyt yhtenäkään vuonna näiltä vaivoilta. Nyt se sen sijaan on. Minulla on terve, hyvinvoiva ja lihaksikas, valkoinen energiapakkaus. Nykyäänhän Heka syö pääasiassa kana -ja poropohjaista Lappia sekä Leviä. Joka aamu ja ilta Heka kiillottaa ruokakuppinsa viimeistä murua myöten. Edelleen olen sitä mieltä että kotimaiset, lähellä tuotetut ja puhtaat raaka-aineet ovat ne suurimmat syyt tähän kaikkeen.

Suolisto ei rasitu millään ylimääräisellä ja olen todellakin enemmän kuin 100% varma siitä, mitä koirieni syömä ruoka sisältää. Jos niiden syömä ruoka olisi jotenkin huonolaatuista, Heka sen kyllä omalla voinnillaan minulle kertoisi. Syke nyt voisi syödä ihan mitä tahansa koska sillä ei ole mitään yliherkkyyksiä, mutta haluan senkin ehdottomasti syövän puhdasta ja kotimaista kuivaruokaa.

Olen ihan äärettömän kiitollinen Dagsmark Petfood Oy:lle ja Lauralle. Lisäksi kiitokset ansaitsee molempien koirieni eläinlääkäri, Suvi, joka keksi ratkaisun millä pahin tilanne saatiin kuin saatiinkin hallintaan.

Juoksupuomin tilannekatsaus & uintipäivä

Syke on jatkanut ahkerasti puomin juoksukontaktiharjoittelua. Tällä hetkellä tilanne on se, että mikäli seuraava tasokoe menee läpi, siirrymme matolle ja sen myötä pikkuhiljaa ensimmäisiin käännöksiin. Jo näinkin lyhyessä ajassa Syke on selvästi tietoisempi omasta kehostaan ja olen itse oppinut hurjan paljon siitä, miten mikäkin vaihe vie koiraa parhaimmalla mahdollisella tavalla eteenpäin. Ei riitä vain se, että koira juoksee puomin. Koiran on oltava tietoinen siitä mitä se on tekemässä.

Aikaa menee ylivoimaisesti eniten sen parissa, mutta tein jo vuoden alusta pieniä muutoksia kevään treenisuunnitelmaan. Ostin töistä kuuden agilitykepin sarjan taittorungolla ja pohjat olisi tarkoitus tehdä sen kanssa. Minun pitäisi melkeinpä asua siellä hallilla, joten keppien treenaaminen kotona säästää hurjasti aikaa ja vaivaa.


Keskiviikolle tarjoutui mahdollisuus käydä tuuraamassa kaveriani Haukkuvaarassa, joten mikäpäs siinä. Tiesin kyllä jo etukäteen radan olevan haasteellinen Sykkeelle. Otinkin tavoitteeksi lukituksen pitämisen vaikka minä liikkuisin. Ratatreenejä on tehty viimeksi joulukuussa, mutta tauko oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Juoksupuomin harjoittelu on parantanut Sykkeen kehonhallintaa hurjasti ja se  myös näkyi. Lukitus piti, Syke ponnisti oikealta etäisyydeltä ja teki erittäin hienoa työtä! Minun pieni punainen, tuulennopea taskuraketti.


Tänään oli molemmilla koirilla pitkästä aikaa uintipäivä Aquabarksilla ja habaviljelmät on laitettu itämään tälle vuodelle.

Viikonloppuna molemmilla koirilla on tiedossa myös spapäivä, sillä ensi viikolla on edessä useampi päivä milloin pitää olla edustuskunnossa. Melkoinen kevät tulossa, ei voi muuta sanoa.

Dagsmark Petfood Oy - esittelypäivä Rahulassa

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Vuosi käynnistettiin Dagsmark Petfood Oy:n osalta perjantaina, kun Jyväskylän Rahula-myymälässä järjestettiin esittelypäivä. Alunperin tarkoitus oli mennä ihan vain käymään paikanpäällä sekä tietysti täydentämään koirien ruokavarastot, mutta Rahula otti yhteyttä ja kysyi olisiko meidän mahdollista tulla heille vieraiksi samaan aikaan. Tottakai tähän suostuin ja hetkellisen pohdinnan jälkeen päätin, että edustamaan lähtee Heka. Osa-aikaeläkäläinen sai ihan omaa aikaa minun kanssani.

Kuva - Rahula Jyväskylä

Ihmisiä oli perjantaihin nähden vilkkaasti liikkeellä. Heka on jo todellinen nimi ihmisten huulilla, sillä paikanpäällä kävi useita koiranomistajia jotka halusivat nimenomaan kuulla Hekan (jo taakse jääneistä) suolisto-ongelmista lisää. Kuten olen jo useampaan otteeseen todennut, Hekan suolisto ei ole koskaan pysynyt näin hyvässä kunnossa millään muulla ruualla ja on hienoa saada kertoa siitä ihmisille ihan kasvotusten. 

Sain Dagsmarkin tuote-esittelijältä hurjasti uutta tietoa mm. ruokien valmistuksesta ja olen nyt entistäkin onnellisempi siitä, että meillä molemmat koirat syövät täysin kotimaista kuivaruokaa. Esittelijä toi meille vielä samoilla bensoilla lisää ruokaa peräti 12 kilon edestä. Näillä pärjätään pitkälle kevääseen saakka.


Päivän lopuksi Rahula kiitti meitä vierailusta aivan ihanalla herkkupussilla, jonka he olivat täyttäneet kuivatuilla, kotimaisilla kanafileillä sekä meidän lempi-treenimakkaroilla. Lämmin kiitos Rahula! Tähän liittyen ilmi tuli myös sellainen asia, että Rahula haluaisi liittyä meidän tukijoukkoihin! Tästä tulette kuulemaan myöhemmin lisää.

Kevät tulee olemaan siitä hienoa aikaa, että Heka ja Syke laittavat molemmat vuorotellen vielä enemmän hynttyitä yhteen kotimaisuuden puolesta. Rahulan esittelypäivä oli vasta alkusoittoa. Nimittäin jo kahden viikon kuluttua pukkaa seuraavaa keissiä ja silloin edustustehtäviin lähtee vuorostaan Syke. Tällä viikolla tapahtui vaikka ja mitä muutakin upeaa, en malta odottaa että pääsen kertomaan niistä teille lisää.

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?

Näin tulkitsee Suurlähettiläät "kuka pysäyttäisi kellot"-kappaleessaan.


Vastahan minä pitelin Hekaa sylissäni ensimmäistä kertaa ja kohta se täyttää jo 11 vuotta. Olen aina sanonut, että Hekaa on lähes mahdotonta kuvitella minkäänlaisena pappakoirana. Se kun rakastaa vauhtia, frisbeen perässä juoksemista ja agilityradoilla kirmaamista. Eniten olen ehkä pelännyt sitä, että miten Heka lopulta tulee sopeutumaan siihen, ettei jatkuva kaahottaminen voi jatkua hamaan tappiin asti. Heka on elämäni koira ja joka kerta kun olemme sen kanssa kahdestaan jossain, tuntuu kuin meissä molemmissa virtaisi sama veri.


Olen kuitenkin jo jonkin aikaa nähnyt siinä pieniä, ikääntymiseen viittavia merkkejä. Ensimmäinen niistä on kylmänsietokyvyn aleneminen. Siinä missä Heka pystyi nuorempana lenkkeilemään vielä ilman tossuja jopa -15 asteessa, nyt se tuppaa nostelemaan niitä jo -10 asteen pakkasessa. Turkki itsessään on kuitenkin ikään nähden tiivis ja melko paksukin, kiitos Nutrolinin mitä Heka on saanut 2-vuotiaasta lähtien.

Hekalla on selkä -ja lannerangan liitoskohdassa pientä, alkavaa spondyloosia ja jo pelkästään sen vuoksi olen entistä tarkempi vaatettamisen suhteen. Kun selkä pysyy lämpöisenä, ei se lähde jumiutumaan mikä on myöskin spondyloosin kannalta merkittävää. Päädyin hankkimaan sille saman takin kuin minkä ostin Sykkeelle Jyväskylän näyttelystä. Nimittäin Hurtan Extreme Warmer, missä on se foliovuori.


Koska vanhemmat koirat ansaitsevat aina hieman enemmän luksusta, tilasin Hekalle joululahjaksi ortopedisen pedin. Sen materiaali mukautuu koiran kehonrakenteen sekä ruuminlämmön mukaisesti ja se vähentää painetta. Vaikka Heka ei mikään kankikaikkonen olekaan, ajattelin että sen selkä voisi mahdollisesti tykätä siitä enemmän kuin normaalista pedistä. Hyvin tyytyväisenä Heka on uudessa pedissään nukkunut. Lisäksi Heidi lähetti toissaviikolla molemmille koirille omat Vilu-lämpöalustat. Tarkempia speksejä tästä alustasta löytyy SporttiRakin sivuilta: Vilu-lämpöalusta.

Toinen merkki on se, ettei Heka enää jaksa yhtä hyvin pitkiä aikoja isoissa massatapahtumissa missä on paljon meteliä. Väsyminen näkyy mm siinä, että Hekan reaktiivisuustaso nousee ja se yrittää helpottaa oloaan vaimealla haukkumisella. Tätä se ei tehnyt nuorempana koskaan.

Tekisin mitä vain, että saisin ajan pysähtymään tai edes hidastumaan. Mutta se on mahdotonta. Moni ei ole uskoa sitä, että minun elämäni koira täyttää tänä keväänä 11. Ymmärrän täysin, että miksi. Hekalla on edelleen hyvä lihaskunto ja kestävyys, se ei ole kankea liikkeissään ja se käyttäytyy kuin mikäkin ikuinen pentu. Koska Heka on valkoinen väriltään, en esimerkiksi pysty sanomaan varmaksi olisiko se tällä hetkellä harmaantunut. Melko todennäköisesti olisi.