Koiramessut 2018

Näin vuoden viimeisenä päivänä ja myös vuoden viimeisimpänä kirjoituksena julkaisen raportaasin tämän vuoden koiramessuista.

Syksyllä alkoi näyttämään siltä, että ko.karkelot jäävät meiltä välistä. Päästiin kuin päästiinkin loppujen lopuksi osallistumaan, vaikkakin vain lauantaina. Parempi sekin kuin ei ollenkaan. Olimme sponsorimme, Nutrolinin, vieraina ja lisäksi tein laajasti sisällöntuotantoa itse koiramessuille sekä muutaman työpäivityksen SporttiRakille. Heka kävi paikalla vain pikaisesti moikkaamassa meidän muita, paikalla olleita yhteistyökumppaneita ja lähti sitten isäni kanssa sukuloimaan.


Syke pääsi hetkeksi edustamaan myös Petmeddatan ständille, kun kävin noutamassa pressitilasta itselleni lehdistöpassin sekä tekemässä koiratanssin PM-kisoista päivityksen SporttiRakin suuntaan. 


Tavattiin myös yksi meidän julkkisseuraajista, aina niin yhtä ihana Heidi Sohlberg sekä agilityuomari, oikea monitoiminainen Jessi Landen. Jessi kertoi kovasti odottavansa sitä hetkeä, kun Syke nähdään ensimmäisen kerran virallisilla agilityradoilla.


Heka ja Syke on todellisia somejulkkiksia, nyt se tuli viimeistään nähtyä sekä koettua. Meidän seuraajia oli paikalla paljon ja nähtiin muutenkin vaikka ja mitä. Syke suoriutui ensimmäisestä, isosta edustustehtävästään mallikelpoisesti. Sen luonne ja hermorakenne on täyttä kultaa. Siellä se nukkui kaikessa rauhassa kaiken melun ja ihmismassan keskellä - lattialla.

Oli hieno reissu ja olisihan sitä voinut vielä sen toisen päivän siellä viettää. Kiitos Nutrolinille kutsusta sekä koiramessuille jälleen onnistuneesta yhteistyöstä.

Koirien jouluhuollot

Sekä Heka että Syke kävivät molemmat joulua edeltävällä viikolla kumpainenkin oikomassa ruotoaan.

Heka sai oikein luksusta kerrakseen, kun Päivi tuli meille antamaan sille kraniosakraaliterapiaa. Hekalle ko.hoitomuoto on hivenen tehokkaampi ja stressittömämpi, kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Heka myös näin ollen vastaa hoitoon paremmin.

Hieman näkyi kastraation aiheuttama jännitys aivan kehon takaosassa, mutta mitään maata mullistavaa ei Hekasta löytynyt. Lanne -ja selkäranka oli hyvin liikkuvia, samaten rintaranka + muut nivelet sekä lihakset joustavat. Suolistossakaan ei tuntunut mitään poikkeavaa.


En muistanut Hekan keuhkokuviin liittyvän blogitekstin yhteydessä mainita, että niistä kuvistahan näkyi sivulöydöksenä pientä, alkavaas pondyloosia. Muutos sijaitsee Th12-13 & Th13-L1 nikamaväleissä, mikä näkyy alla olevassa röntgenkuvassa.


Se mitä tämä Hekan osalta tarkoittaa niin sitä, että kisakentät on nähty ja keväällä juostaan enää pari jäähyväisrataa. Agilityakaan en ole juurikaan kuluneen syksyn aikana sen kanssa enää tehnyt kuin käymällä yhdet epikset ja games-koulutuksen. Siinä se. Näytin kuvat myös Päiville ja Hekaa hoitaessa hän totesi, että jos ei tietäisi sillä tuota muutosta olevan, ei sitä käsitellessä huomaisi mitenkään. Hekan etu on se, että jos/kun sille on jotain tullut, niihin on reagoitu ajoissa eikä jääty odottelemaan. Tulevaisuudessa tavoite on pitää lihaskunnosta yhtä hyvää huolta, pitää selkä lämpimänä ja luulen, että uimalassa tullaan vierailemaan tästä lähin hieman useammin.

Seuraavana päivänä Syke pääsi Dynamic Fysiolle, Marjon käsittelyyn ja siinähän olikin sitten vähän sitä sun tätä.

Etukroppa on vielä vähän holtiton, mistä johtui rintakehän alueen jumit. Kaikki kuitenkin saatiin auki, vaikka Syke meinasi olla asiasta toista mieltä. Saatiin kotijumppaohjeeksi ruveta treenaamaan eritoten etuosan lihaksia. Veikkaan, että tammikuussa jumpataan ja helmikuussa starttaillaan sitten taas agilityn parissa.

Tapahtui marras -ja joulukuussa

Nyt jos koskaan vähän kaikki on päässyt kasaantumaan. Tänään alkoi kuitenkin joululoma ja nyt ennättää mennä ajassa hieman taaksepäin.

Aloitetaan vaikka marraskuisesta Jyväskylän KV-näyttelystä. Molemmat koirat esiintyivät siellä kumpanakin päivänä ja jopa ensikertalainen, Syke, suoriutui todella isossa häiriössä yli odotusten. Ei ole muuten mikään helpoin paikka.

Kuva - Jasmin Pyykkö

Viikonlopun ehdottomasti kirkkain tähti oli kuitenkin Heka, joka esiintyi siellä nyt viimeisen kerran. Minä harvoin itken julkisilla paikoilla, mutta sunnuntaina tuli kyllä kyynel jos toinenkin. Ei pelkästään minulta, vaan monelta muultakin. Sieltä me Hekan kanssa aikoinaan aloitimme kymmenen vuotta sitten ja sinne myös lopetimme. Ympyrä sulkeutui. 

Saimme esityksen jälkeen AlmaVetin lahjoittaman lahjakassin saatesanoilla: 
"Hyviä eläkepäiviä Hekalle." 


Kaksi viikkoa Jyväskylän KV-näyttelyn jälkeen Syke kävi kurvailemassa ja hakemassa lisäoppia Sanni Kariniemen agilityvalmennuksessa. Yritän saada videon editoitua mahdollisimman pian, kun kerrankin on materiaalia mitä katsoa. Saatiin todella paljon treenivinkkejä asioihin mitä meidän kannattaa vielä vahvistaa ja niitä onkin sitten ahkerasti harjoiteltu meidän omissa viikkotreeneissä. Tosin viimeiset, ohjatut treenit olivat viime maanantaina ja silloin kyllä huomasin, että kova työ tuottaa vihdoin tuloksia. Syke purki turhan herkästi lukituksia esteillä, vaikka lukitus oli jo päällä jos se huomasi minun lähtevän jo eteenpäin. Enää se ei tee sitä oikeastaan ollenkaan.

Tuntuu, että treenattavaa olisi vaikka kuinka paljon. Ja onhan sitä, nyt vaan täytyy vähän järjestellä niitä "tärkeyden" mukaan. Ostin marraskuun lopussa vihdoin ja viimein juoksupuomin verkkokurssin ja tammikuusta alkaen alamme tahkoamaan sen kanssa. En hakenut keväälle edes ryhmäpaikkaa, sillä tiedän jo nyt kuinka paljon aikaa tuo puomi tulee syömään.

Kastraation jälkeen Hekakin pääsi tekemään agilitya vähän enemmän, kun sille tarjottiin paikkaa Games-koulutukseen. Peliluokat tulevat virallisiksi kilpailulajeiksi ensi vuonna janäiden koulutusten kautta niitä tehdään tutuksi harrastajille, kilpailijoille, seuratoimijoille ja tuomareille. Minulle itsellenihän nämä on jo tuttuja juttuja, mutta koska peliluokat on NIIN kivoja ja erilaisia, tottakai me käytiin Hekan kanssa vähän näyttämässä miten niitä pelataan.


Klinikallakin on vierailtu, onneksi välillä ihan perusjuttujen vuoksi. Sykkeen tehosterokotus lähestyi ja marraskuun lopulla käytiin laittamassa nekin ajantasalle. Neiti sai yhtä aikaa molemmat rokotteet ja vaikka silloin pikkupentuna piti kiljua kuin viimeistä päivää rabieksen vuoksi, nyt ei tuumattu yhtään mitään.

Syke kävi viime viikolla elämänsä ensimmäisellä esiintymiskeikalla ilman Hekaa. Meidät oli buukattu esiintymään Jyväskylän kehitysvammayksikön pikkujouluihin ja koska kukaan ei jaksaisi kuunnella mölisevää Hekaa, mukaan lähti vain Syke.


Saavuttiin paikalle vain 10 minuuttia ennen esitystä, missä Syke ei ole käynyt ikinä. Enkä kyllä liiemmin minäkään. Neiti oli heti kuin kotonaan ja lavallakin se meni siihen omaan, pieneen kuplaansa ja teki kaiken mitä se osaa. On se vaan uskomaton tyyppi. 

Joulukuussa tapahtui kuitenkin vielä yhtä ja toista, mutta niistä koostan kyllä omat blogitekstinsä. Sen verran hienoja hetkiä olivat.

Taas toivotus hyvän joulun...

"Taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun, joulurauhan nyt tuo..."


On ollut ihan hirveä kiire. Kunhan huomenna pääsen joululomalle, tulee blogiinkin eloa.

Kun ahdistus muuttuukin helpotukseksi

Paljon olisi taas kaikkea mitä pitäisi päivitellä, aika vaan on välillä vähän kortilla. Kuitenkin instagramia ja facebookkia olen ahkerasti päivitellyt, joten nopeimmin meidän kuulumisia pystyy seuraamaan ko.kanavien kautta.


Heka toipui leikkauksesta todella hyvin. Itseasiassa täysin yli odotusten. Jo loppuviikosta siinä alkoi olla pitelemistä, kun jäpikkä oli sitä mieltä että nyt sokka irti. Sain ohjeistuksen tarkistaa haavan päivittäin viikon ajan, mutta se oli niin pieni ja huomaamaton, että sai tosissaan tihrustaa. Huomaamattoman siitä teki myös se, ettei haava kiinnostanut Hekaa missään vaiheessa. Heka vietti viikon muumibodyyn kietoutuneena eikä kauluriin tarvinnut turvautua kertaakaan.

Kasvain jatkoi matkaansa patologin arvioitavaksi ja 1½ viikkoa sitten tuntui, että maailma pysähtyi ja matto vetäistiin kokonaan jalkojen alta. Tulokset tulivat ja uutiset olivat sekä hyviä, että huonoja. Lausunnosta käy ilmi, että Hekan kasvain oli pahanlaatuinen. Oikeastaan kaksi seuraavaa päivää lausunnon saamisen jälkeen menivät aikamoisessa mielenmylleryksessä. Pelkkä Hekaan päin katsominenkin sattui sieluun ja sydämeen. Hoin itselleni ja melkein jopa jokaiselle vastaantulijalle, ettei Hekan aika ole vielä enkä ole valmis menettämään sitä. 

Keskustelimme asiasta pitkään vielä samana iltana Suvin kanssa. Ehdottomasti parhainta ja positiivisinta tässä kaikessa on se, että Heka päätettiin leikata heti eikä jääty odottelemaan yhtään sekä kasvain oli vielä pieni. Tuo kasvain on ollut Hekassa vain vähän aikaa. Lisäksi tämän hetkisten tietojen ja tutkimusten valossa ko.tyypin kiveskasvain harvoin lähettää etäpesäkkeitä. Todennäköisempää on siis se, että tuo kasvain ei enää ilmoittele olemassaolostaan kuin että se lähtisi leviämään. Kuitenkin riski on olemassa, vaikka se pieni onkin. Hekan voinnissa, veri -tai elinarvoissa ei ole havaittu mitään poikkeavaa, kuten ei myöskään sydämessä, keuhkoissa tai muissa sisäelimissä. JOS jotain leviämistä tapahtuisi, se paikallistuisi kivespussien ihon läheisyyteen ja/tai nivusten imusolmukkeisiin.

Olin kuitenkin varannut Hekalle leikkauksen kontrolliajan tälle päivälle ja halusin, että Suvi ottaa sen keuhkoista vielä röntgenkuvat ihan vain varmuuden vuoksi.


Tulos: EI ETÄPESÄKKEITÄ JA PUHTAAT KEUHKOT! Yhtäkkiä kaikki se suru ja ahdistus muuttuikin helpotukseksi. Suvi arvioi Hekan keuhkot jopa poikkeuksellisen siisteiksi tuon ikäisellä koiralla. Lisäksi sydän oli normaalin kokoinen, samoin maksa. Suvi vielä näytti, että missä ne nivusten imusolmukkeet sijaitsevat ja nämä tullaan syynämään Hekalta jatkossa säännöllisin väliajoin. Muutenkin tilannetta kontrolloidaan ja JOS jotain tulee, sitten toimitaan.

Nyt kuitenkin nautitaan elämästä ja jokaisesta hetkestä sekä eletään täysillä joka päivä. 

Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin jaksanut tehdä töitä sekä treenannut ahkeraan Sykkeen kanssa. Kirjoittelen näistä hieman myöhemmin.