Palliton on huoleton

Nyt Heka on sitten kastroitu.

Eilen koitti se päivä, jota olin odottanut ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta fiilikset oli helpottuneet ja toisessa hetkessä sitten aika kauhunsekaiset.

Helpottuneet siksi, että tiesin Suvin ja Arjan pitävän Hekasta parhainta mahdollista huolta ja Suvi kyllä saisi kaiken pahan pois. Kauhunsekaiset taas sen vuoksi, että mietin kovasti miten Hekan suolisto reagoi rauhoitusaineisiin ja kaikkiin lääkkeisiin. Puhumattakaan ajasta leikkauksen jälkeen. Minulla on niin kovin tuoreessa muistissa kaikki viime vuoden kurjuudet.

Halusin kuitenkin viedä Hekan leikattavaksi niin pian kuin mahdollista enkä jäädä odottelemaan. Mitä nopeammin näihin reagoidaan, sen parempi. Suvi pisti Hekalle esirauhoitteen reiteen ja aika nopeasti kaveri vetelikin jo sikeitä. Kun Arja oli hakenut Hekan, vasta sen jälkeen kävimme leikkauksen kulun läpi Suvin kanssa. Suvi tiesi kuinka itse jännitin leikkausta. Sekä minun, mutta erityisesti Hekan kannalta oli parempi, että koiraa oltiin jo valmistelemassa leikkaukseen eikä se olisi reagoimassa minun jännitykseen. Kun kaikki oli selvää, minä koin paremmaksi poistua klinikalta ihan kokonaan. Halusin vähän tuuletella ajatuksiani. Kaksi koiratarvikeliikekäyntiä myöhemmin ja kahta uutta lelua rikkaampana päätin lähteä takaisin klinikalle. Matkalla sinne huomasin, että Suvi oli yrittänyt soittaa ja laittanut vielä viestin perään. Minä idiootti olin unohtanut puhelimen kokonaan äänettömälle.

"Kaikki hyvin, pieni valkoinen katselee heräämössä missä mä oon"


Toden totta heräämössä oli vastassa pirteä ja kirkkain silmin kuikuileva Heka. Se ei ole ikinä ollut minkään nukutuksen jälkeen noin pirteä. Suvi kertoi, että leikkaus oli sujunut erittäin hyvin ja oikeassa pallissa kiinni ollut kasvain oli kokoa pikkurillin kynsi. Täysin harmiton ja oli enemmän kuin hyvä, että päätin sen poistattaa jo näin nopeasti. Kasvain lähetettiin kuitenkin vielä eteenpäin patologille ja nyt vain odotellaan tuloksia. Haava oli tehty hieman eri paikkaan kuin normaalissa kastraatiossa juurikin siksi, että haluttiin saada kipu niin minimiin kuin se vaan ikinä on mahdollista. Jo illalla Heka pissasi ulkona ihan normaalisti ja söi iltaruokansa oikein mielellään.

Yö kotona meni rauhallisesti ja tälläkin kertaa se levottomin nukkuja taisin olla minä. Tänään on käyty rauhallisilla lenkeillä, syöty sekä juotu. Kipujakaan ei ole ollut. Kiitos tehokkaiden ja sopivien kipulääkkeiden. Ja mikä sitten on ehkä kaikista parasta kipulääkkeiden jälkeen...Hekan suolisto on toiminut täysin normaalisti. Ei löysyyttä tai ripulia eikä myöskään närästystä. Haavan olisin ohjeiden mukaisesti tarkistanut, mutta se on niin pieni ja huomaamaton etten minä ole sitä löytänyt. Haava ei ole myöskään kiinnostanut Hekaa millään tavalla. Yöt ja ne hetket kun minä en ole sitä vahtimassa, Heka saa ylleen muumibodyn. Ainoa asia mikä Hekaa hieman häiritsee, on aivan lyhyeksi ajeltu alue nivusissa. Mietippä itse miltä tuntuu jos pistelee.


Kaikilta osin olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen koko operaatioon, vaikka sitä jännitinkin. Suvi suunnitteli kaiken todella hyvin alusta loppuun, teki omasta olostani mukavan ja tässä kaikessa hän onnistui täydellisesti. Hän halusi itse leikata Hekan, tietää ja tuntee sen taustat ehdottomasti parhaiten minun jälkeeni. Suvi valitsi kaikista mahaystävällisimmät lääkkeet ja teki todellakin kaiken sen eteen, ettei Heka tunne kipua. Koska tarpeellista kipua ei ole. Ikinä. Nyt otetaan hetken aikaa rauhallisemmin ja Heka saa keskittyä paranemiseen.

Lämpimät ja miljoonat kiitokset kaikesta ansaitsevat jälleen kerran Suvi, Arja ja koko AlmaVet! 

Järjetön rakkaus

"Sinä oot se mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus."
~Jesse Kaikuranta~

Kirjoitin jo viime keväänä tänne ajatuksiani kastraatiosta. Linkitin sen suoraan tuohon, sillä en halua toistaa samoja asioita joita mielessäni tällä(kin) hetkellä pyörii. 

Tällä hetkellä tilannehan on se, että kastraatio on edessä. Väistämättömästi. Suvi löysi maanantaina terveystarkastuksen yhteydessä Hekan oikeasta kiveksestä palpoitavissa olevan massan, mikä on todennäköisesti leikkaamattomille, vanhoille uroskoirille tyypillinen kiveskasvain. Kaikista parhain hoitomuoto sille on nimenomaan nipsaista pallit veks.


Maanantaina ja vielä tiistainakin olin (yllättävän) rauhallinen asian suhteen, sillä tuppaan kovasti stressaamaan milloin mistäkin. Kunnes sitten keskiviikkona Hekaa katsellessani purskahdin itkuun. Kun joku tulee ja sanoo "se on vain koira"...nämä ihmiset eivät ymmärrä sen koiran kanssa yhdessä kuljettua matkaa, eivätkä myöskään sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minulla ja Hekalla on aivan erityinen suhde ja yhteys toisiimme. Me kasvettiin yhdessä, vanhettiin yhdessä ja tapeltiin yhdessä. Syke on minulle aivan yhtä rakas ja tärkeä, mutta Heka on ja tulee aina olemaan se minun soulmate. Se ei ole kenenkään ihannekoira ja varmaan moni on joskus tullut miettineeksi, että miten ihmeessä minä jaksan sitä. Olen opetellut lukemaan Hekan eleitä ja signaaleja todella tarkkaan, jotta voin olla sen tuki sekä turva. Heka on koira, joka on opettanut minulle ylivoimaisesti eniten asioita.

Kaikesta huolimatta se on ihan helvetin rakas ja tärkeä. Ihan liian rakas ja tärkeä. Minun on oikeus sanoa, että ensi tiistain kastraatio pelottaa. Jos huoleen voisi kuolla, olisin ollut haudassa jo kauan sitten.

Omaa oloani helpottaa kuitenkin se, että tiedän Hekan olevan Suvin osaavissa ja hellissä käsissä parhaimmassa mahdollisessa hoidossa. Jo silloin kun aloin miettiä ajankohtaa, Suvi sanoi että muille en saa edes aikaa varata kuin yksinomaan hänelle. Hän tuntee Hekan kaikinpuolin ehkäpä jopa toiseksi parhaiten minun jälkeeni. Siltä se tuntuu kun ollaan asioista keskusteltu.

Heka on vahva eikä se murehdi mennyttä eikä tulevaa. Otan siis mallia sieluntoveristani ja elän hetkessä.

P.S: Ostin Hekalle töistä muumikuosisen bodyn toipumisajalle. Alkuun näytti aika hapanta naamaa, mutta nyt se on jo ihan sinuit asian kanssa.

Heka terveystarkastuksessa - kastraatio kutsuu

Viikonlopun tunnelmiin palataan hieman myöhemmin, kunhan saan enemmän kuvia käyttööni. Heti näyttelyn jälkeiselle maanantaiaamulle olin varannut Hekalle ajan AlmaVetille terveystarkastukseen. Sille tehtiin siis vanhan koiran terveystarkastus "tassunjälki sydämessä."

Suvilla on kyllä mitä lempein ja kivuttomin tapa ottaa koirasta verinäyte, jota jaksan ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Suvi siis ottaa näytteen läheltä koiran kaulaa, kohdasta mistä kipua tai nipistelyä ei aiheudu. Ei tappelua tai riuhtomista. Heka istua tönötti pöydällä ja minä tuin sitä vain nostamalla kuonoa hieman korkeamalle, jotta ihoon ei tule poimuja. Tämä pitäisi ehdottomasti saada joskus videolle niin ihmiset näkisivät, miten helposti verinäytteen voi koirasta saada.


Verinäytteiden tuloksia odotellessa Suvi teki Hekalle perusteellisen, kliinisen yleistutkimuksen ja päivitti kennelyskärokotuksen ajantasalle.  

Ravitsemustila: normaalipainoinen, lihaskunto erinomainen ikäisekseen.
Iho & karvapeite: Iho ehjä & karvapeite hyvässä kunnossa.
Korvat: korvakäytävät siistit & karvoituksen määrä rodulle tyypillinen.
Silmät: silmien & silmäluomien rakenne normaali.
Suuontelo & hampaat: ei poikkeavaa, parodontiittiin nähden hyvässä kunnossa.
Nenä & sieraimet: iho normaali, rakenne rodulle tyypillinen, ei poikkeavaa eritettä.
Ylemmät hengitystiet: normaalit hengitysäänet.
Keuhkot: normaalit hengitysäänet.
Tunnusteltavissa olevat imusolmukkeet: koko & muoto normaali.
Sydän -& verenkiertoelimistö: syke tasainen ja voimakas. Kapillaarien täyttymisaste alle 2 s. Limakalvot vaaleanpunaiset. Jännityksestä johtuva, 1/6 sivuääni joka kuitenkin katoaa kun kuuntelee pidempään.
Vatsaontelo & vatsanpeitteet: ei aristuksia palpaatiossa, ei napa -tai nivustyrää.
Lihaksisto: normaalisti kehittynyt lihaksisto, ei palpaatioarkuutta.
Nivelet: normaali liikkuvuus, ei aristuksia/turvotuksia. Etujalkojen liikkuvuus poikkeavan hyvä.
Luusto: rodulle tyypillinen.
Ulkoiset sukuelimet: Oikeassa kiveksessä palpoitavissa oleva massa, mahdollisesti kasvain. Suositus kastraatiolle.

Suvi rauhoitteli heti, että nuo on tyypillsiä löydöksiä leikkaamattomille, vanhoille uroskoirille ja paras hoito siihen on kastraatio. Suvin oma ehdotus oli, että leikkauksella ei ole kiire mutta vähintään puolen vuoden sisällä se olisi hyvä tehdä. Minä ajattelin heti, että mitä nopeammin sen parempi. Heka siis joutuu sanomaan boollsseilleen hyvästit vielä tämän vuoden puolella, itseasiassa jo viikon päästä. Hekan leikkaa tietenkin meidän oma, ihana eläinlääkäri, Suvi. Erityistä kiitosta Heka sai etujalkojen liikkuvuudesta, se ei meinaan ole mikään päivänselvä vanhenevilla koirilla.

Verinäytteissä kaikki olivat kunnossa, elinarvoja myöten. Heka on siis kaikin puolin terve ja hyvävoimainen veteraani. Käynnin lopuksi valkoinen villaeläin sai vielä rentouttavaa laseria niskaan sekä molempiin olkavarsiin. Hekan osalta loppuvuosi meneekin sitten aika pitkälti toipuessa. Kirjoittelen tästä(kin) ajatuksia enemmän kunhan ennätän.

Vuosi suoliston kuntoutumista takana

Facebook on väläytellyt syyskuusta lähtien erilaisia muistoja vuoden takaisista tapahtumista Hekaan liittyen. Eikä ne ole mitään kovin kivoja sellaisia. Itse asiassa vuosi sitten mietin yhdessä hetkessä vakavasti sitä, että missä menee raja. Raja sen suhteen, että milloin se elämä ei ole enää elämisen arvoista.

Puhun nyt siis minun varjosta, ajatustenlukijasta ja oikeasta kädestä. Hekasta. Elämäni koirasta. Viime vuosi ja erityisesti syksy oli Hekalle terveydellisesti melko vaikea. Erilaiset, suolistoon liittyvät ongelmat tuntuivat seuraavan toisiaan eikä valoa tunnelin päässä tahtonut näkyä. Hekasta näki, ettei sen ole hyvä olla. Siitä seurasi monia, unettomia öitä yrittäen miettiä ratkaisua ja hetkittäin...kyllä, myös sitä viimeistä palvelusta.

Ylläolevassa kuvassa Heka on AlmaVetissä vuosi sitten odottamassa pääsyä sappirakon ultraukseen. Koiran koko olemus oli karua katsottavaa.

Silti alitajunnassa jokin sanoi, ettei kaikkea ole katsottu loppuun. Suvi vakuutteli minulle monta kertaa, että kyllä Heka saadaan vielä kuntoon. Kun tilanne alkoi näyttämään siltä pahimmalta mahdolliselta, Suvi kertoi ehkä keksineensä mitä voitaisiin vielä kokeilla. Muistan sen päivän ikuisesti. Nyt siitä päivästä on ajallisesti kulunut vuosi ja tuossa se Heka edelleen on, elinvoimaisena ja viime syksyn helvetti on vain pelkkä muisto.

Miksi sitten aloin muistelemaan tätä kaikkea? Oikeastaan siksi, että olen huomannut Hekassa muutoksia mitkä olivat sille ongelmallisia lähes joka vuosi. Yksi on se, että Heka ei ole tänä syksynä kärsinyt lainkaan hiivasta kynsivalleissa. Ei edes nyt, vaikka sen tassukarvat ovat hieman normaalia pörheämmät. Toki edelleen pyyhe -ja föönikuivaan sen jalat todella huolellisesti jos ulkona on ollut kosteaa tai märkää, mutta aikaisempina vuosina sekään ei tuntunut riittävän.

Toinen puolestaan on se, että Heka ei ole ripuloinut tai kärsinyt mistään onoff-löysyydestä kokonaiseen vuoteen. Tämä jos joku on todella merkittävä muutos. Paristi sillä on ilmennyt närästystä ja vähän vatsanväänteitä, mutta silloin se onkin päässyt livahtamaan siskolikan eväille. Lisäksi Hekalla vagushermon jumiutuminen aiheuttaa hetkellisesti pientä epätasapainoisuutta suolistoon mutta kun se hoidetaan, kaikki normalisoituu. Kolmanneksi; Hekalla ei ole ollut enää myöskään ilmavaivoja. Kyllä se niin vain on, että lähes kaikki tervehtyminen lähtee liikkeelle suolistosta. Jos siellä ei jokin pelitä tai ruoka on epäsopivaa, siitä seuraa väistämättä erilaisia terveysongelmia.

Heka kuvattuna viime huhtikuussa. Ero entiseen on huikea. Katsetta myöten.

Se ruokavalio itsessään on ollut Hekan kohdalla nimenomaan se tärkein ja merkittävin tekijä. Kaikista akuuteimman ja pahimman vaiheen selätimme erikoisruualla, kiitos ihanan eläinlääkärimme. Merkittävä etappi saavutettiin siinä vaiheessa, kun Heka siirtyi erikoisruuasta syömään kokonaan kotimaista evästä. Hekan syömä ruoka on puhdasta sekä elintarvikekelpoista ilman, että sitä on kyllästetty millään säilöntä -tai lisäaineilla ja/tai rasvakerroksilla eikä sen kanssa olla lähdetty hifistelmään miljoonilla eri raaka-aineilla. Lisäksi ruoka tulee läheltä, tuotteella on lyhyt matka tehtaalta itse kuluttajalle. Heka saa kuivaruuan kylkeen yhdellä aterialla joko kanaa -tai kalkkunanlihaa kypsennettynä sekä Nutrolin-öljyä ja ruusunmarjarouhetta. 

Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Suolisto on saanut rauhassa kuntoutua ja parantua, kun sitä ei ole rasitettu millään ylimääräisellä.

Kilpailunomaiset ratatreenit

Pyhäinpäivän "kunniaksi" käytiin Sykkeen kanssa Haukkuvaarassa, missä järjestettiin poppareiden jäsenille ilmaiset, kilpailunomaiset ratatreenit koko hallin mitalta.

Vieras halli (jos ei lasketa paria satunnaista pentutreeniä), erilaiset esteet ja alusta. Jo pelkästään niissä olisi voinut olla paljon ihmettelemistä pienellä punaisella. Mutta ei. Syke ignoorasi ympäriltään kaiken muun, muodostaen oman pienen kuplan missä hän ei keskittynyt mihinkään muuhun, kuin itse rataan ja sen suorittamiseen.


Tämän harjoituksen aikana kävi selväksi se, että yksi etappi on koulutuksellisesti saavutettu. Syke fokusoi esteille erittäin hyvin, se irtoaa ja ennen kaikkea se ei anna kenenkään tai minkään häiritä itseään. Nyt on aika lisätä haastetta, sillä nämä asiat alkavat olla sillä jo erittäin vahvasti mielessä.


Itselleni on ollut alusta saakka erittäin tärkeää se, että koira ei radalla ollessaan välitä mistään muusta kuin siitä itse tekemisestä. Jotenkin ajattelin sen olevan Sykkeen kanssa ylivoimaisesti haastavinta, sillä tämä sintti rakastaa kaikkia ihmisiä. Minä selvästi aliarvioin koiraani, nyt on siis aika ruveta luottamaan siihenkin samalla tavalla kuin luotan Hekaankin.

Uutuudet testissä - Viljattomat Levi & Lappi

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

En muistanutkaan toiseksi viimeisimmässä kirjoituksessa erikseen mainita, että tulemme jatkamaan yhteistyötä Dagsmark Petfood Oy:n kanssa. 

Heidän valmistama, siipikarjapohjainen Savo, on tuonut Hekalle todella hyviä ja merkittäviä, sen terveyteen positiivisesti vaikuttaneita tekijöitä. Aikaisempia blogitekstejä aiheeseen liittyen voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä.


Tänä syksynä Dagsmark Petfood Oy toi markkinoille kovasti toivotun, viljattoman Lappi-ruuan sekä pienille koirille tarkoitetut nappulat - Eira, Hanko ja Levi. Jälkimmäiseksi mainittu Levi on myös viljaton ja samoista raaka-aineista valmistettu kuin Lappi. Erona on vain ja ainoastaan nappulan koko.


Proteiinin lähteenä Levissä ja Lapissa on käytetty siipikarjan lisäksi poronlihaa. On siis sanomattakin selvää, että miksi nämä ruuat kantavat edellämainittuja nimiä. Tähän päivään mennessä Heka on ennättänyt syömään Savoa noin yhdeksän kuukauden ajan. Sen jos jonkun olen joutunut oppimaan kantapään kautta niin sen, että Hekan kanssa hyväksi todettua ruokavaliota ei kannata lähteä muuttamaan. Savo on ollut sille kaikkinensa ihan äärettömän hyvin sopiva ruoka.

Kun Laura viime viikolla toi meille näitä uutuksia, aloin hiljaa mielessäni pohtia uskaltaisinko kokeilla Hekalle Leviä ja/tai Lappia. Ainoa juupas eipäs-ajattelua jarruttava raaka-aine oli tuo poronliha. Heka ei ole koskaan syönyt poroa eikä minulla ole kovinkaan paljoa tietoa siitä, kuinka hyvin siedetty se on esim.allergisilla koirilla. Pahimmillaan siitä voisi seurata Hekalle ripulia ja/tai oksentelua ja melko todennäköisesti myös närästystä. Sitten mietin hetken sitä, että koska kyseessä on täysin kotimaiset sekä puhtaat raaka-aineet, voisiko mahdollinen reagointi olla kovinkaan paha jos sellaisia ilmenee?


Kunnes viikko sitten avasin ko.pussin ja Heka sai pienen annoksen Leviä maisteltavakseen. Jos tuo koira meni aikoinaan Savosta sekaisin, niin tästä se vasta villiintyikin. Viikon ajan Heka on syönyt Leviä pääasiassa Savon ja Eiran rinnalla, mutta nyt viimeisten kahden vuorokauden aikana kuppiin on päätynyt pelkkää Leviä. Nyt on ihan pakko todeta, että voiko tämä olla liian hyvää ollakseen totta?! Hekan suolisto ja elimistö ylipäätään eivät ole kumpikaan osoittaneet minkäänlaisia epäsoveltuvuuden merkkejä. Ei siis niin minkäänlaisia. Päinvastoin. Ruoka selvästi tarttuu siihen ja minulle se jos joku kertoo Hekan mittapuulla tilanteen olevan hyvä, kun se kerta toisensa jälkeen syö kupin tyhjäksi. Olen jo aiemmin todennut, että Hekasta näkee lähes välittömästi jos ruoka ei syystä tai toisesta sille sovi. Siihen ei todellakaan tarvita sen kohdalla mitään kuukauden mittaista kokeilua.

Levi katoaa kupista yhtä nopeasti parempiin suihin kuin Savo, jopa hivenen vilkkaammin. Kaikista proteiininlähteistä Heka sietää parhaiten kanaa ja kalkkunaa, joten sikäli tuo poro oli melkoinen yllätys. Dagsmark Petfood Oy käyttää valmistuksessa vain puhtaita ja kotimaisia raaka-aineita, joten uskon suuresti, että tämä on se merkittävin tekijä mikä Hekan kohdalla ratkaisee ruuan hyvän sulavuuden sekä soveltuvuuden. Kun ruoka on puhdasta ja hyvälaatuista sekä ennen kaikkea kotimaista, näkee sen myös olemuksesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Lappi ja Levi tulivat meille jäädäkseen. Tuntuu uskomattomalta, että vielä vuosi sitten rämmittiin todella syvässä epätoivon suossa kun mikään ruoka ei imeytynyt kun vertaa siihen mikä tilanne on nyt.