Lisäravinnetabletit pois - ruusunmarjarouhe tilalle

Sen taannoisen suolistotulehduksen vuoksi Hekan ruokavalioon piti tehdä muutoksia ja siinä samassa tulin pohtineeksi tilannetta myös lisäravinteiden suhteen. 

Ajatukseni johtivat sellaiseen lopputulemaan että kuinka paljon helpomaa olisi, jos yhdestä lisaravinteesta saisi kaiken mahdollisen hyödyn mitä Hekan ruokavalio tarvitsee. Hekahan on saanut aiemmin kuuden viikon kuureina vuorotellen b-vitamiinia, magnesiumia ja glukosamiinia. Nutrolin on oikeastaan ainoa tuote, mitä se saa jatkuvasti vuoden ympäri. Erilaisia, suoliston toimintaa tukevia lisäravinteita annoin silloin jos tiedossa oli stressaavia tilanteita tai Heka kärsi ripulista.


Aloin tutkia asiaa enemmän ja googlettelut tuottivat lopulta tulokseksi ruusunmarjarouheen. Ko.tuote oli kyllä jo ennestään tuttu, mutta sille ei tuntunut olevan tarvetta kun käytössä oli kaikkea muuta. Huomioni kuitenkin kiinnittyi sen moninaisiin vaikutuksiin mm.nivelten, lihasten ja erityisesti suoliston sekä vatsan toiminnan suhteen.

"Ruusunmarja on luonnon omaa superfoodia, joka sisältää runsaasti vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita ja antioksidantteja kehonkäyttöön. Sen aktiiviset ainesosat auttavat parantamaan nivelten liikkuvuutta, tukemaan kehon elimistön tärkeitä toimintoja ja suojaamaan soluja hapettumiselta. Ruusunmarja sisältää runsaasti luonnollisia vitamiiniyhdisteitä, mm. c-vitamiinia, β-karoteenia, kuin myös kaliumia, magnesiumia, foolihappoa, bioflavonoideja, lykopeenia ja pektiinejä. Se onkin erinomainen monivitamiinilisä tukemaan mm.nivelten, lihasten ja suoliston toimintaa."

Viimeiseen lauseeseen kiteytyvät kaikki ne kolme syytä siihen, miksi luovuin b-vitamiinin, magnesiumin ja glukosamiinin käytöstä erillisinä lisäravinteina ja korvasin ne Back on Trackin ruusunmarjarouheella. Enää minun ei tarvitse aikatauluttaa niitä kuuden viikon jaksoja ja pitää tarkkaa kirjaa siitä, mikä lisäravinne on käytössä milloinkin. Erittäin suuren plussan annan myös ruusunmarjarouheen sisältämälle pektiinille, joka on liukenevana kuituna turvaa suoliston toimintaa sekä suojelee stressivatsaa. Ja hei, kyseessä on täysin luonnollinen lisäravinne. Ruusunmarjarouhe kasvaa korkealla Andeilla villinä ja se on täysin torjunta-aineetonta, ilman mitään epäpuhtauksia ja se puolestaan takaa hyvän laadun sekä erinomaisen ravintoainepitoisuuden. Hienojakoisena rouhe on erittäin helppo sekoittaa ruuan joukkoon.


Heka on saanut ruusunmarjarouhetta iltaruokansa seassa nyt n.neljä viikkoa ja olen näinkin lyhyessä ajassa huomannut koirassa pelkästään positiivisia muutoksia. Melkein uskallan jopa sanoa, että ruusunmarjarouhe tuntuu imeytyvän Hekan elimistöön paljon tehokkaammin kuin sen aiemmin saamat, erilaiset lisäravinnetabletit. Kun koira parani suolistotulehduksesta ja tilanne saatiin lopulta rauhoittumaan ruokavalion muutoksella, laseroinnilla sekä kehon saattamisella takaisin tasapainoon, en ole enää halunnut ryhtyä lisäravinteiden suhteen mihinkään radikaaleihin ratkaisuihin. Heka on nyt kunnossa, sen lihakset ovat elastiset, nivelet hyvin liikkuvat, vatsa toimii erinomaisesti ja koira on muutoinkin täynnä elinvoimaa. Ruusunmarjarouhe on ollut varmasti yksi syy siihen.

Syksy tulee - mitä tapahtuu missä & milloin?

Kulunut viikko on pitänyt uskomattoman kiireisenä. Oppisopimuskoulutus on kolmea työpäivää vaille valmis ja tänään oli pitkään jännitetty tutkintotilaisuus sekä näytön loppuarviointi. Ja se meni kaikki heittämällä läpi! Sain pelkästään korkeinta mahdollista arvosanaa joka kohtaan, eli kiitettävää K3:sta. Täten olen hyväksytysti suorittanut osatutkinnon, joka käsitteli hyvinvoinnin tuottamista eläinten avulla. Suosittelen ko.tutkinnon osaa kaikille, jotka ehkä unelmoivat eläimen käyttämistä osana esim.ihmisläheisessä työssä.

Näyttöraportin ohella ennätin kuin ennätinkin laittamaan myös uutta blogikirjoitusta tulille koirafrisbeehen liittyen SporttiRakkiin. Sen pitäisi tulla julki ihan tässä lähipäivinä ja suora linkki koirafrisbee-osioon on tässä: SporttiRakki - koirafrisbee. Nyt kun päästiin sopivasti itse aiheeseen, niin tämän vuoden frisbeekilpailut lähestyvät kovaa vauhtia ja treenikertoja on takana pyöreät 0. Tämä kesä on ollut suoraan sanottuna surkea (siinä missä talvikin oli liukas) ja koska vettä on satanut lähes jatkuvalla syötöllä, nurmialueetkaan eivät ole päässet kuivumaan. En ole halunnut ottaa minkäänlaisia riskejä liukastumisen suhteen. Jos nyt edes sen kerran pääsisi heittämään ennen kisoja, niin saisi vähän muistuteltua koiralle ettei tarvitse vetää virettä yli.

Kuva - Salla Kuikka

Asiaa ja infottavaa on paljon, mutta jatketaan vielä hetki samalla linjalla. Olen tämän vuoden OnniDog-tapahtumassa kouluttamassa koirafrisbeetä torstaista perjantaihin. Ihanaa olla mukana yhden välivuoden jälkeen! Juuri samaan ajankohtaan tosin osuvat juuri nuo frisbeekisat, joten siksi ei voida olla koko viikonloppua paikalla. Mutta parempi se kaksikin päivää on kuin ei mitään. Mihinkään koulutuksiin emme Hekan kanssa osallistu, sillä palautumisaika kisojen ja OnniDogin välillä on lähes olematon. Ja sitä paitsi Heksandeerus menee laseroitavaksi saman viikon keskiviikkona. Mutta siellä se pyörii mukana joka tapauksessa, toimien virallisena koulutusten valvojana.


Tähän loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuva meidän uudesta, yli-hienosta autotarrasta jonka takana on jälleen Waldogs. Kukapa muukaan siinä komeilee kuin itse valkoinen elosalama. Kyllä nyt kelepoo huristella ympäriinsä. Muita turinoita on luvassa sitten omassa, erillisessä tekstissä. Tämä oli nyt sellainen "mitä missä ja milloin?"-sillisalaatti. Nyt kun koulu on saatu päätökseen, siirryn kokonaan uuteen työhön ja jää enemmän aikaa myös koirajutuille.

PAWC-tukiepikset

Toisin sanoen; Jyväskylän Agility Team ry järjesti eilen killerillä tukiepikset, joilla tuettiin näkövammaisen Saila Tiaisen sekä hänen koiriensa Mimmin ja Messin osallistumista ParAgility World Championships-kilpailuihin. Oli lähes sanomattakin selvää, että osallistuisin tapahtumaan tavalla tai toisella. 

Tarjolla oli niin rallytokon möllikisat, agiepikset, koiratarvikkeiden kirpputori, buffet kuin myös suuren suosion saavuttanut pelkistä putkista koostuva vauhtirata. Koska Heka on vasta tällä viikolla tehnyt paluuta takaisin harrastusten pariin en halunnut lähteä ahnehtimaan "liikaa", vaan osallistuttiin pelkästään ulkokentällä olevaan putkiralliin. Ko.luokassa kaikki säkäluokat kilpailivat keskenään, ainoastaan luokat olivat sekä jo kilpaileville, että sitten myös vielä ei kilpaileville.

Kuva - Jouni Parkkonen

Ensimmäinen suoritus juostiin aikaan 21 s ja jotain sadasosasekuntteja päälle. Heka oli aivan villinä, se mm.lähti röyhkeästi liikkeelle ilman lupaa ja jonka seurauksena olin koko ajan myöhässä. Koira kyllä pelasteli minkä kerkesi, mutta olin sille liian hidas ja ylimääräiset kiepit kahden putken suulla toivat reilusti ylimääräisiä sekuntteja lisää. Putkirallissa sai startata kahdesti, joten tottahan toki mentiin vielä kerran parantamaan suoritusta sekä nipistämään ne ylimääräiset sekunnit pois. Ja sen Heka todellakin teki, toinen kierros runtattiin puhtaasti aikaan 18,05 sekunttia. Pääsin vielä myöhemmin uudelleen formuloimaan, kun ihana Taina "tyrkkäsi" (täällä blogin puolellakin mainitun) Mozartin ohjattavakseni ja sen kanssakin tuli kirmattua kaksi puhdasta suoritusta. Mozartin kanssa sijoitumme lopulta kolmaniksi.

Hekan lopullinen sijoitus oli joko neljäs tai viides ja se oli kuitenkin koko putkirallin nopein mini. Eikä muuten sillä tavalla yhtään pöllömmin, kun erot kärkiviisikossa olivat vain sadasosasekuntteja. Minun pieni puudelini siellä bortsujen keskellä kun säkäluokkia ei erikseen ollut, aika hienoa.

Kuva - Jouni Parkkonen

Kauhunsekaisten tunteiden siivittämä paluu treeneihin

Arvaatteko jo, mikä päivä eilen oli? Treenipäivä tietysti! Sitä oli odotettu sekä innostuneesti, että vähän jopa kauhunsekaisinkin tuntein. Toisaalta oli aivan mielettömän siistiä päästä taas meille rakkaan harrastuksen pariin takaisin, mutta toinen aivopuolisko mietti seuraavanlaisia asioita: "entä jos Heka ei sittenkään ole kunnossa? entä jos rimat tipahtelee taas?" Järkeilin kuitenkin itselleni niin, että Hekan ongelmat eivät johtuneet minkäänlaisista loukkaantumisista, vaan suolistotulehduksesta joka käytännössä jumitti koko koneiston. Koira oli saanut parasta mahdollista hoitoa ja vastannut siihen erittäin hyvin. Sekä Suvi, että Marjo ja Päivi olivat antaneet siunauksen palata takaisin treenaamaan.


Tämä menee ehkä nyt hieman analysoimiseksi, mutta eiliset treenit avasivat omat silmäni lopullisesti sille kuinka kipeä Heka on ollut. Olisi vaan pitänyt ymmärtää se jo paljon aiemmin. Eilinen rataprofiili oli ärsyttävä, tiesin se jo ratapiirroksen saadessani ja en todellakaan ehtinyt sinne, minne olin suunnitellut ehtiväni. Mutta Heka sen sijaan...tämä on se minun tuntema ja ohjaamani koira. Hyppääminen radalla oli vaivatonta ja kevyttä, samoin eteneminen. Rimat eivät lennelleet, vaikka vire oli selvästi korkealla pidemmän breikin jälkeen. Tainakin sanoi, että Heka oli kuin eri koira. Oma itsensä. Jopa itse treenien jälkeen se hölkytteli jäähdyttelylenkillä tuttujen tapojensa mukaisesti. Kotiin päästyämme se leikki tovin jos toisenkin, jonka jälkeen tyyppi tarjosi itseään venyteltäväksi. Rutiineja noudattaen Heka myös kerjäsi iltaruokansa sekä paineli syötyään nukkumaan.

Silti en voi olla ajattelematta sitä, että kuinka paljon tuo suolistotulehdus on vaikuttanut Hekan yleisvointiin ja tekemiseen. Sen vietti on niin kova, että sehän nyt menee vaikka jalka katkenneena. Ihmeteltiin puolin sekä toisin, että miksi ihmeessä niin suoritus ja- hyppyvarma koira alkaakin yhtäkkiä tiputtamaan rimoja ja tuntuu muutenkin todella raskaasti vietävissä olevalta. Onneksi itse ymmärsin varata ajan samantien Marjolle enkä jäänyt odottamaan cst-hoitoa, johon vielä silloin olisi ollut aikaa 1½ viikkoa. Jälleen kerran yritän muistutella itseäni siitä, ettei koira elä menneessä eikä tulevassa. Se elää tässä hetkessä. Heka ei muistele menneitä, sillä on nyt erittäin hyvä olla ja sen mielestä oli maailman siisteintä päästä taas aksaamaan.

Huomenna sitten osallistutaankin Sailan, Mimmin ja Messin PAWC-tukiepiksiin ja päästään hienon asian lisäksi hakemaan hieman kisatuntumaa.

Lomalla jälleen

Niin siinä sitten kävi, että kaupunki "paiskasi" lomamääräyksellä ja tässä sitä nyt sitten vietellään kesäloman toista puolikasta. Työsuhteeni kaupungin alaisuudessa loppuu tämän kuun lopussa ja heti syyskuun alusta alkaen aloitan työt markkinointiviestinnän parissa. Tulee olemaan NIIN siistiä. 

Hekan vointi on palannut normaaleihin uomeihin; Uusi ruokavalio toimii ja se vielä kaiken lisäksi maistuukin hyvin. Kyllä näkee ja tuntee, että ravinteet yms imeytyy koiraan. Painokin on noussut tasaisesti normaalilukemiin eikä se 100-200 grammaa lisää olisi yhtään pahitteeksi. Samalla tulin miettineeksi ja uudistaneeksi lisäravinnepuolta. Nutrolinin iho&turkki-öljy on ja pysyy hamaan tappiin asti, mutta lähinnä mietin noiden nivel -ja magnesium sekä monivitamiinivalmisteiden käyttöä. Kirjoittelen hieman myöhemmin, että minkälaiseen ratkaisuun asian suhteen päädyin.

Maanantaina Päivi tuli pitkästä aikaa kranioimaan Hekan. Uusi ruokavalio ja- aktiviteetit, antibioottikuuri, laserhoidot sekä osteopatia olivat tuottaneet yhteisvoimin tulosta ja Heka ei ollut enää niin tukkoinen kuin mitä olin etukäteen pelännyt sen olevan. Itseasiassa koko lantion alue oli erittäin hyvässä kunnossa, sillä mitään hoidettavaa sieltä ei löytynyt. Myöskään sisäelimissä eikä kalvoissa ilmennyt minkäänlaista kireyttä. Sen sijaan molempien etujalkojen, löysät kainalolihakset, olivat kiristyneet ja niitä Päivi saikin availla tovin jos toisenkin. Hyvin ne kuitenkin sieltä avautuivat ja sain vielä erittäin hyvät ohjeet siihen, miten voin itse niitä jatkossa käsitellä. Viikon verran Päivi kehotti vielä ottamaan rauhassa, että hoidon hyödyt saavutettaisiin maksimiteholla. Harrastuskentille pääsemme näin ollen palaamaan ensi viikolla. Heka sen sijaan on itse sitä mieltä, että tämä "saikkuilu" riittää jo.


Koska taukoillaan vielä tämä viikko, olin lupautunut pienten pentujen tuomariksi kennelkerhon järjestämään mätsäriin keskiviikolle. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, muuta kuin että se on joka kerta aivan jäätävän vaikea tehtävä ja aina olen repiä hiukset päästäni. Haluaisin palkita kaikki!

Tänään sen sijaan olimme Hekan kanssa "kantamyymälämme", Seppälän Mustin & Mirrin vieraina. Valkoinen villaeläin ei meinannut keesissään pysyä, kun kysyin siltä aamulla että haluaako hän lähteä mukaan. Jaa että halusiko. Esitimme kahden tunnin vierailun aikana asiakkaille erilaisia temppuja ja Heka oli ihan pähkinöinä kun pääsi tekemään pitkästä aikaa edes jotain. Parasta sen mielestä taisi kuitenkin olla ne hetket, kun jossain päin joku rapisteli jotakin. Hyvä ettei vetänyt yhden herkkulaarin sisältöä kokonaisuudessaan kitusiinsa. Tämä jos joku on todellakin merkki siitä, että Heka voi hyvin ja on kunnossa. Heka tykästyi myyjien sille tarjoamiin kalkkunaherkkuihin, joita sainkin sille sitten n.puolen kilon pussillisen mukaan. Taisi löytyä nyt toinenkin valmisherkku, jota Hekan maha sietää.

Mennyt, nykyhetki & tuleva - ajatuksia eläinlääkäri -ja hammaslääkäripelosta

"Ammenna tästä nyt positiivisia juttuja...sä pystyt todennäköisimmin ymmärtämään eläinlääkäripelkoista eläintä paljon paremmin kuin kukaan." 

Näin totesi eläinlääkäri Suvi Heinola.

Tämän blogitekstin on tarkoitus käsitellä meille ihmisille ja eläimille yhteistä tunnetta, nimittäin pelkoa. Sen on sanottu olevan tunne jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Niin "hauskalta" kuin se saattaakin tällä tavalla sanottuna kuullostaa, Hekalla ja minulla on kaiken muun lisäksi (tavallaan) yhteinen pelon kohde. Heka pelkää eläinlääkäriä, kun taas minä pelkään hammaslääkäriä. Sekä minun, että Hekan pelko on saanut alkunsa aiemmin tapahtuneista, ikävistä kokemuksista. Me tunnemme täsmälleen samoja tunteita kun pelko pääsee ottamaan ylivallan; Vatsan väänteitä, tärinää, vapinaa, hermostuneisuutta ja jännitystä. Minä tiedän miltä pelon vaikutuksen alaisena Hekasta tuntuu, pystyn samaistumaan siihen kaikkeen. 


Jouduin kesäkuussa käymään hammaslääkärissä, kun vuosia sitten juurihoidetusta hampaasta lohkesi pala. Paikkauksen yhteydessä selvisi, että samassa hampaassa on alkava tulehdus ja on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa mitä sille voisi tehdä; Joko annan juurihoitaa hampaan uudelleen tai sitten se poistetaan. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en edes harkinnut, suostuin uusinta-juurihoitoon ja sillä samalla sekunnilla kun pääsin hammaslääkärin ovesta ulos, purskahdin itkuun. Ne vuosia sitten koetut ikävät asiat liittyvät nimenomaan huonosti toteutettuihin juurihoitoihin. Miten ihmeessä jaksaisin taistella pelkoa vastaan, että saisin säilyttää hampaani? 

Kävin tapaamassa hammaslääkäriasemalla pelkopotilaiden hoitoon erikoistunutta hammashoitajaa. Keskustelimme tunnin ja sain rauhassa purkaa mieltäni ja kertoa, että mistä pelko johtuu. Heti tapaamisen päätteeksi hän ponnekkaasti varasi ajan juurihoitoon, pelkopotilaisiin paneutuneelle hammaslääkärille ja lupasi olla myös itse toimenpiteessä mukana. Jossain sisimmässä heräsi itämään pienenpieni luottamuksen siemen. Sain toimenpidepäivänä rauhoittavan tabletin ja hyvät puudutukset. Muuta en muista, sillä olin nukahtanut kesken kaiken. Havahduin vasta siinä vaiheessa, kun hoitaja herätteli minua. Mitä ihmettä, kysyn vaan? Olin hämmentynyt. Niin hämmentynyt, että halusin saada purkaa ajatuksiani asiasta vielä enemmän. Sitten Suvilta tuli ne viisaat sanat, jotka näkyvät aivan tämän kirjoituksen alussa. Ihan samalla tavalla olen kertonut Suville Hekan eläinlääkäripelon taustoista ja se oli vähintään yhtä hämmentävää, kun Heka ensimmäisen kerran otti Suviin vapaaehtoisesti kontaktia.

Olen työstänyt Hekan eläinlääkäripelkoa nyt hieman yli yhdeksän kuukautta. Suvilla on selvästi pelkäävää eläintä kunnioittava ote tehdä toimenpiteitä. NAKS! Ihan samalla tavalla tällä hammaslääkärillä -ja hoitajalla on ollut kunnioitusta pelkopotilasta kohtaan. Pelolle emme voi puhua järkeä ja emme varsinkaan eläimen pelolle. Tiedän täsmälleen miltä Hekasta on tuntunut, kun se on joskus mennyt klinikalle vapisevana ja ajatellut että tänne kuolee. Samalla tavalla minä ajattelen hammaslääkäriin menemisestä. Joitakin pelkääviä ihmisiä on yritetty lahjoa rahan tai jonkun kalliin lahjan toivossa, että hän ottaisi ja menisi sinne hammaslääkäriin. Eläin ei sellaisesta ymmärrä mitään. Eläin elää tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Ei sille voi sanoa, että "saat mehevimmän luun lihatiskistä, jos olet olet eläinlääkärissä reipas." Heka on opettanut minulle koirien käyttäytymisestä ja eleistä vaikka mitä ja tärkein niistä kaikista on tässä hetkessä eläminen. Pelkoa ja nimenomaan pelon kohdetta ei ehkä ole täysin mahdollista poistaa kokonaan, mutta sitä voidaan työstää siten ettei siitä ole haittaa. Minähän nimittäin tuppaan panikoimaan jo useamman päivän ajan ennen koko hammaslääkäriaikaa. Eläimet sen sijaan eivät.

Listaan tähän alle omia havaintojani siitä, että kuinka pelkoa voi lähteä työstämään. Ne on kirjoitettu sekä eläimen, että ihmisen näkökulmasta.
  1. Etsi sellainen eläinlääkäri/hammaslääkäri, jolla on kokemusta pelkäävien eläinten/pelkopotiladen kanssa työskentelystä.
  2. Kerro pelosta ja syistä, että mitkä asiat ovat mahdollisesti vaikuttaneet pelon syntyyn.
  3. Keskustele eri hoitovaihtoehdoista, pyrkikää löytämään molempia osapuolia miellyttävä ratkaisu. Esim.eläinlääkäri saattaa ehdottaa hieman pidempää toimenpideaikaa, jotta hoitotilanteessa ei synny kiireen tuntua, mikä rauhoittaa eläintä. Ihan sama käytäntö koskee myös hammaslääkäriä.
  4. Sinä eläimen omistajana huomioit sen käyttäytymistä ja olet koko ajan läsnä. Samaten hammaslääkärin vastaanotolla hoitajan työnkuvaan kuuluu seurata pelkäävän potilaan käytöstä. Jos pelko saa yliotteen, on tilanteessa oltava joku, joka pystyy puhumaan puolestasi. 
  5. Pyri luomaan luotettava hoitosuhde hoitavan eläinlääkärin ja hammaslääkärin kanssa.
  6. Mieti jokin realistinen tavoite, minkä haluat hoitotilanteessa saavuttaa. Sen ei tarvitse olla suuri, pienilläkin asioilla on suuri merkitys.
Hekalle hyväksi motivaattoriksi klinikalla on muodostunut siellä oleva herkkubaari. Minua sen sijaan ei saa lahjottua hammaslääkäriin millään rahapalkinnolla. Mutta ajatus siitä, että uusinta-juurihoidolla saan pitää hampaani suussa, on erittäin suuri motivaation lähde jatkaa oman pelon työstämistä.

Sekä minä, että Heka olemme molemmat saaneet kokea sen, että kun hammaslääkärillä ja eläinlääkärillä on selvästi ammattitaitoa pelkäävää potilasta kohtaan, pelon työstämiseen tulee motivaatiota. Heka on jo ottanut huimia harppauksia eteenpäin, sen matka kohti rennompaa mielentilaa eläinlääkärikäynneillä motivoi minuakin yrittämään parhaani. Jokainen kerta on aina parempi kuin edellinen. Välillä toivon, että saisin ottaa Hekan mukaani hammaslääkäriin, se auttaisi minua keskittymään juuri siihen hetkeen ja unohtamaan menneen sekä tulevan. Hekakaan kun ei sellaisia mieti, sille on olemassa vain tämä hetki.

Suolisto takaisin tasapainoon - osa 3: yhteenveto

Edellisen kirjoituksen löydät tätä linkkiä klikkaamalla.

Suvin kanssa yhdessä laatimaamme hoitosuunnitelmaa on nyt takana n. 2½ viikkoa. Tylosinkuuri loppui viime viikon lauantaina ja se oli Hekalle sekä ruokavalion, että erilaisen arjen lisäksi enemmän kuin tarpeellinen. Vaste ko.suolistoantibioottiin tapahtui nopeasti ja Hekalla oli jo seuraavana päivänä huomattavasti parempi olo. Suorastaan erinomainen.

Ainoa asia mikä edelleen herätti kysymyksiä, oli kakan limaisuus. Viimeksikin Heka sai buustia anaalirauhasten aiheuttamiin ongelmiin Marjolta, joten olin lähestulkoon 100% varma että hän pystyisi auttamaan meitä nytkin. Muistin virkistykseksi, tarkemmin tästä asiasta voi käydä lukemassa tätä linkkiä klikkaamalla. Nyt kun tuosta hoidosta on kulunut viikko, kakan limaisuus on kadonnut tyystin ja Heka vahvistuu päivä päivältä.


Maanantaina kävimme Suvin kontrollissa klinikalla, halusin saada tietää, mitä mieltä hän on tämän hetken tilanteesta. Suvin mukaan ero entiseen on huomattava. Hekan paino oli noussut, vasta sekä lantio eivät ole enää pinkeitä eikä tylosiinikuuria ollut näin ollen tarpeellista jatkaa. Heka jopa leikki Suvin kanssa toimenpidehuoneessa, can't believe.

Vielä yhtenä osana Hekan hoitoa oli laserin hyödyntäminen, varsinkin anaalirauhasten alueelle jota Heka on nyt ehtinyt saamaan kahdesti. Silläkin on ollut varmasti erittäin merkittävä rooli koko paranemisprosessissa. Kuitenkin kaikista tärkein on ollut saada ruokavalio muutettua toisenlaiseksi ja Hekalle sopivaksi. Tilannehan on nyt se, että Heka syö aamuisin pelkkää nappulaa (ProBooster lammas&riisi) ja uskomatonta mutta totta, maha tuntuu tykkäävän. Ja Heka vielä syökin oikein mielellään, suorastaan kiljuu vieressä kun otan ruokapussin kaapista. Iltaisin menee vaihdellen hieman uunissa kypsennettyä kalkkunan -tai kanan luutonta jauhelihaa höystettynä keitetyllä, gluteenittomalla riisillä sekä Nutrolin-öljyllä. Vielä en ole uskaltanut ottaa magnesium/b-vitamiinilisää takaisin ruokavalioon, mutta eiköhän sekin tapahdu tässä lähiaikoina. Kerran viikossa Heka saa edelleen kanan tai sian sisäelinseosta A-vitamiinin lähteenä, joka on erittäin hyväksi erityisesti limakalvoille. 

Varsinaisen biletyksen aihe: Kakka on KIINTEÄÄ!

Olen tämän rulianssin myötä lähes 99% varma, että ongelma Hekan ruokavaliossa oli edellisessä nappulassa käytetty lohiöljy. Siinä saattaa olla se syy, miksi Heka kieltäytyi syömästä edellistä ruokaansa. Se osasi yhdistää nappulat kivun ja pahan olon tunteeseen. Nyt ei mistään sellaisesta ole enää tietoakaan. Heka on oma, entinen itsensä. Virkeä, iloinen ja leikkisä. Juuri sellainen, millainen sen kuuluukin olla.

Ensi viikon maanantai Hekalla on vielä CST-hoito ja koko ko.viikko pidetään vielä varmuuden vuoksi treeneistä taukoa. Tuo koko prosessi on ollut Hekan elimistölle melkoinen kuormitus ja haluan ehdottomasti saada koirani kokonaan kuntoon.

Suolisto takaisin tasapainoon - osa 2: perfektionistikoira

Edellisen kirjoituksen löydät tätä linkkiä klikkaamalla.

Vaikka ruokavaliolla on ollut varmasti merkittävin osa Hekan hoitosuunnitelmassa tylosiinin lisäksi, Suvin pyysi ottamaan huomioon myös tuon koiran suuren miellyttämishalun. Hekahan pyrkii aina miellyttämään, tekemään parhaansa ja oikein. Suvia lainatakseni: hän on oikea perfektionistikoira. Mitä kaikkea tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Jos Heka tekee vaikka treeneissä väärin, se tietysti korjataan ja silloin se tietysti lataa kaikkensa. Siitä näkee kuinka sen voisi kuvitella miettivän "Tiinan vuoksi teen mitä vain, en halua että hän on pettynyt." Eihän Heka sitä tietenkään noin ajattele, sehän on koira, mutta sillä on ihan järjettömän suuri miellyttämisenhalu. Liikkuu lenkillä sinne suuntaan minne menen. Se siis ikäänkuin tarkkailee koko ajan omia eleitäni, pyrkii pitämään itsensä ajan tasalla. Toisaalta se on aivan ihana piirre koirassa, mutta ei siinä mielessä että koko ajan täytyy pyrkiä olemaan kartalla.

Hekan ehdoilla
Suvin kanssa päädyimme siihen, että Hekan hoitosuunnitelmaan otetaan mukaan myös lenkkeily koiran ehdoilla. Se saa päättää mihin suuntaan mennään, käydään erilaisissa paikoissa tekemättä yhtään mitään sen ihmeellisempää ja treffataan ihmisiä. Sen ei tarvitse eikä pidä koko ajan tarkkailla jokaista elettäni. Viime viikon tiistaina kävimmekin Mujusen Salmen valokuvattavina erääseen projektiin, kun hän kaipasi linssin eteen ihmisvilinään soveltuvaa koiraa. Ihan vain käveltiin keskellä kävelykatua ihmisten seassa, Heka löysässä hihnassa chillaillen. Hekan suolisto on näin ollen saatu rauhoittumaan henkiselläkin tasolla, sellaisessa jatkuvassa tarkkailutilassa oleminen ei ole millään tavoin hyvä asia.


Eilen allekirjoittaneella oli vapaapäivä ja sain viestin, että sekä Janni, että Heidi ovat Jyväskylässä kuvauksissa ja tottakai me sitten Hekan kanssa käytiin heitä moikkaamassa. Molemmat ovat siis Hekan aktiivisia instagram-seuraajia. Nautittiin samalla tuosta harvinaislaatuisesta säästä ja nähtiin muitakin tuttuja siellä, täällä ja tuolla. Seurailin sivu silmällä Hekan käytöstä ja pakko kyllä sanoa, että oli aivan uskomattoman hienoa nähdä, kuinka rentona Heka seisoskeli ihmismassan keskellä eikä se kertaakaan pyrkinyt kyselemään "Tiina mitä tehdään seuraavaksi?" Tiedä sitten, että voiko kyse olla jonkunlaisesta itsensä rauhoittelemista. Väkisinkin tulee paha mieli kun miettii, että olenko toiminut jossain asiassa väärin ja Heka on tarkkailevalla käytöksellä pyrkinyt pitämään tilannetta hallinnassa.

Niin tai näin, tämä Hekan ehdoilla meneminen on vaikuttanut todella positiivisesti sen henkiseen hyvinvointiin, joka tietysti näkyy konkreettisesti suoliston kautta.

Suolisto takaisin tasapainoon - osa 1: ruokavalio

Pitkitin tämän tekstin kirjoittamista ihan tarkoituksella, sillä halusin saada Suvin mielipiteen Hekan tämän hetkiseen vointiin liittyen, ennenkuin julkaisen yhtään mitään. Näitä on kyselty ja odotettu: Mikä Hekalla oikein oli ja millainen hoitosuunnitelma sille tehtiin? Haluan nyt vielä kuitenkin korostaa sitä, että ko.suunnitelma hoidosta laadittiin ja toteutettiin yhdessä Hekan eläinlääkärin, Suvin, kanssa. 

Mikäli omalla koirallasi on vastaavanlaisia oireita, älä kokeile mitään omin päin, vaan konsultoi omaa eläinlääkäriänne mahdollisen ruokavalion ja lääkityksen suhteen.

Lyhyesti: Hekan oireiden aiheuttajaksi paljastui loppujen lopuksi suolistotulehdus. Ongelma ei siis alunperinkään ole ollut itse anaalirauhasissa, vaan mahassa ja jos kipuja on pitkään, se aiheuttaa tietysti paitsi stressiä, niin myös jännittyneisyyttä. Ja kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, elimistö lyö itsensä jumiin. Fyysistä oireista Hekalla ilmeni on off-ripulia ja satunnaista iltapahoinvointia. Se ei esimerkiksi oksennellut kertaakaan, mikä on yksi tyypillisistä oireista koiralla, joka kärsii suolistotulehduksesta. Jos koira ulostaa pitkään pääasiassa pehmeää kakkaa tai on ripulilla, anaalirauhasiin ei synny painetta ja näin ollen ne eivät pääse tyhjentymään luonnollisesti. Hekalla ongelma meni samantien anaalirauhasiin ja se on ennenkin tullut nähtyä, että sacrumin alaosan ligamenttien kireys aiheuttaa anaaliongelmia. Vasta siinä vaiheessa tulimme Suvin kanssa miettineeksi sitä, että voisiko Hekan ruokavaliossa jokin asia olla mahdollisesti pielessä, joka aiheuttaa satunnaista kakan löysyyttä. Se ei nimittäin ole normaalia eikä etenkään hyväksi koiralle, että kakka on useammin löysää kuin kiinteää.

Hekalla on ollut viimeisten kolmen viikon aikana melko vaihteleva ruokahalu. Oli päiviä, jolloin kaikki kelpasi ja sitten myös niitä, kun jo pelkkä ruuan haju tuntui etovan sitä. Oli siis todellakin syytä epäillä sitä, että ongelma on sen ruokavaliossa ja sen aiheuttaman huonovointisuuden vuoksi ruoka ei tietenkään maistu. Söisitkö itse? Sitähän minäkin. Sitä oli alkuun ehkä hieman vaikea uskoa, mutta niin vain nyt tällä kertaa oli. Edessä oli Tylosin-kuurin lisäksi uudenlaisen ruokavalion laatiminen.


Suvin kanssa otimme huomioon Hekan ruoka-aineyliherkkyydet ja tavoite oli löytää sellainen ruoka, joka ei sisällä lainkaan lohta, kananmunaa, maissia eivätkä myöskään niiden johdannaisia ja jonka tulisi olla helposti sulavaa. Ei muuten ollut mikään helppo homma. Lisäksi Suvi kehotti karsimaan myös säilömisessä paljon käytetyn kananrasvan sekä lohiöljyn, mikä teki kaikesta edelleen astetta haasteellisempaa.

Miksi ei kananrasvaa tai lohiöljyä?
Esimerkkinä grillattu kana. Kun kanasta kuoritaan grillauksen jälkeen nahka pois, itse lihan päälle jää sellaisia rasvalänttejä ja tämä on sitä kuuluisaa kananrasvaa, joka voi aiheuttaa joillekkin ihmisille ripulia. Samalla tavalla se toimii myös nappuloissa. Moni koiranomistaja onkin alkanut tämän pelossa karsimaan kananlihan pois koiransa ruokavaliosta, vaikka itse kananliha ei ole se ongelma. Vaan se kananrasva. Mitä tulee lohiöljyyn, ajan kanssa se härskiintyy ja saattaa aiheuttaa ongelmia suolistossa. 

Ne kuuluisat viljattomat
Markkinoille ilmaantuu tämän tästä koko ajan lisää täysin viljattomia koiranruokia. Ruualta vaaditaan, että sen tulee olla niin hyvin sulavaa, jotta koiran jätökset pysyvät minimaalisina. Jos koira kerran tai kaksi päivässä ulostaa hyvin minimaalisen määrän kerrallaan, herää kysymys; Aiheuttaako se minimaalinen määrä anaalirauhasille tarpeeksi paljon painetta, etteivät ne ala vaivamaan koiraa? Toki tiedän monia koiria, joilla ei ole viljattoman ruokavalion ansiosta minkäänlaisia ongelmia terveyden suhteen ja se on tottakai pelkästään positiivista. Olkaa onnellisia siitä. 

Hekan ruokavaliossa suurin ongelma vaikutti olevan kuidun määrässä. Suolisto ei saanut riittävästi kuitua pysyäkseen tasapainossa. Uuden ruuan tuli sisältää myös jotakin viljaa, vaikka Heka saakin päivittäin gluteenitonta riisiä lihan seassa. Määrä oli kuitenkin aivan liian matala, jotta suolisto olisi jaksanut toimia normaalisti. Vihdoin ja viimein pitkä etsintä tuotti tulosta. Tilasin Hekalle 3 kg:n pussin ProBooster lammasta & riisiä sisältävää nappulaa. Ainoa käytetty liha on peräisin lampaasta ja säilömiseen on käytetty lampaanrasvaa. Se ei myöskään sisällä lainkaan kanaa minkäänlaisessa muodossa eikä myöskään lohiöljyä. Lisäksi siinä on viljan lähteenä käytetty valkoista sekä tummaa riisiä.


Ensimmäiset 1½ viikkoa Heka sai pelkästään kalkkunan luutonta jauhelihaa keitetyllä riisillä höystettynä ja makupaloina annoin sille Hauhau:n kanafileesuikaleita. Anaalirauhasten huuhtelun jälkeen ruokahalu palasi ja tylosiinin ansiosta se kasvoi kasvamistaan. Ruokaa piti antaa pieninä annoksina useamman kerran päivässä, jotta maha ei riehaannu. Nappulaa Heka alkoi saada vasta viime viikon perjantaina. Lähdin liikkelle todella hitaasti ja varovasti, ensimmäisenä päivänä se sai kaksi nappulaa, toisena kolme jne. Eilen ja tänään olen kasvattanut nappulan määrää siten, että aamuruoka ei sisällä sen lisäksi mitään muuta. Heka suorastaan huutaa, kun laitan nappulat aktivointipeliin, josta se tykkää ne etsiä ja syödä. Ja vielä jonkin aikaa sitten tämä tyyppi lähti ruokaa karkuun.

Päätin jakaa Hekan hoitosuunnitelman kolmeen eri osaan, joista viimeinen on yhteenveto tästä kaikesta. Ruokavalion lisäksi teimme muutoksia ihan normaaliin arkeen, joilla on ollut myös erittäin merkittävä osa Hekan paranemisprosessissa. Niistä kerron lisää seuraavassa osassa.