Helmikuun agilitykimara

Näin loman alkajaisiksi sain vihdoin ja viimein istutettua itseni alas editoimaan helmikuun videoklipit. Tuli tuossa sekin tosiasia tiedostettua, että koko helmikuun Anni on pääasiassa treenannut Hekan kanssa kun minä olen taas katsonut monttu auki ihaillen vieressä.

Mutta se ei ole minulta ja Hekalta pois, että joku toinen välillä sen kanssa treenaakin. Heka on ollut mitä loistavin koira Annille opetella ohjaamaan ja rytmittämään nopeaa koiraa.


Videolla näkyykin pätkä helmikuun epiksistä ja kk-valmennuksesta, mutta siellä on ihan uutta matskua viikon takaisesta viikkovalmennuksesta. Julia oli soveltanut Seppo Savikon ratapiirrosta ja se oli kuulemma peilikuva sitä edeltävän viikon radasta. Minulle se tosin oli ihan uutta, sillä mehän oltiin Hekan kanssa se yksi tiistai poissa Piispalan reissun vuoksi. Tämä meni siltä osin hyvin, sillä Anni treenasi maanantaina ja oma valmennus oli tiistaina, joten sain hyvin painettua kuviot mieleeni eikä tarvinnut kuin lyhyesti sitten itse ne kerrata.

Itselleni ehkä koko radan "vaikein" kohta oli kepeiltä nro 15 aidalle nro 16 vienti. Videolla sitä kohtaa ei näy, mutta alunperin oli tarkoitus tehdä keppien jälkeiselle aidalle niisto ja jatkaa siitä eteenpäin. Niisto kuitenkin valui pitkäksi ja vaikka se varsin näppärä ohjauskuvio onkin, Julian mielestä Hekalle oli olemassa parempikin vaihtoehto. Koska sen pystyy jättämään suorittamaan keppejä, menin jo valmiiksi lähelle 16.aitaa jotta sain sen sinne tyrkättyä ja ei muuta kuin sokkaria kehiin. Ja se todellakin oli nopeampi ja tuntui suorittaessakin paljon paremmalta. 

Siellä onnistui lisäksi leijeröinnit ja tuplasylkkäritkin. Keinukin oli superhyvä! Hyvällä draivilla päähän asti ja poistui vasta kun keinu oli osunut maahan. Näin ollen päästiin koko helahoito loppuun asti!


Maanantaina Annin treenien väliajalla Heka jumppasi takapäätään pikkukentältä löytyneen dobo-tasapainotyynyn päällä.

Nyt sain aikaiseksi hankkia lisenssin tälle vuodelle, vihdoin ja viimein! Arvoin kahden seuran välillä pitkään ja tämä vuosi edustetaankin Pop Dog Ry:tä, tuttavallisemmin poppareita. Julia on koutsannut meitä kohta viimeisen vuoden ja jotenkin koen sen niin, että on oikein edustaa sitä seuraa kisoissa jonka riveissä on treenannut. Enää ei siis ole mitään tekosyitä kisoihin ilmoittautumiselle, parit startit kerkesin jo maksaa ja intoa puhkuen ollaan aloittamassa tämän vuoden kisakautta.

Lisäravinne vai ravintolisä?

Minulta kysellään lähes jatkuvasti, mitä erilaisia lisäravinteita olen Hekan ruokinnassa käyttänyt. Faktahan on se, että noin yleisesti ruokavalion tueksi suositellaan erilaisia lisäravinteita. Etenkin siinä tapauksessa jos kyseessä on harrastuskoira tai epäillään, ettei koira saa syömästään ruuasta kaikkia sen tarvitsemia hivenaineita ja vitamiineja. Erilaisia lisäravinteita löytyy niin ikääntyville koirille, stressin lievittämiseen, suolistohäiriöihin, hammasongelmiin kuin ihon ja turkin hyvinvointiin. Siis suoraan sanottuna lähes kaikkeen. Mutta mistä sen sitten voi tietää, onko juuri sen oman koiran ruokavaliossa kaikki kohdillaan? Saako se syömästään ruuasta kaiken tarvitsemansa?

Hekan anturat 3 kk:n Nutrolin-kuurin jälkeen

Siihen on vaikeaa antaa yhtä ja oikeaa vastausta. Jollakin koiralla voi olla kuiva turkki, kynnet saattavat olla hauraat tai koira voi liikkua jäykästi. Haluan korostaa, että kaikki mistä tulen seuraavaksi kirjoittamaan, on konsultoitu yhdessä Hekan hierojan sekä osteopaatin kanssa ja näin ollen en esim. laita magnesiumin annostuksia näkyville. Suosittelen ihan ensitöiksi kysymään mielipidettä koiran omalta hierojalta, fysioterapeutilta, osteopaatilta tai tarpeen vaatiessa eläinlääkäriltä eikä suinpäin vaan lähdetä kokeilemaan kaikkea mahdollista.

Magnesium on erittäin keskeinen aine mm.hermoston, verenkiertoelimistön, pehmeiden kudosten ja lihasten normaalissa toiminnassa. Magnesium ja b-vitamiini yhdessä edistävät energia-aineenvaihduntaa, elektrolyyttitasapainoa ja proteiinien muodostusta. Sen aktiivisimpia käyttäjiä ovat mm.urheilijat ja muut fyysisten lajien harrastajat.

Magnesium + b-vitamiini

Synoquin tuli mukaan kuvioihin nyt alkuvuodesta. Lisätietoa ko.valmisteesta ja sen vaikutuksista voi lukea TÄTÄ linkkiä klikkaamalla. Lyhyesti: Glukosamiinia esiintyy elimistössä luonnostaan nivelnesteenä ja sen tärkein merkitys on rustojen kestävyydessä sekä joustavuudessa. Aikaisemmin Heka sai Biopetin glukosamiini-jauhetta n.vuoden ajan, mutta en huomannut koirassa mitään huomattavia muutoksia.

Synoquin-nilvelravinne & Nutrolin-öljy
Heka harrastaa kahta fyysisesti vaativaa lajia ja se oli sanomattakin selvää, että joitakin lisäravinteita oli lisättävä täydentämään sen ruokavaliota. 6 viikon kuureina menee vaihdellen magnesium + b-vitamiini-yhteisvalmiste ja nivelravinne Synoquin. Hieroja sekä osteopaatti ovat yhdessä laatineet Hekalle sopivat annokset ko.valmisteita ja annan ne aina ruokaan sekoitettuna, Magnesiumia + b-vitamiinia Heka on saanut jo vuodesta 2010 lähtien ja ensimmäinen nivelravinne otettiin käyttöön vuonna 2012.

Nutrolin-öljy ei ole varsinaisesti lisäravinne, vaan rasvahappovalmiste. Se tukee ihon hyvinvointia sekä tekee anturoista kimmoisat ja kynsistä vahvat. Heka on saanut aikaisemmin kahden muun valmistajan öljyjä, mutta sekä iho että tassut olivat kuivat ja oikean takajalan anturasta paloi jopa iho kokonaan rikki. Sitten löysin Nutrolinin ja jo kolmen kuukauden käytön jälkeen muutokset olivat huomattavia. Nutrolin iho & turkki-öljy onkin kuulunut Hekan ruokavalioon jo usean vuoden ajan ympäri vuoden.


Moni on kysynyt myös siitä, että miksi Heka ei saa ko.merkin Sportti-versiota. Siksi, että ko.öljy sisältää kalaöljyä jota Hekan maha ei sellaisenaan kestä. Noin yleisesti rasvahappoja suositellaan lisättäväksi lähes kaikkien koirien ruokavalioon, elipä se koira sitten nappulalla, sekaruokinnalla tai kokonaan raa'alla.

Siinä oli nyt suht.tiivistetty "tietopaketti" kaikista niistä lisäravinteista mitä Heka saa. Kommentoi toki alle, jos jotain jäi mielen päälle tms.

Lomalle lompsis

Auringonpaiste ja vajaat 5 astetta pakkasta. Pitkään mielessä pyörinyt ajatus kameran ulkoiluttamisesta tuntui tämän päivän sään perusteella jopa liiankin houkuttelevalta. Tuumasta toimeen. Sillä reissulla vierähtikin sitten reippaat 4 tuntia.



Editointivaiheessa huomasin jokaisessa kuvassa hennon, mutta paksun mustan raidan. Näissä kolmessa kuvassa se näkyy kaikista heikoimmin. Tiedä sitten oliko linssissä jotain shaissea, mutta putsasin kaikki kolme objektiivia ja se sitten selvinnee seuraavan kuvaussession aikana. Sitten kyllä sydän itkee verta ja lujaa jos se raita ei ole hävinnyt.

Eilen alkoi KAHDEN viikon mittainen hiihtoloma! Hekan kannalta sehän tarkoittaa sitä, että treenejä on buukattu sekä agilityn, että frisbeen osalta ja muutenkin ajattelin nyt laittaa kaiken kuosiin 2 viikon päässä olevia lemmikkimessuja varten. Arkena sitä tuppaa olemaan töiden jälkeen aika väsynyt ja aivokapasiteetti ei ihan täysillä pysty kaikkea ajattelemaan.

Anni & Heka Haukkuvaaran KK-valmennuksessa

Viikko sitten oli ystävänpäivä (hyvä mainita asiasta tällä tavalla viikon jälkeen btw) ja voiko olla parempaa tapaa viettää sitä, kuin aamusta iltaan hallilla koiraharrastajakaverien kanssa? Tuskin. Olimme sopineet ruusuketalkoot 6.3 järjestettävää match show'ta varten ja siinä samallahan Heka pääsi myös Annin kanssa kurvailemaan Julian tarkkojen silmien alle.


Sen verran sain itseni irtaannutettua askartelun ääreltä, että halusin seurata ja kuulla mitä kaikkea Julia oli Annia ja Hekaa varten kehittänyt. Rytmitystä. Silkkaa rytimitystä. Yhteistyöhän molemmilla sujuu jo varsin mallikkaasti ja oikeastaan ainoa asia missä on parannettavaa, on nimenomaan se rytmittäminen nopeaa koiraa ohjatessa. Oli muuten opettavaista ja äärimmäisen mielenkiintoista seurata vierestä, ei menneet neuvot hukkaan vaan ehdottomasti käytäntöön.


Tuossa yksi videoklippi nähtäväksi näin alkuun. Hekallahan on muutenkin tapana lähteä valumaan varsinkin valsseissa. Merkkauksien kanssa oli aikoinaan ihan samoja ongelmia. Omaan silmään näytti siltä, että Heka reagoi Annin ohjauksessa paljon paremmin. Normaalisti se ei kiihdyksissään reagoi edes leluun, jolla sitä yrittää palkata mutta Annin kanssa sillä oli ihan eri moodi. Yllä oleva video on n.viiden toiston tulos.

Eikä koko treeni sentään ihan täysin mennyt pelkän rytmityksen hinkkaamiseksi, vaan Heka pääsi kaahottamaan ihan kunnon rataakin. Varsinkin loppu joka sisälsi mm.leijeröintiä ja nämä kaksi vaan juoksivat minkä jaloistaan pääsivät.

Videomatskua löytyy editoitavaksi asti ja otan sen projektikseni ensi viikolla. Huomenna Heka pääsee jälleen Annin ohjattavaksi heidän omaan valmennusryhmään. Se tietää Hekalle myös sitä, että se pääsee töihin mukaan.

Piispalassa

Vuoden ensimmäinen pidempi reissu. Olimme nuorien kanssa kolmen päivän mittaisella leirillä Piispalassa eikä Hekankaan tarvinnut tällä kertaa jäädä kenenkään hoitoon, sillä kaveri pääsi messiin. Saimme Hekan kanssa käyttöömme ihan oman, privaattimökin ja kyllä kelpasi höllätä.

Kuvat ovat "taattua laatua" by Iphone.



Yhteistä illanviettoa rantasaunalla/takkatuvassa


Tiistaipäivä valkeni aurinkoisena ja tätä riemua kesti ihan iltaan saakka


Viimeistä iltaa vietettiin näissä merkeissä ja me kolme "hullua" keilattiin 2 tuntia putkeen. Pitääkö tässä harkita uutta harrastusta?

Oli oikein mukava reissu, vaikkakin hieman lyhyt mutta kyllä oli ihanaa tulla takaisin kotiin. Ja Heka nyt on mitä mainion ja helpoin reissukoira. Suurimman osan ajastahan se oli meidän mukana kaikessa mahdollisessa saaden rapsutuksia ja huomiota. Maanantaina iltapäivällä löysin läheisestä metsiköstä melko täydellisen lumikaistaleen, jossa pystyi heittämään kiekkoa.

Milloinkohan Heka on edes viimeksi nähnyt kiekkoja? Taisi olla peräti marraskuussa. Heittelin pääasiassa pituutta ja yllättävän hyvin Heka kyllä koppasi vaikka se ei juurikaan ole hangessa kiekon perässä juossut.

Kiekkojen ja ylipäätään fribailun suhteen pitäisi ryhdistäytyä, sillä ensi kuun 12 ja 13.pvä koittaa jälleen ShowLinkPets-tapahtuma jossa olemme frisbeekoirien kanssa esiintymässä. Tästä seuraa lisäinfoa myöhemmin.

Nuorissa on tulevaisuus - myös agilityssa

Näin aluksi tulee heti ilmoitusluontoista kerrottavaa; Jo pitkään kytenyt ajatus toisesta blogista, jossa keskityn johonkin ihan muuhun kuin koiriin tai niiden kanssa harrastamiseen, on nyt vihdoinkin olemassa. Aloitin bloggaajana KSML:n Stoori.fi-portaalissa ja blogini löytyy seuraavaa linkkiä klikkaamalla ->


Blogin sisältöä ja sen aihetta en sen kummemmin ala tähän selittelemään, vaan asia selviää parhaiten portaalissa vierailemalla. 

Palataan samantien takaisin itse aiheeseen. Kulunut viikko on ollut aika pitkälti ihan sellaista perusarkea. Lähes jokaisena päivänä on satanut vuoroin lunta, räntää ja vettä. Miltei jokainen lenkkireitti on ollut kiiltävän peilijään peittämä ja päivittäiset riekkumiset ja reippaat kävelyt on olleet varoivasta hipsuttelua. Tiistain agilityvalmennuksen jouduin perumaan oman loukaantumisen vuoksi. Vähemmästäkin palaa käpy kiinni tämmöiseen talvisäähän. Kuitenkin eilen sää pakastui, nihkeää lunta on satanut yli 10 senttiä ja ollaan päästy takaisin normaaleihin lenkkirutiineihin.

Tämä viikonloppu olikin pyhitetty ihan kokonaan koiramenoille.


Anni kyseli jonkin aikaa sitten, että saisiko hän osallistua Hekan kanssa tänä viikonloppuna järjestettäviin epiksiin. No mikäpä jottei, vaikka aikainen aamuherätys rankan työviikon jälkeen ei oikein napannut. Olin kuitenkin Hekan Annille luvannut ja olen sanani mittainen.

Ilmoitin Hekan Annin pyynnöstä putkiralliin ja konkariluokkaan. Putkirallissa kävivät ihan muuten vaan huristelemassa ja hakemassa tuntumaa itse tekemiseen. Heka oli jälleen kerran hieman vieraskorea, kaveri kävi jopa tsekkaamassa tuomarin(!) Nollarata kuitenkin ja hienosti Heka reagoi jokaiseen ohjaustekniikkaan. 

Konkariluokassa olikin sitten ihan eri meininki. Ensimmäisellä kerralla Annilla oli rytmitys hieman hukassa joka aiheutti Hekassa pitkiä kaarroksia, turhia sinkoiluja ja kesken jääneet kepit (jotka olivat kylläkin seinää kohti.) Uusinnassa Annilla oli jo PALJON parempi tatsi ja hetkittäin siellä näkyi se sama valkoinen elosalama joka liikkuu lähes valoakin nopeammin. Pienet rytmitysvirheet johtivat kahteen hylättyyn suoritukseen, mutta olin sekä Anniin että Hekaan äärimmäisen tyytyväinen. Nuoret pystyy ihan mihin tahansa, kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus!

Episten jälkeen keskusteltiin Annin ja Julian kanssa siitä, että Heka olisi Annille mitä mainion lainakoira opettamaan rytmitystä. Sovimmekin, että Heka tuuraa silloin tällöin, oman aikani puitteissa, Annin omaa koiraa Peppiä heidän omassa valmennusryhmässä. Ensimmäinen nakitus tapahtuikin jo samantien kun Julia pyysi Annia tulemaan Hekan kanssa Haukkuvaaran kk-valmennukseen, joka oli tänään. Kirjoitan aiheesta ihan oman tekstinsä jossain vaiheessa.


Ensi viikko tuleekin olemaan mielenkiintoinen ja odotan sitä edellä mainitulla tavalla. Vi ses!

Agilityn sekametelisoppa

Johan se on jo helmikuu. Luonnoksissa on pyöriskellyt useampikin teksti liittyen *ylläriylläri" agilityyn. On ehkä hieman selityksen makua ilmassa, mutta enää tässä vaiheessa ei ehkä kannata ruveta jokaista tammikuun valmennusta käymään yksitellen läpi. Tehdään tämä siis kootusti ja nämä menee nyt järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

2.2.2016 - Teknisesti vaativampaa, mutta silti lujaa

Tämän viikon tiistaina oli pää ihan kirjaimellisesti pyörällä, siksi rataan tutustuminen meni ehkä hieman sooloiluksi kun olin käytännössä ihan pihalla. Paljon ansoja, varsinkin houkuttelevia putken päitä mm. puomin ylösmenon vieressä ja aivan keppien kupeessa. Sinnehän se sinkosi kumpaankin, mutta unohdin niinkin tärkeän ohjauksen, kuin vedon. Olin koiralle aivan liian lepsu. Kokeilimme alussa muurin ja aidan jälkeiseen kohtaan ensin poispäinkäännöstä joka toimi sen yhden kerran hyvin, mutta sitten ei enää. Mietin olisiko minulla mitään tsäänssejä ehtiä tekemään sokkaria, mutta Julian mukaan Heka lukitti eteenpäin sen verran hyvin ettei ongelmaa varmasti olisi. Eikä olisi ollutkaan, jos ohjaaja olisi jatkanut rohkeasti matkaansa eikä jäänyt varmistelemaan. Koskahan sitä oppii?! Piiskasin itseäni ja sain kun sainkin sen sokkarin onnistumaan.

Ehkä kuitenkin sokkaria eniten tuotti vaikeuksia esteet 9-10 sekä 13-14. Kokeilimme ensin kohtaan 9-10 päällejuoksua + viskileikkausta, ei toiminut. Seuraavaksi valssia + pakkovalssia. Olin sotkeentua omiin jalkoihini, kunnes Julia neuvoi mihin kahteen linjaan tulisi katseen riittää niin varmasti onnistuisi. Ja niin muuen onnistuikin. Aidalle nro 14 tuli tehdä liikkuva valssi ja aluksi jäin munimaan koiran tielle. Voi miksi se on niin vaikeaa lähteä rohkeammin liikkeelle? Heka kyllä hoitaa oman tonttinsa. Onnistunut suoritus kuitenkin tuli videolle ja vitsit se liikkuva valssi näyttää hyvältä vaikka itse sanonkin!


26.1.2016 - kahdeksikkoa isosti & pienesti

Kyllä sai juosta, hyvänen aika sentään. Teemana kiihdytä -> jarruta -> kiihdytä. Vaikka sitä kuinka pitäisi nopean koiran kanssa takaaleikkauksia simppeleinä, eivät ne todellakaan sellaisia ole. Hekalla takaaleikkauksia tulee käytettyä paljonkin juuri siitä syystä että se nopea ja sen fokus on välittömästi oikeaan suuntaan. Mutta kun vastassa onkin aidan jälkeen putki jonne ei edes mennä, vaan tulisi jatkaa aivan toiseen suuntaan. Hekalla linjat menivät näin ollen hieman pitkiksi ja kesti hetken, ennenkuin itse sain tuosta kääntymisen kaavasta kiinni. Mutta sitten alkoi sujumaan ja vaikka Hekalla meinasi vähän keulia kun sai painaa menemään pitkiä ja suurimmalta osin suoria linjoja.

19.1.2016 - Petteri Kermisen kisaradan kuvioita

Tälle radalle oli olemassa jos jonkinlaista vaihtoehtoa sitä suorittaa. Mielettömän kiva profiili ja paljon Hekan kaltaiselle ohjukselle sopivia tekniikoita, mm.poispäinkääntöä ja päällejuoksuja. Noin yleisesti Kermisen radat on juuri niitä passeleita meille, Alussa oli kiva, 4 esteen suora ja ohjaajan oli miltei pakko päästä ottamaan koira vastaan ainakin sen 3 ja 4.esteen väliin, muuten tulisi kiire ohjata koira putken pimeään päähän. Alun suora olikin sitten myös itse loppusuora ja koko treenistä jäi päällimmäisin puolin tosi onnistunut fiilis. Heka tönötti lähdössä kuin tatti ja loppusuora oli aivan jäätävän hyvä. Pääsimme jopa koko radan loppuun asti, lukuunottamatta A:ta. 

5.1.2016 - pitkiä estevälejä & laajoja linjoja

Tästä kerrasta ei kyllä jäänyt lähes mitään mieleen, muuta kuin että reisille meni. Elettiin vielä sitä aikaa, kun minä palasin puikkoihin lähes kuukauden kestäneen sairasloman jälkeen ja Hekakin oli toipunut joulun ajan ripuli/oksennustaudista. Oltiin molemmat aika kujalla. Puomi/putki-erottelu oli vaikeaa, puomin alastulon kanssa oli vaikeaa, sylkkäriin reagoiminen oli vaikeaa. Melkein kaikki oli vaikeaa. Kuitenkin jostakin löytyy lähes aina jotakin hyvää sanottavaa ja jos johonkin olin tyytyväinen, niin paikalla pysymiseen. Heka pysyi lähdössä joka kerta enkä itse vapauttanut sitä sieltä omalla liikkeelläni, vaan paikoiltaan.

Lisäksi Heka lukee mielettömän herkästi takaakiertoihin, mistä johtuen välistävedot tuppaa kovassa vauhdissa olemaan erittäin haastavia. Tuolloin Heka sen sijaan reagoi välistävetoihin äärimmäisen hyvin ja tiukassa linjassakin vielä.