perjantai 2. joulukuuta 2016

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 2

Toinen, astetta haasteellisempi klinikkaharjoitus on takanapäin. Aloin viikonloppuna käymään Hekan papereita läpi ja niistähän kävi selväksi, että kennelyskä-rokote ei ollut voimassa. Nice. Se on ainakin minulle ihan itsestään selvä asia, että aktiivisesti harrastavalla ja kilpailevalla koiralla on kennelyskä-rokote voimassa. Pyysin, että viime maaliskuun kynsioperaation yhteydessä laitetaan se rokote ajantasalle samalla käynnillä. Kun siitä ei ollut papereissa mitään mainintaa, soitto klinikalle varmisti että koko rokote oli jätetty laittamatta. Onneksi on AlmaVet, jonne saatiin aika heti tämän viikon tiistaille.

Haasteellisen tästä käynnistä tosiaan teki se, että nyt Hekalle tehtiin konkreettisesti jotain. Viime viikolla vain hengailtiin. Ei se kuitenkaan minkäänlaisena yllätyksenä tullut, että siinä missä Heka kykeni viime perjantaina ottamaan ja syömään herkkuja, nyt olikin kaikki päinvastoin. Mentiin paikanpäälle etuajassa juurikin siitä syystä, että Heka ennättäisi osoittamaan edes jonkinlaisia rentoutumisen merkkejä. Vaaka näytti tänään Hekan painoksi tasan 6 kg, mutta itse epäilen siinä olevan jonkilaista häilyväisyyttä. Nimittäin käynnin lopussa Heka kiipesi omatoimisesti vaa'alle ja se näytti taas 5,9 kg. No oli miten oli, parempaan suuntaan paino on joka tapauksessa menossa.


Se siitä höpöttelystä ja itse asiaan. Heka oli selvästi jännittyneempi ja stressaantuneempi kuin viime kerralla. Herkut eivät kelvanneet alkuunsa, joten keskityttiin ihan vaan katselemaan ja kuuntelemaan. Hetken päästä Suvi tuli Hekan tykö ja siinä hän sitten useamman minuutin istui koiran seurana odotustilan lattialla. Juteltiin niitä näitä, kunnes pikkuhiljaa Hekalta oli havaittavissa heiluvaa häntää ja jo toisessa hetkessä se kiipesi puoliksi Suvin syliin. Kyllä tässä meinaa taas vaihteeksi vierähtää onnenkyynel silmäkulmaan. Minusta on aivan ihanaa, että eläinlääkärillä on edes se pieni hetki aikaa rapsutella ja oleilla jännittyneen koiran kanssa ennen toimenpidettä. Normaalisti Heka pyrkii selkäni taakse pakoon, mutta mistään sellaisesta ei ollut tietoakaan.


Toimenpidehuoneeseen päästiin reilusti ennen omaa aikaa ja sielläkin Heka sai hengailla ihan omaan tahtiinsa. Tässä vaiheessa kuitenkin jo yksi, pienenpieni keitetyn broiskun sydämen pala kumoutui kurkusta alas. Edelleen on jännittävää kun joku astuu siitä ovesta sisään, oli se sitten eläinlääkäri tai hoitaja. Suvi kopeloi Hekaa muutenkin, kuunteli sydämen ja hampaat ehdittiin tarkistamaan jo odotustilassa. Sitten kennelyskä-rokote sumutteena kirsuun ja that's it. Siinä samalla kun Suvi siirsi Hekan rokotusten tiedot kokonaan uudelle kortille, Heka lähti oma-aloitteisesti tarjoamaan käsikosketusta. Tätä samaa käytäntöä on hyödynnetty myös treeneissä odotteluajalla, että silloinkin voi olla ihan rennosti. Taitava pieni mies. Herkutkin alkoivat tämän myötä kelpaamaan. Nyt oli helppo naksutella sekä palkata kun stressi ja jännitys eivät olleet enää niin pahasti riesana. Ja Suvihan on nyt ihan paras eläinlääkäri Hekalle. On itse tuolle koiralle helpompaa, kun on yksi sekä sama eläinlääkäri johon sitä luottamusta voi rakentaa.

Rokotukset on vihdoinkin ajantasalla ja nyt voidaan hyvillä mielin lähteä ensi viikonloppuna koiramessuille. Niistä tulee lisäinfoa mahdollisimman pian. Seuraavan kerran klinikkarentoillaan vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, tulee nyt ihan aiheesta Hekalle pidempi breikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti