Koiramessut 2018

Näin vuoden viimeisenä päivänä ja myös vuoden viimeisimpänä kirjoituksena julkaisen raportaasin tämän vuoden koiramessuista.

Syksyllä alkoi näyttämään siltä, että ko.karkelot jäävät meiltä välistä. Päästiin kuin päästiinkin loppujen lopuksi osallistumaan, vaikkakin vain lauantaina. Parempi sekin kuin ei ollenkaan. Olimme sponsorimme, Nutrolinin, vieraina ja lisäksi tein laajasti sisällöntuotantoa itse koiramessuille sekä muutaman työpäivityksen SporttiRakille. Heka kävi paikalla vain pikaisesti moikkaamassa meidän muita, paikalla olleita yhteistyökumppaneita ja lähti sitten isäni kanssa sukuloimaan.


Syke pääsi hetkeksi edustamaan myös Petmeddatan ständille, kun kävin noutamassa pressitilasta itselleni lehdistöpassin sekä tekemässä koiratanssin PM-kisoista päivityksen SporttiRakin suuntaan. 


Tavattiin myös yksi meidän julkkisseuraajista, aina niin yhtä ihana Heidi Sohlberg sekä agilityuomari, oikea monitoiminainen Jessi Landen. Jessi kertoi kovasti odottavansa sitä hetkeä, kun Syke nähdään ensimmäisen kerran virallisilla agilityradoilla.


Heka ja Syke on todellisia somejulkkiksia, nyt se tuli viimeistään nähtyä sekä koettua. Meidän seuraajia oli paikalla paljon ja nähtiin muutenkin vaikka ja mitä. Syke suoriutui ensimmäisestä, isosta edustustehtävästään mallikelpoisesti. Sen luonne ja hermorakenne on täyttä kultaa. Siellä se nukkui kaikessa rauhassa kaiken melun ja ihmismassan keskellä - lattialla.

Oli hieno reissu ja olisihan sitä voinut vielä sen toisen päivän siellä viettää. Kiitos Nutrolinille kutsusta sekä koiramessuille jälleen onnistuneesta yhteistyöstä.

Koirien jouluhuollot

Sekä Heka että Syke kävivät molemmat joulua edeltävällä viikolla kumpainenkin oikomassa ruotoaan.

Heka sai oikein luksusta kerrakseen, kun Päivi tuli meille antamaan sille kraniosakraaliterapiaa. Hekalle ko.hoitomuoto on hivenen tehokkaampi ja stressittömämpi, kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Heka myös näin ollen vastaa hoitoon paremmin.

Hieman näkyi kastraation aiheuttama jännitys aivan kehon takaosassa, mutta mitään maata mullistavaa ei Hekasta löytynyt. Lanne -ja selkäranka oli hyvin liikkuvia, samaten rintaranka + muut nivelet sekä lihakset joustavat. Suolistossakaan ei tuntunut mitään poikkeavaa.


En muistanut Hekan keuhkokuviin liittyvän blogitekstin yhteydessä mainita, että niistä kuvistahan näkyi sivulöydöksenä pientä, alkavaas pondyloosia. Muutos sijaitsee Th12-13 & Th13-L1 nikamaväleissä, mikä näkyy alla olevassa röntgenkuvassa.


Se mitä tämä Hekan osalta tarkoittaa niin sitä, että kisakentät on nähty ja keväällä juostaan enää pari jäähyväisrataa. Agilityakaan en ole juurikaan kuluneen syksyn aikana sen kanssa enää tehnyt kuin käymällä yhdet epikset ja games-koulutuksen. Siinä se. Näytin kuvat myös Päiville ja Hekaa hoitaessa hän totesi, että jos ei tietäisi sillä tuota muutosta olevan, ei sitä käsitellessä huomaisi mitenkään. Hekan etu on se, että jos/kun sille on jotain tullut, niihin on reagoitu ajoissa eikä jääty odottelemaan. Tulevaisuudessa tavoite on pitää lihaskunnosta yhtä hyvää huolta, pitää selkä lämpimänä ja luulen, että uimalassa tullaan vierailemaan tästä lähin hieman useammin.

Seuraavana päivänä Syke pääsi Dynamic Fysiolle, Marjon käsittelyyn ja siinähän olikin sitten vähän sitä sun tätä.

Etukroppa on vielä vähän holtiton, mistä johtui rintakehän alueen jumit. Kaikki kuitenkin saatiin auki, vaikka Syke meinasi olla asiasta toista mieltä. Saatiin kotijumppaohjeeksi ruveta treenaamaan eritoten etuosan lihaksia. Veikkaan, että tammikuussa jumpataan ja helmikuussa starttaillaan sitten taas agilityn parissa.

Tapahtui marras -ja joulukuussa

Nyt jos koskaan vähän kaikki on päässyt kasaantumaan. Tänään alkoi kuitenkin joululoma ja nyt ennättää mennä ajassa hieman taaksepäin.

Aloitetaan vaikka marraskuisesta Jyväskylän KV-näyttelystä. Molemmat koirat esiintyivät siellä kumpanakin päivänä ja jopa ensikertalainen, Syke, suoriutui todella isossa häiriössä yli odotusten. Ei ole muuten mikään helpoin paikka.

Kuva - Jasmin Pyykkö

Viikonlopun ehdottomasti kirkkain tähti oli kuitenkin Heka, joka esiintyi siellä nyt viimeisen kerran. Minä harvoin itken julkisilla paikoilla, mutta sunnuntaina tuli kyllä kyynel jos toinenkin. Ei pelkästään minulta, vaan monelta muultakin. Sieltä me Hekan kanssa aikoinaan aloitimme kymmenen vuotta sitten ja sinne myös lopetimme. Ympyrä sulkeutui. 

Saimme esityksen jälkeen AlmaVetin lahjoittaman lahjakassin saatesanoilla: 
"Hyviä eläkepäiviä Hekalle." 


Kaksi viikkoa Jyväskylän KV-näyttelyn jälkeen Syke kävi kurvailemassa ja hakemassa lisäoppia Sanni Kariniemen agilityvalmennuksessa. Yritän saada videon editoitua mahdollisimman pian, kun kerrankin on materiaalia mitä katsoa. Saatiin todella paljon treenivinkkejä asioihin mitä meidän kannattaa vielä vahvistaa ja niitä onkin sitten ahkerasti harjoiteltu meidän omissa viikkotreeneissä. Tosin viimeiset, ohjatut treenit olivat viime maanantaina ja silloin kyllä huomasin, että kova työ tuottaa vihdoin tuloksia. Syke purki turhan herkästi lukituksia esteillä, vaikka lukitus oli jo päällä jos se huomasi minun lähtevän jo eteenpäin. Enää se ei tee sitä oikeastaan ollenkaan.

Tuntuu, että treenattavaa olisi vaikka kuinka paljon. Ja onhan sitä, nyt vaan täytyy vähän järjestellä niitä "tärkeyden" mukaan. Ostin marraskuun lopussa vihdoin ja viimein juoksupuomin verkkokurssin ja tammikuusta alkaen alamme tahkoamaan sen kanssa. En hakenut keväälle edes ryhmäpaikkaa, sillä tiedän jo nyt kuinka paljon aikaa tuo puomi tulee syömään.

Kastraation jälkeen Hekakin pääsi tekemään agilitya vähän enemmän, kun sille tarjottiin paikkaa Games-koulutukseen. Peliluokat tulevat virallisiksi kilpailulajeiksi ensi vuonna janäiden koulutusten kautta niitä tehdään tutuksi harrastajille, kilpailijoille, seuratoimijoille ja tuomareille. Minulle itsellenihän nämä on jo tuttuja juttuja, mutta koska peliluokat on NIIN kivoja ja erilaisia, tottakai me käytiin Hekan kanssa vähän näyttämässä miten niitä pelataan.


Klinikallakin on vierailtu, onneksi välillä ihan perusjuttujen vuoksi. Sykkeen tehosterokotus lähestyi ja marraskuun lopulla käytiin laittamassa nekin ajantasalle. Neiti sai yhtä aikaa molemmat rokotteet ja vaikka silloin pikkupentuna piti kiljua kuin viimeistä päivää rabieksen vuoksi, nyt ei tuumattu yhtään mitään.

Syke kävi viime viikolla elämänsä ensimmäisellä esiintymiskeikalla ilman Hekaa. Meidät oli buukattu esiintymään Jyväskylän kehitysvammayksikön pikkujouluihin ja koska kukaan ei jaksaisi kuunnella mölisevää Hekaa, mukaan lähti vain Syke.


Saavuttiin paikalle vain 10 minuuttia ennen esitystä, missä Syke ei ole käynyt ikinä. Enkä kyllä liiemmin minäkään. Neiti oli heti kuin kotonaan ja lavallakin se meni siihen omaan, pieneen kuplaansa ja teki kaiken mitä se osaa. On se vaan uskomaton tyyppi. 

Joulukuussa tapahtui kuitenkin vielä yhtä ja toista, mutta niistä koostan kyllä omat blogitekstinsä. Sen verran hienoja hetkiä olivat.

Taas toivotus hyvän joulun...

"Taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun, joulurauhan nyt tuo..."


On ollut ihan hirveä kiire. Kunhan huomenna pääsen joululomalle, tulee blogiinkin eloa.

Kun ahdistus muuttuukin helpotukseksi

Paljon olisi taas kaikkea mitä pitäisi päivitellä, aika vaan on välillä vähän kortilla. Kuitenkin instagramia ja facebookkia olen ahkerasti päivitellyt, joten nopeimmin meidän kuulumisia pystyy seuraamaan ko.kanavien kautta.


Heka toipui leikkauksesta todella hyvin. Itseasiassa täysin yli odotusten. Jo loppuviikosta siinä alkoi olla pitelemistä, kun jäpikkä oli sitä mieltä että nyt sokka irti. Sain ohjeistuksen tarkistaa haavan päivittäin viikon ajan, mutta se oli niin pieni ja huomaamaton, että sai tosissaan tihrustaa. Huomaamattoman siitä teki myös se, ettei haava kiinnostanut Hekaa missään vaiheessa. Heka vietti viikon muumibodyyn kietoutuneena eikä kauluriin tarvinnut turvautua kertaakaan.

Kasvain jatkoi matkaansa patologin arvioitavaksi ja 1½ viikkoa sitten tuntui, että maailma pysähtyi ja matto vetäistiin kokonaan jalkojen alta. Tulokset tulivat ja uutiset olivat sekä hyviä, että huonoja. Lausunnosta käy ilmi, että Hekan kasvain oli pahanlaatuinen. Oikeastaan kaksi seuraavaa päivää lausunnon saamisen jälkeen menivät aikamoisessa mielenmylleryksessä. Pelkkä Hekaan päin katsominenkin sattui sieluun ja sydämeen. Hoin itselleni ja melkein jopa jokaiselle vastaantulijalle, ettei Hekan aika ole vielä enkä ole valmis menettämään sitä. 

Keskustelimme asiasta pitkään vielä samana iltana Suvin kanssa. Ehdottomasti parhainta ja positiivisinta tässä kaikessa on se, että Heka päätettiin leikata heti eikä jääty odottelemaan yhtään sekä kasvain oli vielä pieni. Tuo kasvain on ollut Hekassa vain vähän aikaa. Lisäksi tämän hetkisten tietojen ja tutkimusten valossa ko.tyypin kiveskasvain harvoin lähettää etäpesäkkeitä. Todennäköisempää on siis se, että tuo kasvain ei enää ilmoittele olemassaolostaan kuin että se lähtisi leviämään. Kuitenkin riski on olemassa, vaikka se pieni onkin. Hekan voinnissa, veri -tai elinarvoissa ei ole havaittu mitään poikkeavaa, kuten ei myöskään sydämessä, keuhkoissa tai muissa sisäelimissä. JOS jotain leviämistä tapahtuisi, se paikallistuisi kivespussien ihon läheisyyteen ja/tai nivusten imusolmukkeisiin.

Olin kuitenkin varannut Hekalle leikkauksen kontrolliajan tälle päivälle ja halusin, että Suvi ottaa sen keuhkoista vielä röntgenkuvat ihan vain varmuuden vuoksi.


Tulos: EI ETÄPESÄKKEITÄ JA PUHTAAT KEUHKOT! Yhtäkkiä kaikki se suru ja ahdistus muuttuikin helpotukseksi. Suvi arvioi Hekan keuhkot jopa poikkeuksellisen siisteiksi tuon ikäisellä koiralla. Lisäksi sydän oli normaalin kokoinen, samoin maksa. Suvi vielä näytti, että missä ne nivusten imusolmukkeet sijaitsevat ja nämä tullaan syynämään Hekalta jatkossa säännöllisin väliajoin. Muutenkin tilannetta kontrolloidaan ja JOS jotain tulee, sitten toimitaan.

Nyt kuitenkin nautitaan elämästä ja jokaisesta hetkestä sekä eletään täysillä joka päivä. 

Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin jaksanut tehdä töitä sekä treenannut ahkeraan Sykkeen kanssa. Kirjoittelen näistä hieman myöhemmin.

Palliton on huoleton

Nyt Heka on sitten kastroitu.

Eilen koitti se päivä, jota olin odottanut ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta fiilikset oli helpottuneet ja toisessa hetkessä sitten aika kauhunsekaiset.

Helpottuneet siksi, että tiesin Suvin ja Arjan pitävän Hekasta parhainta mahdollista huolta ja Suvi kyllä saisi kaiken pahan pois. Kauhunsekaiset taas sen vuoksi, että mietin kovasti miten Hekan suolisto reagoi rauhoitusaineisiin ja kaikkiin lääkkeisiin. Puhumattakaan ajasta leikkauksen jälkeen. Minulla on niin kovin tuoreessa muistissa kaikki viime vuoden kurjuudet.

Halusin kuitenkin viedä Hekan leikattavaksi niin pian kuin mahdollista enkä jäädä odottelemaan. Mitä nopeammin näihin reagoidaan, sen parempi. Suvi pisti Hekalle esirauhoitteen reiteen ja aika nopeasti kaveri vetelikin jo sikeitä. Kun Arja oli hakenut Hekan, vasta sen jälkeen kävimme leikkauksen kulun läpi Suvin kanssa. Suvi tiesi kuinka itse jännitin leikkausta. Sekä minun, mutta erityisesti Hekan kannalta oli parempi, että koiraa oltiin jo valmistelemassa leikkaukseen eikä se olisi reagoimassa minun jännitykseen. Kun kaikki oli selvää, minä koin paremmaksi poistua klinikalta ihan kokonaan. Halusin vähän tuuletella ajatuksiani. Kaksi koiratarvikeliikekäyntiä myöhemmin ja kahta uutta lelua rikkaampana päätin lähteä takaisin klinikalle. Matkalla sinne huomasin, että Suvi oli yrittänyt soittaa ja laittanut vielä viestin perään. Minä idiootti olin unohtanut puhelimen kokonaan äänettömälle.

"Kaikki hyvin, pieni valkoinen katselee heräämössä missä mä oon"


Toden totta heräämössä oli vastassa pirteä ja kirkkain silmin kuikuileva Heka. Se ei ole ikinä ollut minkään nukutuksen jälkeen noin pirteä. Suvi kertoi, että leikkaus oli sujunut erittäin hyvin ja oikeassa pallissa kiinni ollut kasvain oli kokoa pikkurillin kynsi. Täysin harmiton ja oli enemmän kuin hyvä, että päätin sen poistattaa jo näin nopeasti. Kasvain lähetettiin kuitenkin vielä eteenpäin patologille ja nyt vain odotellaan tuloksia. Haava oli tehty hieman eri paikkaan kuin normaalissa kastraatiossa juurikin siksi, että haluttiin saada kipu niin minimiin kuin se vaan ikinä on mahdollista. Jo illalla Heka pissasi ulkona ihan normaalisti ja söi iltaruokansa oikein mielellään.

Yö kotona meni rauhallisesti ja tälläkin kertaa se levottomin nukkuja taisin olla minä. Tänään on käyty rauhallisilla lenkeillä, syöty sekä juotu. Kipujakaan ei ole ollut. Kiitos tehokkaiden ja sopivien kipulääkkeiden. Ja mikä sitten on ehkä kaikista parasta kipulääkkeiden jälkeen...Hekan suolisto on toiminut täysin normaalisti. Ei löysyyttä tai ripulia eikä myöskään närästystä. Haavan olisin ohjeiden mukaisesti tarkistanut, mutta se on niin pieni ja huomaamaton etten minä ole sitä löytänyt. Haava ei ole myöskään kiinnostanut Hekaa millään tavalla. Yöt ja ne hetket kun minä en ole sitä vahtimassa, Heka saa ylleen muumibodyn. Ainoa asia mikä Hekaa hieman häiritsee, on aivan lyhyeksi ajeltu alue nivusissa. Mietippä itse miltä tuntuu jos pistelee.


Kaikilta osin olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen koko operaatioon, vaikka sitä jännitinkin. Suvi suunnitteli kaiken todella hyvin alusta loppuun, teki omasta olostani mukavan ja tässä kaikessa hän onnistui täydellisesti. Hän halusi itse leikata Hekan, tietää ja tuntee sen taustat ehdottomasti parhaiten minun jälkeeni. Suvi valitsi kaikista mahaystävällisimmät lääkkeet ja teki todellakin kaiken sen eteen, ettei Heka tunne kipua. Koska tarpeellista kipua ei ole. Ikinä. Nyt otetaan hetken aikaa rauhallisemmin ja Heka saa keskittyä paranemiseen.

Lämpimät ja miljoonat kiitokset kaikesta ansaitsevat jälleen kerran Suvi, Arja ja koko AlmaVet! 

Järjetön rakkaus

"Sinä oot se mihin loppuu kohtuus, mistä alkaa hulluus."
~Jesse Kaikuranta~

Kirjoitin jo viime keväänä tänne ajatuksiani kastraatiosta. Linkitin sen suoraan tuohon, sillä en halua toistaa samoja asioita joita mielessäni tällä(kin) hetkellä pyörii. 

Tällä hetkellä tilannehan on se, että kastraatio on edessä. Väistämättömästi. Suvi löysi maanantaina terveystarkastuksen yhteydessä Hekan oikeasta kiveksestä palpoitavissa olevan massan, mikä on todennäköisesti leikkaamattomille, vanhoille uroskoirille tyypillinen kiveskasvain. Kaikista parhain hoitomuoto sille on nimenomaan nipsaista pallit veks.


Maanantaina ja vielä tiistainakin olin (yllättävän) rauhallinen asian suhteen, sillä tuppaan kovasti stressaamaan milloin mistäkin. Kunnes sitten keskiviikkona Hekaa katsellessani purskahdin itkuun. Kun joku tulee ja sanoo "se on vain koira"...nämä ihmiset eivät ymmärrä sen koiran kanssa yhdessä kuljettua matkaa, eivätkä myöskään sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minulla ja Hekalla on aivan erityinen suhde ja yhteys toisiimme. Me kasvettiin yhdessä, vanhettiin yhdessä ja tapeltiin yhdessä. Syke on minulle aivan yhtä rakas ja tärkeä, mutta Heka on ja tulee aina olemaan se minun soulmate. Se ei ole kenenkään ihannekoira ja varmaan moni on joskus tullut miettineeksi, että miten ihmeessä minä jaksan sitä. Olen opetellut lukemaan Hekan eleitä ja signaaleja todella tarkkaan, jotta voin olla sen tuki sekä turva. Heka on koira, joka on opettanut minulle ylivoimaisesti eniten asioita.

Kaikesta huolimatta se on ihan helvetin rakas ja tärkeä. Ihan liian rakas ja tärkeä. Minun on oikeus sanoa, että ensi tiistain kastraatio pelottaa. Jos huoleen voisi kuolla, olisin ollut haudassa jo kauan sitten.

Omaa oloani helpottaa kuitenkin se, että tiedän Hekan olevan Suvin osaavissa ja hellissä käsissä parhaimmassa mahdollisessa hoidossa. Jo silloin kun aloin miettiä ajankohtaa, Suvi sanoi että muille en saa edes aikaa varata kuin yksinomaan hänelle. Hän tuntee Hekan kaikinpuolin ehkäpä jopa toiseksi parhaiten minun jälkeeni. Siltä se tuntuu kun ollaan asioista keskusteltu.

Heka on vahva eikä se murehdi mennyttä eikä tulevaa. Otan siis mallia sieluntoveristani ja elän hetkessä.

P.S: Ostin Hekalle töistä muumikuosisen bodyn toipumisajalle. Alkuun näytti aika hapanta naamaa, mutta nyt se on jo ihan sinuit asian kanssa.

Heka terveystarkastuksessa - kastraatio kutsuu

Viikonlopun tunnelmiin palataan hieman myöhemmin, kunhan saan enemmän kuvia käyttööni. Heti näyttelyn jälkeiselle maanantaiaamulle olin varannut Hekalle ajan AlmaVetille terveystarkastukseen. Sille tehtiin siis vanhan koiran terveystarkastus "tassunjälki sydämessä."

Suvilla on kyllä mitä lempein ja kivuttomin tapa ottaa koirasta verinäyte, jota jaksan ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Suvi siis ottaa näytteen läheltä koiran kaulaa, kohdasta mistä kipua tai nipistelyä ei aiheudu. Ei tappelua tai riuhtomista. Heka istua tönötti pöydällä ja minä tuin sitä vain nostamalla kuonoa hieman korkeamalle, jotta ihoon ei tule poimuja. Tämä pitäisi ehdottomasti saada joskus videolle niin ihmiset näkisivät, miten helposti verinäytteen voi koirasta saada.


Verinäytteiden tuloksia odotellessa Suvi teki Hekalle perusteellisen, kliinisen yleistutkimuksen ja päivitti kennelyskärokotuksen ajantasalle.  

Ravitsemustila: normaalipainoinen, lihaskunto erinomainen ikäisekseen.
Iho & karvapeite: Iho ehjä & karvapeite hyvässä kunnossa.
Korvat: korvakäytävät siistit & karvoituksen määrä rodulle tyypillinen.
Silmät: silmien & silmäluomien rakenne normaali.
Suuontelo & hampaat: ei poikkeavaa, parodontiittiin nähden hyvässä kunnossa.
Nenä & sieraimet: iho normaali, rakenne rodulle tyypillinen, ei poikkeavaa eritettä.
Ylemmät hengitystiet: normaalit hengitysäänet.
Keuhkot: normaalit hengitysäänet.
Tunnusteltavissa olevat imusolmukkeet: koko & muoto normaali.
Sydän -& verenkiertoelimistö: syke tasainen ja voimakas. Kapillaarien täyttymisaste alle 2 s. Limakalvot vaaleanpunaiset. Jännityksestä johtuva, 1/6 sivuääni joka kuitenkin katoaa kun kuuntelee pidempään.
Vatsaontelo & vatsanpeitteet: ei aristuksia palpaatiossa, ei napa -tai nivustyrää.
Lihaksisto: normaalisti kehittynyt lihaksisto, ei palpaatioarkuutta.
Nivelet: normaali liikkuvuus, ei aristuksia/turvotuksia. Etujalkojen liikkuvuus poikkeavan hyvä.
Luusto: rodulle tyypillinen.
Ulkoiset sukuelimet: Oikeassa kiveksessä palpoitavissa oleva massa, mahdollisesti kasvain. Suositus kastraatiolle.

Suvi rauhoitteli heti, että nuo on tyypillsiä löydöksiä leikkaamattomille, vanhoille uroskoirille ja paras hoito siihen on kastraatio. Suvin oma ehdotus oli, että leikkauksella ei ole kiire mutta vähintään puolen vuoden sisällä se olisi hyvä tehdä. Minä ajattelin heti, että mitä nopeammin sen parempi. Heka siis joutuu sanomaan boollsseilleen hyvästit vielä tämän vuoden puolella, itseasiassa jo viikon päästä. Hekan leikkaa tietenkin meidän oma, ihana eläinlääkäri, Suvi. Erityistä kiitosta Heka sai etujalkojen liikkuvuudesta, se ei meinaan ole mikään päivänselvä vanhenevilla koirilla.

Verinäytteissä kaikki olivat kunnossa, elinarvoja myöten. Heka on siis kaikin puolin terve ja hyvävoimainen veteraani. Käynnin lopuksi valkoinen villaeläin sai vielä rentouttavaa laseria niskaan sekä molempiin olkavarsiin. Hekan osalta loppuvuosi meneekin sitten aika pitkälti toipuessa. Kirjoittelen tästä(kin) ajatuksia enemmän kunhan ennätän.

Vuosi suoliston kuntoutumista takana

Facebook on väläytellyt syyskuusta lähtien erilaisia muistoja vuoden takaisista tapahtumista Hekaan liittyen. Eikä ne ole mitään kovin kivoja sellaisia. Itse asiassa vuosi sitten mietin yhdessä hetkessä vakavasti sitä, että missä menee raja. Raja sen suhteen, että milloin se elämä ei ole enää elämisen arvoista.

Puhun nyt siis minun varjosta, ajatustenlukijasta ja oikeasta kädestä. Hekasta. Elämäni koirasta. Viime vuosi ja erityisesti syksy oli Hekalle terveydellisesti melko vaikea. Erilaiset, suolistoon liittyvät ongelmat tuntuivat seuraavan toisiaan eikä valoa tunnelin päässä tahtonut näkyä. Hekasta näki, ettei sen ole hyvä olla. Siitä seurasi monia, unettomia öitä yrittäen miettiä ratkaisua ja hetkittäin...kyllä, myös sitä viimeistä palvelusta.

Ylläolevassa kuvassa Heka on AlmaVetissä vuosi sitten odottamassa pääsyä sappirakon ultraukseen. Koiran koko olemus oli karua katsottavaa.

Silti alitajunnassa jokin sanoi, ettei kaikkea ole katsottu loppuun. Suvi vakuutteli minulle monta kertaa, että kyllä Heka saadaan vielä kuntoon. Kun tilanne alkoi näyttämään siltä pahimmalta mahdolliselta, Suvi kertoi ehkä keksineensä mitä voitaisiin vielä kokeilla. Muistan sen päivän ikuisesti. Nyt siitä päivästä on ajallisesti kulunut vuosi ja tuossa se Heka edelleen on, elinvoimaisena ja viime syksyn helvetti on vain pelkkä muisto.

Miksi sitten aloin muistelemaan tätä kaikkea? Oikeastaan siksi, että olen huomannut Hekassa muutoksia mitkä olivat sille ongelmallisia lähes joka vuosi. Yksi on se, että Heka ei ole tänä syksynä kärsinyt lainkaan hiivasta kynsivalleissa. Ei edes nyt, vaikka sen tassukarvat ovat hieman normaalia pörheämmät. Toki edelleen pyyhe -ja föönikuivaan sen jalat todella huolellisesti jos ulkona on ollut kosteaa tai märkää, mutta aikaisempina vuosina sekään ei tuntunut riittävän.

Toinen puolestaan on se, että Heka ei ole ripuloinut tai kärsinyt mistään onoff-löysyydestä kokonaiseen vuoteen. Tämä jos joku on todella merkittävä muutos. Paristi sillä on ilmennyt närästystä ja vähän vatsanväänteitä, mutta silloin se onkin päässyt livahtamaan siskolikan eväille. Lisäksi Hekalla vagushermon jumiutuminen aiheuttaa hetkellisesti pientä epätasapainoisuutta suolistoon mutta kun se hoidetaan, kaikki normalisoituu. Kolmanneksi; Hekalla ei ole ollut enää myöskään ilmavaivoja. Kyllä se niin vain on, että lähes kaikki tervehtyminen lähtee liikkeelle suolistosta. Jos siellä ei jokin pelitä tai ruoka on epäsopivaa, siitä seuraa väistämättä erilaisia terveysongelmia.

Heka kuvattuna viime huhtikuussa. Ero entiseen on huikea. Katsetta myöten.

Se ruokavalio itsessään on ollut Hekan kohdalla nimenomaan se tärkein ja merkittävin tekijä. Kaikista akuuteimman ja pahimman vaiheen selätimme erikoisruualla, kiitos ihanan eläinlääkärimme. Merkittävä etappi saavutettiin siinä vaiheessa, kun Heka siirtyi erikoisruuasta syömään kokonaan kotimaista evästä. Hekan syömä ruoka on puhdasta sekä elintarvikekelpoista ilman, että sitä on kyllästetty millään säilöntä -tai lisäaineilla ja/tai rasvakerroksilla eikä sen kanssa olla lähdetty hifistelmään miljoonilla eri raaka-aineilla. Lisäksi ruoka tulee läheltä, tuotteella on lyhyt matka tehtaalta itse kuluttajalle. Heka saa kuivaruuan kylkeen yhdellä aterialla joko kanaa -tai kalkkunanlihaa kypsennettynä sekä Nutrolin-öljyä ja ruusunmarjarouhetta. 

Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Suolisto on saanut rauhassa kuntoutua ja parantua, kun sitä ei ole rasitettu millään ylimääräisellä.

Kilpailunomaiset ratatreenit

Pyhäinpäivän "kunniaksi" käytiin Sykkeen kanssa Haukkuvaarassa, missä järjestettiin poppareiden jäsenille ilmaiset, kilpailunomaiset ratatreenit koko hallin mitalta.

Vieras halli (jos ei lasketa paria satunnaista pentutreeniä), erilaiset esteet ja alusta. Jo pelkästään niissä olisi voinut olla paljon ihmettelemistä pienellä punaisella. Mutta ei. Syke ignoorasi ympäriltään kaiken muun, muodostaen oman pienen kuplan missä hän ei keskittynyt mihinkään muuhun, kuin itse rataan ja sen suorittamiseen.


Tämän harjoituksen aikana kävi selväksi se, että yksi etappi on koulutuksellisesti saavutettu. Syke fokusoi esteille erittäin hyvin, se irtoaa ja ennen kaikkea se ei anna kenenkään tai minkään häiritä itseään. Nyt on aika lisätä haastetta, sillä nämä asiat alkavat olla sillä jo erittäin vahvasti mielessä.


Itselleni on ollut alusta saakka erittäin tärkeää se, että koira ei radalla ollessaan välitä mistään muusta kuin siitä itse tekemisestä. Jotenkin ajattelin sen olevan Sykkeen kanssa ylivoimaisesti haastavinta, sillä tämä sintti rakastaa kaikkia ihmisiä. Minä selvästi aliarvioin koiraani, nyt on siis aika ruveta luottamaan siihenkin samalla tavalla kuin luotan Hekaankin.

Uutuudet testissä - Viljattomat Levi & Lappi

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

En muistanutkaan toiseksi viimeisimmässä kirjoituksessa erikseen mainita, että tulemme jatkamaan yhteistyötä Dagsmark Petfood Oy:n kanssa. 

Heidän valmistama, siipikarjapohjainen Savo, on tuonut Hekalle todella hyviä ja merkittäviä, sen terveyteen positiivisesti vaikuttaneita tekijöitä. Aikaisempia blogitekstejä aiheeseen liittyen voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä.


Tänä syksynä Dagsmark Petfood Oy toi markkinoille kovasti toivotun, viljattoman Lappi-ruuan sekä pienille koirille tarkoitetut nappulat - Eira, Hanko ja Levi. Jälkimmäiseksi mainittu Levi on myös viljaton ja samoista raaka-aineista valmistettu kuin Lappi. Erona on vain ja ainoastaan nappulan koko.


Proteiinin lähteenä Levissä ja Lapissa on käytetty siipikarjan lisäksi poronlihaa. On siis sanomattakin selvää, että miksi nämä ruuat kantavat edellämainittuja nimiä. Tähän päivään mennessä Heka on ennättänyt syömään Savoa noin yhdeksän kuukauden ajan. Sen jos jonkun olen joutunut oppimaan kantapään kautta niin sen, että Hekan kanssa hyväksi todettua ruokavaliota ei kannata lähteä muuttamaan. Savo on ollut sille kaikkinensa ihan äärettömän hyvin sopiva ruoka.

Kun Laura viime viikolla toi meille näitä uutuksia, aloin hiljaa mielessäni pohtia uskaltaisinko kokeilla Hekalle Leviä ja/tai Lappia. Ainoa juupas eipäs-ajattelua jarruttava raaka-aine oli tuo poronliha. Heka ei ole koskaan syönyt poroa eikä minulla ole kovinkaan paljoa tietoa siitä, kuinka hyvin siedetty se on esim.allergisilla koirilla. Pahimmillaan siitä voisi seurata Hekalle ripulia ja/tai oksentelua ja melko todennäköisesti myös närästystä. Sitten mietin hetken sitä, että koska kyseessä on täysin kotimaiset sekä puhtaat raaka-aineet, voisiko mahdollinen reagointi olla kovinkaan paha jos sellaisia ilmenee?


Kunnes viikko sitten avasin ko.pussin ja Heka sai pienen annoksen Leviä maisteltavakseen. Jos tuo koira meni aikoinaan Savosta sekaisin, niin tästä se vasta villiintyikin. Viikon ajan Heka on syönyt Leviä pääasiassa Savon ja Eiran rinnalla, mutta nyt viimeisten kahden vuorokauden aikana kuppiin on päätynyt pelkkää Leviä. Nyt on ihan pakko todeta, että voiko tämä olla liian hyvää ollakseen totta?! Hekan suolisto ja elimistö ylipäätään eivät ole kumpikaan osoittaneet minkäänlaisia epäsoveltuvuuden merkkejä. Ei siis niin minkäänlaisia. Päinvastoin. Ruoka selvästi tarttuu siihen ja minulle se jos joku kertoo Hekan mittapuulla tilanteen olevan hyvä, kun se kerta toisensa jälkeen syö kupin tyhjäksi. Olen jo aiemmin todennut, että Hekasta näkee lähes välittömästi jos ruoka ei syystä tai toisesta sille sovi. Siihen ei todellakaan tarvita sen kohdalla mitään kuukauden mittaista kokeilua.

Levi katoaa kupista yhtä nopeasti parempiin suihin kuin Savo, jopa hivenen vilkkaammin. Kaikista proteiininlähteistä Heka sietää parhaiten kanaa ja kalkkunaa, joten sikäli tuo poro oli melkoinen yllätys. Dagsmark Petfood Oy käyttää valmistuksessa vain puhtaita ja kotimaisia raaka-aineita, joten uskon suuresti, että tämä on se merkittävin tekijä mikä Hekan kohdalla ratkaisee ruuan hyvän sulavuuden sekä soveltuvuuden. Kun ruoka on puhdasta ja hyvälaatuista sekä ennen kaikkea kotimaista, näkee sen myös olemuksesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Lappi ja Levi tulivat meille jäädäkseen. Tuntuu uskomattomalta, että vielä vuosi sitten rämmittiin todella syvässä epätoivon suossa kun mikään ruoka ei imeytynyt kun vertaa siihen mikä tilanne on nyt.

Seuramestaruusmöllit

Agilityseuramme järjesti eilen jokavuotiset seuramestaruusmöllit. 

Suuruudenhulluus kirjaimellisesti iski ja päätin osallistua molempien koirien kanssa. Sykkeen ilmoitin mölleihin ja Hekan kilpaileviin. Ruksasin kummallekin vielä uusinnat, koska pitihän sitä pitää lystiä ihan koko radan edestä.

Kisat polkaistiin käyntiin mölliradalla, joka ei vastannut meidän taitotasoamme. Pimeitä putken päitä ja muutenkin radalla ollessa huomasi, että siellä oli paikoin Sykkeelle vielä melko haastavia kohtia vaikka se niistä yllättävän hyvin kyllä suoriutui. Ymmärrän kuitenkin radan haasteellisuuden, sillä olihan kyseessä möllimestaruus. Syke kuitenkin suoriutui maaliin puhtaalla nollatuloksella ajassa -7,97 s ja sillä napattiin pikkuminien voitto.


Päivän todellinen tähti eilen oli kuitenkin Heka. Elämäni agilitykoira. Se on tehnyt agilitya viimeksi OnniDogissa syyskuussa eli silloin, kun sillä oli vielä kisakauden kestävyys huipussaan. Ylipäätään Heka on elellyt aika chillisti viimeiset 1½ kuukautta ja noin pitkän tauon jälkeen siitä ei voi koskaan tietää, miten se siellä radalla käyttäytyy. 10-vee pisteli menemään koko sielunsa pohjasta, painoi kaasua ja otti mineissä kilpailevien radalta voiton femman arvoisesti. Yksi rima tuli alas. Heka oli järisyttävän hyvin kuulolla ja kaikki kontaktitkin se teki oikein kuuliaisesti.

En ole hetkeen nähnyt sitä noin fiiliksissä. Molemmat koirat tienasivat itselleen uudet lahjakortit seuraaviin epiksiin, joten katsotaan milloin niille tulee käyttöä.

Ajatuksia yhteistyökumppanuudesta

Meille saapui eilen kylään kunniavieras. Dagsmark Petfood Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja; Laura Strömberg. Ko.yritys on mukana Kasvu Openin finaalissa ja loppukilpailu järjestetään täällä Jyväskylässä. Me siis päätimme lyödä "kaksi kärpästä yhdellä iskulla." Laura toi tullessaan yhteensä 7 kiloa ruokaa molemmille koirille - vastikään kauppojen hyllyille tiensä löytäneet Lappi, Levi, Eira ja Hanko. Näistä ruuista Lappi ja Levi ovat täysin viljattomia. Lisäksi jälkimmäiseksi mainittu Levi kuuluu pienille koirille tarkoitettuun sarjaan Eiran ja Hangon lisäksi.


Meiltä jatkoimme suoraan illastamaan ja ruuan lomassa oli hyvin aikaa keskustella kaikesta, mistä ei esim.tapahtumissa ja sähköpostiviesteissä tule välttämättä puhuttua. Tai ehdi.

Yksi aihe mistä keskustelimme eniten, liittyi nimenomaan yhteistyökumppanuuteen ja siihen, millainen on hyvä yhteistyökumppani. Minulle itselleni toimivassa yhteistyössä tärkeintä on molemminpuolinen ymmärrys ja vuorovaikutus. Ajatusten pitää kohdata ja tavoitteiden tulee olla sellaisia, että siitä hyötyy sekä yritys ja itse se kumppani jonka kanssa yhteistyötä tehdään.

Valitettavasti yhteistyöhön liittyy aina spekulaatioita, esim.seuraavanlaisia:
  • Henkilö x on saanut tuotteen ilmaiseksi, jos hän lupautuu puhumaan siitä pelkkää hyvää.
  • Henkilö y nuoleskelee vain ja ainoastaan siksi, että hän saa jatkossa tuotteita ilmaiseksi käyttöönsä.

Asia ei kuitenkaan ole näin. Tällä tavoin ajateltuna ja toimittuna siitä ei hyödy kukaan. Jos mietin omaa koiraharrastushistoriaani, olen rehellisesti ja tunnollisesti ostanut ko.yritysten tuotteita ja/tai palveluita jo pitkään ennen ensimmäistäkään yhteistyösopimusta. Olen perustanut elämäni ensimmäisen blogin vuonna 2007 vuodatukseen. Sieltä siirryin wordpressiin ja lopulta tänne bloggeriin. Myöhemmin kuvioihin tuli instagram, facebook sekä youtube.


FitDog on ollut koirieni ensimmäinen yhteistyökumppani ja olin jo pitkään ennen sitä sopimusta käyttänyt Hekalla ko.tuotteita sekä vakuuttunut siitä, minkälainen vaikutus ja teho niillä on. Sama koskee kaikkia, nykyisiä yhteistyökumppneitamme: AlmaVet, Nutrolin, Kana Collection, FitDog, Waldogs ja Dagsmark Petfood Oy sekä kausittain mukana oleva Showlink. Jos/kun olen tyytyväinen siihen mitä palveluita tai tuotteita olen koirilleni käyttänyt, miksi en saisi siitä julkisesti kertoa ilman, että leimataan jommaksi kummaksi ylläolevista henkilöistä? Keneltä se on pois? Voin jo nyt hyvällä omalla tunnolla sanoa, että esim. AlmaVetin, Nutrolinin ja Dagsmark Petfood Oy:n julkaisuja on googletettu blogiin liittyen eniten. Joku on saattanut pohtia omalle koiralleen tähystyssterilointia tai sopivaa öljyä ja ruokavaliota. Uskon vahvasti, että näistä tekemistäni julkaisuista on ollut monelle paljon apua. Ainakin palautteen ja yhteydenottojen perusteella.

Kun sen asian kertoo tavallinen koiranomistaja, sillä on erittäin iso merkitys.

Edit//Yhteistyö pohjautuu pitkäjänteiseen työhön, sitoutumiseen ja vastavuoroisuuteen. Kun minä julkaisen joko blogissa, instagramissa tai facebookissa yhteistyöhön liittyvän julkaisun, sitä ei ole tehty 5-10 minuutissa. Eikä läheskään aina välttämättä puolessa tunnissa tai edes päivässä. Uskokaa tai älkää, nopeasti sutaistut yhteistyöjulkaisut erottaa kyllä nopeasti ja siihen on omakin silmä harjaantunut. Pisimmät ajat mitä olen yhteen yhteistyössä tehtyihin julkaisuun käyttänyt, ovat olleet kaksi päivää ja toisen parissa puursin peräti kolme. Siihen täytyy panostaa ja sitoutua.

Jos pääasiallinen tavoite on vain se, että haluaa saada jonkun palvelun ja/tai tuotteen ilmaiseksi käyttöön ja on sen eteen valmis tekemään kaiken mitä yritys käskee, se ei mielestäni tue kumpaakaan. Tottakai sen henkilön jota ko.yritys tukee, on oltava valmis kuuntelemaan, mikäli yritys haluaa hänen touteuttavan esim.instagram-julkaisun aiheesta x. Yhteydenpito ja kommunikointi on kaiken a ja o. Joka tapauksessa suunnittelu, yhdessä sovitut tavoitteet, yhteistyön sisältö ja toimintojen monipuolisuus ovat niitä asioita, mihin pitäisi tähdätä. Minä olen yritysten ideoiden lisäksi tuonut julki myös omia ehdotuksiani. Tähän kannustan myös muita jos yhteistyö on ajankohtaista.

Minä olen äärimmäisen iloinen ja kiitollinen jokaiselle meitä tukevalle taholle. Olen huomaamattani kehittynyt myös markkinoinnissa ja sisällöntuottamisessa siinä sivussa itsekin. Uskallan olla itsestäni ja saavutuksistani onnellinen. 

Kiitos meidän jokaiselle yhteistyökumppanille, että olette meidän matkassa mukana! 

AlmaVet, Dagsmark Petfood Oy, Nutrolin, Kana Collection, FitDog, Waldogs & Showlink

Tyyntä myrskyn edellä

Itselläni on ollut työrintamalla melkoinen hulabaloo, joten blogiin ovat viime aikoina päätyneet pääasiassa yhteistyökumppaniemme kanssa sovitut julkaisut. Nyt tilanne on jo onneksi rauhoittumaan päin ja on aikaa kirjoitella enemmän myös muitakin kuulumisia.

Heka on ollut viime aikoina blogissa ehkä vähän vähemmän esillä, joten aloitellaan vaikka sen kuulumisilla.

Elosalama on edelleen hyvissä voimissa. Käytin sen samana päivänä Marjon hoidettavana, kun Syke kävi luustokuvissa. Olin nimittäin aika huolissani, kun Hekalle alkoi ilmaantua närästykseen viittaavia oireita. Koska ruokavaliossa ei ole mikään muuttunut, epäilin vagushermon olevan jumissa. Sehän se siellä vaivasi jälleen ja itseasiassa koko kallonpohja oli aivan kireänä. Mitä ilmeisemmin tämä kaikki oli seurausta siitä taannoisesta liukastumisesta, johon haimme ensiapua AlmaVetistä.

Närästys ja kireydet jäivät Marjon hoitohuoneeseen eikä niistä ole enää tietoakaan. Nyt keskitetään kaikki aika, energia ja panokset sen kanssa kolmen viikon päästä jo käynnissä olevaan Jyväskylän KV-näyttelyyn. Hekan oman esityksen musiikit on valittu sekä vaatteet ja rekvisiitat hankittu. Tästä tulee kyllä huikean hieno kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. Hieman myös houkuttaisi osallistua loppukuusta sen kanssa seuramme epismestiksiin, mutta en ole asiasta vielä 100% varma. Varasin Hekalle myös marraskuuksi ajan kattavaan terveystarkastukseen, jolloin Suvi ottaa siitä laajat verinäytteet ja katsotaan rokotukset ajantasalle.

Sykkeen kanssa sen sijaan on tehty vaikka ja mitä. Neiti kehittyy agilityn saralla hurjaa vauhtia ja hyppytekniikka paranee koko ajan. Viime treeneissä katsottiin jokaisen osalta puomin tilannetta. Koska me treenaillaan vielä mattoa ja itse juoksarikurssi alkaa ensi vuoden alussa, näytettiin miten ollaan maton kanssa edetty. Pakko kyllä todeta, että nyt houkuttaisi ruveta treenaamaan tuota puomia ihan tosissaan. Syke etenee matolla uskomattomalla kiitolaukalla ja fokusoi matalasti eteenpäin. Olen entistä varmempi siitä, että opettaa sille juoksupuomi, oli enemmän kuin oikea ratkaisu.

Agilityn ohella Syke on opetellut myös kaikenlaisia temppuja, sillä se debytoi oman koiratanssiuransa myös Jyväskylän näyttelyssä. Laitetaan homma isolleen heti alusta alkaen. Kunhan pysyy kehässä eikä lähde haahuilemaan, niin ollaan jo reippaasti voiton puolella.

Loppuun vielä niistä terveystuloksista. Lähetin lausunnot tehneelle eläinlääkärille, Anu Lappalaiselle, sähköpostia ja pyysin häntä tulkitsemaan kuvat minulle. Lähinnä kaipasin tietoa siihen, että tuleeko se LTV4-lausunto vaikuttamaan harrastuksiin ja Sykkeen elämään. Vastaus oli tämä:

"Ihan ensimmäiseksi: Huoli pois, tämä ei todennäköisesti tule millään lailla vaikuttamaan koirasi elämään.
Kyseessä on ns. lumbarisaatio eli ristiluun 1. nikama on muuttunut lannenikaman näköiseksi ja vastaavasti hännän 1. nikama ristiluun näköiseksi. Välimuotoiset nikamat ovat varsin yleisiä koirilla ja niitä seulotaan jalostusta varten koska ne ovat perinnöllisiä. Etenkin isoilla roduilla LTV-muutokset voivat altistaa lanne-ristiluualueen rappeutumismuutoksille, mutta pienillä roduilla se on harvinaisempaa."

Jatkamme siis elämää ja harrastuksia ihan normaalisti, kuten tähänkin saakka.

Syke malleilemassa läpivalaisussa

Yhteistyössä: Eläinklinikka AlmaVet

Se päivä koitti vihdoin. Syke kävi keskiviikkona luustokuvauksissa luotto -ja yhteistyöklinikallamme - AlmaVetissä.

Neidiltä tutkittiin ja kuvattiin koko paletti: Lonkat, kyynärät, selkä ja polvet. Alunperin oli tarkoitus tarkistuttaa polvet lähempänä joulua, mutta Suvi päätti että otetaan nekin vaan samantien. Polvet kopeloitiin molemmat nolliksi ja jo 5 minuutin kuluttua lausunto näkyi koiranetissä. Sitten Suvi tarkasti Sykkeen ja pisti sille rauhoitteen kankkuun. Hetken kuluttua Syke olikin jo röntgenissä.


AlmaVetillä on käytössä suoradigijärjestelmä mikä näkyy mm.kuvien laadussa. En ole eläessäni nähnyt yhtä tarkkoja, laadukkaita kuvia. Lisäksi hoitaja Arja on erittäin tarkka siitä, että kuvattava koira on todellakin suorassa. En enää yhtään ihmettele sitä, että miksi Arjalla käy koiria kuvattavana ympäri Suomen.


Kun Syke oli saatu kuvattua, Suvi tulkitsi minulle mitä kuvissa näkyi. Lonkat olivat siistit ja tiiviit, samoin kyynärät. Hyvä kun sain hengitettyä Suvin laskiess lannenikamien määrää. 8 ja tulos LTV4. Ensin mieleen hiipi järkytys, sitten tuli itku ja lopulta mielessäni oli vain yksi kysymys: "Oliko tämä nyt tässä? Joutuuko Syke sairaseläkkeelle?" Suvin vastaus oli hyvin selkeä: Ei ole eikä joudu. Kuvista näkyy selvästi, että normaalien 7 lannenikaman sijasta Sykkeellä on niitä yksi liikaa. Selkäranka itsessään on kuitenkin suora sekä siisti, samoin lantio ja nikamat ovat symmetriset. Keskustelimme asiasta pitkään Suvin kanssa ja tenttasin häntä varmasti kyllästymiseen saakka kaikenlaisilla kysymyksillä. Vaikka lausunto on asteikkoa 4, tämä ei tule haittaamaan Sykettä todennäköisesti koskaan. VA-lausunto sen sijaan oli puhdas. Jos ihan totta puhutaan, niin tieto selästä tuli yllätyksenä ihan kaikille. Syke ei ole oireillut millään tavalla, ei siis niin mitenkään. Päinvastoin. Kun Marjo hoiti Sykkeen alle kuukausi sitten, hän ei löytänyt tuosta koirasta kuin yhden jumin ja sekin oli yläniskassa. 

Googlailin asiasta ja Suvi kertoi samat asiat mistä itse löysin tietoa. 

Yleisesti ottaen LTV2 ja LTV3-lausunnot ovat niitä, jotka aiheuttavat koirille enemmän oireita sillä niissä tavataan usein vinoa lantiota. 

Poikkeaman näkee vain laskemalla nuo nikamat ja tuo ei Suvin tai kahden muunkaan eläinlääkärin mielestä tule aiheuttamaan Sykkeelle ongelmia. Toki tulen olemaan entistä tarkempi mm.lämmittelyn ja jäähdyttelyjen suhteen sekä hoidan ja huollan Sykettä yhtä tunnollisesti kuin Hekaakin. Vaatetan koiriani asianmukaisesti jo nytkin yms. Kaikkeni tulen todellakin tekemään ja enemmänkin.


Kuvat on nyt lausuttu myös Kennelliitossa ja ne tulivat täysin samoina takaisin kuin mitä Suvi arvioi:
*Lonkat A/A
*Kyynärät 0/0
*Selkä LTV4 & VA0
*Polvet 0/0

Syke on siis lonkkien, kyynärien, polvien ja nikamien epämuotoisuuden osalta parasta A-luokkaa. Enemmän olen huolissani siitä, että kuinka vähän (etenkin harrastus -ja jalostuskäytössä) olevia villakoiria kuvataan. Tiedä kuinka moni tuolla nytkin huitelee menemään, ilman minkäänlaista tietoa mitä siellä selässä voi olla. Pelkät silmät ja polvet eivät riitä kertomaan kokonaisuutta. Koska tähän oikein herätään?

Me jatkamme elämää ja harrastamista kuten tähänkin asti, koiraa kuunnellen. 

Elämää tähystyssteriloinnin jälkeen + video leikkaussalista

Yhteistyössä: Eläinklinikka AlmaVet

Lokakuu aloitetaan palaamalla ajassa hieman taaksepäin, kun Syke steriloitiin tähystämällä n.1½ kuukautta sitten AlmaVetissä. Lisäksi tänään käynnistyi maailmanlaajuinen eläinten viikko, mihin mm. AlmaVet osallistuu kissojen leikkauskampanjalla. On siis erittäin hyvä ajankohtakin julkaista tämä kirjoitus.

Nyt kun tuosta operaatiosta on kulunut jo hyvän aikaa, ajattelin kirjoittaa tänne blogiin omia ajatuksiani ja havaintojani sen jälkeen. Sanon kuitenkin jo etukäteen, että minulla ei ole vertailukohdetta, sillä Syke on ensimmäinen koirani jonka päädyin leikkauttamaan. Toipumisesta kirjoitin oman tekstinsä erikseen jo aiemmin. 

Sen pääsee halutessaan lukemaan TÄTÄ linkkiä klikkaamalla.


Toki kun aikaa kuluu, huomaan varmasti asioita vielä lisää. Kuitenkin jo tämän yhden kuukauden aikana olen nähnyt tuossa koirassa vain ja ainoastaan positiivisia muutoksia. Syke oli ennen sterilointia selvästi ailahtelevaisempi luonteeltaan. Yhdessä hetkessä se oli ihan sata lasissa ja kuin sormia napsauttamalla sitä ei kiinnostanut yhtäkkiä mikään. Ensin ajattelin että kyse oli siitä, ettei noin nuori koira jaksa vielä keskittyä ja palasin kaikessa taaksepäin. Olen tarkoituksella pitänyt kaikki harjoitteet lyhyinä ja motivoivina, ettei tämmöistä tapahtuisi. Sillä ei ollut vaikutusta asiaan. En edes osannut arvata, että käytös voisi liittyä jotenkin hormonitoimintaan. Eihän minulla ole aikaisemmin edes ollut narttua. Vasta kun olin Tuulia Applebyn luennolla joka liittyi eritoten koirien hormoneihin ja erityisesti narttujen kiimakiertoon, erilaiset asiat avautuivat minulle ihan toisenlaisesta näkökulmasta. Tuulian luento naulasi lopullisen päätöksen steriloinnista.

Nyt kun olemme palanneet takaisin treeneihin, Syke on ollut ihan kuin eri koira. Sen mieliala ei heittelehdi laidasta laitaan, vaan se keskittyy täysillä siihen mitä tehdään.


Ruokahalun suhteen en voi sanoa huomanneeni mitään sen ihmeellisempää, sillä Syke on ollut hyvä syömään ihan pentulaatikosta lähtien. Ehkä se on aavistuksen verran ahneempi, mutta ei todellakaan mitenkään häiritsevästi. Suvin kanssa puhuttiin siitä, että ei sille kannata ruveta antamaan mitään kevyttä evästä lihomisen pelossa, koska kyseessä on kuitenkin paljon liikkuva ja harrastava koira. Ihan perussafkalla mennään.

Tähystyssterilointi aiheuttaa tutkitusti vähemmän kipua ja pienempiä kudosvaurioita. Syke kävi elämänsä ensimmäisen kerran Marjon hoidettavana kaksi viikkoa sitten ja olin varannut ajan juuri sen vuoksi, että halusin nähdä onko sen kehoon tullut leikkauksesta johtuen jumeja tai muita kireyksiä. Ainoa jumi mikä tuosta koko koirasta löytyi, oli niskassa ja sekin puhtaasti seurausta melkoisesta puskakatapulttilennosta. Mahassa ei ollut kalvokireyksiä eikä myöskään selässä. Marjo kehuikin Sykettä kovasti ja erityisesti sen tasapainoista kroppaa.

Nartun kiimakierto on loppujen lopuksi aika pitkä. Esikiima mitä seuraa varsinainen kiima ja sitten jälkikiima. Tämän jälkeen narttu on tovin kiimattomassa vaiheessa, kunnes kaikki alkaa uudelleen alusta. Jos  narttu juoksee vaikka kahdesti kokonaisen vuoden aikana, se on suurimman osan ajasta jonkinlaisessa hormonitilassa. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että päädyin leikkauttamaan Sykkeen. Tämän kaiken lisäksi ei tarvitse myöskään pelätä sitä kamalaa märkäkohtua. Lisäksi nisäkasvainten riski pienenee merkittävästi.

Sterilointi ja kastrointi ylipäätään on sellaisia asioita, joista ollaan puolesta sekä vastaan. Kovasti pelotellaan kaikenlaisilla seurauksilla ja hyödyt usein jyrätään kokonaan niiden alle. Myös minua varoiteltiin enemmän harrastajien toimesta kuin kannustettiin. Jos naapurisi koira alkoi kärsiä pidätyskyvyttömyydestä leikkauksen jälkeen ei automaattisesti tarkoita sitä, että sinun koirallesi käy samoin. Oma neuvoni on, että kannattaa konsultoida asiassa eri eläinlääkäreitä ja käydä keskusteluja heidän kanssaan. Toki oman rodun harrastajiltakin voi kysyä kokemuksia. Minulla oli sikäli onnea, että Sykkeen leikkasi tähystyssterilointien uranuurtaja Suomessa ja hänelle ovat tulleet tutuiksi myös molempien koirieni luonteet ja ominaisuudet. Tämä kaikki otettiin sterilointia mietittäessä huomioon.

Vielä kerran kiitos kuuluu tottakai Suville kaikesta tuesta ja neuvoista, hän todellakin otti sterilointia mietittäessä kaiken mahdollisen huomioon. Itse voin tämän kokemuksen myötä suositella ko.toimenpidettä sterilointia harkitseville ja nimenomaan tähystyksellä. Syke (ja moni muu narttukoira) ovat siitä eläviä esimerkkejä, että tähystys todellakin toimenpiteenä on koiralle vähemmän kipua tuottava vaihtoehto.

Kaikki on kohdallaan

OnniDogin jälkeen tuli siltäkin osin stoppi kaikelle tekemiselle ja treenaamiselle, sillä minäkin sairastuin kuin salama kirkkaalta taivaalta liikkeellä olevaan syysflunssaan. Kun tervehdyin, alkoi töiden osalta sellainen rumba että nämä kolme vapaapäivää tulevat tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeeseen.

Tällä viikolla treenien sijasta hallilla järjestettiin epikset, missä itse tuomaroin ensitöikseni kilpailevien radan ja sen jälkeen kävin Sykkeen kanssa kipaisemassa putkirallin. Koska ei olla kahteen viikkoon tehty oikeastaan mitään, ei ollut mitään takeita siitä pysyykö Syke handussa lainkaan. Alussa se juoksi ensimmäisen aidan ohi (menee ihan puhtaasti rallatirallati-piikkiin), mutta siitä kun selvittiin, Syke teki mielettömän hyvää rataa loppuun saakka. Tuo alun sähläys jäi kaivertamaan mieltä siinä määrin, että käytiin vielä uusimassa sama rata. Tämä rata oli jotain sellaista, että jopa minäkin menin ihan mykäksi. En siksi, että olisin ollut pettynyt. En missään nimessä. Video puhukoon puolestaan.


Syke irtoaa putkiin ihan käsittämättömän pitkistä matkoista ja se oli muutenkin ihan täysillä messissä. Ainoastaan 5.aidan jälkeen se bongasi kauimmaisen putken ja syöksyi suoraan sinne, mutta tuo irtoaminen on minulle itselleni pelkästään positiivinen asia. Se on sellainen taito, mitä haluan agilityssa vahvistaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö Syke kuuntelisi. Se kuunteli minua koko ajan, mutta tuossa hetkessä latu oli auki kohti putkea ja sinnehän se ihan oletetusti syöksyi. Lisäksi tuo loppusuora oli jäätävä. Mikä fokus ja irtoaminen suoraan kohti viimeistä hyppyä. En minä ihan suoraan sanottuna tämmöistä menoa odottanut, Syke on edennyt next levelille tuosta noin vaan.

Erityisen iloinen olen tuosta sen hyppäämisestä. Sillä on ollut haasteita arvioida hyppyjen etäisyyksiä, mutta kaikkien mielestä se johtuu vielä etukropan yleisestä "hallitsemattomuudesta" kun kyseessä on nuori koira. Syke kävi Marjon hoidettavana kaksi viikkoa sitten ja häneltä sain hyviä ohjeita miten treenata tuota etuosaa. Mitä ilmeisemmin se on tuottanut tulosta, sillä minkäänlaisesta kamikaze-hyppimisestä ei ollut tuolla radalla tietoakaan.


Pikkuminien luokkavoittohan se sieltä rapsahti ajalla 27,16 s. Toiseksi tullut juoksi ajan 39,91 s. Syke alkaa yltämään samoihin aikoihin kuin mitä Heka kahdeksan vuotta sitten. Syke suoriutui täysin yli omien odotusteni ja nyt todellakin näyttää entistä vahvemmalta, että se on alkanut täyttämään Hekan suuria saappaita. Nyt jatketaan treenailuja ja hiotaan kuvioita entistä paremmiksi.

Loppuun vielä kerrottakoon sellainen asia, että Heka on toipunut täysin korva -ja jalkaepisodista. Kiitos AlmaVetin erinomaisen hoidon.

Mystinen korvaongelma & kolmijalkainen Heka

"Alkaisi nämä eläinlääkärikäynnit pikkuhiljaa riittämään" totesi äitini menneellä viikolla. Mutta minkäs sille teet.


Summa summarum. Kiinnitin jo OnniDogin aikana varsinkin lauantaina Hekan "erikoiseen" käytökseen huomiota. Se oli jotenkin sellainen kireän oloinen ja puhisi hiljaa vastaantuleville koirille sekä ihmisille. Se ei ole ollenkaan normaalia Hekalta, tiedän jo kokemuksesta että sellainen käytös viittaa jonkinlaiseen kipuun tai muuten epänormaaliin oloon. Meidän onneksi OnniDogissa oli paikalla myös omien koiriensa kanssa eläinlääkäriksi opiskeleva Henna, joka on tehnyt kesätöitä ja erilaisia harjoittelujaksoja AlmaVetissä. Kysyin Hennalta, että olisiko mitenkään mahdollista jos hän pintapuolisesti voisi vilkaista ja kopeloida Hekaa. Hän suostui ilomielin. Sekä minä, että Henna emme kumpikaan palpoimalla tunteneet Hekassa mitään normaalista poikkeavaa. Lopulta sitten vain ajattelin, että jos se vain onkin kuitenkin reissusta johtuvaa väsymystä eikä Heka ehkä enää niin hyvin kestä noin pitkiä rundeja.

Olin varannut sille jo OnniDogin jälkeiselle maanantaille ajan laserhoitoon, mutta koiran käytös muuttui entistä oudommaksi. Laserointi muuttuikin sitten ihan kunnon klinikkareissuksi. Tiina tutki Hekan perusteellisesti ja jo oikealle puolelle käännettäessä päätä, se alkoi laittamaan vastaan. Ajattelimme ensin, että Hekalla on vain niska jumissa. Onhan se Sykkeenkin kanssa riehunut ja painunut, mikä olisi ihan loogista. Kiinnitin jo klinikan pihassa huomiota siihen, että Heka alkoi väistämään kosketusta pään oikealle puolelle, joten Tiina päätti tarkistaa vielä molemmat korvat. Vasen oli oikein siisti, mutta se oikea...Heka huusi suoraa huutoa, kun korvasta otettiin näytettä. Myös Teppo kävi tähystyslampulla vilkaisemassa molempia korvia ja oikea oli ihan selvästi ärtynyt. Näytteessä ei kuitenkaan ollut merkkejä hiivasta tai tulehduksesta, korva oli vain jostain syystä mystisesti ärtynyt. Itse epäilen vahvasti, että Hekalla on mennyt vettä vahingossa korvaan kun pesin sen muutamaa päivää ennen Jämsän reissua. Hoidoksi määrättiin viikon kortisonitippakuuri ja jo muutamassa päivässä sen olemus alkoi muuttua ihan erilaiseksi.

Korvaa enemmän huolissani olin Hekan painosta, joka näytti samaisena päivänä 5,4 kg! Se on tuolle koiralle aivan liian vähän. Suvin kanssa epäiltiin, että korvassa tuntuva kipu on stressanut Hekaa siinä määrin, että se on tiputtanut siltä painoa. Sain ohjeeksi tuplata ruokamäärän ja Hekahan ei tätä pistänyt pahakseen. Päinvastoin.


Kun korva saatiin kuntoon, tapahtui uusi äksidentti. Olimme äitini luona kylässä tiistaina ja Heka palloa hakiessaan ilmeisesti ihan pienesti venäytti oikean etujalkansa. Levon jälkeen pedistä nousi ylös täysin kolmijalkainen koira. Onneksi siiretty aika laseriin AlmaVetiin oli jo eilen, joten päästiin nopeasti hoitoon. Hoitaja-Arja käytti Hekan jalkaan pain trauma-ohjelmaa ja lisäksi kaverilta laseroitiin vielä oikean korvan seutua. Tänään Heka on ollut jo selvästi parempi eikä ontumista enää juurikaan ole. Loppuviikko kuitenkin mennään rauhassa ja pelkillä hihnalenkeillä. Ilahduttavaa oli myös nähdä, kuinka vaaka näytti Hekan lihoneen hieman yli viikossa 100 grammaa!

Kaikkea sitä taas. Nyt voisi jo oikeasti riittää.

OnniDog vuosimallia 2018 & Syke 1 vee!

Jälleen koitti se aika vuodesta, kun koiraharrastajat valtasivat Himoksen jo viidennettä kertaa peräkkäin. Mikäli joku siellä vielä miettii että mistä ihmeestä oikein on kysymys, niin Toiveesta todeksi-blogin Jenny on tiivistänyt asian todella hyvin tähän tekstiin. Me olemme olleet mukana OnniDogissa vuosina 2014, 2015, 2017 ja nyt tänä vuonna. Ainoastaan vuonna 2016 jouduin jättäytymään omien töideni takia pois. 

Koulutin ko.tapahtumassa viime vuoden tapaan koirafrisbeetä ja olin valinnut koulutuspäivikseni perjantain ja sunnuntain. Näin ollen minulle jäi koko lauantaipäivä aikaa hengähtää ja käydä valitsemissani koulutuksissa omien koirien kanssa. Syke pääsi harjoittelemaan agilitya ensimmäisen kerran ulkokentällä ja vastoin kaikkia etukäteen ajateltuja kauheuksia "se pälyilee muualle ja karkailee", kaikki sujuikin erinomaisen hyvin. Tulipahan todettua sekin, että ei Syke kesken radan karkaa yhtään mihinkään. Hekan piti alkuperäisen suunnitelman mukaan mennä verestämään nenänkäyttöä nosework-treeneihin. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos. Eetu Rajala oli saapunut OnniDogiin toiseksi agilitykouluttajaksi ja tottakai Tiina sitten halusi ilman muuta hänen treeneihin. Kyllä muuten kannatti! Heka ei ole hetkeen tehnyt noin täydellistä agilitya. Eetua ihan harmitti, että aika oli niin rajallinen sillä hän olisi halunnut työstää asioita meidän kanssa pidempään.


Majoituimme aivan ihanassa mökissä yhdessä pallopaimennuskouluttajien sekä Sykettä juoksujen ajan hoitaneen Jennin kanssa ja oli kyllä parhaat kämppikset ever! He saivat minut yllytettyä kokeilemaan Hekan kanssa pallopaimennusta ja tyyppi oli ihan liekeissä! Innostuin lajista siinä määrin, että ostin toiselta kouluttajalta meille oman jumppapallon kotitreenejä varten.

Minun pitämät koirafrisbeekoulutukset olivat täynnä koko viikonlopun ajan ja varmasti osasyy oli se, että koulutin vain kahtena päivänä. Hurjan taitavia ja motivoituneita koirakoita oli jokaisessa ryhmässä ja kaikkien kanssa pääsimme jopa ensimmäisiin, lyhyisiin koppeihin saakka.

Erityisen tämän vuoden OnniDogista teki myös se, että Syke täytti sen aikana vuoden! Ei se voi olla vielä vuotta, ei vaan voi! Vuosi sitten samassa tapahtumassa ollessani sain viestin, että kauan odottamni pentu on syntynyt. Nyt tuo sama pentu juhli samassa paikassa 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Olihan se taas oma sirkuksensa olla reissussa kahden koiran kanssa, kun jo hyvän aikaa kuitenkin tottui vain yhteen. Reissu sujui suurimmalta osin hyvin, mutta olisi pitänyt jo lauantaina tajuta ettei Hekalla ole kaikki hyvin...palataan siihen myöhemmin tällä viikolla.

Syksy on täällä

Ainakin kuukauden puolesta. Sterilisaatio on saatu onnistuneesti päätökseen toipumisineen päivineen. Tällä viikolla meillä alkoi Sykkeen kanssa syyskauden harjoittelujakso, joka kestää kaikkinensa vuoden vaihteeseen saakka. Seuraavien neljän kuukauden aikana tavoite on rakentaa esteosaaminen vieläkin vahvemmaksi, hioa hyppytekniikkaa sekä (ainakin) yrittää saada kepit tutuiksi ja toimiviksi. Mitä tulee niihin juoksukontakteihin, katsoin paremmaksi että niiden harjoitteleminen on fiksumpaa ajoittaa vasta ensi vuoden alkuun. Syke on vielä niin alkutekijöissä, että monen asian treenaaminen yhtä aikaa on melkoista sekametelisoppaa. Lisäksi juoksukontaktien harjoittelu tulee viemään ylivoimaisesti eniten aikaa, jolloin kaikki muu agility tulee pakostakin jäämään vähemmälle. Tässä syksyn aikana Syke tullaan myös luustokuvaamaan, joten silläkin halusin lykätä juoksukontakteja myöhemmäksi.


Syke oli ihan VÄHÄN vallaton, kun se pääsi liki 2½ viikon tauon jälkeen hallille. Kouluttajamme Veera oli suunnitellut kivan ratapätkän, missä oli putkia, hyppyjä sekä erikoisesteistä muuri, pituus ja rengas. Sykkeen kanssa aloitimme siten, että kävimme nuo kolme viimeisenä mainittua estettä erikseen läpi, se kun ei ole koskaan aikaisemmin niitä nähnyt ja renkaastakin vain sen pentuversion. Muurin ja pituuden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Renkaan kanssa Syke ensin mietti kerran jos toisenkin, että mistä kohdasta oikein kuuluu hypätä ja siitä oikein näki, kuinka sen aivot raksuttivat. Lopulta se oikea kohta löytyi ja vielä useamman kerran.

Syke on kyllä mainio, se oivaltaa ja oppii todella nopeasti ja tekee täysillä töitä. Vielä sillä ei keskittyminen riitä pitkäkestoisiin suorituksiin, mutta ei se riittänyt Hekallakaan tuossa iässä. Yhteinen matkamme on vasta alussa ja aion nauttia jokaisesta hetkestä ihan kympillä.


Heka kävi samana päivänä (jolloin Syke sterkattiin) aamulla Marjon hoidettavana. En tiedä miksi, mutta jossain alitajunnassa epäilin Hekalla olevan jonkinlaista jumia selkälihaksissa. Kuinka ärsyttävän oikeassa olin jälleen kerran. Sillä oli toden totta suurinpiirtein ristiselän kohdalla melkoinen jumi, jota käsitellessä Heka antoi Marjolle selvän kipureaktion. Ko.jumi on todennäköisimmin seurausta siitä, kun Syke on Hekan kanssa juoksiessaan taklannut sitä lujaa kylkeen. Hyvin se kuitenkin lähti siitä avautumaan ja kotiin lähti ihan erilaiselta ja tyytyväiseltä tuntuva koira. Siitä lähtien Heka on vain ja ainoastaan lenkkeillyt ja elellyt "aivot narikkaan"-tyylillä. Kaikista aktiivisin kilpailukausi on ohi ja nyt enää on mietinnässä vain se, että koska Hekan kilpailu-ura saatetaan finaaliin.

Sitä odotellessa kotiseurani JAT järjesti eilen kerhotalolla pippalot, missä juhlittiin koko seuran voimin kesän kilpailuissa menestyneitä koirakoita. Myös meidän piirinmestaruuskisoissa pärjännyttä minijoukkuetta muistettiin kisalahjakortein.

Huomenna edessä on armotonta pakkaamista sekä valmistautumista tämän vuoden OnniDog-koiratapahtumaan. Allekirjoittanut kouluttaa koirafrisbeetä siellä perjantaina sekä sunnuntaina. Heka pääsee lauantaina verestämään nenänkäyttöä noseworkkiin, mutta nti Sykerölle olen haalinut hieman enemmän ohjelmaa sekä ihmeteltävää. Perjantaina tutustutaan sosiaaliseen palkkaukseen ja lauantaina käydään kokeilemassa agilitya ulkokentällä. Jos vain oma jaksaminen ja motivaatio riittää, saatetaan pyörähtää myös lauantain mätsärissä. Tai en minä tiedä onko sitä tänä vuonna, siitä liikkuu kahdenlaista tietoa. Oli miten oli, meidän tiimi on joka tapauksessa saapumassa Himokselle perjantaina, joten näkyillään OnniDogissa!