Heka päätyi HussiTubeen!

Tuossa noin kaksi viikkoa takaperin sekä Heka, että Syke kävivät molemmat moikkaamassa yhtä meidän aktiivisimmista seuraajista. Nimittäin Jannia.

Hekahan on tavannut Jannin jo kahdesti aiemmin ja joka kerta valkoinen villaeläin on ollut ihan pähkinöinä. Niin myös nyt. Tällä kertaa jopa siinä määrin, että Heka ei malttanut poseerata kameralle ollenkaan, kun piti painautua koko keholla Jannia vasten. 


Syke sen sijaan tapasi Jannin ensimmäistä kertaa ja no...kuva kertokoon loput.

Janni vaikuttaa myös youtubessa ja hän otti Hekastakin videota, joka sitten n.viikkoa myöhemmin päätyi HussiTubeen otsikolla: "Kävin vieraissa Jyväskylässä." Videon kansikuvana koreilee Heka, joka pusuttaa Jannia suurella antaumuksella.



Operaatio juoksupuomi on käynnistynyt

Syke on aloittanut matkansa kohti puomin juoksukontaktia. Olemme sen kanssa Ilomme-juoksupuomin verkkokurssilla.

Koska kurssisisältö on maksullista ja rajattu vain niille ketkä ovat sen hunajaisen summan maksaneet, en voi kovinkaan tarkkaan kertoa miten olemme treenanneet ja missä vaiheessa. Koska kyseessä on verkkokurssi, treeneihin liittyy olennaisena osana paljon videointia, neuvoja, videointia, neuvoja jne. Kuitenkin joitakin välähdyksiä laitan juoksarilaisten suljetun facebook-ryhmän ulkopuolelle ja tässä niistä yksi. 


Koska treenihallille ei ole mitään asiaa näillä pakkasilla, on ollut pakko soveltaa. Kotitalomme kellari ja häkkivarasto ovatkin olleet tällä viikolla ahkerassa käytössä ja aitojen siivekkeet on korvattu pyörän takarenkaalla ja lehtitelineellä. Toimii.

Vuosi käyntiin

Heti näin vuoden alkajaisiksi sain ostettua Haukkuvaaraan irtotunnin ja ko.viikon valmennusten teema keskittyikin sopivasti hyppytekniikkaan.


Julian mukaan Sykkeellä on ihanteellisen pituinen selkä pieneksi koiraksi ja sillä on ihan selkeä käry siitä, että sen kehosta löytyy sekä etu, että -takapää. Kuitenkin jälkimmäiseksi mainitusta osasta siltä löytyy toisinaan liikaa voimaa verrattuna etuosaan, mikä nyt ei ollut minulle mikään yllätys. Olenhan sen täällä blogissakin useampaankin kertaan maininnut, että Syke on vielä aika holtiton etuosansa suhteen. Se näkyi varsinkin haasteellisemman hyppytekniikkaharjoituksen aikana, että takapää kyllä antoi hyvän ponnistusvoiman, mutta etukroppa ei ennätä vielä samaan. Kun harjoituksissa palattiin taaksepäin, Syke keskittyi ihan eri tavalla omaan hyppäämiseensä ja pienien herneiden pystyi kirjaimellisesti havaita liikkuvan sen pienessä päässä.

Itse etäisyyksien arviointien kanssa sillä ei ole enää ongelmia ja Julia oli tästä samaa mieltä. Vaikka ratatreeniä pitää saada alle, puhumattakaan erilaisista tekniikkajutuista, päätin hieman muuttaa seuraavan puolen vuoden treenisuunnitelmaa. Juoksupuomi on prioriteetti nro 1, mutta siinä sivussa hiotaan tuota etukroppaa kuosiin. Sain todella mieltä lämmittävää palautetta siitä, että olen onnistunut löytämään Hekalle erittäin hyvän seuraajan agilityradoille sekä osannut vielä viedä sitä oikeaan suuntaan.

Mitä sitten kuuluu projektille nimeltään juoksupuomi? Sen suhteen ollaan tällä hetkellä siinä pisteessä, että Syke yritetään saada tietoiseksi takajaloistaan. Syke onkin nyt ahkerasti opetellut peruuttamista matalaan laatikkoon, mutta vielä ei olla tarpeeksi pitkällä, että pystyttäisiin etenemään seuraavaan vaiheeseen. Koirasta sen sijaan näkee todella kauas, että miten ne herneet pyörii siellä sen päässä kun oikein pohtii.


Ennen kuin puomin kanssa päästään etenemään sinne hallille saakka, vahvistan siinä ohella niitä ei niin varmoja esteitä täysin varmoiksi. Rengas on ollut siinä mielessä haasteellinen, että Syke kyllä tietää mikä on oikea väli mutta aina kun minä tuotin liikehäiriötä (ohjasin normaalisti), Syke juoksi ohi. Joka kerta. Helpotettiin harjoitusta ja hitaasti, mutta varmasti rengas alkaa näyttämään hyvältä. Videolla näkyy tiistain treenien parhain suoritus.

Statsit on taululla

Katse kohti tulevaa.

Hekan on aika jäädä eläkkeelle. Tämän päätöksen tein tosin jo viime vuoden tammikuussa. Lisäksi marraskuussa keuhkokuvien sivulöydöksenä ilmitullut, lievä spondyloosi, vain vahvisti sitä päätöstä entisestään. Eläkkeelle jääminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Hekan pitäisi alkaa joksikin sohvaperunaksi. Ei missään nimessä. Tavoitteellinen treenaaminen, kilpaileminen ja esiintyminen vain on nyt taakse jäänyttä elämää. Heka tulee silti olemaan jonkun verran minun ja Sykkeen mukana mm.edustusreissuilla. 

Lisäksi olen ajatellut ostavani Hekalle silloin tällöin irtovuoroja Haukkuvaaraan esim. rallytokoon tai noseen. Tärkeintä on tottakai pysyä terveydestä ajantasalla säännöllisillä tarkastuksilla ja aion nyt entistä enemmän huolehtia varsinkin Hekan selän lihasmassan ylläpidosta. En tosin tiedä voiko tämän paremmaksi enää sen suhteen pistää, mutta vähintään yhtä hyvään pyrin kuin viime vuonnakin. Yksi, isompi reissu meillä on Hekan kanssa edessä vielä huhtikuussa jonka me teemme vain kahden kesken. Lisäksi jätämme agilityn kilparadoille jäähyväiset tulevan kevään aikana ja aika erikoisella tavalla. Olen nimittäin päättänyt pudottaa Hekan takaisin 1.luokkaan, missä radat ovat suoraviivaisempia eikä siellä ole niin paljon vääntöä ja kääntöä kuin 3.luokassa. Heka saa painaa menemään sielunsa pohjasta eikä minun tarvitse pelätä kovia kurveja.


Kiitos Heka kaikista näistä vuosista, olet todellakin enemmän kuin ansainnut päästä viettämään leppoisia eläkepäiviä.

No entäpä sitten Syke? En tiedä onko se realistisesti mahdollista, mutta kovasti ainakin yritän, että Syke olisi valmis starttaamaan virallisissa agilitykisoissa syksyllä. Se riippuu ihan siitä, kuinka ahkerasti pystytään treenaamaan. Yksi erittäin hyvä motivaattori on maaliskuussa oleva mittaustilaisuus, minne Sykkeen jo ilmoitin. Työt ja toisinaan myös muu elämä hieman hankaloittaa kaikkea tätä harrastamista, mutta teen ehdottomasti parhaani. Suurin ja varmasti haastavin projekti on alkamassa. Nimittäin juoksupuomi. Olemme tämän kevään sivussa viikkotreeneistä ja keskitytään täysillä tähän keissiin. Juoksukontakti tulee haastamaan myös minut kouluttajana, harrastajana ja kilpailija. Odotan oppivani paljon uutta ja kokevani ehkä jopa ahaa-elämyksiä.


Rutiinia ja kisakokemusta haetaan tuttuun tapaan epiksistä.

Ylläolevat tavoitteet ovat Sykkeen kohdalla ne kaikista tärkeimmät. Siinä sivussa kuitenkin olisi tarkoitus harjoitella uusia temppuja ja hiljaa mielessäni haaveilen kesäkuun alussa olevista koiratanssikisoista. Ne järjestetään täällä meidän kotikulmilla, joten silläkin niistä hieman innostuin. Tulen samalla tavalla pitämään myös Sykkeen lihaskunnosta huolta kuin mitä Hekankin.

Minä jatkan työntekoa SporttiRakilla ja toisessa työpaikassa. Rakastan molempia ihan mielettömän paljon ja herään joka aamu mielelläni tekemään töitä.


Tarkoitus olisi myös tehdä enemmän erilaisia projekteja meidän yhteistyökumppaneille kuluvan vuoden aikana. Kaikki viime vuonna meitä tukeneet yhteistyökumppanit kulkevat rinnallamme myös tänäkin vuonna. Kiitos teille kaikille luottamuksesta!

Tästä se sitten lähtee, tervetuloa vuosi 2019!

Mitä tuli tehtyä tai saavutettua vuonna 2018?

Vuoden ensimmäisessä (!) blogitekstissä käydään mennyttä vuotta tarkemmin läpi. Tässä vielä erikseen linkki siihen tekstiin, mihin listasin ajatuksiani vuodesta 2018.

Heka täytti huhtikuussa pyöreät 10 vuotta. Edelleen sitä luullaan ikäistään nuoremmaksi, vaikka itse näen jo ihan selviä merkkejä ikääntymisestä.

Tein jo viime tammikuussa tietoisen päätöksen siitä, että vuosi 2018 tulee olemaan minun ja Hekan viimeinen, aktiivinen harrastus -ja kilpailuvuosi. Se tuntui haikealta, mutta tiedän tämän päätöksen olevan oikea. Haluan, että Heka pääsee eläkkeelle hetkeä liian ajoissa ennen kuin sitten, kun sen on pakko jäädä. Heka on sen enemmän kuin ansainnut. Päästiin kokemaan yhdessä ensimmäistä kertaa täällä Suomessa järjestetyt agilityn Games SM-kilpailut, missä Heka sijoittui lopulta kuudenneksi gamblersissa ja lopputuloksissa sijalle 10. 

Olin jo vuonna 2017 täysin varma siitä, että sen vuoden koirafrisbeekilpailut jäisivät Hekan viimeisiksi mutta "kohtalo" puuttui peliin. Hekan fyysinen kunto oli enemmän kuin hyvä, se palautui Joensuun kisareissusta erinomaisesti ja kaikki planeetat tuntuivat muutenkin olevan kohdallaan. Siispä pääsimme vielä kerran skabailemaan koirafrisbeen parissa, kun ne järjestettiin tuossa meidän naapurissa, 15 km:n päässä Laukaassa. Sieltä napattiin veteraaniliigassa freestylen 2.sija ja bottleneckissä yllettiin sijalle 3. Ihan hullua. Lisäksi agilityn perinteisissä kisoissa napattiin meille aiemmin niin mahdottomalta tuntunut hyppärinolla ja se kannustus mitä seurakaverit radan laidalta antoivat, oli käsittämättömän upeaa. Se antoi voimaa ja tahtoa taistella rata loppuun saakka. Kävimme myös valmentautumassa Tuulia Liuhdon koulutuksessa, mutta muutoin meidän treenailut koko vuonna oli hyvin pitkälti sellaista pientä muistuttelua.

Kaikkeen elämään mahtuu kuitenkin iloja ja suruja. Heka loukkaantui vuoden 2018 alussa todella pahasti ollessaan mainoskuvauksissa Haukkuvaarassa ja silloin ensimmäisen kerran aloin miettiä agilityn mielekkyyttä harrastuksena. Heka kuitenkin toipui ennätysajassa kiitos AlmaVetin, laserhoidon, levon ja osteopatian. Loppuvuodesta Hekalta löytyi terveystarkastuksen yhteydessä oikeasta kiveksestä kasvain, jonka seurauksena jantteri joutui sanomaan boollsseilleen hyvästit. Kasvain jatkoi matkaansa patologille, joka lopulta lausui kasvaimen olleen pahanlaatuinen. Kuitenkin aikainen reagointi ja puhtaat keuhkokuvat antoivat valoa tulevaisuuteen ja Suvin mukaan on enemmän todennäköistä, ettei se kasvain enää ilmoittele olemassaolostaan. Tilannetta toki seurataan ja kontrolloidaan.

Marraskuussa tehtiin comeback Jyväskylän KV-näyttelyyn, minne Heka myös päätti aktiivisen esiintyjäuransa. Aiemmin vuonna 2018 esiinnyttiin myös Kids & Pets -ja eläinystävänimessuilla. Vuosi sitten en olisi uskonut, että saisin vielä kuluneen kesän harrastaa ja kisata yhdessä elämäni koiran kanssa. Siitä kiitos kuuluu Hekaa hoitaneille tahoille - AlmaVetille (erityisesti Suville), Päiville ja Marjolle. Yksi erittäin mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että Heka ei ole kokonaiseen vuoteen ripuloinut tai oksentanut. Se on todella merkittävä muutos, sillä aiemmin Heka keräsi itseensä vuosittain keväisin sekä syksyisin jonkinlaisen ripaskataudin. Edes Jyväskylän KV-näyttelystä tai messarista emme tuoneet mitään ei-toivottuja tuliaisia.


Syke jatkoi kasvamistaan ja syyskuussa likka täytti kokonaisen vuoden, jolloin se heti ensimmäiseksi luustokuvattiin. Agilityyn alkoi tulla selvää runkoa, kun pääsimme seuramme penturyhmään ja loppuvuosi treenattiin sitten ihan mölliryhmässä. Tavoite oli saada sille vahvistettua samoja asioita kuin mitä Hekalle aikoinaan, mutta Syke eteni niin nopeasti, että uskalsin lähteä sen kanssa kokeilemaan möllikisoja. Minä kun kuvittelin sen olevan mahdollista aikaisintaan tänä keväänä.

Sykkeeltä poistettiin tammikuussa alaleuan maitokulmurit yläleuan kasvun tieltä, mutta täysin kokonaan purenta ei korjaantunut. Tämä nyt ei minua haittaa yhtään, sillä näyttelyt ei ole minulle itselleni kovinkaan merkittäviä. Purennasta huolimatta käytiin kuitenkin kahdessa pentunäyttelyssä, missä Syke sai ihan itsensä näköiset arvostelut. Esiintymistä ja sosiaalistumista käytiin harjoittelemassa mätsäreissä, mistä napsittiin jopa parit palkintosijatkin. Lisäksi Syke hyvästeli munasarjansa ensimmäisen juoksun jälkeen, kun Suvi sterkkasi sen tähystysmenetelmällä. Syitä en ole tainnut sen liiemmin tuoda koskaan missään julki enkä koe olevani velvollinen niitä kertomaan. Tästä ja monesta muustakin seikasta johtuen Sykettä on arvosteltu ja mollattu pitkin poikin eri keskustelupalstoilla. Välillä taivastelin todella paljon sitä, että mihin kaikkeen ihmiset oikeasti jaksaakin puuttua. Jopa koko koiran olemassaolo tuntui menevän joillakin ihan tunteisiin saakka. Mutta kuten Cheek eräässä biisissään laulaa:

"Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa. Antaa niiden hiillostaa, ei vois vähempää kiinnostaa."

Tämä tulee NIIN olemaan meidän motto myös tulevana vuonna. Allekirjoittanut pääsi unelmiensa töihin SporttiRakille ja ko.työ on auttanut minua kehittymään myös omien somekanavien suhteen. Tuntuu, että vihdoin elämä taitaa johdattaa oikeaan suuntaan.

Tämä vuosi ei olisi ollut tietenkään mitään ilman meidän mahtavia yhteistyökumppaneita. Heidän ansiostaan kummaltakaan koiralta ei puutu mitään. Eläinklinikka AlmaVet, Dagsmark Petfood Oy, Nutrolin, Kanashop, FitDog sekä kausittain mukana oleva Showlink Oy. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeitä olette meille. Tehdään tulevasta vuodesta entistä mahtavampi. Ja sitten tietysti kaikki treeni -ja seurakaverit, tutut sekä tuntemattomat, someseuraajat...te KAIKKI olette myös osa meitä. Me ei nimittäin oltaisi mitään ilman teitä.

Vuosi 2019 on jo kovasti mielessä ja jos minua yhtään tunnette, aion pistää vieläkin paremmaksi