lauantai 5. marraskuuta 2016

Sun is shining and so are you

Kyllä se aurinko paistaa näköjään risukasaankin. 

Keskiviikkona päästiin kahden viikon breikin jälkeen agilitaamaan. Jo tuossa ajassa oma tatsi koko touhuun oli menettänyt otettaan ja siitä tekemisestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Rata tuntui jotenkin "vaikealta" eivätkä omat jalatkaan tuntuneet taipuvan valsseihin sun muihin tekniikoihin. Flippi sen sijaan onnistui yhden välistävedon aikana, jota ensin kokeiltiin puolivalssilla joka sen sijaan ei toiminut. Flippi vaan tuppaa kuulumaan vielä omalle epämukavuusalueelle, mutta pikkuhiljaa se on sieltä kiilamassa suosikkiohjausten joukkoon. Se vaan on NIIN näppärä!

A:n juoksukontakti sen sijaan. Harjoittelemme tästä lähtien siten, että boksi on ainakin toistaiseksi joka treenin ajan alastulolla. Nyt vaan kävi selväksi että itse laukan rytmitys on kärsinyt sen verran pahasti, jolloin kannattaisi hetkeksi palata madalletulle A:lle. Täytyy vielä konsultoida Tiiaa asian suhteen, hänen kanssaan ollaan saatu parhaimmat tulokset aikaiseksi.

Tänään käytiin sitten vuorostaan oman seuran epiksissä. Autossa ei ole vielä talvikäpäliä alla, joten jouduin turvautumaan paikallisbussiin joka ei pysähtynyt ottamaan meitä kyytiin. Hei c'moon! Ihan oikealla pysäkillä oltiin, joten pisti ihan "vähän" korpeamaan. Terveisiä vaan sille kuskille! Aamu ei siis lähtenyt kovin ruusuisesti käyntiin ja kun mielessä oli vielä keskiviikon laimeat treenit, ajattelin että Heka vetää epiksissä ihan sokka irti-meiningillä.

Linda oli myös paikalla oman koiransa kanssa ja ajattelin ihan extempore kysyä, että kiinnostaisiko käydä juoksemassa putkiralli myös Hekan kanssa. Eikun tuumasta toimeen ja parivaljakko täräytti sieltä nopean nollan ajalla 22,60 s. Hetken päästä myös allekirjoittanut pääsi puikkoihin ja vedettiin sitten koko putkirallin nopein aika - 21,34 s. Valkoinen elosalama on todellakin nimensä veroinen. Heka se vaan jättää taaksensa nuorempia ja isoja maksikoiria. Tämä koira on täyttä timanttia ja kultaa. Kiitos myös Lindalle Hekan kartturoinnista jälleen kerran!


Konkariluokkaa saatiinkin odotella tovi jos toinenkin. Olin lupautunut talkoilemaan epiksissä joten Hekan ottaessa lepiä, keskityin minä ottamaan ilmoittautumisa vastaan ja laskemaan tuloksia. Heka starttasi mineissä ensimmäisenä ja rata näytti tältä.


Paljon ansakohtia. Tässä vaiheessa olin aivan satavarma, että Heka vetäisee liinat auki eikä kuuntele ohjausta yhtään. On se taas ihanaa todeta olleensa täysin väärässä. Heka oli hyvin hanskassa, se ei sinkoillut päättömästi sinne tänne ja tuonne vaan oikeasti kuunteli. Ensimmäinen rata johti hylkäykseen heti alussa, kun keinun vieressä ollut suora putki imaisi valkoisen elosalaman mennessään. Muuten koko rata oli nättiä menoa eikä A:n kanssa ollut mitään ongelmia. Kröhöm. Käytiin uusimassa koko härdelli vielä toistamiseen ja oli muuten läheltä piti 0. Jäin 10.putken jälkeen liikaa munimaan ja en enää ennättänyt ohjata Hekaa 11.aidalta takaakierrolla seuraavalle. Hekan kanssa oli oikein miellyttävää kisata, joten päällisin tunne on varsin positiivinen.

Heka lisäksi liikkui tuttuun tapaansa kuin rasvattu salama, joten osteopatia on tehnyt tehtävänsä. Kisainnostus nosti pienesti päätään, täytyy miettiä ja pohtia että lähtisikö sitä vielä tänä vuonna johonkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti