Jenna Caloanderin valmennus VOL 3

Vihdoin ja viimein, kyllä tätä oli odotettu! Pop Dog tiedotti ennakkoon tulevista valmennuksista jo n.puoli vuotta sitten ja jo silloin noteerasin välittömästi, että Jenna tulisi kouluttamaan tammikuussa 2016 Haukkuvaaraan. Siitä hetkestä lähtien odotin tietoa, että ilmoittautuminen alkaisi ja kun se päivä sitten marraskuussa koitti, laitoin ilmon menemään vain alle 5 minuuttia sen julkaisemisen jälkeen. Ja kyllä kannatti, paikat täyttyivät jo alle vuorokaudessa eikä mikään ihme. Jenna on niin positiivinen ja kannustava eikä pakota ketään mihinkään tiettyyn muottiin. 

Meille tämä oli kolmas kerta Jennan valmennuksessa. Rata oli hyvin virtaava ja vauhdikas, mutta se tarjosi myös haasteitakin. Jos ihan totta puhutaan, kohtasin pahimman painajaiseni agilityradalla ja vieläpä moninkertaisena. Video kertonee kaiken oleellisen, pelkäsin kuollakseni että miten ihmeessä me aiotaan selvitä alun aitahässäkästä 1-5.

P.S: Video ei pyöri puhelimella katsoessa.


Vielä rataantutustumisessa ajattelin tehdä kaiken ihan päinvastaisella tavalla, mutta Jennan kehotuksesta kokeiltiin että onnistuisiko kauko-ohjaus, lähtien ensin liikkeelle kolmella aidalla. Onnistui. Kaiken lisäksi epäilytti sekin, että kestäisikö Heka pysyä paikoillaan kunnes olisin 4 ja 5.aidan välissä. Pysyihän se ja uskomatonta mutta totta, vain hieman omaa kroppaani heijaamalla Heka suoritti aidat 1-5 aivan kuten pitikin. Jenna sanoikin, että Heka oli ensimmäinen ja ainoa koira koko päivän aikana joka ko.suoritukseen kykeni ja vielä monta kertaa. Muutenkin Jenna kehui Hekan tapaa suorittaa nuo aidat todella hyvässä linjassa. Sehän eteni kuin nuolien.

Ihan ei loppuun asti päästy etenemään, mutta pakko kyllä sanoa että tuo alun onnistuminen oli päivän ihan ehdoton kohokohta. 7.putken jälkeen 8.aidalle pakkovalssi, joka sekin onnistui yllättävän hyvin. Jenna sanoikin, että meidän tekemisestä näkyy se että merkkaus/reagointitreeniä on tehty. Vielä 1½ vuotta sitten Heka ei esimerkiksi reagoinut merkkauksiin lähestulkoon ollenkaan. 16.aidan ajattelin vieväni ihan perinteisesti ja kierrättämällä koiran siivekkeen ulkokautta, mutta sehän ajoikin Hekan puomille. Jenna halusi katsoa toimisiko sylkkäri/poispäinkäännös sisemmälle siivekkeelle, jolloin koirakin saisi suoran juoksulinjan putkeen. Toimi kuin rasvattu.

Jennan sanoin "Heka ei ole täysin out of control kuin 1½ sitten" ja oli kyllä ihanaa kuulla se myös joltain toiselta, sillä olen itse jo pitkään puhunut ääneen miten agility tuntuu nykyään ihan erilaiselta. Juuri sellaiselta suht.hallitulta kokonaisuudelta. 

Valmennuksen jälkeen tarjosin Jennalle mahdollisuutta kokeilla ensimmäistä kertaa, millaista on ohjata puudelia. Hieman jo Hekalla painoi väsymys jaloissa, mutta tuosta noin vaan se lähti Jennan mukaan. Tämä pätkä näkyykin videon lopussa.


Voihan vimpeli miten onnistunut valmennus! Jenna vaan on Tiian lisäksi se toinen suosikkikoutsi. Tämän voimalla jaksaa taas painaa eteenpäin. 

On "vähän" pakkasia pidellyt

Päivän verran yli kaksi viikkoa kestänyt bloggaustauko. On pitänyt kerran jos toisenkin istahtaa läppärin ääreen ja kirjuutella, mutta milloin on väsyttänyt, milloin ei ole ollut fiilistä tai aikaa. Jälkimmäistä sain nyt järjestettyä ja vaikka tässä takana onkin pieni breikki, ei me ihan toimettomia sentään olla oltu.

Niin ihanaa kuin se onkin että talvi tuli vihdoinkin (on valoisampaa), mutta loppiaisena alkaneet pakkaset ovat pitäneet lenkit lyhyinä ja olen yrittänyt sitten sisätiloissa kehitellä ties mitä aktiviteetteja. Heka on päässyt harjoittamaan syvien lihasten hallintaa tasapainotyynyllä ja olen aloittanut naksuttelemaan sille hullunhauskaa temppua - takajaloilla potkimista.

1½ viikkoa sitten Heka pääsi pitkästä aikaa koitasporttiin uimaan, joka sekin meinasi mennä sivu suun kun autosta hyytyi akku. Auto kuitenkin saatiin käyntiin ja Heka pääsi uimaan, mutta koska matkaan tuli mutkia, en ehtinyt käyttämään kameraa ollenkaan ja näin ollen uintikuvatkin jäi odottamaan seuraavaa kertaa joka on helmikuussa.


Tämän viikon tiistaina Heka pääsi töihin mukaan. Rapsutuksia ja ylimääräistä huomiota piisasi ja silloin kun tein töitä koneella, Heka nukkui tyytyväisenä vieressä säkkituoliin käpertyneenä.

Pieni toimistokoira pääsi (lue=joutui) toimistolla käyneiden vierailijoiden instagram-päivitykseenkin.


Agilityvalmennuksissa ollaan normaaliin tapaan juoksenneltu ja kirjoitan niistä sitten ihan erikseen omana bloggauksena. Nyt lähinnä halusin kertoa väliaikakuulumisia, elämä rullaa eteenpäin.

Ei ne tavoitteet - vaan katsaus vuoteen 2016

On aika pukea sanoiksi ne ajatukset, mitä vuosi 2016 koiraharrastusten suhteen mahdollisesti tulee pitämään sisällään.


Vuosi 2015 oli muutosten vuosi. Minä kasvoin henkisesti, opettelin tuntemaan itseäni uudelleen ja kuuntelemaan sydäntäni aivan toisenlaisella tavalla ja miettimään, mihin kaikkeen se minua vie. Ja se valitsemani suunta tuntuu entistä enemmän oikealta. Minulla ei ole tapana tehdä minkäänlaisia uuden vuoden lupauksia, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Lupasin itselleni, etten aio enää miellyttää muita oman hyvinvointini ja toiveideni kustannuksella. Sillä lupauksella on iso osa nimenomaan koirien kanssa harrastaessa. Mutta mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa, siihen käydään kiinni NYT.

Agility - se meidän ihan ehdoton leipälaji. Jatkamme Julian valmennettavina Haukkuvaarassa. Vaikka hinta onkin hieman "suolainen", olen kokenut saavani sille kaikelle kuitenkin vastinetta. Se sama pätee myös vierailevien kouluttajien valmennuksiin, missä aiomme varmasti ajan salliessa käydä. Valmennusryhmäpaikan hintaan sisältyy vielä lisäksi itsenäinen harjoitteluoikeus, jota pyrin tänä vuonna hyödyntämään edellistä vuotta paremmin. Se miten tämä käytännössä onnistuu, se jää nähtäväksi. Mutta yritetään. Kilpailemisen aion jatkossakin keskittää suurimalta osin kesään, kuten aikaisempinakin vuosina. Olen itse sitä mieltä, että iskussa olevan, pohjakarvattoman koiran huoltaminen on paljon helpompaa silloin kuin esim.talvella. En silti sulje pois sitä mahdollisuutta, että käytäisiin talvella parit kisat juoksemassa jos siltä tuntuu.


Mitä tulee itse kilpailemiseen, valehtelisin jos väittäisin että en ole ajatellut niitä kahta sertiä joista viimeinen tekisi Hekasta valion. Tarkoituksella en kuitenkaan lähde niitä sertejä hakemaan, pelkällä tulostavoittelulla ei saa välttämättä mitään muuta kuin pahan mielen ja kireän pipon. Nimimerkillä kokemusta on. Aion ennenkaikkea nauttia siitä, että saan harrastaa ja kilpailla noinkin hienon koiran kanssa. 

Koirafrisbee - laji jonka voin sanoa korvanneen koiratanssin. Sikäli mikäli tänä vuonna kisoja ko.lajin osalta järjestetään, aiomme varmasti niihin osallistua. Se tarkoittaa myös sitä, että haluan ehdottomasti saada meille rakennettua kunnollisen koreografian, joka on paitsi sujuva, Hekan parhaita puolia korostava mutta myös sellainen, että allekirjoittaneen pääkoppa pysyy kasassa. Omalta osaltani aion kehittää heittokättäni, joka puolestaan edesauttaa Hekan suoriutumista kun ohjaaja osaa heittää kunnolla.

Kuva - Salla Kuikka

Mitä tulee kehonhuoltoon ja terveyteen - hyvinkin tärkeänä asiana pidän sitä, että pystyn omalla toiminnallani edesauttamaan Hekalle sen turnauskestävyyden jonka fyysisesti vaativia lajeja harrastava koira tarvitsee (mm.ruokinnalla, liikunnalla, uimisella, venyttelyillä yms.) Sopivissa väleissä ja tietysti aina tarpeen vaatiessa Heka tulee edelleen käymään Päivin hoidettavana.


Haluan yhä olla Hekalle sen arvoinen ohjaaja ja vaikka suunta onkin oikea, tekemistä riittää vielä. Siinä missä kohotan Hekan kuntoa, olen ajatellut tekeväni omaankin liikkumiseen jonkinlaista remonttia. Kuitenkin kaikista tärkeintä on, että pysymme jatkossakin terveinä molemmat.

Suhtaudun vuoteen 2016 avoimin mielin. Tästä kaikesta ehkä kävikin selväksi, että mitään tavoitteita meillä ei tuloksellisesti tule olemaan. Se vaatisi aika paljon omistautumista, mutta kun on olemassa elämää siellä koiraharrastuksen ulkopuolella. Se on se tie, joka vie minua eteenpäin ihmisenä. Näin ollen pystyn säilyttämään sen yhdessä tekemisen ilon sekä itselleni, että Hekalle ja niinhän sen kuuluukin olla. Aion aikatauluttaa elämäni niin, että koiraharrastukset ja elämä sen ulkopuolella eivät syö toisiltaan mitään. Toistan ehkä itseäni, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Uskon sen kultaisen keskitien niiden välillä vielä löytyvän.

Ja sitten vielä muutama sananen blogiin liittyen. Vielä hetki sitten en pystynyt edes itse katsomaan blogiani, sillä se ei ollut sellainen kuin halusin. Kuitenkin nyt tilanne sen suhteen on parempi. Uuden leiskan myötä sain intoa kirjoitteluun ja muutenkin mielessäni on paljon ideoita, joilla aion blogin tasoa lähteä hitaasti, mutta varmasti nostattamaan. Kunhan aikaa hieman kuluu ja saan (toivottavasti) positiivisia uutisia tietyltä taholta, tulee blogissakin tapahtumaan ja näkymään jotain erilaista. Ja hei, teitä lukijoitakin on tullut lisää! Ihan miljoonat tsiljoonat kiitokset! Pyrin kehittämään blogiani tänä vuonna parempaan suuntaan ja jos teillä on mielen päällä jotain mistä haluaisitte kuulla, niin ehdotuksia saa antaa!

Year 2016, we're READY!

Hyvä treeni - parempi mieli

Uusi ulkoasu ja uudet kujeet, jee! 

Vielä on tämän blogin suhteen tehtävä pientä fiksaamista, mutta pääni sisällä ollut ajatus uudesta leiskasta valuu pikkuhiljaa ulos ja juuri sellaisena kuin olen sen mielessäni nähnyt.

Lupasin tässä taannoin, että otan itseäni joululomalla niskasta kiinni ja käyn Heksuttimen kanssa hallilla. Kappas vain, tulimme Taijan kanssa sopineeksi yhteistreenit lauantai-illalle ja siinähän sitten vierähtikin tovi jos toinenkin. 

Hekan kanssa oli itsestään selvää, että sille muistutellaan mikä se A:n juoksukontakti nyt oikein olikaan. Ihan aluksi halusin varmistaa, että Heka ylipäätään muistaa koko boksin idean ja tehtiin sitä 2 kertaa palaten siihen, että boksi on maassa. No problem.


Sitten itse A:lle. Hekalla on edelleen tapana tuijotella allekirjoittanutta, kuin ottaa se fokus suoraan eteenpäin. Hyvin nopeasti Heka kuitenkin lähti tästä luopumaan ja vaikka takana oli taukoa vähän turhankin pidemmän aikaa, en olisi kyllä uskonut tuon koiran ihan tämmöisiin suorituksiin kykenevän. Eihän se nyt priimaa ole, mutta Hekan mittapuulla nuo ovat jo varsin onnistuneita suorituksia. Ja tulihan sieltä ihan kolmen laukan rytmitystäkin. Ei huono. Ei lainkaan huono.

Taija oli äärimmäisen suurena apuna naksuttelu ja- palkkausapuna, sain itse keskittyä pelkästään siihen tekemiseen kun appari oli kertomassa onnistuuko vai ei. Muuta en Hekan kanssa tällä kertaa tehnyt, tavoite oli vain ja ainoastaan saada koira muistamaan mitä tässä oltiinkaan tekemässä. Hitsiläinen kun jäikin hyvä mieli!


P.S: Piti ennen vuoden vaihdetta vielä julkaista vuoden 2016 tavoitteet, mutta koska olen itse vielä vähän ?-merkkinä niiden suhteen, halusin vielä hetken aikaa miettiä asiaa. Joululomaa on onneksi vielä hieman yli viikko jäljellä ja näin ollen vielä hyvin aikaa pohdiskella niitä.