Keskiviikko oli tuttuun tapaan treenipäivä ja päästiin mekin sitten kokeilemaan koulutusohjaajakurssilla läpikäytyjä kiemuroita. Ja kuten jo otsikosta voi päätellä, käytiin taas vaihteeksi välistävetojen kanssa melkoista taistelua. Vaihtelu virkistää.
Heka oli jälleen ihan liian korkeassa vireessä alussa, ei irronnut putkiin kunnolla, roiski puomin kontaktin ja keskittyi enemmän haukkumaan minua radan suorittamisen sijasta. Julia sanoikin, että Heka ikäänkuin "provosoi" ja minä sitten lähden siihen kaahottamiseen mukaan. Tuo on kyllä niin totta. Se on melkein verrattavissa tilanteeseen, jossa ihminen huutaa toiselle ihmiselle ja tottakai se vastassa oleva ihminen jossain vaiheessa yhtyy siihen huutoon.
"Minäkö muka provosoin? En ikinä!"
Provosointikierroksen jälkeen tuntui jo paremmalta, mutta välistävedot oli kyllä suoraan sieltä ja syvältä. Ei muuten ole kovinkaan kauan kun hehkutin, että saatiin kuin saatiinkin ne vuosien hinkkaamisen jälkeen onnistumaan pelkällä vetokädellä. Mistään sellaisesta ei ollut nyt tietoakaan. Jouduttiin turvautumaan puolivalssiin ja kyllähän se sillä onnistui, mutta teeppäs nopean koiran kanssa kaksi puolivalssia ko.tilanteessa peräkkäin. Niin, sitähän minäkin. Kun taas slalom ja takaakierrot onnistui hyvin, ne on meidän bravuurit. Yllättävää kyllä, päästiin koko rata ihan loppuun asti mitä en kyllä todellakaan olisi ensimmäisen vedon jälkeen uskonut. Kadoksissa ollut rytmitys alkaa pikkuhiljaa löytymään ja viime viikkoon verrattuna jäi jo paljon parempi maku suuhun.
Viime viikonloppuna kävin myös ottamassa vuosittaiset joulukorttikuvat. Pakkohan tuosta lumesta oli ottaa ilo irti, sillä tuskin siitä on mitään jäljellä ensi viikkoon mennessä. Nyt on valinnanvaraa useamman kuvan verran. Katsotaan mikä niistä sitten lopulta siihen joulukorttiin päätyy. Hekan mielipiteen asiasta voitte kuvan perusteella ehkä arvata...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti