Demokoirailua & laserterapiaa

Niin paljon mieluummin turinoisin tänne hoitokuulumisten sijasta esim.treenihöpinöitä, mutta no can do. Yritän parhaani mukaan kirjoitella mahdollisimman monipuolisesti, vaikka meidän elämä pääosin tällä hetkellä virtaa aika tylsästi eteenpäin.

Viime lauantaina Heka oli jälleen Suvin pitämällä koirien ensiapukurssilla demokoirana, vaikka itse varsinaiselle kurssille ei sinällään osallistuttu. Heka pääsi demoamaan mm sen, mitä eläinlääkäri tutkii koirasta klinikkakäynnin yhteydessä. 


Ja katsokaapa Hekan reaktiota ylläolevassa kuvassa. Suvi pitää siitä kevyesti kiinni eikä kaveri pyri minkäänlaisiin väistöliikkeisiin. Kun sitten hetkeä myöhemmin kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan demokoirilla mm.tassupaketin tekoa, Heka oli reipas kuin mikä. Suvi vielä kiersi jokaisen ryhmän luona erikseen ja minä ajattelin, että nyt jos koskaan tuo koira kyllä väistää. Vaan ei väistänyt. Se kävi oma-aloitteisesti Suvin lähellä, häntä pystyssä koko ajan ja tässä vaiheessa tapahtui se, mitä on odotettu pitkään. Heka kykeni ottamaan Suvilta nameja ja kaiken lisäksi syömään ne! Ahdistuksen ja jännityksen nollatoleranssista tuon koiran kohdalla kertoo vielä se, että Heka joi kurssin lopuksi mitä se ei muutoin kykene tekemään jos on liikaa jännitystä.

Pieni valkoinen villapallo opettelee ihan tosissaan luottamaan Suviin ja edistyy koko ajan. Onneksi treenitaukoilu ei tarkoita ihan täyslepoa kaikesta muusta.

Eilen sitten käytiin hoidattamassa kaveri klinikalla laserterapiassa. Se pienenpieni mustelma rintarangasta on hävinnyt ja on tässä itsekkin tullut laitettua merkille, että Heka on selvästi paremmassa kunnossa kuin edellisellä viikolla. 


Siinä sitten tehtiin kaikessa rauhassa lähtöä, kunnes Suvi toteaa että heillä on meille jotakin - nimittäin 6 kerran sarjalahjakortti laserhoitoon! Kyllä meni tällä omistajalla pasmat sekaisin ja pari kyyneltäkin tuli tirautettua. Hyvä kun osasin selkeää kiitosta edes sanoa. Tämä on klinikan puolesta kiitos siitä, että tehdään Hekan kanssa yhteistyötä heidän kanssaan. 

Heka tulee kyllä hyötymään laserhoidosta valtavasti. Onhan se hyötynyt siitä tähänkin asti. En voi sanoa kuinka kiitollinen olen. Kiitos AlmaVet, olette kultaakin kalliimpia jokainen!

Uusi yhteistyökumppani - ShowlinkPets

Blogin oikeaan reunaan on jo jonkin aikaa sitten ilmestynyt uuden yhteistyökumppanimme logo. Nyt ajattelin hieman raottaa mistä oikein on kysymys.



Mitä, missä & milloin?

ShowlinkPets on koko perheen lemmikkitapahtuma, joka järjestetään Jyväskylän paviljongissa jo kolmannen kerran - 25.-26.3.2017. Viime vuonna tapahtuma teki yleisöennätyksen, joten eiköhän pistetä entistäkin paremmaksi tänä vuonna? Tapahtuman tuottavat Kennelliiton tytäryhtiö Showlink Oy ja Sevent Oy yhteistyössä Jyväskylän Messut Oy:n kanssa.

ShowlinkPets-messut koostuvat lemmikkinäyttelyistä, areena-ohjelmasta ja tietoiskuista sekä tietysti näytteilleasettajien osastoista. Mukana on niin koiria, kissoja kuin muita kodin karvaisia ja karvattomia lemmikkejä.


Me olemme Suomen frisbeekoirien toimesta esiintyneet tapahtumassa kahtena edellisenä vuotena ja oli sanomattakin selvää, että olemme mukana myös tänäkin vuonna. Sen lisäksi että esiinnymme areenalla molempina päivinä, meiltä löytyy tietysti aikaisempien vuosien tapaan ständiosasto. 

Yhteydenpito ja järjestelyt messujen järjestäjän kanssa ovat sujuneet äärimmäisen hyvin sekä jouhevasti. On ilo olla tekemässä yhteistyötä sellaisen tahon kanssa, jossa kaikki toimii erinomaisesti. Me olemme Hekan kanssa tuttuun tapaamme mukana frisbeekoirien näytöksissä ja lisäksi toteutamme areenalla oman show'n. Mitä se tulee pitämään sisällään, selviää myöhemmin.

Myös teille lukijoille/seuraajille on luvassa pientä "porkkanaa", joten suosittelen pysymään kuulolla. Olen mielettömän iloinen että saimme Hekan kanssa tämän mahdollisuuden. 

ShowlinkPets, täältä tullaan!

Uusi videosarja ft. AlmaVet

Kaupallinen yhteistyö - eläinklinikka AlmaVet

On olemassa monta tärkeää asiaa, jotka tulisi totuttaa koiralle jo sen ollessa pentu. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, esim. jos kyseessä on kodinvaihtaja tai rescuekoira, mutta nou hätä. Yksi näistä tärkeistä rutiinitoimenpiteistä on hampaiden tarkastaminen sekä tietysti myös hampaiden harjaaminen. Yhteistyössä ft. eläinklinikka AlmaVet, me toteutamme heidän kanssaan videosarjan, jossa edetään hampaiden tarkastamisesta aina niiden harjaamiseen asti - positiivisella vahvistamisella.

Ensimmäinen video julkaistiin tällä viikolla ja palaute siihen liittyen on ollut todella mieltä lämmittävää. Video löytyy AlmaVetin facebook-sivulta sekä klinikan omilta sivuilta, ajankohtaista-osiosta.


Hekan klinikkarentoilut toki jatkuvat edelleen ja itseasiassa n.viikko sitten kuvatut klipit odottavat editointia. Vaikka tällä viikolla klinikalla käytiinkin, mitään en silloin kuvannut sillä keskityin täysillä itse hoitotilanteeseen ja tietysti koiran mielentilaan.

Ei mennyt niinku Strömsössä

Kauan sitä iloa sitten kestikin. Vielä maanantai-iltana Heka juoksi lenkillä ollessaan vapaana, kunnes se yhtäkkiä liukastui suoraan turvalleen. Lumen alta paljastui (mitäpä muutakaan kuin jäätä), joten mielessäni kirosin kaikki mahdolliset ärräpäät mitä sillä hetkellä muistin. Hetkellisesti näytti että Hekalle ei sattunut mitään sen ihmeellisempää, mutta myöhemmin samana iltana maahan meneminen tai petiin kiepsahtaminen alkoi olla vaikeaa. Annoin kipulääkettä ja päätin seurata tilannetta seuraavaan aamuun asti. Tiistaina Heka oli vielä vaisu ja selvästi jäykän oloinen, joten soitin Marjolle joka tarjoutui käsittelemään Hekan jo heti samana iltana.


Oikealta puolelta, rintarangan alapuolelta, löytyi pieni lihasrevähdys joka mitä ilmeisemmin oli syynä siihen miksi esim.makuulleen meneminen oli vaikeaa. Lisäksi joulukuun lopulla sattuneen kaatumisen aiheuttama jumi palasi takaisin ja se puolestaan aiheutti kiertymää keskiselän alueelle, sekä vasempaan olkavarteen ja saman puolen SI-niveleen. Marjo oli kuitenkin sitä mieltä, että enemmän Hekaa vaivaa tuo joulukuun kaatuminen kuin tämä ihan uusi äksidentti. Tehtiinkin nyt niin, että vaikka jumit eivät olleet kokoluokkaa "suuret ja vakavat" niin pidetään tämä loppukuu treeneistä kokonaan taukoa. Heka vastasi hoitoon erittäin hyvin ja jo kotona ollessaan se oli jälleen oma, liikkuvainen itsensä. 

Marjo suositteli osteopatian tukihoidoksi myös laseria, joten eilen illalla tehtiin reissu AlmaVetiin. Noora-hoitaja antoi laseria Hekalle selän keskialueelle sekä sinne osaan rintarankaa, jossa tämä pienenpieni revähdys on. Heka oli nukahtaa hoidon aikana ja kaveria ei jännittänyt ollenkaan! Teppokin kävi Hekaa moikkaamassa eikä Heksteri väistänyt yhtään. Seuraavat kaksi viikkoa Hekan "ohjelma" koostuu vielä ainakin yhdestä laserhoidosta ja lisäksi varasin sille uintiajan koirasporttiin. Marjo käsittelee Hekan vielä tuolloin kahden viikon päästä uudestaan ja silloin katsotaan, että miltä tilanne näyttää. Heka tosin oli jo eilisen laseroinnin jälkeen vahvasti sitä mieltä, että hän on jo täysin kunnossa.


Alkaa pikkuhiljaa olla oma nuppi täynnä kaikkea liukkautta ja jäätä. En tiedä voinko enää turvallisesti antaa tänä talvena Hekan liikkua vapaasti, jos joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan missä on jäätä ja missä ei. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun talvi asettaa meille lenkkeilemisen suhteen haasteita. Ja uskon, ettei me olla Hekan kanssa ainoita jotka tästä "kärsii." On vuoroin suojaa ja pakkasta, tietäähän sen sanomattakin mitä lämpötilojen suuret vaihtelut aiheuttaa. 

Koirien ensiapukurssi

Tänään osallistuin JATin järjestämälle koirien ensiapukurssille, jonka piti (kuka muukaan) kuin AlmaVetin Suvi. Hekan luotto-eläinlääkäri. Olin jo ilmoittautuessani kertonut, että Heka on käytettävissä ko.kurssilla myös demokoirana.

Reilut 4 tuntia vietettiin JATin kerhotalossa oppien uutta ja kerraten vanhaa. Vähintään saman verran sivuja tuli kulutettua myös muistiinpanoihin. Kurssilla käytiin läpi mm.haavanhoitoa, murtumia, toimintaa hätätilanteissa, elvytyksen abc:tä, myrkytyksiä, oksennuttamista yms. Lisäksi Suvi näytti, mitä kaikkea eläinlääkäri tutkii vastaanotolla koirasta yleistutkimuksen aikana. 


Hekalle teki ihan mielettömän hyvää olla Suvin käsiteltävänä myös muuallakin, kuin klinikalla. Teimme lisäksi parityöskentelyä, jolloin parinani ollut toinen kurssilainen kokeili Hekalle mm.tassupaketin tekemistä. Suvi olisi kellistänyt Hekan lattialle näyttääkseen, miten koiran saa kylkimakuulle mutta Heka oli sitä mieltä että nyt tuli noutaja "et muuten varmana kellistä." Tuo koira ei ole oikeastaan koskaan digannut ko.asennosta, on laskettavissa yhden käden sormilla milloin se on esim. cst-hoidon aikana itse kellahtanut kyljelleen. No, Suvi oli sitä mieltä että ei yritetä sitä toistamiseen ja hetken Heka saikin rauhoittua Suvin sylissä. Ennen lähtöä Heka kävi vielä reippaasti Suvin paijattavana ja siinä sitten todettiinkin, että Hekalla se jännitys kohdistuu enemmän tilanteeseen kuin johonkin tiettyyn henkilöön. Mutta hän oli vallan pätevä ja reipas demokoira. Katsotaan jos jossain vaiheessa saisin avattua niitä muistiinpanoja tänne, kunhan vain onnistuisin kirjoittamaan ne luettavaan muotoon.


Kurssi oli oikein antoisa ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille koiranomistajalle. Ensi viikonloppuna olisi samanlaista settiä tiedossa, sillä Heka kutsuttiin ko.kurssille uudelleen demokoiraksi. Mikäli se toteutuu, we'll see.

Eilen ja tänään olen myös hoitanut asioita yhteistyökumppaneiden/sponsoreidemme kanssa. Olen äärimmäisen innoissani kaikesta mitä on tulossa ja osasta tulee julkista tietoa jo ensi viikolla. Can't wait. Niin siistiä!

Heka is on the...FIRE!

Bileet! Kennelyskä, sen aiheuttama karanteeni (ja ylikin), jumitukset sekä turvotukset on nyt selätetty ja tänään pääsimme Hekan kanssa palaamaan agilityn pariin. En tiedä kumpi meistä oli asiasta enemmän fiiliksissä - ehkä me molemmat.

Heti näin vuoden aluksi teemana oli putkileijeröinnit. Hekalla pidettiin rimat 25 sentissä ja olin jo ennen tätä päivää päättänyt, että täyspitkää rataa ei edes yritetä juosta, vaan edetään sopivissa pätkissä. Vaikka n.kuukauden mittainen tauko ei ajallisesti pitkältä kuullosta, kennelyskän vuoksi Heka oli hyvin pienellä lenkityksellä lähes 2 viikkoa ja siinä ajassa pohjakunto ehtii hyvin putoamaan alaspäin.

Mutta itse asiaan. Rata ei ollut teknisesti vaikea, enemmän siinä sai keskittyä pääsemään tietyissä tilanteissa koiran edelle. Ja ne tilanteet korostuivat oikeastaan putkeilla tehtävillä leijeröinneillä. Sain treenikaverini ottamaan Hekan menoa videolle toiselta kierrokselta ja alla olevassa pätkässä näkee, kuinka yllättävän hyvin itse pääsen reilusti sen edelle.


Hekan pystyi huolella ja luottavaisella fiiliksellä lähettämään hoitamaan oman tonttinsa. Tätä on agility sen kanssa parhaimmillaan! Juliakin totesi, että tämä on sitä parasta Tiinaa & Hekaa - koira hoitaa oman osuutensa, kuten myös ohjaaja. Hieman oli oman rintamasuunnan kanssa ongelmia, mm.takaseinällä olevalle renkaalle lähetys sekä kepeillä lähdin valssaamaan liian aikaisin. Tottakai fiksu koira sieltä kääntyy. Olipa ylläri.

Heka oli ihan lieskoissa eikä sillä kiehunut pääkupissa yli. Vähän sitä sai muistutella kääntymisissä, mutta nopeasti se lähti niihin reagoimaan. Puomin kontaktin teki superisti ja siinä käytinkin pitkästä aikaa naksutinta. Alunperin ajatus oli tehdä ensimmäisenä ihan pelkkää puomia etupalkalla, mutta jätin tällä kertaa homman hautumaan yhteen onnistuneeseen suoritukseen. Koira on kunnossa ja se on pääasia. Huomenna Hekalla on tiedossa pesu ja- trimmaus ja lauantaina mennäänkin Suvin pitämälle koirien ensiapukurssille oppimaan kaikkea tärkeää sekä tarpeellista. Heka toimii lisäksi demokoirana jossakin "toimenpiteessä" ja tuolle koiralle tekee vain hyvää, että se näkee Suvia muissa(kin) yhteyksissä kun vaan pelkällä klinikalla. Instagramiin ilmestynee reaaliaikaista matskua ko.kurssilta, wink wink.

"8 vuotta ei ole tälle koiralle ikä eikä mikään"

"Ei se voi olla yli 8-vuotias. Älä valehtele."

Yllämainitun lauseen kuulen vähintään viikottain. Kerta toisensa jälkeen ihmiset tulevat kysymään ja ihmettelemään, että miten ihmeessä Heka on pysynyt hyvässä kunnossa vuodesta toiseen. Viimeksi eilen vastasin tuohon kysymykseen ja siitä sainkin idean kirjoittaa aiheeseen liittyvän blogitekstin. Jo silloin kun Heka tuli minulle, oli itsestään selvyys että halusin kouluttaa siitä itselleni harrastuskoiran. Ja jotta koira kykenee suoriutumaan sille asetetuista "haasteista" (voiko niin sanoa), on sen kunnossa pitäminen ensi-sijaisen tärkeää.

1. Monipuolinen liikunta
Tarkoittaa käytännössä kaikkea muuta kuin pelkästään hihnaköpöttelyä. Paljon lenkkeilyä vaihtelevissa maastoissa, jotta koira oppii hallitsemaan kehoaan sekä vapaana, että myös hihnassa. Vaihdellen liikkumista ylä ja- alamäkeen sekä tietysti monipuoliseen liikuntaan kuuluu myös uinti. Koira oppii paitsi hallitsemaan kehoaan, myös sen lihakset ja nivelet vahvistuvat. Hyvä lihaskunto onkin se asia, mihin harrastuskoiran elämässä kiinnitän erityisesti huomiota.

Treenien ja kisojen yhteyteen kuuluu tietysti asianmukaiset lämmittely ja jäähdyttelyt. Niiden laiminlyöminen voi aiheuttaa mm.agilityssa kieltäytymistä hypyillä tai jäykkyyttä. Lisää lämmittelystä ja jäähdyttelystä voi käydä lukemassa esim. OneMindDogsin nettisivuilta -> Agilitykoirasi on urheilija.


2. Monipuolinen ruokavalio
Tästä nyt voisi kirjoittaa vaikka kymmenen sivua tekstiä, mutta yritän parhaani mukaan tiivistää asian niin hyvin kuin pystyn. Perustana on se, että Hekan ruokavalio perustuu pääasiassa lihaan. Olen jo useamman vuoden ajan noudattanut 50/50-ruokintamallia - puolet lihaa ja puolet laadukasta nappulaa. Ajoitan vuoden neljään eri kauteen - peruskuntokauteen, kisoihin tähdentävään kauteen, kisakauteen ja lopuksi lepokauteen. Ruuan määrä vaihtelee kullakin kaudella, jolloin kulutuskin on tietysti erilaista. Ruuan Heka saa kahdesti päivässä, mutta mitään orjallista ruoka-aikataulua en sen kanssa noudata. Näin ollen se ei turhaan ala valmistaa mahassaan ruuan pilkkomiseen tarvittavia mahahappoja, josta sitten seuraisi niitä kuuluisia tyhjän mahan oksennuksia. Varsinkin kisakaudella tämän "epäsäännöllisyyden" huomaa hyvin. Parhaimmillaan tiedossa on kisareissu toiselle paikkakunnalle ja Hekan on saatava ensimmäinen ruoka riittävän ajoissa jotta se ehtii sulamaan ja koira ehtii hyödyntämään sen ravinnon mahdollisimman hyvin. Kutsun tätä boostaamiseksi. Herätän itseni kisa-aamuisin normaalia aikaisemmin ihan vain sen vuoksi, että Heka ehtii syömään ja sillä jää aikaa edellämainittuun sulatteluun. Tottakai osa tietyn päivän ruuasta tulee treenien yhteydessä ja kisareissuilla annan ruuan n.puoli tuntia viimeisen jäähdyttelylenkin jälkeen, jotta elimistö ei enää käy kierroksilla.

Päivän ensimmäinen ateria on aina nappulapainotteinen höystettynä raejuustolla sekä yhdellä lisäravinteella (niihin tullaan tuonnempana.) Toisella kerralla meneekin sitten vaihdellen eri lihoja, mm.broileria, possua, kalkkunaa, hevosta yms. Joko raakana tai puoliraakana. 3 kertaa viikossa Heka jyystää erilaisia luita, mm.broilerin siipiä, kalkkunan kauloja tai sian kylkiluita. Kuivattuja luita sen sijaan sillä on aina jokunen lojumassa lattialla. Lihojakin katson vähän sen mukaan, että mitä annan milloinkin. Osa on vähärasvaisempaa ja osa tuhdimpaa tavaraa ja jos ollaan lepokaudella, annan tietysti vähärasvaisempia lihoja. Sama pätee myös nappulaan, jota meiltä löytyy kahta merkkiä.

Silloin kun on kisakausi, Heka tietysti liikkuu ja kuluttaa enemmän jolloin ruuan on oltava tarpeeksi tuhtia että se pystyy suoriutumaan ilman väsymystä. Minulle hyvä mittari tässä kaikessa on Heka itse, sillä jos ruokaa on liikuntaan nähden liian vähän, koira väsähtää esim.treenien jälkeen tosi nopeasti.

3. Lisäravinteet ja ravintolisät
Kirjoitin tästä aiheesta blogitekstin viime helmikuussa, sieltä voi käydä lukemassa tarkemmin mikä vaikuttaa mihinkin. Heka saa kuuden viikon kuureina sekä magnesiumia/b-vitamiinia ja nivelravinnetta sekä ympäri vuoden Nutrolin iho&turkki-öljyä. Magnesiumin/b-vitamiinin ja nivelravinteen annostuskoot olemme pohtineet sopiviksi Hekan hierojan ja osteopaatin kanssa, joten siksi en niitä tuo julki.

4. Nesteytys
Kaikista kovimmalla harjoittelu/kisakaudella meillä on käytössä sponsorimme FitDogin tarjoamat nesteytys ja/- palautumistuotteet, joista jälkimmäistä käytän treeneissä myös ympäri vuoden. Yhdellä jos toisella harrastuskoiran omistajalla tuppaa olemaan se ongelma, että miten sen koiran saisi juomaan tilanteissa jossa sen tulisi ehdottomasti saada nestettä. Heka oli myös yksi näistä, kunnes löysimme FitDogin. Nesteytysjuomaa Heka saa ennen suoritusta ja myös niiden välissä (antaa hyvin boostia sen sisältämän rasvan ansiosta) ja sitten suoritusten lopuksi palautusjuomaa. Kesällä käytän ko.tuotteita myös ihan normaalien juoksulenkkien yhteydessä. FitDogin tuomat, positiiviset vaikutukset kokonaisuudessaan näkyvät tuossa koirassa silloin, kun joko hieroja tai osteopaatti huoltaa sen kisakauden päätteeksi. Lihakset ovat elastiset, eivät lainkaan väsyneet ja kuivat.

5. Säännöllinen huoltaminen
Heka käy vähintään neljästi vuodessa joko CST-hoidossa tai osteopatiassa ja tarpeen vaatiessa myös muulloin, jos on tarvetta. Nyt olen ottanut sen huolto-ohjelmaan mukaan myös AlmaVetin mahdollistaman laserterapian. Olen myös itse käynyt kaksi käytännön koirahierontakurssia ja jokaisen treenin/kisasuorituksen jälkeen käyn koiran päästä häntään läpi. Myös Hekan CST-hoitaja on neuvonut minulle, mistä Hekaa voi hieroa jos haluaa vaikuttaa johonkin tiettyyn alueeseen kropassa. Vähintään kerran viikossa pyrin vahvistamaan Hekan syviä lihaksia tasapainotyynyllä.

Eläinlääkärillä Heka käy säännöllisesti tarkistuksissa ja rokotuksetkin pidetään tarkasti ajantasalla.

6. Vaatetus
Mitäpä siitä tähän sen enempää kirjoittelemaan, kun vanhempi blogiteksti aiheeseen liittyen löytyy täältä -> Koirien vaatetus - silkkaa turhuutta vai tarpeellista?

7. Riittävä lepo ja uni
Joku voi tässä vaiheessa ajatella, että voi hurja missä välissä se koiraparka ehtii lepäämään. Suurimman osan ajastahan Heka elelee ihan normaalia koiranelämää, johon kuuluu paitsi leikkimistä, niin myös riittävästi unta ja lepoa sekä tuttujen koirakavereiden tapaamista. Heka on myös oppinut, että kisa ja- esiintymisreissujen väliajoilla levätään, jolloin se ei ole ns."valmiustilassa" koko ajan. Olen myös hyvin tarkka siitä, miten ajoitan treenit, kisat ja esim.osteopatian jotta koira saa riittävästi aikaa palautua. Sama koskee myös kisakautta, jonka ajoitan aina kesään jolloin pohjakarvattoman koiran pitäminen kisakunnossa on helpompaa lämpimän vuodenajan ansiosta. Talvi on Hekan lepokausi ja kevään kolkutellessa oveen sitten aktivoidutaan kaiken tekemisen suhteen.

Haluan vielä kerran korostaa, että Heka ei ole minulle mikään urheiluväline. Se on perheenjäsen ja paras ystävä ja omistajana on minun tehtävä varmistaa, että se pysyy kunnossa vuodesta toiseen. Myös Hekan ell Suvi Heinola on todennut, että mikäli Heka vain pysyy yhtä hyvässä kunnossa, se on iskussa vielä 11-12 vuotiaana. Sitä tietysti toivon minäkin ja koputan puuta kolmesti. Heka senkun pistää lisää vauhtia moottoriin ja vaihdetta silmään.

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 5

Joululoma on lusittu ja huomenna onpi edessä paluu sorvin äärelle. Tämän viikon maanantain laserhoidon yhteydessä jatkettiin tietysti sitä rennomman mielentilan etsimistä. Sitä saikin etsiä oikein urakalla, sillä se oli ehtinyt puoliksi piiloutumaan. Tiedä sitten oliko syynä Hekan kipeä lantio, sillä eläinlääkäriin tullessa se yhdistää kivun välittömästi johonkin ikävään. Herkut eivät kelvanneet ja yritti se kerran jos toisenkin piiloutua omien jalkojeni taakse.

Suvin tutkiessa Hekaa jännitti yhtä paljon kuin odotustilassa, se ei kuitenkaan enää tärissyt lainkaan yhtä pahasti. Pakko kyllä myöntää, että ei tuo oma mielentilakaan parhaimmassa "iskussa" ollut, huoli on hirveä tunne. Arjan aloittaessa laseroinnin Heka läähätti vielä melko kovasti, mutta n.5 minuutin jälkeen koira alkoi pala palalta rentoutumaan. Loppuvaiheessa se oli jopa nukahtaa seisovilteen. Ehkä eniten yllätti Hekan antamat kaksi pusua Arjalle hoidon loputtua, score! 


Toimenpidehuoneesta ulos tullessa Heka oli aivan rento ja jopa väsynytkin. Ajattelutyö on kovin rankkaa ja sitten kun vielä pahimmat kivut on viety pois, johan alkaa silmät ja pää pilkkimään. Vähemmästäkin. Herkutkin kelpasivat kahden eläinlääkäriharjoittelijan tarjoamina, mutta Suvi ja Teppo olivat molemmat vielä vähän epäillyttäviä. Näihin harjoitteluihin (pätee ihan samalla mitalla muihin) kuuluu ylä ja- alamäet. Kyllä täältä vielä noustaan, seuraavan kerran mennään rentoilemaan jo heti alkuviikosta. Haen samalla klinikalta vähän "tykötarpeita" uutta videosarjaa varten. 

Labbisagilitya ft.Ruusa

Ihan täysin ilman agilitya ei ole tarvinnut tämän vajaan kuukauden aikana olla. Jo ennen joulua viestittelimme eläinlääkäriksi opiskelevan kaverini, Roosan, kanssa ja hän tarjosi minulle uutta rotua testattavaksi agilityssa. Nimittäin omaa labradorinnoutajaansa, Ruusaa. Pakko kyllä myöntää, että Luxin myötä olen myynyt sydämestäni viimeisen palan maksikoirille, joten otin ilomielin labbisagility-haasteen vastaan. Ruusa oli minulle ennestään tuttu vuoden 2015 kinkunsulatusepiksistä, jossa huomioni kiinnittyi sen työmoottoriin ja nopeuteen. Aivan huikea tapaus!

Kävin ennen joulua seuraamassa Ruusan treenejä, sillä olimme suunnitelleet treenejä joululomalle. Halusin hieman ennakkoon nähdä, miten Ruusa toimisi treeneissä ja tarkoitukseni oli todellakin vain tarkkailla. Kunnes Julia sitten yllytti, että seuraavassa ryhmässä olisi vajetta. Toisessa hetkessä olinkin jo siellä radalla juoksemassa. Hieman jo painoi Ruusalla väsymys jaloissa, olihan se treenannut Roosan kanssa jo edellisellä tunnilla. 

Mutta tämmöiseltä meidän meno näytti toisella kierroksella, vain hetken tutustumisen jälkeen.


Toisen kerran pääsin tämän huikean labbiksen ohjaksiin viime viikon torstaina ja silloin Ruusalla olikin jo vaihdetta moottorissa. Tehtiin ihan vain sellaisia peruspyörityksi, Ruusalle on vielä esim.vedättäminen vaikeaa sekä niistoon reagointi, mutta kun osasi itse rytmittää oikein, pysyi rimatkin ylhällä ja Ruusa tuli niistoihin siivekkeitä nuolien. Hekan kanssa en tykkää sokkareita tehdä kun päällimmäinen tunne on koiran hukkaaminen, mutta maksikoiria ohjatessa taas käytän niitä selkeästi eniten. Nämä lainakoiraohjaukset on kyllä opettaneet hurjasti, joten siitä pieni suosituksen sana kaikille! Kiitos Roosalle tästä mahdollisuudesta vielä tätäkin kautta, Ruusa on ihana!

Pakko kyllä myöntää, että omia aksajalkoja juoksuttaa nyt aika tavalla. Vielä joulukuun alussa mietin taukoa oman motivaatio-ongelman vuoksi, mutta sellainen tulikin nyt sitten "automaattisesti." Olen jopa roudannut kaikki treenivermeet Haukkuvaarasta kotiin pyykättäväksi, ihan jo sen vuoksi että pestään tuo kennelyskä sanan kaikessa merkityksessä pois meidän elämästä. Odotan jo innolla ensi viikon omia treenejä ja luulen, että enemmän innokkaampi on tuo valkoinen elosalama.

Laserterapia & CST-hoito

Olenkohan koskaan aikaisemmin laskenut tunteja Hekan laserhoitoon ja kraniosakraaliterapiaan? En muistaakseni, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hekallehan oli ennen joulua varattuna aika osteopatiaan, mutta kaikki hoidot yms piti perua sen sairastuttua kennelyskään.

Uudenvuoden aattona Heka liukastui lenkillä aika häijysti ja ilmeisesti tuo kaatuminen aiheutti jonkinasteisen täräyksen lantioon sekä hännäntyveen. Myöhemmin samana iltana istuminen tuotti Hekalle vaikeuksia ja sillä oli ihan selvästi ikävä olla. Onneksi meille oli jäänyt marraskuisesta hammasoperaatiosta jäljelle kipulääkettä ja sitä annoinkin sitten ensihätään. Lauantain ja sunnuntain välisen yön Heka nukkui rauhallisesti, bot-minipeitto petiin käärittynä. Koko sunnuntaipäivä pyhitettiin kokonaan levolle. Sisällä Hekalla oli päällään botin verkkoloimi jotta selän, sekä lantion lihakset saatiin pidettyä lämpimänä. 


Maanantaina Hekalle oli aika varattuna laserhoitoon AlmaVetiin. Suvi kävi varmuuden vuoksi tutkimassa tuon koiran ja koko takapää oli selvästi turvoksissa ja häntä melko veltto. Hetken jo mietittiin että olisiko kyseessä voinut olla vesihäntä, mutta Suvikin oli sitä mieltä, että koska täräys on ollut sen verran kova ja aiheuttanut kipua häntään, ei Heka turvotukselta/kivulta pysty sitä nostamaan. Tutkimisen jälkeen Arja tuli antamaan Hekalle laseria selkään, lantioon ja hännän ympärille. Hoidon jälkeen tuo koira oli selvästi elastisempi ja se oli äärimmäisen hyvä ensiapu tämän päivän kraniosakraaliterapiaa odotellessa.


Kyllä sen tiesi melkein sanomatta, että tekemistä tuossa koirassa riittäisi. Lantio sillä oli aivan jumissa ja se aiheutti kraniorytmin tukkeutumisen aina kallonpohjaan asti. Lisäksi kennelyskän aiheuttamat yskäpuuskat oli saaneet jumeja aikaiseksi lapojen alueelle. Mitään varsinaista kipuvastetta Heka ei kuitenkaan antanut, se oli vain saanut itsensä tosi jäykäksi kauttaaltaan noiden jumien vuoksi, jotka kuitenkin kaikki saatiin melko helposti avattua. Samalla vapautui turvotukset, jännitykset ja kraniorytmi virtaa jälleen vapaasti. Nivelten ja nikamien suhteen kaikki oli kunnossa.

On onni, että Hekalla on takanaan näin upea huolto-henkilökunta. Kiitos AlmaVet, Suvi ja Päivi! Tämä kuullostaa täällä blogin puolella varmaan jo aika tutulta, mutta nyt elellään vielä hetki rauhallisemmin jotta Hekan kroppa voi rauhassa palautua sekä korjata itse itseään. Heka tosin on jo sitä mieltä, että tämä jatkuva rauhallisuus voisi jo loppua.

Welcome year 2017

Vuoden ensimmäinen päiväkin on jo melkein eletty. Tuntuu jotenkin aivan ihanalta aloittaa uusi vuosi myös täällä blogin puolella.

Kovinkaan paljon en ole ehtinyt miettimään mitä tänä vuonna kannattaisi "tavoitella" ja siihen on syynsä. Heka täyttää huhtikuussa 9. Nyt se on sanottu ääneen. Tuntuu hurjalta ja ehkä vähän pelottavaltakin. Se ei silti tarkoita, että sen harrastusvuodet olisivat jo takana päin. Heka on edelleen fyysiseltä ja henkiseltä kunnoltaan 3-4 vuotiaan koiran tasolla, olen sanonut monelle että nyt se tuntuu olevan harrastuskoira ja ylipäätään koira parhaassa iässä. Suvikin sanoi marraskuussa, että jos Heka pysyy yhtä hyvässä kunnossa kuin mitä se on nyt, sillä on vielä useampi, aktiivisempi vuosi edessään. Koputan tietysti puuta kolmesti tämän asian suhteen.


Siksi pidänkin tulevan vuoden kannalta tärkeimpänä vaalittavana asiana sitä, että Heka pysyy mahdollisimman terveenä. Jaksotan edelleen milloin on mikäkin kausi meneillään ja koska huollatan/hoidatan sitä sen mukaisesti. CST-hoidot ja osteopatia pysyvät edelleen erittäin suuressa osassa Hekan hyvinvoinnin tukemisena. Uutena asiana otan osaksi hoitoa/huoltoa myös AlmaVetin mahdollistaman laserterapian. Juttelimme ko.hoitomuodosta Suvin kanssa ja sitähän voi antaa koiralle myös aktiivisimman treeni/kisakauden aikana, sillä siitä ei seuraa rauhallista menoa kuin 2 päivää. Lisäksi alan pitämään tarkempaa "kirjaa" Hekan saamista lisäravinteista. Sehän saa kuuden viikon kuureina vuoroin nivelravinnetta ja magnesiumia + b-vitamiinia, mutta toisinaan tuppaan itse unohtamaan milloin mikäkin kuuri aloitettiin. Nyt pyrin tällä tavoitteella pitämään itseäni paremmin ajantasalla. Hekan klinikkarentoilut tulevat jatkumaan myös ja toivon, että tänä vuonna otetaan sen asian tiimoilta isoja harppauksia eteenpäin.

Agilitya ja koirafrisbeetä jatketaan samalla tavalla kuin tähänkin päivään asti. Kisaaminen keskitetään edelleen alku, keski ja- loppukesään sekä osaan syksyä - samasta syystä kuin ennenkin. Hekan pitäminen kisakunnossa on helpompaa ko.vuodenaikaan kun on lämmintä. Tarkoitus on ainakin kiertää Suomessa järjestettävät koirafrisbeekisat (mikäli sikäli sellaisia tulee) ja agilityssa haluan ehdottomasti haastaa itseäni vielä enemmän epämukavuusalueelle. Ne nollat olisi tietysti ihan kiva bonus, joten otetaanko ainakin yksi sellainen tavoitteeksi? No tottakai otetaan! Jatkamme Julian koulutettavina kuten tähänkin asti, koska lämmin halli ja turvallinen alusta on ensi-sijaisesti Hekaa ajatellen kaikista parhain vaihtoehto.

Jo pelkästään ammattini puolesta olen alkanut perehtymään sosiaaliseen mediaan entistä tarkemmin ja pakko kyllä sanoa, että tätä odotan ehkä Hekan terveydenhuollon lisäksi kaikista eniten. Olen jo ennättänyt solmimaan yhden uuden yhteistyösopimuksen ja lisäksi AlmaVetinkin kanssa on tehty diili yhdestä aika tärkeästä asiasta. Näistä molemmista saatte kuulla lisää myöhemmin. Yksi paljastus tosin löytyy jo blogin oikeasta sivupalkista. Lisäksi jatkamme yhteistyötä nykyisten sponsoreidemme kanssa ja heitäkin varten olen jo ideoinut yhtä sun toista. Näkvyyttä annamme kaikille eri tapahtumissa, mihin meitä sitten pyydetäänkään esiintymään tai muuten vain käymään.

Ja sitten viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä...*rumpujen pärinää...*, meille toivottavasti saadaan vihdoin ja viimein uusi laumanjäsen! Olen puhunut asiasta varovasti läheisimmille ihmisille sekä raottanut suunnitelmiani sponsoreille sekä joillekkin treenikavereille. Nyt minusta tuntuu siltä, että olen valmis siihen. Kihisen intoa ja motivaatiota lähteä pennun kanssa liikkeelle kokonaan uudelta, puhtaalta pöydältä. Tarkoitus on lähteä kouluttamaan pennusta itselleni kaiken muun lisäksi myös työparia eläinavusteiseen työhön. Mutta ei kerrota liikaa makeaa mahan täydeltä.

Kuva - Salla Kuikka

Tästä päivästä eteenpäin aloitan myös keski-suomen frisbeekoirien uutena alue-yhteyshenkilönä. Minua saa siis häiriköidä koirafrisbeehen liittyvissä asioissa ihan "luvan kanssa", sähköpostin ilmoitan mahdollisimman pian.

Huhhuh, olikohan siinä nyt kaikki mitä päällimmäisenä ajattelen tulevasta vuodesta. Ennen kaikkea nautitaan ja jatketaan pitämällä hyvää flow'ta yllä.