Eloa & Sykettä Eläinystäväni-messuilla

Kaupallinen yhteistyö - Showlink Oy

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen ja editoimisen junassa kotimatkalla, mutta sitten iski väsymys ja jatketaan se loppuun sitten näin rauhallisesti kotona.

Matkaan lähdimme lauantaina ensimmäisellä junalla ja heti Pasilaan päästyämme paineltiin suoraan messukeskukseen. Bloggaamiseen ja sisällöntuotantoon liittyvä yhteistyömme jatkui Showlinkin kanssa, mihin yhdistettiin luonnollisesti myös nämä messut. Heka esiintyi messuilla molempina päivinä ja Syke osallistui sunnuntaina Royal Canin-pentunäyttelyyn. Meillä oli Jyväskylän tapaan myös oma osasto. missä ihmiset saivat käydä ohjelmien välillä moikkaamassa koiria sekä juttelemassa. Osasto oli mielestäni nyt sopivamman kokoinen kuin Jyväskylässä, pienempi ja "tiiviimpi" jolloin kävijät kiinnittivät siihen huomiota mielestäni paremmin.

Samaan aikaan eläinystävänimessujen kanssa järjestettiin myös lapsi -ja hupiconmessut sekä outlet-expo.


Hekan esitys lauantaina oli vasta klo 14.00, joten ehdittiin sitä ennen hyvin kierrellä messualueella. Heti ensitöiksi suunnistettiin Dagsmark Petfood Oy:n ständille, missä päästiin vihdoin ja viimein tapaamaan sen toimitusjohtajaa + meitä useamman vuoden ajan FitDogin toimesta sponsoroinutta Lauraa. Oli ihan mahtavaa käydä ihan livenä antamassa palautetta siitä, kuinka hyvää ruokaa tuo kotimainen Savo on Hekalle ollut. Heka esiintyi messuilla myös sunnuntaina, jonka myös Laura kävi katsomassa. Se on minulle itselleni se the moment, kun pystyy ihan konkreettisesti näyttämään koiriani tukeville yhteistyötahoille meidän osaamista. Saatiin Lauralta kotiinviemisiksi 4 kiloa lisää Savoa sekä Sykkeelle 2 kiloa Hämettä. Enemmänkin olisi annettu, mutta junalla matkustamisen vuoksi määrä piti pitää rajallisena.


Yövyttiin Sokos Hotelli-Pasilassa, jonne päästyämme koirat söivät sekä painelivat unille. Hyvä kun sain ne vielä iltalenkille herätettyä. 

Sunnuntaina oli edessä Sykkeen toinen pentunäyttely. Kehä alkoi jo klo 10.00 mutta ennen Sykettä oli muutama muu rotu, joten saatiin nukkua pidempään ja käydä rauhassa aamupalalla. Tuomarina oli Leni Finne, josta olin kuullut etukäteen pelkkää hyvää eikä kyllä yhtään turhaan. Hän käsitteli koiria kauniisti ja hänellä oli jopa lelu mukana, jota hän näytti jokaiselle pennulle. Syke oli oikein reipas ja käyttäytyi hyvin. Ainoastaan hampaita katsoessa Leni totesi "oho", mutta sehän nyt oli odotettavissa. Hänen mukaansa alapurenta ei ole lainkaan paha, piti jopa mahdollisena että se voi hyvinkin korjaantua.

Arvostelukin oli oikein hyvä ja sillä irtosi luokkavoitto.

"Riittävät mittasuhteet. Sopiva luusto. Tässä vaiheessa alapurenta. Hyvät, tummat silmät. Oikein kiinnittyneet korvat. Riittävä kaula ja eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Hieman jyrkkä lantio. Aavistuksen alas kiinnittynyt häntä. Kaunis, punainen väri. Oikea askelpituus"


Erityisesti mieleeni jäi Lenin kommentti kehän jälkeen: "se alapurenta ei tämän koiran mahtavaa luonnetta pois vie."  Pakko kyllä sanoa että olen kuvitellut näyttelytuomarit ihan erilaisiksi, joten tästä jäi kyllä enemmän kuin hyvä mieli. Sanoin vielä Lenillekin, että kokemus oli oikein mahtava sekä minulle, että koiralle.

Hekan esitykset noudattivat samaa kaavaa kuin Jyväskylässä. Ei siihen tarvita sanoja. Heka on niin varma tekijä, että sen kanssa voi mennä ja tehdä kaikkea vaikka ihan kylmiltään. Kun meidän osuus messujen osalta oli paketissa, pisteltiin osasto purkukuntoon sekä käveltiin aivan järkyttävän tavaramäärän kanssa junalle. Onneksi äitini oli mukana "assarina", muuten olisi voinut itku päästä. No ei sentään, rakkaudesta lajiin. Ja koiriin.

Olipa kyllä kaiken kaikkiaan ihan huippumahtava viikonloppu. Tavattiin paljon myös meidän seuraajia ja ne on minulle itselleni ihan erityisiä hetkiä. Te olette yksi syy siihen, miksi tämä on niin siistiä. Kuvasin koko viikonlopun ajalta niin valokuva, -kuin videomateriaalia ja tulette saamaan myöhemmin tällä viikolla videokoosteen katsottavaksi. Yhteistyömme Showlinkin sekä messujen suhteen saa jatkoa myös ensi vuonna, katsotaan mitä silloin keksitään. Hyvin rullannutta yhteistyötä on ilo päästä jatkamaan.

Kiitos ja kumarrus.

WAO-epikset & laseterapia

Edelliseen viikkoon tuli sitten kertalaakista muutoksia suunnitelmiin. Tärkeimpänä se, että Sykkeen piti aloittaa nuorten koirien agilityvalmennus Haukkuvaarassa, missä meillä on jaettu ryhmäpaikka tämän ja toukokuun ajan. Maanantain pentutreffien jälkeen minulle nousi liki 38 asteen kuume ihan ykskaks ja vietin aikaani pääasiassa sängynpohjalla perjantaihin saakka. Halu parantua oli kova, sillä lauantaina meillä oli peräti neljä starttia juostavana Marin ja Hipun WAO-tukiepiksissä.

Koska kuumetta ei enää perjantai-iltana eikä lauantai-aamuna ollut, uskallettiin lähteä kisaamaan.


Gamblers, Tunnels, Power & Speed sekä Slalom. Nämä eivät olleet siis mitkään perinteiset epikset ja pakko kyllä myöntää, että noita edellämainittuja luokkia saisi järjestää enemmän. Ne tuo kivasti vaihtelua ja mietittävää niihin tavallisiin aksaratoihin. Kyllähän Hekassa vielä se tauko näkyi ja iso kenttä saa sen kirjaimellisesti "repeämään" liitoksistaan. Tuntumaa kuitenkin saatiin ja napattiin sitten vielä voitto Power & Speed-radalla sekä 2.sijat Gamblersissa ja Tunnels-luokassa ja 3.sija Slalomissa. Minulle tämä kisaformaatti ei ollut entuudestaan vieras, sillä vuonna 2016 voitin agilityn olympiakultaa bordercollie Luxilla ja pronssia Hekan kanssa juuri näillä radoilla.


Palkintoihin oli todellakin panostettu. 20 euron ilmoittautumismaksu kertaantui lähes viidesti. Saatiin mm.Hurtan tuotteita sekä herkkuja.

Maantaina käytin Hekan AlmaVetissä laseroitavana. Olen tänä vuonna entistäkin tarkempi ja tiukempi siitä, että pidän sen lihashuollosta -ja kunnosta erityistä huolta sekä annan reippaasti enemmän aikaa palautua kisoista ja treeneistä. Heka sai laserannokset niskaan sekä molempiin olkavarsiin. 


Heka ei nyt tule tekemään ennen viikonlopua oikeastaan mitään muuta, kuin vetämään lonkkaa. Sen sijaan nyt keskityn siihen, että Syke olisi valmis viikonlopun koitokseen.

Nähdään viikonloppuna Helsingissä!

Kaupallinen yhteistyö - Showlink Oy

Team Eloa & Sykettä pakkaa kimpsunsa sekä kampsunsa loppuviikolla ja suuntaa kohti Helsinkiä sekä Eläinystäväni-messuja!


Viime kuun Kids & Pets lapsi -ja lemmikkimessujen tavoin koostan tähän samalla tavalla myös Helsingin messujen ohjelman meidän osalta. 

Heka esiintyy Royal Canin-areenalla molempina päivinä: Lauantaina 21.4. klo 13.30-14.00 ja sunnuntaina 22.4. klo 14.00-14.30. Helsingissä tullaan näkemään sama ohjelmakokonaisuus kuin Jyväskylässä ja esityksemme kantaa nimeä:

Tiina & kääpiövillakoira Heka: "Meil on tää juttu joka kestää."

Syke sen sijaan osallistuu toiseen pentunäyttelyynsä sunnuntaina 22.4. ja se on kehässä arvioitavana n. klo 11.15-11.30. Syke on kuitenkin mukana mestoilla jo lauantaina, vaikka sillä ei mitään erityistä ohjelmaa silloin ole.

Meillä on näilläkin messuilla oma osasto, joka kantaa blogin ja facebookin mukaisesti nimeä Eloa & Sykettä. Osastomme löydät numeroyhdistelmällä 3n38. Sinne meitä voi tulla moikkaamaan koko viikonlopun ajan esitysten ja pentunäyttelyn välissä. Koiria saa (luvallisesti) rapsutella ja muutenkin voi kysellä sekä jutella mitä nyt mieleen juolahtaa. Noin 20 minuuttia ennen Hekan esityksiä pyrin kuitenkin rauhoittamaan tilanteen täysin valmistautumisajan puitteissa.


Teen edelleen sisällöntuottamiseen ja bloggaamiseen liittyvää yhteistyötä itse messujen sekä tietysti Showlink Oy:n kanssa. Koska Jyväskylän messuihin liittyen seurattiin aika paljon meidän valmistautumista itse koitokseen, nyt keskitän akut, patterit ja powerit itse viikonloppuun. Pyrin päivittämään mm.instaa ja facea enemmän reaaliajassa + aion kuvata koko reissusta myweekend-tyyppisen videon. Jäiks.

Ei kai tässä muuta sen ihmeellisempää. Syke menee vielä torstaina kenraalitreeneihin sekä perjantaina kasvattaja pesee ja trimmaa sen. Heka sen sijaan kävi tänään laseroitavana ja se tulee chillaamaan melko varmasti lähtökuoppiin saakka.

Syke AlmaVetin pentutreffeillä

Kaupallinen yhteistyö - Eläinklinikka AlmaVet

Heka lepää ja palauttelee itseään vielä tämän päivän ajan lauantain startista, joten sitten voikin hetkeksi keskittyä nti-Sykeröön. Sunnuntaina Syke kävi seuraamassa toisen päivän agilitykisoja ja tänään oli luvassa jotain vähän erilaista.

Yhteistyökumppanimme, eläinklinikka AlmaVet, järjesti tänään ihan ensimmäiset pentutreffit! Bongasin ilmoituksen facebookista jo viime torstaina ja vasta ilmoittautumisen jälkeen huomasin, että ikähaitari on min. 15 viikkoa ja maksimi 5 kuukautta. Hups. Sykehän on jo 7½ kuukautta vanha, eli ihan reilusti yli-ikäinen. Pentutreffejä valvoi ja ohjasi AlmaVetin oma hyvinvointivalmentaja, Vero Hepomäki ja hän oli sitä mieltä, että Sykekin voisi tulla leikkimään iästään huolimatta.


Syke ihan selvästi kaipaa välillä sellaista "nujuamis-seuraa" eikä Heka sellaisista liiemmin perusta, olin todella iloinen että iän suhteen löytyi joustoa. Olin kuitenkin vielä tänään iltapäivällä kahden vaiheilla että mennäänkö vai ei, sillä Syke oli ollut viikonloppuna melko villinä ja se oli hetkittäin roikkunut jopa Hekan korvissa. Se ei ole leikkijä mistään iisistä päästä, itseasiassa Syke on aika raisu ja käy leikkiin kuin yleinen syyttäjä. Halusin vielä Veran mielipiteen asiaan ja jo sen keskustelun aikana minulle tuli sellainen tunne, että tässä jos jossain on selkeästi mietitty järjestelyä ja itse varsinaista toteuttamista. Enemmän edettäisiin sekä kuunneltaisiin jokaisen pennun temperamenttia eikä otettaisi kaikesta turhaa stressiä. Minulla on Hekan pentuajoilta huonoja kokemuksia pentutreffeistä, jolloin tapahtui kaikkea myös ei-niin-kivoja-asioita, joten Veran kanssa käyty keskustelu vakuutti.


Normaalisti ryhmät on jaettu pieniin ja isoihin pentuihin, kumpikin omalle vuorolleen. Tälle kerralle pentuja oli ilmoitettu yhteensä 4 kappaletta; australianpaimenkoira, newfoundlandinkoira, skotlanninterrieri sekä tietysti Syke, joka oli poppoon vanhin. Sen huomasi erityisen hyvin siitä, että nuoremmilla lajitovereilla liikkuminen oli vielä sellaista "honteloa" mutta Syke hallitsee kehonsa jo kuin aikuinen koira. Nöffi oli hieman arempi tapaus, joten se seuraili alussa ja tarpeen vaatiessa muiden leikkimistä hieman kauempaa. Hienosti muuten jokainen pentu kunnioitti sitä. Jopa Syke, joka ei yleensä mieti ennen kuin tekee jotain.

Pennuille tarjottiin mahdollisuus käydä ulkona ja niillä oli iso, yhteinen vesiastia käytössään jos jano pääsi yllättämään. Vera piti kaikkia ajantasalla mm.elekielestä ja silloin pystyi jokainen sitten ennakoimaan, jos juuri se oma pentu kaipasi vaikkapa lisätauon. AlmaVetin hyvinvointikeskuksen treenitilan matto oli myös oikein pitävä ja hyvä alusta pentutreffien pitoon. Pennut eivät esimerkiksi liukastelleet lainkaan. Syke piipahti myös vaa'alla ennen kotiinlähtöä ja painoa sillä on nyt 4,3 kg. Ihan hyvän kokoinen kääpiövillakoira se on. Testasin samalla miten luoksetulo toimii tuollaisessa tilanteessa, missä koiria on monta ja häiriö melko suuri. Se on omasta mielestäni yksi tärkeimmistä taidoista, mitä vahvistan ja pidän yllä koko koiran eliniän ajan. Syke unohti samantien kaiken muun, juoksi suoraan jalkoihin tapittamaan. Kyllä siitä muutenkin jo näkee, että miten se odottaa pääsevänsä tekemään töitä - hakee kontaktia vaikeassakin häiriössä.


Summa summarum: Olisivatpa kaikki pentutreffit yhtä hyvin mietittyjä ja järjestettyjä. Hetkeäkään ei ollut sellainen tunne, ettei tilanne ole "hallinnassa." Vera piti siitä kyllä huolen, että pennut saivat leikkiä turvallisesti eikä kehenkään satu yms. En tiedä onko Syke jo "kasvanut" sitten kuitenkin yli ihan tästä pahimmasta rälläysvaiheesta, mutta tämä kokemus oli sille hyvin tärkeä.

Voin siis enemmän kuin mielelläni suositella AlmaVetin pentutreffejä muillekin pennunomistajille!

Kilpailukausi 2018 on täällä

Tänään polkaistiin käyntiin tämän vuoden kisakausi, reilusti etuajassa. Olin aivan varma että aloitus menee edellisvuosien tapaan toukokuulle, mutta Heka on kuntoutunut hyvin ja torstain epikset toivat asiaan viimeisen varmuuden.

Nyt kun Jattilassa on kisattu maaliskuusta eteenpäin kivituhkalla, ei meidänkään tarvitse aina lähteä toiselle paikkakunnalle turvallisen alustan perässä. Vielä pitäisi virallisesti tehdä edustusseuran vaihto, meistä nimittäin tulee jälleen jattilaisia. On aivan ihanaa palata "vanhaan" seuraan ja lisäksi halli on lähestulkoon ihan meidän naapurissa.

Neljästä radasta olin ilmoittanut Hekan pelkälle hyppärille, ihan vain siksi että saadaan lisätuntumaa kivituhkaan. Tuomarina toimi minun ehdoton suosikkini, Kermisen Petteri.

Ratapiirros julkaistu Petterin luvalla.

Minua itseäni "hirvitti" koko radalla ainoastaan tuo alku. Hekalle on kautta aikain olleet vaikeita tuollaiset lähestymiset hypyille. Vaikka sillä on hyvä estefokus, silti se noissa kohdissa tuppaa fokusoimaan ennemmin minua. Niin myös nyt. Heka lähti lukittamaan 4.putkea ja sinne se lopulta syöksähtikin. Karkasi lähdöstäkin mokoma. Muutoin loppurata 6.putkelta ihan loppuun asti oli ehjää tekemistä. Hieman Heka valui valssien aikana kauaksi, mutta muiden paikalla olleiden mielestä johtunee siitä, että se ei ole aikoihin mennyt pitkillä esteväleillä isolla kentällä. Fiilis oli oikein mainio ja onnistunut suurimmalta osin, vaikka homma meinasi lähteä leviämään jo ennen kuin päästiin koko kisapaikalle.


Heka liikkui ihan yhtä hyvin kuin torstaina, joten nyt voisi ohjaajakin täysillä uskoa siihen, että annetaan palaa vaan. Seuraavat kisat ovat jo ensi viikonloppuna (tukiepikset) ja toukokuulle laitetaan lisää kisailmoja sisään.

Kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää

"Tänä yönä viimeinkin rakastuin mä luuseriin, joka aito on ja vielä enemmän."

Kultakimpaleeni, varjoni, ajatustenlukijani, toinen puoliskoni, paras kaverini sekä elämäni koira. Meillä juhlittiin kuluneen viikon tiistaina pyöreitä, sillä Heka täytti 10 VUOTTA! Ikä on tällä koiralla todellakin pelkkiä numeroita, Heka on kuin ikuinen pentu. Se ei ehkä ole koira helpoimmasta päästä. Silti se on kasvattanut, pudottanut maan päälle lukuisia kertoja, mutta ennen kaikkea se on opettanut minulle yhtä ja toista. Olen saanut kokea sen kanssa ihan uskomattomia asioita, joista en olisi koskaan osannut edes unelmoida. Se on hyvä juuri tuollaisena kuin se on. Minun oma Hekani.


Päivänsankari vietti juhliaan herkuttelemalla sekä uimalla. Huomattiin Lindan kanssa, että Hekan kestävyys ja kropanhallinta alkavat olla entisellä mallilla. Se mm.kääntyi altaassa molempiin suuntiin, mitä ei ole tapahtunut ihan hetkeen. Nyt voin hyvällä mielin todeta, ettei ole menneet uimalakäynnit ja hankikävelyt hukkaan. Toki töitä riittää vielä, mutta uskallettiin käydä tänään Jattilassa kokeilemassa miltä agilityradalla juokseminen tuntuu.

Ilmoitin Hekan vain ja ainoastaan putkiralliin. Koira on nähnyt esteitä viimeksi helmikuussa ja silloin sen meno oli todella pelottavaa lihasten puutteen vuoksi. Eniten hirvitti juurikin se pelko siitä, että Heka ei pysyisi pystyssä ja se sutisi menemään kuin viimeistä päivää. Silti pohjana ollut kivituhka osoittautui juuri niin hyväksi kuin olin ajatellutkin. Tehtiin nollarata eikä Heka sutinut lainkaan. Päinvastoin. Se tykitti menemään sellaisella vauhdilla ja fokuksella, että allekirjoittaneen ei tarvinnut kuin kertoa minne mennään milloinkin sekä antaa palaa vaan. Aika oli jotain -30,91, siitäkin olisi ollut nipistettävissä muutama sekuntti pois, jos olisin itse ohjannut rohkeammin. Mutta sen ei ole väliä. Heka on kunnossa ja liekeissä. Me ollaan NIIN back!

Pääsiäisen viettoa

Sää on suosinut pääsiäisloman aikana (lukuun ottamatta tätä päivää) ja tottakai me on otettu siitä kaikki ilo sekä hyöty irti.




Tein myös itseni kanssa lupauksen, että tänä vuonna aktivoidun ulkoiluttamaan omien koirien lisäksi myös kameraa enemmän. Aika usein meinaan tulee turvauduttua pelkkiin kännykkäräpsyihin.

Tämä viikko onkin taas melko kiireinen. Tai oikeastaan koko huhtikuu on sellainen. Heka täyttää huomenna pyöreitä ja ohjelmassa on mm.uintia ja agilitya.