Kun saimme palan taivasta - #AlmaVet

Jos joku palvelu tai tuote saa minut vakuuttuneeksi, tottakai annan siitä silloin palautetta mahdollisimman näkyvästi. 

Sen ajan mitä olen koiria omistanut (kohta 11 vuotta) sekä Heka, että nyt jo edesmennyt Jimi ovat saaneet pääosin hyvää hoitoa niillä klinikoilla missä olemme näiden vuosien aikana käyneet. Ikävä kyllä Hekalla on kuitenkin takanaan yksi melkoisen kurja ja kivulias eläinlääkärikokemus.

Avataan tilannetta hieman tarkemmin:

Heka koki vuosia sitten tarpeetonta kipua eläinlääkärin vastaanotolla ja se alkoi yhdistämään jo tietyn tieristeyksen kivun tunteeseen. Olen tapahtuneen vuoksi ehkä jopa pienesti menettänyt luottamusta eläinlääkäreihin. Se tulee esille silloin, jos kyseessä on vaikka rokotusta isompi toimenpide. Saatan jännittää, hikoilla sekä palella yhtä aikaa enkä välttämättä saa kuvailtua eläinlääkärille kaikkea, mitä ehkä pitäisi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin tästä johtuen jättänyt koirani hoitamatta. En missään tapauksessa pystyisi toimimaan niin. Heka peilaa omaa käytöstäni jopa loistavan ärsyttävästi takaisin ja tottakai se reagoi omaan tunnetilaani. Kuitenkin myös Hekan omat kokemukset vaikuttavat sen käytökseen.

Sanotaan että koira ei elä menneessä eikä tulevaisuudessa, vaan hetkessä. Se onkin totta, mutta jos/kun sille koiralle on joskus tapahtunut jotain ikävää, se tuppaa muistamaan sen loppuikänsä. Hekalle kävi juuri näin. Pelko ei kuitenkaan ole onneksi mennyt sellaisiin sfääreihin, että se voisi estää eläinlääkärin tekemät toimenpiteet. Enemmän se ilmenee mm.pyrkimällä tilanteesta pois, jännittyneisyytenä ja tärinänä. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että Heka on joka kerta klinikalta lähtiessä joko oksentanut tai ripuloinut. Muutenkin koko koira on ollut jännityksestä johtuen aivan poikki.


Palataan takaisin tähän hetkeen ja Hekan marraskuiseen hammasoperaatioon, jolloin tuo koira piti saada perusteelliseen hammashoitoon jollekkin klinikalle. Mutta minne? Olin kuullut kavereiltani pelkästään positiivista täällä Jyväskylässä keväällä avatusta, eläinklinikka AlmaVetistä. En miettinyt asiaa hetkeäkään, vaan sähköpostiviestittelyn jälkeen päädyin varaamaan ajan ell Suvi Heinolalle. Jo klinikalle tullessa sieltä huokui jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma, aivan erilainen kuin missään muualla. Itseäni jännitti, mutta tällä kertaa Heka oli meistä se rauhallisempi. Kun Suvi sitten otti meidät vastaan ja kävi koko koiran läpi ennen nukutusta, olin hyvällä tavalla hämmentynyt hänen tavastaan kohdata Heka sekä tietysti myös minut. Kaikki se oma jännittyneisyys ja hermostuneisuus alkoikin vaihtumaan kiitollisuuden ja luottamuksen tunteeseen. Alitajunnassa tiesin, että nyt jos koskaan Heka on ehdottomasti luotettavissa sekä osaavissa käsissä. Kun sitten sain hakea tuon koiran operaation päätteeksi, luottamus ja kiitollisuus kasvoi entisestään. Kukaan muu eläinlääkäri ei ole saanut minussa aikaiseksi vastaavanlaista reaktiota. Olenkin kysynyt itseltäni että miksi, oi miksi en ole ymmärtänyt käydä Suvin vastaanotolla jo aiempina vuosina?

Heka olisi ehdottomasti pitänyt saada kurjan kokemuksensa vuoksi näin loistavan eläinlääkärin hoidettavaksi jo aiemmin. Kai se menee niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuntuu kuin olisimme saaneet Suvin, Tepon ja koko AlmaVetin henkilökunnan myötä palan taivasta. Heistä jokaisella on sydän paikallaan niin eläinten hoidossa, kuin omistajan kohtaamisessa. Meille vielä aukesi lisäksi ihan mielettömän upea mahdollisuus lähteä häivyttämään Hekan kokemaa kurjuutta pikkuhiljaa pois, vierailemalla klinikalla silloin tällöin vaikka mitään ei välttämättä edes tehtäisi. Tässä projektissa olemme saaneet apua myös klinikkamanageri Taijalta ja hoitajiltakin. Tätä kiitollisuuden määrää on vaikea pukea sanoiksi. Heka edistyy koko ajan ja myös minun on helpompi olla omalta osaltani tukemassa tuota koiraa, sillä tiedän että meille on nyt löytynyt se eläinlääkäri, jonka kanssa on hyvä lähteä työstämään sitä luottamusta. Heka ei ole enää esimerkiksi ripuloinut klinikalta lähtiessä, vaan se on poistunut sieltä selvästi rennommassa mielentilassa.

Tähän loppuun voisi lainata Diandran Onni on-kappaleen kertsiä:

"Onni on niin arvaamaton, se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa niskaan."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti