Kurkistus vuoteen 2015

Aika senkun huristaa eteenpäin ja jälleen ollaan siinä samassa tilanteessa, kun on aika katsoa miltä kulunut vuosi oikein näytti.

Heka
*Aktiivisimman kisakauden keskittäminen kesään
*Harkinnan mukaan satunnaisia talvikisoja
*Lähtötilanteet takaisin kuosiin
*Epiksiä
*Hakekaa uusia näkökulmia ja lisäoppia ulkopaikkakuntalaisten valmennuksista
*A:n juoksukontaktin kolmen laukan ketjuttaminen lihasmuistiin
*Käskyerottelu 2on 2offin ja juoksukontaktin välillä
*Koirafrisbeen ryhmätreenit
*2x koirafrisbeekisat
*Erilaisten frisbeetemppujen opettelua
*Esiintymisiä
*Ainakin yksi kisa koiratanssin FS:n voittajaluokassa
*Ehkä 1-2 HTM-kisaa

Yliviivatut tavoitteet jäivät toteutumatta. Jotenkin pidin tilannetta vieläkin huonompana, mutta pakko sanoa että tämä vuosi oli yksi elämäni kamalimmista mutta silti ikimuistoinen. Sain keväällä elämälleni täysin uuden suunnan, mikä tietysti vaikutti myös siihen etteivät koirat ja niiden kanssa harrastaminen ole enää se ainoa mahdollinen asia maailmassa. Katsoin tälle vuodelle asetettuja tavoitteita siinä hetkessä kun mietin, mitä omalta elämältäni haluan ja mikä vie nimenomaan minua eteenpäin - koiraharrastusten ulkopuolella. Se tarkoitti käytännössä sitä, että jostain oli ajanpuutteen vuoksi luovuttava. 

Kuva - Salla Kuikka

Yllämainittujen yliviivattujen tavoitteiden toteutuminen olisi vaatinut hirmuisesti treeniä, mutta kun käytännössä menet töihin klo.8.30, ei ajatus hallille lähtemisestä hontsita ennen sitä. Kun taas iltapäivällä pääset sieltä töistä klo. 15.30, ei enää ehdi hakemaan koiraa kotoa, lämmitellä sitä ja lähteä hallille kun ohjatut harjoitukset alkavat klo. 16.00. Olisihan niihin ollut mahdollista käyttää aikaa tietysti viikonloppuisin, mutta pakko kyllä todeta että kuluneen vuoden aikana olen nauttinut koiraharrastusvapaista viikonlopuista ja nähnyt kavereitakin enemmän. Heistä on ollut aivan ihanaa, että annan heillekkin nykyään enemmän aikaani enkä ole aina kiinni koiraharrastuksissa.

Vaikka 3 asiaa jäikin toteutumatta, saimme niiden "tilalle" kuitenkin vaikka ja mitä. Alkuvuodesta käytiin Janakkalassa juoksemassa yhden radan verran ja se oli ehkä vähän sellainen "kunhan mennään läpällä kokeilemaan"-päähänpisto. No melkoinen päähänpisto se olikin, sillä Heka sijoittui ko.radalla toiseksi, sai ensimmäisen agilitysertinsä ja näin ollen valiokello laitettiin käyntiin. Vaikka asia hieman naurattikin, niin silti sain uutta intoa harrastamiseen ja agilitynälkä vain kasvoi, kun pääsimme käymään Lotta Vuorelan ja Outi Harjun valmennuksissa tutun ja turvallisen Tiian lisäksi. Tässä vaiheessa olin kuitenkin itse aikalailla kahden tulen välissä, esim. bloggaukset Outin ja Tiian valmennuksista jäivät kokonaan kirjoittamatta, kun mielessä risteili ihan kaikkea muuta.


Vaikka työn ja koiraharrastusen välille on ollut vaikeaa löytää tasapainoa, oli Julia valmis ottamaan meidät yhteen Haukkuvaaran viikkovalmennus-ryhmään. Siihen mennessä olimme Hekan kanssa aika pitkään treenanneet vain keskenämme, mutta hetken asiaa mietittyäni päädyin ottamaan meille osoitetun ryhmäpaikan vastaan. Tähän väliin voisin laittaa vuoden, ehkä tärkeimmäksi osoitetun tavoitteen ja joka vielä toteutui mielestäni kaikista parhaiten.

*Nauttikaa sydämenne pohjasta, antakaa palaa ja pitäkää hyvää flow'ta yllä!

Se kaikki vain korostui nyt syksyn aikana kun aloimme käydä Julian valmennuksissa. Vielä keväällä agility tuntui melkoiselta väännöltä ja käännöltä, mutta viime kuukausina se on alkanut tuntua jälleen siltä samalta kuin esim.vuosi sitten. 

Ehkäpä tuolla kevään lamaantumisella oli osuutta asiaan, never know.

Kuva - Irene Vinha

Koirafrisbee korvasi koiratanssin tänä vuonna 95% ja koska koin, että meidän osaaminen ei vielä riittäisi edellisvuoden skaboihin, otin tavoitteeksi osallistua molempiin kisoihin jotka tänä vuonna Suomessa järjestettiin. Heka oli kesäkuun alussa Skyhoundz-formaatilla kisatussa kisoissa karkeloiden paras microdog freestylessa sekä naisten pituusheitossa (tienaten samalla pääsyoikeuden koirafrisbeen mm-kisoihin) ja kokonaistuloksissa KMarchin 3.sijalla. Näistä kisoista kun kotiuduimme, alkoi valtaisa mediaryöpytys ja sitä vain jatkui aina syyskuun alkuun asti, kun kisattiin toiset skabat. Formaattina USDDN. Hankalien sääolosuhteiden vuoksi osallistuimme vain ja ainoastaan freestyleen, jossa Heka oli 2:ksi paras microdog.

Loppuvuosi kuluikin melko hektisissä merkeissä. Ensin olin kouluttamassa OnniDogissa ja siitä 3 viikkoa myöhemmin Heka taisi loksauttaa monen ihmisen leuat auki kun tyyppi oli mukana uudessa, Voitolla Yöhön!-estradiviihdeohjelmassa ja sen myötä asuimme viikon isolla kirkolla. Hekasta, sen kouluttamisesta ja huoltamisesta vastasivat viikon ajan kansanedustaja Susanna Koski sekä tv-kasvo Aki Linnanahde. Yhteisen viikon päätteeksi harjoittelun tulos esitettiin suorassa lähetyksessä ja voin sanoa tämän olleen ehdottomasti vuoden ikimuistoisin kokemus. Heka sai valtavasti medianäkyvyyttä ja vähintään joka toisella julkkiksella on nykyään käsitys siitä, kuka on Heka. Ohjelman jälkeen Heka kutsuttiin tapaamaan mm. Pekka Hyysaloa. Ohjelma poiki melkoisesti julkisuutta ja esiintymispyyntöjä alkoi sadella normaalia selvästi enemmän.


Vuosi 2015 poiki meille myös ihan ensimmäiset yhteistyökumppanit. Hekan nestetasapaino on turvattu FitDogin nesteytys ja- palautusjuomatuotteilla ja jotta tämä valkoinen elosalama olisi jatkossakin yhtä staili, siitä pitää huolen ihanan Kanan pantamallisto, KanaCollection.

Heka pysyi vetreänä harrastuskoirana kraniosakraaliterapian ansiosta ja ko.hoitomuoto on tullut pysyväksi osaksi Hekan hyvinvointia.

Jimi
Tämä oli vuoden kamalin ja surullisin hetki. Jimin vointi heikkeni kevään aikana ja huhtikuun 1.päivänä vanha hienostoherra nukkui ikiuneen. En olisi ikinä uskonut, että tämä bloggaus tulisi keskittymään pääasiassa vain Hekaan. Tämä vuosi olisi ollut Jimille sen kaverikoirauran viimeinen, mutta en olisi halunnut sen ihan tällä tavalla päättyvän. Elämäni ensimmäinen paras ystävä, joka kulkee mielessä ja sydämessä aina. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeä Jimi minulle oli.


As i say kamala, mutta silti ikimuistoinen vuosi. Kaikkea oli lähes mahdotonta saada tiivistettyä, mutta yritin parhaani. Ennenkaikkea vuosi 2015 avasi allekirjoittaneen silmät ja odotan mielenkiinnolla, mitä ensi vuosi tulee pitämään sisällään. Muutosten tuulet kuitenkin puhaltavat ja ennen vuoden vaihtumista, tulen vielä kertomaan mitä on päällimmäisenä mielessä ja mitä eniten siltä odotan.

Kinkunsulattelua Haukkuvaarassa

Popparit järjestivät tänään Haukkuvaarassa näin "ihanan" jouluähkyn kuriin saamiseksi kinkunsulatus-epikset. Minulta kyseltiin, että olisiko kiinnostusta tulla tuomaroimaan ja hetken asiaa mietittyäni lupauduin ko.tehtävään. Suunnittelin ratoja eilen yli 4 TUNTIA, sillä halusin muokata radat valmentajani Julian suunnittelemien jouluratojen rataprofiileja käyttäen, ettei esteiden siirtelyyn yms kuluisi ratojen välillä tolkuttomasti aikaa. 

Kun on itse ollut lähes 4 viikkoa poissa hallilta, on agility-ikävä kasvanut melko suureksi ja mietinkin pitkään sekä hartaasti, että uskaltaisinko ottaa Hekankin messiin. Päätin, että jos aamulenkillä tavara olisi kiinteämpää ja koira muuten näyttäisi hyvinvoivalta, pääsisi valkoinen elosalama koeajamaan suunnittelemani putkirallin. Vain koiraihmiset tietää miltä se tuntuu, kun koiralla on ollut pitkään pakki sekaisin ja sitten se tapahtuu...kiinteä pökäle! Pyydän anteeksi tätä ihqutusta, mutta kuten on sanottu - kakka on iloinen asia. Tästä voikin melkoisen hyvin päätellä, että Heka oli "lievästi" ilosta soikeana kun ymmärsi minne ollaan lähdössä.


Mitä itse rataan tulee, niin oltiin kyllä ihan kuutamolla molemmat. Ja rapakunnossa. Minulla meinasi jalat hyytyä jo ennen ensimmäistäkään estettä ja Hekaltakin puuttui se "raivodraivi." Tuntui kuitenkin niin ihanalta päästä pitkästä aikaa agilitaamaan ja eiköhän tuo eräs toinenkin ole asiasta samaa mieltä, vaikka se ei parasta agilitya meiltä ollutkaan. 

Episten lopuksi Heka kävi vielä juoksemassa konkariradan läpi, sillä halusin kokeilla onnistuisiko sinne suunnittelemani ensimmäinen keppikulma liikkumalla koiraa vasten. Tätä on harjoiteltu viimeksi vuonna 2014, mutta minkä kerran oppii niin kyllä koira sen muistaa.

Kaikkinensa epikset sujui jouhevasti ja tuntui ihanalta saada tekemistäni radoista hyvää palautetta kisaajilta. Hieman jouduin alokas ja- konkarirataa soveltamaan seinän tullessa vastaan, mutta siitäkin selvittiin. Nyt me alamme Hekan kanssa pikkuhiljaa kohottoamaan kumpikin omaa kuntoa ja olenkin tässä illan aikana tehnyt jo hieman pläänejä mitä tehdään ja milloinkin.

Erilainen joulu(kuu)

Joulukuun voisi meidän osalta nimetä ennemmin illness-kuukaudeksi. Ensin sairastui allekirjoittanut ja kesti reilusti yli 3 viikkoa parantua lähes 39 asteen kuumeesta, keuhkoputken ja- kurkunpääntulehduksesta, yskästä ja äänen menetyksestä. Olen ollut viimeksi noin sairas 11-vuotiaana ja voitte vaan kuvitella, että miltä tuntui olla voimaton ja viettää aikaa pääasiassa neljän seinän sisällä. Onneksi minulla oli kavereita sekä äiti auttamassa Hekan lenkittämisessä ja hoidossa. Meni lähes kaikki pikkujoulut ja valmennukset yms ihan sivu suun, mutta jos jotain tästä kokemuksesta opin niin sen, että muistan jatkossa hoitaa itseni kerralla terveeksi. Olin jo ennen koiramessuja hieman sairas, kunnes sitten itsenäisyyspäivänä tämä helvetti alkoi ja vasta nyt alan olla kaikinpuolin kunnossa.


Oma kunto putosi roimasti pohjalukemiin ja kestää hetken, ennenkuin saan itseni sellaiseen kuosiin kuin missä oli vielä marraskuussa. Hetkeen ei ole pitkä lenkki Hekan kanssa tuntunut niin hyvältä kuin viime sunnuntaina, jolloin jaksoin tehdä sen kanssa 5 km:n lenkin. Sitä iloa kestikin vain sen hetken, kun Heka sai riesakseen rajun ripuli ja- oksennustaudin jonka vuoksi jouduttiin turvautumaan eläinlääkäriin - jouluaattona. Tyyppiä on nyt lääkitty promaxilla sekä maitohappobakteereilla ja tilanne näyttäisi hitaasti, mutta varmasti tasaantuvan. Hekalla nämä ripulit ja oksentelut iskevät lähes aina normaalia pahemmin, sillä taustalla vaikuttaa vuosia sitten tapahtunut hoitovirhe joka vaurioitti Hekan mahalaukkua ja suolistoa pysyvästi.

Osa joulun ohjelmasta meni tämän episodin takia uusiksi. Iltapäivällä kuitenkin pääsimme viettämään joulua äitini luokse. jossa syötiin, avattiin lahjat, saunottiin ja alkuyöstä käytiin perinteisesti viemässä kynttilät haudoille. Vaikka Heka oli väsynyt, jaksoi se silti leikkiä saamansa joululahjan, pehmopossun, kanssa.


Kyllä läheiset tietää millaiset joululahjat tekevät koiramuijan iloiseksi. Paketeista paljastui mm. Hekalle uusi BOT ja kiekkolaukku. 

Joulu on nyt lusittu ja tulevana sunnuntaina olen lupautunut tuomaroimaan Poppareiden kinkunsulatus-epiksissä. Huomisen ohjelmassa on ainakin sinne tulevien ratojen suunnittelua ja jos Heka vain jaksaa, tarkoitus olisi lähteä oikein kunnon lenkille kun säänkin on luvattu pakastuvan. Vihdoin ja viimein! Ensi jouluna ei kuitenkaan tarvitse miettiä onko sitä lunta vai ei, sillä me lähdemme Hekan kanssa silloin LAPPIIN!

Joulu tulla jollottaa hyvän mielen hyrinässä



Tämän kuvan myötä allekirjoittanut &Heka lähtevät joulun viettoon ja haluammekin toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua!

Ennen vuoden vaihtumista on kuitenkin luvassa ainakin kuluneen vuoden läpi käymistä sekä uusien tavoitteiden asettamista tulevalle vuodelle.

11 kysymystä - näin me vastaamme

Puikkonokka-blogi heitti meille 11 kysymyksen haasteen ja tottakai me siihen vastaamme. Ensin ajattelin vastata siihen jollain muulla tavalla kuin kirjoittamalla, mutta koska oma ääni on edelleen osittain painoksissa, toteutan tämän juuri yllä mainitulla tavalla.

1.Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi ja miksi?

Olen lähes koko ikäni unelmoinut shetlanninlammaskoirasta ja nimenomaan blue merlen värisenä. Shelteissä minua kiehtoo niiden kompakti koko ja monipuolisuus harrastuskoirana. Lisäksi viimeisen vuoden aikana olen kiinnostunut rotuna kooikerhondjesta, oikeastaan tismalleen samoista syistä kuin mistä pidän shelteissäkin. Olen jonkun verran konsultoinut ko.rotujen harrastajia ja se on käynyt varsin selväksi, että vaatii melkoisen pohjatyön että saisit jommasta kummasta rodusta juuri sen itselleen sopivan yksilön.


2.Sano koiraurheilulaji(t), jo(i)ta haluaisit testata/harrastaa, muttet ole vielä testannut?

Voi apua, tämä on paha! Me ollaan Hekan kanssa kokeiltu ties mitä ja mieleen ei näin ihan heti tule yhtäkään lajia, mitä olisi polttava halu päästä kokeilemaan. Jotain vauhtilajia olisi hienoa päästä testaamaan, esim. canicrossia tai kickbikea.

3.Mitkä ovat tämän hetken top3-koiratarvikkeet?

Valinnanvaikeus, kun kaikki ovat omalla tavallaan tärkeitä. Sanotaan nyt vaikka, että Back on Track-mantteli, Kanan tekemät Pehmeee!-taluttimet sekä FitDogin nesteytys ja- palautusjuomajauheet.

4.Millaisia outoja tapoja koirall/koirillasi on?

Hekalla on taipumus vetää korvat ihmeellisesti "rullalle" kun sille juttelee lässyttämällä. Samalla se alkaa siristellä silmiään aivan kuin olisi nukahtamaisillaan.

5.Mikä on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä koirasi kanssa?

Niitä on NIIN paljon. On lähes mahdotonta luetella vain yksi, mutta noin yleisesti ne ovat hetkiä jolloin tuntuu että olet sen koiran kanssa samalla aaltopituudella. Oli sitten kyse treeni tai- kisatilanteesta. Silloin kaikki sujuu ja se tunne mikä siitä kaikesta syntyy on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa.


6.Ikävin velvollisuus tai asia koiran omistamisessa?

Hmm. En keksi mitään mikä olisi ikävintä. Voi kun voisin sanoa, että p****ssa pyöriminen, mutta kun ei meillä harrasteta edes sellaista.

7.Paras vinkkisi ensimmäisen koiran ottajalle?

Muista, että koira on eläin. Se ei ajattele kuten ihminen. Koira elää parhaimmillaan kanssasi yli 10 vuotta, mieti tarkkaan oletko siihen valmis. 

8.Miten koirasi viettää joulua tai eroaako se normaaleista päivistä?

Joulua vietämme aina perheen kesken. Ainoa asia millä se eroaa normaalista arjesta jollain tasiolla on se, että Heka saa jotain extraherkkua, esim.joulukinkkua.


9.Miksi valitsit sen rotuisen koiran/koirat kuin sinulla on?

Rotuvalintaan vaikutti niinkin tuttu asia kuin allergia. Minun on todettu allergiatestien avulla olevan allerginen koirille ja kun koirakuume kävi sietämättömäksi, alkoi mahdollisten allergisoimattomien rotujen selvittäminen. Rotuvaihtoehdot olivat coton de' tulear, bichon frise tai villakoira. Jälkimmäinen oli kuitenkin lopulta ihan selvä valinta omaksi roduksi luonteensa ja monipuolisuutensa vuoksi.

10.Teetko koirallesi/koirillesi itse herkkuja koskaan ja jos teet, millaisia ne ovat?

Nyt on pakko tunnustaa, että omat kokkailut koirille rajoittuvat broilerin sydämien ja kivipiirojen keittämiseen.

11.Kolme hyvää puolta koirasi/koiriesi rodusta?

1.Luonne. 2.Monipuolisuus harrastuskoirana. 3.Siitä ei lähde karvaa.

Huhhuh, muutamiin kysymyksiin piti miettiä vastauksia ihan pääkoppaa hieromalla. It's done. Koska joulustressi yms painaa päälle, en nyt tällä ajalla lähde haastamaan ketään kun pääkoppa miettii jotain ihan muuta kuin kysymyksiä.

Heka junnuohjaajan kartturoitavana

Allekirjoittanut on edelleen sairaana, antibioottikuurilla ja liikuntakiellossa. Sairastuin messarin reissun jälkeen uudelleen ja jos ikinä haluan tästä taudista toipua, on ollut vaan pakko rauhoittaa itsensä. Hekaa se ärsyttää kun suurin osa päivästä kuluu sängyn pohjalla ja ollaan päästy tekemään vain sellaisia perus-hihnalenkkejä. Kyselin sitten facebookissa, että löytyisikö Hekalle innokasta ohjaajaa tiistain agilityvalmennukseen. Innokkaita löytyi monia ja lopulta ihana junnupop-ohjaaja Anni tarjoutui treenaamaan Hekan kanssa enemmän kuin mielellään. Annilla ja Hekallahan on yhteistä agilitykokemusta viime heinäkuulta, kun he osallistuivat epiksiin ja vielä voittivat minien konkariluokan.

Rata vaikutti äärimmäisen haastavalta, mutta Anni tuntui hallitsevan Hekan jopa paremmin kuin minä itse. Heka oli kuitenkin ehkä hieman vieraskorea, mikä näkyi jokseenkin matalampana vauhtina. Loppua kohden Anni alkoi pistämään reippaammin jalkaa toisen eteen ja siinä samassa Hekan vauhtikin tietysti kasvoi. Video kertonee kaiken oleellisen.


A:n kontakti ehkä hieman yllätti. Toisella kerralla Heka jopa rytmitti laukkaa oikein ja siinä hivottiin jo lähes täydellistä kontaktia. Priimasuoritusta oli turha edes odottaa, sillä edelleen(kin) tilanne A:n kanssa on niin retuperällä kuin olla ja voi. Joululomalla on enemmän aikaa koiraharrastuksille ja aion pakottaa itseni hallille useammankin kuin kerran.

SUURET kiitokset Annille vielä tätäkin kautta! Heka oli superonnellinen päästessään juoksemaan ja itselleni tuli pelkästään hyvä mieli kun katsoi näiden kahden menoa. Toivottavasti olen ensi tiistaihin mennessä jo kunnossa, sillä haluaisin päästä kunnolla edes kerran treenaamaan valvovan silmän alle ennen joulutaukoa. Anni on kuitenkin luvannut olla käytettävissä ensi viikollakin jos en itse ole vielä liikuntakykyinen. 

Koiramessut 2015

Kun kello soitti lauantai-aamuna klo. 4.55 niin kyllä siinä kieltämättä tuli useammankin kuin kerran mietittyä "onko tässä mitään järkeä?" ja "ei tämä kyllä ihan viisaisen hommaa ole." Kuitenkin tieto siitä mitä tämä päivä toisi tullessaan, sai heräämään ja nousemaan sieltä sängystä ylös. Yhden välivuoden jälkeen se kutsui myös meitä - Helsinki ja tähään aikaan vuodesta se on kaikkien koiraihmisten huulilla. Nimittäin messari. Ja koiramessut.


Olin Hekan kanssa jo aiemmin syksyllä lupautunut esiintymään Suomen frisbeekoirien järjestämässä koirafrisbeenäytöksessä. Myöhemmin tällä viikolla meille tarjottiin myös mahdollisuutta käydä esittämässä koiratanssia lajin PM-kisojen väliajalla. Tiina sitten meni ja ilmoitti mielenkiinnostaan. Kahden vuoden treenaamattomuus + haukkuherkkyys - Sounds good! Esiinnyttiin meidän ihan ensimmäisellä HTM-ohjelmalla ja vaikka Heka ei nyt ihan kokonaan malttanut pitää nokkaansa kiinni, sain Suomen maajoukkueelta jälkikäteen rohkaisevaa palautetta. Oikealla puolella seuraamisessa Heka rauhoitti itse itseään laskemalla viretasoa ja se olikin koko esityksen parhainta seuraamista. Lähtökohdat oli ehkä naurettavimmat mahdolliset, mutta noin yleisesti jäi kyllä yllättävän hyvä fiilis. Ja olihan se nyt hienoa päästä tekemään comeback ison kehän loisteeseen.

Riennettiin tanhuilujen parista suoraan kiekkoilemaan. Voin kertoa että juontaja, entinen miss suomi Heidi Sohlberg, latasi allekirjoittaneelle heti alkuun melkoiset paineet: "meillä on täällä esityksessä mukana tv:stäkin tuttu julkkiskoira. Heka oli mukana syksyllä maikkarin Voitolla Yöhön!-ohjelmassa ja tänään hän on täällä esiintymässä." Itse esitykseen olen 90% tyytyväinen, mieltä jäi harmittamaan selkävaultsi jonka tein rollerina jottei Heka tulisi huonosti alas. Eiköhän siinä käynyt juuri niin. Lisäksi ohjelman loppupuolella tuli hieman kiire, kun Heka jostain syystä mänjysi yhtä kiekkoa suuhunsa ja siinä sitten uhrautui aikaa 5-10 sekunttia.


Ennen esityksiä ja niiden jälkeen olikin sitten reilusti aikaa käydä...shoppailemassa ja kiertelemässä. Heka se on todellakin oikea julkkis. Liikkuminen oli välillä aika haastavaa, sillä vähintään joka toinen messuvieras sen tunnisti ja vielä kymmenet ihmiset halusivat sen kanssa selfieitä, mm. Heidi Sohlberg sekä Nutrolin-pisteellä työskennellyt Jenni.


Myös Hekaa sponsoroiva Kana oli pantoineen paikanpäällä ja tottakai häntäkin käytiin sitten moikkaamassa. Saatiinkin aivan IHANA, pinkki pehmeee!-sarjan hihna häneltä. Olen aivan ihastunut ko.sarjan hihnoihin, suosittelen lämpimästi myös muille! Hihnoihin voi käydä tutustumassa tätä linkkiä klikkaamalla.

Mihinkään turhuuksiin en sortunut, lähinnä jos jotain tarpeellista löytyi niin sellainen lähti mukaan. Erilaisia herkkuja ja Hurtan talvimantteli mielettömällä alennuksella. Lisäksi kaikki esiintyjät saivat hienot koiramessu-paidat sekä Royal Canin-lahjakassin, jossa oli mm. pyyhe, ruokanäytteitä yms pientä tavaraa ja sälää.


Vaikka aikainen herätys ja lähtö sylettivät, niin kyllä kannatti lähteä. Kiitokset kaikille ketkä kävivät Hekaa moikkaamassa ja rapsuttelemassa. Lisäksi Suomen frisbeekoirien koko esiintyjäryhmä on jotain kultaakin mahtavampaa, ihanaa että saatiin olla mukana ja toivottavasti saadaan olla osa sitä tiimiä myös ensi vuonna.

Tämä olikin sitten tämän vuoden viimeinen isompi häppeninki. Vielä on kaksi vähän pienempää juttua tulossa, mutta noin muuten aletaan pikkuhiljaa rauhoittumaan.

Viikkovalmennus-video

Omistajan pakkolepo senkun jatkuu ja koska aika meinaa käydä "vähän" pitkäksi, kuluttelin tänään aikaani mm. editoimalla meidän viikkovalmennuksen klippejä.


En tosiaankaan tiedä mitä tässä syksyn aikana on tapahtunut, mutta nyt pystyn jopa siedettävän hyvin katsomaan omaa ohjaamistani. Mehän ollaan tuon koiran kanssa ihan samalla radalla ja ohjaus-suunnitelmat pitää eivätkä ne vaihdu lennosta. Kiitokset ihanalle junnupop-agilitaajalle Annille videointiavusta!

Tämän videon myötä laitetaan marraskuu pakettiin, sillä huomenna on jo JOULUKUU!

Syksyn agilitykuulumiset

Pakkolepo. Siis minulla. Ei koiralla. Nyt kun tässä ei käytännössä saa mitään muuta tehdä kuin levätä, onkin reilusti aikaa päivitellä meidän agilitykuulumisia.

Luonnoksissa on useampikin teksti odottamassa julkaisemista, mutta koska en jaksa jokaisesta kerrasta enää yksitellen mitään tarinoida, koostan kaiken nyt tähän yhdeksi ja samaksi asiaksi. Hekan kanssa on siirrytty 95% Haukkuvaaraan Julian valmennettavaksi.

Radat on ja teemat on kivasti vaihdelleet, meitä ovat kouluttaneet Julian lisäksi agilityn koulutusohjaajakurssin harjoittelijat ja olenkin saanut kivasti kommentteja meidän tekemisestä muiltakin. On menty lujaa jalat maitohapoilla, hinkattu mm-radoilta erilaisia kohtia, putkia jarruilla ja ilman sekä kaikenlaista muuta.

Omalta osaltaan näihin agilitykuulumisten kirjoitteluun vaikuttaa myös se, että valmennusten ratapiirroksia ei ole lupa jakaa mm.blogissa ja kaikessa siinä hektisyydessä en ole ehtinyt, jahka viitsinyt pyytää ketään videoimaan. Tuntuu jotenkin, että kuka niitä silloin jaksaa edes lukea kun selittää "kohtaan x tein sokkarin" kun ei edes pysty näkemään millaisessa kohdassa mitäkin ohjaustekniikkaa käytti. Tästä samasta asiasta olen maininnut jo kerran aikaisemmin. Se ei silti tarkoita etteikö oltaisi treenattu, sillä sitä on juuri nimenomaan tehty. Treenattu. Haukkuvaaran isoin plussa tulee ehdottomasti siitä, että halli on lämmin ja joustokerroksella höystetty keinonurmi on Hekan kaltaiselle menijälle ihan omiaan. Koira vetää käytännössä samalla nopeudella kuin mitä kisoissakin ja itse koen sen ehdottomasti omalta kannaltani tärkeänä, etten kisoissa jää ihan avuttomaksi. Eikä muuten omakaan alaselkä ole ollut enää aikoihin jumissa.

Kootusti: Kontaktien kanssa mennään kyllä melkoista vuoristorataa. Olen Julian neuvosta luopunut kokonaan siitä, että käyn palkkaamassa koiraa siellä alastulolla kun se pysähtyy. Sen sijaan täydellisen 2on 2offin tehtyään ollaan päädytty siihen, että kaikista paras on antaa Hekan jatkaa ja suorittaa edessä oleva este palkkana. A:ta en ole edes jaksanut miettiä. Suoraan sanoen en edes muista koska Heka on viimeksi A:ta juossut. Sitä pitäisi käydä harjoittelemassa NIIN paljon vapaavuorolla, mutta tämän vuoden keväällä ja nyt syksyllä sen toisen elämän (koiraharrastusten ulkopuolella), vaatimien aikataulujen vuoksi itsenäinen harjoittelu on ollut lähes mahdotonta. Tämä on ihan silkkaa faktaa, ei mikään tekosyy. Kunhan tässä suunnitelmat selkiytyy ja saan pikkuhiljaa asioita tasapainoon, alan miettimään milloin polkaistaan projekti A uudelleen käyntiin. Pysäytyksiin en sen suhteen ole palaamassa.


Mutta noin muuten treenit on sujuneet jopa yllättävän kivasti, vaikka en tällä hetkellä "kilpailut mielessä" harjoittele. Ehkäpä se sujuvuus saattaa osittain johtua jopa siitä. Kukapa tietää. Ollaan päästy ratoja jopa loppuun asti. Ei tosin puhtaasti, mutta vielä keväällä loppuun asti pääseminen tuntui melkoiselta ponnistelulta. Olen uskaltanut astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mm. viime tiistain valmennuksessa tein onnistuneen päällejuoksun KEPEILLÄ. Vielä 2 vuotta sitten pelkäsin varsinkin kepeillä ko.ohjaustekniikkaa kuollakseni, sillä olin aivan varma että onnistun runnomaan koiran päälle. Olikin melkoinen onnistumiselämys kun otin vihdoin ja viimein härkää sarvista - onnistuen siinä! Sain 2 viikkoa sitten kuvausapua eräältä junnupop-treenaajalta ja olikin pitkästä aikaa kivaa saada sitä videomateriaalia meidän tekemisestä. Tähän tekstiin en sitä ole ennättänyt editoimaan, mutta kyllä se sieltä vielä ilmestyy!

Elämä opettaa, se teki must' tälläsen

"Vielä joskus toivon voivani yhdistää työn sekä koirat toisiinsa. Sen sijaan että voisin nukkua viikonloppuna pitkään, valitsen mieluummin aikaisen aamuherätyksen vain lähteäkseni kisa -tai valmennusreissulle. Nukkua ehtii haudassakin."

Kuva - Salla Kuikka (2012)

Juuri tuolla kyseisellä tavalla ajatteli eräs Tiina. Olen yrittänyt blogata tästä aiheesta jo ties kuinka kauan, mutta aina se on vaan jäänyt luonnoksiin roikkumaan ja odottamaan sitä "oikeaa hetkeä." Tiedä sitten onko se aika oikea tälläkään hetkellä, mutta erästä toista blogia lueskellessani tapahtui jonkinlainen tajunnanvirtaus.

Olen viettänyt koiraharrastuksen parissa jo 10 vuotta. Minulle ovat tulleet tutuksi niin harjoitteleminen, kilpaileminen, kouluttaminen kuin seura -ja yhdistystoimintakin. En osaa kuvitella elämääni ilman koiraa/koiria. Koirat ja niiden kanssa harrastaminen ovat minulle sydämen asia, mutta tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa miettinyt "olenko antanut koiraharrastusten määrittää itseäni liikaa?" Vielä vuosi sitten olisin vastannut, että en tietenkään. Mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Nyt on tämä hetki ja vastaukseni on kyllä. Olen todellakin antanut koiraharrastusten määritellä itseäni ihmisenä.

Kuvat - SuurJyväskylä (2008) & Yasmin Eklund (2012)

Toisaalta onko se mikään ihme? Olin lähes 3 vuotta yksin valmistumisen jälkeen, ainoa asia mikä piti järjissään ja toi edes jonkinlaista sisältöä elämään, oli nimenomaan ne koirat. Ja aikaahan minulla oli vaikka muille jakaa.

Vuoden aikana toinen identiteettini on tullut esiin. Olin antanut koiraharrastusten määritellä minua ihmisenä ja kun se toinen identiteetti tuli esiin, olen opetellut tuntemaan itseäni uudelleen. Se ei ole ollut helppoa enkä ole vieläkään löytänyt sen ja koiraharrastusten välille kultaista keskitietä. Se väsyttää ja se on nimenomaan se suurin syy siihen, miksi en jaksa esim.tehdä mitään must to do-treenilistoja tai miksi en ole enää kisannut yhtä aktiivisesti. Se on omalta osaltaan vaikuttanut myös blogin sisältöönkin kuten moni on jo varmasti saattanut huomata. Olen kokenut tarpeellisemmaksi kehittää nimenomaan tuota toista identiteettiäni ja vaikka se tietyllä tasolla tähän harrastamiseen vaikuttaakin, kyse on omasta tulevaisuudestani ja se on tällä hetkellä prioriteetti nro 1. On vain yksi Tiina ja se Tiina on tainnut vihdoin ja viimein löytää paikkansa tästä maailmasta.

1.kuva - Salla Kuikka (2015)

Ja se Tiina ei todellakaan halua koirista itselleen työtä. Moni kyllä tulee edelleen kysymään, että miksi en hae jollekkin koira-alalle opiskelemaan kun taitoa ja osaamista kuulemma olisi vaikka muille jakaa. Varmasti olisi, mutta olen tänä vuonna päässyt itse näkemään sekä kokemaan että vahvuuteni ja osaamiseni pääsevät loistamaan jossain ihan muualla. Nämä asiat vielä tekevät onnelliseksi. Ja ne eivät ole koirien kanssa. Tästä jos jostain, aion todellakin pitää kiinni sekä tehdä töitä unelmieni eteen. Koiraharrastukset eivät enää määrää elämääni. Toivon ja uskon kuitenkin vielä löytäväni sen tasapainon oman elämän ja koiraharrastusen välille, jolloin ne ovat balanssissa toistensa kanssa. Siihen tulee kulumaan tovi jos toinenkin, mutta kyllä se sieltä vielä löytyy.

Aion nauttia vapaasta viikonlopusta ja siitä, että aikaisen aamuherätyksen sijasta saan nukkua pitkään eikä tarvitse edes miettiä mitään valmennuksiin tai kisoihin liittyvää. Voin kertoa, että se tuntuu ihan mielettömän hyvältä!

KV-viikonloppu @ Jyväskylä

Ja jälleen on yksi vuoden MUST-tapahtumista ohitse. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti yksi vuosi voi vierähtää näinkin nopeasti.

Tänä vuonna Jyväskylässä järjestettiin kaksi kansainvälistä koiranäyttelyä sekä lauantaina koiratanssin SM-kilpailut, mihin olin lupautunut töihin. Heka oli Sirulla hoidossa pe-la, sillä muuten kaveri olisi joutunut viettämään 9 tuntia häkissä näyttelyalueella. Olin töissä tuloslaskennassa sekä merkitsemässä tuloksia kisakirjoihin ja ko.tehtävä mahdollisti myös sen, että pystyin pitkästä aikaa myös valokuvaamaan.


Kuvia voi käydä katsomassa seuraavaa linkkiä klikkaamalla -> KLIK! Toistaiseksi sieltä löytyy vain freestylekoirakoista kuvia, mutta HTM on käsittelyn alla ja kuvat ilmestyvvät sinne jossain vaiheessa omaan alakansioonsa.


Sunnuntaina oli sitten se itse varsinainen SHOW-päivä. Heka oli tuttuun tapaansa mukana PopDogin agilitynäytöksessä sekä kiekkoilemassa. Vaikka tiedostin, että ison kehän messumatto on liukas ja agilitynäytöksen ratakin oli suunniteltu mahdollisten sutimisten minimoimiseksi, en yllättynyt kun Heka yhtäkkiä lopetti pujottelun kesken. Muuten pahemmilta sutimisilta kyllä vältyttiin ja Heka teki niissä olosuhteissa ehdottomasti parhaansa. Milloin se ei tekisi?

Kuva - Salla Kuikka

Frisbeenäytös toteutettiin samalla tavalla kuin viime vuonna ja Heka sai "kunnian" olla viimeinen esiintyjä. Vaikka ei oltu ehditty harjoittelemaan uutta ohjelmaa kertaakaan, yllätyin kuinka hyvin sain itse pidettyä suunnitelmasta kiinni ja pidettyä pään kasassa. Esitys ei olisi voinut sujua paremmin. Tällä samalla kokonaisuudella on hyvä suunnistaa ensi viikonloppuna Helsinkiin messariin. Heka on paikalla lauantaina 5.12 frisbeekoirien esityksessä klo. 13.30.

Suurempiin houkutuksiin en viikonloppuna sortunut, HauHaun tarjoukset kävin hyödyntämässä mutta ajattelin keskittää suuremmat hankinnat sitten messariviikonloppuun.

Tajusin tuossa hetki sitten, etten ole "hetkeen" päivitellyt Hekan agilitykuulumisia. Toissaviikon valmennuksesta sain kuitenkin pitkästä aikaa (!) videomateriaalia ja jahka saan sen editoitua, koostan viimeiseltä kuukaudelta yhteisen bloggauksen kaikesta mitä ollaan tehty.

Siks' me lähetään Voitolla Yöhön!

Kohta ihmiset varmaan kyllästyy tähän aiheeseen, mutta hei...onhan ko.asia vaikuttanut meidän elämään melkoisen isosti viimeiset 2 kuukautta.

Roatrip Helsinkiin. Oli muuten aika luksusta, kun studiolla Pasilassa tuli olla viimeistään klo. 18.45, mahdollisti se myös reissuun lähtemisen ihan normaalien ihmisten aikoihin. Huom! Normaalien, me koiraihmiset ollaan ihan oma lukumme.

Ihan kahdestaan meidän ei tarvinnut Hekan kanssa suorasta lähetyksestä nauttia, vaan mukana olivat entinen pajakaverini Vilja, koiraharrastajakaverini Mira sekä serkkuni Hanna. Ensimmäiset naurut aiheutti meille varattu penkkirivistö.


Niin. Kuinkakohan monella koiralla on mukanaan oma seurue ja sen myötä vielä oma penkkirivikin varattuna?

Oli ihan mahtavaa saada nähdä koko lähetys katsojan näkökulmasta. Heka ei ollut kovista äänistä, savuista tai taputuksista moksiskaan. Edes Elinan rumpushow ei saanut valkoista vilahdusta liikuttamaan korviaan kuin ihan vähäsen. 

Heti ensimmäisellä mainoskatkolla ensin Aki bongasi Hekan ja tuli rapsuttelemaan sekä hetken päästä myös Susanna.

Kuva, jonka Voitolla Yöhön (@mtvvoitollayohon) julkaisi


Lähetyksen loputtua suuntasimme samantien backstagelle, missä päästiin juttelemaan Akin ja Susannan kanssa paremmin. Heka kiipesi oitis Susannan syliin ja hetken päästä kaveri oli jo siirtynyt Akin paijattavaksi.


Oli kyllä aivan ihana nähdä kaikkia kilpailijoita pitkästä aikaa. Ylipäätään Voitolla Yöhön!-ohjelma oli kokemuksena ihan omaa luokkaansa, ainutlaatuinen ja ikimuistoinen. Susannasta ja Akista tuli meille läheisiä ihmisiä ja muutenkin tulemme aivan varmasti pitämään yhteyttä heidän sekä muidenkin kilpailijoiden kanssa.


Erityisesti mieltä ja sydäntä lämmitti Susannan sanat: "Hekan kuva on mun työhuoneen hyllyllä."

Voitolla Yöhön!-medianäkyvyys

Lupasin jo tuossa jonkin aikaa sitten, että kerään ja linkitän tänne blogiin kaikki Hekaan liittyvät uutiset sekä muun medianäkyvyyden, jota saimme Voitolla Yöhön!-ohjelmassa.


UUTISET

KATSOMO

LEHTIJUTUT


INSTAGRAM

Kauppakeskus Kamppi

Instagram-tileiltä linkittämiäni kuvia löytyy täältä näin.

Video, jonka Mikko Leppilampi (@mikkoleppilampi) julkaisi

Huomenna lähdemme jälleen kohti Helsinkiä, seuraamaan lähetystä paikanpäälle Pasilaan sekä tietysti tapaamaan tuotantoa, kilpailijoita sekä tietysti Susannaa ja Akia.

Lemmikinomistajan päivät

2 viikkoa edellisestä bloggauksesta ja kuukausikin on ehtinyt vaihtumaan tuossa ajassa. Härregyyd. Vuoden loppua kohti mennään ja tuttuun tapaan meidän kohdalla ne suurimmat must to do-häppeningit ovat vielä edessä.

Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului lähteä tänä viikonloppuna Helsinkiin, esiintymään frisbeenäytökseen lemmikkimessuille. Aloin kuitenkin miettimään omaa sekä Hekan jaksamista, mehän ollaan käytännössä reissattu TOSI paljon tänä syksynä ja ajatus pitkästä ajomatkasta ei oikein hontsittanut. Viimeksi tällä viikolla, kun kotiuduin torstaina neljän päivän mittaiselta nuottareissulta.


Meitä kysyttiin sitten vuorostaan Jyväskylän Kodin Terraan, lemmikinomistajan päiville esiintymään tälle päivälle. 

Heka ei ole nähnyt kiekkoja sitten syyskuun OnniDog-tapahtuman ja jokainen voi itse miettiä mikä oli valkoisen elosalaman reaktio kun se näki minun pakkaavan kiekot laukkuun. Esityksiä oli 2, joista ensimmäisessä Heka oli turhan korkeassa vireessä ja toisessa häilyttiin sen korkean sekä liian matalan välissä. Hieman liukas alusta tuotti jonkinlaisia vaikeuksia, ja yritin tietysti itse auttaa koiraa parhaani mukaan heittämällä normaalia lyhyempiä heittoja. Käytin samaa musiikkia kuin syyskuussa USDDN:ssä, mutta se alkaa ihan tosissaan tökkiä ja kunnolla. En vain ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä uutta koreografiaa toiseen musiikkiin. Otan sen kuitenkin tavoitteeksi, että Jyväskylän KV:ssa sekä messarissa joulukuussa meillä on uusi musiikki ja koreografia.

Ihmiset kävivät antamassa Hekalle rapsutuksia ja moni olikin tullut paikalle katsomaan, millainen tuo lärppiskorva on ihan livenä. Kodin Terran henkilökunta antoi Hekalle kiitokseksi ison kassin täynnä herkkuja, leluja sekä aivan ihanan häkkipehmusteen. Kiitos!

Ennenkuin lähdimme Hekan kanssa Voitolla Yöhön!-ohjelman kuvauksiin, meistä tehtiin koirafrisbeen tiimoilta juttu Meidän Koira-lehteen ja edellisellä viikolla ruokakaupassa lehtihyllyllä tuli vastaan tämmöinen.


Juttu on kahden aukeaman mittainen ja sain oikolukea sen etukäteen sekä korjata mahdollisest virheet. Kuvat olivat myös oikein kivoja!

Tuolla kävikin jo aikaisemmin selväksi, kaksi loppuvuoden isointa tapahtumaa ovat vielä edessä. Jyväskylän KV-näyttely on JO kahden viikon päästä, missä meillä on koirafrisbee-näytös ja joulukuussa lähdetään välivuoden jälkeen Helsinkiin messariin. Siellä olemme mukana Suomen frisbeekoirien näytöksessä lauantaina 5.12.

Ensi viikolla ajattelin agilityvalmennuksen lisäksi käydä mahdollisesti epiksissä keskiviikkona ja torstaina Päivi tuleekin tsekkaamaan ja kranioimaan Hekan kropan. Vähän kieltämättä jännittää mitä tuosta kaverista löytyy, sillä meno on ollut aika haipakkaa vaikka olen sitä myös itse hieronut ja venytellyt. Ja hei, viikon päästä sunnuntaina ollaan seuraamassa Voitolla Yöhön!-lähetystä paikanpäällä Helsingissä! Nähdään Susanna ja Aki sekä tietysti muut kisaajat pitkästä aikaa. Ihan huippua! On tässä ollutkin aikamoinen ikävä.

Edustushommissa

Lauantai-iltapäivä kului leppoisasti Jyväskylän Seppälän Musti & Mirri-myymälässä, jonne meidät oli kutsuttu vierailemaan. Ihmisillä oli mahdollisuus kysellä koirafrisbeestä, koiratanssista tai agilitysta ja ylipäätään tiedustella Hekan kuulumisia. Kadoksissa olevalle treenimotivaatiolle tämä häppeninki toi jälleen sitä kaivattua vaihtelua normaaleihin kuvioihin. 


Aluksi vaikutti melko hiljaiselta, mutta yhtäkkiä ihmisiä ilmaantui paikalle lähes kuin sieniä sateella. Varsinkin koirafrisbee ja Voitolla Yöhön!-ohjelma kiinnostivat eniten ja taisipa meidän Jyväskylän frisbeeryhmäkin saada mahdollisia uusia harrastajia lisää.

Sopivissa väleissä kiertelin Hekan kanssa myymälässä, mutta sain kuin sainkin hillittyä mieleni enkä sortunut ostamaan mitään. PAITSI...päädyin ottamaan kokeiluun Natures Menun ankkapohjaisia raakapakastepullia. 


Kiitokseksi vierailusta Mustin & Mirrin henkilökunta lahjoitti sille ihan oman kiitoskassin, jossa oli 2 kg:n pussi PureNatural-nappuloita sekä kasa erilaisia herkkuja ja kankainen ostoskassi.


Kiitokset kaikille ketkä kävivät Hekaa moikkaamassa sekä tietysti Mustille & Mirrille kutsusta! Olen tässä vähän viime päivinä pyöritelly mielessäni, että taidan pikkuhiljaa laittaa blogin ihan kokonaan uuteen uskoon. Nimi ja osoite tulevat pysymään samoina, vain ulkoasu muuttuu. Lisäksi olen saanut neuvoteltua itselleni järeämmän kuvauskaluston käyttööni tätä projektia varten. 

Kuvagalleriani on toistaiseksi suljettuna, sillä teen sinnekkin parhaillaan muutoksia ja palautan sen käyttöön viimeistään viikon sisällä.

Heka tapasi Pekka Hyysalon


Hekalle tarjoutui upea mahdollisuus tavata tämä huikea nuori mies. Pekka on täällä Jyväskylässä vierailulla ja tänään hän on puhumassa Kasvun Karnevaali-tapahtumassa.

Pekka puhui tässä taannoin eräässä haastattelussa todella kauniisti Hekasta, joka löytyy TÄSTÄ linkistä. Voitolla Yöhön!-ohjelmassa toinen Hekaa kouluttaneista julkkiksista, Aki Linnanahde, kerää hyväntekeväisyyspottia Pekan FightBack-hankkeelle jonka tarkoituksena on tukea vakavan päävamman saaneita urheilijoita.

Heka tapasi Pekan eilen hotellilla ja kaveri käyttäytyi tuttuun tapaansa siten, että aivan kuin he olisivat tunteneet toisensa jo kauan. Valkoinen elosalama pusutteli, antoi tassua ja läpsäisi lopuksi yläfemmat Pekan kanssa.

FightBack!

Pekka on kaikinpuolin huikea ihminen! Todellinen taisteilijaluonne ja upea nuori mies, oli ilo saada tavata hänet ja toivottavasti näemme vielä tulevaisuudessakin.

Takaisin ruotuun

Blogi tuntuu toisinaan jäävän toissijaiseksi. Kuinkakohan monta kertaa olen alkanut tätäkin tekstiä kirjoittamaan?!. Se on roikkunut luonnoksissa ties kuinka kauan. Milloin mistäkin syystä. 

No kuitenkin Hekan kanssa eleltiin aika lailla löysin rantein Voitolla Yöhön!-ohjelman jälkeinen viikko. Viime ja tällä viikolla ollaan palailtu takaisin harrastusrintamalle, vaikka itselläni motivaatio tavoitteellisen tekemisen suhteen on aika nollassa tällä hetkellä. En jaksa edes miettiä mitä pitäisi treenata, sillä lista on ylipitkä.


Aksavalmennuksissa ollaan kuitenkin käyty ihan normaalisti. Joskin edellisellä viikolla tällä kartturilla oli toisinaan pallo ihan hukassa enkä edes muista, milloin olen viimeksi joutunut kesken radan kysymään valmentajalta ohjeita. Heka oli ihan liekeissä, kuten nyt aina. Ko.viikon rata oli melkoista hapotusta jaloille, mutta sen pystyi handlaamaan ihan vaan takaaleikkauksilla, sokkareilla ja valsseilla. 

Tämän viikon tiistaina meitä valmensi Julian sijasta koulutosohjaaja-harjoittelija Iina. Radalla oli eräästä Tiian valmennuksesta napattu kohta 7.esteeltä (joka oli muuri) aina esteelle numero 22 asti. Linkitän tähän ko.Tiian valmennuksesta videon, jotta asiasta pääsee edes jollakin lailla käsitykseen mistä oikein oli kysymys. Videolla se alkaa siis muurilta ja jatkuu ennen puomia olevalle aidalle.


Ainoa ero meidän kohdalla oli se, että A:n sijasta juostiin tällä kertaa sen alla oleva putki. Muuten menin aikalailla samoilla ohjauksilla kuin tuolloin helmikuussa.

Tänä syksynä olen huomannut suuren eron meidän yhteidessä tekemisessä. Sen kertoo jo se, että ollaan juostu näissä valmennuksissa ihan viimeiselle esteelle saakka. Ei välttämättä puhtaasti, mutta kuitenkin pienillä virheillä ja keväällä päästiin tuskin kymmentä estettä pidemmälle kun homma tuntui tökkivän. Tosin tämän viikon valmennuksessa Hekan vire meni totaalisesti yli. Se roiski keinun kerta toisensa jälkeen ja vaikka Julian kehotuksesta huolimatta tehtiin keinu erikseen saalispalkalla, ei Heka noteerannut siihen mitenkään. Lopussa tyyppi ei ottanut lelua ollenkaan suuhunsa. Meni yli. Mene ja tiedä sitten onko sillä vaikutusta asiaan, että pääsen töistä aina 15.30 ja käytännössä vain käyn kotona, pakkaan pikaisesti treenikassin, otan koiran ja lähdetään Haukkuvaaraan. En käytännössä ehdi Hekaa edes kunnolla lenkittämään kuin vasta paikanpäällä lämmittelylenkillä, 

Oli miten oli, niin se ei mieltä alenna kun noin yleisesti treenit sujuu ja Hekan kanssa on upeaa saada tehdä asioita.

Ja näin lopuksi vielä ilmoitusluontoista asiaa. Hekaa voi tulla moikkaamaan tämän viikon lauantaina, eli 24.10 Jyväskylän Seppälän Musti & Mirri-myymälään klo. 12.00-14.00.