Kohti rennompaa mielentilaa - osa 1

Perjantaina töiden päätteeksi lähdimme Hekan kanssa AlmaVetiin käynnistämään projektin, kohti rennompaa mielentilaa. Menetelmänä tulen käyttämään tuttua ja turvallista, positiivista vahvistamista. Siinä missä Hekalle on saatu opetettua ties mitä temppua ja taitoa, ihan yhtä lailla se on mahdollista saada rentoutuneeksi eläinlääkärikäynneillä.

Heka laski hännän alas ja aloitti tärinän jo ulkona tullessamme klinikan oven taakse.

Käytin koiran ensitöikseen vaa'alla ja omat kuvitelmat eivät olleetkaan silkkaa kuvittelua. Heka todellakin oli saanut lisää painoa sitten viime torstain, jolloin se painoi 5,7 kg ja nyt 5,8 kg. Tavoite on vähintään se 6 kg, mielellään vähän ylikin joten hyvältä näyttää. Paino kirjattiin samantien ylös Hekan tietoihin.


Klinikalla paikanpäällä oli myös Taija, jonka kanssa kävimme keskustelua facebookissa tästä asiasta. Heka tulee vierailemaan AlmaVetissä vähintään kerran per viikko ja sen edistymistä dokumentoidaan niin video-, kuin valokuvin. Jo ennen sisälle tuloa Heka tosiaan oli jo ehtinyt laskea häntänsä koipien väliin ja lisäksi se vielä köyristi selkäänsä. Juttelimme sekä kahvittelimme Taijan kanssa odotustilassa tovin jos toisenkin ja Heka sai ihan vaan hengailla sekä kuunnella klinikan ääniä. Jos koira osoitti edes pienenkin hetken rentoutumista, naksautin ja palkkasin. Asia mikä yllätti ja ihmetytti, oli Hekan vastaanottavaisuus herkkuja kohtaan. Jännittyneenä ja stressaantuneena se ei nimittäin kykene syömään mitään. Nyt oli täysin päinvastoin. Tiedä sitten oliko kyseessä Hekan tapa koittaa rauhoitella itse itseään, mutta se on täysin mahdollista. Se nimittäin nappasi herkun kitusiinsa sen verran ahneesti.

Videolta on havaittavissa paremmin miltä Hekan käytös näytti alussa ja miten mielentila lähti muuttumaan pikkuhiljaa.


Yllätyin, että meille annettiin mahdollisuus kierrellä klinikan tiloissa, käydä yhdessä hoitohuoneessa ja vielä hoitopöydälläkin! Vau! Tämä jos joku, on todellakin siitä eläimestä ja sen hyvinvoinnista huolehtimista. Noora-hoitaja kävi vielä hoitohuoneessa varta vasten kääntymässä, jossa Heka oli hoitopöydällä. Tässä vaiheessa Heka hieman väisti, mutta pienimmästäkin eleestä rennompaan suuntaan naksautin ja palkkasin. Noin 15 minuutin kuluttua Hekan häntä oli jo noussut aavistuksen ja 20 minuutin kuluttua se oli jo selvästi rennommassa mielentilassa. Nojasi tyynesti käteeni ja herkunkin se otti rauhallisesti, ilman hotkintaa. Ehkä kaikista mieleenpainuvin tapahtui juuri ennenkuin olimme lähdössä. Paikalla ollut eläinlääkäri, Teppo Heinola, kyykistyi Hekan eteen ja Heka epäröi lähestyä ehkä n. kahden sekunnin ajan. Mutta se lähestyi! Herkku oli vielä liian suuri kynnys otettavaksi Tepon kädestä, mutta tuo tilanne sai itselleni liikutuksen kyyneleet silmiin. Tämän perusteella  se tulee olemaan on vain ajan kysymys, koska Heka ottaa seuraavan askeleen eteenpäin. 

Oma sydän on pakahtua tästä kiitollisuuden määrästä. Koko AlmaVetin henkilökunnalla on jokaisella sydän paikallaan ja puhdasta kultaa. En osaa pukea sanoiksi mielessäni vellovia kiitoksia, kuinka otettu olen että meille suotiin Hekan kanssa tämmöinen mahdollisuus.

Uusi sarja - kohti rennompaa mielentilaa

Tarkkasilmäiset ovat jo ehkä saattaneet huomata sivupalkkiin ilmestyneen jotakin uutta. Blogissa sekä youtubessa lähtee piakkoin käyntiin ihan ensimmäinen pidempi sarja, jonka toteuttamisen meille tekee mahdolliseksi eläinklinikka AlmaVet. Voi kun osaisin näin interaktiivisesti kertoa teille tästä innostuksen määrästä jota kihisen hurjasti.


Kerroinkin jo aiemmassa bloggauksessa lyhyesti, kuinka AlmaVet teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Ko.klinikalle päädyin kavereilta kuulemieni, positiivisten kokemusten perusteella ja tottakai haluan myös omalta osaltani tehdä samoin. Sekä vielä enemmänkin. Heti AlmaVetin etusivulla on teksti "kuuntelemista, välittämistä ja luottamusta - ihmisten ja eläinten välillä." Tähän lauseeseen kyllä kiteytyy ihan kaikki mahdollinen. Näin upea klinikka, sen ammattitaitoinen sekä välittävä henkilökunta on ansainnut ehdottomasti lisää näkyvyyttä. Viestittelyt puolin sekä toisin klinikkamanagerin, Taijan, kanssa ja näin ollen olen äärimmäisen ylpeä siitä, että pystyn omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen asiaan.

Tässä teille katsottavaksi hyvän mielen video.


Suurin osa kavereista, lähipiiristä, lukijoista ja muista seuraajista tietää, että Hekalle eläinlääkärissä käyminen on joka kerta stressaava ja jännittävä tilanne. Vaikka kyseessä olisikin ihan vaan rokotus tai vaa'alla käyminen. Jopa tietyt hajut saattavat saada sen reagoimaan lievästi. Hekalla on takanaan yksi, erittäin kurja kokemus vuosien takaa ja hei - jos koiralle tapahtuu jotain, sehän muistaa sen koko ikänsä. Stressistä seuraa hetkittäisiä närästysoireita ja röyhtäilyä. Jokainen voi itse miettiä miltä se tuntuu, kun rintalastan takana korventaa. Heka ei todellakaan ole ainoa, joka tästä samasta "ongelmasta" kärsii, joten toivottavasti tästä tulevasta sarjasta olisi apua myös monelle muulle vastaavassa tilanteessa olevalle, Hekan stressi ja jännittyneisyys eivät ole koskaan estäneet eri toimenpiteitä, mutta olisihan se koiralle kokonaisvaltaisesti parempi vaihtoehto pystyä olemaan rennommassa mielentilassa. Lähden työstämään Hekalle ko.mielentilaa eläinlääkärikäynneille positiivisella vahvistamisella. AlmaVet omalla välittävällä, ystävällisellä ja lempeällä tunnelmallaan on mitä parhain mahdollinen ympäristö sen toteuttamiseen. 

Sen huomasi jo viime viikolla, kun menimme klinikalle ihan ensimmäistä kertaa. Hekaa kyllä jännitti, mutta se ei ikinä ole vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan lähestynyt ketään eläinlääkäriä tai hoitajaa joka sen eteen kyykistyy. Samaten tutkimusvaiheessa Heka ei tärissyt lainkaan yhtä pahasti kuin mitä se yleensä tuossa hetkessä tekee. Suvin tapa käsitellä Hekaa vakuutti minut ja yksikään eläinlääkäri ei ole herättänyt samanlaista luotettavuuden tunnetta. Olen NIIN kiitollinen AlmaVetille ja tämä todistaa vain entisestään, kuinka sydämen asia eläinten hyvinvointi heille on.

Ensimmäinen setti toteutettiin jo tänään, josta on olemassa sekä video, että- kuvamateriaalia. Kirjoittelen siitä viikonlopun aikana erikseen oman tekstinsä.

Heksterin hammaskuulumiset

On kulunut 5 päivää viime torstain hammasoperaatiosta ja osa on jo facebookissa kovasti udellut, että mitähän Hekalle mahtaa kuulua.


Hänelle kuuluu erittäin hyvää. Heka oli jo torstaina illalla omasta mielestään ihan tarpeeksi kunnossa, kun haki lelukopasta pehmokiekon ja riepotti sitä lähes kuin mielipuoli. Perjantaina olin jo itse normaalisti töissä, vaikka olin varautunut siihen että jos Heka on kovin kipeä, jään sen kanssa tarvittaessa kotiin. Tästä voikin päätellä, että sen suurempia jälki-kipuja ei ole ilmennyt. Ainoastaan perjantaina Heka oli vielä (todennäköisesti lääkkeistä johtuen) melko väsynyt, mutta päivä päivältä se on muuttunut samaksi iloiseksi itsekseen. Sunnuntaina käytiin jo pidemmällä lenkillä.

Tänään Heka sai viimeisen annoksen nestemäistä kipulääkettä, mutta etuhampaiden huuhtelua jatketaan vielä 1½ viikon ajan kahdesti päivässä Hexarinse-suuhuuhteella. Etuhampaita saa ruveta harjaamaan vasta kahden viikon kuluttua. Muilta osin olen jo aloittanut pesemään hampaita yhtä ahkerasti kuin tähänkin asti. Kävin jopa ostamassa pienempiä väliharjojakin. Pakko kyllä myöntää, että hieman jännitti ruveta hampaita harjaamaan kun ei tiennyt onko suu arka vai ei. Heka kuitenkin suhtautuu ko.toimenpiteeseen yhtä tyynesti kuten aina.

Heka syö nyt seuraavien kahden viikon ajan vain ja ainoastaan pehmeää ruokaa ja ruokahalu sillä on aivan mahdoton. Heka ei ole kyllä koskaan muutenkaan nirsoillut ruokansa suhteen, mutta nyt tuntuu että se syö kuin hevonen. Aamulla Heka saa turvotettuja nappuloita höystettynä kaurapuuro/jauheliha-seoksella  tai kana/sikanauta-pullilla ja illalla nappuloiden sijasta olen samaan seokseen laittanut Hill'sin a/d:tä sekä Nutrolinia. Joka ikinen kerta tyyppi on nuollut kuppinsa kiiltäväksi eikä murustakaan ole jäänyt yli. Kipulääkkeen vuoksi olen antanut sille vielä aamuisin Aptuksen Attapectin-tabletteja tasapainottamaan suolistoa, ettei pakki mene ainakaan lääkkeiden takia sekaisin.

Anni kyseli eilen Hekaa treenikaverikseen Haukkuvaaraan, mutta halusin ensin konsultoida Suvia ja saada häneltä mielipiteen asiaan liittyen. Suvi oli sitä mieltä, että vielä hetken Hekan olisi hyvä ottaa rauhallisesti. Tottahan se on ja itselleni olen tehnyt jo agilitya aloittaessa selväksi, että jos koira on lääke tai- antibioottikuurilla, ei sen kanssa silloin mennä treenaamaan.

Täällä on siis kaikki hyvin. Ehdotin jo AlmaVetille, että he voisivat ruveta tajoamaan viihdykettä toipilaille joilla on itsehillintä koetuksella. Miksi?

No...käykää katsomassa meidän instagram-kanava, sieltä se selviää.

Kirotut välistävedot

Keskiviikko oli tuttuun tapaan treenipäivä ja päästiin mekin sitten kokeilemaan koulutusohjaajakurssilla läpikäytyjä kiemuroita. Ja kuten jo otsikosta voi päätellä, käytiin taas vaihteeksi välistävetojen kanssa melkoista taistelua. Vaihtelu virkistää.

Heka oli jälleen ihan liian korkeassa vireessä alussa, ei irronnut putkiin kunnolla, roiski puomin kontaktin ja keskittyi enemmän haukkumaan minua radan suorittamisen sijasta. Julia sanoikin, että Heka ikäänkuin "provosoi" ja minä sitten lähden siihen kaahottamiseen mukaan. Tuo on kyllä niin totta. Se on melkein verrattavissa tilanteeseen, jossa ihminen huutaa toiselle ihmiselle ja tottakai se vastassa oleva ihminen jossain vaiheessa yhtyy siihen huutoon.

"Minäkö muka provosoin? En ikinä!"

Provosointikierroksen jälkeen tuntui jo paremmalta, mutta välistävedot oli kyllä suoraan sieltä ja syvältä. Ei muuten ole kovinkaan kauan kun hehkutin, että saatiin kuin saatiinkin ne vuosien hinkkaamisen jälkeen onnistumaan pelkällä vetokädellä. Mistään sellaisesta ei ollut nyt tietoakaan. Jouduttiin turvautumaan puolivalssiin ja kyllähän se sillä onnistui, mutta teeppäs nopean koiran kanssa kaksi puolivalssia ko.tilanteessa peräkkäin. Niin, sitähän minäkin. Kun taas slalom ja takaakierrot onnistui hyvin, ne on meidän bravuurit. Yllättävää kyllä, päästiin koko rata ihan loppuun asti mitä en kyllä todellakaan olisi ensimmäisen vedon jälkeen uskonut. Kadoksissa ollut rytmitys alkaa pikkuhiljaa löytymään ja viime viikkoon verrattuna jäi jo paljon parempi maku suuhun.


Viime viikonloppuna kävin myös ottamassa vuosittaiset joulukorttikuvat. Pakkohan tuosta lumesta oli ottaa ilo irti, sillä tuskin siitä on mitään jäljellä ensi viikkoon mennessä. Nyt on valinnanvaraa useamman kuvan verran. Katsotaan mikä niistä sitten lopulta siihen joulukorttiin päätyy. Hekan mielipiteen asiasta voitte kuvan perusteella ehkä arvata...

Leegolandian huolto

Heka kävi tänään päivittämässä purukalustonsa tilanteen eläinklinikka AlmaVetissä. Olen kuullut kavereiltani ko.klinikasta pelkkää positiivista ja jo pitkään on tullut tuskailtua, että olisi helpottavaa löytää yksi ja sama eläinlääkäri/klinikka jonne keskitetään käynnit.


Olin varannut ajan Suvi Heinolalle ja ennenkuin Heka laitettiin unten maille, siltä tarkistettiin yleiskunto, kuunneltiin sydän ja tietysti kartoitettiin pinnallisesti hampaiden tilanne. Yleiskunto on erittäin hyvä eikä sydämessäkään kuulunut mitään normaalista poikkeavaa. Suvi kuitenkin näki jo heti, että ainakin 2 hammasta on poistettava. Ei muuta kuin piikki perslihakseen ja valkoinen elosalama unille. 

1½ tunnin päästä menin hakemaan Hekaa ja ensi töiksi istuttiin Suvin kanssa alas ja käytiin tilanne hammaskartan kanssa lävitse. Järkytys taisi olla meille molemmille melkoinen, sillä Heka ei välttynyt hampaiden poistolta. Vielä ennen nukutustakin Suvi totesi, että Hekan hampaista näkee kuinka niitä on hoidettu kotioloissa aktiivisesti. Näköjään se ei kuitenkaan ole riittänyt. Mietinkin pitkään, että miten tämä voi ylipäätään olla mahdollista? Hekalla on aina ollut hyvät hampaat, pesen ne päivittäin ja lisäksi tuo koira on aina ollut kova kaluamaan erilaisia luita. Vuosittain uusiessa kennelyskä-rokotetta olen pyytänyt eläinlääkäriä käymään hampaat läpi ja missään vaiheessa ei ole tullut kehotusta hammaskiven poistoon. Hekahan kävi aikoinaan yhdessä hammaskiven poistossa ja jo silloin eläinlääkäri totesi, että poistolle ei olisi ollut tarvetta.

Villakoira ja varsinkin kääpiövillakoira on ikävä kyllä kärkipäässä hammasongelmien suhteen ja hyvästä kotihoidosta huolimatta rotuominaisuus on läsnä Hekallakin. Kurjaltahan se tuntuu, kun parhaansa on tehnyt eikä kukaan ole ollut sitä mieltä, että hammaskiven poistolle olisi tarvetta. 


Onni "onnettomuudessa" on kuitenkin se, että poistetut hampaat olivat ihan edessä ja koirahan ei käytä ko.hampaita oikeastaan mihinkään. Samalla putsattiin tietysti hammaskivet, mitattiin ientaskut ja Hekasta otettiin vielä verinäyte joka osoitti, että kaikki on siltä osin kunnossa. Muutenkin Heka sai Suvilta paljon kehuja sen erittäin hyvästä kunnossa ja Suvi lainatakseni "8,5 vuotta ei ole ikä eikä mikään." Hekalla on vielä useita harrastusvuosia edessään, jos koira vain pysyy yhtä terveenä kuin tähänkin asti *koputtaa puuta kolmesti.* Sitä samaa toivon tietysti minäkin.

Heka sai vielä viiden päivän tulehduskipulääkekuurin, suuhuuhdetta ja seuraavat 2 viikkoa mennään eteenpäin pehmeän ruuan voimin. Hammaspesut jatkuvat yhtä aktiivisesti kuten tähänkin asti.

AlmaVet osoittautui kehujen veroiseksi ja vielä enemmänkin. Koen saaneeni erittäin asiantuntevaa palvelua, jossa todellakin syntyi luottamus omistajan, koiran ja eläinlääkärin välille. En ole saanut missään muualla yhtä perusteellista kartoitusta hampaisiin liittyen ja tämä jos jotain, on sitä todellista asiakaspalvelua. Lämpimät kiitokset Suville ja tietysti koko AlmaVetin väelle vielä tätä(kin) kautta! Taisimme löytää sen meille parhaan eläinklinikan, meistä tulee vakioasiakkaita!

Kadonnut rytmitys

On tuo agility kuulkaa niin hieno laji. Toisinaan miltei kaikki sujuu kuin rasvattu ja taas jo toisessa hetkessä sitä on lähes valmis repimään hiukset päästä, kun mikään ei suju. Mutta ei siinä mitään, ylä ja- alamäet kuuluu lajiin kuin lajiin ja joku tässä agilityssakin koukuttaa kaikesta huolimatta.

Oma rytmitykseni on kyllä nyt ihan kadoksissa ja nähtäväksi jää, että milloin se löytyy ja millä hetkellä. Eilisissä treeneissä ei ollut kontaktin kontakia, joista olisi tarvinnut kantaa "huolta" ja me sen sijaan sitten räpiköitiin niidenkin edestä. Kyseessä oli Ville Liukan ideoima tekniikkatreeni - välistävedot, päällejuoksut, takaakierrot ja irtoamiset esteille. Ihan peruskauraa. Rytmitys ja rintamasuunta olivat ihan päin prinkkalaa ja niinkin arkinen asia meille, kuin sivuttaiselle hypylle irrottaminen oli NIIN vaikeaa ettei tosikaan. Rata rullasi vauhdilla eteenpäin, jonka seurauksena oma pääkoppa meni "kiire"-moodiin ja siitähän tuli sitten ihan pelkkää hutilointia.

Juokseminen banniin ja toisella kerralla jouduin kävelyhommiin. Heka oli aluksi melko ihmeissään, että miksi tuo muikkeli ei juokse. Oli se linjaaminen ja rytmittäminen vieläkin ihan hakusessa. Mutta pysyipähän päänuppi paremmin kasassa ja ainakin Julian mukaan hommassa oli silminnähden erittäin hyvä meno. Siltä se ei kyllä tuntunut, videolta jokainen voi päätellä että menikö tuo nyt hyvin vai huonosti.


Kyllä täältä vielä noustaan, on noustu ennenkin. Moni on muuten kysellyt, että miksi Jyväskylän KV-näyttelyn sivuilla ei ole mainintaa tämän vuoden oheisohjelmista. Tässä tulee vastaus: Koska sellaisia ei tänä vuonna ole. Sain itsekkin lukea asiasta tapahtuman facebook-sivun kautta. Toisaalta olo on hieman helpottunut, sillä viime vuoden järjestelyt oli tosi stressaavia ja ensimmäisen näyttelypäivän jälkeen lähdin kotiin itkuisena. Kun taas toisaalta tuntuu ns. "syrjään työnnetyltä", viimeiset 10 vuotta on näitä yhdessä tehty ja sitten asiasta saa lukea jostain facebookista. Ei siinä mitään, tilat kävivät ahtaaksi jo viime vuonna ja ymmärrän siltä osin täysin tämän ratkaisun. Ajattelinkin viettää viikonlopun ihan vaan kotona rentoillen, lenkkeillen ja nauttien. Ehkä saatetaan jopa pyörähtää hallillakin, mutta tämän vuoden Jyväskylän KV-näyttelyn jätän ihan suosiolla kokonaan välistä.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen, nimittäin ensi kuussa on koiramessut ja myös me ollaan Hekan kanssa messissä! Millä tavalla ja missä? Siitä sitten lisää hieman myöhemmin. P.S: Säästyypähän kaikki rahat messariin kun ei tarvitse Jyväskylässä niitä kuluttaa...

Sun is shining and so are you

Kyllä se aurinko paistaa näköjään risukasaankin. 

Keskiviikkona päästiin kahden viikon breikin jälkeen agilitaamaan. Jo tuossa ajassa oma tatsi koko touhuun oli menettänyt otettaan ja siitä tekemisestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Rata tuntui jotenkin "vaikealta" eivätkä omat jalatkaan tuntuneet taipuvan valsseihin sun muihin tekniikoihin. Flippi sen sijaan onnistui yhden välistävedon aikana, jota ensin kokeiltiin puolivalssilla joka sen sijaan ei toiminut. Flippi vaan tuppaa kuulumaan vielä omalle epämukavuusalueelle, mutta pikkuhiljaa se on sieltä kiilamassa suosikkiohjausten joukkoon. Se vaan on NIIN näppärä!

A:n juoksukontakti sen sijaan. Harjoittelemme tästä lähtien siten, että boksi on ainakin toistaiseksi joka treenin ajan alastulolla. Nyt vaan kävi selväksi että itse laukan rytmitys on kärsinyt sen verran pahasti, jolloin kannattaisi hetkeksi palata madalletulle A:lle. Täytyy vielä konsultoida Tiiaa asian suhteen, hänen kanssaan ollaan saatu parhaimmat tulokset aikaiseksi.

Tänään käytiin sitten vuorostaan oman seuran epiksissä. Autossa ei ole vielä talvikäpäliä alla, joten jouduin turvautumaan paikallisbussiin joka ei pysähtynyt ottamaan meitä kyytiin. Hei c'moon! Ihan oikealla pysäkillä oltiin, joten pisti ihan "vähän" korpeamaan. Terveisiä vaan sille kuskille! Aamu ei siis lähtenyt kovin ruusuisesti käyntiin ja kun mielessä oli vielä keskiviikon laimeat treenit, ajattelin että Heka vetää epiksissä ihan sokka irti-meiningillä.

Linda oli myös paikalla oman koiransa kanssa ja ajattelin ihan extempore kysyä, että kiinnostaisiko käydä juoksemassa putkiralli myös Hekan kanssa. Eikun tuumasta toimeen ja parivaljakko täräytti sieltä nopean nollan ajalla 22,60 s. Hetken päästä myös allekirjoittanut pääsi puikkoihin ja vedettiin sitten koko putkirallin nopein aika - 21,34 s. Valkoinen elosalama on todellakin nimensä veroinen. Heka se vaan jättää taaksensa nuorempia ja isoja maksikoiria. Tämä koira on täyttä timanttia ja kultaa. Kiitos myös Lindalle Hekan kartturoinnista jälleen kerran!


Konkariluokkaa saatiinkin odotella tovi jos toinenkin. Olin lupautunut talkoilemaan epiksissä joten Hekan ottaessa lepiä, keskityin minä ottamaan ilmoittautumisa vastaan ja laskemaan tuloksia. Heka starttasi mineissä ensimmäisenä ja rata näytti tältä.


Paljon ansakohtia. Tässä vaiheessa olin aivan satavarma, että Heka vetäisee liinat auki eikä kuuntele ohjausta yhtään. On se taas ihanaa todeta olleensa täysin väärässä. Heka oli hyvin hanskassa, se ei sinkoillut päättömästi sinne tänne ja tuonne vaan oikeasti kuunteli. Ensimmäinen rata johti hylkäykseen heti alussa, kun keinun vieressä ollut suora putki imaisi valkoisen elosalaman mennessään. Muuten koko rata oli nättiä menoa eikä A:n kanssa ollut mitään ongelmia. Kröhöm. Käytiin uusimassa koko härdelli vielä toistamiseen ja oli muuten läheltä piti 0. Jäin 10.putken jälkeen liikaa munimaan ja en enää ennättänyt ohjata Hekaa 11.aidalta takaakierrolla seuraavalle. Hekan kanssa oli oikein miellyttävää kisata, joten päällisin tunne on varsin positiivinen.

Heka lisäksi liikkui tuttuun tapaansa kuin rasvattu salama, joten osteopatia on tehnyt tehtävänsä. Kisainnostus nosti pienesti päätään, täytyy miettiä ja pohtia että lähtisikö sitä vielä tänä vuonna johonkin.

Silkkistä shoppailuterapiaa

Omistaja on reilut 1½ viikkoa toipunut hammasleikkauksesta ja antibioottikuurin aiheuttamista jälkikivuista. Heka sen sijaan on saanut rauhassa palautua osteopatiasta, hoidon vaikutukset ovat nyt ns. "tapissa" ja tuo koira on täysin oma itsensä. Tekemättömyyden keskellä voi sitten sortua yhteen sun toiseen houkutukseen ja mikäpä sitä voisi paremmin piristää mieltä, kuin pieni shoppailukierros eri verkkokaupoissa.

Ensimmäisenä hankintalistalla oli uusi treenireppu hajonneen tilalle. Alunperin oli tarkoitus hankkia ihan joku tuikitavallinen urheilureppu tms, mutta onneksi satuin selaamaan Waldogsin tuotevalikoimaa ja sinne olikin lisätty reput & laukut-osio. Waldogs on nykyään suosikkipuotini rotutuotteiden suhteen siitä lähtien, kun suunnittelija loihti Hekan kuvan pohjalta sporttisen villakoira-kuosin. Voitte näin ollen arvata kuinka innoissaan eräs Tiina oli, kun pystyi tilamaan repun, jonka etummaiseen taskuun on painettu Heka-kuosi tekstillä Dream Team. Se on aivan yhtä ihana kuin miltä kuvissa näytti.


Toisena hankintana piti etsiä Hekalle reissujen päälle uusi kevythäkki. Kröhöm, tuolle ei nyt välttämättä ollut NIIN kova tarve, sillä Hekalla on entuudestaan yksi kevythäkki auton takaboksissa ja toinen (Jimin vanha) kevythäkki Haukkuvaarassa treenejä yms häppeninkejä varten ettei tarvitse aina purkaa tuota autossa olevaa. Koska reissaillaan paljon mm.junalla ja olen itse ehkä liian mukavuudenhaluinen, koin helpommaksi hankkia kolmannen kevythäkin joka menee täällä kotona pieneen tilaan ja joka on helppo ns. napata reissuun mukaan. Tilasin ko.kevythäkin Milopet-verkkokaupasta. Ihan pakko on antaa propsit erittäin nopeasta toimituksesta myös täällä blogin puolella. Tein tilauksen sunnuntaina ja jo maanantai-iltana sain tekstiviestin lähikauppaan saapuneesta paketista. Kuvaa ei valitettavasti ole, sillä häkki on tällä hetkellä työpaikallani.

Seuraavat ihanuuudet tulivat vastaan ihan puolivahingossa. Olen jo jonkin aikaa etsinyt mm.frisbeeliivin alle sopivaa paitaa, joka olisi materiaaliltaan ns.liukasta mutta sen pitäisi olla varsinkin selän puolelta nihkeämpää ettei liivi nouse ylös. Nämä ihanat satiinipuserot löysin Dog It Life-verkkokaupasta ja olivat vielä tarjouksessa silloin. Tilasin ensin testimielessä yhden ja jos se täyttäisi yllämainitut kriteerit, en epäröisi laittaa toista tilausta tulille. Puseron etuosa on joustavaa, liukasta satiinia ja takaosa puuvillatrikoota. No sehän natsasi ihan täydellisesti! Nyt näitä täydellisyyksiä löytyy 2 ja voi olla, että saatan jossain vaiheessa hankkia vielä kolmannenkin...ja neljännen.



Viimeisimpänä (vaan ei suinkaan vähäisimpinä) oli tarkoitus löytää Hekalle talveksi hieman kevyempi nappula. Ko.vuodenaikaan kisataan vähemmän, jolloin kulutuskaan ei ole niin suurta kuin mitä esim.kesällä. Turvauduin tuttuun ja turvalliseen ProBoosteriin ja valitsin ko.merkiltä kokeiluun kaksi erilaista vaihtoehtoa - pienten/keskikokoisen koirien, kanapohjaisen nappulan sekä herkkävatsaisille soveltuvan lammaspohjaisen safkan. Jos jompikumpi natsaa ja Hekan maha pysyy hyvänä, tilaan sitä sitten isomman satsin. Tämmöiset pienet kokeilupussit on ihan mielettömän käteviä!

Tällä viikolla päästiin kuitenkin palailemaan treenikentille ja lauantaina olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa epistelemään. Niistä lisää sitten myöhemmin.