Sussa on kipinä - sen kanssa synnytään

Salla kaipaili viime viikolla kuvattavia ja koska frisbeekuvia ei ole koskaan liikaa, käytiin saman viikon keskiviikkona viskelemässä kiekkoja Alban rannassa.

Kaikki kuvat on ottanut Salla Kuikka



"Mitkä lihakset!"

Juuri tuolla lauseella kaverini facebookissa kommentoi Hekan lihaskuntoa. Totta puhuen en itse ole edes kiinnittänyt asiaan niin suurta huomiota (tietysti kun näen Hekan joka päivä ja elän sen kanssa 24/7), mutta kyllähän se kieltämättä aikamoinen bodari on. Ja niin pitääkin olla kun harrastetaan fyysisesti vaativia lajeja.

Torstaina olin kouluttamassa agilitya Keski-Suomen Kennelkerholla viimeisen kerran tänä vuonna. As i said before, aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi sen saada riittämään. No can do. Kiitokset kaikille ihanille koirakoille jotka ovat kentällä olleet minun kouluttaessani, olette sanoillanne saaneet allekirjoittaneen ihan herkistymään ja muistamaan miksi tätä ylipäätään teen. Rakkaudesta lajiin. Nyt annan kaiken aikani töille, perheelle, kavereille ja tietysti Hekalle.

Päivi kävi samana päivänä antamassa Hekalle kraniosakraaliterapiaa sekä myös hieman laserhoitoa. Ainoastaan niskassa ja yläselässä oli pientä, silkkaa lihasperäistä jumia jotka kuitenkin aukenivat tuosta noin vaan. Nivelissä tai nikamissa ei ollut mitään huomautettavaa eikä muutoinkaan koko kropassa kuin nuo edellämainitut lihasjumit.

En tiedä tehdäänkö mitään sen ihmeellisempää tällä viikolla. Ensinnäkin, on aivan järjettömän kuuma ja toiseksi se ennen juhannusta ilmoittamani muutto tapahtuu TÄNÄ viikonloppuna! Siihen saakka see ya soon!

Onni on niin arvaamaton - se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa niskaan

Ei taas vaihteeksi meinaa tämä blogiin kirjoittaminen onnistua. Ei sitten niin millään. Teksti tuntuu takertelevan ja se jos joku ärsyttää tämmöistä ihmistä, jolla on sanottu olevan selkeä ja hyvä ulosanti. Yritän ryhdistäytyä. Mielessä on pyörinyt kaikenlaisia asioita ja vaikka tälläkin hetkellä aivoissa raksuttaa jotakin ihan muuta, olen silti iloinen kuinka hyvin treenailut Hekan kanssa on sujuneet ja miten pystyn niihin kaikesta huolimatta keskittymään.

Asiaan. Viime sunnuntaina starttasivat poppareiden talvikauden, aikuisille suunnatut agilityharjoitukset ja kuten jo asiasta tännekkin tulin maininneeksi, koulutan syksyn ensimmäisen 6 kerran jatkotasoisen kurssin kaimani kanssa joka kestää 20.9 saakka. Jatkoryhmän jälkeen, meidän aktiivikouluttajien on mahdollista harjoitella oman koiran kanssa kilpatasoisessa ryhmässä ja itse käytin tämän tilaisuuden tietysti hyödyksi. Suunnittelin ryhmälle radan jonka pohjana käytin huhtikuista Outi Harjun valmennusta kyhäämällä siitä omanlaisen version. Linjaamisia, paljon putkeen lähetyksiä ja putkijarrua. Hieman Hekalla meinasi taas vaihteen vuoksi unohtua miten siellä puomin kontaktilla käyttäydytään ja itse mokailin parissa kohtaa kun en muistanut rytmittää enkä linjata. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin asenteella ja se sujuikin sitten tällä tavalla:


Pitkästä aikaa pidempää videomateriaalia, jee! Hekan kanssa aksaaminen tuntuu nykyään niin ihanalta ja tämmöisenä tahdon sen ehdottomasti jatkuvan. Lähtötilanteet on parantuneet huomattavasti, nykyään tuon Hekan suoraan lähtöalueelle jotta se saa fokuksen samantien itse esteisiin eikä ehdi vauhkoontua kaikesta muusta. Ja siinähän se nytkin pönötti kuin tatti as you can see. 

Maanantaina oli sitten vuorossa frisbeetreenit, jossa keskityimme Taijan kanssa perehdyttämään kurssilaisia "sarjatykitykseen" nimeltä multiple (monta heittoa lyhyessä ajassa.) Kuuluu mm. omiin henkilökohtaisiin suosikkeihin. Heka ei ollut nähnytkään kiekkoja useampaan viikkoon ja sehän sitten näkyi. Kaveri tarrasi kiekkoihin kuin mikäkin raivoeläin, mutta silti keskittyminen säilyi ja sain sen kanssa tehtyä mm. onnistunutta pituusheittoa sekä thumbleria, josta on tullut ihan selkeä suosikkiheitto allekirjoittaneelle.


Ai että iskikö kiekkohulluus? No ei nyt sentään. Tuosta kasasta vaan 6 kiekkoa on Hekan. Kunhan haluttiin koota kaikkien kiekot yhteen läjään ja pistää Heka niiden keskelle patsastelemaan. Ihan pakko muuten kehua tuota hailakan oranssia kiekkoa, joka on Jawzin Lite johon rakastuin täysin. Se on hyperflexiä ja sofFliteä vieläkin pehmeämpi versio mutta silti kestävä. Lisäksi se lentää aivan mielettömän hyvin! Harmi vaan kun sitä saa toistaiseksi vain isoille koirille tarkoitettua kokoa, toivottavasti siitä kehitetään pian myös pienille koirille sopiva kiekko.

Tänään käytiin tekemässä elosalaman kanssa lähes 6 km:n juoksulenkki ja huomenna Päivi tulee kranioimaan Hekan ja se tietää taas viikonlopun yli kestävää treenitaukoa. Noseworkkia olin kyllä ajatellut pitkästä aikaa tekeväni ja se on onneksi rauhallinen laji. Treeni-into on nyt kuitenkin aivan uudenlaisessa tapissa! 

Heka the "hoitolapsi"

Blogi kerkesikin sitten olemaan "hunningolla" hieman yli viikon verran. Allekirjoittaneen kesäloma loppui viime maanantaina ja olen päässyt jopa yllättävän helposti normaaliin vuorokausirytmiin kiinni, Hekasta nyt puhumattakaan. 

Me kuitenkin jouduttiin ottamaan Hekan kanssa toisistamme viime viikolla viiden päivän mittainen "loma", kun minä suuntasin taitotiimin kanssa Virroille, nuorisokeskus Marttisiin nuottavalmennukseen. Alunperin Hekan piti mennä äidilleni hoitoon ko.ajaksi, mutta vastaan tuli sekä isoja, että hyvin tärkeitä muutoksia joiden vuoksi piti kehittää suunnitelma B. Oma pajaohjaajani, Siru, tarjoutui ottamaan Hekan kaitsettavakseen tuoksi ajaksi. Toki minä olisin sitten viimeisenä oljenkortena ottanut Hekan sinne mukaani, mutta ohjelmaa Virroilla oli niin paljon että Heka olisi joutunut olemaan mökissä kohtuuttoman pitkiä aikoja yksin. Sirun luona sillä oli seuraa, sitä vietiin juoksulenkeille ja sitä lellittiin. Mitä se nyt oli aamuisin herätellyt hyppäämällä sänkyyn (WTF?!) ja toisinaan leikkinyt metsäkaurista lenkeillä, mutta noin muuten kaikki oli sujunut kuulemma hyvin.


Perjantaina sain sitten iloisen, mutta väsyneen elosalaman takaisin ja lauantaipäivä menikin meillä molemmilla melkoisessa koomassa.

Pakko kyllä sanoa, että hetkeen en ole jännittänyt niin paljon kuin mitä viime viikolla. Heka ei ole ikinä ollut hoidossa kenellekään kahta päivää kauempaa ja silloinkin vain sille entuudestaan hyvin tutun ihmisen kanssa. Minä jo maalailin mielessäni kaikenmaailman pirut seinille kuinka se heittäytyy syömättömäksi, oksentelee ja käyttäytyy kuin mikäkin riiviö. Paljonpa taas kannatti sellaisia maalailla. Olen tuosta koirasta äärimmäisen ylpeä! Minulle on monta kertaa sanottu, että Heka on kaikinpuolin tasapainoinen koira, jolla on hermorakenne kunnossa eikä se ihan turhista stressaa. Niin Tiina, älä epäröi ja tee asioista vaikeita koska sellaisia ne eivät ole.

Duunit taidetyöpajalla on tosiaan taas alkaneet, mutta se tietää myös että treeni sekä -kisarintamalla alkaa tapahtua ja sen myötä blogikin alkaa elämään enemmän. 

Kesä on elokuuta vaille syksy...

Mitähän ovat ne "huikeat" asiat josta olen aikaisemmin puhunut? Nyt on aika raottaa niitä hieman...

Kaikista tärkein - me saimme Hekan kanssa agilityn valmennusryhmäpaikan ensi syksyksi! Kyllä kieltämättä pisti jännittämään kun paikat tuntuivat olevan kiven alla, mutta syyskuusta lähtien valkataan Haukkuvaarassa Julian tarkkojen silmien alla. Lisäksi jaan kouluttaja-kaimani kanssa kuuden kerran mittaisen agilityn jatkokurssin Haukkuvaarassa, josta löytyy lisätietoja seuraavaa linkkiä klikkaamalla -> KLIK! Moni jo ihmetteli että enkö aio sittenkään pitää kouluttamisesta taukoa? Pidän, mutta pidempiaikaiseen kouluttamiseen en ryhdy tämän enempää. Lisäksi olen viime keväänä ja kuluneen kesän aikana niin paljon koulutellut muita, että nyt koen enemmän tarpeelliseksi antaa sekin aika kokonaan Hekalle. Sain PopDog Ry:n puheenjohtajalta viime viikolla viestin, että kiitokseksi alkukesän junnuleirin koiratanssikoulutuksesta voin käydä hakemassa itselleni seuran logolla varustetun ulkoilutakin. Lisäksi ihastuin tuoho pinkkiin pääpantaan joten olihan sellainen sitten vielä ostettava omaksi.




Tällä viikolla aukesi ilmoittautuminen Helsingin frisbeekisoihin, kisaformaattina USDDN. Ja kuten tuosta kuvasta voi jo melkeinpä kaiken päätellä, ilmo lähti pituusheittoon ja freestyleen. Mietin hetken tuota lomaketta täyttäessäni, että laittaisinko meidät vielä toss & fetchiin, mutta koin että pituusheitossa ja freestylessa on jo riittävästi tekemistä. Treenailut on olleet taas vaihteeksi hävettävän vähäisiä, mutta en jaksa siitä stressata. Ja onhan tässä hei aikaakin vielä tehdä vaikka mitä.


Mitä muuhun elämään tulee, olen jo jonkin aikaa hiljaa mielessäni iloinnut siitä ettei tätä kaikkea väritä pelkästään koirat ja niiden kanssa harrastaminen. Olen oppinut sanomaan ei, arvostamaan vapaita viikonloppuja, nähnyt kavereita ja  huomaamattani muuttunut sekä fyysisesti että henkisesti. Halusin tälle kaikelle sellaisen ns. "loppusilauksen" ja ihana kampaaja-isäni kävikin loihtimassa minulle ihan kokonaan uuden hiustyylin. Mutta hei, ei syytä huoleen. Ei todellakaan. Koiraharrastusta ja tätä blogia en ole kuoppaamassa eikä elämän katsominen uusin silmin vaikuta suuremmin mihinkään. Harrastan, kisaan ja esiinnyn Hekan kanssa ihan samalla tavalla kuin tähänkin päivään asti olen tehnyt. Koirat ovat minulle nyt ja aina se harrastus nro 1. En ole enää Tiina joka tunnetaan vain koirien kautta, minut tunnetaan myös muutenkin.

Elokuun kansikuvakoira haussa!

Allekirjoittanutta ja Hekaa sponsoroiva Kanashop etsii elokuun kansikuvakoiraa. Tiedän että siellä blogin toisella puolella on myös muitakin Kanan vermeissä kulkevia wuffeja.


Ja voin muuten kertoa, että tuo Pehmeee!-talutin on ihan mielettömän IHANAN tuntuinen käsille, kannattaa siis osallistua!

Viimeinen lomaviikko starttaa

Torstaina olin tuomarina Keski-Suomen Kennelkerhon möllimestaruus-epiksissä. Ihan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului ottaa myös Heka mukaan, jotta olisin voinut "koeajaa" suunnittelemani radat sen kanssa. No...jokainen voi miettiä seuraavan kuvan perusteella miksi päädyin kuitenkin loppujen lopuksi jättämään Hekan kotiin.

Koiraharrastus ei katso säätä

Sade kuitenkin väistyi ja saatiin epikset vedettyä läpi suht.hyvässä säässä. Siinä sitten tuomaroidessa oma treeninälkä alkoi kasvamaan ja tänään hölkytettiin valkoisen elosalaman kanssa hallille (jonne matka muuten lyhenee reilun kilometrin verran muuton jälkeen!)

Ihan ensimmäisenä to do-listalla oli ne surullisen kuuluisat kontaktit, kuitenkin tällä kertaa vain puomi ja keinu. Keinulta varasti kerran, joskin aika hilkullisesti ja puomilla oli vähän turhan "kova" vauhti jolloin Heka stoppasi ns.kokonaan ohi. Nostatin virettä tekemällä nuo kontaktit 12 esteen mittaisen radan osana. Tarkoitu oli testata kestääkö pää vai tuleeko täysillä läpi. No ei tullut ja pää kesti. Noita on vaan ruvettava tekemään järjestelmälliseti ja enemmän osana rataa, Ei ne yksittäisenä etene yhtään mihinkään. Kun vaan keksisi mikä olisi viisainta, tänäänkin tein ne ensin yksittäisenä molemmat, kaukopalkalla sekä naksuttimella ja vasta sitten radan osana. 

Ehkä kokeilen seuraavaksi pelkkää ratatreeniä...let's see. Ohjaustekniikoista otettiin työn alle tällä kertaa leijeröinti. Kisoissa tuskin tulen koskaan sitä käyttämään, mutta mistä sen tietää vaikka joskus siihen mahdollisuus tuleekin. Irtoavalla ja estevarmalla koiralla se on oikein kelpo kuvio. 


Tietysti olisin voinut valita tuohon keppien ja itseni väliin jonkun helpomman esteen kuin puomin (joka ei antanut yhtään liikkumavaraa eteenpäin), mutta otin tietoisen riskin. Aluksi Heka hakeutui väärään väliin mutta sekin oli puhtaasti oma moka, olin liian paljon kääntyneenä väärään suuntaan. Toisella yrittämällä se onnistui kun muistin kääntää koiraa tarpeeksi ja kolmannella vielä paremmin, jonka onnistuin saamaan videolle. Heka on ihan uskomaton työmyyrä, tyyppi lukee allekirjoittaneen kroppaa vaikka selällään ja tätäkään ei oltu tehty kertaakaan aikaisemmin. Leijeröintiä kylläkin, mutta ei näin vaikeaa.

Hieman on Hekan kunnossa petrattavaa, toki hyvässä kuosissa se on mutta ihan pienepieni spaissi draivia puuttuu. Normaalisti meidän kisakausihan olisi jo täydessä vauhdissa, mutta olen tietoisesti siirtänyt sitä tämän vuoden osalta syksyyn ja vasta nyt Heka alkaa saavuttamaan sitä täydellistä kisakuntoa. Ensi viikolle on tiedossa lisää treeniä, uintia ja erilaisia kehonhallinta-tsydeemejä. Ensi viikko on viimeinen, kokonainen lomaviikko ja perinteisten treenisepustuksien lisäksi tiedossa on jotain muitakin juttuja...aika huikeita sellaisia.

Jo 4 kuukautta...

Kuva - Salla Kuikka

"Pidä minusta huolta, kun olen vanha. Älä anna minun lähteä tästä maailmasta yksin, vaan pidä minua sylissäsi kun aikani on tullut, ja silitä minua. Kaikki on helpompaa, kun sinä olet rinnallani - jopa kuolema."

Luin ko.sitaatin eräästä ryhmästä facebookissa ja se kuvastaa mielestäni äärimmäisen hyvin ja tarkasti minun sekä Jimin viimeisiä hetkiä. Enkä minä ollut Jimin rinnalla sillä hetkellä ainoa, myös Heka oli läsnä kun yhdessä jätimme Jimille hyvästit. Ikävän en halua helpottavan koskaan, se on yksi tärkeimmistä tunteista ja siten tiedän että Jimi on aina henkisesti läsnä.


"I know you're gone but i can still feel you here..."