sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Koiramessut vuosimallia 2016

That's it. Koiramessut on tältä vuodelta nähty sekä koettu ja se oli sitten sitä myöten myös vuoden viimeinen koirahäppeninki. Meidän piti alunperin olla paikalla koko viikonloppu, mutta oman itsensä kuunteleminen vei voiton ja messuilla vietimme vain lauantaipäivän. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kuvata messuista jonkinlainen myday, mutta hylkäsin idean siinä vaiheessa kun väenpaljous tuli aikamoisena yllätyksenä. Jouduin kantamaan Hekaa paljon, sillä se meinasi armottomasti jäädä ihmisten jalkoihin.


Juna kohti Helsinkiä starttasi kukonlaulun aikaan ja Heka nukkui omassa häkissään ihan koko matkan. Lemmikkivaunu oli ääriään myöten täyteen ahdettu, osa joutui jopa käytävälle koiriensa kanssa. Ei kiva. Ei liene vaikeaa arvata, että minne me kaikki oikein oltiin menossa. Meillä oli onneksi Hekan kanssa sellainen paikka, missä toinen penkki oli otettu pois ja laitettu tilalle sellainen koiralle tarkoitettu "istuin." Näin ollen sain sen häkin hyvin mahtumaan siihen ja Heka pystyi olemaan ihan omassa rauhassa.

Helsinkiin saavuttiin aikataulussa ja kulkuluvat saatuamme käytiin heti katsomassa missä sijaitsi Nutrolinin ständi. Sain laittaa kaikki ylimääräiset tavarat ja häkin ständin takahuoneeseen, jonne Hekankin sitten sai tarpeen vaatiessa huilaamaan. Ennen livehaastattelua meillä oli hyvin aikaa kierrellä messualueella ja heti ensitöiksi käytiinkin etsimässä meidän ihana panta ja- hihnasponsori, Kana. Sain valita Hekalle uuden pannan ja huomioni kiinnittyi lopulta uuteen teema-mallistoon, ukkonen & pouta. Lisätietoa tuosta uudesta teema-mallistosta löytyy TÄTÄ linkkiä klikkaamalla.


Klo 12.00 meillä oli livehaastattelu Nutrolinin ständillä, joka lähetettiin suorana myös Nutrolinin facebook-sivulle. Haastattelun lopuksi Heka näytti muutamia bravuuritemppujaan ja tässä vaiheessa monia ihmisiä pakkautui ständin eteen. Valkoinen elosalama ei tuuminut yhtään mitään, vaikka aivan sen selän takana (hipaisuetäisyydellä) oli ihmisiä tutustumassa Nutrolin-tuotteisiin.

Jos haastattelu jäi näkemättä, se löytyy taltioituna Nutrolinin facebook-sivuilta.

Heka & Anna-Liisa

Saatiin Nutrolinilta kiitokseksi aivan IHANA sponsorikassi, josta löytyi Hekalle pari putelia lisää iho & turkki-öljyä sekä allekirjoittaneelle uusi, vaaleanvihreä huppari sekä suklaata. Tapasimme myös Maijan, joka edusti messuilla Team Rokkaa. Rokan piti alunperin tulla myös paikanpäälle, mutta Rokka sairastui harmittavasti kennelyskään ja Toni flunssaan. Puhuimme tovin jos toisenkin ja puhuttiin, että Hekalle ja Rokalle täytyy funtsia tapaaminen ensi vuodelle.

Klo 13.15 meillä oli edessä melkoinen koitos, jonka suoriutumisesta ei voinut olla millään tasolla yhtään varma. Nimittäin se kuuluisa houkutusten highway. Kuuluimme Hekan kanssa kiiturit-joukkueeseen ja häiriönalaisessa luoksetulossa oli houkutuksena niin leluja, herkkua kuin ruokaakin. Kun sinne laidalle eksyi isoja pehmopalloja, olin lähes satavarma että noita Heka ei pallohulluna tyyppinä varmasti ohita.

Kuva - Marianne Pennala

Vaan kuinka sitten kävikään? Suoritus tehtiin kahdesti ja kummallakin kerralla Heka juoksi täysillä läpi, sortumatta yhteenkään houkutukseen. Maailman paras elosalama valitsee mieluummin oman ohjaajan kuin radalla olevat houkutukset. Ja saahan siltä ohjaajalta parempaa palkkaakin - oman rakkaan pikkupallon.

Ennen kotiinlähtöä olikin sitten hyvin aikaa harrastaa shoppailua. Kyllä, lähti lapasesta kuten osasin aavistaa. Pakko kyllä sanoa, että olin ehkä ihan pienesti pettynyt valikoimaan. Eniten taisi olla myyjiä eri koiranruokamerkeiltä. Paljon kuitenkin löytyi ostettavaa (tarpeellista sekä ei niin-tarpeellista), mutta niistä saatte materiaalia ja turinointia vähän myöhemmin.

Kotimatkalle lähdettiin hyvissä ajoin ja kotona olimme jo hieman ennen yhdeksää. Heka nukkui jälleen koko junamatkan ja pakko kyllä sanoa, että tämä oli Hekan käytökseltä yksi ikimuistoisimmista reissuista. Heka pystyi syömään aamulla normaalisti (yleensä se vain närppii kun tietää että jonnekkin ollaan lähdössä), junassa se nukkui mennen tullen, messuilla se pystyi myös syömään ja juomaan (kiitos FitDogin) sekä herkkujakin se söi monen tuote-esittelijän ständillä. Stressitaso pysyi siis melkoisen lailla nollasssa ja reissu kaikkinensa oli kyllä oikein onnistunut.

Nyt Heka pääsee ansaitulle huolto ja- joulutauolle, kunnes sitten ensi vuonna on edessä jälleen uudet kujeet. Kiitos kaikille ketkä kävivät meitä moikkaamassa ja jututtamassa, on aina mahtavaa tavata lukijoita tai muuten meidän julkkiskoiran tuntevia ihan kasvotusten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti