Tervetuloa kotiin Syke

Muistan kun kasvattaja laittoi juhannuksen jälkeen viestin, että "nyt se Molla juoksee!" ja alunperin elokuulle odotetut juoksut aikaistuivat. Todennäköisesti tähän oli syynä muun lauman kiimakierto. Astutus tapahtui agirotu-viikonloppuna ja siitä alkoi piinaava odotus. Onko narttu kantava vai ei? Tiineysultrassa pentujen lukumäärän arveltiin olevan kaksi, ehkä jopa kolme, mutta tiineysröntgen paljasti lopulta pentuja olevan vain yksi.

Vihdoin ja viimein 8.9.2017 ponteva, 184 gramman narttupentu tupsahti tähän maailmaan. Synnytys oli kaikinpuolin onnistunut, vaikka yleensä yhden pennun synnytykset ovat kuulemani mukaan jotenkin riskialttiimpia. Siitä alkoi sitten toiset piinaavat kaksi kuukautta kunnes tämän viikon perjantaina, 27.10.2017, sain hakea Sykkeen kotiin.


Hekan ja Sykkeen ensikohtaaminen meni mielestäni jopa paremmin kuin osasin odottaa. Heka oli jo hakumatkalla mukana, mutta toisiinsa koira pääsivät tutustumaan pihalla ennen sisätiloihin siirtymistä. Syke tutki uudessa kodissaan paikat ja sitten alkoikin sellainen iltavilli ettei tosikaan ja Heka seurasi hölmönä vierestä. Ruoka on maistunut erittäin hyvin, Syke tekee jo rutiinilla pissat ulos ja sisälle jos sattuu jotain tekemään, etsii automaattisesti tiensä pissa-alustalle. Tänään Syke on jo hakeutunut eteiseen päin kun pitää päästä ulos. Ensimmäisen yön se nukkui todella rauhallisesti ja kun itse nousin seitsemältä, heräsi myös Syke tietysti ihmettelemään että mitä täällä tapahtuu.

Syke ei ole (ainakaan vielä ja toivottavasti ei koskaan) osoittanut minkäänlaisia perskärpäsen merkkejä. Kasvattaja kyllä jo sanoikin, että se nukkui erillään lauman muista koirista yksin olohuoneessa kaksi viimeistä päivää. Sykkeen pentuaitaus sijaitsee samassa tilassa missä minä ja Hekakin nukutaan, mutta esimerkiksi tälläkin hetkellä Heka nukkuu sohvannurkassa ja Syke omassa pedissään aitauksessa. Sillä ei ole näköyhteyttä minuun eikä Hekaan. Silti se vain nukkuu eikä esimerkiksi ahdistu siitä että on yksin. Sänkyyn nukkumaan sillä ei ole asiaa siinä missä ei ole Hekallakaan. Minä tykkään siitä, että koira on itsenäinen eikä liian sidoksissa ihmiseen jolloin esim.yksinolo voi vaikeutua. Mitä yksinoloon tulee, jo eilisestä lähtien olen mennyt itse kylpyhuoneeseen ja pysynyt siellä kahdesta minuutista kolmeen minuuttiin ja tänään olen jatkanut samalla tavalla sekä käynyt ulkona viemässä roskat. Toivottavasti tämä enteilee hyvää alkua yksinololle, Syke ei ole kertaakaan herännyt vaikka olen poistunut samasta tilasta ja mennyt jo asunnon ulkopuolelle *koputtaa puuta kolmesti.*

Luulen, että myös Hekalla on vaikutusta siihen asiaan. Heka on tottunut nukkumaan ja olemaan yksin tähän aikaan päivästä ja kun se on rauhallinen, on myös Syke rauhallinen.

Kirjoittelen hieman myöhemmin Hekan kuulumisia yms, ettei tästä tekstistä tule ihan jumalattoman pitkää.

Zebec Never Say Never - "Syke"

Kuten ehkä saatatte huomata, on banneri sivun yläreunassa muuttunut kuten myös blogin nimi. Tämän viikon perjantaina meitä on kolme; minä, Heka & Syke. Olen järjestelmällisesti uudistanut myös muita sosiaalisen median kanavia mutta jos hetken aikaa vaikuttaa hieman sekavalta, pyydän kärsivällisyyttä. Kyllä tämä tästä ajan kanssa selkiytyy.

Blogi kantaa nykyään nimeä Eloa & Sykettä. Halusin säilyttää vanhasta blogista oleellisesti jotain Hekaan viittavaa ja elosalamasta muotoutui eloa. Ja koska Syke kirjaimellisesti piti sykkeet kaikilla korkealla loppuun asti, blogin nimen toinen osa tuli kuin luonnostaan. Yhdessä nämä kaksi ovat todellakin yhtä eloa ja sykettä.


Tänään olin kasvattajan mukana pentutarkastuksessa AlmaVetissä. Tämä pieni tyttö hurmasi oitis klinikan henkilökunnan. Suvi tarkisti pennun kaikinpuolin terveeksi ja elinvoimaiseksi. Sirutustakaan Syke ei noteerannut mitenkään, kun Suvi ensin puudutti sirutuskohdan geelillä. Oikea asennepentu, häntä tötteröllä paineli toimenpidehuoneen lattialla ja oli kaikkien kaveri.

Ainoa asia mitä tässä on jo useampi viikko jännitetty, on Sykkeen suu. Tai nimenomaan alaleuka. Sillä on ollut jo alusta lähtien todella vahva alaleuka ja se on kasvanut yläleuan yli. Papereihn merkittiin tänään kohtalainen alapurenta. Jotkut kasvattajat ovat sanoneet, että se voi vielä muuttua koska villakoiralla pää kehittyy epäsymmetriseen tahtiin. Sen näkee sitten. Sykkeenhän piti tulla minulle sijoituskoiraksi, mutta koska varmuutta leukojen tilanteesta ei ole eikä sitä kristallipalloa ole, siitä tulee ihan minun oma koira. Kasvattaja saa sitten sitä kyllä halutessaan jalostukseen käyttää, jos purenta vaikka sattuisi muuttumaan oikeaksi. Minuahan se alapurenta ei sinällään haittaa mitenkään, sillä agilitya yms se ei sulje pois mitenkään. Ainoastaan näyttelyt ja mahdollisen jalostuskäytön. Aika sen näyttää.

Työnarkomaanin sisuskalujen ultraus

Hekan vointi on heitellyt koko viikon laidasta laitaan, kunnes eilen illalla itselläni tuli mitta täyteen. Sydäntä särki katsoa selvästi huonovointista koiraa, jossa iltaruoka herätti suurta yökkimistä ja yölläkin heräsin kahdesti erinäisiin maiskutteluääniin. Laitoin jo illalla suoraan sanoen ihan kamalan huolipäivityksen faceen ja kun aamulla kirjauduin sinne, Suvi oli viestittänyt että nyt on syytä tarkistaa tuo koira ja hän kyllä ennättäisi sen tekemään ennen viikonloppua.

Hekalta päädyttiin ultraamaan kaikki sisuskalut sappirakkoa myöten. Vähän kyllä huoletti, että miten Heka sietäisi olla selällään siinä kourussa mutta sehän meni harvinaisen hyvin. Eikä edes tärissyt tai räpiköinyt, antoi jopa mukisematta ajella mahakarvansa myös pois. Oli lähellä, etten itse pyörtynyt kesken ultrauksen. Olin ihan varma, että sieltä tulee vähintään kuolemantuomio. Voitte siis kuvitella miten tuskanhiki muuttui helpotuksen kyyneliksi, kun siellä mahassa ei näkynyt mitään merkittäviä löydöksiä. Sappirakko on siisti, samoin myös perna kuten kaikki muutkin sisäelimet sekä mahalaukku. Ei paksuuntumia tms. Keskustelimme Suvin kanssa Hekan tilanteesta vielä tovin ultrauksen jälkeen ja voin kertoa, että hetkittäin tunsin itseni ihan ylihysteeriseksi koiranomistajaksi.


Selkokielistä diagnoosia ei ole mutta erittäin suurena epäilyksenä on, että ongelmat suoliston kanssa jatkuu ja tasapainoon takaisin saaminen vie nyt normaalia enemmän aikaa. Nyt on lisäksi ruokavaliomuutokset meneillään ja siinä on tietysti omat haasteensa. Ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä Suvin sanat: "kun Tiina stressaa, Heka stressaa ja se ärsyttää mahaa entisestään. Heka tuntuu stressaavan vielä sitäkin, kun se on niin hektinen. Tavallaan tarvitsee pakkolepoa ettei stressaannu. Sitä se liian iso moottori voi teettää. Työnarkomaani." 

Kaikella järjellä ajateltuna Suvi osuu kyllä täysin oikeaan. Ultra sulki nyt useamman eri tekijän pois, mm.sen sappirakon ja olen tästä suunnattoman helpottunut. Ja sitten jotkut vielä sanoo, että villakoirat tekee vain nakkipalan toivossa asioita. Tämä koira ei tee, se tekee töitä minulle. Sen kyllä myönnän, että tässä on yksi jos toinenkin asia aiheuttanut ylimääräistä stressiä (mm.Heka) ja en olisi ikinä uskonut, kuinka vahvasti se voi vaikuttaa koiraan. Heka sai kuitenkin käskyn jatkaa elämäänsä sekä harrastuksia kuten tähänkin asti, mutta pitää kuitenkin huoli ettei se ole koko ajan sellaisessa "tarkkailutilassa." Tiedossa on siis stressinhallintaa sekä koiralle, että omistajalle.

Ruokavalioremontti

Vaihteen vuoksi täytyy tässä pentutohinoiden keskellä kirjoitella Hekankin kuulumisia. Hiivaa on nyt häädetty sen elimistöstä kahden viikon ajan ja siihen ajanjaksoon on mahtunut niin ylä, -kuin alamäkiäkin. Oikeaan suuntaan olemme kuitenkin menossa.

Hiivahan luokitellaan yhdeksi ruoka-aineallergian/yliherkkyyden oireeksi. Minä en kuitenkaan allergiaa ja/tai yliherkkyyttä lähtenyt heti ensimmäisenä epäilemään, sillä Hekan suolistolle sopiva kuivaruoka oli vihdoinkin löytynyt ja koira oli pysynyt sillä täysin oireettomana. Mutta vain ja ainoastaan suolistonsa puolesta. Olisi pitänyt tajuta ymmärtää hieman aikaisemmin, että oikean puolen etu -ja takajalan varvasvälien punoitus ei johdu mistään kosteudesta, vaan siitä, että jokin asia Hekan ruokavaliossa oli pielessä. Jälleen kerran. Epäilykset saivat lisää nostetta siitä, että vaikka Hekan olo onkin helpottanut korvatippojen, boulardiin ja maitohappobakteerien ansiosta, tuntui että joku hidasti sitä koko ajan. Jos vain olisin osannut reagoida ajoissa, ongelma ei todennäköisesti olisi ehkä koskaan ehtinyt korvaan saakka.


Se, että onko kyseessä nyt sitten se lampaanliha vai riisi joka sitä kutinaa aiheutti, sitä en tiedä varmaksi. Epäilen kuitenkin riisiä, sillä se sisältää tärkkelystä joka on polymeroitunutta sokeria ja sokerihan nimenomaan ruokkii hiivaa. Joka tapauksessa kutinat hävisivät vuorokauden sisällä, kun lopetin ko.nappulan antamisen. Ja sen jälkeen korvasta lähti työntymään ryönää ulos oikein urakalla. Hekan korvanlehti ei myöskään enää punoita eikä se vaivaa sitä. Korva näyttää kaikinpuolin siistiltä eikä se haise. Ja mitä tulee niihin varvasväleihin, ne eivät enää punoita eivätkä kiinnostaa Hekaa laisinkaan. 

Tämä sitten puolestaan tarkoitti sitä, että ruokavalioon piti tehdä TAAS muutoksia. Riisi kuidunlähteenä karsittiin kokonaan pois ja sen tilalle tuli sokeriton pellavasiemenrouhe. Idean siitä sain erään koiraharrastajakaverini kautta, joka on jo vuosia syöttänyt omille koirilleen raakaruuan ohessa kuidunlähteenä pellavasiemenrouhetta. Kyllä siinä tuli taas hetken jos toisenkin mietittyä, että entä jos nyt maha sanookin poks. Ei onneksi sanonut, melkein uskallan jo väittää, että tuo pellavasiemenrouhe on ollut Hekan mahalle jopa vieläkin parempi vaihtoehto. Pelkällä liha/pellavasiemenrouhelinjalla en kuitenkaan voi täysipainoista ruokavaliota tarjota, joten jälleen kerran oli edessä valtava nappulamerkkien syynäys sekä tutkiminen. Pitkän pohdinnan ja etsinnän jälkeen sellainen löytyi: Acana Single - Yorkshire Pork. Se sisältää vain ja ainoastaan possunlihaa sekä erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja maroja, mutta ei yhtään perunaa, viljoja. Ainoa asia mikä minua siinä eniten mietityttää on sen sisältämä possunrasva. Muistanette mitä puhuin taannoin siitä kananrasvasta. En todellakaan halua mahan kanssa samanlaista rumbaa kuin kesällä, kun se vihdoin ja viimein on mennyt parempaan suuntaan. Mutta sen sitten näemme, kun Heka on ehtinyt syömään ko.nappulaa pidempään. Maistuvuuden kanssa ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia, tosin Heka on saanut nappuloita aamuisin vain 3-4 kpl. Haluan totuttaa sen siihen mahdollisimman hitaasti ja asteittain. Aika sen sitten näyttää.

Nyt jos koskaan on kaikki varpaat ja sormet niin ristissä kun ne vaan voi olla.

Pet2Home.fi

Elokuussa sain oppisopimuskoulutukseni päätökseen vain ja ainoastaan kiitettävin arvosanoin. Ehdin 3 viikkoa tuumailemaan sekä miettimään tulevaa, kunnes hauskojen sattumusten sekä verkostojeni kautta lähdin osaksi uudenlaista lemmikkieläinpalvelua, missä vastaan nimenomaan markkinointiviestinnästä sekä somenäkyvyydestä. Samalla suoritan markkinointiviestinnän ammattitutkintoa ja luon tulevaisuutta yhdessä Mervin sekä Kaisan kanssa. Mervi ja Kaisa ovat siis yrittäjät Pet2Home.fi:n takana ja minä liityin remmiin mukaan syyskuun loppupuolella. Vihdoin ja viimein pystyn yhdistämään itselleni 2 erittäin tärkeää asiaa; työn ja koirat. En voisi toivoa enempää. Pidemmittä puheitta haluan nyt blogin puolella tuoda hieman enemmän esille, että mistä oikein on kysymys.


Mikä on Pet2Home.fi?

Pet2Home.fi on suomalainen verkkokauppa lemmikin turvaksi. Palvelulla ja tuotteella halutaan varmistaa, että mahdolliset karanneet tai kadonneet lemmikit löytävät kaikki tiensä takaisin kotiin, vaikka omistajat olisivat hetkellisesti saavuttamattomissa.

Palvelun ehdoton valtti on lemmikin tietojen muokkausmahdollisuus. 

Palvelun ei ole tarkoitus korvata mikrosirua tai tatuointia, mutta otetaan asiaan liittyen yksi kuviteltu esimerkki:

Lenkkeilijä kohtaa irrallaan olevan koiran myöhään illalla eikä omistajaa näy missään. Koiralla on kuitenkin kaulassaan panta tai päällään valjaat, jossa on kiinnitettynä ID-merkki. Merkin kääntöpuolelta löytyy koiran henkilökohtainen koodi sekä internetsivujen osoite, jonne koodin syöttämällä järjestelmä näyttää löytäjälle karkulaisen sekä omistajan tiedot. Palvelua varten tarvitaan vain internet-yhteys. Löytäjän ei siis tarvitse lähteä selvittämään mistä löytyisi lähin löytöeläintalo, saatika ottamaan selvää mistä voisi löytyä mikrosirunlukija. Näin ollen karkuri pääsee nopeasti takaisin omistajansa ja/tai hoitajansa luo, ilman ylimääräisiä löytöläreissuja.

Palvelun ehdoton valtti on lemmikin tietojen muokkausmahdollisuus. Jos/kun lemmikinomistajalla on tiedossa esim.lomamatka, lemmikin tietoihin on mahdollista käydä vaihtamassa sinne omien tietojensa sijasta hoitajan yhteystiedot. Näin ollen mahdollisen karkaamisen tapahtuessa ja lemmikin löytyessä se tavoittaa sen hetkisen haltijan/siitä vastuussa olevan henkilön. 

Lisäplussaa Pet2Home.fi tarjoaa myös sen suhteen, että järjestelmään on mahdollista lisätä tiedot siitä, mikäli lemmikillä on jokin sairaus sekä siihen liittyen mahdollinen lääkitys. Tämän ja kaiken muun lemmikin löytäjä saa selville pelkän internet-yhteyden avulla. Aika kätevää eikö?


Miten se toimii?

Tiivistetysti. Se on helppoa. Klikkailet itsesi vain Pet2Home.fi-verkkosivulle ja ohjeiden mukaisesti luot sinne lemmikillesi oman lemmikkiprofiilin. Tämän jälkeen saat käyttöösi joko valitsemasi pannan ID-laatalla tai erillisen, omaan pantaan tai valjaisiin kiinnitettävän merkin jossa on lemmikkisi oma, henkilökohtainen koodi. Profiilin luominen kustantaa vain 12 euroa ja riippuen siitä haluatko pannan laatalla vai pelkän merkin, tämä kustantaa 12-16 euroa. Yhteensä koko paketille tulee siis hintaa 24-26 euroa ja palvelu on voimassa kokonaisen vuoden. 

Hekalta löytyy oma, pantaan kiinnitettävä ID-merkki jonka saa tarpeen mukaan vaihdettua mikä panta on milloinkin käytössä. Myös Syke liitetään vielä tämän vuoden puolella Pet2Home.fi-palveluun.

Pet2Home.fi-palveluun voit käydä tutustumassa joko nettisivuilla ja/tai facebookissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai jotain muuta mielen päälle? Aina saa ja pitää kysyä.

Pentupölinää - valmistautumista

Nyt niitä sitten alkaa tulla. Nimittäin pentupäivityksiä. Joten pyydän jo etukäteen anteeksi te siellä ruudun toisella puolella, jotka ehkä parhaillaan podette pahimman luokan pentukuumetta. Joka tapauksessa meillä valmistaudutaan pennun tuloon kovalla tohinalla. Eniten olen tässä vaiheessa panostanut Hekan valmistelemiseen, ettei asia (toivottavasti) tule sille ihan kamalan suurena järkytyksenä. Kävin hankkimassa Sykkeelle ihan uuden fleecepeiton, jonka vein kasvattajalle vajaat 2 viikkoa sitten ja sain vaihdossa tilalle jo pentulaatikossa olleen pyyhkeen. Hekaa totutetaan pennun tuoksuun yms hajujen avulla. Kovasti se onkin tuota nyt jo meillä olevaa pyyhettä nuuskutellut ja jopa pitänyt lähellään. Fleecepeiton käyn hakemassa tänne takaisin joko ensi viikolla tai sitten sitä seuraavalla. Lisäksi pennun tavarat ovat olleet esillä jo jonkun aikaa olohuoneen nurkassa ja Heka on niitä silloin tällöin käynyt tutkiskelemassa.

Asuntoa olen jo pikkuhiljaa muokannut sopivaksi pentuaikaa varten. Koska asunnossani on laminaattilattiat, olen entistäkin tarkempi ettei vahinkoja niiden päälle sattuisi. Pappani on luvannut toimittaa minulle eri kokoisia muovimaton palasia, joilla peitän lattioista ainakin osan. Kasvattaja on tosin luovutusikään mennessä saanut opetettua kaikki kasvattamansa pennut tekemään tarpeensa joko sanomalehdelle tai pissa-alustalle, mutta vahinoja tottakai tulee tapahtumaan ja osa osuu melko varmasti myös laminaatille. Vahingot kuitenkin pyritään minimoimaan niin hyvin kuin se ikinä vaan on mahdollista. Vuodenaika tulee omalta osaltaan aiheuttamaan lisähaasteita sisäsiisteyden opettelussa, mutta sitä en kovin isona murheena pidä.


Hankitut tavarat
*Pentuaitaus
*Oma peti (hommasin jo samantien sen verran isomman, että Syke mahtuu sinne kasvaessaankin.)
*Ruoka -ja juomakuppi
*Pissa-alustoja
*Simple Solution-puhdistusaine
*Vaaleanpunainen aktivointipallo
*Adidog-huppari
*Juoksuhousut
*Hurtan sadetakki
*Matolääkkeet
*Nutrolin-pentuöljy ja kassi
*Mush Vaisto-puppy violetti pussi

Kotoa jo valmiina löytyvät tavarat
*Kantolaukku
*Kevythäkki auton takaosaan
*Leluja
*Yleisimmät turkin -ja terveydenhoitoon liittyvät tarvikkeet

Vielä tuloillaan olevat tavarat
*Pentupanta -ja hihna
*FitDogin PuppyBooster-juomajauhepussit
*Yksi isompi Adidog-huppari

Ihan varmana unohdin joltakin listalta jotain, mutta eipä tuo maailma siihen kaadu. Sponsorilahjoina Syke on tosiaan saanut Nutrolinilta pentuöljyä ja kassin sekä Hekan voittamilla lahjakorteilla hain sille ilmaiseksi yhden pussin Mushia pakkaseen. Seurakaveriltani sain ostettua käytettynä Hurtan sademanttelin, sillä selvitään varmasti ensi kesään saakka. Kasvattajalta Syke tulee saamaan mukaansa pentupakkauksen, jossa on valmiiksi 2 kg tuttua penturuokaa joten ruokiin ei ole tarvinnut alkuvaiheessa itse käestää.

Eniten hilpeyttä varsinkin kavereideni keskuudessa on aiheuttaneet nuo juoksuhousut. Eihän vielä ole edes minkäänlaista varmuutta siitä, minkä kokoinen Sykkeestä edes kasvaa. Kuitenkin tässä vuosien mittaan olen törmännyt niin moneen tapaukseen, missä narttu on joko a) keplotellut itsensä housuista pois koska ne ei ole kivat päällä tai b) maannut sohvannurkassa liikkumattomana koska housut on niin hirveät. Siinä missä tulen alusta asti totuttamaan Sykettä turkin -ja kynsienhoitoon, niin aion totuttaa sitä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa myös noihin juoksuhousuihin. Positiivisin vahvistein. Jotenkin koen sen koiran kannalta paljon mukavampana, että pöksyt on sitten itse h-hetkellä niin tutut, ettei niiden kanssa tarvitse ruveta draamailemaan. Lisäksi meidän treenihallilla myös juoksuiset nartut saavat treenata pöksyt jalassa, joten siinä on yksi hyvä lisäsyy totuttaa pentua niihin jo melko varhain. Posti ei ole vielä toimittanut meille tilaamiani pentupantaa ja hihnaa sekä FitDogin PuppyBoosterit lähtevät matkaan nyt tulevalla viikolla. Lisäksi jouduin tilaamaan Sykkeelle yhden isomman hupparin, sillä tyttö tuntuu kasvavan sotanorsun mitalla ja se tuskin kahta viikkoa kauempaa mahtuu tuohon, joka sille tällä hetkellä on jo hankittu. Ja pitäähän tytölle nyt olla vähän sitä pinkkiä, ei enää Hekan tarvitse olla sijaiskärsijä värin suhteen. Hekalle tilasin uuden kevythäkin autoon, joten sieltä jo löytyvä, vaaleanpunainen häkki siirtyy Sykkeelle.

Ajattelin seuraavaksi kirjoitella hieman ajatuksiani siitä, mitä lisähaasteita se tuo kun taloudessa on uros sekä narttu ja molemmat ovat kaiken lisäksi leikkaamattomia. Se nimittäin tuntuu kiinnostavan monia, joten stay tuned.

Syyskuun agilitypäivitykset

Vaikka tässä nyt tuntuu sattuvan sekä tapahtuvan, ollaan me silti päästy viimeisten 2½ viikon aikana treenailemaankin. Tauko itseasiassa oli siinä määrin tehnyt meille molemmille hyvää, että ajattelin ilmoittaa Hekan tänä viikonloppuna järjestettäviin kisoihin. No...ei se sitten onnistunut as you know.

Syyskuun toiseksi viimeisellä viikolla päästiin huristelemaan Top Teamin rataharjoituksella ja Hekalla oli vire (vaihteeksi taas) aivan liian korkealla, nimittäin vedättäessäni sitä Heka ei kiihdyksissään arvioinut aidalle lähestymistä ollenkaan. Tämä johti sitten siihen, että Heka mätkähti suoraan rimaa päin, se kieri kolme kertaa maassa akselinsa ympäri ja nousi hetken päästä seisomaan ihan torvelon näköisenä. Koira oli sitä mieltä, että "eihän tässä mitään tapahtunut, hanaa vaan", mutta itse keskeytin treenit siihen ja maailma oli taas hetken aikaa omassa päässä ihan murusina. Onneksi vastikään koirahierojaksi valmistunut kaverini, Linda, pääsi tarkistamaan tilanteen heti seuraavana päivänä.


Luojan kiitos tälli oli aiheuttanut vain pientä, pintapuolista jumia jotka Linda sai todella hyvin auottua laserin ansiosta. Hekahan ei liiemmin hieronnasta perusta, pikemminkin se inhoaa sitä, sillä ko.hoitomuoto on tuntunut siitä vuosia sitten kivuliaalta. Ihmetys olikin suuri, kuinka hyvin Heka Lindan käsittelyssä rentoutui ja oli ihan viittä vaille painumassa unten maille. Taidettiin saada se kaivattu hoitomuoto vahvistukseksi Hekan huoltotiimiin.

Saman viikon lauantaina seuramme järjesti piiiiitkästä aikaa epikset, minne mekin Hekan kanssa osallistuttiin. Tarkoitus oli katsoa koiran kisakuntoa sekä ohjata maksikoirille sopivilla ohjauksilla, linjoja pitkin. Video kertokoon lopputuloksen.


Itseasiassa nuo epikset vahvistivat ajatukseni siitä, että ilmoitan Hekan lokakuun kisoihin. Toisin tässä nyt kuitenkin kävi.

Viime viikolla treeneissä sen sijaan oli teemana nollaratahaaste ja pakko kyllä sanoa, että jotenkin osaan itse asennoitua tämmöiseen paljon paremmin kuin "perinteisiin" treeneihin. Vaikka virheitä sattui, jatkoin silti sinnikkäästi eteenpäin vaikka happi meinasi loppua. Julakin sanoi, että omistan ihan selkeän kisapään, mutten treenipäätä. Että sillei. Tällä kertaa Hekan päänuppikin oli ensimmäisen kierroksen jälkeen selvästi tasaisempi ja siitä jos jostain kertoo alla oleva video.


Juuri tuolta meidän agility näyttää parhaimmillaan. Hekalla on loistava fokus esteille ja lisäksi sen suuri plussa on irtoavuus. Minä kun hoidan oman tonttini ja Heka omansa, on meidän meno radalla suoraan sanoen kuin tanssia.

Taistelu hiivaa vastaan

Kun vihdoin ja viimein aletaan pääsemään normaaliin elämään sekä harrastusrytmiin kiinni, kaikessa tapahtuukin yhtäkkiä täyskäännös. Näin on käynyt tänä vuonna valitettavan usein ja niin myös tällä(kin) kertaa. Tai no, ehkä pitäisi kuitenkin olla iloinen että kyse ei ole sentään elämästä ja kuolemasta. Mutta kyllä se kirpaisee kun hetkessä kaikki on taas yhtä stressiä ja huolta.

Kiinnitin jo sunnuntaina jonkin verran huomiota Hekan käytökseen, jolloin se ei ravistellut itseään täydellä voimalla. Mielessäni kävi heti, että ehkä sen niska on jotenkin jäkissä kun viime viikolla on kuitenkin esiinnytty kahdesti ja treenattu. Hieronnan aikana ei ilmennyt mitään normaalista poikkeavaa, joten en asiasta liiemmin huolestunut. Kunnes sitten eilen ravistelu hieman lisääntyi, mutta edelleenkään Heka ei tehnyt sitä ollenkaan normaalisti. Joskus se on vastaavalla tavalla ravistellut itseään, jos korviin on päässyt kasvamaan hieman pidempiä karvoja. Näppäränä ajattelin samantien tarkistaa ne korvat, nyppiä korvakarvat ja laittaa lopuksi molempiin puhdistusainetta.

Jo ensimmäistä karvarantua ulos vetäessäni mukana tuli tummanruskeaa, kuivuneen oloista eritettä ja  mitä enemmän sain karvoja nypittyä, sen enemmän sieltä tuli ryönää ulos. Putsatessa tuppeloon tarttui vielä vähän lisää kuraa ja Heka kävi iltaa kohden vaisummaksi sekä selvästi kipeän oloiseksi. Viestittelimme Suvin kanssa ja rimadylin voimalla pystyttiin odottamaan tähän aamuun saakka, kunnes Teppo saisi konsultoitua Hekan ropelit. Onhan se Teppo kuitenkin oikea velho korvasairauksissa.


Minulla oli asiasta omat epäilykseni ja aavistukseni, että mistä oikein on kysymys. Teppo sitten vahvisti, että olin osunut täysin oikeaan. Koska Hekalla on ollut poikkeuksellisen pitkään ongelmia suoliston kanssa (ensin ruokavalio-ongelmat, sittemmin suolistotulehdus ja viimeisimpänä se ripuli -ja oksennustauti), sen elimistöstä ovat lähes kaikki hyvät bakteerikannat tuhoutuneet ja se on saanut hiivan repeämään liitoksistaan, joka on pesinyt oikeaan korvaan sekä vasemman etu -ja takajalan varvasväleihin. Liika hiiva ei ole koskaan hyvästä ja siinä on myös syy sille, että miksi ruoka ei odotetulla tavalla Hekaan tartu. Eihän se tartu, jos joku siellä sitä jarruttaa. Se jarruttaja on kirottu hiiva ja se täytyy nyt saada häädettyä Hekan elimistöstä. Tepon ottama mikrobinäyte antoi viimeisen vahvistuksen sille, että kyseessä todellakin on hiiva.


Hoitona on nyt 10-14 päivän korvatippakuuri, jonka aikana korvakäytäviä huuhdellaan lisäksi 2-3 kertaa viikossa Otoclean-liuoksella. Vaan ei tämä vielä tähän pääty, vaan Hekaa myös pestään 2 kertaa viikon välein Malaseb-shampoolla ja sen ruokavaliota buustataan maitohappobakteereilla. Paraneminenhan lähtee suolistosta ja kun tilanne siellä saadaan kohenemaan, vaikuttaa se automaattisesti kaikkeen muuhunkin. Kaapissa on myös jäljellä Anicolin boulardii-valmistetta joka on todettu hyväksi valmisteeksi hiivan häätämisessä, joten sitä laitetaan nyt tästä illasta eteenpäin iltaruuan sekaan. Kontrolli on tippakuurin lopussa ja nyt jos koskaan oikeasti toivon sitä, että tilanne on siihen mennessä rauhoittunut. Muutoin Hekalla on mahdollisesti edessään korvakäytävän video-otoskopia. Eli tähystys. Hekaa on jouduttu rauhoittamaan kuluneen vuoden aikana kolmesti ja ihan jo sen vuoksi toivon, ettei tähystystä jouduta tekemään. Toki jos tilanne ei rauhoitu ja muuta vaihtoehtoa ei ole, tietenkin se tehdään. Mutta siitä lähdetään, että tämä hoitosuunnitelma riittää saamaan hiivan kuriin ja korvan kuntoon. Vasen korva oli erittäin siisti ja puhdas kuin mikä.

Heka oli klinikalla aivan ihmeissään, kun Suvi ei ollut sitä tutkimassa. Suvihan ohjasi meidät samantien Tepolle, kun hänellä on se paras osaaminen korviin liittyvissä ongelmissa. Kun Heka yhdessä hetkessä kuuli Suvin äänen oven takaa, se terästi korviaan ja meni häntä pystyssä ovelle. Sitten kun sieltä tulikin Teppo, Heka veti liinat kiinni ja peruutti tuolin alle. Homma kuitenkin hoitui hyvin ja hienosti Heka antoi Tepon ottaa korvasta näytteen yms.

Mitäpä tähän nyt voi enää muuta sanoa? Harmittaa.