Lotta Vuorelan valmennus osa 2

Voihan sitä vappua viettää ihan aksaamallakin. Tänään oli pitkään odotettu Lotta Vuorelan valmennus Jattilassa. Mehän ollaan käyty Hekan kanssa Lotalla viimeksi hieman yli vuosi sitten ja tykästyin jo silloin. Nyt tarjoutui uusi mahdollisuus ja tottakai siihen tartuttiin.

Lotta oli suunnitellut 28:n esteen radan, jossa oli paljon liikkuvuutta. Näin ollen ohjaajan piti olla skarppina ja kartalla ihan koko ajan. Pitäähän sitä olla muutenkin, mutta tällä radalla se korostui oikein kunnolla. Paljon välistävetoja ja takaakiertoja.

Alku 1-4 oli kyllä mielenkiintoisin osuus. Aidat olivat miltei samalla tavalla kuin tammikuussa Jennan valmennuksessa - ainoana erona nyt oli se, etteivät ne olleet linjassa toistensa kanssa. Näin ollen koiraa ei pystynyt ohjaamaan ihan samalla tavalla, siellä piti käyttää myös vetokättä ettei koira lähtenyt lukemaan aitoja takaakiertoina.


Harmittaa vähän kun tuo alku kokonaisuudessaan ei tullut videolle. Mutta Hekallehan tuo oli varsin helppo, se on niin irtoava ja hyvän estefokuksen omaava koira. Yleensä ensimmäinen 10 minuutin treenaika menee yhdeksi pelleilyksi, mutta yllätyin täysin kun paahdettiin samantien koko rata loppuun asti. Aitojen 17-18 välistävetoa hinkattiin sitten toisella puolikkaalla ihan huolella. Tuolla radalla oli yksi "haamu-aita" ja kun itse varoin sitä ko.kohdassa jatkuvasti, Heka luki 18.aidan joka kerta takaakiertona. Sitten kun unohdin varoa, olkavarret sojotti väärään suuntaan. Aarrgghh! Hekaa pitikin sitten palkata että se ylipäätään lähti reagoimaan vetokäteen. Muut välistävedot kyllä sujui, mutta tämän kanssa oli vaikeaa.

Lotta totesi saman asian kuin Julia 2 viikkoa sitten. Vaikka Heka on minikoira, sitä on ohjattava kuin maksia sen nopeuden, kiihkeyden, irtoavuuden ja estehakuisuuden takia.


Heka treenasi tänään ensimmäistä kertaa suojasidokset molempien etujalkojen ranteissa. Miksi? Koska sille sattui ko.hallissa se kynsiepisodi 1½ kuukautta sitten enkä halunnut ottaa yhtään riskiä että näin tapahtuisi uudestaan. Ei kyllä vaikuttanut vauhtiin mitenkään, hyvä jos edes tajusi koko asiaa.

Aktiivinen viikko

Heti alkajaisiksi varmasti heitetään ilmoille koko viikon h-hetki. Heka sai keskiviikkona keesinsä takaisin! Ihan kuin koko koira olisi saanut osan identiteettiään takaisin, jotenkin tuo keesi tekee kokonaisuuteen sen viimeisen silauksen.

Tämä viikko on ollut täynnä yhtä sun toista häppeninkiä ja seuraavat juoksulenkit saavat odotella reilusti ensi viikkoon, huomenna mennään vielä Lotan valmennukseen ja sunnuntai pyhitetään levolle ja rentoutumiseen. Tiistaina oltiin aamupäivästä iltaan asti menossa. 

Olin töiden puolesta suunnittelemassa yhdessä Lumo-pajan kanssa tulevaa näytöstä taidetyöpajan syntymäpäiväjuhllle ja perehdytimmekin nuoria koirankoulutuksen saloihin yhdessä Annan kanssa koko iltapäivän. Heka teki hienosti töitä sille entuudestaan täysin ventovieraiden nuorten kanssa, haki heihin kontaktia ja olikin kiva kuulla jälkikäteen kuinka hyvältä nuorista tuntui onnistua. Se on yksi parhaista asioista tässä työssä.


Pikaisen kotona pyörähtämisen jälkeen hurautettiin suoraan Haukkuvaaraan, jossa päästiin juoksemaan Pertti Siimeksen 3.lk:n kiemuroita. Tai no miten sen nyt kukin haluaa tulkita, mutta radasta pystyi suoriutumaan ihan perusvalsseilla ja sokkareilla. Itselleni ei tullut ensimmäisellä kierroksella edes hiki, sillä päästiin 32 esteen radasta peräti esteelle nro 20 asti. Valssit oli meille vaikeita, Julia nimittikin ne samantien valutusvalsseiksi. Sainkin neuvoksi ohjata ikäänkuin seinää kohti kääntyessä, aivan kuin olisin ohjaamassa Hekaa aidasta ohi. 

Kun noista valsseista pääsi perille ja sain koiran reagoimaan ajoissa, päräytettiin rata sitten ihan loppuun asti.

Radan loppuosa oli sikäli mielenkiintoinen, että kepeiltä mentiin suoraan mutkalla olevaan putkeen ja näiden kahden esteen välissä oli puomi. Kysyin Julialta mahdollisuutta kokeilla layerointia, putki kyllä imisi Hekaa sen verran paljon että saattaisi onnistua. Onnistuihan se, taisi olla ehkä jopa parasta layerointia mitä Hekan kanssa on tehty.


Eilen Heka pääsi taas vaihteeksi töihin mukaan, sillä suunnattiin sieltä suoraan Forumin Seppälän vappuhulinoihin esiintymään. Mistä itse yllätyin täysin, että Heka EI HAUKKUNUT kahden esityksen aikana kuin yhteensä about 7 kertaa. Yleensä Heka aloittaa suoran huutamisen heti, kun annan luvan käynnistää musiikin mutta ei. En edes muista koska viiimeksi koiratanssi on tuntunut näin kivalta. Nuo hetket antoivat pientä uskoa siihen, että olisi vielä joskus kiva päästä edes kerran kisaamaan...

Kiire

Tällä(kin) hetkellä pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta kuin päivittämässä blogia. No joka tapauksessa oli niin tai näin, otin viime viikolla töistä lainaan Canon 7D-rungon ja siihen ultrasonic 70-200mm objektiivin. Sain jo aikaisemmin kuulla, että ko.objektiivi on ihan omiaan esim. sellaisia kuvia ottaessa jossa on paljon vauhtia sekä liikettä. Enkä kyllä voi kiistää sitä.


Kamerasta ja kuvaamisesta puheenollen, innostuin pitkästä aikaa kuvailemaan meidän fribailuja perjantaina töiden jälkeen. Sen kerran kun olet äärimmäisen tyytyväinen treeneihin ja olet innoissasi, kun sait sellaista matskua taltioitua, jostain syystä videoeditori kaatuu tallennuksen viime metreillä. Olen kokeillut jo 4 neljä kertaa ja lopputulos on aina sama. En sitten tiedä onko ongelma vanhassa läppärissä (jolla siis teen editoinnit vieläkin), mutta minä en ole luovuttaja enkä luovuta tämänkään kanssa. Video tulee tallentumaan ja laitan sen tänne näytille. Piste.


Kiirettä on pitänyt ja pitää edelleen. Eilen olin tänä keväänä viimeistä kertaa kouluttamassa Pop Dogin jatkokurssia, jonka jaoin puoliksi toisen kouluttajakollegan kanssa. Koulutettavia kertoja kertyi molemmille 3 kappaletta. Pakko kyllä todeta että niin kivaa kuin se kouluttaminen onkin ja on ihanaa viedä oppimaansa eteenpäin muille, ei oma aika ja jaksaminen tällä hetkellä riitä yhtään enempää koulutusten suunnitteluun tai niiden pitämiseen. Koska oli koiranpäivä, otin Hekan hallille mukaan ja teimme sitten laiskaa agilitya kun minä ohjasin valkoista elosalamaa istuen paikoillani, maasta käsin. Videon voi käydä katsomassa meidän instagram-tililtä, linkki löytyy oikeasta sivupalkista some-osiosta.

Tänään käytiin taas Hekan kanssa juoksulenkillä kun aurinko alkoi paistamaan ja ilma lämmetä. Huomenna Heka lähteekin jälleen töihin mukaan, kun vietämme iltapäivän Könkkölässä lumo-pajan nuorten kanssa suunnitellen yhtä hulppeaa häppeninkiä toukokuulle. Sieltä hurautetaan suoraan Haukkuvaaraan valmennukseen. Keskiviikkona oli tarkoitus mennä SBY:n alaosaston mätsäriin kuvaamaan, mutta kuvaushommat vaihtuikin pesu ja- trimmauspuuhiin. Torstaina esiinnymme Hekan kanssa kauppakeskus Forumin Seppälän myymälässä ja eihän tuota nyt voi tuollaisena röllinä mihinkään viedä. Lauantaina on odotettu Lotta Vuorelan valmennus ja tuntuu että mitä lähemmäs kesää mennään, sitä enemmän on kaikkea. Mutta olkoon, kesä on sitä parasta aikaa meille harrastaa, mennä, reissata ja kisata.

Pajanuorten mannekiinikoira

Edellinen viikko oli varsinainen aktiivi-viikko. KuVi-pajan nuorien perjantai-iltapäivän ohjelma oli vielä torstaina auki ja ehdotin, että haluaisivatko he kenties kuvata valkoista elosalamaa kun säätiedotuskin ennusti ihan loistavaa keliä ko.päivälle.

Niinhän siinä kävi että Hekan ei tarvinnut jäädä ko.perjantaina kotiin, vaan tyyppi lähti reteesti mukaan töihin.




Heka suosittelee - Back On Track

Back On Track on ollut meillä jo vuodesta 2011 lähtien yksi tärkeimmistä, ellei jopa ratkaisevimmista tekijöistä Hekan kehonhuollossa.

BOTia (joka on meillä toppaversio) käytän Hekalla pääasiassa ennaltaehkäisevästi, mm. lämmittely ja- jäähdyttelylenkeillä sekä talvisin ja syksyisin jos odottelua treeneissä ja/tai kisoissa tulee normaalia pidempään. Lisäksi meillä on BOTin minipeitto, joka kulkee aktiivisesti mukana mm.kisareissuilla häkin pohjalla ja kotonakin laitan sen Hekan petiin ennen ja jälkeen treenien. Hyvin tyytyväisenä valkoinen elosalama käpertyy sen päälle nukkumaan ja usein sen löytääkin nukkumasta asennosta, jossa ketarat sojottaa kohti kattoa.


BOTin aktiivinen käyttö on selvästi vähentänyt mm. selän, lantion sekä rintarangan alueen jumeja. Kaikki vaikuttaa tietysti kaikkeen, mutta tulokset puhuvat puolestaan ja kyllä se on ihanaa katsoa esim.treenien tai kisasuorituksen jälkeen koiraa, joka liikkuu normaalilla askelpituudella selkä suorassa.


Ainoa ja hyvin pieni miinus tulee tuosta takin etuosan tiukkuudesta. Hekalla on suht.lihaksikas rintakehä ja kiristysnyörit ovat aina niin löysällä kun se vaan on mahdollista. Mielessä on jo pitkään kytenyt ajatus verkkoloimen hankkimisesta, tuo toppaversio alkaa olla jo ehkä hieman liian kuuma näin keväällä ja ilmat senkun lämpenee koko ajan. 

"Minikoira jota täytyy ohjata kuin maksikoiraa"

Viikko lähtikin tehokkaasti käyntiin, kun maanantaina Heka kävi Annin kartturoitavana ja eilen juoksi sitten vuorostaan allekirjoittanut.

Rata tuntui taas kerran tutulta ja kyllä, siellä oli Tiian valmennuksesta tuttuja kohtia, mm.kaksi putkea "sisäkkäin." Viime viikkoon verrattuna tämähän oli jo omalta osalta ihan siedettävää menoa. Vähän oli pieniä vaikeuksia mm.rytmityksen ja ehtimisen suhteen ja Julian kanssa naurettiinkin, että miksi se asenne löytyy vasta monen jankkaamiskerran jälkeen. En tiedä. En todellakaan tiedä. Jos viime viikolla päästiin räpiköiden juuri ja juuri 18.esteelle asti, eilen hurautettiin 31.esteelle asti. Aika roima parannus. Mitä tulee näihin rytmittämisiin ja ohjausvalintoihin, Julia totesi että Hekaa ei todellakaan voi ohjata kuin minikoiraa, sitä on ohjattava kuin makseissa bordercollieta. 

Tänään saapui FitDogilta kauan ja hartaasti odotettu paketti. Menin aivan sanattomaksi. Jauheita pitkäksi aikaa, uusia shakereita (vanhat alkoivat jo vuotamaan runsaan käytön seurauksena) ja erilaisia oheistuotteita. Siis suoraan sanoen...vau! Kiitokset FitDogille vielä tätäkin kautta! Ollaan Hekan kanssa erittäin otettuja siitä, että saadaan olla omalta osaltamme näyttämässä kuinka suuri hyöty näistä tuotteista on meille ollut. Ja tulee olemaan jatkossakin.


Tiiasta puheenollen, viestiteltiin puolin ja toisin tuossa alkuviikosta. Sovittiin samantien yksäri kesäkuulle ja päästään sitten vihdoin ja viimein "koeajamaan" Hekan kanssa koirakeskus Metkan keinonurmi. 

Kiekkoilukausi avattu

Mistä tietää että kevät on vihdoin ja viimein tullut? No tietysti siitä, että suurin osa nurmikentistä on sulanut ja kuivunut. Sehän tietää kiekkoilukauden avausta!


Mitään erillisiä kiekkotreenejä en ollut edes ajatellut, sillä otin mukaani vain hyperflexin ja ajattelin siinä reilun kolmen tunnin metsälenkillä heitteleväni satunnaisia kertoja pituutta. Vaan eipä sitä sitten kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun päädyttiin matkan puolivälissä Viitaniemen isolle nurmialueelle ja houkutus kävi ihan liian suureksi.

Harjoiteltiin ihan vaan yksittäisiä temppuja, mm. selän takaa heittoja ja kyllä niistä olohuoneen heittotreeneistä ämpäriin on selvästi ollut hyötyä. Mitä nyt yksi jos toinenkin maljakko on hajonnut. Hekan koppausvarmuus on parantunut huomattavasti, kun itse osaa heittää oikein eikä kiekko lentele kuonolle. Olen pitkään ihaillut sitä temppua, missä koira on ohjaajan selässä paikoillaan ja sille heitetään kiekkoa ikäänkuin multiple-tyylillä. Hekalle tämä on ollut melko vaikeaa siitä syystä, että en ole osannut itse heittää sitä kiekkoa oikein. Koiralla oli kuitenkin sopiva vire ja ajattelin että mikäpäs siinä, kokeillaan. 

Vähän hetsaysta, kertalaakista koppi ja todella itsevarmasti! Vitsit että voi olla tyytyväinen, olen niin kauan halunnut saada tämän toimimaan ja nyt se sitten onnistui.

Tänään olikin sitten tiedossa vuoden ensimmäinen tuomarointikeissi. Olin tuomaroimassa pieniä pentuja Keski-Suomen belggareiden järjestämässä mätsärissä. Niin kiva, mutta silti joka kerta aina yhtä haastava pesti kun tekisi niin kovasti mieli palkita kaikki koirat!

Kuva - Keski-Suomen Belgianpaimenkoirat

Veitsenterällä

Viime viikonlopun mölleilyistä jäi kirjaimellisesti aika nihkeä maku suuhun. Sanan jokaisessa merkityksessä. Siksi odotinkin kuluneen viikon tiistaita, että päästäisiin valmennuksessa korjaamaan ne epäkohdat joita Heka tuppasi harrastamaan.

Rata jäljitteli Sami Topran rataprofiilia ja kun tutkailin sitä facebookissa jo maanantaina, näytti se oudon tutulta. Syykin selvisi, mehän oltiin treenattu ko.rataa Tiian valmennuksessa 2 vuotta sitten. Siellä oli kuitenkin pieniä eroja ja nimenomaan juuri ne pienet erot olivat sitten meidän kompastuskiviä. Heka oli vallan unohtanut kokonaan kuinka siellä lähdössä taas oikein kuului käyttäytyä. Jo kahden karkausyrityksen jälkeen Julia passitti pois radalta. Kun saatiin lupa tulla takaisin, kyllä muuten kaveri nökötti paikallaan kuin tatti eikä tainnut hännänpääkään edes heilahtaa.

En osannut kertoa koiralle linjoja ajoissa, minkä seurauksena Heka jäi mm. ensimmäisen putken eteen pyörimään (aarrgghh) ja 15.aidalta vienti 16.aidalle osoittautui yllättävän hankalaksi. Ei ole hetkeen tuntunut noin urvelolta. Kyseessä oli ihan yksinkertainen tyrkkäys takaakiertoon ja siitä päällejuoksu seuraavalle esteelle. Alkoi jo epätoivo iskeä, kun Heka kerta toisensa jälkeen hyppäsi aidan edestä. Julia sitten otti ko.pätkän videolle, hidasti sen ja sieltähän se syy selvisi; Omat jalat sojotti puhtaasti menosuuntaan, vaikka muu kroppa osoitti takaakiertoa kohti. Voi jösses. Sitten kun yritin asiaa korjata, oli Hekalla jo jäänyt levy päälle enkä saanut sitä lainkaan haltuun. Päädyimme Julian kanssa yksissä tuumiin pakkovalssi-ratkaisuun. Ihme ja kumma, siihen Heka kyllä reagoi oikein nätisi ja päästiin jatkamaan eteenpäin.

Kepit olivat veikeässä kulmassa ja tuon koiran keppiosaamisella siinä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Eikä ollutkaan, vika oli, kenessäpä muussa, kuin minussa. Oma rintamasuunta kääntyi liian nopeasti menosuuntaan ja Heka vilahti 2.välin ohi. Tässä vaiheessa oli vaan yritettävä rauhoittaa oma mieli, pinna alkoi tahtomatta kiristymään. Onnistuihan ne kepit lopulta, mutta tyytyväinen en ollut. Mutta kuten olen aina sanonut, jokaisessa treenissä on aina jotain hyvää. Tällä kertaa ne olivat puomin napakka pysähdys, vastaanottovalssi 6.putken jälkeen ja onnistunut sokkari 7 ja 8.aidan väliin. 

Julian kanssa juteltiin asiasta valmennuksen jälkeen ja hän painottikin, että Heka on koira joka menee joka kerta veitsenterällä. Oli sitten kyse treeni tai- kisatilanteesta. Sen kanssa on täysi mahdottomuus ajatella, että "otetaanpa löysästi", sillä tuo koira ei anna vääriä valintoja anteeksi. Olen kuulemma taitava ohjaaja jolla on äärimmäisen taitava ja nopea koira. Jälkimmäiseen kyllä uskon, mutta ensimmäinen vaihtoehto tuntuu toisinaan epärealistiselta...

Haukkuvaaran epikset

Tuota noin joo. Mitähän tästä päivästä pitäisi ajatella kun ei edes tiedä kannattaako itkeä vai nauraa. Ehkä jälkimmäistä kuitenkin.

Kurvailtiin tänään Haukkuvaaran epiksissä koska a) piti päästä testaamaan kisatilannetta, b) Anni halusi kisata Hekan kanssa ja c) kerrankin ei tarvinnut laittaa herätyskelloa soimaan, sillä ilmo alkoi ihmisten aikoihin. Ei toki olla Hekan kanssa yhtään aamu-unisia, ei niin yhtään.

Jos nyt sitten aloitetaan vaikka allekirjoittaneen radoista. Ilmoitin Hekan putkiralliin koska why not. Rata oli ihan simppeli, mutta kahta kohtaa siellä kyllä mietin tovin jos toisenkin etten vain joutuisi koiran kanssa törmäyskurssille. Oli vaan luotettava että villapallo irtoaa putkeen, jotta ehtisin tekemään siihen perään sokkarin. Irtosihan se eikä tullut edes kiire. Sen sijaan 8.putkelta 9.aidalle viemisessä tapahtui kaksi pientä aivopierua. En ottanut Hekaa vastaan tarpeeksi tiukasti, jonka takia homma meni vähän pelasteluksi ja olin sitten seuraavassa tilanteessa myöhässä. Femmalla maaliin ajassa 25,05 sekunttia. Koko putkirallin 2:seksi nopein aika. Ilman noita kahta pientä kömmähdystä ajasta olisi lähtenyt huitsiin 2-4 sekunttia ja näin ollen aika olisi ollut kaikista nopein. Sinne jäi monta bortsua ja kelpietä pienen valkoisen elosalamapuudelin taakse. Se jos joku mikä lämmittää mieltä ja sydäntä on se, että Heka on vaan niin pirun hyvässä kunnossa. Ei se muuten tuollaisiin aikoihin kykenisi.

Konkariradalla pakka kyllä sitten levisi ihan huolella. Hekalla ei millään meinannut se takapuoli pysyä maassa ja se kokeilikin kerran, että onnistuisko varastaminen. Ei todellakaan. Puomi levisi, A levisi ja keinukin oli siinä ja siinä. Niin mitkäs ne viimekertaiset puheet superhienosta puomista oli?! Siitä tai mistään muustakaan ei ollut Hekalla minkäänlaista käryä. Mutta jokaisessa radassa on aina jotain hyvää ja niin oli näissäkin. Sylkkäri onnistui, kuten myös melko vaikea keppikulma ja muutenkin kaikki radat oli kontakteja ja lähtöongelmia lukuunottamatta hyviä. 

Anni kisasi Hekan kanssa mölli ja- konkariluokassa, joista ensimmäiseksi mainitulla Heka kyllä vedätti Annia ihan 6-0. Konkariluokkaan tatsi oli jo huomattavasti parempi, Hekan reitille osui ainoastaan yksi ylimääräinen putki ja sylkkärissä Annin oma liike venyi liian pitkälle, mutta viimeinen veto oli kyllä kaikista radoista ehdottomasti paras. Joskus näinkin. Kerkesin vielä jäähdyttelylenkin jälkeen hieroa ja venytellä Hekan hallilla ennen kotiin lähtöä. 

Eilen muuten avattiin Hekan kanssa tämän vuoden juoksukausi! Käytiin juoksemassa Harjun ympäri ja yllättävän hyvin sujui vaikka aika nopealla temmolla aloitettiin. Ajattelinkin tekeväni tässä pientä treenisuunnitelmaa, että minä päivinä käydään juoksemassa ja sitä olisi tarkoitus jatkaa ainakin siihen kunnon kisarupeamaan asti.

Btw. Päästiin myös Lotta Vuorelan valmennukseen joka järjestetään Jattilassa vappuaattona. Helmikuussa harmittelin, että pohdin liian pitkään ilmoittaudunko vai en ja sitten valmennus olikin jo täynnä. Nyt en miettinyt hetkeäkään ja päästiin kuin päästiinkin mukaan.

Sairasloma lusittu

Hekan päivää vaille 3 viikkoa pitkä saikkuilu tuli eilen päätökseensä. Kuorittu kynsi on parantunut paremmin kuin hyvin ja ei kyllä uskoisi, että vielä 1½ viikkoa sitten ydintä peitti vain ohut sarveinen. 

Valmennuksessa palattiin 3 viikon takaiseen tekniikkatreeniin ja nyt päästiin tekemään ihan pitkää rataakin. Heka oli ihan "vähän" korkeassa vireessä ja olisi ollut viisainta aloittaa ensimmäinen kierros radan puolivälistä, jossa oli pitkälti sellaista perus-luukuttamista. Vaan ei, aloitettiin heti sellaisella kaurapuurolla kuin pakkovalssi-jaakotus, vastakäännös ja saksalainen. Ihan äärimmäisen tyytyväinen olen tuohon saksalaiseen. Ei uskoisi miten se on ollut oikea mörkö joskus, mutta voisin jo hyvin kuvitella käyttäväni sitä kisatilanteessa jos sille sopiva kohta tulisi radalla vastaan.

Pakkovalssi-jaakotukseen sekä ihan perinteiseen pakkovalssiin olen saanut jo itse aika hyvin sitä rutiinia eikä rytmityskään ihan täysin pielessä ole. Tai sitten Hekalla on jotkut herneet pääkopassa kohdanneet. Puomi oli sen sijaan TÄYDELLINEN. Ihan meni itselläänkin kylmät väreet. Päästiin kuin päästiinkin koko rata (28 estettä) loppuun asti mitä ei alun korkean vireen vuoksi olisi voinut odottaa. Eikä kyllä näkynyt 3:n viikon tauko koirassa mitenkään, vaikka normaaliin lenkkirytmiin on palattu vasta ihan vähän aikaa sitten. Pikemminkin päinvastoin. 


Nutrolinilta saapui postia viime viikolla - hihamerkkejä (joista yksi löysi jo tiensä seuratakkiin), pinssejä, tarroja sekä ihanan pirtsakan värinen pipo. Kiitos Nutrolin!

Sunnuntaina käydään hakemassa kisatuntumaa Haukkuvaaran epiksissä. Myös Anni menee Hekan kanssa 2 rataa.

8 vuotta täyttä elämäniloa!


Ja maailman surkein kuvanmuokkaus, mutta menköön. Miten aika voi kulua näin nopeasti?! Koira, josta tuli varjoni, ajatustenlukijani ja oikea käteni, täyttää tänään 8 vuotta! Kahdeksan! Se on koirien ikäluokassa virallisesti veteraani-ikä! Vaan minun Hekani ei ole henkisesti eikä fyyysisesti mikään vetsku, se on kuin ikuinen pentu ja ikä on siinä kaverissa pelkkiä numeroita. Tuntuu että vauhti vain lisääntyy ja toivottavasti Heka on vielä vuosia ilahduttamassa elämääni. Ei tule toista samanlaista, Heka on juuri se THE koira jonka voi saada vain kerran elämässään.

Synttäripäivää juhlittiin aika "tylsästi" - päivällä käytiin kiekkoilemassa läheisellä nurmikentällä joka oli jo aivan sula ja illan suussa kiikutin valkoisen elosalaman pesuun ja pitkään mielessä kytenyt ajatus jalka ja- mahakarvojen ajelemisesta kävi toteen.


Eikä tässä onneksi taida kovinkaan kauan mennä, kun irokeesi-mies tekee comebackin. Kuinka sitä voikaan odottaa kuin kuuta nousevaa?!

Vuosi

"Ei sanota hyvästi, sanotaan vain näkemiin..."


Tasan vuosi sitten sanoin elämäni ensimmäiselle koiralle, parhaalle ystävälleni näkemiin. Jimi toi elämääni niin paljon iloa ja sisältöä jota eivät mitkään sanat riitä kuvailemaan tarpeeksi. 1½ kuukautta sitten kirjoitin toiseen blogiini Jimistä tekstin, jossa avasin tarkemmin mikä siitä teki niin erityisen. Se oli myös koko stoori.fi-portaalin 3.luetuin teksti helmikuussa.

Sen voi lukea seuraavaa linkkiä klikkaamalla -> Sinä rakastit minua sellaisena kuin olen


Hetki sitten sytytin kynttilän palamaan, aivan kuten vuosi sitten. Silloin oli opeteltava kulkemaan Hekan kanssa eteenpäin kahdestaan. Se oli outoa. Olin ehtinyt omistamaan jo useamman vuoden ajan 2 koiraa. Edelleen on kovin vaikeaa ottaa esim. facebookissa käytäviin keskusteluihin kantaa vain yhden koiran omistajana, sillä puhun edelleen monikossa - koirista.

Monia kiinnostaa eniten kuitenkin se, että miten me ollaan Hekan kanssa pärjätty ja ennenkaikkea - miten Heka on oppinut elämään ainoana koirana. Voin iloksenne kertoa, että vallan hyvin. Puolin ja toisin. Muutimme alkusyksystä ihan uuteen asuntoon ja muutenkin edessä oli melkoinen elämänmuutos. Heka on kuitenkin ollut pennusta lähtien tasapainoinen ja voisin jopa sanoa sen nauttivan siitä, että se saa nyt kaiken huomion sekä ajan.

Jimi on kuitenkin ikuisesti mielessä ja sydämessä eikä se poistu sieltä koskaan.