Jos elokuun alkupuolisko oli kiireinen, ei loppupuolisko ollut yhtään sen vähemmän kiireisempi. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna olin itse pitkästä aikaa mätsärituomarina. Ensimmäisenä viikonloppuna vastuullani oli arvostella pienet pennut sekä pienet aikuiset koirat ja toisena puolestaan isot aikuiset koirat. Voin lämpimästi suositella tuomaripestiä kaikille, jos sellainen mahdollisuus eteen tulee. Se on hirmuisen antoisa, mutta toki myös haastava tehtävä. Ainakin minulle itselleni, kun haluaisin palkita kaikki.
Noiden mätsärituomarointien välissä pidin myös elämäni toisen hooperskoulutuksen Kangasniemellä. Itseasiassa kyseessä oli koirieni eläinlääkäri ja hänen paimennusharrastajakaverinsa. Hoopersissahan lajin ydin ja filosofia pohjautuu koiran ajattelu -ja kuuntelutaitoihin, samoja elementtejä hyödynnetään myös paimennuksessa ja uskommekin, että nämä kaksi tulevat tukemaan toisiaan tulevaisuudessa tosi hyvillä tuloksilla. Sykekin pääsi tekemään tässä yhteydessä lyhyen demotreenin. Koska Heinoloiden residenssi ei olisi mitään ilman Teppoa, itse Herra Hyväntuulea, päätti tämä virtuoosi tulla hieman kuokkimaan ja siitäkös se riemu repesi.
