Vanha kunnon Viitanen is back

Anne Viitanen, kuluneen viikonlopun agilitykisojen tuomari, pääsi ihan otsikoihin saakka. Ainakin meidän blogissa. Joten Anne jos satut tätä joskus lukemaan, tämä olkoon kunnianosoitus. Meillä oli siis tiedossa kotikisat sekä lauantaina, että sunnuntaina ja Hekan kanssa juostiin eilen yksi rata ja tänään sitten kaksi.

Taisi olla kesä 2016, kun kävin voittamassa "pelkoni" Viitasen ratoja kohtaan Orivedellä, joten odotin mielenkiinnolla millaisia rataprofiileja olisi nyt tarjolla. Enkä kyllä voi moittia, tykkäsin kaikista. Ne olivat haastavia, mutta silti jotenkin sellaisia mukavan virtaavia - paljon putkiin lähetyksiä ja sehän sopi meille kuin nenä päähän. Parissa kohdassa oli kuitenkin melkoisen tiukat viennit eri esteiden välillä, eritoten maksikoirille.


Molempina päivinä oli hetkittäin sellainen olo, että suoritimme Hekan kanssa kukin omia ratojamme.  Tuloksilla ei siis päästy juhlimaan, sillä kaikilta radoilta saldo oli pelkkää hyllytavaraa. Jokaiselle radalle mahtui kuitenkin myös paljon hyvää, esim.lauantain ainoalla agiradalla ennen A:ta tekemäni vastakääntö oli ihan mielettömän hyvä! Vaikka nollia olisikin tullut, tuskin olisin osannut niistä iloita sen kummemmin...

Sunnuntain viimeisen radan jälkeen Heka alkoi jyystämään vasemman etujalkansa jarruanturaa ja olin aivan varma, että että se on kovassa vauhdissa ottanut osumaa sekä hiertynyt rikki. Tarkempi syynäys paljasti kuitenkin jarruanturan alla olevan hot spotin. Nice. Näistä helteistä ei ole kuin pelkkää harmia. Jos vain olisin asiasta tiennyt, en todellakaan olisi vienyt tuota koiraa koko kisoihin. Eipä tuo Heka mitenkään oireillut ennen tätä päivää, vähän ehkä oli kisapaikalla kiukkuisempi kuin yleensä. Heka nyt on muutenkin ollut helteiden vuoksi vähän reaktiiviherkempi, mutta enpä osannut arvata että sillä voisi olla jotain fyysistä.

Kotiin tultuamme Heka sai samantien jalkakylvyn ja kuivauksen. Ajoin karvat ko.kohdan ympäriltä pois ja käytin ensihätään Vetricynin vesipohjaista ihosuihketta. Toivottavasti tuo nyt asettuisi kotikonstein.

Tuulia Liuhdon agilityvalmennus

Meille tarjoutui Hekan kanssa eilen mahdollisuus käydä kouluttautumassa Tuulia Liuhdon silmien alla. Mietin kyllä jonkun aikaa, että onko kuitenkin liian kuuma ja ennen kaikkea; miten Heka jaksaisi. Koulutus oli illan viimeisessä ryhmässä, joten pientä viilenemistä oli tiedossa + otin Hekalle muutenkin asiaan kuuluvat sekä hyväksi todetut viilennyskeinot käyttöön - viilennysalusta häkin pohjalle ja Hurtan viilennysmantteli. Sekä tietysti riittävä nesteytys FitDogin tuotteilla.

Ratapiirrosta en jaa tänne, sillä se on tekijänoikeuksin suojattu ja Tuulian omaa käsialaa. Kuten agilityharrastajat tietävät, Tuulia kouluttaa OneMind Dogs-metologialla joka perustuu koirien luontaiseen käyttäytymiseen. Sen tavoitteena on lisätä koiran ja ohjaajan välistä ymmärrystä niin, että harjoittelu on nautinnollisempaa molemmille osapuolille. Ko.metologia itsessään ei ole minulle täysin vieras, mutta täytyy myöntää, että Tuulia oli ensimmäinen kouluttaja joka avasi tämän idean erittäin tarkkaan. Rata oli ihan mielettömän kiva ja virtaava, pitkillä esteväleillä. Oikein sijoittumalla sekä miettimällä sekä omat, että koiran juoksulinjat pitäen ns. "ladun auki" koko ajan, homma eteni niin luonnollisesti kun se vaan ikinä voi. Lisäksi kun ohjaaja antoi koiran hoitaa ns. oman tonttinsa ilman tarvetta mennä sinne söheltämään yhtään enempää, onnistumisprosentti sen kun kasvoi.

 

Voin hyvillä mielin sanoa, että kohdasta 1.25 eteenpäin näkyy hyvin se, miten hyvältä minun sekä Hekan tekeminen parhaimmillaan voi näyttää. Olemme samalla radalla, koira fokusoi ja lukittaa sekä hoitaa oman tonttinsa, minä juoksen omaa linjaani, miettien samalla koiran juoksulinjaa + ponnistus -ja laskeutumiskohtia. En tuki Hekan etenemistä tai ole sen edessä, koira etenee täysin luonnollisesti. Tein eilisen valmennuksen aikana koko tähänastisen agilityurani hienoimman persjätön. 

Heka jaksoi ihan mielettömän hyvin, helle ei vauhdissa näkynyt ja mm.viilennysloimen ansiosta läähätys loppui kolmessa minuutissa. Jos juuri sinulla on mahdollisuus käydä kouluttautumassa OneMind Dogs-metologialla, mene ihmeessä. Agility on laji, missä ei koskaan voi olla täysin valmis. Aina löytyy jotain kehitettävää, minullekin avautui eilen ihan uudenlainen tapa miettiä kisoissa mitä tehdä rataantutustumisen aikana. Nämä keinot otetaan käyttöön heti viikonloppuna.

Helle pakottaa muuttamaan suunnitelmia

Eilen +30 ja tänään +31 eikä loppua näy. Helle laittaa parasta tai pahintaan, miten sen kukin ajatteleekin. Ihan pakostakin olen joutunut tekemään aiempiin suunnitelmiin muutoksia, sillä kaikkea ei vain yksinkertaisesti pysty, saatika kannata tehdä kun on näin lämmintä. Allekirjoittanut sen sijaan kävi viime perjantaina viettämässä koiratonta laatuaikaa Suomipop-festareilla 

Sekä Heka, että Syke ovat molemmat pysytelleet poissa treeneistä ja hallilla olen käynyt vain itse tekemässä omat, pakolliset koulutusvuorot. Alunperin piti vuorotella siten, että olisin treenannut itse vuoropäivin kummankin koiran kanssa, mutta ei siinä ole näillä helteillä mitään järkeä. Sen sijaan myöhään sunnuntai-iltana ilman viilennettyä kävin tekemässä Sykkeen kanssa omalla pihallamme juoksupuomiin liittyvää mattoharjoittelua. Vielä ei maton idea ihan täysillä ole auennut, mutta ensimmäiseksi kerraksi se sujui kuitenkin omasta mielestäni riittävän hyvin. Saimme myös kivasti häiriötä, kun viereisen talon naapurit, äiti ja 7-vuotias poika, seurasivat jonkun aikaa meidän tekemisiä. Syke keskittyi 100% itse tekemiseen eikä muiden ihmisten läsnäolo saanut sen keskittymistä herpaantumaan millään tavalla.

Mitään muuta fyysistä emme ole harjoitelleet. Hekassa nämä helteet ja niiden aiheuttama liikunnan vähyys näkyvät tällä hetkellä eniten. Hekahan on ollut tekemättä yhtään mitään sitten Joensuun reissun ja koska päivisin ulkona ei vaan voi lenkkeillä max.kymmentä minuuttia kauempaa, alkaahan se energia luonnollisesti kasautumaan. Olenkin nyt tällä viikolla laittanut herätyskellon soimaan jo reilusti ennen kukon pieraisua, koska aamulla on reilusti viileämpää ja silloin on mahdollista tehdä pidempi lenkki. Toinen pitkä lenkki reippaillaan sitten yöllä. Lisäksi joka ilta olen vienyt koiria uimaan ympäri Jyväskylää. Uinti on näillä keleillä oikeastaan melkein se ainoa sekä tehokkain tapa yrittää korvata totuttuja lenkkimääriä. Auto lähimmän, koirille sallitun rannan läheisyyteen parkkiin, takaluukku auki ja Heka sekä Syke suorastaan sinkoavat sinne järveen. Sykkeestä on Hekan ohella kehkeytynyt aikamoinen vesipeto. Ainakin haba kasvaa.


Viikonloppuna Hekalla olisi jälleen kisat tiedossa, mutta en ole vielä päättänyt mitä niiden suhteen tehdään. Sykkeelle sain kaksi valmennuksen irtovuoroa Haukkuvaaraan, mutta vähän alan kallistua siihen, että Heka käyttää niistä tämän viikon vuoron. Kyseessä on aamutreenit, joten lämpötila ei vielä siinä vaiheessa hivo ihan kreisejä lukemia.

Helteistä huolimatta koirille kuuluu oikein hyvää. Meidän asunto pysyy onneksi kaikesta lämmöstä huolimatta viileänä, vaikka en omistakaan ilmalämpöpumppua. Ehkä siinä on yksi syy, että miksi nämä ilmat ei niin kovin pahoilta tunnu.

Huolto -ja lepoviikko + Syke PUN 2

Meidän poppoo kotiutui Joensuusta vasta maanantai-iltana, sillä olimme äitini kanssa sopineet ja varanneet yhden ylimääräisen hotelliyön lisää. Tämä oli kyllä erittäin hyvä ratkaisu, sillä maanantaina oli vain tien päällä istumista jonka ajan molemmat koirat tuttuun tapaansa nukkuivat. Ehkä siinä olikin suurin syy siihen, että jo tiistaina sekä Heka, että Syke eivät olleet enää lainkaan väsyneitä. Ihan kuin ne eivät olisi missään reissussa edes olleet.

Erityisen iloinen olen Hekan nopeasta palautumisesta, vaikka ikää jo tuon verran sillä onkin. Olin varannut sille tiistai-iltapäivälle ajan AlmaVetiin laserhoitoon, jotta saatiin palautumiseen vielä vähän lisäboostia. Käytin Hekan samalla reissulla myös puntarilla ja se näytti ilahduttavat 5,7 kiloa! Heka on hyvässä lihaskunnossa nyt ja painokin on sille sopivissa lukemissa.


Hekalle ei ole mitään treenejä tai muutakaan normaalista poikkeavaa tekemistä tiedossa tälle viikolle. Tyyppi saa ottaa ihan lunkisti, mutta jonain iltana tai toisena ajattelin pitkästä aikaa tehdä vähän tasapainotyynyjumppaa sen kanssa.

Sen sijaan Syke on päässyt tällä viikolla terästäytymään, viime aikoina kun keskityin pääasiassa Hekaan. Eilen lähdimme ihan vain huvin ja yhteisen ajan vuoksi Pop Dog ry:n järjestämään mätsäriin Haukkuvaaraan. Neiti pisti kyllä sellaisen showvaihteen päälle (hyvällä tavalla), että piti ihan ihmetellä että onko se harjoitellut itsekseen jossain minun tietämättä.


Syke sijoittuikin lopulta pienten pentujen kehässä punaisen nauhan saaneista sijalle 2! En voi kuin ihailla tätä koiraa ja erityisesti sen hermorakennetta. Se ei ole lainkaan sellainen häntä alhaalla, kaikkia pälyilevä puudeli, vaan itsevarma ja ylväs pikkukoira joka kulkee reippaasti häntä tötteröllä. Nyt unohdetaan taas nämä touhut ja keskitytään agilityyn. Tiedossa on ainakin hyppytekniikkaa ja juoksupuomin mattotreenin aloittaminen. Jäiks!

Heka - agility GAMBLERS SM 6 & GAMES SM 12

Ristus mikä reissu ja vielä huikea sellainen. Kun agirotu päätettiin viime vuonna kuopata lopullisesti, otti Joensuu tästä kopin ja järjesti viikonloppuna Agiråkki-nimisen agilityn suurtapahtuman. Tapahtuma kesti perjantaista sunnuntaihin. Tarjolla oli useampi rata kaikille tasoluokille sekä tietysti agilityn avoimet SM-kilpailut. Lisäksi ihan ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettiin samassa yhteydessä agilityn games SM-kilpailut, jotka asetin oitis Hekan kanssa tämän kisakauden päätavoitteeksi. Kovinkaan tarkasti en tässä ala avaamaan peliluokkien sääntöjä, mutta tuomarin laatiman ohjeen voi käydä lukemassa täältä: Ota pelit haltuun. Olen epiksissä kisannut noissa peliluokissa, joten täysin vieraasta konseptista ei ollut kysymys.

Peliluokkien lisäksi ilmoitin Hekan neljään normistarttiin - lauantaille kaksi ja sunnuntaille kaksi. Perjantaina kilpailtiin snookerin SM-tittelistä ja lauantaina gamblers. Minua itseäni tuo snooker ei niin kovasti kiinnosta kuin jälkimmäiseksi mainittu, joten Joensuuhun lähdettiin vasta siten, että paikanpäällä Joensuussa olimme perjantaina alkuillasta. Siinä oli sitten koko loppuilta aikaa käydä tsekkaamassa kisapaikka sekä tutustua Joensuun keskustaan.


Hekan ensimmäinen startti oli lauantaina vasta puolen päivän jälkeen ja se oli Harri Huittisen agilityrata. Tykkäsin rataprofiilista hurjasti ja päästiinkin yli puoleen väliin, kunnes en tajunnut kääntää Hekaa tiukemmin ja se menikin A:n sijasta puomille. Toista starttia ei tarvinnut odotella kuin reilun tunnin verran, jolloin päästiin vuorostaan Katarina Virkkalan suunnittelemalle agilityradalle. Tämänkin radan profiilista tykkäsin yhtä paljon kuin edellisestä, mutta sekin kaatui ihan typerään pikkumokaan. Heka kaarratti ennen keinua, jolloin se juoksi siitä ohi ja korjatessani se syöksyi lähimpänä olevaan putkeen.

Myöhemmin päivän lopuksi käytiin odotettu Gamblersin SM-kilpailu. Tuomari, Sarah Mairs, oli saapunut tänne Kanadasta saakka. Kaikki osallistujat saivat kisapaikalle saapuessaan ko.radan ratapiirroksen etukäteen, jotta reittejä ja esteitä pystyi suunnittelemaan jo etukäteen. Se todellakin kannatti, ilman sitä olisi voinut olla aika kaoottista. Gamblersissa tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä eri esteiltä 30 sekunnin aikana, mutta joihinkin esteisiin liittyy rajoituksia, mm.kontaktilta ei saa mennä suoraan toiselle kontaktille. Radalla oli myös muutamia ekstratehtäviä, jotka suorittamalla annetun ajan puitteissa, sai lisäpisteitä. Tuolla se oli mini gamble-osuus, missä koira tuli lähettää aidalle ja siitä putkeen astumatta itse rajaviivan yli. Toinen tehtävä oli A-B-C-yhdistelmä. Suoritimme Hekan kanssa molemmat onnistuneesti. Kun 30 sekunttia oli täynnä, tuomari antoi äänimerkin ja oli välittömästi siirryttävä lopun gamble-osuudelle. Se oli tuomarin suunnittelema ja piti suorittaa kuten oli määrätty saadaakseen siitäkin vaaditut 15 pistettä. Minulla itselläni oli jalat aika hapoilla tuossa vaiheessa ja vaikka luulin juoksevani lujaa, ei se siltä näyttänyt kun videolta katsoi. Heka oli metrin verran edellä ja se ennätti hyppäämään 3.aidan edestä, vaikka se kuului suorittaa takaa. Näin ollen jäätiin ilman gamble-pisteitä.

Heka oli kuitenkin kahminut pisteitä sen verran hyvin muualla, että se riitti lopulta Gamblersin SM 6-sijaan. Samalla Heka tienasi menolipun sunnuntain games kokonaiskisan finaaliin!


Ajattelin, että jo kärkikymmenikköön pääseminen olisi enemmän kuin upeaa mutta Heka päätti pistää vieläkin paremmaksi. Koska Hekalle tuli yksi ylimääräinen startti lisää finaalipaikan myötä sunnuntaille, jätin sen ko.aamulta yhdeltä radalta pois. Saatiin näin ollen nukkua hieman pidempään sekä keskittää kaikki paukut finaaliin.

Sunnuntaina aamupäivällä käytiin juoksemassa Vesa Sivosen hyppäri ja Heka oli todella hyvässä vireessä. Päästiin viidenneksi viimeiselle esteelle, kunnes yksi aita osui koiran horisonttiin ihan ihmeellisestä kulmasta. Vieläkin mietityttää, että miten ihmeessä se sinne meni. Oli miten oli, meillä oli ko.startin ja finaalin välissä lähes 5 tuntia toimetonta aikaa, joten lähdettiin takaisin hotellille minne Heka ja Syke jäivät vetämään hirsiä. Me kiertelimme äitini kanssa Joensuun keskustassa ja syömässä.
Kuvat - Agiråkki

Gamesin finaali startattiin snookerilla, josta saatiin jälleen ratapiirrokset etukäteen. Snookerin säännöt olivat minulle itselleni melko vieraat, mutta olin ymmärtävinäni ne oikein ja pysyin sunnitelmassa kun lähdettiin radalle. Sitten en tiedä mitä tein väärin, mutta tuomari puhalsi pilliin ja meidän piti samantien juosta maaliin. En ole vieläkään oikein saanut selville, että missä tuli mokattua ja tämä harmitti melkoisen paljon itse h-hetkellä. Päätin juosta finaalissa kuin viimeistä päivää ja nauttia siitä, että olimme ylipäätään finaaliin päässeet. Hekan lopullinen sijoitus oli GAMES SM 12/33. Ei yhtään huonosti 10-vuotiaalta veteraanilta, joka paineli menemään minkä kintuistaan pääsi. Nämä peliluokat oli kuin luotu sille. Gamblers SM 6, kärkikymmenikköön ja finaaliin pääsy olivat oikea unelmien täyttymys. Heka on uskomaton, se näytti kaikille että kyllä täältä kuulkaa moottoria vielä piisaa.

"Milloinkaan tähän haippiin en saa tottuu. Jengi hieroo käsiä ja venaa koska bensa loppuu. Painan vielki kaasua, en anna liekin sammua. Huudan ette saa mua, jumalauta ette saa mua!" 

-Cheek/all good everything-

Hekan (erilaiset) puomitreenit

Eilen tarjoutui mahdollisuus käydä Pop Dogin vapaavuorolla treenaamassa ja koska muutakaan ohjelmaa ei ollut, kipaistiin Hekan kanssa tekemään hieman erilaiset puomitreenit.


Hekalla on koko ikänsä ollut puomilla pysäytyskontaktit enkä enää tässä vaiheessa lähde niitä muuttamaan. Jos tuo koira olisi nuorempi, saattaisin jopa yrittää puomille juoksukontaktia. Olen viimeksi 10 vuotta sitten kouluttanut omalle koiralleni agilityn perusteita ja siinä ajassa laji on kehittynyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Jos vain voisin, menisin ajassa taaksepäin ja opettaisin Hekalle monta asiaa eri tavalla - en vain agilityssa, vaan ylipäätään koirien koulutuksessa.

Sykkeen alkava juoksupuomikoulutus on avannut omia silmiäni myös Hekan suhteen. Näitä asioita olen nyt viimeiset 2 viikkoa miettinyt enemmän tai vähemmän. Heka ei ole mikään helppo koira joissakin asioissa tai tilanteissa, sillä on eräiden asioiden suhteen matala reaktiivisuustaso. Sen vire on aina ollut haastavaa hallita, sillä se nousee todella lyhyessä ajassa todella lukemiin. Tämä koira on opettanut minulle itselleni hurjan paljon mm.elekielestä ja käytöksen ennakoinnista. Eilen kokeilin, että osaisinko hieman eri tavalla vaikuttaa Hekan vireeseen ja tämä kokeilu pääsi käytäntöön puomilla. Hetsasin Hekan äärimmäiseen vauhtiin ja tälle koiralle jos jollekin sitä hetsausta ei kannata tehdä juurikin siksi, että vire menee ihan yli. Se menikin, mutta vain kahdesti. Kaksi kertaa Heka loikkasi puomin alastulon yli, mutta sitten tehtiin vähän erilaisia asioita ja palattiin puomille. Vire tasaantui ennätysnopeassa ajassa ja Heka ihan oikeasti keskittyi täydestä vauhdista stoppaamaan puomin alastulolle.

Tätä ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin. Tai sitten en ole huomannut sitä.


Kerron hieman myöhemmin, että mitä tein toisin ja miten se näkyi Hekassa myös treenien jälkeen. Olen aika hämmästynyt, kuitenkin hyvällä tavalla.