Hekan päivää vaille 3 viikkoa pitkä saikkuilu tuli eilen päätökseensä. Kuorittu kynsi on parantunut paremmin kuin hyvin ja ei kyllä uskoisi, että vielä 1½ viikkoa sitten ydintä peitti vain ohut sarveinen.
Valmennuksessa palattiin 3 viikon takaiseen tekniikkatreeniin ja nyt päästiin tekemään ihan pitkää rataakin. Heka oli ihan "vähän" korkeassa vireessä ja olisi ollut viisainta aloittaa ensimmäinen kierros radan puolivälistä, jossa oli pitkälti sellaista perus-luukuttamista. Vaan ei, aloitettiin heti sellaisella kaurapuurolla kuin pakkovalssi-jaakotus, vastakäännös ja saksalainen. Ihan äärimmäisen tyytyväinen olen tuohon saksalaiseen. Ei uskoisi miten se on ollut oikea mörkö joskus, mutta voisin jo hyvin kuvitella käyttäväni sitä kisatilanteessa jos sille sopiva kohta tulisi radalla vastaan.
Pakkovalssi-jaakotukseen sekä ihan perinteiseen pakkovalssiin olen saanut jo itse aika hyvin sitä rutiinia eikä rytmityskään ihan täysin pielessä ole. Tai sitten Hekalla on jotkut herneet pääkopassa kohdanneet. Puomi oli sen sijaan TÄYDELLINEN. Ihan meni itselläänkin kylmät väreet. Päästiin kuin päästiinkin koko rata (28 estettä) loppuun asti mitä ei alun korkean vireen vuoksi olisi voinut odottaa. Eikä kyllä näkynyt 3:n viikon tauko koirassa mitenkään, vaikka normaaliin lenkkirytmiin on palattu vasta ihan vähän aikaa sitten. Pikemminkin päinvastoin.
Nutrolinilta saapui postia viime viikolla - hihamerkkejä (joista yksi löysi jo tiensä seuratakkiin), pinssejä, tarroja sekä ihanan pirtsakan värinen pipo. Kiitos Nutrolin!
Sunnuntaina käydään hakemassa kisatuntumaa Haukkuvaaran epiksissä. Myös Anni menee Hekan kanssa 2 rataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti