Seuramestaruusmöllit

Agilityseuramme järjesti eilen jokavuotiset seuramestaruusmöllit. 

Suuruudenhulluus kirjaimellisesti iski ja päätin osallistua molempien koirien kanssa. Sykkeen ilmoitin mölleihin ja Hekan kilpaileviin. Ruksasin kummallekin vielä uusinnat, koska pitihän sitä pitää lystiä ihan koko radan edestä.

Kisat polkaistiin käyntiin mölliradalla, joka ei vastannut meidän taitotasoamme. Pimeitä putken päitä ja muutenkin radalla ollessa huomasi, että siellä oli paikoin Sykkeelle vielä melko haastavia kohtia vaikka se niistä yllättävän hyvin kyllä suoriutui. Ymmärrän kuitenkin radan haasteellisuuden, sillä olihan kyseessä möllimestaruus. Syke kuitenkin suoriutui maaliin puhtaalla nollatuloksella ajassa -7,97 s ja sillä napattiin pikkuminien voitto.


Päivän todellinen tähti eilen oli kuitenkin Heka. Elämäni agilitykoira. Se on tehnyt agilitya viimeksi OnniDogissa syyskuussa eli silloin, kun sillä oli vielä kisakauden kestävyys huipussaan. Ylipäätään Heka on elellyt aika chillisti viimeiset 1½ kuukautta ja noin pitkän tauon jälkeen siitä ei voi koskaan tietää, miten se siellä radalla käyttäytyy. 10-vee pisteli menemään koko sielunsa pohjasta, painoi kaasua ja otti mineissä kilpailevien radalta voiton femman arvoisesti. Yksi rima tuli alas. Heka oli järisyttävän hyvin kuulolla ja kaikki kontaktitkin se teki oikein kuuliaisesti.

En ole hetkeen nähnyt sitä noin fiiliksissä. Molemmat koirat tienasivat itselleen uudet lahjakortit seuraaviin epiksiin, joten katsotaan milloin niille tulee käyttöä.

Ajatuksia yhteistyökumppanuudesta

Meille saapui eilen kylään kunniavieras. Dagsmark Petfood Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja; Laura Strömberg. Ko.yritys on mukana Kasvu Openin finaalissa ja loppukilpailu järjestetään täällä Jyväskylässä. Me siis päätimme lyödä "kaksi kärpästä yhdellä iskulla." Laura toi tullessaan yhteensä 7 kiloa ruokaa molemmille koirille - vastikään kauppojen hyllyille tiensä löytäneet Lappi, Levi, Eira ja Hanko. Näistä ruuista Lappi ja Levi ovat täysin viljattomia. Lisäksi jälkimmäiseksi mainittu Levi kuuluu pienille koirille tarkoitettuun sarjaan Eiran ja Hangon lisäksi.


Meiltä jatkoimme suoraan illastamaan ja ruuan lomassa oli hyvin aikaa keskustella kaikesta, mistä ei esim.tapahtumissa ja sähköpostiviesteissä tule välttämättä puhuttua. Tai ehdi.

Yksi aihe mistä keskustelimme eniten, liittyi nimenomaan yhteistyökumppanuuteen ja siihen, millainen on hyvä yhteistyökumppani. Minulle itselleni toimivassa yhteistyössä tärkeintä on molemminpuolinen ymmärrys ja vuorovaikutus. Ajatusten pitää kohdata ja tavoitteiden tulee olla sellaisia, että siitä hyötyy sekä yritys ja itse se kumppani jonka kanssa yhteistyötä tehdään.

Valitettavasti yhteistyöhön liittyy aina spekulaatioita, esim.seuraavanlaisia:
  • Henkilö x on saanut tuotteen ilmaiseksi, jos hän lupautuu puhumaan siitä pelkkää hyvää.
  • Henkilö y nuoleskelee vain ja ainoastaan siksi, että hän saa jatkossa tuotteita ilmaiseksi käyttöönsä.

Asia ei kuitenkaan ole näin. Tällä tavoin ajateltuna ja toimittuna siitä ei hyödy kukaan. Jos mietin omaa koiraharrastushistoriaani, olen rehellisesti ja tunnollisesti ostanut ko.yritysten tuotteita ja/tai palveluita jo pitkään ennen ensimmäistäkään yhteistyösopimusta. Olen perustanut elämäni ensimmäisen blogin vuonna 2007 vuodatukseen. Sieltä siirryin wordpressiin ja lopulta tänne bloggeriin. Myöhemmin kuvioihin tuli instagram, facebook sekä youtube.


FitDog on ollut koirieni ensimmäinen yhteistyökumppani ja olin jo pitkään ennen sitä sopimusta käyttänyt Hekalla ko.tuotteita sekä vakuuttunut siitä, minkälainen vaikutus ja teho niillä on. Sama koskee kaikkia, nykyisiä yhteistyökumppneitamme: AlmaVet, Nutrolin, Kana Collection, FitDog, Waldogs ja Dagsmark Petfood Oy sekä kausittain mukana oleva Showlink. Jos/kun olen tyytyväinen siihen mitä palveluita tai tuotteita olen koirilleni käyttänyt, miksi en saisi siitä julkisesti kertoa ilman, että leimataan jommaksi kummaksi ylläolevista henkilöistä? Keneltä se on pois? Voin jo nyt hyvällä omalla tunnolla sanoa, että esim. AlmaVetin, Nutrolinin ja Dagsmark Petfood Oy:n julkaisuja on googletettu blogiin liittyen eniten. Joku on saattanut pohtia omalle koiralleen tähystyssterilointia tai sopivaa öljyä ja ruokavaliota. Uskon vahvasti, että näistä tekemistäni julkaisuista on ollut monelle paljon apua. Ainakin palautteen ja yhteydenottojen perusteella.

Kun sen asian kertoo tavallinen koiranomistaja, sillä on erittäin iso merkitys.

Edit//Yhteistyö pohjautuu pitkäjänteiseen työhön, sitoutumiseen ja vastavuoroisuuteen. Kun minä julkaisen joko blogissa, instagramissa tai facebookissa yhteistyöhön liittyvän julkaisun, sitä ei ole tehty 5-10 minuutissa. Eikä läheskään aina välttämättä puolessa tunnissa tai edes päivässä. Uskokaa tai älkää, nopeasti sutaistut yhteistyöjulkaisut erottaa kyllä nopeasti ja siihen on omakin silmä harjaantunut. Pisimmät ajat mitä olen yhteen yhteistyössä tehtyihin julkaisuun käyttänyt, ovat olleet kaksi päivää ja toisen parissa puursin peräti kolme. Siihen täytyy panostaa ja sitoutua.

Jos pääasiallinen tavoite on vain se, että haluaa saada jonkun palvelun ja/tai tuotteen ilmaiseksi käyttöön ja on sen eteen valmis tekemään kaiken mitä yritys käskee, se ei mielestäni tue kumpaakaan. Tottakai sen henkilön jota ko.yritys tukee, on oltava valmis kuuntelemaan, mikäli yritys haluaa hänen touteuttavan esim.instagram-julkaisun aiheesta x. Yhteydenpito ja kommunikointi on kaiken a ja o. Joka tapauksessa suunnittelu, yhdessä sovitut tavoitteet, yhteistyön sisältö ja toimintojen monipuolisuus ovat niitä asioita, mihin pitäisi tähdätä. Minä olen yritysten ideoiden lisäksi tuonut julki myös omia ehdotuksiani. Tähän kannustan myös muita jos yhteistyö on ajankohtaista.

Minä olen äärimmäisen iloinen ja kiitollinen jokaiselle meitä tukevalle taholle. Olen huomaamattani kehittynyt myös markkinoinnissa ja sisällöntuottamisessa siinä sivussa itsekin. Uskallan olla itsestäni ja saavutuksistani onnellinen. 

Kiitos meidän jokaiselle yhteistyökumppanille, että olette meidän matkassa mukana! 

AlmaVet, Dagsmark Petfood Oy, Nutrolin, Kana Collection, FitDog, Waldogs & Showlink

Tyyntä myrskyn edellä

Itselläni on ollut työrintamalla melkoinen hulabaloo, joten blogiin ovat viime aikoina päätyneet pääasiassa yhteistyökumppaniemme kanssa sovitut julkaisut. Nyt tilanne on jo onneksi rauhoittumaan päin ja on aikaa kirjoitella enemmän myös muitakin kuulumisia.

Heka on ollut viime aikoina blogissa ehkä vähän vähemmän esillä, joten aloitellaan vaikka sen kuulumisilla.

Elosalama on edelleen hyvissä voimissa. Käytin sen samana päivänä Marjon hoidettavana, kun Syke kävi luustokuvissa. Olin nimittäin aika huolissani, kun Hekalle alkoi ilmaantua närästykseen viittaavia oireita. Koska ruokavaliossa ei ole mikään muuttunut, epäilin vagushermon olevan jumissa. Sehän se siellä vaivasi jälleen ja itseasiassa koko kallonpohja oli aivan kireänä. Mitä ilmeisemmin tämä kaikki oli seurausta siitä taannoisesta liukastumisesta, johon haimme ensiapua AlmaVetistä.

Närästys ja kireydet jäivät Marjon hoitohuoneeseen eikä niistä ole enää tietoakaan. Nyt keskitetään kaikki aika, energia ja panokset sen kanssa kolmen viikon päästä jo käynnissä olevaan Jyväskylän KV-näyttelyyn. Hekan oman esityksen musiikit on valittu sekä vaatteet ja rekvisiitat hankittu. Tästä tulee kyllä huikean hieno kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. Hieman myös houkuttaisi osallistua loppukuusta sen kanssa seuramme epismestiksiin, mutta en ole asiasta vielä 100% varma. Varasin Hekalle myös marraskuuksi ajan kattavaan terveystarkastukseen, jolloin Suvi ottaa siitä laajat verinäytteet ja katsotaan rokotukset ajantasalle.

Sykkeen kanssa sen sijaan on tehty vaikka ja mitä. Neiti kehittyy agilityn saralla hurjaa vauhtia ja hyppytekniikka paranee koko ajan. Viime treeneissä katsottiin jokaisen osalta puomin tilannetta. Koska me treenaillaan vielä mattoa ja itse juoksarikurssi alkaa ensi vuoden alussa, näytettiin miten ollaan maton kanssa edetty. Pakko kyllä todeta, että nyt houkuttaisi ruveta treenaamaan tuota puomia ihan tosissaan. Syke etenee matolla uskomattomalla kiitolaukalla ja fokusoi matalasti eteenpäin. Olen entistä varmempi siitä, että opettaa sille juoksupuomi, oli enemmän kuin oikea ratkaisu.

Agilityn ohella Syke on opetellut myös kaikenlaisia temppuja, sillä se debytoi oman koiratanssiuransa myös Jyväskylän näyttelyssä. Laitetaan homma isolleen heti alusta alkaen. Kunhan pysyy kehässä eikä lähde haahuilemaan, niin ollaan jo reippaasti voiton puolella.

Loppuun vielä niistä terveystuloksista. Lähetin lausunnot tehneelle eläinlääkärille, Anu Lappalaiselle, sähköpostia ja pyysin häntä tulkitsemaan kuvat minulle. Lähinnä kaipasin tietoa siihen, että tuleeko se LTV4-lausunto vaikuttamaan harrastuksiin ja Sykkeen elämään. Vastaus oli tämä:

"Ihan ensimmäiseksi: Huoli pois, tämä ei todennäköisesti tule millään lailla vaikuttamaan koirasi elämään.
Kyseessä on ns. lumbarisaatio eli ristiluun 1. nikama on muuttunut lannenikaman näköiseksi ja vastaavasti hännän 1. nikama ristiluun näköiseksi. Välimuotoiset nikamat ovat varsin yleisiä koirilla ja niitä seulotaan jalostusta varten koska ne ovat perinnöllisiä. Etenkin isoilla roduilla LTV-muutokset voivat altistaa lanne-ristiluualueen rappeutumismuutoksille, mutta pienillä roduilla se on harvinaisempaa."

Jatkamme siis elämää ja harrastuksia ihan normaalisti, kuten tähänkin saakka.

Syke malleilemassa läpivalaisussa

Yhteistyössä: Eläinklinikka AlmaVet

Se päivä koitti vihdoin. Syke kävi keskiviikkona luustokuvauksissa luotto -ja yhteistyöklinikallamme - AlmaVetissä.

Neidiltä tutkittiin ja kuvattiin koko paletti: Lonkat, kyynärät, selkä ja polvet. Alunperin oli tarkoitus tarkistuttaa polvet lähempänä joulua, mutta Suvi päätti että otetaan nekin vaan samantien. Polvet kopeloitiin molemmat nolliksi ja jo 5 minuutin kuluttua lausunto näkyi koiranetissä. Sitten Suvi tarkasti Sykkeen ja pisti sille rauhoitteen kankkuun. Hetken kuluttua Syke olikin jo röntgenissä.


AlmaVetillä on käytössä suoradigijärjestelmä mikä näkyy mm.kuvien laadussa. En ole eläessäni nähnyt yhtä tarkkoja, laadukkaita kuvia. Lisäksi hoitaja Arja on erittäin tarkka siitä, että kuvattava koira on todellakin suorassa. En enää yhtään ihmettele sitä, että miksi Arjalla käy koiria kuvattavana ympäri Suomen.


Kun Syke oli saatu kuvattua, Suvi tulkitsi minulle mitä kuvissa näkyi. Lonkat olivat siistit ja tiiviit, samoin kyynärät. Hyvä kun sain hengitettyä Suvin laskiess lannenikamien määrää. 8 ja tulos LTV4. Ensin mieleen hiipi järkytys, sitten tuli itku ja lopulta mielessäni oli vain yksi kysymys: "Oliko tämä nyt tässä? Joutuuko Syke sairaseläkkeelle?" Suvin vastaus oli hyvin selkeä: Ei ole eikä joudu. Kuvista näkyy selvästi, että normaalien 7 lannenikaman sijasta Sykkeellä on niitä yksi liikaa. Selkäranka itsessään on kuitenkin suora sekä siisti, samoin lantio ja nikamat ovat symmetriset. Keskustelimme asiasta pitkään Suvin kanssa ja tenttasin häntä varmasti kyllästymiseen saakka kaikenlaisilla kysymyksillä. Vaikka lausunto on asteikkoa 4, tämä ei tule haittaamaan Sykettä todennäköisesti koskaan. VA-lausunto sen sijaan oli puhdas. Jos ihan totta puhutaan, niin tieto selästä tuli yllätyksenä ihan kaikille. Syke ei ole oireillut millään tavalla, ei siis niin mitenkään. Päinvastoin. Kun Marjo hoiti Sykkeen alle kuukausi sitten, hän ei löytänyt tuosta koirasta kuin yhden jumin ja sekin oli yläniskassa. 

Googlailin asiasta ja Suvi kertoi samat asiat mistä itse löysin tietoa. 

Yleisesti ottaen LTV2 ja LTV3-lausunnot ovat niitä, jotka aiheuttavat koirille enemmän oireita sillä niissä tavataan usein vinoa lantiota. 

Poikkeaman näkee vain laskemalla nuo nikamat ja tuo ei Suvin tai kahden muunkaan eläinlääkärin mielestä tule aiheuttamaan Sykkeelle ongelmia. Toki tulen olemaan entistä tarkempi mm.lämmittelyn ja jäähdyttelyjen suhteen sekä hoidan ja huollan Sykettä yhtä tunnollisesti kuin Hekaakin. Vaatetan koiriani asianmukaisesti jo nytkin yms. Kaikkeni tulen todellakin tekemään ja enemmänkin.


Kuvat on nyt lausuttu myös Kennelliitossa ja ne tulivat täysin samoina takaisin kuin mitä Suvi arvioi:
*Lonkat A/A
*Kyynärät 0/0
*Selkä LTV4 & VA0
*Polvet 0/0

Syke on siis lonkkien, kyynärien, polvien ja nikamien epämuotoisuuden osalta parasta A-luokkaa. Enemmän olen huolissani siitä, että kuinka vähän (etenkin harrastus -ja jalostuskäytössä) olevia villakoiria kuvataan. Tiedä kuinka moni tuolla nytkin huitelee menemään, ilman minkäänlaista tietoa mitä siellä selässä voi olla. Pelkät silmät ja polvet eivät riitä kertomaan kokonaisuutta. Koska tähän oikein herätään?

Me jatkamme elämää ja harrastamista kuten tähänkin asti, koiraa kuunnellen. 

Elämää tähystyssteriloinnin jälkeen + video leikkaussalista

Yhteistyössä: Eläinklinikka AlmaVet

Lokakuu aloitetaan palaamalla ajassa hieman taaksepäin, kun Syke steriloitiin tähystämällä n.1½ kuukautta sitten AlmaVetissä. Lisäksi tänään käynnistyi maailmanlaajuinen eläinten viikko, mihin mm. AlmaVet osallistuu kissojen leikkauskampanjalla. On siis erittäin hyvä ajankohtakin julkaista tämä kirjoitus.

Nyt kun tuosta operaatiosta on kulunut jo hyvän aikaa, ajattelin kirjoittaa tänne blogiin omia ajatuksiani ja havaintojani sen jälkeen. Sanon kuitenkin jo etukäteen, että minulla ei ole vertailukohdetta, sillä Syke on ensimmäinen koirani jonka päädyin leikkauttamaan. Toipumisesta kirjoitin oman tekstinsä erikseen jo aiemmin. 

Sen pääsee halutessaan lukemaan TÄTÄ linkkiä klikkaamalla.


Toki kun aikaa kuluu, huomaan varmasti asioita vielä lisää. Kuitenkin jo tämän yhden kuukauden aikana olen nähnyt tuossa koirassa vain ja ainoastaan positiivisia muutoksia. Syke oli ennen sterilointia selvästi ailahtelevaisempi luonteeltaan. Yhdessä hetkessä se oli ihan sata lasissa ja kuin sormia napsauttamalla sitä ei kiinnostanut yhtäkkiä mikään. Ensin ajattelin että kyse oli siitä, ettei noin nuori koira jaksa vielä keskittyä ja palasin kaikessa taaksepäin. Olen tarkoituksella pitänyt kaikki harjoitteet lyhyinä ja motivoivina, ettei tämmöistä tapahtuisi. Sillä ei ollut vaikutusta asiaan. En edes osannut arvata, että käytös voisi liittyä jotenkin hormonitoimintaan. Eihän minulla ole aikaisemmin edes ollut narttua. Vasta kun olin Tuulia Applebyn luennolla joka liittyi eritoten koirien hormoneihin ja erityisesti narttujen kiimakiertoon, erilaiset asiat avautuivat minulle ihan toisenlaisesta näkökulmasta. Tuulian luento naulasi lopullisen päätöksen steriloinnista.

Nyt kun olemme palanneet takaisin treeneihin, Syke on ollut ihan kuin eri koira. Sen mieliala ei heittelehdi laidasta laitaan, vaan se keskittyy täysillä siihen mitä tehdään.


Ruokahalun suhteen en voi sanoa huomanneeni mitään sen ihmeellisempää, sillä Syke on ollut hyvä syömään ihan pentulaatikosta lähtien. Ehkä se on aavistuksen verran ahneempi, mutta ei todellakaan mitenkään häiritsevästi. Suvin kanssa puhuttiin siitä, että ei sille kannata ruveta antamaan mitään kevyttä evästä lihomisen pelossa, koska kyseessä on kuitenkin paljon liikkuva ja harrastava koira. Ihan perussafkalla mennään.

Tähystyssterilointi aiheuttaa tutkitusti vähemmän kipua ja pienempiä kudosvaurioita. Syke kävi elämänsä ensimmäisen kerran Marjon hoidettavana kaksi viikkoa sitten ja olin varannut ajan juuri sen vuoksi, että halusin nähdä onko sen kehoon tullut leikkauksesta johtuen jumeja tai muita kireyksiä. Ainoa jumi mikä tuosta koko koirasta löytyi, oli niskassa ja sekin puhtaasti seurausta melkoisesta puskakatapulttilennosta. Mahassa ei ollut kalvokireyksiä eikä myöskään selässä. Marjo kehuikin Sykettä kovasti ja erityisesti sen tasapainoista kroppaa.

Nartun kiimakierto on loppujen lopuksi aika pitkä. Esikiima mitä seuraa varsinainen kiima ja sitten jälkikiima. Tämän jälkeen narttu on tovin kiimattomassa vaiheessa, kunnes kaikki alkaa uudelleen alusta. Jos  narttu juoksee vaikka kahdesti kokonaisen vuoden aikana, se on suurimman osan ajasta jonkinlaisessa hormonitilassa. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että päädyin leikkauttamaan Sykkeen. Tämän kaiken lisäksi ei tarvitse myöskään pelätä sitä kamalaa märkäkohtua. Lisäksi nisäkasvainten riski pienenee merkittävästi.

Sterilointi ja kastrointi ylipäätään on sellaisia asioita, joista ollaan puolesta sekä vastaan. Kovasti pelotellaan kaikenlaisilla seurauksilla ja hyödyt usein jyrätään kokonaan niiden alle. Myös minua varoiteltiin enemmän harrastajien toimesta kuin kannustettiin. Jos naapurisi koira alkoi kärsiä pidätyskyvyttömyydestä leikkauksen jälkeen ei automaattisesti tarkoita sitä, että sinun koirallesi käy samoin. Oma neuvoni on, että kannattaa konsultoida asiassa eri eläinlääkäreitä ja käydä keskusteluja heidän kanssaan. Toki oman rodun harrastajiltakin voi kysyä kokemuksia. Minulla oli sikäli onnea, että Sykkeen leikkasi tähystyssterilointien uranuurtaja Suomessa ja hänelle ovat tulleet tutuiksi myös molempien koirieni luonteet ja ominaisuudet. Tämä kaikki otettiin sterilointia mietittäessä huomioon.

Vielä kerran kiitos kuuluu tottakai Suville kaikesta tuesta ja neuvoista, hän todellakin otti sterilointia mietittäessä kaiken mahdollisen huomioon. Itse voin tämän kokemuksen myötä suositella ko.toimenpidettä sterilointia harkitseville ja nimenomaan tähystyksellä. Syke (ja moni muu narttukoira) ovat siitä eläviä esimerkkejä, että tähystys todellakin toimenpiteenä on koiralle vähemmän kipua tuottava vaihtoehto.