Kurkistus vuoteen 2015

Aika senkun huristaa eteenpäin ja jälleen ollaan siinä samassa tilanteessa, kun on aika katsoa miltä kulunut vuosi oikein näytti.

Heka
*Aktiivisimman kisakauden keskittäminen kesään
*Harkinnan mukaan satunnaisia talvikisoja
*Lähtötilanteet takaisin kuosiin
*Epiksiä
*Hakekaa uusia näkökulmia ja lisäoppia ulkopaikkakuntalaisten valmennuksista
*A:n juoksukontaktin kolmen laukan ketjuttaminen lihasmuistiin
*Käskyerottelu 2on 2offin ja juoksukontaktin välillä
*Koirafrisbeen ryhmätreenit
*2x koirafrisbeekisat
*Erilaisten frisbeetemppujen opettelua
*Esiintymisiä
*Ainakin yksi kisa koiratanssin FS:n voittajaluokassa
*Ehkä 1-2 HTM-kisaa

Yliviivatut tavoitteet jäivät toteutumatta. Jotenkin pidin tilannetta vieläkin huonompana, mutta pakko sanoa että tämä vuosi oli yksi elämäni kamalimmista mutta silti ikimuistoinen. Sain keväällä elämälleni täysin uuden suunnan, mikä tietysti vaikutti myös siihen etteivät koirat ja niiden kanssa harrastaminen ole enää se ainoa mahdollinen asia maailmassa. Katsoin tälle vuodelle asetettuja tavoitteita siinä hetkessä kun mietin, mitä omalta elämältäni haluan ja mikä vie nimenomaan minua eteenpäin - koiraharrastusten ulkopuolella. Se tarkoitti käytännössä sitä, että jostain oli ajanpuutteen vuoksi luovuttava. 

Kuva - Salla Kuikka

Yllämainittujen yliviivattujen tavoitteiden toteutuminen olisi vaatinut hirmuisesti treeniä, mutta kun käytännössä menet töihin klo.8.30, ei ajatus hallille lähtemisestä hontsita ennen sitä. Kun taas iltapäivällä pääset sieltä töistä klo. 15.30, ei enää ehdi hakemaan koiraa kotoa, lämmitellä sitä ja lähteä hallille kun ohjatut harjoitukset alkavat klo. 16.00. Olisihan niihin ollut mahdollista käyttää aikaa tietysti viikonloppuisin, mutta pakko kyllä todeta että kuluneen vuoden aikana olen nauttinut koiraharrastusvapaista viikonlopuista ja nähnyt kavereitakin enemmän. Heistä on ollut aivan ihanaa, että annan heillekkin nykyään enemmän aikaani enkä ole aina kiinni koiraharrastuksissa.

Vaikka 3 asiaa jäikin toteutumatta, saimme niiden "tilalle" kuitenkin vaikka ja mitä. Alkuvuodesta käytiin Janakkalassa juoksemassa yhden radan verran ja se oli ehkä vähän sellainen "kunhan mennään läpällä kokeilemaan"-päähänpisto. No melkoinen päähänpisto se olikin, sillä Heka sijoittui ko.radalla toiseksi, sai ensimmäisen agilitysertinsä ja näin ollen valiokello laitettiin käyntiin. Vaikka asia hieman naurattikin, niin silti sain uutta intoa harrastamiseen ja agilitynälkä vain kasvoi, kun pääsimme käymään Lotta Vuorelan ja Outi Harjun valmennuksissa tutun ja turvallisen Tiian lisäksi. Tässä vaiheessa olin kuitenkin itse aikalailla kahden tulen välissä, esim. bloggaukset Outin ja Tiian valmennuksista jäivät kokonaan kirjoittamatta, kun mielessä risteili ihan kaikkea muuta.


Vaikka työn ja koiraharrastusen välille on ollut vaikeaa löytää tasapainoa, oli Julia valmis ottamaan meidät yhteen Haukkuvaaran viikkovalmennus-ryhmään. Siihen mennessä olimme Hekan kanssa aika pitkään treenanneet vain keskenämme, mutta hetken asiaa mietittyäni päädyin ottamaan meille osoitetun ryhmäpaikan vastaan. Tähän väliin voisin laittaa vuoden, ehkä tärkeimmäksi osoitetun tavoitteen ja joka vielä toteutui mielestäni kaikista parhaiten.

*Nauttikaa sydämenne pohjasta, antakaa palaa ja pitäkää hyvää flow'ta yllä!

Se kaikki vain korostui nyt syksyn aikana kun aloimme käydä Julian valmennuksissa. Vielä keväällä agility tuntui melkoiselta väännöltä ja käännöltä, mutta viime kuukausina se on alkanut tuntua jälleen siltä samalta kuin esim.vuosi sitten. 

Ehkäpä tuolla kevään lamaantumisella oli osuutta asiaan, never know.

Kuva - Irene Vinha

Koirafrisbee korvasi koiratanssin tänä vuonna 95% ja koska koin, että meidän osaaminen ei vielä riittäisi edellisvuoden skaboihin, otin tavoitteeksi osallistua molempiin kisoihin jotka tänä vuonna Suomessa järjestettiin. Heka oli kesäkuun alussa Skyhoundz-formaatilla kisatussa kisoissa karkeloiden paras microdog freestylessa sekä naisten pituusheitossa (tienaten samalla pääsyoikeuden koirafrisbeen mm-kisoihin) ja kokonaistuloksissa KMarchin 3.sijalla. Näistä kisoista kun kotiuduimme, alkoi valtaisa mediaryöpytys ja sitä vain jatkui aina syyskuun alkuun asti, kun kisattiin toiset skabat. Formaattina USDDN. Hankalien sääolosuhteiden vuoksi osallistuimme vain ja ainoastaan freestyleen, jossa Heka oli 2:ksi paras microdog.

Loppuvuosi kuluikin melko hektisissä merkeissä. Ensin olin kouluttamassa OnniDogissa ja siitä 3 viikkoa myöhemmin Heka taisi loksauttaa monen ihmisen leuat auki kun tyyppi oli mukana uudessa, Voitolla Yöhön!-estradiviihdeohjelmassa ja sen myötä asuimme viikon isolla kirkolla. Hekasta, sen kouluttamisesta ja huoltamisesta vastasivat viikon ajan kansanedustaja Susanna Koski sekä tv-kasvo Aki Linnanahde. Yhteisen viikon päätteeksi harjoittelun tulos esitettiin suorassa lähetyksessä ja voin sanoa tämän olleen ehdottomasti vuoden ikimuistoisin kokemus. Heka sai valtavasti medianäkyvyyttä ja vähintään joka toisella julkkiksella on nykyään käsitys siitä, kuka on Heka. Ohjelman jälkeen Heka kutsuttiin tapaamaan mm. Pekka Hyysaloa. Ohjelma poiki melkoisesti julkisuutta ja esiintymispyyntöjä alkoi sadella normaalia selvästi enemmän.


Vuosi 2015 poiki meille myös ihan ensimmäiset yhteistyökumppanit. Hekan nestetasapaino on turvattu FitDogin nesteytys ja- palautusjuomatuotteilla ja jotta tämä valkoinen elosalama olisi jatkossakin yhtä staili, siitä pitää huolen ihanan Kanan pantamallisto, KanaCollection.

Heka pysyi vetreänä harrastuskoirana kraniosakraaliterapian ansiosta ja ko.hoitomuoto on tullut pysyväksi osaksi Hekan hyvinvointia.

Jimi
Tämä oli vuoden kamalin ja surullisin hetki. Jimin vointi heikkeni kevään aikana ja huhtikuun 1.päivänä vanha hienostoherra nukkui ikiuneen. En olisi ikinä uskonut, että tämä bloggaus tulisi keskittymään pääasiassa vain Hekaan. Tämä vuosi olisi ollut Jimille sen kaverikoirauran viimeinen, mutta en olisi halunnut sen ihan tällä tavalla päättyvän. Elämäni ensimmäinen paras ystävä, joka kulkee mielessä ja sydämessä aina. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeä Jimi minulle oli.


As i say kamala, mutta silti ikimuistoinen vuosi. Kaikkea oli lähes mahdotonta saada tiivistettyä, mutta yritin parhaani. Ennenkaikkea vuosi 2015 avasi allekirjoittaneen silmät ja odotan mielenkiinnolla, mitä ensi vuosi tulee pitämään sisällään. Muutosten tuulet kuitenkin puhaltavat ja ennen vuoden vaihtumista, tulen vielä kertomaan mitä on päällimmäisenä mielessä ja mitä eniten siltä odotan.

Kinkunsulattelua Haukkuvaarassa

Popparit järjestivät tänään Haukkuvaarassa näin "ihanan" jouluähkyn kuriin saamiseksi kinkunsulatus-epikset. Minulta kyseltiin, että olisiko kiinnostusta tulla tuomaroimaan ja hetken asiaa mietittyäni lupauduin ko.tehtävään. Suunnittelin ratoja eilen yli 4 TUNTIA, sillä halusin muokata radat valmentajani Julian suunnittelemien jouluratojen rataprofiileja käyttäen, ettei esteiden siirtelyyn yms kuluisi ratojen välillä tolkuttomasti aikaa. 

Kun on itse ollut lähes 4 viikkoa poissa hallilta, on agility-ikävä kasvanut melko suureksi ja mietinkin pitkään sekä hartaasti, että uskaltaisinko ottaa Hekankin messiin. Päätin, että jos aamulenkillä tavara olisi kiinteämpää ja koira muuten näyttäisi hyvinvoivalta, pääsisi valkoinen elosalama koeajamaan suunnittelemani putkirallin. Vain koiraihmiset tietää miltä se tuntuu, kun koiralla on ollut pitkään pakki sekaisin ja sitten se tapahtuu...kiinteä pökäle! Pyydän anteeksi tätä ihqutusta, mutta kuten on sanottu - kakka on iloinen asia. Tästä voikin melkoisen hyvin päätellä, että Heka oli "lievästi" ilosta soikeana kun ymmärsi minne ollaan lähdössä.


Mitä itse rataan tulee, niin oltiin kyllä ihan kuutamolla molemmat. Ja rapakunnossa. Minulla meinasi jalat hyytyä jo ennen ensimmäistäkään estettä ja Hekaltakin puuttui se "raivodraivi." Tuntui kuitenkin niin ihanalta päästä pitkästä aikaa agilitaamaan ja eiköhän tuo eräs toinenkin ole asiasta samaa mieltä, vaikka se ei parasta agilitya meiltä ollutkaan. 

Episten lopuksi Heka kävi vielä juoksemassa konkariradan läpi, sillä halusin kokeilla onnistuisiko sinne suunnittelemani ensimmäinen keppikulma liikkumalla koiraa vasten. Tätä on harjoiteltu viimeksi vuonna 2014, mutta minkä kerran oppii niin kyllä koira sen muistaa.

Kaikkinensa epikset sujui jouhevasti ja tuntui ihanalta saada tekemistäni radoista hyvää palautetta kisaajilta. Hieman jouduin alokas ja- konkarirataa soveltamaan seinän tullessa vastaan, mutta siitäkin selvittiin. Nyt me alamme Hekan kanssa pikkuhiljaa kohottoamaan kumpikin omaa kuntoa ja olenkin tässä illan aikana tehnyt jo hieman pläänejä mitä tehdään ja milloinkin.

Erilainen joulu(kuu)

Joulukuun voisi meidän osalta nimetä ennemmin illness-kuukaudeksi. Ensin sairastui allekirjoittanut ja kesti reilusti yli 3 viikkoa parantua lähes 39 asteen kuumeesta, keuhkoputken ja- kurkunpääntulehduksesta, yskästä ja äänen menetyksestä. Olen ollut viimeksi noin sairas 11-vuotiaana ja voitte vaan kuvitella, että miltä tuntui olla voimaton ja viettää aikaa pääasiassa neljän seinän sisällä. Onneksi minulla oli kavereita sekä äiti auttamassa Hekan lenkittämisessä ja hoidossa. Meni lähes kaikki pikkujoulut ja valmennukset yms ihan sivu suun, mutta jos jotain tästä kokemuksesta opin niin sen, että muistan jatkossa hoitaa itseni kerralla terveeksi. Olin jo ennen koiramessuja hieman sairas, kunnes sitten itsenäisyyspäivänä tämä helvetti alkoi ja vasta nyt alan olla kaikinpuolin kunnossa.


Oma kunto putosi roimasti pohjalukemiin ja kestää hetken, ennenkuin saan itseni sellaiseen kuosiin kuin missä oli vielä marraskuussa. Hetkeen ei ole pitkä lenkki Hekan kanssa tuntunut niin hyvältä kuin viime sunnuntaina, jolloin jaksoin tehdä sen kanssa 5 km:n lenkin. Sitä iloa kestikin vain sen hetken, kun Heka sai riesakseen rajun ripuli ja- oksennustaudin jonka vuoksi jouduttiin turvautumaan eläinlääkäriin - jouluaattona. Tyyppiä on nyt lääkitty promaxilla sekä maitohappobakteereilla ja tilanne näyttäisi hitaasti, mutta varmasti tasaantuvan. Hekalla nämä ripulit ja oksentelut iskevät lähes aina normaalia pahemmin, sillä taustalla vaikuttaa vuosia sitten tapahtunut hoitovirhe joka vaurioitti Hekan mahalaukkua ja suolistoa pysyvästi.

Osa joulun ohjelmasta meni tämän episodin takia uusiksi. Iltapäivällä kuitenkin pääsimme viettämään joulua äitini luokse. jossa syötiin, avattiin lahjat, saunottiin ja alkuyöstä käytiin perinteisesti viemässä kynttilät haudoille. Vaikka Heka oli väsynyt, jaksoi se silti leikkiä saamansa joululahjan, pehmopossun, kanssa.


Kyllä läheiset tietää millaiset joululahjat tekevät koiramuijan iloiseksi. Paketeista paljastui mm. Hekalle uusi BOT ja kiekkolaukku. 

Joulu on nyt lusittu ja tulevana sunnuntaina olen lupautunut tuomaroimaan Poppareiden kinkunsulatus-epiksissä. Huomisen ohjelmassa on ainakin sinne tulevien ratojen suunnittelua ja jos Heka vain jaksaa, tarkoitus olisi lähteä oikein kunnon lenkille kun säänkin on luvattu pakastuvan. Vihdoin ja viimein! Ensi jouluna ei kuitenkaan tarvitse miettiä onko sitä lunta vai ei, sillä me lähdemme Hekan kanssa silloin LAPPIIN!

Joulu tulla jollottaa hyvän mielen hyrinässä



Tämän kuvan myötä allekirjoittanut &Heka lähtevät joulun viettoon ja haluammekin toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua!

Ennen vuoden vaihtumista on kuitenkin luvassa ainakin kuluneen vuoden läpi käymistä sekä uusien tavoitteiden asettamista tulevalle vuodelle.

11 kysymystä - näin me vastaamme

Puikkonokka-blogi heitti meille 11 kysymyksen haasteen ja tottakai me siihen vastaamme. Ensin ajattelin vastata siihen jollain muulla tavalla kuin kirjoittamalla, mutta koska oma ääni on edelleen osittain painoksissa, toteutan tämän juuri yllä mainitulla tavalla.

1.Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi ja miksi?

Olen lähes koko ikäni unelmoinut shetlanninlammaskoirasta ja nimenomaan blue merlen värisenä. Shelteissä minua kiehtoo niiden kompakti koko ja monipuolisuus harrastuskoirana. Lisäksi viimeisen vuoden aikana olen kiinnostunut rotuna kooikerhondjesta, oikeastaan tismalleen samoista syistä kuin mistä pidän shelteissäkin. Olen jonkun verran konsultoinut ko.rotujen harrastajia ja se on käynyt varsin selväksi, että vaatii melkoisen pohjatyön että saisit jommasta kummasta rodusta juuri sen itselleen sopivan yksilön.


2.Sano koiraurheilulaji(t), jo(i)ta haluaisit testata/harrastaa, muttet ole vielä testannut?

Voi apua, tämä on paha! Me ollaan Hekan kanssa kokeiltu ties mitä ja mieleen ei näin ihan heti tule yhtäkään lajia, mitä olisi polttava halu päästä kokeilemaan. Jotain vauhtilajia olisi hienoa päästä testaamaan, esim. canicrossia tai kickbikea.

3.Mitkä ovat tämän hetken top3-koiratarvikkeet?

Valinnanvaikeus, kun kaikki ovat omalla tavallaan tärkeitä. Sanotaan nyt vaikka, että Back on Track-mantteli, Kanan tekemät Pehmeee!-taluttimet sekä FitDogin nesteytys ja- palautusjuomajauheet.

4.Millaisia outoja tapoja koirall/koirillasi on?

Hekalla on taipumus vetää korvat ihmeellisesti "rullalle" kun sille juttelee lässyttämällä. Samalla se alkaa siristellä silmiään aivan kuin olisi nukahtamaisillaan.

5.Mikä on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä koirasi kanssa?

Niitä on NIIN paljon. On lähes mahdotonta luetella vain yksi, mutta noin yleisesti ne ovat hetkiä jolloin tuntuu että olet sen koiran kanssa samalla aaltopituudella. Oli sitten kyse treeni tai- kisatilanteesta. Silloin kaikki sujuu ja se tunne mikä siitä kaikesta syntyy on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa.


6.Ikävin velvollisuus tai asia koiran omistamisessa?

Hmm. En keksi mitään mikä olisi ikävintä. Voi kun voisin sanoa, että p****ssa pyöriminen, mutta kun ei meillä harrasteta edes sellaista.

7.Paras vinkkisi ensimmäisen koiran ottajalle?

Muista, että koira on eläin. Se ei ajattele kuten ihminen. Koira elää parhaimmillaan kanssasi yli 10 vuotta, mieti tarkkaan oletko siihen valmis. 

8.Miten koirasi viettää joulua tai eroaako se normaaleista päivistä?

Joulua vietämme aina perheen kesken. Ainoa asia millä se eroaa normaalista arjesta jollain tasiolla on se, että Heka saa jotain extraherkkua, esim.joulukinkkua.


9.Miksi valitsit sen rotuisen koiran/koirat kuin sinulla on?

Rotuvalintaan vaikutti niinkin tuttu asia kuin allergia. Minun on todettu allergiatestien avulla olevan allerginen koirille ja kun koirakuume kävi sietämättömäksi, alkoi mahdollisten allergisoimattomien rotujen selvittäminen. Rotuvaihtoehdot olivat coton de' tulear, bichon frise tai villakoira. Jälkimmäinen oli kuitenkin lopulta ihan selvä valinta omaksi roduksi luonteensa ja monipuolisuutensa vuoksi.

10.Teetko koirallesi/koirillesi itse herkkuja koskaan ja jos teet, millaisia ne ovat?

Nyt on pakko tunnustaa, että omat kokkailut koirille rajoittuvat broilerin sydämien ja kivipiirojen keittämiseen.

11.Kolme hyvää puolta koirasi/koiriesi rodusta?

1.Luonne. 2.Monipuolisuus harrastuskoirana. 3.Siitä ei lähde karvaa.

Huhhuh, muutamiin kysymyksiin piti miettiä vastauksia ihan pääkoppaa hieromalla. It's done. Koska joulustressi yms painaa päälle, en nyt tällä ajalla lähde haastamaan ketään kun pääkoppa miettii jotain ihan muuta kuin kysymyksiä.

Heka junnuohjaajan kartturoitavana

Allekirjoittanut on edelleen sairaana, antibioottikuurilla ja liikuntakiellossa. Sairastuin messarin reissun jälkeen uudelleen ja jos ikinä haluan tästä taudista toipua, on ollut vaan pakko rauhoittaa itsensä. Hekaa se ärsyttää kun suurin osa päivästä kuluu sängyn pohjalla ja ollaan päästy tekemään vain sellaisia perus-hihnalenkkejä. Kyselin sitten facebookissa, että löytyisikö Hekalle innokasta ohjaajaa tiistain agilityvalmennukseen. Innokkaita löytyi monia ja lopulta ihana junnupop-ohjaaja Anni tarjoutui treenaamaan Hekan kanssa enemmän kuin mielellään. Annilla ja Hekallahan on yhteistä agilitykokemusta viime heinäkuulta, kun he osallistuivat epiksiin ja vielä voittivat minien konkariluokan.

Rata vaikutti äärimmäisen haastavalta, mutta Anni tuntui hallitsevan Hekan jopa paremmin kuin minä itse. Heka oli kuitenkin ehkä hieman vieraskorea, mikä näkyi jokseenkin matalampana vauhtina. Loppua kohden Anni alkoi pistämään reippaammin jalkaa toisen eteen ja siinä samassa Hekan vauhtikin tietysti kasvoi. Video kertonee kaiken oleellisen.


A:n kontakti ehkä hieman yllätti. Toisella kerralla Heka jopa rytmitti laukkaa oikein ja siinä hivottiin jo lähes täydellistä kontaktia. Priimasuoritusta oli turha edes odottaa, sillä edelleen(kin) tilanne A:n kanssa on niin retuperällä kuin olla ja voi. Joululomalla on enemmän aikaa koiraharrastuksille ja aion pakottaa itseni hallille useammankin kuin kerran.

SUURET kiitokset Annille vielä tätäkin kautta! Heka oli superonnellinen päästessään juoksemaan ja itselleni tuli pelkästään hyvä mieli kun katsoi näiden kahden menoa. Toivottavasti olen ensi tiistaihin mennessä jo kunnossa, sillä haluaisin päästä kunnolla edes kerran treenaamaan valvovan silmän alle ennen joulutaukoa. Anni on kuitenkin luvannut olla käytettävissä ensi viikollakin jos en itse ole vielä liikuntakykyinen. 

Koiramessut 2015

Kun kello soitti lauantai-aamuna klo. 4.55 niin kyllä siinä kieltämättä tuli useammankin kuin kerran mietittyä "onko tässä mitään järkeä?" ja "ei tämä kyllä ihan viisaisen hommaa ole." Kuitenkin tieto siitä mitä tämä päivä toisi tullessaan, sai heräämään ja nousemaan sieltä sängystä ylös. Yhden välivuoden jälkeen se kutsui myös meitä - Helsinki ja tähään aikaan vuodesta se on kaikkien koiraihmisten huulilla. Nimittäin messari. Ja koiramessut.


Olin Hekan kanssa jo aiemmin syksyllä lupautunut esiintymään Suomen frisbeekoirien järjestämässä koirafrisbeenäytöksessä. Myöhemmin tällä viikolla meille tarjottiin myös mahdollisuutta käydä esittämässä koiratanssia lajin PM-kisojen väliajalla. Tiina sitten meni ja ilmoitti mielenkiinnostaan. Kahden vuoden treenaamattomuus + haukkuherkkyys - Sounds good! Esiinnyttiin meidän ihan ensimmäisellä HTM-ohjelmalla ja vaikka Heka ei nyt ihan kokonaan malttanut pitää nokkaansa kiinni, sain Suomen maajoukkueelta jälkikäteen rohkaisevaa palautetta. Oikealla puolella seuraamisessa Heka rauhoitti itse itseään laskemalla viretasoa ja se olikin koko esityksen parhainta seuraamista. Lähtökohdat oli ehkä naurettavimmat mahdolliset, mutta noin yleisesti jäi kyllä yllättävän hyvä fiilis. Ja olihan se nyt hienoa päästä tekemään comeback ison kehän loisteeseen.

Riennettiin tanhuilujen parista suoraan kiekkoilemaan. Voin kertoa että juontaja, entinen miss suomi Heidi Sohlberg, latasi allekirjoittaneelle heti alkuun melkoiset paineet: "meillä on täällä esityksessä mukana tv:stäkin tuttu julkkiskoira. Heka oli mukana syksyllä maikkarin Voitolla Yöhön!-ohjelmassa ja tänään hän on täällä esiintymässä." Itse esitykseen olen 90% tyytyväinen, mieltä jäi harmittamaan selkävaultsi jonka tein rollerina jottei Heka tulisi huonosti alas. Eiköhän siinä käynyt juuri niin. Lisäksi ohjelman loppupuolella tuli hieman kiire, kun Heka jostain syystä mänjysi yhtä kiekkoa suuhunsa ja siinä sitten uhrautui aikaa 5-10 sekunttia.


Ennen esityksiä ja niiden jälkeen olikin sitten reilusti aikaa käydä...shoppailemassa ja kiertelemässä. Heka se on todellakin oikea julkkis. Liikkuminen oli välillä aika haastavaa, sillä vähintään joka toinen messuvieras sen tunnisti ja vielä kymmenet ihmiset halusivat sen kanssa selfieitä, mm. Heidi Sohlberg sekä Nutrolin-pisteellä työskennellyt Jenni.


Myös Hekaa sponsoroiva Kana oli pantoineen paikanpäällä ja tottakai häntäkin käytiin sitten moikkaamassa. Saatiinkin aivan IHANA, pinkki pehmeee!-sarjan hihna häneltä. Olen aivan ihastunut ko.sarjan hihnoihin, suosittelen lämpimästi myös muille! Hihnoihin voi käydä tutustumassa tätä linkkiä klikkaamalla.

Mihinkään turhuuksiin en sortunut, lähinnä jos jotain tarpeellista löytyi niin sellainen lähti mukaan. Erilaisia herkkuja ja Hurtan talvimantteli mielettömällä alennuksella. Lisäksi kaikki esiintyjät saivat hienot koiramessu-paidat sekä Royal Canin-lahjakassin, jossa oli mm. pyyhe, ruokanäytteitä yms pientä tavaraa ja sälää.


Vaikka aikainen herätys ja lähtö sylettivät, niin kyllä kannatti lähteä. Kiitokset kaikille ketkä kävivät Hekaa moikkaamassa ja rapsuttelemassa. Lisäksi Suomen frisbeekoirien koko esiintyjäryhmä on jotain kultaakin mahtavampaa, ihanaa että saatiin olla mukana ja toivottavasti saadaan olla osa sitä tiimiä myös ensi vuonna.

Tämä olikin sitten tämän vuoden viimeinen isompi häppeninki. Vielä on kaksi vähän pienempää juttua tulossa, mutta noin muuten aletaan pikkuhiljaa rauhoittumaan.