Uusi aluevaltaus - Hoopers

Kuten jo edellisessä postauksessa valotin, Suomeen on pikkuhiljaa tehnyt tuloaan hauska uutuslaji. Nimittäin Hoopers.

Osallistuin 1½ viikkoa sitten Noora Suurnäkki-Voglerin luennoimaan webinaariin, missä sain ko.lajista sen säännöistä ja suoritustavoista -sekä tyyleistä todella kattavan infon. Noora itse asuu Sveitsissä, missä Hoopersilla on jo todella vahva jalansija ja hän onkin kouluttautunut lajin valmentajaksi.

Hoopersista lyhyesti:
Lajin treenifilosofia perustuu positiiviselle vahvistamiselle, koiran kuuntelu -ja ajattelutaitojen opettamiselle ja sille, että koira pystyy suorittamaan radan mahdollisimman turvallisesti sekä vähällä fyysisellä kuormituksella. Hoopers sopiikin mm.agilitysta eläköityneille ja sellaisille koirille, joille hyppääminen ja/tai tiukat käännökset eivät ole mahdollisia terveydellisistä tai rakenteellisista syistä. Koira suorittaa rataa juosten vanteiden = hooppien ja lyhyiden putkien läpi sekä kiertämällä tynnyreitä ja portteja. Perustana on vahva kauko-osaaminen  ja auttaa navigoimaan koira radasta läpi suullisilla vihjeillä ohjaajan seisoessa paikallaan."

Hoopersin isäntämaa on Yhdysvallat, mutta sieltä se on lähtenyt leviämään maailmalle ja eri maissa näkyykin eroavaisuuksia mm.ohjaustyyleissä ja rataprofiileissa. Se mihin suuntaan laji Suomessa lähtee kehittymään, siihen me pystmme nyt ns. "etuoikeutettuina" vaikuttamaan ja itse olenkin lähtenyt suosimaan opetuksessa Sveitsin mallia = ohjaaja ei juokse radalla koiran kanssa, vaan suullisilla käskyillä ohjaa koiraa radan läpi pysymällä paikallaan tietyn kokoisella alueella. Hoopers noudattaakin pitkälti juuri sitä samaa treenifilosofiaa, mihin olen Sykkeen kanssa agilityssa koko ajan pyrkinyt. Siksi tämä tuntui heti omalta jutulta paitsi minulle, niin myös Sykkeelle. 

Neiti osoittikin suurta lahjakkuutta hoopersia kohtaan jo ensimmäisellä treenikerralla.


Meillä onkin ollut mitä mainion mahdollisuus treenata hoopersia, sillä seurakaverini Saila (#mimminmessissä), on myös hurahtanut tähän lajiin. Hän on tuonut omat treenivälineensä hallille joita mekin olemme saaneet käyttää. Hoopers ei kuitenkaan rahallisesti vaadi suuria investointeja, joten viime viikonloppuna sisällytin kauppakierrokseen myös käynnin rautakaupassa josta hain vieteritynnyreitä sekä keltaista huomioteippiä. Perusteita ja fokusointiharjoituksia kun pystyy tekemään mitä erilaisin variaatioin niiden avulla. Hooppeja olisi tarkoitus myös laittaa tilauksen tuolta tuolta hieman alempaa Euroopasta, mutta siihen menee vielä hetki kunhan ensin vähän tutkailen asiaa.

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin Hoopersia jo tehneiden ja siitä kiinnostuneiden kesken hallille tekemään erilaisia harjoituksia. Tässä Sykkeen tyylinäyte.


On varmasti aivan ilmiselvää, että Syke on myynyt sielunsa ja sydämensä tälle lajille - kuten myös minä. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä on tullut jopa agilitya tärkeämpi harrastus meille. Olemme saaneet treenivinkkejä miten lähteä kehittymään ja mitä kannattaisi vielä vahvistaa. Ja koska en halua mennä sieltä mistä tie on helpoin, pysyn päätöksessäni jatkaa Sveitsin tyylillä. Tämä kehittää paitsi koiran taitotasoa, niin myös haastaa minua itseäni kouluttajana.

Älä tule paha vuosi - tule hyvä vuosi

Minulla on vain yksi ja ainoa tavoite vuodelle 2021. Se on tavoite olla lupaamatta mitään. Yksinkertaisesti siksi, että elämme tällä hetkellä (ties kuinka pitkään) epävarmoja aikoja ja mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarmuus. Mutta kyllä tämä jatkuva epävarmuudessa eläminen on kuluttavaa itse kullekin ja meistä jokainen varmasti toivoo, että saisimme tänä vuonna edes jonkinlaisen palan normaalia elämää takaisin. Toivossa on hyvä elää.

Tämän postauksen upeampaakin upeammat kuvat on ottanut äärettömän taitava Hanna Lehmusvuori - Hanna Lehmusvuori Photos


Epävarmasta tilanteesta huolimatta olen kuitenkin onnistunut tekemään joitakin suunnitelmia mm.treenien suhteen. Jatkamme agilitya Sykkeen kanssa, aavistuksen kevennetymmin ja tarkoituksena olisi käydä ainakin oman seuran kisoissa kisaamassa jos/kun se nimeltä mainitsematon tauti ei kilpailutoimintaa pysäytä. Mikäli snooker/gambler-kisoja jossain päin järjestetään, niihin olisi myös hienoa päästä osallistumaan. Nyt kuitenkin Suomeen on tehnyt tuloaan hauska uutuuslaji, josta joulupyhinä innostuin ja huomenna osallistunkin lajin webinaariin. Kyseessä on Hoopers. Ko.laji on kehitetty esim.agilitysta eläköityneille koirille tai sellaisille koirille, joille hyppääminen sekä tiukat käännökset eivät ole suositeltavia esim.terveydellisistä syistä. Kun näin hoopersia ensimmäisen kerran, tiesin heti että tätä jos jotain, Syke tulee taatusti rakastamaan. Siinä saa juosta ja irrota eikä Sykkeen mielestä maailmassa ole mitään yhtä siistiä kuin juosta. Kirjoittelen jossakin vaiheessa tästä lajista lisää, kunhan itse pääsen siihen tarpeeksi sisälle. Ensimmäiset treenitkin on jo buukattu kalenteriin.

Tavoitteellisempaa agilitya olisi tarkoitus päästä jatkamaan ennemmän Violan kanssa, jahka koira on ensin käynyt luustokuvissa. Allekirjoittanut puolestaan kouluttaa kevätkauden ajan JATilla omaa agilityryhmää, jossa pääpaino on laittaa koirat ajattelemaan agilitya.


Koiratanssirintamallakin tulee tapahtumaan, sillä Jyväskylään avautuu helmikuussa Koiravalmennus Motivaatio, minne saimme Sykkeen kanssa puolitetun koiratanssin valmennusryhmäpaikan. Jospa nyt saisimme lisäpotkua takapuolille tämän lajinkin suhteen. Treeneissä tulemme käymään joka toinen viikko ja muutoin sitten käydään kotihallin vapaavuorolla treenaamassa näiden viikkojen väleissä.


Entäpä sitten arvoisensa vanha herra? Heka saa jatkaa leppoisia eläkepäiviään, mutta tulee kuitenkin olemaan minun ja Sykkeen mukana reissuissa henkisenä tukena sekä tsempparina. Löysimme viime vuonna Hekalle parhaiten toimivat hoitomuodot (faskiamanipulaatio, klinikan terapialaser sekä uinnit lämminvesialtaassa) ja näillä on ollut kipulääkityksen kanssa parhain mahdollinen hoitotulos joka pitää spondyloosin kurissa. 

Sykkeen polvien tilannetta seuraillaan, koira on täysin oireeton ja kivuton. Mikäli koiran olemuksessa tai voinnissa tapahtuu jotain suuntaan tai toiseen, sitten toimitaan. Sykkeen suurin valtti on se, että sillä on takajaloissa mahdottoman hyvät lihakset ja ne nimenomaan pitävät sen polvet stabiileina eivätkä ne pääse falskaamaan. Syke tulee myös hyödyntämään samoja hoitomuotoja kuin Heka ja se saa tukihoitona erittäin tehokkaaksi todettua Nutrolinin Hip & Joint-yhdistelmävalmistetta. 

Tulemme varmasti tänäkin vuonna viettämään paljon aikaa mökillä ja mikäli tilanne sen sallii, ajatuksena olisi harrastaa enemmän kotimaan matkailua turvallisuus huomioiden sekä tällä tavalla tukea maamme yrittäjiä. Vaikka aluksi pelkäsin tämän tekstin kirjoittamista, sainkin yllättävän hyvin kerrottua mitä ajattelen edessä olevasta vuodesta. 

Sanoinkuvaamattoman p***a vuosi

Tuntui suoraan sanottuna siltä kuin olisi veistä kääntänyt haavassa katsoessani vuosi sitten julkaisemaani blogitekstiä. Olin nimikoinut sen samalla otsikolla kuin nytkin, paitsi että siinä luki silloin upea. Vuosi 2020 oli kaikkea muuta kuin upea. Se oli hirveä, ihan p***a. En edes halua käydä sitä läpi, vaikka se perinteisiini onkin useamman vuoden ajan kuulunut. Vuotta 2020 ei todellakaan tule ikävä, päinvastoin. Jos jostain olen tällä hetkellä iloinen niin siitä, että se on nyt ohi. Veikkaan, että suurin osa on kanssani tuon jälkimmäisen lauseen osalta melko lailla samaa mieltä. Enkä edes millään tavalla aio pyydellä anteeksi ronskia kielenkäyttöäni, valitettavasti viime vuodesta jäi käteen enemmän negatiivisia kuin positiivisia asioita. Karu fakta, mutta näin se vaan nyt on.

Jos nyt kuitenkin yrittäisin muistella niitä positiivisiakin asioita, ne ovat kuitenkin sellaisia mitkä auttoivat minua suuresti selviytymään vaikeasta vuodesta.

Syke sai polvistaan huomattavasti parempia uutisia ja pystyimme palaamaan agilityn pariin, kevennetysti. Sekin oli minulle itselleni todellinen lottovoitto, parempi kuin ei mitään. Joulukuussa teimme comebackin kisaradoille ja osallistuimme oman seuramme seuramestiksiin. Syke voitti oman kokoluokkansa femmalla ajassa 44,05 s (-6,95 s.) 

Ilman tuota vitosta Syke olisi sijoittunut seuramestaruudessa sijalle 2. Tärkeämpää oli se, että sain palata radoille yhdessä parhaan punaisen kanssa ja siitä iloitsivat itseni lisäksi myös monet muut. Se merkitsee minulle todella paljon enemmän kuin yksikään nolla tai palkintosija.

Vaikka tavoitteellinen harrastaminen Sykkeen kanssa ehkä jäikin, sain mitä upeimman mahdollisuuden tätä varten kun lainakoiraksi hyppäsi aivan ihana papillon Viola.

Hekalle päädyttiin lopulta aloittamaan hermokipulääkitys spondyloosin vuoksi. Tuli todettua hieman ikävämpien tapahtumaketjujen kautta, etteivät pelkät tukihoidot enää riitä pitämään selkää riittävän hyvässä kunnossa. Lääkityksen ansiosta Heka onkin muuttunut kuin villivarsaksi ja vaikka alkuun pelkäsinkin miten sen suolisto mahdolliseen lääkkeeseen reagoi, Suvi osasi valita Hekalle parhaiten sopivan lääkkeen ja se on osoittaunutkin todella hyväksi. Löysin myös molemmille koirilleni mitä parhaimman hoitomuodon - faskiamanipulaation ja loppuvuodesta lämminvesiallasuinnin.

Sykkeen kasvattajalle, Jaanalle, syntyi peräti kaksi pentuetta ja minulla oli suuri ilo sekä kunnia keksiä näille ihanuuksille viralliset nimet ja testailla millaisia tyyppejä he ovat.

Teimme vuoden mittaan muutamia reissuja, poikkeukselliset olosuhteet ja turvalliset toimet kuitenkin huomioiden. Heinäkuussa pidimme miniloman Helsingissä ja päästiin tapaamaan historian ensimmäinen SporttiRakkitiimi tiimitapaamisen merkeissä. Lisäksi kävimme isäni luonta Mäntässä ja joulukuussa meillä olikin pitkästä aikaa tv-kuvaukset edessä. Syke teki revanssin ja palasi takaisin Ennätystehtaalle, jakson tulette näkemään jossain vaiheessa ensi vuoden puolella tutulla fox-kanavalla. Vietimme keväällä, kesällä ja syksyllä todella paljon aikaa myös mökillämme Muuramessa. Nämä lyhyet irtiotot arjesta, pois kotoa, olivat itselleni mittaamattoman arvokkaita kun koti on ollut maaliskuusta lähtien sekä vapaa-ajan vietto, -että työpaikka.

Viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpinä ovat meidän kultaakin kalliimmat yhteistyökumppanit ja SporttiRakki.

Vaikka elämä heitteli ja kaatoi jääkylmää vettä niskaan ämpärikaupalla, yhteistyökumppanaidemme ja SporttiRakin ansiosta sain kokea olevani edelleen merkityksellinen. Sain ja saan tästäkin eteenpäin tehdä asioita, mikä on intohimoni ja kutsumukseni.

Parasta tällä hetkellä on se, että vuosi 2020 on mennyttä. Tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan mitä odotan tulevalta ja mitä suunnitelmia meillä on. Tässä en halua niitä käydä läpi.