Kun kipu muutti Hekan käytöstä

Ensilumi satoi eilen maahan. Normaalisti olisin riemusta kiljuen hyppinyt ulos ottamaan Hekasta ne joka vuoden pakolliset ensilumi-kuvat. Nyt en voinut. Minulle nousi ma-ti välisenä yönä kova kuume ja koko eilinen päivä meni ihan kirjaimellisesti sängyn pohjalla. En jaksanut kunnolla edes seistä. Sen sijaan näin ikkunasta hiutaleiden leijailevan ja toivoin, että lumet säilyisivät maassa vielä jonkin aikaa. Tiedä mikä sitten noin äkillisen kuumeen nosti, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Mutta se omasta sairastelusta. Heka on aiheuttanut huolta viimeisen 1½ viikon ajan. Sen käytös alkoi muuttua koko ajan oudommaksi. Heka mm. pullisteli lenkeillä vastaantuleville koirille nostamalla niskavillansa pystyyn mikä on sille vierasta, sillä sitä ei lenkillä toiset koirat kiinnosta tuon taivaallista. Toinen muutos käyttäytymisessä näkyi Hekan nukkuma-asennossa, se alkoi mielellään pitää päätään ns.koholla. Kaikista näkyvin muutos oli Hekan hännässä. Se ei mielellään pitänyt sitä enää pystyssä. Tiesin heti, että tämä ei ole minun koirani. Minun Hekalleni ei ole normaalia käyttäytyä näin.


Varasin samantien ajan Marjolle, joka opiskelee osteopaatiksi. Hän löysi syyn Hekan muuttuneeseen käytökseen. Hekan vasen SI-nivel oli aivan jumissa, jonka seurauksena Heka käytti oikeaa puolta kropastaan kuormittavasti. Kuormitus ajoi kudosta kohti anaalirauhasia ja tästä johtui se, miksi Heka ei enää mielellään nostanut häntäänsä. Kaiken lisäksi Hekan kaula oli myös aivan jumissa ja ainoa asento missä se ei nukkuessaan tuntenut kipua, oli pitää päätä koholla. Mikä tämän kaiken sitten aiheutti? No niinkin arkinen tilanne, kuin leikkiessä kaatuminen. Heka mätkähti lattialle täysiä, suoraan vasemmalle kyljelle. Vaikka koirassa ei silloin näkynyt ulkoisesti mitään ja näennäisesti kaikki vaikutti olevan hyvin, olikin tilanne täysin päinvastainen.

Heka vastasi hoitoon erittäin hyvin ja koko koira aukesi nenästä hännänpäähän. Kyllähän siinä itku meinasi päästä, kun hoidon lopuksi Heka nosti häntänsä normaalisti pystyyn ja siitä lähtien se on pitänyt sitä ylhäällä niinkuin kuuluukin. Lisäksi Heka nukkuu jälleen pää alhaalla, nytkin se koisaa onnellisena vieressäni, kun istun sohvalla läppäri sylissä kirjoittamassa blogia.

Tämä oli vain pieni tarina siitä, kuinka kipu muuttaa koiran käytöstä. Te rakkaat koiralliset kaverini, jos koiranne kaatuu pahasti esim.agilityradalla tai kokee rajun törmäyksen koirakaverin kanssa leikkiessä, älkää jääkö odottamaan. Ottakaa yhteyttä hierojaan, fysioterapeuttiin tai osteopaattiin. Jos minä olisin Hekan kohdalla jäänyt odottamaan, ei yksi hoitokerta olisi riittänyt sitä auttamaan. Minä sain Hekan takaisin. Tämä on se Heka, jonka minä tunnen.

Sain Marjolta äärimmäisen mieltä ja sydäntä lämmittävää palautetta, kuinka hyvin olen pitänyt Hekasta huolta. Hekalla ei tuntunut varpaissa, polvissa, kyynärissä tai nivelissä mitään ylimääräistä tai normaalista poikkeavaa. Heka on hänen mukaansa yksi niistä, jota ei ole ylikuormitettu liiallisella harjoittelulla ja se on saanut tarvittavaa hoitoa silloin kun se on sitä tarvinnut. Siksi se onkin niin kovassa iskussa. Voiko parempaa kiitosta edes saada? 

Linda Heka puikoissa part 2

Hekan ei tarvinnut "sijaiskärsiä" omistajan maanantaisesta hammasleikkauksesta, vaan valkoinen elosalama pääsi tänään rallittamaan treeneihin ihan normaalisti. Kiitos Lindan, joka innokkaasti otti Heksterin jälleen kartturoitavaksi.


Jos Heka oli vielä kaksi viikkoa sitten hieman vieraskorea, nyt se jo näytti Lindalle sitä röyhkeyttä ihan eri tatsilla. Rataprofiili oli kyllä NIIN Hekalle tehty. Linda jopa sai Hekan reagoimaan koiralle vaativassa kohdassa, kun ihan vieressä oli houkutteleva putki. Sinne se kyllä alkuun syöksyikin, mutta voitte vain kuvitella mikä riemu siitä repesi, kun Linda lähti linjaamaan ja kertomaan Hekalle ajoissa että nyt mennään takaakiertoon eikä putkeen.

Video puhukoon puolestaan. Kiitos Lindalle vielä näin bloginkin kautta, vaikka olen tainnut jo kiitellä jokaisella sosiaalisen median kanavalla. Sitä vaan on niin kiitollinen, että kaveripiireistä löytyy tarpeen vaatiessa auttavia käsiä.

Miten koiraa voi käyttää ohjaustyössä?

Jokainen blogia lukenut on varmasti kerta toisensa jälkeen huomannut kirjoituksiani siitä, että kuinka Heka on ollut mukanani töissä ja mitä se on siellä mahdollisesti tehnyt. Nuo kirjoitukset ovat olleet korkeintaan yhden tai kahden kappaleen mittaisia, toisinaan siihen on riittänyt parikin lausetta. En ole kuitenkaan tullut kertoneeksi asiasta kovinkaan tarkasti, mutta nyt aion hieman valottaa sitä asiaa.

Jokainen koiranomistaja tietää varmasti, kuinka positiivinen vaikutus koirilla on meidän ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Koiran kanssa tulee lähdettyä ulos joka edistää sekä fyysistä, että henkistä hyvinvointia. Koira ei elä aikatauluja orjallisesti noudattamalla - niille tärkeintä on rutiinit ja ne luovat siten meidän ihmisten elämään tietynlaista rytmiä. Unohtamatta tietenkään sitä rajatonta määrää iloa mitä ne meille tuottavat. Lisäksi koiran on huomattu lisäävän kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, mikä voi olla esim. sosiaalisia tilanteita pelkäävälle ihmiselle helpompi tapa lähteä neljän seinän sisältä ulos. On tutkimuksia, artikkeleita, kokemuksia ja vaikka mitä materiaalia todistettavaksi, että jo pelkkä koiran läsnäolo saa ihmisissä aikaan kokonaisvaltaisesti parempaa oloa. Koira ei myöskään luokittele ihmisiä ihonvärin, sosiaalisen aseman, iän, liikuntakyvyn, menneisyyden tai nykyhetken perusteella. Koira kohtaa jokaisen ihmisen täysin tasavertaisena.

Minä työskentelen nuoriso-ohjaajana Jyväskylän kaupungilla, Nuorten Taidetyöpajalla. Edesmennyt koirani, toyvillakoira Jimi, oli tukeni sekä turvani monia vuosia ollessani koulukiusattu ja yksinäinen. Jimi pakotti liikkeelle neljän seinän sisältä, opetti minulle vastuuta ja ennenkaikkea piti mieleni virkeänä. Nuorten kanssa työskennellessäni olen kohdannut vaikka mitä ja minun on ollut mahdollista päästä käyttämään kokemaani hyödyksi mm.ohjaustilanteissa. 

The Dog Days Of Summer. Kuva - Elina J
Olen mm. ohjannut nuorille valokuvausta, jossa Heka on toiminut kuvattavana kohteena. Valokuvaamisen ympärille olen pystynyt luomaan kokonaisuuden, jossa pääpaino ei ole pelkästään koirassa. Se vaatii myös keskittymistä ja kärsivällisyyttä, sillä kuvattava kohde on eläin. Onnistuneen kuvan ottamiseen voidaan vaatia kymmeniä, jopa satoja räpsäisyjä. Jo pelkkä koiran läsnäolo on auttanut nuoria keskittymään paremmin ja jotta koira ei koe omaa oloaan epämiellyttäväksi, on kuvaajan pysyttävä kärsivällisenä. Jos näin ei ole, koira kyllä rehellisesti kertoo sen ja saattaa jopa pyrkiä tilanteesta pois.

Silloin mietitään hetki yhdessä, mitä omassa käyttäytymisessään voisi tehdä toisin. Se tunne on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa, kun nuoren näkee oivaltavan erilaisia asiayhteyksiä. Heka antaa aina suoraa ja rehellistä palautetta omalla elekielellään.

Jo pelkästään tämmöisessä ohjaustilanteessa olen huomannut pelkästään koiran läsnäolon parantavan mm.keskittymiskykyä sekä olemaan kärsivällinen.


Myös agilityyn liittyvissä ohjaustilanteissa olen pyrkinyt samoihin tavoitteisiin kuin mitä valokuvaamisessakin. Keskittymisen ja kärsivällisyyden lisäksi agilityssa olen korostan nuorille tasavertaisuutta. Todella paljon kuulee kommentteja: "Olen niin huono, en minä osaa!" Mutta Heka ei siitä välitä. Koiralla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, että onko sitä ohjaava ihminen kilpatason agility-urheilija vai täysin noviisi. Sille on tärkeintä päästä tekemään agilitya, oli ohjaksissa sitten kuka tahansa. Nuorten kanssa suoritettavat radat sisältävät korkeintaan 1-6 estettä ja ne ovat mahdollisimman helppoja, jotta jokainen saa mahdollisuuden kokea onnistuneensa.

Tässä videopätkä Nuorten Taidetyöpajan Instagram-tililtä, kun Volapajalaiset kävivät katsomassa ja kokeilemassa agilitya: Vola-paja kokeilemassa agilitya.


Heka on myös ollut jonkun verran mukana työntekijöiden ja nuorten yhteisissä tapahtumissa ja retkipäivissä, jolloin se on vain ihan omalla läsnäolollaan saanut ihmisissä aikaan rentoutta sekä rauhallisuutta. Olen nyt tänä syksynä saanut hienon mahdollisuuden olla yksi lumopajan ohjaajista. Lumopaja on tarkoitettu sellaisille nuorille, joita kiinnostavat eläimet ja luonto. Toiminta pohjautuu Green Care-menetelmään, jossa on luonto ja eläimet toimivat hyvinvoinnin tukena. Olen oppinut myös itse hurjan paljon uutta tästä toiminnasta ja varsinkin eläinavusteisesta toiminnasta. Kirjoitan jossain vaiheessa tekstin myös, mitä Heka on tehnyt lumopajalaisten kanssa.

Tunnen ja koen tekeväni äärimmäisen tärkeää työtä, jolla on suuri merkitys nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Just love my job.

I'm on the edge of AGILITY

Lokakuu on lähtenyt harrastamisen suhteen todella nihkeästi käyntiin. Ensin oli Piispalan reissu, viime viikonloppuna Heka oksenteli sekä ripuloi matolääkkeen vuoksi ja nyt sitten omistaja joutuu puolestaan maanantaina hammasleikkaukseen. Ei mene ihan putkeen. En vielä tiedä miten ensi keskiviikon suhteen käy, mutta sen näkee sitten. 

Yritän tässä nyt parhaani mukaan muistella, että mitä agilityn suhteen on tässä viimeisen kahden viikon aikana tehty. Onneksi on facebook. 2 viikkoa sitten panostettiin putki/puomi-erotteluun. Näistä harjoituksista ei jäänyt käteen oikeastaan mitään muuta kuin ikävä fiilis. Heka oli jo valmiiksi aivan liian korkeassa. Lopulta sillä keitti yli, jonka seuraksena sain kivan mustelman oikeaan kämmenselkään. Kyllä harmitti.

Tällä viikolla sen sijaan päästiin sitten nautiskelemaan vauhdilla höystetystä radasta, joka pohjautui Lehtosen Sannan Top Team-harjoituksiin. Oikealla rytmityksellä, ajoituksella ja linjaamisella rata virtasi kuin vesi eteenpäin. Mitään erityisiä kikkailuja ei tarvittu. Itse selvisin kahdella valssilla sekä takaaleikkauksella, päällejuoksulla, putkijarrulla ja niistolla. Ensimmäisellä kerralla oltiin molemmat vähän hukassa, mutta viimeisellä rundilla vetäistiin koko rata nollana läpi.


Kuluneella viikolla on toki tehty muutakin. Heka oli tänään jälleen mukanani töissä, kun ohjasin iltapäivällä nuorille koirafrisbeetä. Näistä ohjaustilanteista voisin kyllä kirjoittaa tässä ihan lähiaikoina kattavammin, sen verran onnistuneena ja mielenkiintoisena kokonaisuutena pidän niitä. Olen tainnut mainita tästä samasta asiasta aiemminkin. Heka toimi yhden nuoren lainakoirana ja päivään sisältyi koirafrisbeen lisäksi lenkkeilyä ja hieman yleisiä pelisääntöjä liittyen koiran käsittelyyn sekä kouluttamiseen. Demosin nuorille lisäksi joitakin frisbeetemppuja ja Heka suoriutui mallikkaasti, vaikka se on nähnyt kiekkoja viimeksi elokuussa SM-kisoissa. Ajattelin, että rälläämiseksi ja räiskimiseksi menee mutta ei sittenkään.

Kansainvälinen eläinten viikko - paras viikko

Niin se vaihtui syyskuukin lokakuuksi ja ko.kuun ensimmäinen viikkohan on aina kansainvälinen eläinten viikko. Paras viikko.

Hekakin pakkasi omat laukkunsa

Maanantaina pakkailtiin laukut autoon ja huristeltiin lumopajalaisten kanssa nuottavalmennukseen Piispalaan. Se olikin minulle ihan ensimmäinen reissu, jossa otin vastuuta nuorista ohjaajana. Heka pääsi myös nauttimaan kolmesta, syksyisestä päivästä Piispalassa ja meillä oli sen kanssa jälleen käytössä ihan oma mökki. Kun olin nuorien kanssa erilaisten aktiviteettien ja toimintojen parissa, Heka koisasi tyytyväisenä mökissä ja jäikin sinne joka kerta varsin rennossa mielentilassa. Suurin osa kaikesta toiminnasta tapahtui kuitenkin päiväsaikaan, mikä on Hekalle sitä normaalia aikaa nukkua kun olen itse poissa. Aivan kuten työpäivinä kotonakin, silloin kun se ei ole töissä mukana.

Takkatuvalla nauttimassa iltapalaa

Lumopajan nuottavalmennus oli Green Care-painotteinen ja siihen sisältyi tietysti paljon eläinten kanssa oleilua ja luonnosta voimaantumista. Tämä oli kyllä ehdottomasti Syötteen reissun lisäksi toiseksi parhain nuottareissu jossa olen saanut olla mukana. Lisäfiiliksiä ja kuvasaastetta olen lisännyt meidän instagram-tilille. 

Hekan ruokahalu oli reissussa astetta parempi kuin mitä kotona ja tästä "inspiroituneena" ja muiden vinkistä vaarin ottaneena, kirjoitan tämän kuun aikana blogitekstin siitä, mitä valitsen usein Hekalle reissueväiksi ja miksi.