Let's the game begin - gamesmölleistä 2 voittoa

Tein hetki sitten trimmaukseen liittyvän julkaisun instagramiin ja ajattelin käyttää tämän luovuuden nyt hyväksi bloginkin puolella.

Minun ja Sykkeen ensi vuoden ja kauden tärkein päätavoite on agilityn games SM-kilpailut, jotka käydään heinäkuun puolessa välissä Oulussa. Itseäni nuo peliluokat motivoivat hieman sitä perinteistä agilitya enemmän. Oma seuramme järjesti keskiviikkona pelimöllit, minne tottakai osallistuin Sykkeen kanssa. Snookerin lisäksi pääsimme pelaamaan gamblersia, joka oli se minun ja Hekan juttu. Mikäli snookerin ja gamblersin ratapiirrokset keskiviikolta kiinnostavat, käykää katsomassa ne tuomarina toimineen Laura Mätön facebook-julkaisusta:


Aloitettiin snookerilla ja rata oli tähän mennessä haastavin minkä olen pelejä pelatessani nähnyt. Mietinkin monia eri variaatioita mennä koska meillähän oli myös olemassa uusintamahdollisuus. Ensimmäisellä kierroksella päätin napata kolmen punaista estettä kombinaatioin 7A-B-C ja 2x 5A-5B ja painua siitä sitten loppusuoralle. Syke oli liukas kuin saippua, kamalaa pelastelua muutamassa kohdassa mutta maaliin saavuttiin puhtaasti 49 pisteen ja voiton kera. Toisella kerralla päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää sekä yrittää kerätä kaikki neljä punaista. Homma alkoi tökkiä kombinaatiossa 6A-6B, keppien vieressä ollut putki oli Sykkeelle liikaa ja aikaa tuhraantui kun keppien sijasta putki oli väkisin imaista pienen punaisen mennessään. Päästiin muistaakseni loppusuoran kolmannelle esteelle, kunnes tuli äänimerkki ja siitä suorinta tietä maalihypylle. Laura totesikin jälkikäteen, että aika olisi varmasti riittänyt loppuun ellei homma olisi alkanut kepeillä takkuuntua.


Gamblersissa sen sijaan sitten sai juosta ihan sielunsa pohjasta. En tiedä menikö Syke jotenkin ns. henkisesti jumiin tuosta snookerin putki/keppihässäkästä, mutta gamblerissa jumiutuminen jatkui entisestään. Syke mm.kielsi A:n (kahdesti) ja teki muutenkin ihan ihmeellisiä ratkaisuja. Tällä kertaa loppuosuusa alkoi muurista (kerroingambler) ja päästiin neljänneksi viimeiselle esteelle, kunnes äänimerkki tuli ja suoraan maaliin. Tässäkin oltaisiin ennätetty suoriutua suunnitelman mukaan, jos Syke olisi jättänyt haahuilematta. Otettiin kuitenkin gamblersistakin voitto "hurjalla" 15 pisteellä.

Aloin sitten enemmän miettiä Sykkeen jäätymistä. Menikö se totaalisesti niin henkiseen jumiin siitä snookerin putki/keppihässäkästä, että ei sitten uskaltanut gamblersissa tehdä joitakin juttuja? Sitten tuli mietittyä myös sitä, että onko sillä jokin paikka jumissa ja siksi ei tehnyt mieli nousta esim. A:lle? Vai oliko sille (vielä tässä vaiheessa) radalla haastavia kohtia, että käsijarru meni päälle? Mene ja tiedä. Sain ensi viikolle molemmille koirille ajat kraniosakraalihoitoon, joten tuleepahan nyt sitten tsekattua mistä on kyse.

Reilusti epämukavuusalueen ulkopuolella

Allekirjoittanut sai ilon ja "kunnian" tuomaroida tuossa kaksi viikkoa takaperin kennelkerhon järjestämät koiratanssin möllikisat. Siitä onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun on viimeksi tullut syvennettyä lajin pariin näninkin intensiivisesti.

Harmillisista sairastumisista johtuen kisaajia ei ollut ihan jonoksi asti, joten otin Hekan hallille mukaan ja ajatuksena oli käydä sen kanssa tekemässä jotain mielenvirkistystanssia. Vaan eipä tuo koira ole miksikään muuttunut kaikkien näiden vuosien jälkeenkään. Huutaa kuin hinaaja edelleen, joten ei eläkekaljia sille tästä näin vaikka koira teknisesti pirun taitava onkin. Mutta eipä me tuonne mitään erityistä lähdettykään tekemään, kuin nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta.


Sain tuomaroinnista kiitokseksi ihanan tuomarilahjan, jonka sisältö oli tottakai Hekalle tarkoitettu. No oli siellä kaksijalkaisellekin lakupatukka.

Ilmoitin Hekan myös tässä taannoin noseworkin alkeiskurssille, joka alkaa tuossa 2½ viikon päästä. Jospa tästä nyt saataisiin sille se eläkeläislaji, missä äänen sijasta tarvitsee availla pelkästään hajunystyröitä.

Toinen LUVA-nolla kisakirjaan

Elokuun kisoista meille kertyi nollan lisäksi tietenkin päivitettävää treenilistaan. Tässä vähän yli kahden kuukauden mietintätauon aikana ollaan keskitytty erityisesti kuunteluharjoitteisiin, suullisiin este-erotteluihin, puomin vahvistamiseen ja häiriönsietoon kepeillä. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä oli Juulian juoksukontaktikurssin toinen osa, missä tilanne päivitettiin tähän hetkeen. Syke on puomilla jo huomattavasti rennompi, mutta ei kuitenkaan niin rentona että uskaltaisin ilmoittaa sitä vielä hypäreiden lisäksi aksaradoille. Tavoitteena olisi saada puomi varmaksi joulukuun alun seuramestiksiin. 


Kisarutiinia on kuitenkin ylläpidettävä, joten käytiin eilen kurvailemassa yhden hypärin verran Kermisen Petterin tarkkojen silmien alla. Olen aina pitänyt Petterin radoista ja hän on edelleen yksi ehdottomista suosikkituomareistani. Pidin rataa aika perinteisenä 1.luokan tasoisena ratana, mutta kyllä siellä oli muutama kohta jota joutui pohtimaan tosi tarkkaan. Omasta mielestäni rata “testasi” ennen kaikkea koiran kuuntelutaitoa ja hyvää estefokusointia. Syke on kaksissa edellisissä Iinan valmennuksissa vetänyt kirjaimellisesti sokan irti - ei ole reagoinut, saatika tullut ohjauksiin vaan se on fokusoinut aina sitä lähinnä olevalle esteelle, vaikka se olisi suoritusjärjestyksesä jossain ihan muualla. Nyt jos koskaan pieni punainen joutui todelliseen tasotestiin. Tärkein prioriteetti koko radalla oli saada kepit onnistumaan sekä koira pysymään näpeissä. Sykkeen kanssa on harjoiteltu PALJON kokoamista keppejä lähestyttäessä, sillä se menee sinne usein niin kovalla vauhdilla jolloin kokoaminen tapahtuu aivan liian myöhään.


Päästiin maaliin täysin puhtaalla nollatuloksella (-8,55 s) ja vieläpä voitolla. Jännitin aika paljon radalla kohtaa 5-8, missä mentiin aidalta tiukalla käännöksellä pituudelle ja siitä renkaalle sekä eri kulmassa olleelle aidalle. Tiesin ettei Syke kestäisi vielä tässä vaiheessa takaaleikkausta renkaalla, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä valssi 5.aidan ja pituuden väliin. Siinä vaan oma linja lähti hetkellisesti sojottamaan keskelle kenttää ja moni koirahan juoksi tässä vaiheessa renkaasta ohi. Sykekin hetken ajan näytti siltä, että ohihan se sieltä tulee mutta ei...neiti se vaan lähti fokusoimaan eteenpäin ja teki rohkeasti itsenäisen renkaan. Lisäksi tuolla tuli kaksi turhan pitkää kaarratusta ja koiralle (vielä tässä vaiheessa) haastava 10.putkeen vienti. Ne yhdessä söivät muutamia sekunteja, mutta nämä saadaan kyllä treenaamalla kuosiin.

Ja ne kepit...mikä kokoaminen ja vieläpä matala lähestyminen! Ihan 5/5! Ollaan harjoiteltu paljon Iinan sekä meidän treeniryhmän ohjeilla keppejä ja kyllä se vaan alkaa tuottamaan näkyvää tulosta. Sykkeen kanssa on NIIN ihanaa kisata! Minä ihan selvästi aliarvioin sen taitotasoa, sillä viime viikolla Iinan valkussa se kykeni suoriutumaan itsenäisestä saksalaisesta tuosta suitsait vaan. Nyt jatketaan taas hetki treenejä ja katsotaan, että missä seuraavan kerran kisataan. Vähän kutkuttelisi käydä marraskuussa jossakin päin Suomea.  

Irtiotto arjesta Lapland Hotels Oulussa 27.9.-29.9.2019

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy & Lapland Hotels Oulu

Syyskuun viimeisenä perjantaina pakkauduttiin koko kööri koiria ja tavaroita myöten kohti Oulua vievään junaan. Dagsmarkin Brand Manager, Jessi, kyseli jo kesällä kiinnostustani lähteä viettämään viikonlopun mittaista hotellilomaa Lapland Hotels Ouluun. Ei siihen houkuttelua tarvittu. Lyhyt irtiotto arjesta syksyn kynnyksellä kuullosti enemmän kuin hyvältä. Tarpeeseen se tulikin.


Kirjoitin asiasta myös Dagsmarkille blogitekstin, jonka he ovatkin jo julkaisseet heidän kotisivujensa blogissa. Sieltä voi käydä lukemassa tarkemmin mm.hotellin äänieristyksestä, joka on ihan omiaan mm. uutena vuotena pauketta pelkäävien nelijalkaisten suhteen. Voin jo näin omiin kokemuksiin nojaten suositella, henkilökunta todellakin välittää koirista ja melkein jopa tekisi itsekin mieli lähteä tuonne uuden vuoden viettoon vaikka Heka ja Syke eivät pelkäävää sorttia olekaan. Eli jos jollakin on Oulun suunnalla etsinnässä paikka minne paeta vuoden vaihteessa koirien kanssa, niin suunta Lapland Hotels Ouluun! Ja sinne kannattaa kyllä saapua kauempaakin. Dagsmarkin sivuilta löytyvän blogitekstin pääset lukemaan alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

Kotimaan matkailua kera koirien - reissussa Heka & Syke
 
Reissun päällimmäisin tavoite oli vain ja ainoastaan nauttia sekä elää hetki ilman minkäänlaisia aikatauluja. Nukuttiin pitkään. nautittiin hitaista aamuista, hyvästä ruuasta (erityispropsit loistavalle aamupalalle) sekä tutustuttiin itse Ouluun tarkemmin. Olen kerran yöpynyt Oulussa Hekan kanssa kuusi vuotta sitten, kun osallistuimme siellä koiratanssikilpailuihin. Se reissu on jäänyt ikuisella tavalla mieleeni, sillä voitimme freestylessa avoimen luokan ja saimme KUMAn joka nosti meidät voittajaluokkaan. Voi niitä aikoja.


Minä reissaan ja tulen reissaamaan koirien kanssa pitkin poikin ympäri Suomea vuodesta toiseen paljon enemmän kuin koirattomana. Onnistuneeseen matkakokemukseen vaikuttaa todella oleellisesti mm. hotellin ympäristössä olevat ulkoilutusmahdollisuudet, huoneen sijainti sekä ihan noin yleisesti henkilökunnan suhtautuminen nelijalkaisiin vieraisiin. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan päästä aamuisin ns.valmiiseen pöytään ja siksi en juurikaan koskaan valitse esim.mökkimajoitusta. Lapland Hotels Oulu vakuutti kyllä kaiken edellämainitun puolesta. Koirat eivät olleet vain koiria, niitä kohdeltiin lähestulkoon kunniavieraina.


Kuitenkin yhden tapaamisen olimme Oulun päähän sopineet jo heti kun tiesin, että milloin me siellä ollaan. Heka & Syke kävivät moikkaamassa myöskin sosiaalisesta mediasta tutun Pekko-villakoiran! Pekon omistajan, Jonnan, kanssa oli mahtava nähdä vihdoin kasvotusten sekä vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia. Oli myös ilahduttavaa huomata Hekan ja Pekon samankaltaisuus luonteiden puolesta.


Vaikka ko.hotelli sijaitseekin ihan Oulun keskustan tuntumassa ja näet silmiesi edessä betoniviidakon parilla puulla tai puskalla sekä meluhaitalla, voit pyyhkiä sen näyn pois samantien. Tässä blogitekstissä oleva video meidän viikonlopusta tiivistää kaiken oleellisen.


Tänne me tullaan vielä palaamaan, sillä buukkasin jo uuden majoituksen ensi vuoden heinäkuulle. Silloin Oulu kutsuu jälleen agilityn games sm-kisojen merkeissä! Kukapa tietää...ehkäpä muutama muukin sinne saapuva kisaaja varaisi majoituksen juuri tähän hotelliin.

Miljoonat kiitokset huikean reissun mahdollistamisesta kuuluvat sekä Dagsmarkille, että Lapland Hotels Oululle!