LUUMÄKI - hirvennahkarullat #kotimaastakoiralleni

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

On kulunut tarkalleen 1 vuosi ja hieman yli kaksi kuukautta siitä hetkestä, kun saimme ensimmäisen testierän silloin vasta kauppoihin tuloillaan olevaa, siipikarjapohjaista Savoa. 

Tuossa ajassa on tapahtunut paljon. Hekan suoliston hyvinvointi on parantanut sen elämänlaatua niin radikaalisti, että hetkittäin sitä miettii voiko tämä olla totta. Tätä tunnetta on lähes mahdotonta pukea sanoiksi. Kun koira on jo 2-vuotiaasta lähtien kärsinyt enemmän tai vähemmän erilaisista suolisto-ongelmista, tuntuu suorastaan juhlalliselta, että viimeiseen 1½ vuoteen en ole joutunut moppaamaan lattioilta ripuleita ja oksennuksia. Eikä myöskään pesukone ole pyörinyt eritteisiä peittoja ja pyyhkeitä pestessä.


Sykekin siirtyi aikoinaan ensimmäisten juoksujen jälkeen syömään Dagsmarkin ruokaa. Minulta tultiin kuitenkin useasti kysymään, että miksi en ruoki Sykettä jollain muulla ruualla kun sillä ei ole mitään terveydellisiä rajoitteita. Koska haluan olla 100% varma, mitä koirieni syömä ruoka sisältää. Se on lisäksi eettinen valinta.

Dagsmark Petfood Oy:n tuotevalikoima laajenee entisestään ja ensi kuussa kauppojen hyllyille tiensä löytävät Suomessa valmistetut, kotimaisesta hirvennahasta tehdyt Luumäki-hirvirullat. Luut valmistetaan käsityönä pienessä Kotkamaan kylässä pohjanmaalla, Kokkolan Nahka Oy:n toimesta. Luita ei ole valkaistu, säteilytetty eikä niissä ole myöskään minkäänlaisia säilöntä -tai lisäaineita.


Me saimme viime viikolla odotetun paketin tehtaalta, josta paljastui ruokien lisäksi hirvirullia -ja lastuja. Heka ei ole useaan vuoteen pystynyt syömään minkäänlaisia luita, sillä sen suolisto ei kykene sulattamaan niitä. Uskalsin kuitenkin ottaa riskin, sillä kyseessä on 100% kotimainen tuote ja Dagsmarkin ruuilla on on ollut NIIN positiivisia, terveydellisiä vaikutuksia. Kun Heka viikko sitten sai hirvilastun ja jo pelkästään sen elekieli riitti kertomaan sen, että kuinka paljon se siitä nautti. Koirilla on kuitenkin luontainen tarve pureskella ja tätä mahdollisuutta Hekalla ei ole vuosiin ollut.

Ensimmäisestä luusta on kulunut nyt tasan viikko. Minkäänlaisia närästykseen tai suolistoon liittyvää epätasapainoisuutta en ole havainnut!


Kyllä tämä oikeasti vetää aika sanattomaksi. Haluan kannustaa muitakin koiranomistajia miettimään, että mitä he koirilleen syöttävät sekä tutkimaan raaka-aineiden alkuperää tarkemmin. Kumman valitset: Ulkomailla valmistetun ja valkaistun nahkaluun vai kotimaisen, Suomessa käsintehdyn hirvennahkaluun? 

Heka pelaa Snookeria

Meidän pääsiäiseen on kuulunut lähinnä pitkiä lenkkejä upeasta säästä nauttien, molempien koirien perinteiset kevätkuorimiset talviturkeista sekä munajahdista pääsiäismaanantain agilityepiksissä.

Toiseksi luokaksi oli valittu perinteisen putkirallin sijasta snooker ja koska nyt olen ymmärtänyt sekä sisäistänyt säännöt, lähdin korjaamaan SM-kisoissa tapahtuneet sössimiset Hekan kanssa. Syke jäi lopulta tällä kertaa matkasta pois, sillä agilityradalla oli rengas ja sitä ei olla treenattu vielä radan osana. En siis halunnut riskeerata, että Syke kiihdyksissään pamauttaisi päin rengasta.


Hauskaa tästä teki se, että snookerin tuomaroi virallinen agilitytuomari, Laura Mättö. Suunnittelin strategiaa jo edellisenä päivänä ja pysyin suunnitelmassani. Ensimmäisellä kerralla päästiin loppuosuudessa A:lle saakka, jolloin Heka veti sokan irti ja hyppäsi kontaktipinnan yli. En korjannut sitä ja näin ollen poistuttiin suorinta tietä maaliin.

Toisella kierroksella meni jo huomattavasti paremmin ja päästiin kuin päästiinkin koko rata läpi vaaditussa 50 sekunnissa. Munajahti tuotti paitsi suklaamunan, niin myös ylivoimaisen voiton miniluokassa 47 PISTEELLÄ.


Tuntuu aika hienolta, kun SM-kisojen epäonnistuminen on painanut mieltä sen vuoksi, etten minä ymmärtänyt sääntöjä. Nyt ymmärrän täysin. Heka sen sijaan ei antanut armoa allekirjoittaneelle edes 11-vuotiaana. Moni ihmettelikin, että hidastuukohan se koskaan.


Tuntui NIIN siistiltä päästä korjaamaan SM-kisojen sössimiset sen kanssa. Vaan kyllä se treenaamattomuuskin näkyy, kun Heka jää kyselemään ohjeita paikoissa mitkä se on koko ikänsä osannut. Mutta en anna sen haitata. Hekalla on niin hieno ja pitkä ura takanaan, että sooloilkoon ihan vapaasti.

Heka & Syke Neljän Tähden Illallisella

"Oliko Heka taas tv:ssä?"

Yllä olevia viestejä tulvi maanantai-iltana puhelimeen vähän sieltä, täältä ja tuolta. Joka suunnasta.

Varmasti jokainen on joskus ainakin kuullut kyseisestä ohjelmasta, missä neljä julkisuudesta tuttua henkilöä valmistaa kukin vuorollaan illallisen itse valitsemassaan paikassa. Illallisen lisäksi tapana on järjestää myös jonkinlainen yllätys vieraille, esim. musiikkiesitys.

Kirjoitin aiheesta tarkemmin yhteistyökumppanimme, Nutrolinin, blogiin ja tekstin voi käydä lukemassa täällä: Villakoirat Heka & Syke Neljän Tähden Illallisella. Sieltä löytyy myös kuvaamani my day-video ko.päivästä.

Itse jakso missä me Hekan kanssa esiinyimme, löytyy täältä: Neljän Tähden Illallinen - Janni Hussi

Heka, Syke sekä Janni, Alma, Roni & Lucas

Huhtikuun ensimmäinen viikko

Kuukausikin ennätti vaihtumaan ja ensimmäinen viikkokin sitä on jo eletty.

Hei kuun alussa, tarkalleen ottaen 3.4 kultakimpaleeni, varjoni, ajatustenlukijani ja oikea käteni...se suurin ja rakkain, paras ystäväni täytti huikeat 11 VUOTTA! Kuka muu muka kuin Heka.


Paljon on pienen villaeläimen kanssa yhdessä nähty ja koettu. Kun aikoinaan sain Hekan ensimmäisen kerran syliini, en olisi ikinä voinut käsittää minkälainen tarina siitä meille kehkeytyisi. Siinä on ollut aina jotakin erityistä ja kestävää. Jo alusta asti minulla ja Hekalla on ollut sellainen erityinen yhteys toisiimme. Se jos joku tuntuu jääneen ihmisille mieleen, sillä ihan vähän aikaa sitten minulta kysyttiin: "vieläkö te olette Hekan kanssa erottamattomat?" 

Ikä Hekassa on edelleen vain numeroita, vaikka pieniä merkkejä ikääntymisestä onkin jo havaittavissa. Mitä ikinä Hekan kanssa keksiikin tehdä, se nauttii kun saa olla esillä ja esiintyä.

Heka pääsi jälkijunassa, tarkalleen ottaen päivää myöhemmin, juoksemaan helpon radan seuramme epiksiin. Ilmoitin myös Sykkeen samaan luokkaan, mutta koska osallistujia ei ollut ruuhkaksi asti, vaihdot koirien välillä olivat todella lyhyet. Oma kunto on kyllä niin rapainen talven jäljiltä ja olin ihan piipussa juostessani uusintakierrosta Hekan kanssa. Rata oli kyllä möllitasoiseksi melko vaikea ja näin jälkikäteen olen tuntenut pienen piston rinnassani siitä, että Syke joutui tekemisiin sille vielä vaikeiden asioiden kanssa. Toki haastetta on hyvä olla, mutta kyllä minä mieluummin treenaisin nämä ensin erikseen kuntoon. Kumpikaan koira ei suoriutunut puhtaasti maaliin, mutta suureksi yllätykseksi Syke sai vähemmän virhepisteitä kuin toinen pikkumineissä kisannut koirakko.


Voittohan sieltä siis tuli ja aikamoisella esityksellä. Tai sitten Heka ja Syke olivat keskenään sopineet, että juoksutetaan tämä muikkeli henkihieveriin.

Kuten jo aiemmassa tekstissä tulin todenneeksi, huhtikuu on kyllä kaikilta osin hyvin mielenkiintoinen kuukausi. Syke pääsi huomiselle Iina Asunnan aksakoulutukseen ja ylihuomenna neiti pörriäinen oiotaan suoraksi Marjon käsittelyssä. Perjantaina me otetaan Hekan kanssa suunnaksi Helsinki ja viikonlopun Eläinystäväni-messut! Teemme tämän reissun Hekan kanssa kahdestaan, sillä nyt Heka jättää jäähyväiset aktiivisille esiintymisvuosilleen. Syke jää siksi aikaa Jyväskylään hoitoon äitini luokse. Ja odottakaahan kun kuulette, mitä on tiedossa heti ensi viikolla!