"Mä vannon antavani kaiken sille että tää skulaa"

Laatimassani treenisuunnitelmassa on pysytty ja eilen lenkkeiltiin Hekan kanssa hallille sekä takaisin. Itselläni on nyt eräänlainen treeniohjelma päällä parantaakseni omaa liikkuvuuttani ja nopeuttaakseni ko.projektia, olen pitänyt pääni ja auton sijasta liikuttanut jalkojani. Siinä tulee vielä kaiken lisäksi Hekalle ihan loistava lämmittely/jäähdyttelylenkki.

Keskityttiin pääasiassa fribailuun ja Csillan ohjeilla olen saanut nostettua Hekan "raivoa" kiekkoja kohtaan mm.leikittämällä sitä kotona kiekkojen kanssa joihin Heka on tarttunut kuin terrieri hurjasti äristen ja riuhtoen. Uskalsinkin lähteä työstämään selkävaultsia, jota on tähän hetkeen asti tehty vain rollereilla jotta Heka saisi itsevarmuutta enemmän hypätessään selästäni alas. Heitän kiekkoja pääasiassa oikealla kädellä, mutta selkävaultsia harjoitellessa se ei vaan Hekan kohdalla ole toiminut. Koira väistää selkään hypätessä kättä, en tiedä kokeeko Heka sen jotenkin inhottavana jos käsi onkin sen tiellä tms? Csilla neuvoi myös toisenloisen heittotyylin vasemmalla kädellä jossa käsi ei tule missään vaiheessa edes näkyviin koiran näkökulmasta. Itse koin tuon heittotyylin jotenkin hankalaksi, mutta päätin kokeilla. Näin siinä kävi.


Ongelma tuntuu pyyhkiytyneen pois tuosta noin vaan. Heka hyppää hyvällä draivilla selkään ja vielä ponnistaakin hyvässä linjassa kiekon perään. Ennen sillä oli ongelmana hypätä liian ylös ja vaikka itse heittelin alemmaksi, Heka tähyili aina ylöspäin. Tuo vasen käsi selkävaultsissa näyttää oikeasti toimivan joten siinä pysytään. Täytyy vain itse harjoittaa sitä enemmän ilman koiraa, onneksi tiedän nyt milloin ja missä vaiheessa kiekko tulee heittää jotta Hekalla on mahdollisuus onnistua. Valkoinen elosalama pääsi vielä lopuksi tekemään erilaisia keppikulmia mm. poispäinkäännöksillä. Kepit on ana olleet Hekan ehdoton vahvuus ja sille tuntuu olevan helppoa kuin heinäteko, treenasi kepeillä sitten ihan suoria tai pimeitä lähestymiskulmia. Kotiin päästyäni tsekkasin Hekan vielä läpi hieronnalla ja pienillä venytyksillä. Lantiossa tuntui jotakin pientä kireyttä, mutta hyvin tuo kyllä aukesi. Sen oikein tuntee omissa käsissään kun koiralta aukeaa lihasjumi. Sen jälkeen lantio tuntui rennommalta ja noin yleisesti koko koira tuntui yllättävän hyvältä. Tämän päivän Heka on huilaillut ja palautellut itseään, meillä on viikonloppuna edessä melkoinen rumba kun ollaan esiintymässä Kodin Terran eläinmaailman 1v synttäreillä. Musiikki on vielä editoimatta enkä oikeastaan edes tiedä millä valitsemistani kolmesta vaihtoehdosta esiintyisin. Minun tyyliini tulevana yönä on taas hyvin aikaa editoida ja miettiä.

Tulkaahan moikkaamaan jos huudeilla joku pyörii!

Miten huollan koirani? Osa 1 - peruskuntokausi

Muistin että Tiina-kaimani heitti minulle joskus viime vuoden puolella idean, että voisin kertoa yleisesti siitä miten huollan koiriani. Teen tämän neljässä eri osassa, sillä jos yrittäisin tiivistää asiat yhteen ja samaan tekstiin, tulisi tästä kaikesta kuvineen päivineen ainakin kilometrin mittainen sepustus. Tämä aihe tulee keskittymään Hekaan, sillä se on pääasiallinen harrastus ja -kisakoirani.

Kuten moni varmasti jo tietääkin, harrastan Hekan kanssa fyysisesti vaativia lajeja; Agilitya sekä koirafrisbeetä kilpailutasolla. Pidän Hekasta huolta kuin huippu-urheilijasta, jos sen niin voi ilmaista. Olen äärimmäisen tarkka mm.ruokinnasta, mahdollisista lisäravinteista, lämmittelystä, jäähdyttelystä, koiran lämpimänä pitämisestä talvisin, lenkkien vaihtelevuudesta, lihashuollosta yms. Olen jo vuosien ajan rytmittänyt mitä tehdään mihinkin aikaan vuodesta ja se jakautuukin neljään eri osa-alueeseen.
  1. Peruskuntokausi
  2. Kisoihin tähdentävä kausi
  3. Kisakausi
  4. Lepokausi

Tässä osassa keskitymme niistä ensimmäiseen eli peruskuntokauteen. Peruskuntokaudella aloitan luomaan pohjaa tulevalle. Nostatan Hekan kuntoa lisäämällä päivittäiseen lenkkeilyyn mm. enemmän vapaana juoksemista, hangessa tarpomista (meillä peruskuntokausi alkaa aina talvella) sekä kerran kuukaudessa uintia Koirasportilla. Mitä tulee itse varsinaiseen treenaamiseen, niin sitä tehdään max. kerran per viikko ja silloinkin mietin mitä tehdään. En oikeastaan ikinä lähde hallille ilman minkäänlaista treenisuunnitelmaa. Peruskuntokaudella keskityn hiomaan sellaisia tekniikkajuttuja, mm. erilaisia ohjauskuvioita ja frisbeeheittoja. Jos johonkin lähelle sattuu nyt vaikka agilityn epikset, niin siellä saatan käydä tekemässä kisanomaista ratatreeniä, mutta noin muuten peruskuntokaudella harvoin tehdään mitään pidempää rata tai -ohjelmatreeniä. Peruskuntokausi kestää suurinpiirtein tammikuusta helmi/maaliskuun kieppeille. Jos päätän peruskuntokauden aikana käydä kisaamassa, niin korkeintaan yhden radan jolloin minun on helpompi pitää Heka lämpimänä eikä tule pitkää odottelua ratojen välillä. Ja vaikka tuo koira jaksaisikin vetäistä esim. kolme rataa, olisi se todennäköisesti väsyneempi kisojen jälkeen sillä kuntoa vasta kohotetaan tässä vaiheessa. Lisäksi hieron ja venyttelen Hekan jokaisen treenin/kisan jälkeen jolloin huomaan välittömästi jos sen liikeradoissa tai esim.istuma-asennossa on jokin vinossa. Osteopaatti yms fyssarikäynnit olen ajoittanut myös eri kausien välille, mutta jos koira tässä vaiheessa tarvitsee osaavampia käsiä niin silloin se tottakai hoidetaan.

Mitä ruokintaan tulee tässä vaiheessa, niin mennään ihan normaalilla määrällä raakaa lihaa, luita ja nappuloita 50/50-periaatteella. En oikeastaan koskaan ns. mittaile ruuan määrää sen kummemmin, sillä Heka toimii hyvänä mittarina sen suhteen. Liikunnan määrä kuitenkin vaihtelee kausittain ja mitään tarkkaa annoskokoa on ollut vähän vaikea määrittää tiettyyn ajankohtaan nähden. Seuraan Hekan yleiskuntoa ja aktiivisuustasoa, se kuitenkin liikkuu niin paljon joten mitään yli-lihomisen vaaraa sen kanssa ei ole ollut koskaan ja tuskin sellaista edes tuleekaan. Sille voi siis ihan hyvällä omalla tunnolla kipata ruokaa kuppiin vaikka yli äyräiden. Lisäravinteina Heka saa kuuden viikon kuureina sekä glukosamiinia että magnesiumia ja oikeastaan lähes jatkuvasti Nutrolin-öljyä. Sain aikoinaan Hekan hierojalta Erikalta hyvät suositukset tuon magnesiumin sekä glukosamiinin määrästä ja samalla kaavalla on menty tähänkin asti. Hekasta onneksi näkee välittömästi jos ruokinnassa jokin on pielessä.

Tämmöiseltä kuullostaa meidän peruskuntokausi ja tämä nyt oli tosiaan se yksi osa siitä miten huollan koirani. Seuraavassa osassa keskityään sitten kisoihin tähdentävään kauteen ja mitä se oikein pitää sisällään.

Bodyovereita, flippejä, selkävaultseja...

Ja tietysti kiekkoja. Lauantai-ilta kului rattoisasti ja hyvässä seurassa Haukkuvaarassa fribailun merkeissä. Meitä oli paikalla yhteensä 5, joista kaksi oli ensikertalaisia ja aikaa yhteensä 2 tuntia. Keskityimme ensimmäiseksi heittoharjoituksiin ja pakko kyllä todeta, että siitä hyötyi ihan uskomattoman paljon. Heittelimme toisillemme pääasiassa ihan perusheittoja vaihdellen sekä vasenta että oikeaa kättä. Erilaiset heitot ovat pääasiassa minulle tuttuja (mm.floatter, butterfly yms) mutta tuli sieltä jopa kaksi ihan uuttakin tyyliä. Taidan nyt kyllä alkuun keskittyä noihin tuttuihin ja turvallisiin heittoihin, katsotaan niitä muita sitten myöhemmin.

Csilla vastasi pääasiassa kouluttamisesta ja häneltä sainkin ihan loistavia neuvoja bodyoveriin, tyylipuhtaampaan flippiin, selkävaultseihin sekä buttetfly'hn. On tämä vaan sellaista viilaamista ja sekunttipeliä ettei tosikaan. Itse heitin flipissä joko liian lyhyesti tai pitkästi, mutta kun Csilla näytti malllia...no tarvitseekohan sitä edes sanoa? Heka teki hienoja flippejä ja pienen vääntämisen jälkeen aloin kyllä itsekkin saamaan hommaan tatsia. Selkävaultsi oli se mihin halusin nimenomaan neuvoja että saisin sitä puskettua eteenpäin. Sitä harjoitellessa Csilla huomasi erään seikan mikä on vaikuttanut siihen, että Heka on ns. himmannut selästä hyppäämistä kiekon perään. Heka ei revi tai riepota kiekkoa. Ts. sen pitäisi hieman osoittaa kiekkoa kohtaan ärjyä asennetta ja vaikka se kiekkoja rakastaakin ja tykkää niitä koppailla, hitunen lisää raivoa pitäisi saada. Kyllähän sitä sitten tulikin ja lopulta Heka roikkui frisbeessä kuin mikäkin terrieri. Sen jälkeen alkoivat selkävaultsitkin onnistua. Saatiin kolme hienosti onnistunutta suoritusta tehtyä. Csilla myös näytti miten butterfly'ta kannattaa lähteä rauhallisesti opettamaan ilman että koira kokee sen ns. epämiellyttäväksi. Kotiläksyksi sainkin jatkaa Hekan kanssa noita vetoleikkejä kiekkojen kanssa ja saada sille se sama raivo päälle kuin mitä treenien loppupuolella ilmenikin.

Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä tuollaiselta raivoruusnalta, joksi äitini silloin tällöin kutsuu Hekaa. Lopuksi Csilla teetätti meillä sellaisen ns. ryhmätehtävän joka toteutettiin viestinä siten että ensimmäinen välimatka heitettiin kiekkoa ihan perusheitolla, toinen välimatka jollain vähän erikoisemmalla tyylillä ja pisin matka jälleen ihan perusheitolla. Koirafrisbeessä ohjaajan tulee olla valppaana koko ajan ja tietoinen siitä mitä tapahtuu seuraavaksi, minne kiekko heitetään ja millä tyylillä, milloin tulee esim. reisivaultsi, milloin bodyover...tämän loppuharjoituksen oli tarkoitus auttaa siinä ja toden totta. Kyllä se oikeasti auttoi. Csillan mukaan Heka on kuitenkin varsin näppärä frisbeekoira ja pikkukoiraksi kuulemma äärimmäisen irtoava ja sitä kannattaakin käyttää hyödyksi. Se tulee kuulemma osaamaan vaikka mitä kunhan ohjaaja pitää itsensä kartalla ja ajantasalla.


Seuraavat treenit on helmikuussa ajankohtana x. Silloin sitten jatketaan siitä mihin jäätiin. On tää vaan makee laji, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Ajattelin ensi viikolla kirjoitella vähän muustakin kuin pelkistä treeneistä, luonnoksissa odottaa parikin ideaa ja katsotaan minkä niistä otan ensimmäiseksi työn alle. Tänään sain myös kuulla, että Tiia tulee valmentamaan Jyväskylään 15.2, joten sinne tietysti varasin meille heti oitis treenipaikan. Hiljainen helmikuu ei enää näytä kovin hiljaiselta.

"Älä elä menneessä vaan nykyhetkessä"

Päivitykset senkun kasaantuu mutta se nyt vaan on ollut viime aikoina kaikista pienin "murhe." Murhe lainausmerkeissä siksi, ettei kukaan lukiessaan luulisi että asiat olisivat jotenkin huonosti. Ehei. Heka voi päivä päivältä paremmin ja viime viikon aikana sieltä on tullut jälleen esiin se minun tuntema, tulinen ja pippurinen pikkuärrieripuudeli. Jos Heka osaisi puhua, uskoisin sen takovan minulle tuota otsikkona olevaa tekstiä. Jäin ehkä liiaksikin miettimään kaikkea tapahtunutta, mutta koska Heka on toipunut erinomaisesti ja koirathan ei todellakaan mieti menneitä eikä tulevia vaan elävät hetkessä, sopii se mainiosti tähän ajankohtaan.

Meni muutamia päiviä ennenkuin pääsin takaisin normaaliin arkirytmiin kiinni ja mietinkin, että pitäisikö asioiden päivittäminen aloittaa uusimmasta vanhimpaan vai toisinpäin. En kuitenkaan halua että seuraava asia tippuu ihan alimmaiseksi, joten mennään edellä mainitulla kaavalla. 

Kuva puhukoon puolestaan. Olimme eilen vuoden ensimmäisellä kisareissulla Hekan, Lauran sekä Osku-pumin kanssa. Jimi oli matkassa mukana yleisenä seuraherrana kotipuolessa sattuneen hämmingin vuoksi. Juoksin Hekan kanssa vain ja ainoastaan A-radan joka oli agi-sellainen. Tuomarina toimi Henri Luomala ja rataantutustumisessa se tuntui ihan mielettömän kivalta. Radalla oli hyvä flow, tein lähtötilanteesta hillityn sekä rauhallisen ja Heka oli koko ajan hyvin handussa. Kontakteista radalla oli vain puomi sekä A ja koska tilanne kontaktien kanssa ylipäätään on vielä vähän levällään, ne aiheuttivat sen pienen jännitysmomentin. Ajattelin kuitenkin että syteen tai saveen, välttelemällä asiaa vain pahennan sitä ja joskus sitä härkää on otettava sarvista kiinni. Puomilla Heka stoppasi hieman sivuun (ohjaaja taas vaihteeksi vähän myöhässä) ja A:lla rytmitys kärsi ihan pienen pienestä mokasta. Heka oli lähdössä lukittamaan lähellä olevaa aitaa, kunnes se kuitenkin kääntyi mutta sen linja oli A:lle lähestyessä sen verran kärsinyt ettei tyylipuhdasta juoksaria tullut vaikka alastulolle osuikin. Mutta ei ole koiraa syyttäminen, olisin itse saanut linjata paremmin jotta suunta olisi ollut suora. Nollatuloksella maaliin ajassa 30,36 s (8,64 s) 2.sija sekä SERT-A!

Ihan uskomatonta. Vuoden ensimmäiset kisat ja vain yksi rata juostavana jolla tehtiin nolla sekä saatiin vielä kylkiäisiksi agilityserti. Mietin pitkään uskallanko edes lähteä koko kisoihin viimeaikaisten tapahtumien vuoksi, mutta saimme hyväksynnän ja luvan joten ajattelin että lähden ainakin pitämään Hekan kanssa kivaa. Sillä sen kanssa on aina kivaa ja niin oli nytkin. Se hyvä fiilis ja hauskanpito olikin sekä minulla että Lauralla päivän teema. Ja tämä serti-rata on vielä kaiken lisäksi ikuistettu videolle joka on tässä:



Ehkä vähän huvittaa koko tilanne. En päässyt kunnolla siihen normaaliin kisafiilikseen kiinni kuin mitä yleensä, vaan vähän mietitytti ja nauratti että olenko tosiaan kohta menossa radalle. Kuitenkin yksi nolla lisää kisakirjaan ja mitä tästä eteenpäin tuleekaan, nautin niin täysillä että saan kisata ja rundailla Hekan kanssa. 

Se oli se viime viikon tärkein päivitettävä asia. Sitten on aikaa muuhunkin. Kävin kisoja edeltävänä päivänä Hekan kanssa hallilla muistuttelemassa kontakteja, mitään muuta ei tehty. A:lle olen vihdoin ja viimein löytänyt Hekalle parhaimman palkkion - eli pallon ja puomilla sekä keinulla on edelleen käytössä namikuppi. Lähinnä olen pelännyt nimenomaan sitä, että osaanko naksuttaa juoksaria oikein jos ei ole ylimääräistä silmäparia sitä tekemässä mutta ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin. Kolmen laukan rytmitys on selvästi alkanut pureutua Hekan mieleen, saimme monta onnistunutta toistoa tehtyä ja huomasi kyllä heti, että jos rytmitys kärsi, koira hyppäsi joko yli tai himmasi. Mutta kun oikea tatsi löytyi...no video kertokoon loput.


Jimin kanssa kävin viime keskiviikkona tuttuun tapaani kaverikoiravierailulla Väinönkadun palvelutalolla ja Heka oli sillä aikaa mummoni luona hoidossa. Ei tosin arvostanut sitä yhtään, että tällä kertaa oli Jimin vuoro lähteä allekirjoittaneen mukaan...

Semmoinen viime viikko ja uusi on taas alkanut. Elämä jatkuu ja niin edelleen. Aksasta pidetään tällä viikolla taukoa ja keskitytään enemmän fribailuun. Lauantaina on Jyväskylän porukalla treenit Haukkuvaarassa ja sieltä saankin nyt sitten neuvot ja hyvän startin kahdelle viimeiselle tempulle jotka on tarkoitus ottaa freestyleohjelmaan mukaan.

Kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä

Blogi on ollut hissuksiin viikon verran ja siihen on syynsä. En vieläkään koe osaavani kirjoittaa seuraavasta asiasta ns. "järjestelmällisesti", joten pahoittelen jos teksti vaikuttaa sekavalta. Se mistä nyt tulen kirjoittamaan, voi aiheuttaa pahaa oloa joillekkin ja kun itse vielä muistelen tapahtunutta, meinaan oksentaa ihan väkisin.

En olisi ikinä uskonut että tämä asia joskus omalle kohdalle sattuu, mutta ikinä ei pitäisi sanoa ei koskaan. Niin ironiselta kuin se ehkä kuullostaakin. Heka joutui myrkytyksen uhriksi. Olen viemässä asiaa eteenpäin ensi viikon aikana ja kunhan itse tästä tapahtuneesta tokenen, kirjoitan siitä kaikesta tarkemmin sekä perusteellisemmin. Ennenkuin kukaan alkaa viisastelemaan "onneksi minun koirani eivät ota lenkillä mitään luvatonta suuhun"-kommenteilla, niin kerrottakoon että sekä Jimi että Heka ovat juuri sellaisia. Kyseessä olikin aine jota Heka lumihangessa nuuskutellessaan hengitti sisäänsä ja jonka seurauksena sen hengitystiet ja kuono turposivat.


Kerrottakoon nyt vielä sen, että Heka on toipunut tästä episodista nopeasti. Sen maksa, munuais ja -veriarvot ovat kuten pitääkin, koira on oma entinen itsensä ja voi hyvin. Se lievä shokki on tullut itselleni vasta näin jälkikäteen ja siksi minun on hirmuisen vaikeaa ja ahdistavaa tästä aiheesta kirjoittaa. Siksi jätänkin asian puimisen tältä erää tähän ja kun sen selvittäminen ottaa askeleen eteenpäin, kerron koko tarinan.

Meistä tulee astronautteja

Vuosi onkin lähtenyt melkoisen mallikkaasti käyntiin. Uudenvuoden päivänä raivasin olohuoneeseen tilaa ja työstettiin vaihteeksi taas sitä flippiä.

Muutama sananen flipistä. Sehän on temppu, missä koira seisoo ohjaajan edessä, kiekko heitetään sen verran koirasta sivuun että koira kiepsahtaa ympäri saadakseen kopin. Saattaa kuullostaa hurjalta, mutta kun pitää järjen päässä ja maltin mielessä juuri sen oman koiran fyysiset ominaisuudet huomioiden, ei flip ole lainkaan niin hurja temppu kuin luullaan. Toisaalta enpä ihmettele mikäli ihmisillä on siitä tietynlainen kuva, jos nyt katsoo vaikka tätäkin videota:


Nyt kuitenkin ollaan Suomessa ja täällä turvallisuus on tämän lajin ihan ehdoton ykköslinjaus. Hekan kanssa olen harjoitellut flippiä hitaasti ja rauhallisesti, vaatihan se koiralta melkoista koordinaatiota ja kehonhallintaa. Hekalle ehdottomasti ylivoimaisesti "vaikeinta" flipin hahmottamisessa oli tuo että kroppaa pitäisi kääntää samalla kun se tekee pienen loikan kopatakseen kiekon kiinni. Lähdettiin liikkeelle alunperin melko pitkilläkin heitoilla, jotta sain koiran ns. ymmärtämään että nyt kuuluu hei kääntyä. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi hahmottumaan ja onnistuin palkkaamaan koiraa oikeista suorituksista, jolloin Hekan itsevarmuus kasvoi entisestään. 


Siinäpä on videomateriaalia uudenvuoden päivän olohuonetemppuilusta. Viisi toistoa, joista kaksi viimeisintä olivat tyylipuhtaita flippejä ja ne ovat nyt juuri sellaisia millaisia niiden haluan olevan. Hyppy on koiralle oikeudenmukainen, maltillinen ja kroppa kääntyy oikein nätisti. Että näitä kahta videota on hyvä verrata ja miettiä, että aina ei tarvitse eikä todellakaan pidä mennä mihinkään äärimmäisyksiin. Kai se oma heittokäsikin on tässä harjautunut ämpäriin viskelyn seurauksena. Että semmoista. Olen nyt äärimmäisen iloinen, että tavoite flipin suhteen on saavutettu ja voidaan ruveta miettimään mitä otetaan seuraavaksi työn alle. Kaksi onkin jo mielessä ja ne saadaankin pistettyä hyvin tulille kun sovittiin juuri tänään ekat fribatreenit tälle kuulle. Lisäksi olen jossain hiljaisessa alitajunnassa alkanut miettimään tulevan kesän kisoihin sitä freestyleohjelmaa. Musiikki on ihan pirullisen tarttuva ja se onkin soinut päässä viime päivinä ihan loiseksi asti. 

Ne tekee töitä sen eteen - tervetuloa vuosi 2015!

Vuosi vaihtui rytkeessä sekä paukkeessa ja jälleen on aika istua alas ja miettiä, mitä sitten voisi ainakin yrittää tavoitella tai saada aikaiseksi tänä vuonna. Kun vielä muistelen edellistä vuotta ja kaikkea sitä miten tunnetilat vaihtelivat ilosta suruun niin ylä kuin -alamäessäkin, ajattelin olla asettamatta liian suuria tavoitteita. Toki jotain on tavoiteltava ettei koko touhu mene ihan plörinäksi, mutta asiasta viisastuneena kasaan niistä sitten ihan turhaan paineita itselleni ja silloin se ei ole enää kivaa. Sillä sitä sen nimenomaan on oltava; Kivaa yhteistä tekemistä. Olen ennenkin sanonut, että se on jo ylipäätään upeaa harrastaa tuollaisen elosalaman kanssa kun se on aina sata lasissa ja ihan täysillä mukana kaikessa. Tälle vuodelle yksi tärkeimmistä ja kultaisimmista tavoitteista tulee olemaan...

  • Nauttikaa sydämenne pohjasta, antakaa palaa ja pitäkää hyvää flow'ta yllä!¨


Tuon kirjoittaminen tuntui oikeasti jotenkin "vapauttavalta" ja ehkä jopa vähän helpottavaltakin. Aluksi tavoitteiden miettiminen tuntui ahdistavalta, mutta hei c'moon. Nyt pölinät sikseen ja käydään itse varsinaisen asian kimppuun.

HEKA
  • Aktiivisimman kisakauden keskittäminen kesään.
  • Harkinnan mukaan satunnaisia talvikisoja.
  • Lähtötilanteet takaisin kuosiin.
  • Epiksiä.
  • Hakekaa uusia näkökulmia ja lisäoppia ulkopaikkakuntalaisten valmennuksista.
  • A:n juoksukontaktin kolmen laukan ketjuttaminen lihasmuistiin.
  • Käskyerottelu 2on 2offin ja juoksukontaktin välillä.
  • Koirafrisbeen ryhmätreenit.
  • 2x koirafrisbeekisat.
  • Erilaisten frisbeetemppujen opettelua.
  • Esiintymisiä.
  • Ainakin yksi kisa koiratanssin FS:n voittajaluokassa.
  • Ehkä 1-2 HTM-kisaa.

Ohhoh. Tulihan niitä taas melkoinen rivi, mutta eipähän käy aika pitkäksi. Viime vuonna Heka oli selvästi paremmassa kunnossa, kun kisattiin pääosin vain loppukeväästä alkusyksyyn saakka ja hiljennyttiin sään viilennyttyä. Tässä päätöksessä aion pysyä jatkossakin. Talvella olen kokenut haastelliseksi koiran lämpimänä pitämisen eri ratojen välissä, mutta esimerkiksi kotikisoja voisin hyvinkin harkita talviaikaan. Se ei kuitenkaan ole välttämättömyys ja on kiinni pääosin siitä, kuinka kylmää on. Lähtötilanteiden kanssa tilanne alkoi pikkuhiljaa näyttämään leviämisen merkkejä, joten ne aiotaan saada kuntoon heti ensitöiksi. Heka on alkanut lukea omaa liikettäni vapautuskäskyksi suullisen käskytyksen sijaan ja sikailuvaihde on uhkaavasti alkanut kääntyä on-asentoon. Lähtöjä onkin sitten hyvä käydä harjoittelemassa epiksissä kaiken muun lisäksi. Ulkopaikkakuntalaisten valmennuksissa on ollut hienoa käydä kuulemassa mielipiteitä, hakemassa lisäoppia ja saada jopa jotain uutta ajattelemisen aihetta. Näitä mahdollisuuksia aiomme hyödyntää tänäkin vuonna.

Kuva - Hanna Laukkanen-Jinsi

Entäpä sitten tilanne kontaktien kanssa? Ne menee nyt todelliseen syyniin. Tarkoitus on saada Heka erottamaan käskyjen avulla milloin pysähdytään ja milloin on kyse silkasta juoksarista. Haastavan tilanteesta tekee nimenomaan se, että puomilla ja keinulla on edelleen käytössä 2on 2off (ja niistä ei todellakaan ole tarkoitus luopua) ja A:lla se on juoksari. Olisi helpompi lähteä harjoittelemaan tuota tilannetta koiralla jolla ei ole opittua käytöstä taustalla, mutta Hekalla sitä on. Koira jonka mieleen on iskostettu jo nuorena mikä on 2on 2off, tekee siitä melko työlästä. Mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi. Toinen lihasmuistiin treenattava asia tulee olemaan A:n juoksukontaktille kolmen laukan ketjuttaminen. Tuli nimittäin Eeviksen kanssa huomattua se, että kun Heka saa oikean rytmin A:lle tultaessa, ottaa se alastulolla kolme laukkaa ja mahdollisuus epäonnistua on minimaalisen pieni. Meillä on onneksi monta kuukautta aikaa treenata ennen kesää.

Kuvat - Dogxpress (koirafrisbee) & Jessica Varjonen (koiratanssi)

Koirafrisbeen suhteen kihisen innosta ja ilosta. Olen edelleen NIIN tyytyväinen että löysin tieni tämän huikean lajin pariin, josta on tullut agilityn lisäksi ihan ykkösjuttu. Mehän ollaan treenailtu frisbeetä pääasiassa keskenämme, sillä Jyvässeudulla ryhmätreenit pyöri viime kesänä vain viikonloppuisin ja koska se on meille vuodenajoista aktiivisin kisojen suhteen, en uskaltanut sitoutua ryhmään ja maksaa turhaan harjoittelumaksua. Nyt kuitenkin meidän frisbeeporukka on vuokraamassa hallia talven treenejä varten ja päästään varmasti ottamaan isoja askelia fribailun suhteen eteenpäin oikein urakalla. Ja kun ryhmän kouluttamisesta vastaa pääasiassa Csilla (joka on pääosin minua tähänkin asti neuvonut), uskon harjoittelusta tulevan ihan mielettömän tehokasta ja antoisaa. Kesällä ja alkusyksyllä Suomessa järjestetään kahdet eri koirafrisbeekisat ja meiltä täältä Jyväskylästä lähtee sinne porukkaa skabailemaan. Myös minä ja Heka mukaanlukien. Ihan mahtavaa päästä korkkaamaan kisaura uudessa lajissa. Kisojen lisäksi tarkoitus olisi esitellä koirafrisbeetä erilaisissa tapahtumissa, jotta sitä saataisiin entistäkin tunnetummaksi täällä Suomessa.

Koiratanssin korvasi aikalailla tuo koirafrisbee. Tai no...korvasi ja korvasi, mutta mehän teemme koirafrisbeessä pääasiassa freestylea missä temppuillaan kiekkojen kanssa musiikin tahdissa. Ainoa ero siinä koiratanssiin verrattuna on nuo kiekot, mutta en minä ihan kokonaan ole tanhuilua unohtamassa. Enkä edes voisi, sillä on aina paikka sydämessäni. Nyt heti vuoden alusta voimaan tullut sääntömuutos koskien koiratanssissa avoimesta luokasta siirtymistä toiseen luokkaan, oikeuttaa Hekankin siirtymään tuohon toiseen, eli voittajaluokkaan freestylessa. Haluankin ihan silkasta mielenkiinnosta johtuen, käydä ainakin yhden kisan verran kokeilemassa tuota kuninkuusluokkaa. Tuloksesta viis. Ja toki sitä HTM:ääkin olisi vielä kiva hinkata, sillä sen suhteen on enemmän ideoita pääkopassa. Katsotaan mikä toteutuu vai jääkö toteutumatta.

JIMI
  • Jatketaan kaverikoirailua samaan malliin.
  • Hammaskiven poisto kesällä.
  • Sydänultra.
  • Painon pitäminen kurissa.

Jimi...tuo maailman onnellisin pappakoira joka on täysin omassa elementissään kaverikoirana ja toimintaa onkin tarkoitus jatkaa niin kauan kuin vaan mahdollista ja samalla tahdilla kuin tähänkin asti. Kesällä on edessä jo traditioksi muodostunut hammaskiven poisto ja tarkoitus olisikin ennen tai jälkeen ko.operaatiota (mielellään ennen) sydänultrassa käyminen. Jimillä kuuluu edelleen se hento sivuääni ja puhuimme jo syksyllä hoitavan eläinlääkärin kanssa, että sydän olisi hyvä ultrata ennen seuraavaa hammaskiven poistoa. Jimistä on vanhemmiten tullut kamalan perso ruualle, mikä on uskomatonta sillä nuorempana tämä kaveri lähti tyyliin keittiöstä karkuun kun ruokaa alettiin laittamaan kuppiin. Paino onkin sahaillut edestakaisin ja nytkään ei olisi pahitteeksi nipistää sellaiset 100 grammaa pois. Pääasiassahan Jimi on aikamoinen nautiskelija, sohvannurkasta maailmanmenoa katseleva onnellinen pikkupuudeli. "Totally" sanoisi myös Jimi.

Kuva - Salla Kuikka

Yhtenä tärkeimpänä asiana toivon tietysti molemmille koirille terveyttä kaiken elämisen ja harrastusen lisäksi. Heka tulee käymään Päivin hoidettavana yhtä tiheästi kuin viime vuonnakin ja tarpeen vaatiessa myös useamminkin. Enkä näkisi yhtään pahana sitäkään asiaa, että Jimikin jossain vaiheessa hoidettaisiin. Lisäksi ohjelmaan kuuluu kesäisin uimista ja myös muutoin yleistä rälläämistä ja rallaamista. Sekä tietysti elämästä nauttimista. Muutenkin olen onnellinen kun minulla on nämä kaksi permispäätä seuranani. Ne ovat aina iloisia kun tulen kotiin ja elävät mukanani 24/7. Tämä on hyvä hetki lopettaa vuoden 2015 pohdiskelu ja ryhtyä itse sanoista varsinaisiin tekoihin.