Viime aikojen treenejä

Elokuun kisojen jälkeen elettiin hetki hiljaiseloa. Oli vähän sellainen "takki tyhjä"-olo ja pieni breikki kera mietintämyssyn olivat ihan paikallaan. 

Olin vielä kisojen aikaan varma siitä, että tulevalle syksylle lunastan vain itsenäisen treenioikeuden ja hiotaan taitoja kuntoon verkkokurssien avulla. Kunnes meille sitten tarjottiin paikkaa itseohjautuvasta ryhmästä, missä Iina Asunta tulisi kouluttamaan 1-2 kertaa kuukaudessa. Hetken asiaa mietittyäni päätin ottaa paikan vastaan. Iinan treeneissä tehdään se viikottainen ratatreeni, mutta muutoin pääpaino on suurimmalta osin perustaitojen vahvistamisessa ja tekniikkajutuissa.

Elokuun lopussa pidettiin meidän ja toisen ryhmän päättäjäisinä ison kentän mittaiset treenit. Kyllähän se ihan pirun nätisti kulkee vaikka itse sanonkin.


Muutoin olla kyllä keskitytty ihan huolella niihin perustaitoihin ja tekniikkaan. Erityisesti työn alla on olleet kokoaminen kepeille mentäessä, keinu ja tottakai se itse puomi. Voin kertoa, että vapaa-aika ei kyllä käy pitkäksi.


Seuraavat kisat häämöttävät jo ensi kuussa. Vielä on mietinnässä uskalletaanko käydä myös agilityradalla hypärin lisäksi. Se jää nähtäväksi.

Sykkeelle sykkii (& maistuu) naudan sydän

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Kun tulee harjoiteltua koiran kanssa useammin kuin pelkästään kerran viikossa, yritän mahdollisimman hyvin kartoittaa terveellisiä vaihtoehtoja treeniherkuista. Varmasti meistä koiraharrastajista suurin osa, ellei jopa jokainen, pitää melko tärkeänä treeneissä käytettävien herkkujen osalta helppoutta ja nopeutta. Yleensä se on se tuttu ja turvallinen nakkipaketti tai lihapullapussi, joka haetaan sieltä kaupasta usein juurikin sillä samalla reissulla, kun ollaan menossa sinne treeneihin. Kyllähän ne nakit ja lihapullat toimii, mutta mekin kun treenataan useammin kuin kerran viikossa, en tohdi saatika halua palkata koiraa suolaisilla/rasvaisilla nakeilla tai lihapullilla tämän tästä. En itseasiassa ollenkaan, jos ihan rehellisiä ollaan.


Tuleva syksy on meillä poikkeuksellisesti aktiivista aikaa niin harjoitusten kuin kilpailemisenkin osalta, joten treeninameja tulee katoamaan koiran kitaan PALJON. Kuin kreivin aikaan saimme Rahulasta testattavan tuotteen syyskuulle: 3 x 1 kg:n pusseja pilkottua naudan sydäntä. Sykekin kun on steriloitu, täytyy mm.treeninamien rasvamäärä tarkistaa. Se mikä maistuu hetken hyvältä, onkin hetken päästä painona lanteilla ja sitähän me ei haluta. 100 grammassa on rasvaa 3,60% mikä on mielestäni riittävän maltillinen määrä. Sykkeen kohdalla ei ole tarvinnut edes huomioida sen syömien treeninamien määrää muussa ruuassa lainkaan.


En käytä sydäntä raakana, vaan ihan jo siisteyden (ja ilman luuloja että on joutunut käsirysyyn), kypsennän tarvittavan määrän palasia uunissa 200 asteessa n.20 minuutin ajan. Keittäminenkin on uunissa paistamisen sijaan hyvä vaihtoehto, itse tykkään käyttää mieluummin uunia. Kun herkut on paistuneet, annetaan niiden hetken jäähtyä ja sitten vain saksilla pilkotaan sopivan kokoisiksi. Simple as that. Eikä naudan sydämestä aiheutuva tuoksukaan ole mitenkään hajunystyröitä tyrmäävää, joten sitäkään ei tarvitse pelätä. Eivätkä myöskään muuten jätä käsiin minkään sortin epämiellyttävää tunnetta, saatika edellämainittua hajua.


Vastaavanlaisten treeniherkkujen valmistaminen vaatii toki viitseliäisyyttä paistamisen tai keittämisen sekä niiden jälkeen tapahtuvan pilkkomisen vuoksi. Itse olen ratkaissut asian niin, että otan tarvittavan määrän sydäntä sulamaan jo treenejä edellisenä päivänä hyvissä ajoin ja keitän sekä pilkon ne vielä saman päivän iltana. Seuraavana päivänä ei tarvitse kuin napata rasia jääkaapista treenilaukkuun. Tarvittaessa voi valmistaa vaikka samantien isomman satsin ja pistää loput sopiviin pusseihin tai rasioihin annosteltuina pakkaseen. Kun tästä tekee rutiinin joka toistuu säännöllisin väliajoin, sen kyllä oppii muistamaan. Itselläni on sen suhteen hyvä mieli kun tiedän, etten syötä koiralleni jatkuvasti suolalla, rasvalla ja säilöntäaineilla kyllästettyjä eineslihapullia -tai nakkeja.


Tätä herkkua löytyy Rahulan myymälöiden pakastealtaista eikä tuote ole hinnallakaan pilattu: 4,25 euroa/kg. Ja mikä parasta...se on 100% kotimaista tavaraa. Syke ainakin antaa täyden suosituksen ja arvioksi 5/5!

Juulia Savolaisen juoksukontaktikoulutus osa 1

Seuramme järjestää kahdessa osassa Juulia Savolaisen juoksukontaktikoulutuksen. 

Kurssin ensimmäinen koulutuspäivä oli viikko sitten ja toinen osa on edessä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Meidän juoksupuomiprojekti on ollut vähän jumissa, vaikka prosentuaalisesti osumat on olleet enemmän hyviä kuin huonoja. Silti jossakin mättää ja ilmoittauduin kurssille sillä ajatuksella, että ehkä Juulia onnistuisi löytämään ongelmaan ratkaisun.

Koulutus alkoi kaikille yhteisellä luennolla ja täytyy kyllä sanoa, että Juulian tavat ja metodit kouluttaa kohtasivat täysin yksiin omieni kanssa. Kurssin pääpaino on nimenomaan puomissa, mutta siinä sivussa käydään läpi myös A:ta. Oli sitten kyse agilitysta, rallytokosta tai mistä tahansa koiran kouluttamiseen liittyvästä asiasta, painoin mieleeni nämä sanat:

"Älä mieti lopputulosta - mieti ennemmin, että miten teet harjoituksesta koiralle mahdollisimman helpon ja sujuvan."
-Juulia Savolainen-


Syke on ensimmäinen agilitykoirani, jolle opetan juoksareita. Olen kouluttanut sitä pääasiassa verkkokurssien avulla ja luonut pohjataidot sitä kautta. Verkkokurssien suurin etu on mielestäni siinä, että se tarjoaa selkeät portaat ja etenemisen eri harjoitteilla. Usein nimittäin tuli "sorruttua" siihen, että hallille lähtiessä mitään selvää suunnitelmaa harjoitteista ei ollut vaan sitten tuli hyödynnettyä milloin mitäkin hallilla sattui olemaan.

Juulia pyysi heti alkuun näyttämään miltä meidän puomi tällä hetkellä näyttää. Sopivasti Syke loikkasi aivan alastulon rajalla yli ja toisti saman myös toisen kerran. Onneksi toisti, sillä Juulia löysi samantien miksi näin käy. Syy: Syke jännittää puomin keskiosaa. Koira menee ikäänkuin "sumppuun", jonka seurauksena vauhti hidastuu ja alastulo kärsii siitä. Olen ehkä liiaksi keskittynyt osumiin ja siinä sivussa sulkenut silmäni kokonaan koiran tunnetilalta. Tämä tuntuu todella pahalta sanoa ääneen, mutta ei se asia kaunistelemalla miksikään muutu. Juulialla oli kuitenkin keinot siihen, että miten jännitystä lähdetään häivyttämään. Syke sai omaan tahtiinsa liikkua puomilla, missä Juulia palkkasi sitä ylempänä ja minä sitten alastulolla. Toisella kierroksella Syke oli jo huomattavasti rennommassa mielentilassa.

Kotiläksyiksi saimme jatkaa jännityksen poistamista yllämainitulla tavalla ja lisäksi ollaan hyödynnetty paljon mm.kaatuneita puunrunkoja, korkeita kantoja ja kiviä. Odotan jo mielenkiinnolla lokakuun kurssikertaa. Juulian mukaan pohjat on kuitenkin tehty hyvin, jännitys vain nyt vie Sykkeeltä mahdollisuuden oikeaan osumaan. Lisäksi näytin meidän A:n ja se on kuulemma niin hyvä kuin se vaan voi pikkuminille olla. A:lla Syke ei jännitä yhtään, mikä varmasti johtuu sen lyhyydestä esteenä. Puomi on kuitenkin siihen verrattuna aika pitkä.

Elämää spndyloosin kanssa

Niin ihana kuin se syksy vuodenaikana onkin, kaikille se ei kuitenkaan ole sitä...

Kirjoitin viime joulukuun yhden blogitekstin yhteyteen, että Hekan keuhkokuvista näkyi myös sen selkä -ja lannerangassa pientä spondyloosin alkua. 

Lyhyesti: Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä/siltoja. Sitä kehittyy usein ikääntymisen seurauksena, mutta sitä todetaan jo nuoremmillakin koirilla. Yleisimpiä oireita ovat selän jäykkyys, selkäkivut, eriasteiset ontumat, liikeratahäiriöt ja haluttomuus hypätä. Oireiden voimakkuus ja esiintyvyys vaihtelee yksilöittäin. Siinä spondyloosi noin lyhkäisyydessään.


Miten spondyloosi sitten näkyy Hekan elämässä? Tämä on ollut minulle itsellenikin ihan uusi asia ja olenkin kysellyt kokemuksia muilta, spondyloosia sairastavien koirien omistajilta, eläinlääkäreiltämme Suvilta sekä Viiviltä ja muilta Hekaa hoitaneilta tahoilta. Viimeisten 9 kuukauden aikana olen kuitenkin saanut selville että Hekalla on selvästi kaksi, kivun laukaisevaa tekijää: Voimakkaat äkkikäännökset ja kylmä/kostea sää. Nuo käännökset on hyvin vältettävissä sillä, että täytyy vain olla itse tarkkana eikä päästä Hekaa valtoimenaan vetämään kreisirallia Sykkeen kanssa. Kun taas tuo kylmä ja kostea sää...sitä me ei voida poistaa.

Kuitenkin kaikista tehokkaimmaksi "aseeksi" kylmyyttä ja kosteutta vastaan olen havainnut pitää Hekan selän mahdollisimman suojattuna. Tarkoittaa käytännössä sitä, että jo nyt Heka saa aamu -ja iltalenkeille ylleen kevyen takin. Tarvittaessa olen pitänyt sillä öisin myös BOTin verkkoloimea. Kun selkä pysyy lämpöisenä, se ei vedä niin helposti itseään jumiin mikä sitten edesauttaa ettei sitä pienintäkään epämiellyttävää tunnetta esiinny. Hoidatan Hekaa myös säännöllisesti joko osteopatialla tai CST:llä, jolla saadaan liikkuvutta rankaan ja mikä tottakai myös helpottaa tilannetta kokonaisuudessa. Lisäksi meillä on tottakai käytössä myös AlmaVetin tehokas terapialaser. Jos/kun kipu syystä tai toisesta yllättää (mitä onneksi tapahtuu vain harvoin), Suvi on määrännyt sitä varten Hekalle Tramadolia. 

Jonkinlaista nivelravinnetta pohdin pitkään, mutta Hekan suoliston vuoksi vaihtoehdot on hyvin vähäiset. Sitten kuitenkin löytyi eräs kurkumapohjainen nivelravinne, mitä Heka on syönyt huhtikuusta lähtien ilman oireita. Sitä menee kuureina, samaten BOTin ruusunmarjarouhetta.

Tämmöisellä "arsenaliinilla" elellään. Heka voi kuitenkin todella hyvin. Se tekee edelleen samat lenkit kuin Syke ja on arjen touhuissa mukana kuten ennenkin.

Me lähdetään Ouluun!

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Se on syksy nyt ja syyskuu onkin hyvä polkaista käyntiin aika huikealla uutisella: ME LÄHDETÄÄN OULUUN! Raotin tulevaa sneak and peak-tyyppisesti jo aiemmin instagramin puolella, mutta nyt kerron tarkemmin että miksi me sinne Ouluun ollaan menossa. 


Syyskuun viimeisenä viikonloppuna meidän tiimi pakkaa kimpsut ja kampsut kasaan sekä suuntaa ottamaan pienen irtioton arjesta Lapland Hotels-Ouluun. Kyseessä on suomalainen hotelliketju, jolla on yhteensä 15 hotellia Lapin maakunnassa ja 4 kaupunkihotellia napapiirin eteläpuolella: Kuopiossa, Tampereella, Helsingissä ja tietysti Oulussa. Lapin tunnelma näkyy mm.hotellien designissa ja menussa. Tavoite onkin tuoda henkäys pohjoisen lumoa myös keskelle kaupunkien sykettä. Olen myös kuullut, että erityisesti koiravieraat on huomioitu hotellin palveluissa niin ulkoilumahdollisuuksien kuin tehokkaan äänieristyksen ansiosta. How cool is that!

Syksy tulee olemaan todella hektistä aikaa niin töiden kuin harrastustenkin osalta, joten tämmöinen virkistys ennen sitä pimeintä vuodenaikaa tulee kyllä juuri kreivin aikaan. Meidän reissua pääsee seuraamaan reaaliajassa instagramin puolella ja tottakai tunnelmia ilmaantuu myös youtuben sekä blogin puolelle. Oulussa tulemme tapaamaan varmuudella yhden myös meidän aktiivisista seuraajista, somesta tutun Pekko-villakoiran.

Olen tästä kaikesta todella intopinkeänä. Syksy vuodenaikana ei tunnu enää niin pimeältä, kun pääsee tekemään kaikkea siistiä.