tag:blogger.com,1999:blog-38492821110505516832024-03-04T20:12:09.069-08:00Eloa & SykettäTiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.comBlogger605125tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-33579248424693090042022-01-29T05:10:00.004-08:002022-01-29T05:10:22.410-08:00Heihei vuosi 2021 - Tervetuloa 2022<p style="text-align: justify;">Hyvä näin vuoden ensimmäisen kuukauden loppupuolella havahtua siihen, että jaahas, sille blogillekin pitäisi tehdä jotakin. Lähdin palastellen liikkeelle odottamalla inspiraatiota ja päivitin kalenterin huhtikuun loppuun saakka tuonne sivupalkkiin. Blogin kohtalo on pyörinyt mielessä jälleen kerran ja väkisinkin tulen tämän tästä miettineeksi, että onko aika ajanut blogien ohi ihan oikeasti? Sitten kun menen katsomaan tilastoja, näen että kyllä täällä edelleen lukijoita on riittänyt. Fakta on kuitenkin se, että aktiivisin päivittely omalta osalta tapahtuu edelleen meidän instagram-tilillä ja toisinaan jopa ihan reaaliajassa. Kuitenkin instagramissa tekstimäärä mm.feedjulkaisuissa on rajallinen ja välillä itselläni olisi enemmän asiaa kuin mitä tila siellä riittää.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhynk9rUkl5DLZf1qAX4-i2G-WqVjleKY1I1THjid4cjzBkpV_zCMz1X3y73exzI4Zel4XivoKWW3FJGOYCv1xnIG83jtmodubQDcRbnUbd0Lq0d29ZiONKm_mStuXT6ZJRH6XuLJN0uID6IqPIfARscGd7rnPtlyoPkXxx9w7_laZrtfqkUGq_U5Qi=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1449" data-original-width="2048" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhynk9rUkl5DLZf1qAX4-i2G-WqVjleKY1I1THjid4cjzBkpV_zCMz1X3y73exzI4Zel4XivoKWW3FJGOYCv1xnIG83jtmodubQDcRbnUbd0Lq0d29ZiONKm_mStuXT6ZJRH6XuLJN0uID6IqPIfARscGd7rnPtlyoPkXxx9w7_laZrtfqkUGq_U5Qi=w400-h283" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Ajattelinkin tehdä <b>jatkossa blogin</b> suhteen niin, että kun julkaisen instagramissa jotakin mikä liittyy meidän treeneihin, arkeen, kehonhuoltoon yms eikä tekstitila siellä riitä, tulen kirjoittamaan asiasta tarkemmin tänne näin. Sillä tavalla saan pidettyä blogin edelleen aktiivisena ja on tämä sen verran rakas itselleni, etten koe tarvetta luopua tästä kokonaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgEb6Gy_ldHGgE_vEDq84mmFqmNU5yQazH4xnooD95fNPqLOYj45z5bxb8CA6YUkoAeWuzXxrDb6XKpIptPaf98gVensaU_uh1Cgl7bTivAiO0feOsbVrxiMV3AC6V-T3NJA0MmV3jRwY_Tq54PQd_Kt0wCOwG0K_TFcEyL1ybskhBTey2mAQOJ_v3F=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgEb6Gy_ldHGgE_vEDq84mmFqmNU5yQazH4xnooD95fNPqLOYj45z5bxb8CA6YUkoAeWuzXxrDb6XKpIptPaf98gVensaU_uh1Cgl7bTivAiO0feOsbVrxiMV3AC6V-T3NJA0MmV3jRwY_Tq54PQd_Kt0wCOwG0K_TFcEyL1ybskhBTey2mAQOJ_v3F=w200-h150" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQgx_ZIC3E9MkZ_FmvcfBDiJNE-q3wZF5k1BOQbB6vc7kEDHsHj5u0a9u5voUAFNSrnPuupM1xsyG1A7fGFNaFsGyEtT3QIf5rJdxo8fGMqzXPL2LA-voi3V-99t1WBt9Dyx3WyMzXyptB8bjmdSGyUTv02dCHP30EVJugm2B2CBgUWKtPWLJbY28r=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQgx_ZIC3E9MkZ_FmvcfBDiJNE-q3wZF5k1BOQbB6vc7kEDHsHj5u0a9u5voUAFNSrnPuupM1xsyG1A7fGFNaFsGyEtT3QIf5rJdxo8fGMqzXPL2LA-voi3V-99t1WBt9Dyx3WyMzXyptB8bjmdSGyUTv02dCHP30EVJugm2B2CBgUWKtPWLJbY28r=w200-h150" width="200" /></a><br /><br /></div><p style="text-align: justify;"><b>Vuosi 2021</b> oli ja meni. Sille vuodelle asetin vain yhden tavoitteen ja se oli tavoite olla lupaamatta yhtään mitään. Siinä todentotta onnistuin ja samaa ohjetta aion noudattaa myös <b>vuonna 2022. </b>Elämä on huomattavasti stressivapaampaa ja rennompaa, ainakin minulle. Vuosi 2021 kuitenkin mullisti meidän elämän, monessakin asiassa. Syke joutui kuin joutuikin lopulta käymään läpi molemmat <b>polvileikkaukset</b> ja osa vuodesta kuluikin niistä toipuessa ja kuntoutuessa. Siinä ihan huomaamatta kun kuntoutin Sykettä erityisesti ensimmäisestä polvileikkauksesta oma mielialani alkoi kohota. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että ehkä niiden polvileikkausten syvempi tarkoitus olikin pysäyttää elämä hetkeksi = ihan kaiken osalta. Minun ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin Sykettä, Hekaa ja itseäni. Vaikka koiraharrastus oli ja tulee aina olemaan osa minua, teki hyvää olla kaikesta sivussa vaikka se aluksi kieltämättä hirvitti. Nyt sitten onkin tuntunut sitäkin hienommalta, kun olemme päässeet Sykkeen kanssa palaamaan <b>takaisin harrastuskentille. </b>Aloitimme seuramme itsenäisessä <b>hoopersryhmässä</b> ja treenejä onkin nyt takana ensimmäisen kuukauden verran, kaikki on mennyt oikein hienosti. Vielä ne polvet kuitenkin henkisesti haittaa tämän omistajan pääkoppaa, vaikka mitään syytä huoleen ei enää ole. Nyt pitäisi vain orientoitua siihen, että polvista ja pelosta niihin liittyen voi päästää irti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjBMJVBkQXM42rJD-P9ABsJzcRBCPTDg1U6Ex3R1yoavq6KKR3u_SOokXET5vmf4jkjedBb0chuC3qvR6KTY-WtRpuDv9rDI_WBTCNTeVmojfDIlvLqZYjcjmhEzVG7PY8Zh8maYWm8SJS8Wi9u_ldFkckt8K4E0qn9lsngUw2ydHI8uZbRthMhAZCb=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1504" data-original-width="2048" height="294" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjBMJVBkQXM42rJD-P9ABsJzcRBCPTDg1U6Ex3R1yoavq6KKR3u_SOokXET5vmf4jkjedBb0chuC3qvR6KTY-WtRpuDv9rDI_WBTCNTeVmojfDIlvLqZYjcjmhEzVG7PY8Zh8maYWm8SJS8Wi9u_ldFkckt8K4E0qn9lsngUw2ydHI8uZbRthMhAZCb=w400-h294" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b>Joulukin</b> oli ja meni, sen vietin tänä vuonna perinteistä poiketen koirien kanssa yksin. Varasin nimittäin jo vuosi sitten meille joululoman Lapista, tarkempi lokaatio oli <b>Saariselkä </b>ja tuo reissu ylitti täysin kaikki ennakko-odotukset. Se Lapin hiljaisuus ja rauha on jotain sellaista, mikä pitää jokaisen itse kokea jotta sen voi oikeasti uskoa. Samaten se puhdas lumi ja ilmasto. Iso osa sydämestä jäi sinne sieltä lähtiessä, mutta tulen aivan varmasti palaamaan sinne vielä joskus. Kaikista hauskinta oli se, kun turisteja huvitti suuresti molempien koirien tossut.</p><p style="text-align: justify;"><b>Vuosikin</b> vaihtui perinteistä poikkeavissa merkeissä, työn parissa. Olin nimittäin pitämässä <b>Dagsmarkin illallisbuffettia koirille Vantaalla, Clarion Aviapoliksessa happy dog 2021-tapahtumassa. </b>Vuoden vaihtuessa käytiinkin sitten katsomassa miltä näyttää Helsingin ilotulitus - minä ja äitini. Heka ja Syke jäivät hotelliin nukkumaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEig5Ih3BaIJN59EjHFNdZfPXlr7lAKc8SBjfGq_Zpbob5kx5z1X95LV0BpcHmbXjimBLVJfNllfx89bNqa9a5VkXoeRaESedLvvcoS1jGMdCS5h97FREW7AyJcSplyoP4Vn5kWYPUjUxOQiW_e0UxRs3Rd7hRXGUotTuusKbGBII2AMsUT_9MlzbTT5=s960" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEig5Ih3BaIJN59EjHFNdZfPXlr7lAKc8SBjfGq_Zpbob5kx5z1X95LV0BpcHmbXjimBLVJfNllfx89bNqa9a5VkXoeRaESedLvvcoS1jGMdCS5h97FREW7AyJcSplyoP4Vn5kWYPUjUxOQiW_e0UxRs3Rd7hRXGUotTuusKbGBII2AMsUT_9MlzbTT5=w400-h300" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Muutoin vuoden ensimmäinen kuukausi on kulunut pitkälti töiden parissa sekä opetellessa siihen elämään, että minulla on jälleen koira jonka kanssa voin harrastaa. Sekä minun, että Sykkeen kohdalla olemme keskittyneet peruskunnon kohotukseen - Tarja pitää huolen Sykkeen kehonhuollosta ja Sini tämän omistajan. Kalenteri täyttyy pikkuhiljaa lisää, mutta silti mitään kiirettä tässä ei ole missään nimessä tarkoitus pitää. Tammikuu onkin pitkälti koostunut maltillisista treeneistä, uinneista lämminvesialtaassa ja lisäksi Heka ja Syke ovat molemmat käyneet faskiamanipulaatiossa. </p><p style="text-align: justify;">Helmikuussa laitetaan sitten uutta vaihdetta silmään ja seuraavat stepit etenemiselle on kirjattu kansien väliin.</p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-80352833566432168302021-12-19T12:01:00.004-08:002021-12-19T12:01:18.348-08:00Ajantasalle<p style="text-align: justify;">Marraskuukin oli ja meni tuossa välissä enkä ole oikeastaan "ehtinyt" uhraamaan blogille aikaa ihan ajan kanssa. Mielessä se on kyllä käynyt useammankin kerran. Joulukin kolkuttelee jo viiden päivän päässä, joten nyt on viimeistään korkea aika laittaa tämä blogikin ajantasalle.</p><p style="text-align: justify;">Kun edellisen kerran tänne kirjoittelin, kerroin että edessä oli vielä yksi reissu <b>Tampereelle</b> leikannutta ortopediä ja fyssaria tapaamaan. Tuolloin oikean polven leikkauksesta oli kulunut hieman yli 3 viikkoa. Molemmat (sekä ortopedi, että fyssari) totesivat, että Syke oli jo tuossa vaiheessa toipunut viimeisimmästä leikkauksesta nopeammin kuin mitä vasemman kanssa viime keväänä. Siltä se on kyllä tuntunut koko tämä ajan. Saimme fyssarilta hyvät jumppaohjeet matkaan, joita ollaan ahkerasti noudatettu. Lisäksi Syke on käynyt tässä välissä kahdesti <b>Tarjan</b> käsiteltävänä ja se ero mikä koirassa on leikkausten jälkeen tapahtunut, on uskomattoman upeaa katsottavaa. Vasta viimeisimmän käsittelyn jälkeen olen vasta itse tullut ihan konkreettisesti tajunneeksi sen, että kyllä ne luksoivat polvet ovat Sykettä kaikesta huolimatta vaivanneet vaikka ne eivät ole tyypillisellä tavalla oireilleet.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEicPc-hm5JH3Gql9tBvuwQOW9etYKvvn2gfCW3ELDDNawrecEQkoNhuSmBUsWM21gMzi4n8haMA4Ibp5B7AeIx25nZhi2YPSIedmgL9hUqpXxGvuw4IMX7aUdFmkAvXzS_QxvmHQNObWwGONsguaLpYM_nBr8P4vjI-BuxIofPBYhk1Ev0MKOzHcOCr=s960" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEicPc-hm5JH3Gql9tBvuwQOW9etYKvvn2gfCW3ELDDNawrecEQkoNhuSmBUsWM21gMzi4n8haMA4Ibp5B7AeIx25nZhi2YPSIedmgL9hUqpXxGvuw4IMX7aUdFmkAvXzS_QxvmHQNObWwGONsguaLpYM_nBr8P4vjI-BuxIofPBYhk1Ev0MKOzHcOCr=w400-h300" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Kuudennella</b> viikolla Syke kävi AlmaVetillä kontrolliröntgenissä ja Suvikin totesi silloin, että oikea polvi jopa luutuu nopeammalla tahdilla kuin mitä vasen aikoinaan. Näin ollen elämä aitauksessa väistyi ja siitä lähtien Syke on elellyt normaalisti täällä kotona. Ainoastaan rajuimmat leikkimiset, riehumiset ja vapaana juoksemiset ovat edelleen kielletty, mutta se on meille jo voitto kun koiran ei tarvitse enää elää aitauksessa. Joulukuun alussa Syke kävikin haistelemassa fiiliksiä treenihallilla ja alla oleva kuva kiteytttää sen, kuinka ryhdikkääksi Syke on muuttunut nyt kun polvet ovat kunnossa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhIpgf2F3iY0q0YSNQuy4slRFv36w-4klssZTtU5AuICOA3V-bBDuxn7vGx0Wjd2lgPFoNFmnToWu6tBGoSEi6svSimyvjiV_hPh73JqtiI91CDNPfaMHoGqeeH_FPp2HMwZWxRLgR0FKgIsRlV9kSMuvsrGcmJJC4NMueZHsBenObRVwmoZ0IkRPtS=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhIpgf2F3iY0q0YSNQuy4slRFv36w-4klssZTtU5AuICOA3V-bBDuxn7vGx0Wjd2lgPFoNFmnToWu6tBGoSEi6svSimyvjiV_hPh73JqtiI91CDNPfaMHoGqeeH_FPp2HMwZWxRLgR0FKgIsRlV9kSMuvsrGcmJJC4NMueZHsBenObRVwmoZ0IkRPtS=w400-h300" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Muutoin elämä (tai sanotaanko että se nimeltä mainitsematon tauti joka alkaa k:lla) on pistellyt aikatauluja aikalailla uusiksi. Tänä viikonloppuna olen seurannut <b>koiramessuja - kotoa käsin. </b>Alunperin minun piti olla siellä Dagsmarkin ständillä töissä, mutta päädyimme lopulta olemaan messuilla mukana ns. "kylmäosastona" ilman henkilökuntaa. Lisäksi minun piti olla lauantaina yhteistyökumppanini, Showlinkin, ständillä vieraana mutta...lähestyvä joulu, lapsuuden unelma <b>joulusta Lapissa</b> alkoi painamaan vaakakupissa enemmän. En halunnut ottaa yhtäkään riskiä siitä, että voisin altistua (vaikkakin kaksi rokotetta saaneena) ja näin ollen Lapin reissu kariutuisi. Lapin reissua on odotettu vuosi, olen lähdössä sinne yksin koirien kanssa. Rauhoittumaan ja olemaan. Siitä en halua joutua luopumaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhy5K3AnznOtFYPNkjeOpblTcp9aMXSNKys6aYGIJMwrwkfFUDu0pV1D9JivDaHCe4zkLEHe_hEBDp6VCFZxe2lxhm7nPqE12QmZK5-6xaewCG9glkZikwQ1yWjzjSDyyyrqsLvA2y3svmMut7UmvxkuL5fi2A-XAVjmHt4vVABi-6XIrFlRwYPlSAV=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhy5K3AnznOtFYPNkjeOpblTcp9aMXSNKys6aYGIJMwrwkfFUDu0pV1D9JivDaHCe4zkLEHe_hEBDp6VCFZxe2lxhm7nPqE12QmZK5-6xaewCG9glkZikwQ1yWjzjSDyyyrqsLvA2y3svmMut7UmvxkuL5fi2A-XAVjmHt4vVABi-6XIrFlRwYPlSAV=w400-h300" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Tämän viikon <b>keskiviikkona </b>pyörähdettiin Sykkeen kanssa Loimaalla, missä meillä oli Dagsmarkin pikkujoulut ja <b>Heka</b> oli sen ajan äidilläni hoidossa. Tätä tekstiä kirjoittaessani joululoma kuumottelee jo kolmen päivän päässä ja vielä olisi molemmilla koirilla huoltohetket edessä ennen reissuun lähtemistä. Jyväskyläänkin tuli talvi marraskuun lopulla ja lunta sekä pakkasta piisaa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Elämä on pikkuhiljaa asettumassa normaaliksi, nimittäin vuoden vaihduttua meillä koittaa Sykkeen kanssa odotettu paluu harrastuskentille. Siitä ja muusta kuitenkin lisää tuonnempana.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-92100926342003426212021-10-31T03:40:00.001-07:002021-10-31T03:45:02.534-07:00Mitä tapahtui syys -ja lokakuussa?<div style="text-align: justify;">Lokakuun viimeistä päivää viedään ja paljon on ehtinyt tapahtua sekä tämän, että -syyskuun aikana. Yritimme ottaa siitä ajanjaksosta kaiken mahdollisen irti, sillä Sykehän toipuu parhaillaan oikean polven leikkauksesta ja huomenna siitäkin tulee kuluneeksi jo kuukausi! Mutta mitä kaikkea ehdittiin ennen sitä oikein tehdä?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme Sykkeen kasvattajan luona järjestetyillä syntymäpäivillä esittämässä juhlavieraille <b>Hoopersia.</b> En tiedä mistä tämä tunne johtuu (ehkä saan siihen selityksen joskus myöhemmin), mutta ihan kuin se ensimmäinen polvileikkaus olisi tuonut meitä entistä lähemmäksi toisiamme. Siis minua ja Sykettä. Tämä tunne vahvistui entisestään, kun tuona samaisena viikonloppuna käytiin kaikessa hiljaisuudessa ja kenenkään etukäteen tietämättä juoksemassa oman seuran <b>agilitykisoissa</b> Landenin Jessin tuomaroima hypäri. Pieniä stiplujahan siellä tuli, mitä nyt pystyi täysin odottamaan koska aksaa ei ole lähes 1½ vuoteen tehty kuin ehkä 1-2 kertaa. Kipusimme kuitenkin sillä 10 vp:llä 3.sijalle. Hekakin oli kisoissa mukana turistina ja Jessi kaappasikin vanhan herran kainaloon selfietä varten.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Qc1geLwv4Jc1WNBULpiH3LHfLPQWzY8GoDVGnjpkZ1yPZZ0TpeuJoSEabqDuR1vn9mEIK_XdrLCIYWb3JdP-9K3bXtUShcO6z4BJFUZSI2tBzvSkuwKLGERHYbCelRNmFwBkFPtUYgY/s2015/syntym%25C3%25A4p%25C3%25A4iv%25C3%25A4t.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1511" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Qc1geLwv4Jc1WNBULpiH3LHfLPQWzY8GoDVGnjpkZ1yPZZ0TpeuJoSEabqDuR1vn9mEIK_XdrLCIYWb3JdP-9K3bXtUShcO6z4BJFUZSI2tBzvSkuwKLGERHYbCelRNmFwBkFPtUYgY/s320/syntym%25C3%25A4p%25C3%25A4iv%25C3%25A4t.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdkG0vE0LjgFImn4UqHFQfCR2YdWfxNqYd4NIFH7QJ2MqTcrjVJEn0ZmkIot26YWy4PpvDFUd354D9hyphenhyphen5fKsA5V6mQu-WG32DMct_wSuk2ufBk8ckq5SXmvTAo0gwUkFUHP-JUora82p0/s960/hekajajessi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdkG0vE0LjgFImn4UqHFQfCR2YdWfxNqYd4NIFH7QJ2MqTcrjVJEn0ZmkIot26YWy4PpvDFUd354D9hyphenhyphen5fKsA5V6mQu-WG32DMct_wSuk2ufBk8ckq5SXmvTAo0gwUkFUHP-JUora82p0/s320/hekajajessi.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="text-align: justify;">Syke täytti myöskin 4 vuotta, mikä tuntuu ihan uskomattomalta! Muutoin Sykkeen osalta koko syyskuu meni aikalailla valmistautuessa toiseen polvileikkaukseen, tehtiin paljon etukäteiskuntoutusta käymällä mm.Tarjalla faskiamanipulaatiossa sekä lämminvesialtaassa uimassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCJLaCa0cN3eFCIMlL5y13MwaXflG9FPCPGeZQk1W3CSTHmp1safPaR-fITS4QEBHks8G1C9LvxfCzwrIEYpb8bWThFXef65oJemUX5DcoA66dV6gW6PF6oz4HbqVHhXVwpfj8LO5oX3I/s2048/sykehekasporttipalttoo.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1407" data-original-width="2048" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCJLaCa0cN3eFCIMlL5y13MwaXflG9FPCPGeZQk1W3CSTHmp1safPaR-fITS4QEBHks8G1C9LvxfCzwrIEYpb8bWThFXef65oJemUX5DcoA66dV6gW6PF6oz4HbqVHhXVwpfj8LO5oX3I/w400-h275/sykehekasporttipalttoo.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Lokakuun ensimmäinen viikonloppu kului työn merkeissä Tampereella, lemmikkimessuilla missä Dagsmarkilla oli oma osasto koko viikonlopun. Sekin jos joku, tuntui aika uskomattomalta että yli 1½ vuoden jälkeen pääsi messuilemaan livenä sekä näkemään ihmisiä. Muutoin itse omistajan päivät kuluu pitkälti töiden ja omien somekanavien parissa ja nykyisinhän käyn säännöllisesti hoidattamassa itseäni Sinin vastaanotolla. Sini muuten liittyi tässä taannoin meidän taustatukeen ja odotan innolla, kun pääsen kertomaan mitä olemme minua itseäni varten suunnitelleet.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAazviPLoRhDYFDrUTxBm9Vmft-XhlDUlJErq7Xpmcvob1xeUT0QSPB09Ew7TGh29iseEvdH14vd6mgXq0fwU18ovz9C8aKaTsIgPcEMYkqMBl31mRSdobCPYkmn8M6M7ZutSCoa9Htbo/s1440/messuporukka.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1027" data-original-width="1440" height="285" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAazviPLoRhDYFDrUTxBm9Vmft-XhlDUlJErq7Xpmcvob1xeUT0QSPB09Ew7TGh29iseEvdH14vd6mgXq0fwU18ovz9C8aKaTsIgPcEMYkqMBl31mRSdobCPYkmn8M6M7ZutSCoa9Htbo/w400-h285/messuporukka.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Tampereen reissuhan päättyi siihen varsinaiseen grande finaleen, kun Sykkeen oikea polvi operoitiin ja ko.leikkauksen suoritti tälläkin kertaa ortopedi Juha Kallio. Siihen riitti täysin saman toimenpiteet kuin mitä vasempaankin polveen ja oikea on myös säästynyt kulumilta/nivelrikolta. Kuten jo alussa totesin, huomenna leikkauksesta tulee kuluneeksi jo kuukausi ja tässä välissä Syke on jo käynyt mm.tikkien poistossa, kerran faskiamanipulaatiossa ja tämän viikon torstaina kävimme viimeisen kerran tapaamassa Juhaa sekä fysioterapeuttia Tampereella. Syke on toipunut oikean polven leikkauksesta nopeammin kuin mitä vasemman, se käyttää polveaan todella hyvin sekä ravissa, että käynnissä ja polvi taipuu sekä ojentuu todella hyvin. Mikäli kuntoutumisvaihe sujuu tästä eteenpäinkin hyvin, polvi kuntoutuu mihin tahansa harrastuskäyttöön. Nyt kuitenkin keskitytään itse kuntoutukseen ja noudatetaan annettuja ohjeita täsmällisesti.</div></div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-2812515003129209262021-10-09T05:18:00.002-07:002021-10-10T02:08:11.086-07:00Mikä sinulle koiranomistajana määrittelee hyvän hoitotuloksen?<p><i>Yhteistyössä: <a href="https://aquabarks.com/" target="_blank">Koirauimala AquaBarks</a></i></p><p style="text-align: justify;">Koirien kehonhuolto koostuu monesta pienestä palasesta. Heti ensimmäisenä puhuttaessa ko.asiasta monella tulee mieleen hieronta, fysioterapia ja/tai osteopatia. Olen yhdessä aikaisemmassa blogitekstissä tullut maininneeksi, että Hekaa ja Sykettä on kaikkien näiden vuosien aikana hoidettu edellämainittujen hoitomuotojen lisäksi myös kraniosakraaliterapialla ja viimeiset puolitoista vuotta faskiamanipulaatiolla. </p><p style="text-align: justify;">Kehonhuoltoon kuuluu paitsi kropan säännöllistä huoltamista, niin yhtä lailla siihen vaikuttaa mm.liikunta, ravinto, elinolosuhteet, riittävä lepo sekä ennen ja jälkeen treeni/kisasuoritusten tapahtuvat lämmittelyt sekä jäähdyttelyt.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4i27m_jR4GegMU2b-4szcM3zOtHlEiQfmfqzzqnJfe4A1dzOoAqmzfG9TtEizTGdQWiPlMnZJCmiJ__m3g8yv79_biryQY8IUbmOlSGBNYAqDO2AG6hQ-y9WFSUqhQs8tZpBvytx7Ki0/s1970/hekal%25C3%25A4mminvesiallas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1403" data-original-width="1970" height="285" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4i27m_jR4GegMU2b-4szcM3zOtHlEiQfmfqzzqnJfe4A1dzOoAqmzfG9TtEizTGdQWiPlMnZJCmiJ__m3g8yv79_biryQY8IUbmOlSGBNYAqDO2AG6hQ-y9WFSUqhQs8tZpBvytx7Ki0/w400-h285/hekal%25C3%25A4mminvesiallas.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Minua itseäni on aina kiehtonut koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi ja miten nämä kaikki edellämainitut, pienet palaset nivoutuvat yhteen sekä miten ne vaikuttavat mihinkin osa-alueeseen. Koirieni terveyttä ja hyvinvointia seuraa eläinlääkäri ja ainoa, Suomessa pieneläinten vesikuntoutukseen erikoistunut koirahieroja. Itseasiassa AquaBarksin molemmat yrittäjät ovat opiskelleet vedessä tehtävää kuntoutusta kattavammin ja laajasti kuin suurin osa Suomen eläinfysioterapeuteista. Minusta itsestäni ei koskaan tule eläinlääkäriä, koirahierojaa eikä eläinfysioterapeuttia, mutta silti minulle on ensi-sijaisen tärkeää ymmärtää lihashuoltoon liittyvistä asioista. Kyseessä on kuitenkin elävä olento, jonka hyvinvointi on minun käsissäni ja varmasti meistä jokaisen tavoite on pitää koiristaan parasta mahdollista huolta sekä tarjota niille ensiluokkaista hoitoa. </p><p style="text-align: justify;"><b>Koirien lihashuollon ja kuntouttamisen kenttä on todella laaja. </b></p><p style="text-align: justify;"><i>Mistä sitä sitten oikein voi tietää, että mikä on juuri sille omalle koiralle se paras hoitomuoto kun niitä on niin monia?</i></p><p style="text-align: justify;">Lyhyesti: Jos jokin hoitomuoto pitäisi kunnossa vain hetken aikaa ja sen jälkeen koira vetäisi jonkin ajan kuluttua uudelleen jumiin, alkaisivat omat hälytyskellot soida ja miettisin miksi tämä ko.hoitomuoto ei toimi eikä koira saa lihasta vaikka kuinka tekee kotiharjoitteita. Minä haluan koiranomistajana olla kartalla siitä, että mitä koirilleni milloinkin tapahtuu miksi asiat tehdään näin eikä noin. Minulle kerrotaan ja perustellaan, että miksi nyt ehdotetaankin vaikka sillä eläinlääkärillä käymistä ja sama toisinpäin. Silloin kun tieto Hekan spondyloosista selvisi, meidän oma eläinlääkäri, Suvi, ohjasi samantien Tarjalle AquaBarksiin ja totesi, että siellä on Hekan selän tukemiseksi parhaimmat mahdolliset osaajat. Kun koirieni terveyttä ja hyvinvointia seuraa useampi silmäpari omalla asiantuntemuksella, heillä kaikilla on ajankohtaisin tieto olemassa puolin sekä toisin ja hoitoketju on käytännössä täydellinen. </p><p style="text-align: justify;">Minulle itselleni yksi kauhistuksen aihe on ollut Sykkeen kuntouttaminen polvileikkauksista. Olin lukenut kokemuksia siitä, että kuntoutus tulee olemaan todella pitkä ja vaikea. Kunnes Tarja sitten palautti noista kauhukuvista maanpinnalle ja sanoi: <i>"Sen ei kuulu eikä tarvitse olla sellainen. Kun me teemme asiat tavalla x ja y, Syke on tikissä kunnossa kun 3 kuukautta on kulunut." </i>Näin todellakin kävi. Sain jokaisella hoitokerralla perustelut siitä, minkä vuoksi esim. kävelyiden pituutta kannattaa reilusti lyhentää, mihin sillä pyritään ja ennen kaikkea: <b>miksi. </b>Faskiamanipulaatio hoitomuotona vaikuttaa suoraan koiran omaan kykyyn lähteä tuottamaan voimaa. Se onkin mitä parhain hoitomuoto sellaisille koirille, joilla on tuki -ja liikuntaelimistöön kohdistuva vaiva tai sairaus. En kokenut kuntoutusta pitkänä tai vaikeana, päinvastoin. Se avasi silmäni siitä, että kuntoutus on käsitteenä laaja-alaista toimintaa ja ymmärsin koko ajan mitä koiralleni tehdään ja...<b>miksi. </b>Vaikka en olekaan ko.alan ammattilainen, minulle on erittäin tärkeää se että todella ymmärrän asioista mitkä liittyvät koirieni lihashuoltoon. AquaBarksissa näin on todellakin tapahtunut.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyzsd_3N2frda1FgcD0ciaQtYowMd51PX9da8uDeln14gNThDjpkrUpNY2nuAI_s6_-zomFDsMBLJ6cMsrsOmoGq1OQxeHrAlHjEUaNTJwIEf8o1F6_p18fmf4qFPIoKNLsOAzssizEh8/s1440/tarja-syke-faskiamanipulaatio.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyzsd_3N2frda1FgcD0ciaQtYowMd51PX9da8uDeln14gNThDjpkrUpNY2nuAI_s6_-zomFDsMBLJ6cMsrsOmoGq1OQxeHrAlHjEUaNTJwIEf8o1F6_p18fmf4qFPIoKNLsOAzssizEh8/w400-h400/tarja-syke-faskiamanipulaatio.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Kesällä Syke teki jonkun verran vesikävelyä kahluualtaassa vasemman polven kuntoutuksen aikana. Tarja kyseli aina tarkasti, että onko Syke kävellyt pelkästään suoraan vai myös ympyrää ja kumpi jalka on ollut sisäkaarteen puolella. Tämän tiedon perusteella hän kertoi mitä kannattaa muuttaa ja jälleen ennen kaikkea: <b>miksi. </b>Se ei nimittäin ole ihan sama miten se koira sitä vesikävelyä tekee, oli se sitten vesijuoksumatolla tai siellä kahluualtaassa. Täysin samat asiat pätevät uintiin, koiran kehon tilanteesta kertoo paljon mm. hännän asento. Siksi AquaBarksissa koirat eivät ui keskenään altaassa ilman valvontaa, vaan uintia ohjaa aina koirien uintiin ja/tai vesikuntoutukseen kouluttautunut uintivalmentaja. Itsehän olen alkanut kuvata koirieni uintia AquaBarksilla actionkameralla, millä pääsen pinnan alle jotta näen omin silmin mitä veden alla tapahtuu. Voin aina reilusti kysyä jos jokin asia koirieni hyvinvoinnissa mietityttää ja mitä voisin itse arjessa tämän asian tiimoilta huomioida - se koskee niin eläinlääkäriä kuin koirieni hierojaa.</p><div style="text-align: justify;">Nämä kaikki yhdessä määrittävät minulle sen, mitä tarkoittaa todellakin <b>hyvä hoitotulos. </b>Tulokset koirieni hyvinvoinnista puhuvat puolestaan.<b> </b>Tämmöinen maallikkokin ymmärtää koiriensa lihashuollosta pintaa syvemmältä, osaa tiedostaa miksi asioita tehdään tavalla x eikä y, ne perustellaan ja ennen kaikkea...<b>MIKSI NÄIN TEHDÄÄN </b>ja näen nämä perustellut asiat siellä arjessa. Minulla on koko ajan olemassa ajankohtaista tietoa koirieni hyvinvoinnista ja se on ehdottomasti tärkeintä.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-76837849129463359022021-09-06T23:54:00.007-07:002021-09-06T23:54:34.017-07:00Vieläkin kiireisempi elokuun loppupuolisko<p style="text-align: justify;">Jos elokuun alkupuolisko oli kiireinen, ei loppupuolisko ollut yhtään sen vähemmän kiireisempi. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna olin itse pitkästä aikaa <b>mätsärituomarina.</b> Ensimmäisenä viikonloppuna vastuullani oli arvostella pienet pennut sekä pienet aikuiset koirat ja toisena puolestaan isot aikuiset koirat. Voin lämpimästi suositella tuomaripestiä kaikille, jos sellainen mahdollisuus eteen tulee. Se on hirmuisen antoisa, mutta toki myös haastava tehtävä. Ainakin minulle itselleni, kun haluaisin palkita kaikki.</p><p style="text-align: justify;">Noiden mätsärituomarointien välissä pidin myös elämäni toisen <b>hooperskoulutuksen</b> Kangasniemellä. Itseasiassa kyseessä oli koirieni eläinlääkäri ja hänen paimennusharrastajakaverinsa. Hoopersissahan lajin ydin ja filosofia pohjautuu koiran ajattelu -ja kuuntelutaitoihin, samoja elementtejä hyödynnetään myös paimennuksessa ja uskommekin, että nämä kaksi tulevat tukemaan toisiaan tulevaisuudessa tosi hyvillä tuloksilla. Sykekin pääsi tekemään tässä yhteydessä lyhyen demotreenin. Koska Heinoloiden residenssi ei olisi mitään ilman Teppoa, itse Herra Hyväntuulea, päätti tämä virtuoosi tulla hieman kuokkimaan ja siitäkös se riemu repesi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/AmcHzL4pycU" width="320" youtube-src-id="AmcHzL4pycU"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Elokuun viimeisenä viikonloppuna hypättiin kiskojen päälle ja matkustettiin <b>Helsinkiin.</b> Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään koiriin liittyvä reissu vaikka ne olivatkin mukana, vaan ihan puhtaasti syntymäpäivälahja tälle kaksijalkaiselle minulta itselleni. Vietettiin päivä Linnanmäellä yhdessä ihanan ystäväni, Suvin, kanssa. Pyörittiin laitteissa menemään mikä ehdittiin ja päivän suurimmat naurut tarjosi päävoitto Linnanmäen legendaarisesta sipsipelistä. Olipahan näky roudata 3kg:n sipsisäkkiä seuraavana päivänä junalla kotiin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggq-1zIa_KyBvHRiIyvRXVxZz46v1n5h3OQgmVba_Y5y6RnV7bdEIeFpfMhHf2tc5czU4u8LE6idqPiN0jKQLWIKu0hhbY7F6VUlEP_mBCZaDRMGab1cmcZyNtJ3ZhUH12uiFKlZkwkiw/s1124/heka-syke-hotelli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1124" data-original-width="843" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggq-1zIa_KyBvHRiIyvRXVxZz46v1n5h3OQgmVba_Y5y6RnV7bdEIeFpfMhHf2tc5czU4u8LE6idqPiN0jKQLWIKu0hhbY7F6VUlEP_mBCZaDRMGab1cmcZyNtJ3ZhUH12uiFKlZkwkiw/s320/heka-syke-hotelli.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBvC5t4c-wKuKkEMdyeeeVtb35dKy9V5G9uakLwJGsXn-gVZcUu7m9byM3s0_4aXYK3VX-9Nj9-uCbxQwODR4lhSyA_fgqFmryLIwIukDH7UMsSGgDN7x_SccTzprPnwayPL_UfsKchgQ/s2015/heka-syke-hotelli2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1511" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBvC5t4c-wKuKkEMdyeeeVtb35dKy9V5G9uakLwJGsXn-gVZcUu7m9byM3s0_4aXYK3VX-9Nj9-uCbxQwODR4lhSyA_fgqFmryLIwIukDH7UMsSGgDN7x_SccTzprPnwayPL_UfsKchgQ/s320/heka-syke-hotelli2.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Tässä kaiken kiireen ja härdellin välissä ennätin myös <b>itse käydä oiottavana Sinin</b> osaavissa käsissä. Siinä olikin työstettävää sitten viime kerran ja luulen, että tämän kuun hoidossa krenkkaa ilmenee vielä tätäkin enemmän. Sen verran on pitänyt kiirettä. Minä kun luulin, että syyskuun alettua pahin sinkoilu alkaa helpottaa...päinvastoin. Elämä pitää kiireisenä tässäkin kuussa. </div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-59194310452555623082021-08-25T03:42:00.007-07:002021-08-25T03:42:39.559-07:00Erittäin kiireinen elokuun alkupuolisko<p style="text-align: justify;">Siitä on muuten KAUAN, kun arki on edellisen kerran pitänyt kiireisenä. Taitaa mennä jopa aikaan ennen koronaa. Edellämainittu ei suinkaan ole vielä ohi ja odotan parhaillaan toista rokotetta, mutta tässä kuussa olen saanut oikeasti taas maistiaisia siitä elämästä mikä tekee kaikesta itselläni normaalin arjen.</p><p style="text-align: justify;">Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna koitti odotettu ja historian toinen <b>SporttiRakin tiimimiitti, </b>minne minutkin oli kutsuttu mukaan. Kun on ollut lähes neljä kuukautta sivussa koko koiraharrastuksesta ja pääsi taas nauttimaan siitä yhdessä tekemisestä ja fiiliksestä, ei ole mitään parempaa. Pidin ko.viikonloppuna myös elämäni ensimmäisen (en suinkaan viimeisen) hooperskoulutuksen omalla estekalustollani ja palaute siitä kaikesta oli hurjan hyvää. Myös Syke pääsi tekemään polvileikkauksen ja kuntoutumisen jälkeen pidempää treeniä ja Heka kävi availemassa hajunystyröitään erään tiimiläisen pitämissä nw-treeneissä. Oli kieltämättä paras viikonloppu heittämällä pitkään aikaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmJP0abgRWKeUSRH_9nZnjID5eUu2c568nGFnv04e8MIdXQOIko7PSeargKxEnn1EYAX1qkdTAghLRUoEQUuhmDzPtMgvSve8liCFy8EyKty_9N_qR-N5eQqQh3E7AM3z239ElR6Fq5y0/s1200/hoopershalo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="788" data-original-width="1200" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmJP0abgRWKeUSRH_9nZnjID5eUu2c568nGFnv04e8MIdXQOIko7PSeargKxEnn1EYAX1qkdTAghLRUoEQUuhmDzPtMgvSve8liCFy8EyKty_9N_qR-N5eQqQh3E7AM3z239ElR6Fq5y0/w400-h263/hoopershalo.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva - SporttiRakki</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Heti tiimimiitin jälkeisenä päivänä oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia juttuja tiedossa. Pääsin nimittäin vihdoin ja viimein päiväksi vierailemaan ja tutustumaan nykyisen työpaikkani, <b>Dagsmark Petfood Oy:n tehtaaseen</b> Loimaalla missä omien ja monien muiden koirien sekä kissojen ruuat valmistetaan. Heka ja Sykekin olivat mukana, vaikka niiden näkökulmasta katsottuna päivän sisältö oli ehkä hivenen tylsä. Ei muuten mene enää kauan, kun yksi suurimmista asiakastoiveista toteutuu: Kauan toivottu sekä pyydetty energiaruoka on ihan kohta teidän kaikkien saatavilla.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCBRfWgNyURKfZIPzxahOAqwp82m5Jf0onlRyvV_4M9DDvayD3DE7Wdz-VaM9pQEAIvDCY0Zr1N7sBtSsQGiBkBt7Et2c3sdCbbdx8K6nBsGTvJN4XOJQ_oj4ClREJr56D0i8B3QrDUec/s2015/hekasyketehdas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1511" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCBRfWgNyURKfZIPzxahOAqwp82m5Jf0onlRyvV_4M9DDvayD3DE7Wdz-VaM9pQEAIvDCY0Zr1N7sBtSsQGiBkBt7Et2c3sdCbbdx8K6nBsGTvJN4XOJQ_oj4ClREJr56D0i8B3QrDUec/w480-h640/hekasyketehdas.jpg" width="480" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Reissurupeaman jälkeen ollaan viihdytty kotona oikein mielellämme ja joitakin ajanjaksoja myös mökillä. <b>Sykkeen</b> kanssa on treenattu 1-2 x viikossa ja nyt ollaan keskitytty vahvistamaan sille haasteellisia asioita, joita hoopersissa sille on ollut ohjaajasta poispäin kääntyminen. Tulosta alkaa selvästi näkyä ja jotenkin tuntuu siltä, että Syke on kehittynyt ajattelutasolla polvileikkauksen jälkeen. Leikattu polvi on lihasmassaltaan todella hyvässä kunnossa eikä siinä ole mitään liike tai -puolieroja. Treenien ohella jumppaan Sykettä (ja siinä sivussa myös Hekaa) vähintään kahdesti viikossa ja pyrin jo etukäteen kuntouttamaan oikeaa polvea ennen kuin se leikataan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Heka</b> on lähinnä reissannut meidän mukana ja elokuussa käytin sen poikkeuksellisesti AlmaVetin fysioterapeutilla, Hannelella, sillä Tarja vietti silloin ansaittua kesälomaa ja tottakai Heka sitten kaipasi juuri silloin akuuttia apua. Tarjan palattua lomalta <b>molemmat koirat kävivät lämminvesialtaassa uimassa</b> ja tästä viikon päästä oli Sykkeen vuoro päästä käsiteltäväksi.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-43cb4CM7mErurV21aNO5tmo_5qL-QwklEKh0m5Eg0NoVkJhJelLIkd7OYIlxlW3NSBxFlHhnCgD8m72xn2C3nEaCT1bNKkrlxUb-Xoy4OewHra-rXzTf9ukYbCW-Yk6dDp9OVAYGi3E/s1440/hekatarjasuihku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-43cb4CM7mErurV21aNO5tmo_5qL-QwklEKh0m5Eg0NoVkJhJelLIkd7OYIlxlW3NSBxFlHhnCgD8m72xn2C3nEaCT1bNKkrlxUb-Xoy4OewHra-rXzTf9ukYbCW-Yk6dDp9OVAYGi3E/w400-h300/hekatarjasuihku.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Kiireinen elokuu senkun jatkuu ja taidan säästää loput kuulumiset sille toiselle puoliskolle.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-53992169859920807262021-08-02T03:27:00.006-07:002021-08-02T03:27:46.044-07:00Paluu sorvin ääreen<p style="text-align: justify;">Koin viime viikolla melkoisen ihmetyksen tutkiessani blogini analytiikkaa. Jostain syystä blogger ei ole enää aikoihin antanut ilmoituksia blogiteksteihin jätetyistä kommenteista. Ennen se ilmoitti ja viimeisen vuoden aikana olen näin ollen olettanut, että aika on ajanut kultaisimpien blogiaikojen ohi. Näin varmasti jollain tasolla onkin, mutta sitä analytiikkaa tutkiessani selvisi, että täällä on peräti 332 kommenttia odottamassa hyväksyntää! Apua! Olen jo vuosia sitten muuttanut blogin kommentoinnin sellaiseksi, että vain varmennettu henkilö voi niitä jättää ja lisäksi kommentit eivät tule suoraan näkyviin, vaan minä itse moderoin ne vastattuani näkyviin.</p><p style="text-align: justify;">Suuret pahoittelut teille kaikille, ketkä olette kommentteja jättäneet ja ehkä ihmetelleekin miksi se Tiina ei vastaa. Harmikseni suurin osa viesteistä oli melkoisen ala-arvoisia ja niiden vuoksi olen joutunut tekemään jatkotoimenpiteitä. Jatkossa tarkistan blogikommentit viikottain manuaalisesti ja tästä lähtien lupaan myös vastata.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUjsF7q7C4ynCWbqsKKQJMcvlmsYHMv6y5-CPdOXDZrvbjP2EtVYs6EG62dBYtPiELslyHeN3V175EP4Y1SQp7-j58R7AzKfTEr3vcVCbBS_0CKxc0OHz6kA6TsadQ_b98ubwdK5Ox0kI/s1440/hekasykevilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUjsF7q7C4ynCWbqsKKQJMcvlmsYHMv6y5-CPdOXDZrvbjP2EtVYs6EG62dBYtPiELslyHeN3V175EP4Y1SQp7-j58R7AzKfTEr3vcVCbBS_0CKxc0OHz6kA6TsadQ_b98ubwdK5Ox0kI/w400-h300/hekasykevilla.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Kesäloma on nyt lusittu ja olen palannut sorvin ääreen. Loma oli oikeastaan tänä kesänä selvästi lyhyempi työpaikan vaihdoksesta johtuen, mutta en valita. Sain omasta mielestäni nollattua riittävästi ja kaikki sosiaalisen median kanavanikin pidin itseltäni suljettuna useamman päivän ajan. Lomailun ensimmäinen pätkä vietettiin Tampereella. Majoituttiin Sokos Hotelli Villassa. En muista koska olen viimeksi nukkunut katkeamatta yli 9 tunnin yöunia ja siihen päälle vielä lähestulkoon 3 tunnin päiväunia. Se kertoo itselleni siitä, että keho ja mieli eivät ole vielä(kään) tasapainossa ja saa nähdä kuinka kauan tämä parantuminen viime vuodesta oikein vie.</p><p style="text-align: justify;">Kotikulmilla ehdittiin pyörähtää oikeastaan yhden mökkivisiitin ja <a href="http://permispaat.blogspot.com/2021/07/syke-luonnetestissa-2572021.html" target="_blank">Sykkeen luonnetestin</a> verran, ennen kuin mentiin taas.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS4UNPs31ek2KsSvwYOB1XQMkOepf_GaqLTVZYPjwBAutPesM-vKjBvDKTo_vd9IdK6n8LKu-PxIyq0nNrCMLKzdbpjzcLIasDgP5PRTqKevjjB-LwDcqAIXbR1h1hshBJoGXjuZthRXU/s1440/hekasyketripla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS4UNPs31ek2KsSvwYOB1XQMkOepf_GaqLTVZYPjwBAutPesM-vKjBvDKTo_vd9IdK6n8LKu-PxIyq0nNrCMLKzdbpjzcLIasDgP5PRTqKevjjB-LwDcqAIXbR1h1hshBJoGXjuZthRXU/w400-h300/hekasyketripla.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Loman toinen puolisko suuntautui Helsinkiin ja siellä yövyimme meidän vakiopaikassa, Sokos Hotelli Triplassa. Laitoin jo meidän instagram-tilille positiivisen asiakaskokemuksen Triplassa yöpymisestä koirien kanssa ja mikä siitä teki niin erityisen. Mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, koirat nauttivat tästä täysin siemauksin. Triplassa toistui sama kaava nukkumisen suhteen kuin Tampereella, kyllä teki aamuisin tiukkaa nousta valmiiseen aamupalapöytään.</div><p style="text-align: justify;">Oli oikein ihana loma ja kaikki tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Nyt sitä sitten aletaankin valmistautua syksyn töihin ihan kunnolla, joka tulee olemaan meillä Dagsmarkilla todella vauhdikas eikä SporttiRakkikaan sen varjoon tule jäämään. Elokuu tulee koostumaan pitkälti töistä, hooperstreeneistä, tuomaroinneista, äitini kuusikymppisistä, toisesta Helsinkireissusta ja SporttiRakin historian toisesta tiimimiitistä. Tämä ko.tiimimiitti on edessä jo ensi viikonloppuna ja voitte vaan kuvitella, miten fiiliksissä siitä olen oltuani koko kevään sekä alkukesän poissa harrastuskentiltä kuntouttaessani Sykettä. Toki syksyllä on tiedossa myös oikean polven leikkaus, mutta siihen on vielä reippaasti yli kaksi kuukautta aikaa.</p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-70234531014554383072021-07-28T05:04:00.002-07:002021-07-28T05:04:35.055-07:00Syke luonnetestissä 25.7.2021<p style="text-align: justify;"><i>"Tuon koiran viet kyllä joskus luonnetestiin!"</i> Näin minulle on sanottu monen eri ihmisen toimesta. Nyt osui luonnetesti sopivan lähelle ja Syke oli lisäksi siihen mennessä "lusinut" kolme kuukautta kestäneen intensiivisen kuntoutusjakson, uskalsin ilmoittaa sen sinne. Sykehän on ensimmäinen (mutta ei taatusti viimeinen) omistamani koira, jonka olen käyttänyt luonnetestissä. Jokaiselle koiraharrastajalle luonnetesti on varmasti tapahtumana sellainen että tiedetään mistä siinä oikein on kyse, mutta tässä vielä lyhyesti:</p><p style="text-align: justify;"><i>"Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilanteessa, jossa sen hermosto joutuu rasitetuksi."</i></p><p style="text-align: justify;">Tiedä sitten onko se omaa mututuntumaa vai mitä, mutta harmillisen paljon sitä kuulee nykypäivänä joidenkin villakoirien olevan pelkopurijoita, arkoja, liian pidättyväisiä ja sellaisia häntä koipien välissä-menijöitä. Kuitenkin tätä rotua kuvaillaan mm.avoimeksi ja ystävälliseksi. Sykehän on luonteeltaan todella vilkas, avoin ja hyvin itsevarma tietyissä tilanteissa. Halusin testillä nähdä, että onko se todella sellainen kun sen hermostoa rasitetaan. Syke kun osaa olla myös melkoinen draamaqueen, se saattaa kiljua esim.kun hihna kiristyy yhtäkkiä ja näitä tilanteitahan luonnetestissä erittäin suurella todennäköisyydellä tulisi. Sanotaanko näin, että Syke pisti koko nelospirtin matalaksi. Videolta selviää miten eri osioissa kävi. Pimeää huonetta siinä ei valitettavasti näy, mutta siellä Syke käyttäytyi itsevarmasti mutta kun ei heti löytänyt allekirjoittanutta, alkoi käpy kirjaimellisesti palaa. Teki kuitenkin töitä ihan koko ajan ja hetkellisen haahuilun jälkeen löysi minut nurkasta istumasta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/tjZ7kURlALU" width="320" youtube-src-id="tjZ7kURlALU"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Tässä vielä eri osa-alueet pisteytettynä:</div><ul style="text-align: left;"><li>Toimintakyky +1a kohtuullinen</li><li>Terävyys +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua</li><li>Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty</li><li>Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni</li><li>Hermorakenne +1a hieman rauhaton</li><li>Temperamentti +1 erittäin vilkas</li><li>Luoksepäästävyys +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen</li><li>Laukauspelottomuus +++ laukausvarma</li></ul><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pisteitä yhteensä 127 ja hyväksytty luonnetesti. Oikeastaan kelkka, hyökkäys nurkan takaa, tynnyri sekä yksin seinään jättäminen tulivat yllätyksenä. Olin varma, että Syke kiljuu ja pyrkii selän taakse karkuun mutta mitä vielä. Ei kirkunut yhtään, osoitti pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa, ei hätkähdä eri tilanteita eikä jää miettimään tapahtunutta enää jälkikäteen. Hyvähermoinen ja varma koira, joka kykenee toimimaan myös itsenäisesti. Toinen tuomareistakin totesi: <i>"jumalauta, että sulla on upea koira!" </i></div><div style="text-align: justify;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Testi itsessään oli mielenkiintoinen kokemus ja ei Syke ihan niin draamaqueen taida ollakaan mitä olen sen luullut olevan. Toivottavasti villakoiria ja muitakin seurakoirarotuja alkaisi näkyä näissä testeissä enemmän, sieltä saatava tieto on arvokasta paitsi jalostusta silmällä pitäen, niin se antaa myös koiranomistajalle itselleen kenties jotain uutta perspektiiviä koiran käytöksestä sekä luonteesta.</div><p style="text-align: justify;">Suunnitelmissa on käydä jossain vaiheessa myös mh-luonnekuvauksessa.</p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-91936034046417975382021-07-02T03:38:00.000-07:002021-07-02T03:38:00.236-07:00"Pakkasin pois entisen. Ovet kiinni, sinne palaa en."<div style="text-align: justify;">Sykkeen polvileikkausesta on tätä blogitekstiä kirjoittaessani ehtinyt kulumaan 73 päivää ja aika jolloin kaikki rajoitukset poistuvat, häämöttää jo 1½ viikon päässä eli vähiin käy. Syke on kuntoutunut todella hyvin ja täysin tavoiteajassa, joten juuri ennen juhannuksen viettoon vetäytymistä uskallettiin käydä Iinan pitämissä NW-treeneissä! Sykehän ei ollut (olemattomissa villoissaan) pysyä ja ensimmäinen etsintäkierros menikin enemmän ja vähemmän "haahuillessa" ylivireen vuoksi. Toiselle kierrokselle saatiin jo enemmän ajatustakin mukaan, vaikka hieman piti helpottaa hajun löytämistä kun Sykkeen nenä veteli alkuun täysin ohi hajulähteen vierestä. Jo pelkästään se tuntui todella isolta palkinnolta, kun pilkoin treeninameja pussiin ja pakkasin treenireppua. Sitä on oppinut kummasti arvostamaan ihan pieniäkin asioita täysin eri tavalla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vähintään yhtä isolta juhlalta tuntui myös juhannus tänä vuonna. Sitä vietimme suomalaiseen tapaan mökillä ja koko sen ajan Syke sai olla hallitusti vapaana tai sitten pitkän hihnan päässä. Heka ei vaan ihan käsitä, että miksi Syke ei vieläkään juokse sen kanssa kilpaa. Toipuminen ja kuntoutus ovat edenneet juuri siinä aikataulussa missä pitääkin. Hetki kun kaikki rajoitukset poistuvat ja jolloin Syke saa taas kirmata vapaana, häämöttää jo 1½ viikon päässä. Vielä pitää kuitenkin sen hetken verran malttaa...</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5crKIj7Z1Pb8djqy_Ph7VGH9hdWtgiJPBvdmBeJCUvf1-YkAhOnV6V7J1StipbzVVTecbrke5NfPb6QMIwMRxysJy-wsqeEAVLouR_Jnu53D5PYvJILpB-1L-mA-73xnePFMMyhf0IWc/s960/sykefaskia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5crKIj7Z1Pb8djqy_Ph7VGH9hdWtgiJPBvdmBeJCUvf1-YkAhOnV6V7J1StipbzVVTecbrke5NfPb6QMIwMRxysJy-wsqeEAVLouR_Jnu53D5PYvJILpB-1L-mA-73xnePFMMyhf0IWc/s320/sykefaskia.jpg" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1MOKRlBoUw5SadjAarpMgAVmVTOvzQ7VZffH3nOgroDKU46kNGgKqXstZeQOUOPpitkxpjXv5s9_HG4GX_Ec2Cez7_WHY9EBWnd3Tk-GeXSnXTY2p_jfzrAbaF2fDPeylaC17e4nk98o/s960/sykenutrolin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1MOKRlBoUw5SadjAarpMgAVmVTOvzQ7VZffH3nOgroDKU46kNGgKqXstZeQOUOPpitkxpjXv5s9_HG4GX_Ec2Cez7_WHY9EBWnd3Tk-GeXSnXTY2p_jfzrAbaF2fDPeylaC17e4nk98o/s320/sykenutrolin.jpg" /></a><br /><br /></div><div style="text-align: justify;">Maanantaina oli edessä tämän viikon ylivoimaisesti jännittävin päivä: Polven kontrolliröntgen. Olin vielä varannut samalle päivälle Sykkeelle ajan faskiamanipulaation ennen röntgeniä, missä Tarja totesi (jälleen) kuntoutumisen edenneen kuten pitääkin eikä Sykkeellä ollut jumeja missään muualla kuin niskassa ja sekin aika pieni-sellainen. Klinikalla Suvikin totesi, että leikatun jalan kunto ja toimintakyky on juuri sellainen kuin pitääkin, mutta minähän en huokaissut helpotuksesta ennen kuin näkisin miltä polvi oikeasti näyttää. Tuo röntgenkuvahan ei olisi ollut edes pakollinen, se oli täysin vapaaehtoinen ja taisi suurempi merkitys olla omistajan mielenrauhan saavuttamisella. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbZin9q5GFSWOfqvjJ4Jg8tW8892Wad8cIvVy6gCvhqz0Uqc1z4LWHGbAv38EVN7debfQloHTrpXEG-FzPTNZ1g6GK0RufEPbobDxJHXCG0ywSwpfF_SF7Tequduk3ydvduDKyDSdQqEw/s602/Polvi1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="602" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbZin9q5GFSWOfqvjJ4Jg8tW8892Wad8cIvVy6gCvhqz0Uqc1z4LWHGbAv38EVN7debfQloHTrpXEG-FzPTNZ1g6GK0RufEPbobDxJHXCG0ywSwpfF_SF7Tequduk3ydvduDKyDSdQqEw/w200-h198/Polvi1.jpeg" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3vZ0a8xquhmc2UYsoGWHq-aaObZZUaavG4BfiL-q9FbThcXGDbAoFk4BJX9xFL6-K7J2OrC3MoEPKTiSPU-J0Mq5qEdXInnFceVcjiGsiPY4II6pMCgSFBQu3usVKxb7QbRJkpSYDVHU/s1030/Polvi2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1030" data-original-width="970" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3vZ0a8xquhmc2UYsoGWHq-aaObZZUaavG4BfiL-q9FbThcXGDbAoFk4BJX9xFL6-K7J2OrC3MoEPKTiSPU-J0Mq5qEdXInnFceVcjiGsiPY4II6pMCgSFBQu3usVKxb7QbRJkpSYDVHU/w188-h200/Polvi2.jpeg" width="188" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Yllätyksenä tuli polvessa olevan ruuvin pituus, mutta sanoinkin Juhalle että kerralla vaan kuntoon ja kunnolla. Polvi on luutunut kuten sen tässä vaiheessa pitääkin. Nyt kun olen 100% varma asiasta, olen pystynyt jo hölläämään omassa päässä ollutta, henkisesti kireää vannetta sekä lopettamaan stressaamisen. Me selvittiin tästä. Vasen polvi on nyt tiukasti paikoillaan ja oikean polven luksaatio korjataan vielä myöhemmin tämän vuoden puolella, vaikka se onkin huomattavasti vähemmän paha kuin vasen. En kuitenkaan halua kokea toista samankaltaista tilannetta, missä Syke huutaa kuin teurasporsas polven lähtiessä pois paikoiltaan. Alustavaa leikkausajankohtaa olemme jo Juhan kanssa sopineet, mutta nyt kuitenkin Syke saa elää kesän yli täyttä koiran elämää. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Kuntoutus toki jatkuu edelleen, vaikka rajoitukset kohta poistuvatkin ja eilen molemmat koirat pääsivätkin Tarjan huomaan lämminvesialtaalle. Tästä kuvasin hieman erilaista videota nähtäväksi, jonka julkaisen vähän myöhemmin. Sykettäkin voi nyt huolella alkaa uittamaan, kun jalka on luutunut. Oli ilahduttavaa kuulla, että Syke käytti leikattua jalkaansa uidessa todella hallitusti eikä yhtään räpiköinyt, vaikka ainekset siihen olisi kyllä olleet. Hekakin oli ihan liekeissä, kuten se nykyään on kun pääsee ko.altaalle uimaan. Ilmeisesti se on lämpimän veden salaisuus.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Hekallekin kuuluu muutoinkin kaikinpuolin hyvää. Se tosin oli (ilmeisesti mökillä ollessaan) saanut niskansa melkoiseen jumiin, sillä oikealle puolelle käännettäessä se reagoi melko voimakkaasti. Heka kävikin juuri juhannuksen alla Tarjan käsiteltävänä, sillä en halunnut jäädä odottamaan pyhien yli. Niskahan sillä todentotta oli kuin olikin jumissa, mutta vaikka Heka itselleni antoi selvää kipureaktiota, Tarjan käsitellessä sitä se vain nautti olostaan. Kuva kertokoon olotilasta loput.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE5TwrUSnYQ4zphAJOYRJNu_7_02beDcaLl1JNGp0CAKOmJCPxeKNuZlz6fEgoY93FQZpqxTjSWNLpZp1XeoIr5Lo40dS2KvSFvl5E92Bx-Sca6uv4qornlp0BnHu7ONZ2c_feTMmQ_EQ/s1440/hekafaskia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE5TwrUSnYQ4zphAJOYRJNu_7_02beDcaLl1JNGp0CAKOmJCPxeKNuZlz6fEgoY93FQZpqxTjSWNLpZp1XeoIr5Lo40dS2KvSFvl5E92Bx-Sca6uv4qornlp0BnHu7ONZ2c_feTMmQ_EQ/w400-h300/hekafaskia.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="text-align: justify;">Tähän loppuun voisin vielä täällä bloginkin puolella kertoa sen, että minusta on kesäkuussa tullut osa yhteistyökumppanini, Dagsmark Petfood Oy:n, työyhteisöä. Tarkemmin tästä uutisesta voi lukea meidän ig-tililtä, mutta siihen tuskin tarvitsee kahta sanaa enempää kuinka kiitollinen sekä onnellinen olen tästä mahdollisuudesta ollut. Vastaan asiakas -ja kuluttajaneuvonnasta sekä siinä sivussa jonkin verran myös somessa tapahtuvasta liikehdinnästä. Lisäksi jatkan somevastaavana SporttiRakilla. Viime kesästä en muista juuri mitään kuin sen hirveän itkun, ahdistuksen ja pelon. Vaikka kesä onkin melkolailla työn täytteinen, nyt ihan oikeasti tuntuu kesältä sekä pystyn nauttimaan siitä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kuitenkin heinäkuussa häämöttää yksi lomapätkä ja tiedossa on reissailua kotimaassa. Valitsin ajankohdaksi ihan tarkoituksella tuon heinäkuun puolivälin, jotta Syke on varmasti kunnossa eikä mitään rajoituksia enää ole. Sitä ennen on myös SporttiRakin toimesta työreissu toko:n sm:iin, minne Syke lähtee mukaan ja Heka pääsee äitini hoteisiin siksi aikaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ehkä sillä kaikella paskalla lopulta sitten oli tarkoituksensa. Elämä on tässä ja nyt, se kannattelee.</div></div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-87433817816711900132021-06-18T11:23:00.001-07:002021-06-18T11:23:05.153-07:00Horisontissa siintää näky normaalista elämästä<div style="text-align: justify;">Niin se vaan aika kuluu ja Sykkeen vasemman polven patellaluksaatioleikkauksen varsinainen toipumisaika (8 viikkoa) tuli päätökseensä tämän viikon tiistaina. Leikkauksesta kuntoutuminenkin lähenee loppuaan ja nämä viimeiset neljä viikkoa haetaan koiraan sekä erityisesti operoituun jalkaan voimaa sekä valmistellaan paluuta normaaliin elämään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQlFaaEjO-dGG6N5niJn4RVq6cZcWLyVlvrpPbR8qWc7nFfalBMK3p_X01607GGVOdua1Q-OEQ4zgQAxlji55qojvALCYEEwPo41C8Y9XzPW1_7IuYBMKRkDQ1CpEtJgKtnyOtU22s6is/s1440/syke_helle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="951" data-original-width="1440" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQlFaaEjO-dGG6N5niJn4RVq6cZcWLyVlvrpPbR8qWc7nFfalBMK3p_X01607GGVOdua1Q-OEQ4zgQAxlji55qojvALCYEEwPo41C8Y9XzPW1_7IuYBMKRkDQ1CpEtJgKtnyOtU22s6is/w400-h264/syke_helle.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Rajoitusten asteittainen purkaminen on paitsi ilon, niin myös pienen pelon aihe. Omistajan alitajuntaan on niin vahvasti jäänyt kaikki se varominen sekä hitaasti eteneminen, joten kyllähän se pistää syystäkin pelottamaan. Koska olin yhtä ?-merkkiä näiden rajoitusten hölläämisen suhteen, soitin eilen leikanneelle ortopedille ja kysyin asiasta häneltä. Heti ensitöikseni kysyin aitauksesta, missä Syke on asunut viimeiset 2 kuukautta jotta polvi on varmasti saanut luutua sekä parantua rauhassa. Sain samantien luvan purkaa aitauksen kokonaan pois, luutuminen polvessa on tapahtunut jo 2-3 viikkoa sitten eikä Sykkeen hyppimistä sängylle tai sohvalle tarvitse enää estää. Kyllähän ne ensimmäiset hypyt näihin edellämainittuihin ja niiltä pois saivat minut hieman haukkomaan henkeäni, mutta sitten palautin heti mieleeni ortopedin sanat: <i>"Se polvi ei enää hajoa." </i>Näin ollen Syke on saanut eilisestä alkaen elää kotona ihan normaalisti. Voitte siis kuvitella, että kuinka iloinen Syke on ollut tästä muutoksesta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih0Dt1ngT1qcBVL06CvfHbFBz5-UbzAblpMyteH2KsIu_rcGhxaAbl5Jy4JSv42uHXYb5x4HCAtTZ6vfSGTJdFLSL6aQQMTsNesqwOHp47k7O3bQCLIDmyuq6tlmCPo25V2fHvJUtzn-E/s1440/syke8viikkoaleikkauksesta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih0Dt1ngT1qcBVL06CvfHbFBz5-UbzAblpMyteH2KsIu_rcGhxaAbl5Jy4JSv42uHXYb5x4HCAtTZ6vfSGTJdFLSL6aQQMTsNesqwOHp47k7O3bQCLIDmyuq6tlmCPo25V2fHvJUtzn-E/w400-h300/syke8viikkoaleikkauksesta.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">En voi muuta kuin ihailla tuon koiran hermorakennetta ja antaa sille suuresti respectiä. Syke sopeutui tuosta noin vaan elämään 2 kuukautta täysin rajatussa tilassa, jolloin se ei saanut elää kuin koira = hyppiä, pomppia, riehua, leikkiä tai juosta. Moni onkin ihmetellyt, että miten ihmeessä itse kestin tuon ajan kylmettää sekä sydämeni, että mieleni kun koira istui aitauksen nurkassa tuijottaen kohti pyöreillä nappisilmillään. Kuvittele tähän sellainen koiranpennun katse. Koska oli pakko, siinä tilanteessa ei ole vaihtoehtoja. Polven anatomiaa on muokattu, luuta sahattu, siirretty ja kiinnitetty uuteen asentoon sekä nivelsiteitä -ja kapselia kiristetty. Jalan on annettava luutua ja muovautua rauhassa, annetuista ohjeista ei jousteta vaikka sydän ja mieli itkisi siinä vaiheessa verta. Sykettä on jumpattu ja kuntoutettu kuutena päivänä viikossa saatujen ohjeiden mukaisesti ja yhtenä päivänä se on saanut vain olla sekä levätä. Aivan kuten harrastuskoiralla on vähintään yksi lepopäivä per viikko. </div><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka tämä kaikki tulee kohta päätökseensä, se ei silti tarkoita että jalka olisi välittömästi esim. treenikuntoinen. Ei missään nimessä. Rajoituksia on edelleen, mm.vapaana juokseminen sekä ne kreiseimmät riehumiset. Eihän ihminenkään lähde pitkän saikun jälkeen juoksemaan maratonia, vaan ensin kohotetaan peruskuntoa ja siitä sitten asteittain edetään kohti määränpäätä. Meidän määränpää heinäkuun puolivälissä on se, että Syke pääsee juoksemaan vapaana sielunsa pohjasta. Sitä se rakastaa yli kaiken.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-58642487075872614132021-06-02T11:03:00.000-07:002021-06-02T11:03:01.875-07:00Kuntoutuminen polvileikkauksesta faskiamanipulaation turvin<p><i>Yhteistyössä: <a href="http://aquabarks.com/" target="_blank">Koirauimala Aquabarks</a></i></p><p style="text-align: justify;">Sykkeen kuntoutuminen patellaluksaatioleikkauksesta koostuu monista eri osista. Yksi niistä monista on faskiamanipulaatio, mistä kirjoitin jo aiemmassa blogitekstissä: </p><p style="text-align: justify;"><a href="http://permispaat.blogspot.com/2021/03/kun-heka-lamminvesialtaaseen-pulahti.html" target="_blank"><b><span style="color: #6aa84f;">Kun Heka lämminvesialtaaseen pulahti.</span></b></a><br /></p><p style="text-align: justify;">Kertaus on kuitenkin opintojen äiti, joten tässä vielä kertaalleen faskiamanipulaation lyhyt oppimäärä:</p><p style="text-align: center;"><span style="color: #222222; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 13.2px;"><i>Faskiamanipulaatio perustuu koiran tuki -ja liikuntaelimistön hoitamiseen. Faskia on lihaksen ympärillä olevaa sidekudosta, joka vaikuttaa suoraan mm.koiran voimantuottoon sekä kykyyn liikkua. Käsittelyn tavoitteena on vähentää liikerajoitteista aiheutuvia kiputiloja ja parantaa koiran suorituskykyä + liikkuvuutta. Ko.hoitoa suositellaan koirille, joilla on jokin tuki -ja liikuntaelimistöön kohdistuva vamma tai sairaus. Faskiamanipulaatiota edeltää aina asiakkaan tarkka haastattelu koiran taustasta, perusteellinen palpointi sekä liiketestaus.</i></span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #222222;"><span style="background-color: white;">Leikkauksen jälkeiseen kontrolliin kuului Tampereen päässä yksi ilmainen käynti fysioterapiassa, jonka tottakai hyödynsin. Sain sieltä hyvät jumppaohjeet, joita olenkin kuuliaisesti noudattanut sekä pitänyt niistä tarkkaa kirjaa. Kuten ihmisillä, myös koirilla hoitomuotoja leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa on monia. Se on laaja-alaista toimintaa. Minä valitsin Sykkeelle faskiamanipulaation.</span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #222222;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #222222;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG5uxyJ6HyAvhLkcMV0iA2rV5dVFiNWCRfhpaGEjLyrGpEw_lasvH_TEjABzEII2dDXE1dVtCJCf5SKCojyMvnQq1uPKaYol4k5Xk8aFKHkDVXde8u517ncaB8EcRUaf3oJWflrf3AqEc/s1440/lonkankoukistaja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG5uxyJ6HyAvhLkcMV0iA2rV5dVFiNWCRfhpaGEjLyrGpEw_lasvH_TEjABzEII2dDXE1dVtCJCf5SKCojyMvnQq1uPKaYol4k5Xk8aFKHkDVXde8u517ncaB8EcRUaf3oJWflrf3AqEc/w400-h300/lonkankoukistaja.jpg" width="400" /></a></span></div><span style="background-color: white; color: #222222;"><p style="text-align: justify;">Toinen Aquabarksin yrittäjistä, Tarja Urpilainen, on ainoa pieneläinten vesikuntoutukseen erikoistunut ammattilainen Suomessa joka on suorittanut myös eläintenhoitajan ammattitutkinnon, osaamisalana koirahieronta. Tarja on vastannut koirieni lihashuollosta vuoden 2019 tammikuusta lähtien ja kun Sykkeen leikkauspäivä oli lyöty lukkoon, teimme yhdessä suunnitelman kuntoutuksesta mikä tähtää paitsi suunnitelmallisesti etenevään toipumiseen, niin myös koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin joka auttaa sitä käyttämään kehoaan tasapuolisesti.</p><p style="text-align: justify;">Syke kävi faskiamanipulaatiossa jo viikkoa ennen leikkausta, joten se lähti operoitavaksi vetrein lihaksin ja toinen käsittely oli 3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Ahkera jumppaaminen näkyi jo tuolloin Sykkeen takaosan lihaksistossa ja liikkuvuudessa, sen sijaan etuosan lihakset olivat ymmärrettävästi jumiutuneet koska koira kuitenkin siirsi painoaan takaosasta vielä enemmän eteen. Faskiamanipulaation vaikutuksen koiraan näkee samantien, sille ei tarvitse antaa aikaa jotta sen muutoksen huomaa. Tarjan laatima kuntoutussuunnitelma pohjautuu manuaaliseen käsittelyyn ja hoitojen aikana käymme joka kerta tarkasti läpi miten Syke on liikkunut, kuinka pitkiä matkoja se on kestoltaan kävellyt, miten se venyttelee, mitä olemme jumpanneet ja kuinka paljon sekä omat huomiot yms mitkä ovat saattaneet vaivata mieltä.</p><p style="text-align: justify;">Toisen hoidon jälkeen tavoite oli saada Sykkeen etuosa liikkumaan paremmin, jotta se aukenisi lisää ja tätä olemme ahkerasti jumpanneet seiso-istu-maahan-sarjalla sekä kävelyttämällä Sykettä mökillä kahluualtaassa jossa on pohjalla 1-5 cm vettä ja myöskin maassa olevien rimojen päältä. Samalla ne ovat automaattisesti lisänneet leikatun polven voimaa, vaikka siinä hyvä voima jo onkin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmjKwfd3ZU52iZFabLScpSCEkKb9va6iiaumvg1GHHWtECvlME2QUzHnfPo-7s5V9t1uY5yvgl1fV6cFTO0YJMaToky-UKYnRI7C-0UqjWbS6MuSqxN5IcSMv-uJ3me5jtig0aF_5k2iU/s1440/tarjasyke.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1159" data-original-width="1440" height="323" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmjKwfd3ZU52iZFabLScpSCEkKb9va6iiaumvg1GHHWtECvlME2QUzHnfPo-7s5V9t1uY5yvgl1fV6cFTO0YJMaToky-UKYnRI7C-0UqjWbS6MuSqxN5IcSMv-uJ3me5jtig0aF_5k2iU/w400-h323/tarjasyke.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Nyt takana on jo kolmas hoito, missä tilanne päivitettiin ja lisääntyneen liikunnan määrä näkyi tällä kertaa Sykkeen selän sekä lanneosan alueella. Kävimme tarkkaan läpi kuinka paljon Syke on liikkunut ja tällä viikollahan nostin ortopedin ohjeiden mukaisesti kävelyjen kestoa 5 minuutilla, eli 25 minuuttiin ja näitähän saisi tehdä 3-4 kertaa päivässä. Kun sitten laskimme Tarjan kanssa nämä ulkoilut yhteen, se vastasi yli puolta meidän normaalista lenkkeilymäärästä ja se selitti samantien miksi Syke on sitä selkäänsä ja lanneosaansa hieman jumituttanut. Sen huomasi hoidon aikana, kun Syke useamman kerran yritti kertoa ettei nyt tunnu yhtään kivalta. Tulimme siihen päätelmään, että kävelyjen pituutta tiputetaan kolmeen kertaan päivässä siten että aamuisin ja iltaisin tehdään 15 minuutin kävelyt ja sekä iltapäivällä 20 minuutin kieppi + välissä jumpat - siinä on aivan riittävästi tässä vaiheessa. Lisäksi Syke saa jatkossakin viettää jumppailusta yhden lepopäivän viikossa, kuten olemme tähänkin asti tehneet. Vaikka kuntoutus on aktiivista, sitä edistää yksi lepopäivä viikossa jolloin keho saa levätä sekä palautua. Aivan kuten harrastuskoirilla viikkoon kuuluu se yksi lepopäivä. Sykkeellä tämä lepopäivä on ollut tänään käsittelyn jälkeen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Arvostan suuresti sitä, millaisena kokonaisuutena Tarja Sykkeen kuntouttamista minun kanssani tekee. Hän selittää tarkkaan miksi tehdään näin eikä noin ja miltä koiran kehon tulee näyttää sekä miten sen kuuluu toimia, jottei tule kompensaatioita ja/tai vääriä liikeratoja.</div><p style="text-align: justify;">Sykkeelle kuuluu siis kaikinpuolin hyvää, leikattu polvi on paikoillaan ja samaten sääriluun etuharjanne. Luutuminen siellä on käytännössä jo tapahtunut, mutta rajoitukset eivät vielä tule poistumaan.</p></span><p></p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-44246659915847172112021-05-24T12:37:00.009-07:002021-05-24T12:37:52.877-07:00Toipuminen patellaluksaatioleikkauksesta - ensimmäiset 5 viikkoa<div style="text-align: justify;">Sykkeen polvileikkauksesta tulee huomenna kuluneeksi 5 viikkoa. Aika menee hurjan nopeaa, vaikka välillä ei siltä tunnu. Edelleen Sykkeen toipumista ja kuntoutumista pääsee parhaiten ja lähes reaaliajassa seuraamaan meidän ig-tilillä, jonne löytyy suora linkki blogin sivupalkista. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänne hieman pidemmän tiivistelmän, että miten nämä 5 viikkoa ovat sujuneet ja miten Sykkeen kuntoutus etenee käytännössä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK-U6wFQwk9PXM3nRqHsgJEgEaAoo1O_LQUWXQkEV_oQmwgjfNMNdI6B3N9iQf1x9gmtEDd_OY8_vhFlBlDBq6_nGfP7YQHzX3Bu0pIKQvqcj49vTMZIjOstZ-iO1QY77XMO2S2tqNCx4/s2015/tikit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1409" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK-U6wFQwk9PXM3nRqHsgJEgEaAoo1O_LQUWXQkEV_oQmwgjfNMNdI6B3N9iQf1x9gmtEDd_OY8_vhFlBlDBq6_nGfP7YQHzX3Bu0pIKQvqcj49vTMZIjOstZ-iO1QY77XMO2S2tqNCx4/w448-h640/tikit.jpg" width="448" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Päivää ennen tikkien poistoa</span></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tikit poistettiin 10 päivää leikkauksen jälkeen, mutta ennen sitä päivittäiset ulkoilut olivat käytännössä vain 5 minuutin tarpeiden teko-pyrähdyksiä. Tikkien poistoon saakka Syke oli osan ajasta kolmijalkainen, mutta namiavustuksella ja koiraa rohkaisemalla se alkoi ottamaan leikattua jalkaa käyttöön myös ulkona. Sisällähän Syke varasi painoa jalalle jo leikkauspäivän iltana. Toki ennen näitä ulkona tehtäviä "harjoituksia" Syke opetteli käyttämään jalkaansa ensin sisällä ja tuettuna. Tein itse tänä aikana sen virheen, että vertasin Sykkeen toipumista muihin polvileikattuihin ja ajattelin koirassa olevan jotain vikaa, kun se ei päivää ennen tikkien poistoa kävellyt kuin 10 metriä käyttäen leikattua jalkaa jokaisella askeleella. Huolestuin asiasta siinä määrin, että soitin leikanneelle ortopedille ja hänen mielestään Sykkeen toipuminen eteni juuri kuten pitääkin ja tyyliin 15 askelta tikkien poistoon mennessä on jo hyvä saavutus.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tikit poistettiin vappuaattona meidän oman eläinlääkärin, Suvin, toimesta ja samalla polvi kontrolloitiin ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen. Sen verran olin Sykettä osannut lukea, että epäilin tikkien haittaavan jalan käyttöä niiden kireyden vuoksi ja kun ne saataisiin pois, alkaisi se varmasti käyttämään jalkaansa ihan eri tavalla. Näin todellakin kävi. Vappuaaton iltana tehtiin ensimmäinen, 10 minuutin hidas kävely kotitalon nurkalla. Viikko vapun jälkeen tehtiin päivän kestävä roadtrip Tampereelle, missä meillä oli ortopedin kontrolli ja samalla käynnillä päästiin aloittamaan myös fysioterapia sekä sen myötä kuntoutus. Kaikki oli polvessa kuten sillä hetkellä kuuluukin ja mikäli kuntoutus jatkuu yhtä hyvänä *kop kop kop*, Juha totesi jalasta tulevan täysillä toimivan mihin tahansa harrastuskäyttöön. Fysioterapeutilta saatiin ohjeet painonsiirtoharjoituksiin sekä lonkankoukistajien venytyksiin, mitä ollaankin siitä päivästä lähtien toteutettu säntillisesti päivittäin, annettujen ohjeiden mukaisesti. Juha myös määräsi Sykkeelle neljän kerran cartrophen-pistoskuurin, jonka hän määrää ennaltaehkäisevänä hoitona jokaiselle ortopediselle potilaalle. Ensimmäisen piikin Syke sai Tampereella ja nyt ollaan käyty kahdesti piikitettävänä AlmaVetillä joka perjantai viikon välein. Viimeinen pistos on tällä viikolla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYPz7KT-w2abT6J3WVsC26cpMqqEkJBpI8gUiBsgs02THug-MJlG9qmI8BfMptsPH7KiaZd9mF7X8cZc1qX2ghewH4AAHOiqRRuTvNJd1tPy80Ldwh75wsFUJxFAiUE1fNQEeyI2snQ9A/s1440/3+viikkoa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYPz7KT-w2abT6J3WVsC26cpMqqEkJBpI8gUiBsgs02THug-MJlG9qmI8BfMptsPH7KiaZd9mF7X8cZc1qX2ghewH4AAHOiqRRuTvNJd1tPy80Ldwh75wsFUJxFAiUE1fNQEeyI2snQ9A/w400-h300/3+viikkoa.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">3 viikkoa leikkauksesta. Leikattu jalka kameran puolella</span></div><br /><div style="text-align: justify;">Fysioterapeutti myös havaitsi Sykkeen etujalkojen ja etuosan lihasten olevan melkoisen jumissa, mikä nyt ei sinällään tullut yllätyksenä. Olin varannut Sykkeelle jo hyvissä ajoin Tarjalle ajan faskiamanipulaatioon, missä käytiinkin viikko sitten. Se tuli todella tarpeeseen, Syke oli etuosastaan (ymmärrettävästi jumissa) ja seuraava käsittely meillä onkin jo vähän yli viikon päästä. Siihen saakka jatketaan päivittäisi jumppailuja ja etuosan kireyksiä helpotetaan seiso-istu-maahan-sarjalla. Leikkausarpea ei enää edes huomaa. Jos ei tietäisi koiran missään leikkauksessa käyneen, ei mitään osaisi edes epäillä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Oikeastaan 3 ensimmäistä viikkoa ulkoilut olivat vain lyhyitä, 5-10 minuuttia kerrallaan ja rauhallisesti kävellen. Ravi ja laukka ovat toistaiseksi kielletty, sillä liian nopea liikunnan määrän ja temmon kasvu voi turvottaa paitsi leikattua polvea, myös kipeyttää muita lihaksia jolloin kuntoutuminen hidastuu. Polven anatomiaa ja asentoa on muokattu sekä nivelsiteiden paikkaa muutettu, joten Syke ikään kuin opettelee jalan käytön kokonaan uudelleen ja se täytyy tehdä asteittain. Hitaasti, mutta varmasti. Viime viikolla Syke käveli jo 3-4 kertaa päivässä 15 minuutin pätkiä ja tällä viikolla aikaa nostettiin 20 minuuttiin. Kävelyjen pituutta nostetaan käytännössä viikko viikolta 5 minuuttia kerrallaan. Jos näyttää siltä, että koira väsyy, sitten pituutta vähennetään. Kipulääke jätettiin asteittain pois viime viikolla ja ainakaan omaan käteen polvi ei ole tuntunut turvonneelta. Olemme olleet jonkun verran myös mökillä, missä normaali arki on sujunut helpommin kuin mitä kerrostalossa. Kävin myös itse omalla osteopaatillani hoidettavana, sillä kroppa on ottanut itseensä melkoista runtua kun Sykettä on joutunut ja joutuu vielä jonkun verran kantamaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQBfI6POf7e_zP2kYkNDQM0vBJaucz7oxLLGY5J7oNwZjm63HiIEUQ0_AVt2Zz5MuqlRRVq874o9zUyHMTM70U38kh8_neDyY_t2oiPjRbgzB3uShJ4wo84jvKJBnWLOf9_jpMX1OPMH4/s1440/4+viikkoa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQBfI6POf7e_zP2kYkNDQM0vBJaucz7oxLLGY5J7oNwZjm63HiIEUQ0_AVt2Zz5MuqlRRVq874o9zUyHMTM70U38kh8_neDyY_t2oiPjRbgzB3uShJ4wo84jvKJBnWLOf9_jpMX1OPMH4/w400-h300/4+viikkoa.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Metsäkävelyllä - 4 viikkoa leikkauksesta</span></div><br /><div style="text-align: justify;">Syke on asunut koko tämän ajan ja tulee asumaan vielä tovin olohuoneeseen rakennetussa aitauksessa, mikä oli ensin pienempi kooltaan mutta toipumisen edetessä sitä on laajennettu. Aitauksen tärkein tehtävä on estää hyppimiset sohvalle ja sänkyyn sekä minimoida kaikki riskit ettei jalkaan kohdistuisi mitään voimakasta kiertoa tai äkkiliikettä. Luutumisprosessi polvessa on parhaillaan käynnissä ja jotta se ehtii luutua oikeaan paikkaansa rauhassa, rajoituksista ei jousteta yhtään. On ollut jo nyt positiivisella tavalla hurjaa huomata, että miten hyvin Syke on toipunut ja miten uskomaton vaikutus leikatulla jalalla on sen kehoon jo nyt. Jalkapöytä -ja terä on suorassa linjassa eikä se kierry enää ulospäin. Välillä vaan meinaa oma mieli pelätä ja stressata liikaa. Kun on loppujen lopuksi vastuussa elävästä olennosta ja sen terveydestä, joka vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen, sitä vaan jotenkin on koko ajan varpaillaan. Meillä on kuitenkin todella huikeat tukijoukot varmistamassa, että kaikki menee maaliin kuten pitääkin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ensi viikolla on yksi tärkeä etappi tällä matkalla saavutettu. Nimittäin kuntoutuksen puoliväli, 6.viikko ja silloin käydään Suvilla kontrollikäynnillä. Paranemisen kannalta 6 viikkoa on sitä kriittisintä aikaa ja Juhan sanoin sen jälkeen polvi ei enää helposti hajoa. Kuitenkin tarkasti kontrolloitu ja rajoitettu elämä tulee vielä jatkumaan, mutta pieniä merkkejä normaalista näkyy jo. Olen ihan mielettömän ylpeä Sykkeestä, että miten hyvin sen päänuppi on kestänyt ja kuinka sopeutuvainen potilas se on ollut. Toki sille on järjestetty erilaista aktivointia mm.älypelien, nenäharjoitteiden sekä luiden kaluamisen muodossa, mutta Sykkeen suurin energianpurkutapa ja rakkaus on juosta täysiä. Sehän tässä polvileikkauksessa on ollut tärkein tavoite: Syke saa juosta jatkossa niin paljon kuin se vain haluaa.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-86997932480438549932021-05-10T21:01:00.001-07:002021-05-10T21:01:01.323-07:00Pieni tarina siitä, kun eräs eläinlääkäri pienen valkoisen villakoiran omistajan luottamuksen voitti...<p style="text-align: justify;"><span style="text-align: center;">Suomen Eläinlääkäriliitto jakaa</span><span style="text-align: center;"> </span><i style="text-align: center;">Vuoden eläinlääkäri</i><span style="text-align: center;"> </span><span style="text-align: center;">tai</span><span style="text-align: center;"> </span><i style="text-align: center;">Vuoden eläinlääkintäteko -</i><span style="text-align: center;">palkinnon merkittävän eläinlääketieteen, eläinlääkinnän tai eläinlääkärikunnan hyväksi tehdyn työn perusteella vuosittain. Vuoden 2021 palkinnon saaja(t) julistettiin tänään ja se on totisinta totta:</span></p><p style="text-align: center;"><b>Suvi ja Teppo Heinola on valittu vuoden eläinlääkäreiksi 2021!</b></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8EBnXXfdqFMfdL2_-aOw5_RQVQupz6blnXDkDi7RUaZTz_AShXo5Fd47it_Yl2nSanqIozqZUGVGg_xDgcGQ4FPXJhlN4WlO7smWiDI9Sg-fjFFLVLyGZ3BpsnOMnpLaiiWFNDJByroc/s2048/suvi+ja+teppo+eisepure.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-size: x-small;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8EBnXXfdqFMfdL2_-aOw5_RQVQupz6blnXDkDi7RUaZTz_AShXo5Fd47it_Yl2nSanqIozqZUGVGg_xDgcGQ4FPXJhlN4WlO7smWiDI9Sg-fjFFLVLyGZ3BpsnOMnpLaiiWFNDJByroc/w400-h266/suvi+ja+teppo+eisepure.jpg" width="400" /></span></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Suvi ja Teppo Heinola</span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva: Eisepure.fi</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="text-align: justify;">Suvin ja Tepon perustama sekä omistama </span><a href="https://almavet.fi/" style="text-align: justify;" target="_blank"><b>eläinklinikka AlmaVet</b></a><span style="text-align: justify;"> avattiin Jyväskylän Seppälään keväällä vuonna 2016 ja hiljattain klinikalla on hoidettu sen historian 10 000.potilas</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Minun ja Hekan tie vei AlmaVetille avajaisvuoden syksyllä eikä paluuta entiseen ole sen jälkeen ollut. Olen siitä lähtien keskittänyt kaiken koirieni terveydenhoitoon liittyvän AlmaVetille ja mikäli heillä ei jonkin osa-alueen sisältä löydy tarvittavaa osaamista, meidät on ohjattu sellaisille klinikoille missä tarvittavaa osaamista on saatavilla. Esimerkiksi keväällä vuonna 2017 Suvi lähetti Hekan mittavaan hammastoimenpiteeseen Jyväskylän kokeneimmalle hammasspesialistille sekä tämän vuoden keväällä Syke leikattiin Tampereella yhden alansa parhaimman (ainakin omasta mielestäni) ortopedin toimesta. Yhteistyö ja kontakti eläinlääkäreiden välillä on toiminut. Suvi onkin tehnyt omille koirilleni kaikki tarvittavat esivalmistelut sekä koonnut tarpeelliset tiedot, joiden ansiosta minä olen voinut keskittyä olemaan pelkkä koiranomistaja joka tuo ne paikalle sovittuun aikaan ja siellä tiedetään mistä oikein on kyse. Mutta näin ei ole ollut aina.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Haluan ensimmäistä kertaa jakaa teille tarinan eräästä tytöstä ja sen pienestä, valkoisesta villakoirasta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><i>Tytöllä ja villakoiralla on aina ollut erityinen yhteys toisiinsa, sitä on lähes mahdotonta selittää kuinka erityisesti yhteydestä on kyse. Villakoira kasvoi tytön rinnalla aikuiseksi ja toisinpäin. Hän kertookin Robinia lainatakseen saaneensa villakoiraltaan parhaimmat hetket mutta myös ne vaikeimmat naurut, itkut ja aamuun venyvät illat. Niitä tarinoita on niin monta. Kuitenkin vuosien 2009 ja 2010 tämä villakoira sairastui vakavasti ja tyttö oli lähellä menettää parhaimman sekä tärkeimmän ystävänsä. Hän ei ymmärtänyt miksi eläinlääkäri toisensa jälkeen ei tuntunut löytävän syytä, saatika apua sen kipuihin. Useampana aamuna tyttö ei ollut lainkaan varma olisiko pieni valkoinen villakoira enää hänen rinnallaan. Kunnes eräs, sittemmin muualle muuttanut eläinlääkäri löysi syyn ja oikean hoidon, jonka ansiosta pieni valkoinen villakoira taisteli itsensä elämän syrjään takaisin kiinni ja tyttö sai pitää parhaan ystävänsä. Kuitenkin tuon pienen valkoisen villakoiran mieleen syöpyi mielikuva siitä, että eläinlääkärit ovat hirveitä sekä pelottavia. Se syöpyi myös tytön mieleen, seurasihan hän vierestä parhaan ystävänsä henkiinjäämistaistelua. Pala palalta tytön luottamus eläinlääkäreihin mureni ja hän kehitti itselleen sekä villakoiralleen huomaamatta suojakuoren. Koiransa tyttö kuitenkin hoiti hyvin, kuten aina ja vei ne joka kerta eläinlääkäriin kun siihen oli tarvetta. Hän ei kuitenkaan liiemmin välittänyt kuka hänen villakoiraansa milloinkin hoiti tai missä, kunhan se vain hoidettaisiin mutta satuttaa hän ei parasta ystäväänsä enää antaisi. Näin tämä tyttö ajatteli, ennen kuin kaikki muuttui.</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><i>Pieni valkoinen villakoira tarvitsi hammashoitoa. Tyttö oli kuullut uudesta, vastikään avatusta eläinklinikasta ja annettujen arvostelujen perusteella hän päätti varata ajan villakoiralleen sinne. Vastassa oli eläinlääkäri, joka kyseli tarkkaan tuon pienen valkoisen villakoiran tiedot aina harrastuksista ruokintaan asti. Tämä hämmensi tyttöä entisestään, eiväthän eläinlääkärit ole tuollaisia? Hehän vain hoitavat, laskuttavat ja toivottavat parempaa vointia. Tytön oli vaikea katsoa tuota eläinlääkäriä suoraan silmiin tai edes kääntää katsetta häntä kohti, vaikka eläinlääkäri kovasti häntä yrittikin kohdata. Mitä se sellainen on? Kun pieni valkoinen villakoira oli nukahtanut ja viety toimenpiteeseen, lähti tyttö oudon, mutta silti helpottuneen tunteen kera tappamaan aikaa. Mikä on tämä tunne, hän mietti. Se nainen ei ollut mikään pelottava, osittain latinaa pölöttävä eläinlääkäri. Vaan ihminen. Hän kohtasi paitsi pienen valkoisen villakoiran, niin myös sen omistajan. Tai ainakin yritti. Vielä toimenpiteen jälkeisenä iltana tyttö mietti tuota eläinlääkäriä ja hänen tapaansa toimia. Pieni valkoinen villakoira oli hoidettu, hän sai sen ehjänä kotiin ja vielä seuraavana päivänä hänelle soitettiin ja kysyttiin miten pieni valkoinen villakoira voi. Sen puhelun jälkeen hän tiesi, että tässä on heidän oma klinikkansa ja se vaaleahiuksinen nainen olisi se eläinlääkäri, jolle hän jatkossakin uskoisi pienen valkoisen villakoiransa hoidon. </i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><p><i>Hetkeä myöhemmin tyttö saikin villin idean lähteä siedättämään villakoiran eläinlääkäripelkoa yhdessä tämän vaaleahiuksisen eläinlääkärin ja koko klinikan henkilökunnan avustuksella. Pienen valkoisen villakoiran eläinlääkäripelko saatiin hallintaan ja ideat seurasivat toisiaan. Tyttö tutustui tuohon eläinlääkäriin, ihmiseen, koko ajan enemmän ja pikkuhiljaa tuo tyttö huomasi luottavansa. Hän antoi eläinlääkärin kohdata paitsi pienen valkoisen villakoiran, niin myös itsensä. Tytön käsitys eläinlääkäreistä alkoi muuttua. Nykyään tuo tyttö arvostaa jokaista eläinlääkäriä täysin eri tavalla. Hän tekee vuoden 2021 eläinlääkäreiden kanssa, heidän klinikkansa alla laajaa vaikuttajamarkkinointia ja näyttää omilla, sosiaalisen median kanavilla millaista on HYVÄ eläinlääkäripalvelu joka kiteytyy klinikan sanomaan:</i></p><p><i style="font-weight: bold; text-align: center;"> </i><span style="font-weight: bold; text-align: center;"> Kuuntelemista, välittämistä ja luottamusta - ihmisten ja eläinten välillä. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw-s01Rbq8C8InLA5bvHvsYyVm4a3tnZpBzVAdhTZ0xNGMLg22BdBlfvP8DIwtpr5gJWSepQbTRxU2XZkID3ad2ljytX1xm8iXl6GgtasvVPC8UIwqTtntILO5m2_a4oYH8yIyvRnv9hQ/s2048/_MG_0679.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw-s01Rbq8C8InLA5bvHvsYyVm4a3tnZpBzVAdhTZ0xNGMLg22BdBlfvP8DIwtpr5gJWSepQbTRxU2XZkID3ad2ljytX1xm8iXl6GgtasvVPC8UIwqTtntILO5m2_a4oYH8yIyvRnv9hQ/w426-h640/_MG_0679.jpg" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Heka & Suvi. </span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva - Annamari Sundgren</span></div><br /><i style="font-weight: bold; text-align: center;"><span style="font-style: normal; font-weight: 400;">Se oli meidän tarinamme. Kaikkien näiden vuosien aikana Heka ja Syke ovat jättäneet AlmaVetin leikkauspöydälle pallit, munasarjat, parit anaalirauhasmömmöt, pysyviä -ja maitolegoja. Niistä on vuodatettu muutamia putkiloita verta, rokoteltu, kuvattu ja ronkittu sekä ties mitä muuta. Mitä ikinä Hekalle ja Sykkeelle onkaan AlmaVetillä tehty, joka kerta tiedostan alitajunnassa että Suvin, Tepon ja koko klinikan henkilökunnan hellässä huomassa kummallakaan heistä ei ole mitään hätää ja minä voin omistajana luottaa heihin. Minäkin olin (ja olen edelleen osittain) se koiranomistaja, jolle eläinlääkärissa käyminen on ajatuksena ikävä ja ns. pakollinen paha, joka nyt sattuu kuulumaan tähän pakettiin. Se ei kuitenkaan ole mikään maailmanloppu, päinvastoin. Eläinlääkärit ovat ihmisiä, heiltä saa ja pitää kysyä jos jokin asia vaikkapa lääkitykseen liittyen askarruttaa. Heiltä voi kysyä hinta-arviota ilman, että sitä tarvitsee hävetä. He ovat siellä klinikalla meitä varten, valmiina auttamaan. </span><span style="font-style: normal; font-weight: 400; text-align: justify;">Jokainen eläinlääkinnän ammattilainen tekee aina parhaansa ja uskon, että monikin eläinlääkäri on omankin työvuoronsa päätteeksi miettinyt kotiin päästyään jotain tiettyä potilasta joka on jäänyt mieleen. Jokainen eläinlääkäri ja hoitaja ovat tällä alalla syystä. He haluavat auttaa.</span></i><p></p></div><p style="text-align: justify;">Tähän loppuun esittää toiveen ja heittää haasteen kaikille lemmikkien omistajille:</p><p style="text-align: center;">Jos koet, ettei eläintäsi hoidettu hyvin tai jotain jäi hampaankoloon, ole yhteydessä suoraan hoitaneeseen klinikkaan ja/tai eläinlääkäriin. Älä tee julkaisua sosiaaliseen mediaan, kohdista viestisi suoraan hoitavalle taholle. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtc717nRE02q-WnYg6M7Uv6OwvghspSbTj5Yk16EJYvt180dEf6wL4XntvlwTOsIi9WZyPyx3zXW-AM4HneZi1YE6JH0EUWwNHV8d4J2p62Fcrl5VBsfWXgIUsrnPz-sTdy1X2oELXggQ/s960/kiitos_almavet.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="678" data-original-width="960" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtc717nRE02q-WnYg6M7Uv6OwvghspSbTj5Yk16EJYvt180dEf6wL4XntvlwTOsIi9WZyPyx3zXW-AM4HneZi1YE6JH0EUWwNHV8d4J2p62Fcrl5VBsfWXgIUsrnPz-sTdy1X2oELXggQ/w400-h283/kiitos_almavet.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: center;">Kiitä eläinlääkäriä, klinikkaa ja/tai eläintenhoitajaa seuraavan kerran, kun vierailet vastaanotolla. He tekevät arvokasta ja tärkeää työtä eläinten sekä myös meidän omistajien parhaaksi. Näytetään yhdessä, että myös me välitämme heistä.</p><p style="text-align: center;">Vielä kerran:</p><p style="text-align: center;"> <b style="text-align: justify;">PALJON ONNEA SUVI JA TEPPO! </b></p><p style="text-align: center;"><b>Olen hurjan onnellinen saadessani sanoa, että juuri te olette minun koirieni eläinlääkäreitä ja että minun koirani käyvät AlmaVetissä.</b></p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-59915007149391303312021-04-22T03:43:00.002-07:002021-04-22T03:58:53.546-07:00Sykkeen patellaluksaatioleikkaus<div style="text-align: center;"><i>"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu..."</i></div><div style="text-align: center;">-Muumipappa-</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toissapäivänä otettiin suunnaksi Tampere ja Syke pääsi operoitavaksi ortopedi Juha Kallion <a href="https://elainystavasilaakari.fi/" target="_blank">(Eläinystäväsi Lääkäri)</a> tarkan katseen sekä kirurgiveitsen alle. Mikäli taustat ja syyt siihen miksi leikkaukseen lopulta päädyttiin, löytyvät edellisestä blogikirjoituksesta: <a href="http://permispaat.blogspot.com/2021/04/pieni-pirulainen-nimelta-patellauksaatio.html" target="_blank">Pieni pirulainen nimeltä patellaluksaatio.</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_nfU9zbZhoWfeFA5xLUVCu5imhPP3Xe_qkEJl3s3QzMmx9D_Pv5dE3g1HSZ5J5LXAxvQlGSj6TvrIzh3A7Qzjx4DTHd1Pfl8YFtk3JtROCwujVqVvTqg2psH9_6nJtkKYPLle3Mvc7S4/s1440/syke_rauhoitus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_nfU9zbZhoWfeFA5xLUVCu5imhPP3Xe_qkEJl3s3QzMmx9D_Pv5dE3g1HSZ5J5LXAxvQlGSj6TvrIzh3A7Qzjx4DTHd1Pfl8YFtk3JtROCwujVqVvTqg2psH9_6nJtkKYPLle3Mvc7S4/w400-h300/syke_rauhoitus.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Juha oli tutkinut Sykkeen ensimmäisen kerran viime kesänä ja leikkausaika hänelle saatiin järjestymään todella nopealla aikataululla. Ennen rauhoitusta käytiin koko toimenpide kaikkinensa läpi, mitä siinä tapahtuu ja vielä polvia tunnusteltaessa Juha totesi vasemman jalan polvilumpion olevan silläkin hetkellä pois paikaltaan. Leikkauspäätös oli siis enemmän kuin oikea. Totesin ennen lähtöäni, että hoidetaan jalka kerralla kuntoon ja jos esim.telauraa tarvitsisi syventää sääriluun etuharjanteen siirron lisäksi, se tehtäisiin heti. Aikaa lähdettiin kuluttelemaan isäni kanssa Lielahden kaupoille. Ihme ja kumma, itseäni ei jännittänyt juuri lainkaan. Pikemminkin päinvastoin: Mieli oli aika huojentunut että nyt Syke oli kokeneen ortopedin operoitavana joka kyllä kursii sen jalan kasaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Leikkaus kesti ja kesti, minulle sanottiin että se vie aikaa maksimissaan 1h 45 min ja siinä vaiheessa kun aikaa oli kulunut lähes 3 tuntia, maalailin jo mielessäni kaikki kauhukuvat ihan sökönä olevasta jalasta. Ei mennyt kuin hetki näiden kauhukuvien jälkeen, kun Juha viimein soitti ja kertoi operaation menneen täysin oppikirjan mukaan. Mikä helpotus! Syke oli sillä hetkellä heräämössä ja kuulemma melkoisen skarppina. Helpotuksen lisäksi mieleni valtasi järjetön onnellisuus kun kävi ilmi että Syke selvisi leikkauksesta melko pienillä korjauksilla.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ1J1x7KPEwDoWwT_uhbo-QSwtCDDiscEH-OO1VtyReBwfBbi30d-722bTzTLIIWOdjaatf6HBxFwOS5fFOcmyzrH58wBUGhSXzGbyeQiwki6KrnQKpJiRdzXXWOm7Dr1rIArOL3qDEoI/s2048/haava.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ1J1x7KPEwDoWwT_uhbo-QSwtCDDiscEH-OO1VtyReBwfBbi30d-722bTzTLIIWOdjaatf6HBxFwOS5fFOcmyzrH58wBUGhSXzGbyeQiwki6KrnQKpJiRdzXXWOm7Dr1rIArOL3qDEoI/w400-h300/haava.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Leikkauksessa polvilumpion suoran sivusiteen kiinnityskohtaa sääriluun etupinnalla siirrettiin niin, että lihasten toiminta pitää jatkossa polvilumpion oikealla paikallaan. Sääriluun etupinnan luuharjanne irrotettiin, käännettiin sivusuunnassa ulommas ja kiinnitettiin takaisin metallipinnalla. Lisäksi nivelkapselia ja polvilumpion ulompaa sivusidettä kiristettiin jalan ulkoreunalta. Nämä toimenpiteet yhdessä estävät jatkossa polvilumpion sijoiltaan menon. Telauraa ei siis tarvinnut syventää ja Juha itseasiassa sanoikin, että telaura oli harvinaisen, siisti, kaunis ja syvä. Polvessa ei myöskään ollut rustovaurioita, kulumia eikä mitään merkkejä nivelrikosta mikä lisäsi onnellisuuden tunnetta entisestään. Juhan mukaan Sykkeen valtti on ollut se, että sillä on todella hyvä lihaskunto. Polvet eivät ole päässeet juurikaan falskaamaan ja näin hyvällä lihaskunnolla varustetut koirat kuulemma toipuvatkin hyvin. Toivon todella, että näin tapahtuu. Sykehän kävi edellisellä viikolla torstaina faskiakäsittelyssä Tarjalla, joten se lähti leikattavaksi rennoin lihaksin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Sain Sykkeen syliini 15.30, eli 6½ tuntia operaation jälkeen. Juha kertoi heidän seuraavan ortopedisten leikkauspotilaiden vointia klinikalla useamman tunnin ennen niiden kotiuttamista. Turhaan siis taas panikoin, mutta mistäpä minä tiesin kun en tajunnut ottaa kestoa puheeksi enää uudelleen kun se oli jo puhelimessa leikkausaikaa varatessani minulle kerrottu. Suorakorvauspäätöskin LähiTapiolasta tuli todella ripeästi ja kotimatkalle pääsimme lähtemään hieman ennen neljää, kotona Jyväskylässä olimme kuuden maissa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEqRZDIq9oVQtIKspog5BPmwc-sSffNF-s19OBsUwEHoES78WrxMMWbu8iqL5OoJlT3QzOouDkCJAZlipEu30xf8UIjbn2Wvno2dgbQfMnD-LTbqQtCjCaMDCAoRBGsQPoEKARAcLPOgw/s1440/syke-polvileikkaus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEqRZDIq9oVQtIKspog5BPmwc-sSffNF-s19OBsUwEHoES78WrxMMWbu8iqL5OoJlT3QzOouDkCJAZlipEu30xf8UIjbn2Wvno2dgbQfMnD-LTbqQtCjCaMDCAoRBGsQPoEKARAcLPOgw/w400-h300/syke-polvileikkaus.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Toipuminen on lähtenyt täysin yli odotusten käyntiin. Olin varautunut siihen, että Syke itkee kipuja koko yön ja pissaa saadaan odotella kauan. Ja mitä vielä? Syke kävi pissalla leikkauspäivän iltana ja vielä mokoma varasi painoa leikatulle jalalle. Yön nukkui rauhassa kauluri päässä ja ruoka maistuu hevosen lailla. Sen sijaan juomakupista se ei ole vielä juonut, mutta nestettä olen saanut koiraan lantraamalla sille märkäruokaan reilusti vettä. Kipulääke (Loxicom) menee aamuisin ja Syke on koko tämän ajan ollut kivuton. Tai ainakaan se ei ole mitään valittanut. Tätä blogitekstiä kirjoittaessani meillä on menossa toinen, kokonainen päivä leikkauksen jälkeen ja koko ajan Syke voi paremmin. Omassa pedissa se kääntyy vaivatta molemmille kyljille ja painoa se varaa jalalle sekä ottaa sillä jo muutamia askeleita sisätiloissa. Omistaja sen sijaan odottaa ikään kuin koko ajan, että koska se huutaa mutta kyllä se on luotettava siihen että Syke kyllä tietää miten se itse saa jalkansa hyvään asentoon.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Eilen illalla Syke kääntyikin toiselle kyljelleen niin, että leikattu jalka oli alla. Minä pidättelin hengitystä ja katsoin silmät lautasina että eikö sitä nyt oikeasti satu tuo asento. Ilmeisesti ei. Nyt on vaan uskottava siihen, että jokaisesta kääntymisestä tai asennon vaihtamisesta ei tarvitse henkeään pidätellä tai potkia tyhjää.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Haluan tätä(kin) kautta esittää mitä isoimmat ja nöyrimmät kiitokset Sykkeen asiantuntevasta sekä erittäin hyvästä hoidosta koko Eläinystäväsi Lääkäri-klinikan henkilökunnalle ja erityisesti Juhalle. Juhan rauhallinen ja välittävä olemus rentoutti tämän kaksijalkaisen ja saatoin luottavaisin mielin jättää pienen punaisen soturin heidän huomaansa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Ensi viikon lopulla Sykkeeltä poistetaan tikit AlmaVetissä ja siitä viikon päähän olen varannut Tampereelle kontrolliajan, jolloin on myös fysioterapiakäynti. Matka on pitkä mutta se mitä me saamme loppuelämäksi, kantaa tämänkin ajan yli.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-21262892884336213542021-04-11T05:43:00.008-07:002021-04-11T06:06:22.673-07:00Pieni pirulainen nimeltä patellaluksaatio<p style="text-align: justify;">Niinhän siinä nyt sitten kävi, että Sykettä kutsuu patellaluksaatioleikkaus. Leikkausaika on jo varattu ja Sykkeen vasen polvi leikataan vielä tämän kuukauden aikana. Palaan omiin ajatuksiin, tunnelmiin ja tähän päätökseen johtaneisiin syihin vielä tarkemmin vähän myöhemmin. Sen voin jo kuitenkin sanoa, että leikkaukseen ja sen jälkeen edessä olevaan toipumis -ja kuntoutusaikaan suhtaudun rauhallisen sekä luottavaisin mielin. Meinasin ensin kirjoittaa tästä "avautumisesta" facebook-julkaisun, mutta tämä aihe hyppii tämän tästä esille mm.villakoirien keskusteluryhmissä ja tätä kautta se on helpompi nostaa uudelleen esille jos/kun sellainen hetki eteen tulee.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiueJNbJ_6D27Zz6BjuSiKY6NQsHwCnjLkXIYrLs1qMZ_NlJF8A5_OH4z7y0R4QEFSBXWNI-1h7cx8ctTduLeQk_Itl1Cf_KNDqJzuFHOBHqepb-wMlkuAdtlYaUpDE863zkhmO0ZfYXg4/s1320/syke_huhti06.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="877" data-original-width="1320" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiueJNbJ_6D27Zz6BjuSiKY6NQsHwCnjLkXIYrLs1qMZ_NlJF8A5_OH4z7y0R4QEFSBXWNI-1h7cx8ctTduLeQk_Itl1Cf_KNDqJzuFHOBHqepb-wMlkuAdtlYaUpDE863zkhmO0ZfYXg4/w400-h266/syke_huhti06.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Minun ei ole tarkoitus tässä sen kummemmin kertoa mistä patellaluksaatiossa on kyse, koska siitä löytyy hurjasti tietoa mutta lyhyesti:</p><p style="text-align: justify;"><i>"Patellaluksaatio on polvinivelen (perinnöllinen), kehityksen aikana esille tuleva sairaus. Se johtuu (synnynnäisestä) takajalan virheellisestä rakenteesta, joka johtaa patellan sijoiltaanmenoon joko polven ulko -tai sisäsyrjälle. Oireet riippuvat luksaation asteesta (0-4) - nollan polvet ovat täysin terveet. Tyypillisin oire on takajalan pompottaminen ja/tai askeleiden jättäminen välistä. Takajalan epänormaali rakenne saa aikaa sen, että nelipäisen reisilihaksen polveen kohdistama voima vetää polvilumpiota pois paikoiltaan. Tämä johtaa siihen, että pikkuhiljaa polvea tukevat rakenteet alkavat löystyä ja patella lähtee paikaltaan entistä helpommin. Patellaluksaatio ei aina aiheuta selviä oireita, mutta lumpion sijoiltaanmeno voi olla erittäin kivulias mikäli se jää lukkoasentoon."</i></p><p style="text-align: justify;">Vaikka patellaluksaatio luokitellaan perinnölliseksi sairaudeksi, sitä tavataan myös (joskin harvemmin) traumatyyppisenä luksaationa mutta Syke on harmiksi yksi niistä harvoista. Emällä on kahdesti tutkitut nollan polvet ja isällä yhden kerran. Sykehän ei ole viime keskiviikkoon saakka oireillut polviaan millään tavalla emmekä me edes tietäisi tästä asiasta, ellei Tarja olisi viime kesänä faskiamanipulaation yhteydessä siitä maininnut. Onhan Sykkeen polvet kuitenkin tutkittu aiemmin nolliksi. Viime keskiviikkona se kuitenkin liukastui kylpyhuoneessa vasemman jalan jäädessä kehon alle, jonka seurauksena se ontui ja leikkauspäätöksen teimme yhdessä Suvin kanssa kaksi päivää myöhemmin. Olin kyllä tehnyt sen mielessäni jo liukastumisen jälkeen. Tuohon episodiin saakka Syke on käyttänyt kaikkia neljää jalkaansa täysin normaalisti. Ihmiset ovat jopa ihmetelleet, että onko sen polvissa edes yhtään mitään vikaa koska koira ei ole tyypillisillä tavoilla niitä oireillut. Koko tämän ajan olen kuitenkin tiedostanut sen, että polvet eivät ole enää priimaa ja kuitenkin ristiriitaisin fiiliksin katsonut koiraa joka ei ole ollut kipeä. Sitten kun näen eri keskusteluryhmissä avauksia aiheeseen liittyen, minut tekee surulliseksi eräät lauseet jotka toistuvat kerta toisensa perään:</p><p style="text-align: justify;"><i>"Se on vain hassu tapa, koira hauskuuttaa itseään."<br />"Meillä koira on koko ikänsä kävellyt noin eikä ole löytynyt vikaa."<br />"Koira pelleilee, se kerää huomioita."<br />"Sillä on vaan hiekkaa tai kiviä varpaiden välissä, putsaa tassut niin kyllä se siitä."</i></p><p style="text-align: justify;">Valitettavasti tuo ensimmäinen toteamus on ihan arkipäivää ja jos/kun joku koiranomistaja lataa keskusteluryhmään videon takajalkoja pompottavasta villakoirastaan, sinne tulee vähintään se yksi kommentti hassusta tavasta tai että se on rodulle ihan normaalia. Se on normaalia siltä osin, että ko.vikaa valitettavasti esiintyy paljonkin pienempien kokomuunnoksien villakoirilla, mutta...silti, jokaisen koiran OIKEA, normaali tapa on liikkua vaivatta kaikilla neljällä jalalla ilman pompotuksia tai ontumisia. Voitte siis nyt kukin mielessänne miettiä mitä ajatuksia olen Sykettä katsoessani päässäni pyöritellyt. Syke on koko ajan liikkunut normaalisti ja siltikään se ei ole terve. Sitten kun näen näitä videoita pompottelevista, selvästi oireilevista villakoirista eikä kukaan tunnu olevan siitä huolissaan ja todetaan vain sen olevan hassu tapa tai pelleilyä...se tekee minut sekä surulliseksi, että vihaiseksi. Tarkoitukseni ei ole todellakaan ole haukkua tai tuomita ketään, mutta ihan oikeasti toivoisin hieman laitettavan niitä valoja päälle. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6HUjjiMV0TiWomsSk37M6_en32zyTyKLm3k0bdyL41sFQQa5rFLPvC28ijF7oBlhmGaS-GHwDg4TAIffdX6gx0uNk2rrFI3SplnIIOJTx3hXjoAeB0JtMtQS6WI9PcowEKl0i21hsU3k/s2048/hs01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1361" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6HUjjiMV0TiWomsSk37M6_en32zyTyKLm3k0bdyL41sFQQa5rFLPvC28ijF7oBlhmGaS-GHwDg4TAIffdX6gx0uNk2rrFI3SplnIIOJTx3hXjoAeB0JtMtQS6WI9PcowEKl0i21hsU3k/w400-h266/hs01.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;"><i>Miten koiraa on tutkittu jos siitä ei ole mitään löytynyt? Onko koira käynyt ortopedillä? Onko polvia tunnustelemisen lisäksi kuvattu? Onko se koira muutoin luustokuvattu? Jos koira on luustoltaan terveeksi kuvattu ja polvet kunnossa, voisiko sillä kenties olla lihasjumi jonka hieroja, fyssari tai osteopaatti voisi katsoa?</i> </p><p style="text-align: justify;">Minulle pompotteleva koira on oireileva ja varsinkin se, ettei koira käyttäisi kaikkia neljää jalkaansa oikein. Ihan yhtä lailla kuin ruokahaluttomuus näyttäytyy oireena jostakin. Ei koirat pelleile tai feikkaa näitä asioita, ne eivät vain yksinkertaisesti osaa sellaisia tapoja ajatella. Jos osaisivat, sittenhän niille voisi aivan yhtä hyvin todeta <i>"lopetappa nyt se esittäminen ja kävele kunnolla."</i> No lopettiko? Tuskin...</p><p style="text-align: justify;">Otan tällä blogitekstillä varmasti lastillisen p****a niskaani, mutta ei näistä pidä olla hiljaa. Hiljaa oleminen on myös asian hyväksymistä ja sitä minä en tee.</p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-45857384048789562932021-04-04T04:28:00.003-07:002021-04-04T04:28:20.902-07:00Huoltopainotteinen maaliskuu<div style="text-align: justify;">Kirjoittaessani tätä blogitekstiä ulkona on puolipilvinen keli. Tiet ovat sulia ja pääosin kuivia. Lunta on vielä isoissa määrin siellä mihin sitä on rahdattu, mutta muutoin täällä tuntuu keväältä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Varma kevään merkki meillä on se, että ennen kuin turkit lähtevät kokonaan molemmilta koirilta veks, ajelin tuossa viikko takaperin kummankin jalka -ja mahakarvat pois. Rumiahan nuo ovat kuin mitkä, mutta se on niin helpottavaa ja luksusta kun ei tarvitse jokaisen ulkoilun jälkeen kiikuttaa koiria tassupesulle. Riittää vain pyyhkäisy kostealla rievulla ja siinä se. Kyllähän noiden vaatelaatikosta löytyy kunnolliset kurahaalarit, mutta en ole koskaan ollut koirillani mikään aktiivinen haalareiden käyttäjä enkä osaa sanoa mistä se johtuu. Laitoin hetki sitten koirille tilaukseen ig-tuttavani suositteleman, syväpuhdistavan shampoon joka on ihan omiaan näille kevätkeleille kun turkkiin sekä ihoon tuppaa kertymään vaikka mitä jäämiä. Sillä olisi nyt tarkoitus pestä siihen saakka, kunnes kelit ovat sen verran lämpöisiä että voimme heittää talviturkeille soronoot.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPh3AWCwaXzPMFyE5L5SuOP5RhWnKEYYBckVG59fYNnOfKu5Fql570deU_3_HwE6KFsvyhUFmlvqi4taQIpaj8JEWuWOgVIfri_ei2LXXm8Sjqtr5D5IVKAHsb9Ou6YOe1Yu-KKf35mII/s1440/heka_faskiamanipulaatio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="972" data-original-width="1440" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPh3AWCwaXzPMFyE5L5SuOP5RhWnKEYYBckVG59fYNnOfKu5Fql570deU_3_HwE6KFsvyhUFmlvqi4taQIpaj8JEWuWOgVIfri_ei2LXXm8Sjqtr5D5IVKAHsb9Ou6YOe1Yu-KKf35mII/w400-h270/heka_faskiamanipulaatio.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Heka</b> kävi maaliskuun aikana kahdesti uimassa lämminvesialtaassa ja niiden välissä kerran faskiamanipulaatiossa. Tuo koirahan on ollut kaikinpuolin mitä loistavimmassa kunnossa ja edellisen kerranhan Heka kävi käsiteltävänä tammikuussa eikä siitä tuolloin vajaa 3 viikkoa sittenkään löytynyt mitään pikkujumeja suurempaa. Muutoinkin näin kevään kynnyksellä Heka on kuin kukkaan puhjennut kun mukava lämpö hellii vanhan herran niveliä sekä kroppaa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Mutta ei<b> Sykekään </b>ilman omaa osaansa jäänyt. Samalla viikolla kun Heka kävi Tarjan hoidettavana, tuli koirahierojaksi opiskeleva seurakaverini hieromaan Sykkeen meille kotiin. En tiedä oliko se tämä kotiympäristö vai sitten niin juntturassa, mutta Syke ei oikeastaan missään vaiheessa ollut rauhaksiltaan vaan vänkäsi koko ajan. Eron kuitenkin huomasi hieronnan jälkeen, eli jotain siellä kaikesta vänkäämisesta huolimatta tapahtui. Kuitenkin Syke ei vaikuttanut ns. omalta itseltään ja Hekan uinnin yhteydessä sovittiin, että aikaistetaan huhtikuun puoleen väliin sovittua käsittelyä reilusti. Omat hälytyskellot eivät kilkattaneet tällä(kään) kertaa turhaan, vaan Syke oli saanut itsensä Tarjan sanoin <i>kokonaisvaltaisesti</i> jumiin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Ja se mikä tässä on kaikista "hauskinta" lainausmerkeissä niin se, että Syke ei faskiakäsittelyn aikana vänkää oikeastaan yhtään eikä yritä kiemurrella tilanteesta pois. Päinvastoin, se ei ole minkään muun hoidon aikana noin rentoutuneessa mielentilassa. Vaikka Syke saatiinkin todella hyvin auki hoidon aikana, sovittiin että toistetaan käsittely silloin huhtikuun puolessa välissä uudelleen jotta saadaan parhain mahdollinen vaste aikaiseksi.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO4nCYSdJo2NArXAjdfMYsVCJ_qk3x_WmpOxDS7B2lAppgfrPOK6y2rIm6KpKKDmURt_rQ_-JAqL6JSnl-9GAWT53lm6oUKnCRTqUjMMmG0DecUFytzK_qoU5WmbyfOInhIVAA3NEt0E8/s2015/syke_tarja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1305" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO4nCYSdJo2NArXAjdfMYsVCJ_qk3x_WmpOxDS7B2lAppgfrPOK6y2rIm6KpKKDmURt_rQ_-JAqL6JSnl-9GAWT53lm6oUKnCRTqUjMMmG0DecUFytzK_qoU5WmbyfOInhIVAA3NEt0E8/w207-h320/syke_tarja.jpg" width="207" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimK9YG2a-orSF-J0qVb-tAQL6qkDn04Dci92cNMfxQohJyAWx6nNQUCh-V5koTzaURx4Ha_nOIKJMYhvRLfj6pmxO5esrZYt_39X6qw31jAIJKLZnTiB-sdVetwGSBGlQ5e12DWh3LpR0/s2015/syke_hoop.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1511" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimK9YG2a-orSF-J0qVb-tAQL6qkDn04Dci92cNMfxQohJyAWx6nNQUCh-V5koTzaURx4Ha_nOIKJMYhvRLfj6pmxO5esrZYt_39X6qw31jAIJKLZnTiB-sdVetwGSBGlQ5e12DWh3LpR0/w240-h320/syke_hoop.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="text-align: justify;">Ennen faskiakäsittelyä Syke ennätti käymään isolla altaalla uimassa ja pieni punainen pikkusintti oli aivan liekeissä. Sitä on taidettu uittaa Aquabarksilla viimeksi vuonna 2019, joten vähän mietitytti muistaako likka mistä oikein onkaan kyse. Kyllä hän muisti. Anniinan (uittaja) mukaan Syke käyttää kehoaan todella tietoisesti uidessaan ja sen näki uintiasennosta sekä rauhallisesta tavasta edetä. Ei siis todellakaan ole aivan sama miten se koira oikein ui.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlp8SOXTzv_rv7S_jSFA-1mtR9F1eCro7ZIcq7igM4hQSxUUJ3iReQt1f12QdQFQTgIFDuQk4TlPsoryQ0p0UG5scnq2sBqacnt5RgyTlmfqy0O8tnga1cGqYkaOosjkE449QQpkCKcc8/s1877/sui02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1248" data-original-width="1877" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlp8SOXTzv_rv7S_jSFA-1mtR9F1eCro7ZIcq7igM4hQSxUUJ3iReQt1f12QdQFQTgIFDuQk4TlPsoryQ0p0UG5scnq2sBqacnt5RgyTlmfqy0O8tnga1cGqYkaOosjkE449QQpkCKcc8/w400-h266/sui02.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Koiratanssia </b>ja <b>hoopersia </b>on treenattu entiseen malliin, jälkimmäiseksi mainittua hieman enemmän ja ajattelin tehdä treeneistä erikseen oman blogipostauksensa koska asiaa on sen verran paljon.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Siinä missä koiria on huollettu ja uitettu maaliskuussa, myös <b>omistaja</b> kävi (ihan liian) pitkästä aikaa luotto-osteopaatin käsittelyssä. Ja kyllä muuten näkyi pitkä hoitoväli vähän joka puolella, erityisesti tuossa kirotussa polvessa vaikka se 90% ajasta onkin pysynyt hyvänä. Tämän blogipostauksen ajattelinkin päättää niinkin huikeaan uutiseen, että tämä osteopaatti, <a href="https://www.fysios.fi/henkilokunta/sini-korhonen" target="_blank">Sini Korhonen,</a> joka on hoitanut minua vuoden 2019 syksystä lähtien, ehdotti yhteistyötä ja tietenkään en voinut sanoa tälle mahdollisuudelle ei.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä on ensimmäinen diili laatuaan, joka keskittyy minuun, koirien omistajaan, joka olen koiristani vastuussa ja siinä missä pidän koiristani huolta, täytyy minun pitää itsenikin kunnossa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Haluan tätäkin kautta osoittaa Sinille mitä lämpimämmät kiitokset ja tervetuloa mukaan monenkirjavaan yhteistyökumppaniporukkaan!</div></div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-45297099097495945682021-03-30T01:31:00.000-07:002021-03-30T01:31:11.072-07:00Kun Heka lämminvesialtaaseen pulahti...<p><i>Yhteistyössä: <a href="http://aquabarks.com/" target="_blank">Koirauimala Aquabarks</a></i></p><p style="text-align: justify;">Meillä on tähän päivään mennessä säännöllistä vakio-asiakkuutta koirauimala Aquabarksilla takana hieman yli vuoden verran. Uimalalla on kuitenkin pitkälle ulottuva historia meidän elämässä, mutta viime vuoden tammikuusta lähtien olen keskittänyt kaiken koirien lihashuoltoon ja kuntovalmennukseen liittyvän heidän huomaansa. Yhteistyössä koirieni eläinlääkärin, Suvi Heinolan ja Aquabarksin henkilökunnan kanssa olemme löytäneet mm. Hekan selkää parhaiten tukevan hoitokokonaisuuden. Vuodessa on tapahtunut paljon ja tästä kaikesta haluan kertoa näin blogitekstin muodossa, olen nimittäin edelleen iloisen ja onnellisen häkeltynyt miten hyvässä kunnossa Heka ikäisekseen nykyään on. Jopa Suvikin totesi viime kuussa, että tuo koira on nuortunut iästään ainakin kahdella vuodella.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikB3r6QUg4qposxfyuHOvn9LuAElnQg5hbVbL0lse1sq3PUZ9OV06VMpgnkGd6ZAPSeASw4SoBF1xf9BlANyWITt04lGkyAql9aOchU5W_MWBN4-zF47aScJXuYxyMRZ6EWqh12T1iHP8/s1341/heksui.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="892" data-original-width="1341" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikB3r6QUg4qposxfyuHOvn9LuAElnQg5hbVbL0lse1sq3PUZ9OV06VMpgnkGd6ZAPSeASw4SoBF1xf9BlANyWITt04lGkyAql9aOchU5W_MWBN4-zF47aScJXuYxyMRZ6EWqh12T1iHP8/w400-h266/heksui.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Heka on käynyt Tarjan faskiamanipulaatiossa vuoden 2020 tammikuusta lähtien lähestulkoon kerran per kuukausi. Syke suurinpiirtein joka toinen kuukausi.</p><p style="text-align: justify;">Faskiamanipulaatiosta lyhyesti jos se ei ole jollekin vielä tuttu: </p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><i>"Faskiamanipulaatio perustuu koiran tuki -ja liikuntaelimistön hoitamiseen. Faskia on lihaksen ympärillä olevaa sidekudosta, joka vaikuttaa suoraan mm. koiran voimantuottoon sekä kykyyn liikkua. Käsittelyn tavoitteena on vähentää liikerajoitteista aiheutuvia kiputiloja ja parantaa koiran suorituskykyä + liikkuvuutta. Ko.hoitoa suositellaan </i><i style="line-height: 1.5em; max-width: 100%; text-align: center;"><span style="line-height: 1.5em; max-width: 100%;">koirille, joilla on tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuva vaiva tai sairaus ja sitä </span></i><i style="line-height: 1.5em; max-width: 100%; text-align: center;"><span style="line-height: 1.5em; max-width: 100%;">edeltää aina asiakkaan tarkka haastattelu koiran taustasta, koiran perusteellinen palpointi sekä liiketestaus. </span></i></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 1.5em; max-width: 100%; text-align: center;"><span style="line-height: 1.5em; max-width: 100%;"><span>Mikäli perimmäinen syy kiinnostaa siihen liittyen, miksi Hekan kohdalla alunperin päädyttiin kokeilemaan faskiamanipulaatiota, tästä löytyy blogiteksti jonka voi käydä lukemassa ko.linkistä: </span><br /></span></span></span><b style="font-family: inherit; text-align: center;"><a href="http://permispaat.blogspot.com/2020/01/heka-faskiamanipulaatiossa.html" style="font-family: inherit; text-align: center;">Heka faskiamanipulaatiossa.</a></b></p><p style="text-align: justify;">Hekaahan on kaikkien näiden vuosien aikana hoidettu mm.hieronnalla, fysioterapialla, osteopatialla, cst-hoidolla ja edelleen Heka on AlmaVetin <b><a href="https://almavet.fi/palvelut/laserterapia/" target="_blank">laserterapian</a> </b>suurkuluttaja. Olen isosti kiitollinen jokaiselle, joka on Hekaa tavalla tai toisella käsitellyt ja hoitanut. Erityisesti cst oli vuoden 2019 loppuun saakka Hekalle sopivin hoitomuoto, mutta sitten vaste siihen jotenkin huononi tms? En tiedä, mutta tuo koira ei enää nauttinut siitä samalla tavalla kuin ennen. Paha sanoa.</p><p style="text-align: justify;">Jo pelkästään ensimmäisen hoitokerran jälkeen muutos koirassa oli uskomaton ja nyt kun hoitosarjaa on takana useampi kerta...en oikeasti tiedä miten tätä pitäisi kuvailla, koska ero koirassa entiseen on valtava. Loppusyksystä Tarja otti puheeksi Hekan selän kunnossa pysymisen tueksi uinnit lämminvesialtaassa. Hekahan on aiemmin uinut vain Aquabarksin isolla altaalla ja nyt kun se uinti tuli puheeksi, tiesin heti ettei sitä ehdotettaisi mikäli joku Hekan voinnissa sen estäisi. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dz1OuwOkiyr_dfpKQGg4njrvDKzJFZRydpl6Ekgj8F3pQr3yO7ueQdM1VmwEFJFhO_CqZ3XwMa2JWlkhTXtOw' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><p style="text-align: justify;">Heka pulahti ensimmäisen kerran lämminvesialtaaseen marraskuussa ja siitä tuli faskiamanipulaation lisäksi pysyvä osa Hekan selän tukihoitoa. Ainoastaan pelkällä käsittelyllä on ollut hyvä vaste, mutta yhdessä lämminvesialtaan kanssa se on suoraan sanoen lyömätön. Jo pelkällä uimisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia; lihaksisto vahvistuu tasapuolisesti <span style="background-color: white; color: #474646; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">aineenvaihdunta vilkastuu, hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminta tehostuu ja immuunipuolustus toimii paremmin. Myös tuki- ja liikuntaelimistön turvotuksia ja kipuja voidaan helpottaa uinnin avulla tehokkaasti. Uinnilla voidaan myös purkaa koiralle kehittynyttä väärää tapaa liikkua. Tähän kun isketään vielä lämmin vesi (joka Aquabarksin lämminvesialtaassa on +30), niin kyllä muuten alkaa näkyä koiran kehossa muutoksia.</span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="background-color: white; color: #474646; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Mitä muutoksia Hekassa sitten oikein on näkynyt?</span></span></p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li><span style="background-color: white; color: #474646; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Iho on elastinen ja irtoava, se ei enää liimaudu koiraan kiinni.</span></span></li><li><span style="background-color: white; color: #474646; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Selän pyöristys on vähentynyt, Heka kulkee pää normaalilla korkeudella, myös lelujen päätön repiminen on loppunut.</span></span></li><li><span style="background-color: white; color: #474646; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Heka ei enää heiluta häntäänsä holtittomasti uinnin aikana puolelta toiselle = uintiasento on tasapainossa.</span></span></li><li><span style="background-color: white; color: #474646; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Askellus on pidentynyt myös talvella.</span></span></li><li><span style="background-color: white; color: #474646; text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Hermokipulääkitystä on onnistuttu vähentämään 0,5 ml.</span></span></li></ul><div style="text-align: justify;"><span style="color: #474646;">En edes muista, että koska viimeksi talvi olisi Hekan osalta sujunut näin hyvin kuin mitä nyt. Siitä on useampi vuosi. Hekallahan sellainen loskakeli on sen spondyloosille melkoisen ikävä ja se aiheuttaa jonkinsortin tuntemuksia samalla tavalla kuin mitä matalapaine nivelrikkoisille. Tämä talvi oli kuitenkin ihan kunnon talvi, mutta varsinkin näin keväällä sitä loskaa on enemmän kuin tarpeeksi eikä Hekalla ole ollut minkäänlaisia oireita. Myönnän, että vielä 1½ vuotta sitten mietin että mitähän tulevista talvista Hekan kanssa oikein tulee. Ihanan eläinlääkärimme ansiosta uskaltauduin kokeilemaan Hekalle jatkuvaa kipulääkitystä, mikä on osoittautunut äärimmäisen toimivaksi tropiksi ja siihen päälle kun lisättiin faskiamanipulaatio sekä uinnit lämminvesialtaassa, on hoitoyhdistelmä mitä mahtavin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="color: #474646;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="color: #474646;">Heka oli myös tässä taannoin revetä liitoksistaan, kun se tajusi että pääsee vetämään altaaseen TÄYSIÄ lelun perässä. Se haukkui ja kauhoi vettä etutassullaan. Siitä näkyi se sama into, minkä olen nähnyt Hekasta joka kerta astuessani sen kanssa agilityssa radan lähtöalueelle.</span></div><p></p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-12072300608174037372021-03-12T01:30:00.007-08:002021-03-12T01:30:52.868-08:00Olipahan helmikuu<p style="text-align: justify;">Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että lähestulkoon koko helmikuu meni omalta osalta aikamoisessa sumussa ja piti ihan instagramin kautta päivittää oma mieli ajantasalle.</p><p style="text-align: justify;">Jyväskylään avautui vuoden vaihtuessa uusi, yksityinen koiraharrastuskeskus <b><a href="https://www.koiravalmennusmotivaatio.fi/">Koiravalmennus Motivaatio</a> </b>missä minä ja Syke käymme harjoittelemassa puolitetussa <b>koiratanssin</b> valmennusryhmässä joka toinen viikko. Jo ennen treenien alkamista kysyttiin, että kumpaa tyylisuuntausta olen ensi-sijaisesti miettinyt, htm:ää vai freestylea ja tätä asiaa pitkin muutama päivä pohdiskella ihan rauhassa. Hekan kanssa olen ollut vannoutunut freestyleharrastaja (vaikka senkin kanssa htm:ää toki tehtiin), mutta Sykkeen kanssa se fs on aina tuntunut joltain henkiseltä jumitukselta. Ei vaan syystä tai toisesta nappaa. Outoa. Asiaa mietittyäni päätin jättää freestylen taka-alalle ja lähteä tahkoamaan Sykkeen kanssa htm:ää. Siitä tyylisuuntauksesta jäi Hekan kanssa jotain hampaankoloon. Olen aika pitkälti koiraharrastajatyyppinä samanlainen kuin työntekijänäkin, että janoan haasteita, motivoidun uusien tavoitteiden asettamisesta ja nautin onnistumisista. </p><p style="text-align: justify;">Htm:ssä on vielä nähtävää ja koettavaa. Takana on tähän mennessä kahdet treenit (yksi kerta jäi välistä omien syiden vuoksi) ja Päivikiltä olemme nyt saaneet hyvät ohjeet miten lähteä työstämään eri positioita. Pieni koira tietysti aiheuttaa "pientä" jumppaamista ja menee hetki ennen kuin ohjaajan selkä täysin suoristuu, hiljaa hyvä kuitenkin tulee.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQeEmYnoQe_wkltWi2tCJVvhWwsSrKyBDVmRGE2CwCRp_r4AYR9UO4AbiHwFQq7tM0vOIjVW7b8SAnaSA-J0MvYD9p13tkum4BXIgNCWH3N6nps3Eljggsh6hyphenhyphen-pExdwu6KP77cpuJgww/s2048/sykepropalttoo002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1362" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQeEmYnoQe_wkltWi2tCJVvhWwsSrKyBDVmRGE2CwCRp_r4AYR9UO4AbiHwFQq7tM0vOIjVW7b8SAnaSA-J0MvYD9p13tkum4BXIgNCWH3N6nps3Eljggsh6hyphenhyphen-pExdwu6KP77cpuJgww/w400-h266/sykepropalttoo002.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Helmikuun lopussa koitti myös kauan odotettu irtiotto, <b>staycation</b> oman kotikaupungin hotellissa. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului häipyä kokonaan toiselle paikkakunnalle, mutta vallitsevan tilanteen takia päätin pidättäytyä matkustamisesta ja ihan yhtälailla sen irtioton voi tehdä myös oman kotipaikkakunnan sisällä. Itselläni se tärkein kriteeri oli päästä edes hetkeksi oman kodin seiniä karkuun, mitä tässä onkin tullut ahkerasti tuijoteltua jo vuoden verran. Tätä staycationia vietimme Jyväskylän <b><a href="https://www.sokoshotels.fi/fi/jyvaskyla/solo-sokos-hotel-paviljonki" target="_blank">Solo Sokos Hotel Pavijongissa</a> </b>ja täytyy kyllä sanoa, että tämä on koiranomistajalle mitä mahtavin kohde yöpyä sekä viettää aikaa. Jyväskylän satamareitti ja rantaraitti alkavat aivan vierestä ja myös Heka, että Syke nauttivat selvästi erilaisista lenkkimaastoista. Tilasin jopa aamupalan molempina aamuina suoraan huoneeseen, vain koska pystyin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ1-pJQw8BkWycfNO8ROXm5V09EMnj85o-CYtQMYqYaWpCEPr_VoxwvV5vqoFVwm-yhrBKFARnBLMsnteUYpk9ux0GzYnwE0Teob8Rue-SBzEq96Oo5sTz1OkwWYZ6VIvnMyFPF7vToOE/s960/hotellissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ1-pJQw8BkWycfNO8ROXm5V09EMnj85o-CYtQMYqYaWpCEPr_VoxwvV5vqoFVwm-yhrBKFARnBLMsnteUYpk9ux0GzYnwE0Teob8Rue-SBzEq96Oo5sTz1OkwWYZ6VIvnMyFPF7vToOE/w400-h300/hotellissa.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Hoopersia</b> harjoittelemista olemme jatkaneet innokkaasti ja pikkuhiljaa olen lisännyt treeneihin haasteellisuutta suunnanmuutoksilla sekä etäisyyksien kasvattamisella. Jos joku ei vielä tiennyt, olin maaliskuun alussa <b><a href="https://open.spotify.com/show/0GTd0BJ1TXhqbxuvvQiIWs?si=O6G1amXpTyCC0dKvqILNqQ&nd=1" target="_blank">Hot 'n' Dogin</a> </b>podcastissa vieraana puhumassa Hoopersista. Lämmin kiitos Saanalle vielä tätäkin kautta, että pyysit minut vieraakseksi. Toivottavasti kuuntelijoille jäi edes jonkinlainen peruskäsitys siitä mistä Hoopersissa oikein on kyse. Laitan suoran linkin jaksoon vielä tähän alle, jos sen haluaa käydä kuuntelemassa:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b><a href="https://open.spotify.com/episode/6DTb3mTObItFnwg8y8LNmA" target="_blank">K3J4 Hoopers</a></b><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Lataan melko ahkerasti meidän hooperstreenivideoita nykyään instagramiin, mutta pyrin laittamaan niitä myös youtuben puolelle ja tässä nähtäville meidän tämän viikkoinen treenivideo. Voisin vielä tähän samaan yhteyteen kertoa, että minut on valittu Sagin sääntöryhmän alaiseen Hoopers-työryhmään ja tästä alkaakin Hoopersin vallankumous Suomessa!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/A7k4ReZhlVw" width="320" youtube-src-id="A7k4ReZhlVw"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Ai niin. Ja käytiinhän me Sykkeen kanssa helmikuun alussa koejamassa koiravalmennus Motivaation keinonurmi agilityn epiksissä missä juostiin kaksi putkirallirataa. Minua kyllä varoiteltiin jo etukäteen, että koirat menee tuolla pohjalla lujaa mutta Sykehän sai kirjaimellisesti saippuaa jalkoihinsa. Oli tosi kivaa päästä tekemään agilitya, vaikka lajia itsessään en enää kovin suuresti kaipaa. Hoopers on vienyt meidät täysin mennessään.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-20819955961327418052021-02-05T03:53:00.003-08:002021-02-05T03:53:21.474-08:00"Älä vie vanhuuttani pois. Anna mun nauttia aika tää"<p style="text-align: justify;"> <i>Yhteistyössä: <a href="https://almavet.fi/" target="_blank">Eläinklinikka AlmaVet</a></i></p><p style="text-align: justify;"><i>"Onnekas on hän, joka on ansainnut vanhan koiran rakkauden..." </i></p><p style="text-align: justify;">Näin lukee eläinklinikka AlmaVetin omassa, vanhoille lemmikeille räätälöidyssä "tassunjälki sydämessä-" terveystarkastuksen kuvauksessa. Pitää muuten täysin paikkansa. Kirjoitan tätä blogitekstiä liikutuksen kyynel silmäkulmassa, sillä siinä esiintyy minun toinen puoliskoni, oikea käteni ja sieluntoverini. Koira, joka ei varmasti omasta mielestään ikinä kasva edes aikuiseksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3hueLS39C5b3-bl0hiY3xDBmRRP47znZ_FGmQbxwRmt2FT8F9xuCv4DdW7yY800v3_xnntqB8Iaf9qzLz8s0r_XoXHzk9ncm4h3GcfuzXBEH7L2Q43oVhPlceOGvZbIvnsXqXQYZU6-Y/s1859/heka-propalttoo1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1859" data-original-width="1328" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3hueLS39C5b3-bl0hiY3xDBmRRP47znZ_FGmQbxwRmt2FT8F9xuCv4DdW7yY800v3_xnntqB8Iaf9qzLz8s0r_XoXHzk9ncm4h3GcfuzXBEH7L2Q43oVhPlceOGvZbIvnsXqXQYZU6-Y/w458-h640/heka-propalttoo1.jpg" width="458" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Heka kuvattuna 23.1.2021</i></div><p style="text-align: justify;">Meistä jokainen, joka on omistanut tai omistaa parhaillaan vanhan koiran on miettinyt että voisiko ajan niiden kohdalla pysäyttää. Myös minä. Olenkin joskus heittänyt puoliksi vitsillä sekä puoliksi tosissani, että jos voittaisin lotossa, lähtisin kauko-itään Hekan karvatupsun kanssa ja kloonauttaisin sen. Yleisenä keski-ikänä viralliselle "seniorimääritelmälle" pidetään koirilla 8,5 vuotta, mutta tässä esiintyy paljon vaihtelevaisuuksia isojen ja pienten rotujen välillä. Esimerkkinä vaikkapa Tanskandogille 8,5 vuotta on jo pitkä ikä, toisin kuin vaikkapa kääpiövillakoiralle.</p><p style="text-align: justify;">Niin paljon kuin se kurkkua kuristaakin, tosiasia on se ettei Heka ole täällä minun kanssani ikuisesti ja se vanhenee päivä päivältä lisää. Heka täyttää huhtikuussa 13 vuotta. Se tekee ihmisen vuosissa 91. Ikäänsä nähden Heka on kuitenkin todella hyvässä kunnossa, askeleet on edelleen liidokkaat ja kevyet sekä liikkuminen vaivatonta. Välillä mietinkin, että miten uskomattoman tarkkaan ja kepeästi Heka hyppää vaikkapa sohvalle lelu suussa tai autoon omaan häkkiinsä. Silmissä on kuitenkin ilmiselvä vanhan koiran katse. Vaikka silmät ovat kirkkaat, niissä ei ole enää sitä nuoruuden terävyyttä. Siitä katseesta näkyy jollain maagisella tavalla vanhan koiran viisaus, ne ketkä ovat tämän katseen joskus kohdanneet, tietävät mistä puhun. Heka kulkee edelleen samat lenkit kuin mitä Syke ja varsinkin kesäisin mietin kumpi koirista on se vanhempi, kun Heka usein kiihdyttää vapaana ollessaan Sykkeen ohi. Ainoastaan ne rajuimmat ja nopeimmat rellestämiset ovat taakse jäänyttä elämää, sillä spondyloosi reagoi näihin äkkiliikkeisiin -ja käännöksiin. Hekallahan ei tosin omasta mielestään mitään vaivoja ole edelleenkään, varsinkaan nyt kun sillä on spondyloosin vuoksi jatkuva hermokipulääkitys.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_0nI91IFwUzF81NOCqwBs12UgHKD83vnKV1M4Z3qjlxStjTL3utshY7sfNXEtdPp94Obzk7cffZZ_wnYIf5jeStaO4VhLglV2Ck4_shHAIBF7OVDXj4VQL0q0Pzjvku2IqH10koIOzpU/s1731/heka-propalttoo6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1151" data-original-width="1731" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_0nI91IFwUzF81NOCqwBs12UgHKD83vnKV1M4Z3qjlxStjTL3utshY7sfNXEtdPp94Obzk7cffZZ_wnYIf5jeStaO4VhLglV2Ck4_shHAIBF7OVDXj4VQL0q0Pzjvku2IqH10koIOzpU/w400-h266/heka-propalttoo6.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Heka kuvattuna 30.1.2021</i></div><p style="text-align: justify;">Kun ikää koiralla tulee lisää mittariin, myös alttius erilaisille vaivoille ja sairastumisille lisääntyy. Jokainen tekee oman koiransa kohdalla omat ratkaisunsa asian suhteen, mutta kun minua viime syksynä kehotettiin miettimään kannattaako noinkin vanhaa koiraa vielä tutkia sekä hoitaa kun se alkaa jo muutenkin olemaan elämänsä ehtoopuolella, tunsin sekä surua että myös osittaista kiukkua. Surua siksi, että kommentti koski suuren osan elämästäni rinnalla kulkenutta, parasta ystävääni. Kiukkua siksi, että miten joku edes kehtaa tulla sanomaan noin. Miksi se vanha koira pitäisi jättää hoitamatta vain sillä verukkeella, että sillä nyt sattuu olemaan ikää ja kohta se kuolee kumminkin? Silloin se on täysin eri asia, jos vaivoja on jo siinä määrin eikä koiran elämänlaatu merkittävästi lääkityksestä ja mahdollisista tukihoidoista huolimatta parane. Mutta jos se vanha koira on muutoin hyvävointinen, se syö, juo, leikkii ja lenkkeilee mutta jokin terveyteen liittyvä vaiva x huonontaa sen elämänlaatua ja mikä voisi lääkityksellä olla helpotettavissa, tottakai se vaihtoehto kannattaa silloin kokeilla. Se ei silloin omasta mielestäni ole mitään "tekohengitystä" tai "omistajan oman olon helpottamista", vaan sen vanhan koiran huomioimista jotta se saisi viettää vanhuuden päivätkin hyvin ja kivuttomasti. </p><p style="text-align: justify;">Hekalla on ollut spondyloosin vuoksi käytössä jatkuva hermokipulääkitys marraskuun alusta lähtien ja vaikka se liikkuikin sekä oli aktiivinen ennen lääkitystä, olen huomannut sen voinnin menevän entistä parempaan suuntaan. Toki Hekan selkää tukihoidetaan lääkityksen ohella myös laserilla ja faskiamanipulaatiolla sekä lämminvesiuinneilla, mutta kaikkien näiden hoitojen yhteisvaikutus on uskomaton enkä millään muotoa koe sitä "kärsimysten" pitkittämiseksi. Mutta kuten sanoin, jokainen toimii kuten itse parhaaksi näkee. Kuitenkin jos lääkityksellä sille koiralle saadaan hyvä elämä myös vanhuudenpäiville ilman ihmeellisempiä sivuvaikutuksia, eikö sen pitäisi olla silloin ok? Itse koen asian niin, että ne yhteiset kilometrit ja koko matka muutenkin ovat olleet kultaakin kalliimpia ja se uskollinen, rinnalla kulkeva ystävä ansaitsee viettää eläkepäiviään niin hyvin kuin vaan mahdollista. Eikö niin? Ihan yhtä lailla näen tärkeänä sen saattamisen viimeiselle matkalle, sitten kun sen aika joskus (toivottavasti) vasta vuosien päästä koittaa...</p><p style="text-align: justify;">Annetaan vanhojen koirienkin nauttia siitä ajasta, yhdessä. Kuunnellaan ja ollaan läsnä.</p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-69153211990867651652021-02-01T05:56:00.006-08:002021-02-01T13:29:08.108-08:00Blogin tulevaisuus kera tammikuun kuulumisten<div style="text-align: justify;">Heti ensimmäiseksi "muutama" sananen <b>blogin tulevaisuudesta.</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olen miettinyt tämän blogin kohtaloa, että mitä sen kanssa teen. Jotenkin tuntuu, että se kaikista kuumin blogibuumien aika on jo ohi mutta kyllä niitä edelleen käytetään aktiivisesti esim. yrityksissä asiantuntijapostauksia varten. Aloitin bloggaamisen aikoinaan ensimmäisten joukossa, joten koen ikään kuin kasvaneeni tämän blogin sen kehittymisen mukana. Tuntuisi jotenkin kurjalta heittää lähes 14 vuoden hyvä työ hukkaan, sillä täältähän se minun vaikuttajaura on aikoinaan lähtenyt liikkeelle. Lisäksi täällä on paljon postauksia joita haetaan jopa vuosienkin takaa ja melko usein myös instagramissa kun joku lähestyy minua yksityisviestillä, hän kertoo löytäneensä blogini.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhBgiTtt7tEhx-vg5AdybGqb7VijN-wQo65JVtLzK7Cmb6UFI0dkxhv8nkwIZ0j7uun0uLnn-XdBOP4Z2dWdVmydaI67-x6brzIC3lD2W14cI-sVRpE7BIb1ONDlFZoGEOhAZSVvyVyUY/s2015/heka_syke_pakkanen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1612" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhBgiTtt7tEhx-vg5AdybGqb7VijN-wQo65JVtLzK7Cmb6UFI0dkxhv8nkwIZ0j7uun0uLnn-XdBOP4Z2dWdVmydaI67-x6brzIC3lD2W14cI-sVRpE7BIb1ONDlFZoGEOhAZSVvyVyUY/w512-h640/heka_syke_pakkanen.jpg" width="512" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Olenkin päättänyt jatkaa bloggaamista, ainakin toistaiseksi mutta päivitystahti tulee olemaan varmasti väljempi. Eihän siinä varsinaisesti ole mitään oikeaa ja väärää sinällään päivittääkö kerran vai kahdesti viikossa tai vaikka joka toinen viikko. Välillä on ajanjaksoja jolloin asiaa on enemmän ja hetkittäin on sitten hiljaisempaa. En kuitenkaan koe blogiin kirjoittamista enää ns. pakkopullana kuin mitä vaikkapa vuoden vaihtuessa, päinvastoin. Tämä on minulle myös loistava paikka purkaa omia ajatuksiani, fiiliksiäni sekä arkeani Hekan ja Sykkeen kanssa päiväkirjamaisella tyylillä. Nykään ja edelleen, se kaikista aktiivisin kanava meillä on instagram mutta kuten olen jo aiemmin todennut, kaikki meidän seuraajat eivät sitä käytä ja haluan tarjota jokaiselle mahdollisuuden olla meidän menossa mukana. Näin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yksi "uudistus" minkä ajattelin nyt samantien laittaa käytäntöön, on kokeilla aina kuukauden vaihtuessa tämmöistä kuluneen kuukauden <b>yhteiskuulumispostausta.</b> Käytännössä kertoilen tiivistetysti mitä meille kuuluu, tapahtuiko mitään erityistä tai onko jotain spesiaalia tulossa yms. No tuskin mitään kovin ultimaattisen spesiaalia on lähiaikoina odotettavissa, sillä kirjasin juuri koiraharrastajan vuosikalenteriin mietemerkinnän <i>"korona, ota tost!"</i> ja keskisormi perään. Kuten moni on jo varmaan median uutisoinnista huomannut, meidän kotikaupunki nousi hetkessä otsikoihin ja tautitilanne räjähti täällä kirjaimellisesti käsiin. Sen enempää en halua asiaa puida saatika ottaa siihen kantaan, mutta kyllä se pistää harmittamaan kun toisten huolimattomuudesta joutuvat nyt kaikki maksamaan. No, ehkä tästä nyt sitten opitaan kantapään kautta. Olin juuri päässyt vauhtiin <b>oman agilityryhmäni kouluttamisessa, </b>kunnes Jyväskylän kaupunki joutui ottamaan pahentuneen tilanteen vuoksi koviakin rajoituskeinoja käyttöön ja yksi niistä vaikuttaa myös meidän seuran ryhmätoimintaan = ohjatut ryhmät keskeytetään kahdeksi viikoksi. Kuitenkin meidän halli pysyy tilanteesta huolimatta auki ja siellä saa tietyin rajoituksin käydä omatoimisesti harjoittelemassa. Itsellänihän tämä ei sinällään maata mullista, sillä treenaan pääosin itsekseni enkä ole omistanut ryhmäpaikkaa kohta lähes vuoteen. Sen sijaan minua harmittaa juuri kouluttamani ryhmän puolesta. Kaksi viikkoa on todella lyhyt aika, mutta pahoin pelkään että ei se siihen kahteen viikkoon tule jäämään. Nyt täytyykin suunnitella ryhmäläisille sellaisia treenejä, mitä he pystyvät omatoimisesti käydä hallilla niitä tekemässä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Hoopersrintamalle </b>kuuluu erittäin hyvää. Käymme vähintään kerran viikossa hallilla harjoittelemassa, mutta ko.laji on helppo siirtää tarvittaessa vaikka ulos koska esteet on kevyitä ja menevät helposti auton takaluukkuun. Viime viikolla esittelin Sykkeelle yhden Hoopersin este-elementeistä, portin, mitä se ei ole vielä tähän mennessä nähnyt. Ensin toki harjoiteltiin sitä yksittäisenä elementtinä, mutta aika nopeasti sen sai siirrettyä osaksi kokonaisuutta. Sykettä ei tunnu haittaavan kiertääkö se tynnyreitä vai portteja. Lämmin kiitos esteiden käytön mahdollistamisesta kuuluu jälleen (#mimminmessissä) Sailalle, jonka käsialaa myös videolla näkyvä portti on.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/tvDyCJ4rOvQ" width="320" youtube-src-id="tvDyCJ4rOvQ"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Heka</b> sen sijaan säikäytti puolessa välissä tammikuuta vaihteeksi taas ihan kunnolla ollessani äidilläni hoidossa Sykkeen hooperstreenien ajan. Kun menin hakemaan sitä, Heka tuli innostuksissaan huonosti sohvalta alas, jolloin takajalat levisivät alta ja oikea jalka jäi tämän seurauksena vähän huonosti rungon alle. Päivän ja kahden jälkeen näytti ettei mitään pahempaa tapahtunut, mutta kolmantena päivänä koko koira oli kiero kuin katkarapu, selvästi kipeä eikä ruokakaan tahtonut maistua. Hälytyskellot alkoivat soida ja Hekalle järjestyikin jo samalle viikolle aika <b>Tarjan faskiamanipulaatioon Aquabarksille. </b>Olisin ehdottomasti vienyt sen saamaan ensiapua AlmaVetille, mutta siellä on laserlaitteen kanssa pientä krenkkaa ja näin ollen piti itse yrittää lievittää koiran oloa käsittelyyn saakka ja tähän sainkin meidän eläinlääkäriltä, Suvilta, todella hyvät ohjeet.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhukbmECTFGOuIPv1X3sJ7l7jd_orWY1Dr_K0KQ6Ywdy3Pe5R8SbIdeVTUEajvLkwQ-rKvWiriyv90c1OF6srwydCA_np-J47dJN1l4-vp2oiMlm2qs3snLJBHuGUxjQoLXP_m4cIr95e4/s2015/heka_tammikuu_k%25C3%25A4sittely.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1511" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhukbmECTFGOuIPv1X3sJ7l7jd_orWY1Dr_K0KQ6Ywdy3Pe5R8SbIdeVTUEajvLkwQ-rKvWiriyv90c1OF6srwydCA_np-J47dJN1l4-vp2oiMlm2qs3snLJBHuGUxjQoLXP_m4cIr95e4/w480-h640/heka_tammikuu_k%25C3%25A4sittely.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Olihan siinä tekemistä, liiaksikin ja Tarja käsitteli Hekaa lähes 1½ tuntia. Ihan tarkkaan en muista mitä kaikkea Hekasta löytyi, mutta kaikenlaista ja itse keskityin aikalailla seuraamaan koiran tunnetilaa hoidon aikana. Käsittelyn päätyttyä autoon hoippui kuin humalassa oleva koira ja koko loppupäivän Heka vetikin antaumuksella hirsiä. Millä ihmeellä tämän tyypin päähän saisi iskostettua, ettei kroppa enää pysy mielen vauhdissa joka vie sitä tuollaisissa parkourliikkeissä ihan 6-0?!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän jälkeen Heka on kuitenkin voinut hyvin ja olen saanut estettyä pahimmat voltit ja nykäisyt. Hekan siis annetaan liikkua ja mennä kuten tähänkin asti, mutta nämä tämmöiset äkkiliikkeet sekä nytkähdykset ollaan karsittu olemattomiin. On muuten helpommin sanottu kuin tehty.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-19002107574859315672021-01-20T07:12:00.001-08:002021-01-20T07:12:05.616-08:00Uusi aluevaltaus - Hoopers<p style="text-align: justify;">Kuten jo edellisessä postauksessa valotin, Suomeen on pikkuhiljaa tehnyt tuloaan hauska uutuslaji. Nimittäin <b>Hoopers.</b></p><p style="text-align: justify;">Osallistuin 1½ viikkoa sitten Noora Suurnäkki-Voglerin luennoimaan webinaariin, missä sain ko.lajista sen säännöistä ja suoritustavoista -sekä tyyleistä todella kattavan infon. Noora itse asuu Sveitsissä, missä Hoopersilla on jo todella vahva jalansija ja hän onkin kouluttautunut lajin valmentajaksi.</p><p style="text-align: justify;">Hoopersista lyhyesti:<br /><i>Lajin treenifilosofia perustuu positiiviselle vahvistamiselle, koiran kuuntelu -ja ajattelutaitojen opettamiselle ja sille, että koira pystyy suorittamaan radan mahdollisimman turvallisesti sekä vähällä fyysisellä kuormituksella. Hoopers sopiikin mm.agilitysta eläköityneille ja sellaisille koirille, joille hyppääminen ja/tai tiukat käännökset eivät ole mahdollisia terveydellisistä tai rakenteellisista syistä. Koira suorittaa rataa juosten vanteiden = hooppien ja lyhyiden putkien läpi sekä kiertämällä tynnyreitä ja portteja. Perustana on vahva kauko-osaaminen ja auttaa navigoimaan koira radasta läpi suullisilla vihjeillä ohjaajan seisoessa paikallaan."</i></p><p style="text-align: justify;">Hoopersin isäntämaa on Yhdysvallat, mutta sieltä se on lähtenyt leviämään maailmalle ja eri maissa näkyykin eroavaisuuksia mm.ohjaustyyleissä ja rataprofiileissa. Se mihin suuntaan laji Suomessa lähtee kehittymään, siihen me pystmme nyt ns. <i>"etuoikeutettuina" </i>vaikuttamaan ja itse olenkin lähtenyt suosimaan opetuksessa Sveitsin mallia = ohjaaja ei juokse radalla koiran kanssa, vaan suullisilla käskyillä ohjaa koiraa radan läpi pysymällä paikallaan tietyn kokoisella alueella. Hoopers noudattaakin pitkälti juuri sitä samaa treenifilosofiaa, mihin olen Sykkeen kanssa agilityssa koko ajan pyrkinyt. Siksi tämä tuntui heti omalta jutulta paitsi minulle, niin myös Sykkeelle. </p><p style="text-align: justify;">Neiti osoittikin suurta lahjakkuutta hoopersia kohtaan jo ensimmäisellä treenikerralla.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/3yIt7WBqLzc" width="320" youtube-src-id="3yIt7WBqLzc"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Meillä onkin ollut mitä mainion mahdollisuus treenata hoopersia, sillä seurakaverini Saila (#mimminmessissä), on myös hurahtanut tähän lajiin. Hän on tuonut omat treenivälineensä hallille joita mekin olemme saaneet käyttää. Hoopers ei kuitenkaan rahallisesti vaadi suuria investointeja, joten viime viikonloppuna sisällytin kauppakierrokseen myös käynnin rautakaupassa josta hain vieteritynnyreitä sekä keltaista huomioteippiä. Perusteita ja fokusointiharjoituksia kun pystyy tekemään mitä erilaisin variaatioin niiden avulla. Hooppeja olisi tarkoitus myös laittaa tilauksen tuolta tuolta hieman alempaa Euroopasta, mutta siihen menee vielä hetki kunhan ensin vähän tutkailen asiaa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Viime sunnuntaina kokoonnuttiin Hoopersia jo tehneiden ja siitä kiinnostuneiden kesken hallille tekemään erilaisia harjoituksia. Tässä Sykkeen tyylinäyte.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/XuvOhYTJA_E" width="320" youtube-src-id="XuvOhYTJA_E"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">On varmasti aivan ilmiselvää, että Syke on myynyt sielunsa ja sydämensä tälle lajille - kuten myös minä. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä on tullut jopa agilitya tärkeämpi harrastus meille. Olemme saaneet treenivinkkejä miten lähteä kehittymään ja mitä kannattaisi vielä vahvistaa. Ja koska en halua mennä sieltä mistä tie on helpoin, pysyn päätöksessäni jatkaa Sveitsin tyylillä. Tämä kehittää paitsi koiran taitotasoa, niin myös haastaa minua itseäni kouluttajana.</div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-75052506658701618412021-01-09T14:47:00.000-08:002021-01-09T14:47:15.600-08:00Älä tule paha vuosi - tule hyvä vuosi<p style="text-align: justify;">Minulla on vain yksi ja ainoa tavoite vuodelle 2021. Se on tavoite olla lupaamatta mitään. Yksinkertaisesti siksi, että elämme tällä hetkellä (ties kuinka pitkään) epävarmoja aikoja ja mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarmuus. Mutta kyllä tämä jatkuva epävarmuudessa eläminen on kuluttavaa itse kullekin ja meistä jokainen varmasti toivoo, että saisimme tänä vuonna edes jonkinlaisen palan normaalia elämää takaisin. Toivossa on hyvä elää.</p><p style="text-align: justify;">Tämän postauksen upeampaakin upeammat kuvat on ottanut äärettömän taitava <b>Hanna Lehmusvuori - <a href="https://hannalehmusvuori.kuvat.fi/Esittely/" target="_blank">Hanna Lehmusvuori Photos</a></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVt_-PMgayDauUdolzPyFzFQFA_oIAjG_8dl8F575TIG3ix-Wg_-VG_seKIcQDcAb892BrefGe1rSkqmEm0Fn6wh2RRpMiX0qIDlJV0jRSAjMnDxDUrts-ppb4JDmHfhCeYhpXExgx1M0/s2048/IMG_3525-Edit-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVt_-PMgayDauUdolzPyFzFQFA_oIAjG_8dl8F575TIG3ix-Wg_-VG_seKIcQDcAb892BrefGe1rSkqmEm0Fn6wh2RRpMiX0qIDlJV0jRSAjMnDxDUrts-ppb4JDmHfhCeYhpXExgx1M0/w400-h267/IMG_3525-Edit-2.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Epävarmasta tilanteesta huolimatta olen kuitenkin onnistunut tekemään joitakin suunnitelmia mm.treenien suhteen. Jatkamme <b>agilitya </b>Sykkeen kanssa, aavistuksen kevennetymmin ja tarkoituksena olisi käydä ainakin oman seuran kisoissa kisaamassa jos/kun se nimeltä mainitsematon tauti ei kilpailutoimintaa pysäytä. Mikäli snooker/gambler-kisoja jossain päin järjestetään, niihin olisi myös hienoa päästä osallistumaan. Nyt kuitenkin Suomeen on tehnyt tuloaan hauska uutuuslaji, josta joulupyhinä innostuin ja huomenna osallistunkin lajin webinaariin. Kyseessä on <b>Hoopers. </b>Ko.laji on kehitetty esim.agilitysta eläköityneille koirille tai sellaisille koirille, joille hyppääminen sekä tiukat käännökset eivät ole suositeltavia esim.terveydellisistä syistä. Kun näin hoopersia ensimmäisen kerran, tiesin heti että tätä jos jotain, Syke tulee taatusti rakastamaan. Siinä saa juosta ja irrota eikä Sykkeen mielestä maailmassa ole mitään yhtä siistiä kuin juosta. Kirjoittelen jossakin vaiheessa tästä lajista lisää, kunhan itse pääsen siihen tarpeeksi sisälle. Ensimmäiset treenitkin on jo buukattu kalenteriin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Tavoitteellisempaa agilitya olisi tarkoitus päästä jatkamaan ennemmän <b>Violan </b>kanssa, jahka koira on ensin käynyt luustokuvissa. Allekirjoittanut puolestaan <b>kouluttaa kevätkauden ajan JATilla omaa agilityryhmää,</b> jossa pääpaino on laittaa koirat ajattelemaan agilitya.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie08F6xIwFzeMLI9PX0q5zJ9P0UCfQnHCcopETua0Jwm9hVvSI_ld9LlWSkplUMUOpYtWoded59smNcir1MBUPmT106DbnvmxNzCKLPLJm10YHh2W25ZYRaNAhSDEf94dbdiflNQ071xQ/s2048/IMG_3579-2+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie08F6xIwFzeMLI9PX0q5zJ9P0UCfQnHCcopETua0Jwm9hVvSI_ld9LlWSkplUMUOpYtWoded59smNcir1MBUPmT106DbnvmxNzCKLPLJm10YHh2W25ZYRaNAhSDEf94dbdiflNQ071xQ/w400-h266/IMG_3579-2+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Koiratanssirintamallakin </b>tulee tapahtumaan, sillä Jyväskylään avautuu helmikuussa <b><a href="https://www.koiravalmennusmotivaatio.fi/" target="_blank">Koiravalmennus Motivaatio,</a> </b>minne saimme Sykkeen kanssa puolitetun koiratanssin valmennusryhmäpaikan. Jospa nyt saisimme lisäpotkua takapuolille tämän lajinkin suhteen. Treeneissä tulemme käymään joka toinen viikko ja muutoin sitten käydään kotihallin vapaavuorolla treenaamassa näiden viikkojen väleissä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAc4gvr7w2Gz81w7K6DGwc2PTjdCwBwSXzrONUtdsk02rRYDX7nt-o3xlRtME3m7CuRJg8iX0g9_5tL43FtXgd9zV18mMVXjzVHzLf3DSy8P3qAkhgvKd0zODO85PoH54705HkZywn2-I/s2048/IMG_3562-Edit-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAc4gvr7w2Gz81w7K6DGwc2PTjdCwBwSXzrONUtdsk02rRYDX7nt-o3xlRtME3m7CuRJg8iX0g9_5tL43FtXgd9zV18mMVXjzVHzLf3DSy8P3qAkhgvKd0zODO85PoH54705HkZywn2-I/w400-h266/IMG_3562-Edit-2.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Entäpä sitten arvoisensa vanha herra? <b>Heka</b> saa jatkaa leppoisia eläkepäiviään, mutta tulee kuitenkin olemaan minun ja Sykkeen mukana reissuissa henkisenä tukena sekä tsempparina. Löysimme viime vuonna Hekalle parhaiten toimivat hoitomuodot (faskiamanipulaatio, klinikan terapialaser sekä uinnit lämminvesialtaassa) ja näillä on ollut kipulääkityksen kanssa parhain mahdollinen hoitotulos joka pitää spondyloosin kurissa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b>Sykkeen</b> polvien tilannetta seuraillaan, koira on täysin oireeton ja kivuton. Mikäli koiran olemuksessa tai voinnissa tapahtuu jotain suuntaan tai toiseen, sitten toimitaan. Sykkeen suurin valtti on se, että sillä on takajaloissa mahdottoman hyvät lihakset ja ne nimenomaan pitävät sen polvet stabiileina eivätkä ne pääse falskaamaan. Syke tulee myös hyödyntämään samoja hoitomuotoja kuin Heka ja se saa tukihoitona erittäin tehokkaaksi todettua Nutrolinin <b><a href="https://www.nutrolin.fi/tuote/nutrolin-hip-joint/">Hip & Joint-yhdistelmävalmistetta.</a> </b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b><br /></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Tulemme varmasti tänäkin vuonna viettämään paljon aikaa mökillä ja mikäli tilanne sen sallii, ajatuksena olisi harrastaa enemmän kotimaan matkailua turvallisuus huomioiden sekä tällä tavalla tukea maamme yrittäjiä. Vaikka aluksi pelkäsin tämän tekstin kirjoittamista, sainkin yllättävän hyvin kerrottua mitä ajattelen edessä olevasta vuodesta. </div>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-67443501343842041052021-01-01T14:18:00.007-08:002021-01-01T14:42:28.578-08:00Sanoinkuvaamattoman p***a vuosi<p style="text-align: justify;">Tuntui suoraan sanottuna siltä kuin olisi veistä kääntänyt haavassa katsoessani vuosi sitten julkaisemaani blogitekstiä. Olin nimikoinut sen samalla otsikolla kuin nytkin, paitsi että siinä luki silloin upea. Vuosi 2020 oli kaikkea muuta kuin upea. Se oli hirveä, ihan p***a. En edes halua käydä sitä läpi, vaikka se perinteisiini onkin useamman vuoden ajan kuulunut. Vuotta 2020 ei todellakaan tule ikävä, päinvastoin. Jos jostain olen tällä hetkellä iloinen niin siitä, että se on nyt ohi. Veikkaan, että suurin osa on kanssani tuon jälkimmäisen lauseen osalta melko lailla samaa mieltä. Enkä edes millään tavalla aio pyydellä anteeksi ronskia kielenkäyttöäni, valitettavasti viime vuodesta jäi käteen enemmän negatiivisia kuin positiivisia asioita. Karu fakta, mutta näin se vaan nyt on.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq8jN1D1JqJspdxuQjwixJeL1IcY1ch-PxZ7Pul8QrAfZ5U7tdfCbR1fSWYDwArNkpbhWCDN2hAJ3AMq1uJNI2izEcZnZNQFb7xl8w7070L5M_dswlozqKAct8GT7S4r3o5DVu5INurwI/s2015/heka_syke_yhteiskuva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1511" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq8jN1D1JqJspdxuQjwixJeL1IcY1ch-PxZ7Pul8QrAfZ5U7tdfCbR1fSWYDwArNkpbhWCDN2hAJ3AMq1uJNI2izEcZnZNQFb7xl8w7070L5M_dswlozqKAct8GT7S4r3o5DVu5INurwI/w480-h640/heka_syke_yhteiskuva.jpg" width="480" /></a></div><p style="text-align: justify;">Jos nyt kuitenkin yrittäisin muistella niitä positiivisiakin asioita, ne ovat kuitenkin sellaisia mitkä auttoivat minua suuresti selviytymään vaikeasta vuodesta.</p><p style="text-align: justify;"><b>Syke </b>sai polvistaan huomattavasti parempia uutisia ja pystyimme palaamaan agilityn pariin, kevennetysti. Sekin oli minulle itselleni todellinen lottovoitto, parempi kuin ei mitään. Joulukuussa teimme comebackin kisaradoille ja osallistuimme oman seuramme seuramestiksiin. Syke voitti oman kokoluokkansa femmalla ajassa 44,05 s (-6,95 s.) </p><p style="text-align: justify;">Ilman tuota vitosta Syke olisi sijoittunut seuramestaruudessa sijalle 2. Tärkeämpää oli se, että sain palata radoille yhdessä parhaan punaisen kanssa ja siitä iloitsivat itseni lisäksi myös monet muut. Se merkitsee minulle todella paljon enemmän kuin yksikään nolla tai palkintosija.</p><p style="text-align: justify;">Vaikka tavoitteellinen harrastaminen Sykkeen kanssa ehkä jäikin, sain mitä upeimman mahdollisuuden tätä varten kun lainakoiraksi hyppäsi aivan ihana papillon <b>Viola.</b></p><p style="text-align: justify;"><b>Hekalle </b>päädyttiin lopulta aloittamaan hermokipulääkitys spondyloosin vuoksi. Tuli todettua hieman ikävämpien tapahtumaketjujen kautta, etteivät pelkät tukihoidot enää riitä pitämään selkää riittävän hyvässä kunnossa. Lääkityksen ansiosta Heka onkin muuttunut kuin villivarsaksi ja vaikka alkuun pelkäsinkin miten sen suolisto mahdolliseen lääkkeeseen reagoi, Suvi osasi valita Hekalle parhaiten sopivan lääkkeen ja se on osoittaunutkin todella hyväksi. Löysin myös molemmille koirilleni mitä parhaimman hoitomuodon - faskiamanipulaation ja loppuvuodesta lämminvesiallasuinnin.</p><p style="text-align: justify;">Sykkeen kasvattajalle, Jaanalle, syntyi peräti kaksi pentuetta ja minulla oli suuri ilo sekä kunnia keksiä näille ihanuuksille viralliset nimet ja testailla millaisia tyyppejä he ovat.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgntlz2399F5UD3SmE0qAWX3fTdOEd4tYY4aKYvQy9xhE6Oe1QqFuMfnojKsyCyvs6lRO5HJZXo_SZqf_BBRHYOz25-r9NYeUh_J34sY_QYfxuFBQT2_U8zKzk7M2-xDyn5nniTMMEFTC8/s2015/pennut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1555" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgntlz2399F5UD3SmE0qAWX3fTdOEd4tYY4aKYvQy9xhE6Oe1QqFuMfnojKsyCyvs6lRO5HJZXo_SZqf_BBRHYOz25-r9NYeUh_J34sY_QYfxuFBQT2_U8zKzk7M2-xDyn5nniTMMEFTC8/w494-h640/pennut.jpg" width="494" /></a></div><p style="text-align: justify;">Teimme vuoden mittaan muutamia reissuja, poikkeukselliset olosuhteet ja turvalliset toimet kuitenkin huomioiden. Heinäkuussa pidimme miniloman Helsingissä ja päästiin tapaamaan historian ensimmäinen SporttiRakkitiimi tiimitapaamisen merkeissä. Lisäksi kävimme isäni luonta Mäntässä ja joulukuussa meillä olikin pitkästä aikaa tv-kuvaukset edessä. Syke teki revanssin ja palasi takaisin Ennätystehtaalle, jakson tulette näkemään jossain vaiheessa ensi vuoden puolella tutulla fox-kanavalla. Vietimme keväällä, kesällä ja syksyllä todella paljon aikaa myös mökillämme Muuramessa. Nämä lyhyet irtiotot arjesta, pois kotoa, olivat itselleni mittaamattoman arvokkaita kun koti on ollut maaliskuusta lähtien sekä vapaa-ajan vietto, -että työpaikka.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjenqfMMwhpFKK-_SzC9BbmRPa5xAPhxBMLBBD3deoeNhsHG70p6_tqOPPH2mgQ5B3LoS14F10DSBtIa6FD19F2OGr59OES6GuBQCKzC1y6U0UDmulFk_-Hx-Xxo4FK_JFFh_msjtwo2MI/s907/sporttirakkitiimi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="491" data-original-width="907" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjenqfMMwhpFKK-_SzC9BbmRPa5xAPhxBMLBBD3deoeNhsHG70p6_tqOPPH2mgQ5B3LoS14F10DSBtIa6FD19F2OGr59OES6GuBQCKzC1y6U0UDmulFk_-Hx-Xxo4FK_JFFh_msjtwo2MI/w400-h216/sporttirakkitiimi.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpinä ovat meidän kultaakin kalliimmat <b>yhteistyökumppanit ja SporttiRakki.</b></p><p style="text-align: justify;">Vaikka elämä heitteli ja kaatoi jääkylmää vettä niskaan ämpärikaupalla, yhteistyökumppanaidemme ja SporttiRakin ansiosta sain kokea olevani edelleen merkityksellinen. Sain ja saan tästäkin eteenpäin tehdä asioita, mikä on intohimoni ja kutsumukseni.</p><p style="text-align: justify;">Parasta tällä hetkellä on se, että vuosi 2020 on mennyttä. Tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan mitä odotan tulevalta ja mitä suunnitelmia meillä on. Tässä en halua niitä käydä läpi.</p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-10780136988433334112020-12-17T13:01:00.006-08:002020-12-17T13:01:59.080-08:00Testissä: Mushin kananamit<p><i>Yhteistyössä: <a href="https://www.rahula.fi/" target="_blank">Rahula Jyväskylä</a></i></p><p style="text-align: justify;">Saimme jo syksyllä Rahulalta testattavaksi Mushin kuivattuja kananameja. Onpahan ainakin ollut perusteellisen paljon aikaa kokeilla näitä. Todellisuudessa syyt siihen miksi tämä postaus on venynyt ja venynyt, ovat johtuneet oman terveydentilan heittelystä. Mutta nyt itse asiaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4jReFIxH4TFj7hWoNkLOIq8L8S1Aqg4dGK54vLDrDKAMA9hXXVRRdhO7Msi-WZVXlDiDHFaH8XyfRMqtnCg38EdsKCyLPXdpuQAfpNG8WHrqPSILTEhOkgUjtaupNB-XhyphenhyphenlJvqnSL7tI/s960/mush01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4jReFIxH4TFj7hWoNkLOIq8L8S1Aqg4dGK54vLDrDKAMA9hXXVRRdhO7Msi-WZVXlDiDHFaH8XyfRMqtnCg38EdsKCyLPXdpuQAfpNG8WHrqPSILTEhOkgUjtaupNB-XhyphenhyphenlJvqnSL7tI/w400-h300/mush01.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Nämä Mushin kananamit ovat 100% kotimaisia ja lisäaineettomia, kuivatusta kananlihasta valmistettuja, kolikon mallisia herkkuja jotka saa todella kätevästi pienemmiksi ihan sormin murentamalla. Niihin ei ole lisätty myöskään minkäänlaisia homeenesto -tai säilöntäaineita. Tuote on 100% sitä itseään, ilman mitään ylimääräistä. Ja hei, nämähän sopivat koirien lisäksi mainiosti myös kissoille!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGX3d7yoHMwlFmjMbyuzRGSlWX276YcCeJLeMruY-dzdVZhTA3j_QOV2_T_AD933iQkOkkGdXpAEkIl_oR6qz1cporU7u3DduOdzffQxIE9xbZU750JcUoCWyEa4tLbX_1cTyDXcAWgM0/s960/mush02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGX3d7yoHMwlFmjMbyuzRGSlWX276YcCeJLeMruY-dzdVZhTA3j_QOV2_T_AD933iQkOkkGdXpAEkIl_oR6qz1cporU7u3DduOdzffQxIE9xbZU750JcUoCWyEa4tLbX_1cTyDXcAWgM0/w400-h300/mush02.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Käytin näitä nameja pääasiassa lenkkinameina. Tykkään pitää taskussa varmuuden vuoksi jotain millä palkata kumpaakin koiraa, jos tuleekin vaikka ahdas väylä kuljettavaksi tai teen luoksetuloharjoituksia. Namit eivät sotkeneet taskuja mikä olikin positiivinen yllätys, vaikka niissä onkin melko korkea rasvaprosentti: 39,3%. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdRg7x2pCwCHE1ABElagDV8XGLcGJyBh5wvubCp61FiiHiTnzRWsAf-aMLPoW-3ABbf2l90D5QYI9tVMGZByYMUXfoElfRBB7QtddNLj9ThkVivffwTk2RSaobLjZHYdf81hDFuGd1syw/s960/mush03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdRg7x2pCwCHE1ABElagDV8XGLcGJyBh5wvubCp61FiiHiTnzRWsAf-aMLPoW-3ABbf2l90D5QYI9tVMGZByYMUXfoElfRBB7QtddNLj9ThkVivffwTk2RSaobLjZHYdf81hDFuGd1syw/w480-h640/mush03.jpg" width="480" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Vaikka tuote onkin täysin kotimainen ja ehtaa kanaa, tuotteen korkea rasvaprosentti aiheutti Hekalle pienimuotoista närästysoireilua mikä kyllä sinällään harmitti, koska Hekan namivalikoima on muutenkin aika rajallinen. Se sietää proteiininlähteistä parhaiten kanaa ja kalkkunaa, joten tämähän olisi ollut sille mitä mainion herkku ilman tuota rasvan määrää. Tämä kannattaakin huomioida koirien kohdalla, joilla on taipumusta reagoida rasvaisiin herkkuihin. Syke sen sijaan ei pistänyt lainkaan pahakseen, että pussin sisältö jäi sen syötäväksi.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Kiitos Rahulalle kuluneesta vuodesta, nyt on aika jatkaa uusia tuulahduksia kohti.Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3849282111050551683.post-83802757575627809572020-11-23T01:09:00.001-08:002020-11-23T01:43:44.777-08:00Kaksi vuotta kastraatiosta - mikä on muuttunut ja kenellä?<p style="text-align: justify;"><i>Yhteistyössä: <a href="https://almavet.fi/" target="_blank"><b>Eläinklinikka AlmaVet</b></a></i></p><p style="text-align: justify;">Oli vuoden 2018 marraskuu ja olin varannut Hekalle ajan AlmaVetiin vanhoille lemmikeille räätälöityyn, kattavaan terveystarkastukseen. Heka oli tuolloin 10½-vuotias ja koko siihen astisen elämänsä se oli kantanut jalkovälissään kahta pientä kulkusta. Tarkastuksessa kävi ilmi, että toisessa noista kulkusista tuntui epäsymmetrinen muutos. Vaikka tuo muutos oli varsin pieni ja ennättänyt olla koirassa ehkä kuukauden tai korkeintaan kaksi, Hekalle suositeltiin kastraatiota. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhISqtLXB9KplqJmUqDMEM9vk8JSBbPyDAWzuWsR7wDwj0JdhomOMZDM__yxJPzHCj5pUY2Q9Wh1I3gB3BTmFf6t2EXHZqCdh1OTkc8LxOGNK9nxE_WVQn2NGsj_ZDugBWF6DAMFg8bN3U/s2048/Heka_syys02.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1362" data-original-width="2048" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhISqtLXB9KplqJmUqDMEM9vk8JSBbPyDAWzuWsR7wDwj0JdhomOMZDM__yxJPzHCj5pUY2Q9Wh1I3gB3BTmFf6t2EXHZqCdh1OTkc8LxOGNK9nxE_WVQn2NGsj_ZDugBWF6DAMFg8bN3U/w400-h266/Heka_syys02.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Silloin kävi toteen tämän omistajan, ei nyt ehkä pahin, mutta aika ikävä pelko. Minä kun myönnän olleeni ja olen ehkä vieläkin pienesti sitä koulukuntaa, jonka mielestä koiria ei steriloida tai kastroida muista kuin terveydellisistä syistä. Mikä tuuri, napsahti sitten omalle kohdalle. Nyt oli edessä nimenomaan pakottava, terveydellinen syy eikä asiaa pohdittu hetkeäkään leikataanko vai ei. Näin jälkikäteen olen miettinyt että mitkä asiat ovat aikoinaan vaikuttaneet siihen niin järkähtämättömään ja vahvaan näkemykseeni siitä, ettei koiria eikä varsinkaan omia koiriani kastroida tai steriloida muista, kuin terveydellisistä syistä? </p><p style="text-align: justify;">Veikkaan suurimmaksi syyksi sosiaalisen median ja eri keskustelupalstojen aiheuttamaa painetta kyseisestä asiasta, missä tämä kahtia jakautunut koulukunta näkyy todella vahvasti. Hirveästi pelotellaan ja varoitellaan mm.virtsanpidätysongelmilla, huonontuvalla turkinlaadulla, paino -ja jopa käytösongelmien pahentumisella. Unohtamatta varoituksia luonteen muuttumisesta, vieläpä siihen pahimpaan suuntaan. Ne koiranomistajien omakohtaiset ja ennen kaikkea positiiviset kokemukset tuppaavat valitettavasti jäämään niiden negatiivisten alle. Esim.virtsanpidätysongelman ilmetessä, ko.vaivaan on olemassa toimivia lääkehoitoja eivätkä ne sulje koiralta kilpailullisia tavoitteita jos kyseessä on harrastuskoira. Muutoinkin virtsankarkailua tavataan enemmän leikatuilla nartuilla. Uroksilla se on harvinaisempaa.</p><p style="text-align: justify;">On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että tietynlaisilla luonteenpiirteillä/käytöksillä varustetuilla koirilla leikkaaminen voi vaikuttaa negatiivisemmin kuin positiivisemmin. Tästä on luennoinut lemmikkien käyttäytymistieteeseen perehtynyt eläinlääkäri Tuulia Appleby ja olen itsekin kyseiselle luennolle osallistunut. Mitä nämä piirteet sitten ovat, täältä löytyy mielestäni hyvä ja kattava blogiteksti aiheesta: <b><a href="http://pikkusiperia.blogspot.com/2018/07/reaktiivinen-koira-ja-kastraatio-uhka.html" target="_blank">Reaktiivinen koira ja kastraatio - uhka vai mahdollisuus?</a> </b></p><p style="text-align: justify;">Vaikka ko.blogitekstissä pohditaan kastraatiota nimenomaan reaktiivisen koiran näkökulmasta, siellä on tuotu hyvin asiaa esiin muiltakin osin.</p><p style="text-align: justify;">Riskejä siis on, sitä en kiellä ja ne on toki hyvä tiedostaa, kun kyse kuitenkin on peruuttamattomasta toimenpiteestä. Asiaa kannattaa tiedustella tarkemmin siltä itse eläinlääkäriltä kuin "kaikkitietävältä dr.facebookilta." Lisäksi ainahan on vaihtoehtona kokeilla sille urokselle kemiallista kastraatiota ennen lopullisen leikkauspäätöksen tekemistä, mutta siitä en ala tässä sen enempää puhumaan. En myöskään ala tässä tarkemmin eritellä kastrointiin johtavia syitä, siihen liittyviä hyötyjä riskejä noin yleisesti, asiasta löytyy googlettamalla faktapohjaista tietoa vaikka ja millä mitalla. Plus aina voi ja kannattaa kysyä asiasta mieluummin siltä omalta eläinlääkäriltä. Nimimerkillä itsensä paniikin partaalle saanut koiranomistaja, joka teki koiralleen diagnoosin googlen avulla. Tämän blogitekstin tarkoitus on kertoa pääasiassa omista kokemuksistani, jotka loppujen lopuksi osoittautuivat enemmän positiivisiksi kuin negatiivisiksi. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEDTGvfvzwBwgMbLQ0gprZoPT5phMQVsv83_Cmzm8geuQC7rJY6Bxuy6Vya0jBrcqeTolaswBDpzrHjJ9n6WJXzK2FhFr1TgTwmqMuFAsNRbOs_IJ5nmzBrVvb8LFVX6tr4Ihrl4TLo9M/s2015/heka_suvi_lokakuu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2015" data-original-width="1531" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEDTGvfvzwBwgMbLQ0gprZoPT5phMQVsv83_Cmzm8geuQC7rJY6Bxuy6Vya0jBrcqeTolaswBDpzrHjJ9n6WJXzK2FhFr1TgTwmqMuFAsNRbOs_IJ5nmzBrVvb8LFVX6tr4Ihrl4TLo9M/w486-h640/heka_suvi_lokakuu.jpg" width="486" /></a></div><p style="text-align: justify;">Itselläni sitä harkitsemisen varaa ei kuitenkaan jäänyt, Heka oli pakko leikata tietoisella riskillä siitä että jo valmiiksi impulsiivisen koiran käytös voi mennä pahemmaksi. Arki impulsiivisen koiran kanssa on...no, sanotaanko nyt vaikka että haastavaa. Hekalla se näkyi mm.itsehillinnän puutteena, terävyytenä, se kiihtyi nollasta sataan sekunnissa ja tavoitteli käytännössä kaikkea mikä sen kanssa harrastaessa oli sille vahviste - vahvimpana ruoka sekä erilaiset esineet ja lelut. Vaikka aina sanonkin että Heka on kuin ihmisen mieli, tällä kaikella on myös kääntöpuoli ja se on nimenomaan tämä. Koira oli ikään kuin koko ajan jatkuvassa valmiustilassa.</p><p style="text-align: justify;">Hekalla ei kuitenkaan esimerkiksi ollut koskaan ilmennyt niitä "tyypillisiä" uroskoiran käyttäymismalleja jotka luetellaan lähes kaikissa, ellei jopa jokaisessa, uroskoiran kastrointiin liittyvissä artikkeleissa minkä vuoksi olen kokenut sen olevan sille käytännössä turha toimenpide. Hekassa ei ole yhtään edes jalostusainestakaan. Nyt jopa tuppaa vähän naurattamaan tämä ajattelutapa, mikä minulla on kastraatiosta ja steriloinnista ollut. </p><p style="text-align: justify;">Jos olisin jo kauan aikaa sitten tiennyt, että kuinka paljon kastraatio auttaisi Hekaa muutenkin, tämä toimenpide olisi tehty sille jo huomattavasti paljon aikaisemmin. Heka leikattiin jo kahden viikon päästä muutoksen toteamisen jälkeen ja leikkauksen suoritti koirieni oma luottoeläinlääkäri, Suvi. Eniten koko operaatiossa pelotti paitsi sen jälkeen ilmenevä mahdollinen kipu mutta pidemmällä ajalla myös se, että tulisiko Hekasta arjessa entistäkin haastavampi kun se oli sitä jo valmiiksi muutenkin? Kun facebook menneellä viikolla sitten muistutti leikkauksesta olevan aikaa kaksi vuotta (mihin tämä aika oikein menee?!), uskallan sanoa sen ääneen myös isommin: Kastrointi oli Hekan elämässä se parhain asia, joka vei siltä sen jatkuvan valppaana olon ja se myös muutti koiran kireästä viulunkielestä chillailijaksi. Ja mitä tulee siihen kipuun, sellaista ei koskaan ollutkaan. Tai ainakaan Heka ei millään tavalla vaikuttanut kipeältä, jo seuraavana päivänä leikkauksesta se heitti sohvalla reteesti selälleen ketarat taivasta kohti. Itse leikkaushaava oli sen verran huomaamaton, että sitä oli mahdotonta tarkastaa päivittäin 10 vuorokauden ajan kun en minä sitä koskaan löytänyt. Eipä sillä, haava ei kiinnostanut koiraakaan tuon taivaallista, hyvä jos edes tiesi että sille on jotakin tehty.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZthQTrvg3w07949JOKmpyrUZQr1N1zUGHg4er2VhT_p57r3q3tYWAeEfi-bSVOUp43S9f0Ni28pn7yLcKTrIpQWAD58X_a1XatgKS4sbNpmg4P2_CXTiT_sITMwC2Aj-2NuDNx-_lAkg/s1440/heka_sleep.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZthQTrvg3w07949JOKmpyrUZQr1N1zUGHg4er2VhT_p57r3q3tYWAeEfi-bSVOUp43S9f0Ni28pn7yLcKTrIpQWAD58X_a1XatgKS4sbNpmg4P2_CXTiT_sITMwC2Aj-2NuDNx-_lAkg/w400-h300/heka_sleep.jpg" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Kastrointi antoi Hekalle myös toisen, erittäin positiivisen ja tervetulleen muutoksen. Sillä on koko elämänsä ajan olllut joko pienempiä tai vähän isompia ongelmia suolistonsa kanssa ja tämän vuoksi painoa lähti herkemmin suhteessa kuin sitä tuli. Kastraation ansiosta ruoka tarttuu ihan eri tavalla ja näin 12½-vuotiaana Heka on saavuttanut sen painonsa, mitä sille on tavoiteltu sen nuoruusvuosien aikana. Menihän siinä yli 10 vuotta. Paino on pysynyt kurissa ja Hekalla ei lihomisen vaaraa tule olemaan, vaikka se syö edelleen samoja määriä ruokaa kuin mitä ennen kastraatiota - jopa enemmän. Toki on niitäkin tapauksia, että ruokaa pitää vähentää ja liikuntaa lisätä tai antaa vaihtoehtoisesta kevyempää evästä mutta tämä(kin) on täysin koirakohtaista. </p><p style="text-align: justify;">Oikeastaan ainoa harmi koko "rulijanssissa" oli se poistettu kasvain, jonka patologi tutki ja totesi pahanlaatuiseksi. Hekan isoin ja tärkein etu oli kuitenkin se, että koska halusin koiran leikattavan niin nopeasti kuin mahdollista, kasvain oli vielä pieni eikä se näin ollen ennättänyt olla koirassa kovinkaan kauan. Se saatiin siis hyvin varhaisessa vaiheessa pois. Nyt kun kastraatiosta on kulunut aikaa jo 2 vuotta, Suvi piti aika epätodennäköisenä että se enää lähtisi tässä vaiheessa uusiutumaan. Nopeus oli todellakin valttia. Kaikista ennakko-olettamuksista, pelotteluista sun muista huolimatta operaatio meni todella hienosti maaliin kaiken osalta. </p><p style="text-align: justify;">Hekan kokonaisvaltainen elämänlaatu parani huomattavasti kastraation jälkeen. Suvihan steriloi Sykkeen aiemmin saman vuoden syksyllä ja olen myös ko.toimenpiteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Sterilointiin johtaneet syyt ovatkin sitten ihan toinen tarinansa mutta sanotaanko nyt, että yksi syy siihen oli koiran jättäminen pois jalostuskäytöstä. Toivoisin, että tämä blogiteksti saisi erityisesti kastraatiota pohtivat miettimään asiaa enemmän positiivisessa, kuin negatiivisessa valossa. Ehkä se tuo myös uudenlaista perspektiiviä sellaisten ihmisten ajatusmaailmaan, joka on vieläkin yhtä järkähtämätön kuin mitä minulla itselläni se joskus oli. Enemmän kannustusta ja positiivisuutta kehiin kuin toistuvaa pelottelua ja negatiivisuutta.</p>Tiinahttp://www.blogger.com/profile/09089917541814493720noreply@blogger.com0