Kaksinkertainen huoli

Joskus sitä tulee miettineeksi, että olisiko elämä stressittömämpää ilman koiria? Kun ei tarvitsisi huolehtia, että koskahan sitä sattuu jotakin. En tiedä, mutta tänään tuo kysymys nousi taas mieleeni. Julia etsiskeli peruneiden tilalle uusia koirakoita agilityn mainoskuvauksiin Haukkuvaaraan. Tulin kysyneeksi, että olisiko Heka tarpeeksi hyvä kandidaatti ja se kelpuutettiin.

Kuvauksissa tehtiin yksittäisiä esteitä ja/tai 1-3 esteen sarjoja, joten mistään kovin ihmeellisestä ei ollut kysymys. Heka valikoitiin suorittamaan pituus, jonne lähetin sen putken kautta ja pituudelta suoraan toiseen putkeen. Kuvaaja sarjatulitti kamerallaan ja itse en enää pysynyt laskuissa, että kuinka monta kertaa Heka oli niitä putkia edestakaisin juossut. Näin jälkikäteen mietittynä se määrä Hekan vauhdin mittapuulla oli liikaa. 

Heka oli ennen kuvausta ja sen aikana ihan normaali, riehakas itsensä. Sitä en sitten tiedä että mitä tapahtui ja milloin, mutta jotain siellä jommassa kummassa putkessa on pitänyt tapahtua, sillä Heka ulahti kivusta kun kuvaaja silitti sitä lantiosta. Hetken näytti siltä, että kaikki on kunnossa, mutta sitten kivut kasvoivat ja lopulta koko koira oli aivan kierossa sekä selkä vinossa. Halusin heti eläinlääkäriin sillä Heka on koira, joka näyttää kipua vasta sitten, kun sattuu ihan kunnolla. Soitin AlmaVetiin ja meidät otettiin vastaan jo n.tuntia myöhemmin.


Klinikalla Heka tutkittiin ja siitä ei löydetty kipukohtia lihaksistosta eikä myöskään rangasta. Myös lonkat ja takajalat olivat kivuttomat. Anaalirauhaset olivat tyhjät eikä vatsassakaan aristanut mikään. Heka oli siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä vetänyt lipat toisessa putkessa, ellei jopa molemmissa. Se on sitten saanut lantion kiertymään ja niskan tärähtämään. Tiina antoi sille vielä ennen kotiinlähtöä pistoksena opioidikipulääkettä -ja tulehduskipulääkettä. Kipulääkekuuria jatketaan huomisesta alkaen ainakin viikonlopun yli. Heka on edelleen aika surkeana. Se ei mielellään laske päätään alas eikä se kykene liikuttamaan sitä kumpaankaan suuntaan, ei ravistelemaan eikä myöskään haukottelemaan. Kaiken lisäksi tuo opioidikipulääke sai sen mahan vielä kaiken kukkuraksi kipeäksi, joten ruoka ei ole maistunut kuin viimeksi aamulla.

Tämä tapaus sai minut (jälleen) pohtimaan agilityn mielekkyyttä harrastuksena ja tällä kertaa aika vakavasti. Toki tässä nyt oli oma twistinsä, sillä ei Heka tuolla tavalla treeneissä tai kisoissa juokse koskaan putkia edestakaisin monta kertaa peräkkäin. Olisiko tätä koskaan tapahtunut, jos emme olisi kuvauksiin menneet? Tuskin. Mutta sitä nyt on aivan turha murehtia jälkikäteen, käynyt mikä on käynyt ja nyt on tärkeintä saada Heka takaisin kuntoon.

Myös Syke on ollut levossa tiistai-illasta lähtien. Laskiessani sitä sylistä alas, neiti päättikin ottaa allekirjoittaneen mahasta vähän takapotkulla vauhtia ja enhän minä osannut siihen varautua. En ennättänyt saamaan koirasta kiinni ja Syke lensi n.metrin mittaisen ilmalennon suoraan päin lattiaa. Levon jälkeen se uikutti ja pannan laittaminen sekä pois ottaminen aiheutti sille niskaan kipua. Onneksi meille oli jäänyt sen hammasoperaation jäljiltä kipulääkettä, joten Syke on nyt saanut sitä kahden päivän ajan. Se on alkanut voimaan jo paljon paremmin, mutta asiasta säikähtäneenä ennätin varaamaan sille ajan Marjolle ensi maanantaiksi. Tässä käy nyt kuitenkin niin, että se aika siirtyy Hekalle. Nähtäväksi jää kuinka ison tällin Heka on saanut. Mistään pienestä ei kuitenkaan nyt ole kysymys, sen verran Heka on kipua näyttänyt.

Uudenlaista arkea

Tässä on ollut totuttelemista uudenlaiseen ja ehkä jopa hieman erilaiseenkin aikatauluun, sillä aloitin työt SporttiRakilla viime torstaina. Vaikka olenkin blogannut sinne viime kesästä lähtien ja homma ei minulle täysin vierasta ole, silti nyt ollaan erilaisella levelillä ja pikkuhiljaa alan saada tatsista kiinni. Lisäksi minua työllistävät sekä Jyväskylän, että Helsingin lemmikkimessut ja erilaiset yhteistyökuviot. Unohtamatta tietenkään omia koiria ja niiden kanssa harrastamista. Vapaa-ajan ongelmia ei siis todellakaan ole, mutta omaa ajankäyttöä paremmin hallitakseni kävin hankkimassa ihan perinteisen kalenterin sekä järeät muistiinpanovälineet. Kyllä se tästä selkiintyy.


Heka on oikeastaan vetänyt taannoisen osteopatian jälkeen aika pitkälti lonkkaa ja saanut palautella kehoaan kaikessa rauhassa. Erilaisia, syvien lihasten hallintaan tarkoitettuja harjoitteita olen kuitenkin sillä teetättänyt useammankin kerran tässä 1½ viikon aikana. Lihasmassaa on alkanut hiljalleen kehittyä ja kuntokin kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Tätä kaikkea on varmasti edesauttanut se, että Heka on alkanut jälleen sietämään ihan silkkaa lihaa osana sen ruokavaliota, kuitenkin turvotettuihin nappuloihin sekoitettuna. 

Syke sen sijaan kasvaa hurjaa vauhtia ja olen yrittänyt tehdä sille jonkinlaista selkeää suunnitelmaa, että mitä sen kanssa olisi ensi-sijaisen tärkeää näin ihan yhteisellä alkutaipaleella tehdä. Sitä ei tarvinnut kovinkaan kauan miettiä, sillä sen hihnakäytös on aika...mielenkiintoista. Syke tuppaa menemään Hekan perässä höyryveturin tavoin ja tämän vuoksi se vetää toisinaan kuin hinaaja. Olenkin nyt aloittanut sen kanssa kaiken hihnakäyttäytymisen perusteista lähtien ja ilman Hekaa. Alkuunhan koko touhu näytti käytännössä siltä, että siellä hihnan päässä sinkoili punainen superpallo sinne-tänne-sekä-tuonne-meiningillä. Kuitenkaan kovin montaa toistoa ei tarvittu tehdä, kun Syke ymmärsi minkälaista käytöstä tässä nyt oikein haetaan. Tuo tenava ei kyllä työmoottoriltaan jää Hekasta kovinkaan paljoa jälkeen. Ja jos yhtään käyttää lelupalkkaa, Syke ignooraa ympäriltään ihan kaiken. Hihnakäytöksen ohella olen alkanut opettamaan sille myös näyttelyihin liittyviä juttuja, kuten juoksemista ILMAN keulimista ja vapaana pönöttämistä olen vahvistellut naksuttimella. Nämä on nyt ne kaksi tärkeintä prioriteettia tässä vaiheessa.

Siitä päästäänkin sujuvasti aiheeseen, mistä kirjoitin edellisessä blogitekstissä. Lupasin myöhemmin paljastaa, että mihin yhteistyömme tulee liittymään. Olen ilmoittanut Sykkeen messujen yhteydessä järjestettävään pentunäyttelyyn sunnuntaille. Te siellä ruudun toisella puolella pääsette seuraamaan meidän valmistautumista ko.koitokseen, joista tulen jakamaan materiaalia mm.blogiin, faceen, instagramiin sekä youtubeen. Lisäksi Heka on areenalla esiintymässä molempina päivinä ja tulen kehittämään siitä jotain sellaista, mikä jää ihmisten mieleen pidemmäksikin aikaa. Meillä on messuilla oma "Eloa & Sykettä"-ständi, minne meitä voi tulla moikkaamaan sekä jututtamaan esitysten ja pentunäyttelyn välissä. Saatan jopa kehittää jotain pientä ohjelmaa myös meidän ständille tietoiskun tyyliin tms.


Kids & Pets-messut Jyväskylässä 24.-25.3.2018

Kaupallinen yhteistyö - Showlink Oy

Tuttavallisemmin Lapsi -& lemmikkimessut järjestetään Jyväskylän paviljongissa maaliskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 24.-25.3.2018.

Kahteen edellisvuoteen verrattuna tämän messuviikonlopun uutena teemana ovat lapset sekä lemmikit. Tapahtuma on suunnattu kaikille perheille sekä tietysti eläinten ystäville. Ihan hirmuisesti lemmikkimessujen sisältö ei poikkea aiemmista, vaan edelleen saman katon alla järjestetään yhtä aikaa Royal Canin-pentunäyttely sekä kissa -ja kaninäyttely, unohtamatta tietenkään monipuolista areenaohjelmaa sekä tietoa mm.lemmikinhoidosta ja ruokinnasta.




Miten tämä sitten liittyy meihin? Olen ilmoittanut Sykkeen sunnuntaille pentunäyttelyyn ja lisäksi esiinnyn Hekan kanssa messuilla molempina päivinä. Teen bloggaamiseen ja sisällöntuottamiseen liittyvää yhteistyötä Showlinkin kanssa. Myöhemmin saatte kuulla tästä kaikesta lisää hieman tarkemmin mutta sen voin jo sanoa, että siitä tulee kaikkinensa niin siistiä!

Pysytelkäähän kuulolla...

Hekan perusteellinen "läpikatsastus"

Kolmen viikon mittainen joulutauko on lusittu ja eilen palailtiin treeneihin tuntumalla "katsotaan miltä koira vaikuttaa ja miten se liikkuu."

Rata oli meille jo ennestään tuttu viime keväältä, mukavan virtaava ja osittain oli jopa pitkiä estevälejä tarjolla. Tykkäsin. Näitä saisi olla enemmänkin. Vastoin kaikkia odotuksia, Heka kulki niihin nähden erinomaisesti eikä yhden yhtäkään rimaa tullut alas. Tämä vain vahvisti entisestään niitä Sannin valmennuksen jälkeen mielessä velloneita ajatuksia. Niistä tulette kuulemaan melko pian. Jopa oma ohjaukseni tuntui mukavan rauhalliselta ja hillityltä, vaikka se ei välttämättä ulkopuolisen silmään siltä näytä. Olen ottanut tavoitteeksi mennä jokaisen treenin aikana edes sen yhden kerran oman mukavuusalueen ulkopuolelle jossakin kohdassa. Eilen halusin päästä tekemään sokkarin ja se vaati sen, että koiran piti irrota putkeen pitkältäkin matkalta jotta siltä pääsi ns. "karkuun." Viime keväänä tein saman kohtaan poispäinkäännöksen, mutta nyt onnistuin ja ehdin sokkarille!


Tälle päivälle olin varannut Hekalle ajan Marjon käsittelyyn. Tiesin jo etukäteen, että ongelmakohdat löytyvät tällä kertaa erittäin suurella todennäköisyydellä etukropasta - niskasta ja rintarangasta. Enkä ollut väärässä, tälläkään kertaa. Heka oli melkoisessa juntturassa niskastaan sekä vasemmasta lavasta, joka aiheutti saman puolen etujalan ranteeseen pientä kiertymää. Lisäksi keskellä selkää oli havaittavissa pientä kiertoa, mikä taas johtuu siitä, että Heka on kompensoinut etukropan jumeja eikä ole näin ollen käyttänyt vartaloaan kuten pitäisi. Hetken päästä jo sainkin vastauksen siihenkin, että mistä moiset jumit voivat johtua. Olenhan ollut liukkauden vuoksi todella tarkka ja tehnyt vain tasapainotyynyllä erilaisia jumppaharjoituksia. Ne mielessä vellonneet ajatukset saivat Marjon osalta pelkästään komppausta. Nyt jos koskaan on tehtävä meidän harjoitteluun muutoksia.

Onneksi meillä on kuitenkin Marjo ja Marjon taikakädet, joilla Heka saatiin auottua ja vapautettua jumeista sekä kireyksistä. On mahtanut tuntua Hekasta melko hyvältä, sillä kotiin saavuttuamme se on pääasiassa vain nukkunut. Iltalenkille sentään lähti mielellään ja päivän viimeinen ruokakin maistui, mutta sitten se on vedellyt unta uudelleen palloon. Nyt Heka ottaa lepiä muutaman päivän, joten ajattelin aktivoitua tuon pentutermiitin suhteen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä tekemään erilaisia harjoituksia keskustan ja matkakeskuksen vilskeeseen.

Normaalia arkea

Syke on toipunut hammasoperaatiosta jopa rasittavankin hyvin. Kipulääkkeen antamisen lopetin ohjeiden mukaisesti eilen ja vielä pitäisi ensi tiistaihin saakka kestää olla ilman luita sekä leluja. Niiden puuttuessa tulilinjalle ovat joutuneet milloin omat pohkeet, milloin Hekan häntä, sukat...käytännössä mikään ei ole turvassa tällä hetkellä. Heka onneksi antaa pennulle äkkilähdöt, jos meinaa käydä liian päällekäyväksi ja hyvin on Syke siihen tyytynyt.

Hekan treenitauko jatkuu vielä tovin. Jotenkin siitä viime talven liukastelusta viisastuneena en ole uskaltanut antaa Hekan juosta ihan joka paikassa vapaana. Lunta täällä kyllä piisaa liki puoli metriä, mutta lämpötilat sahaavat tiuhaan plussalla sekä pakkasella ja jokainen tietää mitä se tekee hangille. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että useamman asteen pakkasia piisaisi pitkälle ensi viikkoon ja siitä vielä eteenpäin.

Olenkin enemmän Heka kohdalla kunnostautunut erilaisilla tasapainotyynyn kanssa tehtävillä jumppaohjeilla. Tavoite on vahvistaa syviä lihaksia sekä pitää sitä lihaskuntoa yllä, vaikka mahdollisuudet vapaana lenkkeilyyn olisivatkin hieman heikommissa kantimissa. Ensi keskiviikkona meillä jatkuu ohjatut treenit ja näin vuoden alussa haluan katsoa sekä mutustella, että miten Heka liikkuu ja hyppää. Torstaiksi olen varannut sille ajan Marjon hoidettavaksi ja vasta sitä seuraavalla viikolla ruvetaan rakentamaan peruskuntokautta ihan kunnolla. Hieman kyllä jo Hekassa näkyy tuo pidempi tauko ja koira olisi mielestään jo aivan valmis palaamaan kentille. Huomaa kun vuosi vaihtui, tuli itselleni täysin uudenlaista intoa ja motivaatiota tehdä asioita hieman eri lailla kuin aiemmin. Ehkä se johtuu myös siitä, että ihan kohta meillä starttaa uudenlainen valmennuskurssi jota odotan mielettömän isolla innolla.

Sykkeen kanssa olen "joutunut" käyttämään luovuuttani ihan eri tavalla nyt, kun se ei saa lelujensa kanssa leikkiä. Siinä missä Heka on jumpannut tasapainotyynyn kanssa, myös Syke on päässyt tekemään tuttavuutta saman kapistuksen kanssa. Sinne se jo pontevasti kiipeää sen päälle eikä huojuminen hätkäytä sitä millään tavalla.


Torstaina kävin sen kanssa kasvattajan järjestämillä hyvän mielen koiratreffeillä, mistä ylläoleva video on kuvattu. Paikalla oli meidän ja kasvattajan lisäksi kolme isovillakoiraa. Halusin tehdä Sykkeen kanssa luoksetuloharjoituksia, sillä paikka oli uusi ja saimme noista isovillakoirista sopivasti häiriötä taustalle. Luoksetulo on mielestäni sellainen asia, mitä tulisi vahvistaa koko koiran eliniän ajan. Hetsasin Sykettä sen jäädessä hihnan päähän kasvattajan pidellessä siitä kiinni ja juoksin itse n.20 metrin päähän. Syke pinkoi minkä pikkujaloistaan pääsi vähät välittämättä sen ympärillä olevasta häiriöstä. Harjoiteltiin hieman myös showkävelyä -ja pönötystä, vaikka vielä on täysi mysteeri näkeekö Syke koskaan virallisia näyttelykehiä. Mätsäreissä olisi kuitenkin tarkoitus jonkin verran pyöriä ja treeni kuin treeni on tuon ikäiselle pennulle enemmän kuin hyvä asia.

Syke osaa seisoa paljon ryhdikkäämmin ja paremmin, kun se saa itse asetella itsensä. Villakoiristahan suurin osa esitetään siten, että niiden hännästä pidetään kiinni ja pää on korkealla. Syke osaa tämän myös ilman ihmisen apua, joten mitä sitä turhia sinne säätämään. Tätä on sitten helppo vahvistaa naksuttimella ja nameilla. Eilen piipahdettiin klinikalla, sillä ihana eläinlääkäriopiskelija, Henna, oli siellä kuluneen viikon töissä ja halusin käydä häntä tervehtimässä. Syke ei meinannut turkissaan pysyä kun se tajusi, että minne oli taas tultu. Se ei paljoa pahalla muistellut tiistaita, sillä se tunki kaikkien syliin rapsuteltavaksi. Jopa sen operoinut ell-Tiina oli Sykkeen mielestä ihan yli-kiva. Tuolla pennulla on kyllä kaikki palikat päässä enemmän kuin kohdillaan.

Sykkeen alamaitokulmureiden poisto

Kaupallinen yhteistyö - Eläinklinikka AlmaVet

VAROITUS heti näin alkuun! Tämä teksti sisältää ehkä jopa hieman "rajujakin" kuvia, joten jokainen katsokoon tai jättäköön katsomatta omalla vastuullaan. 

Vuosi on hyvä käynnistää operaatiolla alaleuan maitokulmahampaat veks. Se jos joku on varmasti käynyt tässä viimeisten kahden kuukauden aikana selväksi, että Sykkeellä on ollut pienestä pitäen kohtalainen alapurenta ja kasvun aikana sen suhteen voi tapahtua käytännössä vielä ihan mitä tahansa. Seurasimme purennan kehittymistä tiiviisti eläinlääkäreiden kanssa ja koska tilanne suussa alkoi näyttämään hälyttävästi siltä, että yläleuan kasvuväylät ovat vaarassa tukkiintua, jos alaleuan maitokulmureita ei poisteta painamasta jo tässä vaiheessa. 


Syke operoitiin tietysti luotto/yhteistyöklinikallamme, AlmaVetissä, joka avasi tänään upouuden hammasklinikkansa ovet. Minun ei siis tarvinnut lähteä viemään Sykettä muualle, vaan pystyin hyvillä mielin luottamaan sen hammashoitoihin perehtyneen eläinlääkärin, Tiina Sipilän, asiantunteviin käsiin ihan omalla klinikallamme. Syke oli haljeta onnesta kun se tajusi minne oltiin taas tultu. Vaa'alla käydessään lukemat näyttivät 3,1 kg mikä oli positiivinen yllätys. Itse olin lähes täysin varma, että ihan vielä ei mene kolmen kilon raja rikki.

Tiina tutki Sykkeen toimenpidehuoneessa ennenkuin antoi sille rauhoitepiikin suoraan kankkuun. Syke ei ehtinyt edes tajuta koko asiaa ja heti lattialle päästyään se oli väkisin tunkea Tiinan syliin. Vitsailtiinkin siinä, että "ai lisää piikkiä haluat?" Neiti nukahti melko nopeasti, mutta Tiinan tullessa hakemaan sitä, häntä jaksoi vielä kaikesta huolimatta heilua.


Itse sain olla mukana toimenpiteessä koko ajan, sillä olimme Suvin kanssa sopineet että napataan koko keissi videolle. Näin ollen myös te siellä ruudun toisella puolelle pääsette näkemään mitä Sykkeelle tehtiin. Samalla kuullaan kuinka tärkeää on seurata pentukoirien purennan kehittymistä sekä tarpeen vaatiessa toimia ajoissa, jotta sinne suuhun ei jäisi elämää haittaavia ongelmia. 


Itse opeaatiosta ja sen etenemisestä kerron tarkemmin sitten sen lopullisen videon yhteydessä, mutta oli kyllä enemmän kuin aiheellista ottaa nuo alamaitokulmurit pois jo tässä vaiheessa. Vasemman puolen kulmurin juuri oli järkyttävän pitkä ja sitä Tiina työstikin melko pitkään, ennenkuin se suvaitsi sieltä irrota. Oikealta puolelta taas lähti paljon helpommin, mutta siinä juuri olikin huomattavasti lyhyempi. Toimenpide oli hieman yli tunnissa ohi ja Henna-hoitaja antoi Sykkeelle vielä herätteen. Nopeasti Syke siitä heräsi ja virkosi, mitä nyt oli nukutusaineista ja opioidipohjaisista kipulääkkeistä johtuen melkoisissa mömmöissä. Ennen kotiin lähtöä Tiina vielä antoi sille pieneksi murennettuja herkkuja suoraan kädestä ja hyvä ettei Syke vienyt sormiakin siinä samalla. 


Kotiin päästyämme Syke on virkistynyt entisestään ja jopa siinä määrin, että se jo kantoi yhtä lempileluistaan olohuoneesta keittiöön. Lelut ja luut sekä muut kovat purtavat on kielletty viikon ajan, ei muuten tule olemaan mitenkään helppoa. Kipulääkettä Syke sai vielä kolmeksi päiväksi kotiin sekä ohjeistuksen syödä pelkästään pehmeää ruokaa viikon tai kaksi. Klinikalta napattiinkin mukaan hill'sin a/d-purkkiruokaa, mitä Syke onkin syönyt oikein hyvällä ruokahalulla. Silti siitä kyllä näkee, että on lääkkeistä yms johtuen jokseenkin sekavassa mielentilassa. Toivottavasti saadaan yö nukuttua rauhassa, mutta onneksi olen lomalla vielä niin ei tuo haittaa vaikka menisikin pipariksi. Mielestäni oli aika hellyyttävää, että Syke saapui klinikalle häntä heiluen ja lähti sieltä samalla tavalla poiskin. Se likka ei paljoa ikäviä muistele.

Miljoonat kiitokset ansaitsee jälleen koko AlmaVetin tiimi ja erityisesti Tiina sekä Henna. Lähetin tästä päivästä myös reaaliaikaisempaa videota ja kuvaa instagramin mystoryyn, joten sieltä voi käydä katsomassa alkufiilistelyjä ennen varsinaista videota.