Marraskuukin oli ja meni tuossa välissä enkä ole oikeastaan "ehtinyt" uhraamaan blogille aikaa ihan ajan kanssa. Mielessä se on kyllä käynyt useammankin kerran. Joulukin kolkuttelee jo viiden päivän päässä, joten nyt on viimeistään korkea aika laittaa tämä blogikin ajantasalle.
Kun edellisen kerran tänne kirjoittelin, kerroin että edessä oli vielä yksi reissu Tampereelle leikannutta ortopediä ja fyssaria tapaamaan. Tuolloin oikean polven leikkauksesta oli kulunut hieman yli 3 viikkoa. Molemmat (sekä ortopedi, että fyssari) totesivat, että Syke oli jo tuossa vaiheessa toipunut viimeisimmästä leikkauksesta nopeammin kuin mitä vasemman kanssa viime keväänä. Siltä se on kyllä tuntunut koko tämä ajan. Saimme fyssarilta hyvät jumppaohjeet matkaan, joita ollaan ahkerasti noudatettu. Lisäksi Syke on käynyt tässä välissä kahdesti Tarjan käsiteltävänä ja se ero mikä koirassa on leikkausten jälkeen tapahtunut, on uskomattoman upeaa katsottavaa. Vasta viimeisimmän käsittelyn jälkeen olen vasta itse tullut ihan konkreettisesti tajunneeksi sen, että kyllä ne luksoivat polvet ovat Sykettä kaikesta huolimatta vaivanneet vaikka ne eivät ole tyypillisellä tavalla oireilleet.
Kuudennella viikolla Syke kävi AlmaVetillä kontrolliröntgenissä ja Suvikin totesi silloin, että oikea polvi jopa luutuu nopeammalla tahdilla kuin mitä vasen aikoinaan. Näin ollen elämä aitauksessa väistyi ja siitä lähtien Syke on elellyt normaalisti täällä kotona. Ainoastaan rajuimmat leikkimiset, riehumiset ja vapaana juoksemiset ovat edelleen kielletty, mutta se on meille jo voitto kun koiran ei tarvitse enää elää aitauksessa. Joulukuun alussa Syke kävikin haistelemassa fiiliksiä treenihallilla ja alla oleva kuva kiteytttää sen, kuinka ryhdikkääksi Syke on muuttunut nyt kun polvet ovat kunnossa.
Muutoin elämä (tai sanotaanko että se nimeltä mainitsematon tauti joka alkaa k:lla) on pistellyt aikatauluja aikalailla uusiksi. Tänä viikonloppuna olen seurannut koiramessuja - kotoa käsin. Alunperin minun piti olla siellä Dagsmarkin ständillä töissä, mutta päädyimme lopulta olemaan messuilla mukana ns. "kylmäosastona" ilman henkilökuntaa. Lisäksi minun piti olla lauantaina yhteistyökumppanini, Showlinkin, ständillä vieraana mutta...lähestyvä joulu, lapsuuden unelma joulusta Lapissa alkoi painamaan vaakakupissa enemmän. En halunnut ottaa yhtäkään riskiä siitä, että voisin altistua (vaikkakin kaksi rokotetta saaneena) ja näin ollen Lapin reissu kariutuisi. Lapin reissua on odotettu vuosi, olen lähdössä sinne yksin koirien kanssa. Rauhoittumaan ja olemaan. Siitä en halua joutua luopumaan.
Tämän viikon keskiviikkona pyörähdettiin Sykkeen kanssa Loimaalla, missä meillä oli Dagsmarkin pikkujoulut ja Heka oli sen ajan äidilläni hoidossa. Tätä tekstiä kirjoittaessani joululoma kuumottelee jo kolmen päivän päässä ja vielä olisi molemmilla koirilla huoltohetket edessä ennen reissuun lähtemistä. Jyväskyläänkin tuli talvi marraskuun lopulla ja lunta sekä pakkasta piisaa.
Elämä on pikkuhiljaa asettumassa normaaliksi, nimittäin vuoden vaihduttua meillä koittaa Sykkeen kanssa odotettu paluu harrastuskentille. Siitä ja muusta kuitenkin lisää tuonnempana.
