Treenikatsaus

Joo-o, niin. On sitten jäänyt ihan "parit" treenit päivittämättä. Meidän instagram kuitenkin päivittyy enemmän reaaliajassa, mutta siellä kaikki on vain sellaista "pintaraapaisua." Se on kuitenkin kanavana nopeampi.

Joka tapauksessa nyt on kulunut hyvän aikaa siitä, kun hankin meille Sanni Kariniemen "ajatteleva agilitykoira"-verkkokurssin. En voisi enää edes kuvitella tekeväni muunlaista agilitya. Syke on kuluneen kevään aikana ottanut todella isoja harppauksia lajin parissa eteenpäin ja kaiken lisäksi minä olen kehittynyt sekä treenaajana, että kouluttajana. Oli sinulla sitten nuori koira joka vasta aloittelee lajiharjoituksia tai sitten jo vähän kokeneempi tapaus tai koet halua päivittää omaa osaamistasi, suosittelen lämpimästi ko.verkkokurssia.

Kuluneen kuukauden treenit ja erityisesti epikset on olleet aivan loistavia "tasotestejä", missä on päästy kokeilemaan opittuja juttuja tositilanteissa.

Syke suorittaa rataa informatiivisesti kerrottuna ja esim. in-in sekä out-out ovat sille käskyinä jo selvää pässinlihaa. Viime viikon tiistaina saimme tuurausvuoron Haukkuvaaraan ja siellä oli tarjolla muunnelma Anne Saviojan tuoreesta PM-radasta. Se oli teknisesti haastava ja hetkittäin mietin, että olenko epäreilu kun vien Sykkeen suorittamaan moisia kiemuroita. Nyt jos koskaan harmittaa, ettei meidän menosta ole videota. Syke nimittäin suoritti semmoisia kokonaisuuksia ja haastaviakin kohtia radalla, että hetkittäin mietin voiko tämä olla edes totta. Se eteni mm.kahden aidan takaakierron itsenäisesti, minun nähdessä siitä vain perävalot. Syke kuuli käskyt ja sen suoritustyyli näytti takaa katsottuna huikealta! Se tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä.

Verkkokurssin ohella olemme viimeiset 4½ kuukautta tahkonneet myös operaatiota nimeltä juoksupuomi. Moni on kysellyt, että mikä sen suhteen tilanne on tällä hetkellä. Sen tilanne on juuri nyt tämä:

Kokonainen ja täyskorkea puomi (linkki aukeaa uuteen ikkunaan.)

Kaikki mitä viimeisen puolen vuoden aikana on tehty, tukevat toinen toisiaan. Syke on enää keppien pikkuviilausta vaille valmis hyppyradoille. Hekan kohdalla oli se ero, että sen kouluttamisessa kuuntelin paljon muita ja uskoin jokaista vaikka sitä itse koulutinkin. En ollut vielä löytänyt sellaista "omaa käsialaa", mutta se alkoi löytyä kun aikoinaan pääsin sen kanssa Vitikaisen Tiian säännöllisen oppiin. Sykkeen kanssa se oma käsiala on vain vahvistunut.

Siksi tämä niin hienolta tuntuu.

Koiratanssin kisadebyytti a'la Syke

"Ilmoitan. Enkä ilmoita. Ei se osaa mitään. En pysty. Ehkä sitten kuitenkin. Ei huvita. Ei kiinnosta. Ei olla harjoiteltu..."

Nämä ajatukset risteilivät päässäni viimeiset 1½ viikkoa ennen kesäkuun ensimmäistä sunnuntaita, jolloin PopDog ry järjesti Jyväskylässä viralliset koiratanssikisat. Keväällä olin vielä hippulat vinkuen ilmoittamassa Sykettä sinne tekemään ko.lajin kisadebyyttiä, mutta mitä lähemmäksi ajankohta tuli, sen enemmän mielenkiinto laski kuin lehmän häntä. Vuodatin asiaa instagramin storylineen, että mistä ihmeestä kaivan sen tahdon ja energian. Silloin Landenin Jessi viestitti:

"Sun nuoresta, ihanasta ja energisestä koirasta - Sykkeestä! You can do it! Me uskotaan teihin!"

Silloin sisuunnuin ja ajattelin, että syteen tai saveen. Syke kilpaili freestylen alokasluokan toiseksi viimeisenä koirakkona ja kehään mennessä tunnetila oli aika sekava. Olen ollut lähes 5 vuotta poissa koiratanssikisoista. Laji on kehittynyt tässä ajassa hurjasti ja olen sitä tiiviisti kuitenkin taustalla seurannut. Silti hetkittäin pakokauhu oli vallata mielen. Meillä ei ollut minkään sortin koreografiaa ja musiikinkin valitsin vasta perjantai-iltana, kun kisat olivat sunnuntaina. Tiesin sen, että Syke ei ole teknisesti taitava ja mitään jackpottia ei kannattanut odottaa. Kuitenkin tuon pikkulikan asenne tekemiseen on AINA 5/5 ja kunhan se pysyisi näpeissä, se riittäisi meille.

Kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Vastoin kaikkia odotuksia, Syke sitten meni ja ylsi peräti alokasluokan 3.sijalle kuudesta koirakosta! Kokonaispisteitä saimme 152,34 eli hurjan paljon siihen nähden, että miten huonosti olimme ylipäätään valmistautuneet. Katsojilta, talkoilijoilta ja muilta kisaajilta sain todella ihanaa palautetta siitä, että kuinka motivoituneesti Syke minun kanssani työskentelee. Siinä se on tullut Hekaan, että Syke ei tee duunia pelkästään herkkujen toivossa. Se nauttii, kun saa olla juuri minun kanssa ja tehdä kaikkea siistiä.

Me mentiin. Me tehtiin. Me onnistuttiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

“Mut jos tän takas vois alkuun kelata, mä tekisin tän kaiken uudestaan”

Ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan vuoteen, meillä ei ole tänä kesänä mitään kisakautta tiedossa. Heka nimittäin juoksi lauantaina viimeisen, virallisen kisastarttinsa Johanna Nybergin hyppyradalla. Hänen radoilta se kaikki aikoinaan alkoi ja jotenkin koin, että se on oikea paikka myös lopettaa. Järjestävä seura oli myös kuullut tästä ja sen vuoksi en laittanut alla olevalle videolle musiikkia ollenkaan. Kuuluttajan sanat ansaitseva tulla kuulluksi.

“Ne sanoo et’ upottais mut’ pysyttiin pinnal. Saatiin mitä haluttiin, mut’ kovalla hinnal. Tänhän piti olla mahdotonta. Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii.”

Agility Hekan kanssa ei ole ollut koskaan helppoa. Ei sillä, se on vaativa laji kenelle tahansa. Hekan impulsiivisuus ja kiihtyvyys nollasta sataan vain pelkkiä sormia napsauttamalla, tekivät harrastamisesta ja kilpailemista todella haastavaa. Me joko onnistuttiin rytinällä tai epäonnistuttiin täysillä. Ollaan koettu yhdessä unohtumattomia hetkiä agilityn parissa; Matkustettu satoja kilometrejä kisojen ja treenien vuoksi, vuodatettu kyyneliä, jaettu onnistumisen iloja, tutustuttu mahtaviin ihmisiin...listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Olen ihan äärettömän kiitollinen kaikille, ketkä ovat tavalla tai toisella olleet osana minun ja Hekan yhteistä agilitytaivalta; Kaikki kouluttajat ja valmentajat, erityisesti Tiia Vitikainen, joka näki Hekassa paljon potentiaalia ja ennen kaikkea; antoi minulle henkistä tukea sekä neuvoja kun omat hermot olivat räjähtää tuhannen atomeiksi. Tiia sai minut näkemään agilityn suhteen asioita, mitä en ollut nähnyt aiemmin. Lisäksi meidän seura -ja treenikaverit, lukuisat yhteistyökumppanit, tuomarit ja kaikki Hekaa hoitaneet sekä huoltaneet ammattilaiset. Ilman teidän tukea, sparraamista ja läsnäoloa tämä kaikki tuntuisi kovin tyhjältä.

Heka on auttanut minua kehittymään paitsi agilityohjaajana, myös ihan tavallisena kouluttajana ja koiranomistajana. Olen siitä sille ikuisesti kiitollinen, toivon todella että Heka jollain tasolla tietää sen. Heka nautti tänään radalla joka sekunnista ja juuri tämmöisenä haluan agilityn sen kanssa muistaa - vedetään täysillä ja yhdessä. Huipulle on hyvä lopettaa ja vielä silloin, kun koira on elämänsä kunnossa. Sen jos jonkun olen Hekalle velkaa meidän yhteisistä vuosista agilityn parissa.

Hekan tienaamat lahjakortit on nyt käytetty ja kisakirja suljettu. 

KIITOS HEKA! My soulmate.