A Prima Vista

Kyllä voikin ihminen olla raato. Eilen oli Tiian valmennus ja se kyllä kumoaa ne kaikki aikaisemmat joissa joutui juoksemaan ihan tosissaan, mutta tämä oli sellaista tykitystä että pois alta risut ja männynkävyt.

Käydään läpi vaihe vaiheelta valitut ohjaustekniikat. Heti 1.aidalle niisto, 4-5 aitojen väliin persjättö. 10.aidalle sellainen ikäänkuin pyöristetty takaaleikkaus/sylkkäri, 11-12 valssi ja kepeille jotka olivat avokulmassa. Jos pystyi ja kykeni, sai ottaa koiraan sivuetäisyyttä kepeillä ja mennä tekemään 14.aidan taakse pakkovalssin. 17.aidalle oli oikeastaan 3 erilaista vaihtoehtoa ohjata; 16.aidalta kylkikuljetuksella pakkovalssille, twist tai backlap. 20-21 aitojen väliin tiukka kääntö ja kylkikuljetus, 22-23 valssi ja sitten tulee oikeastaan koko radan mielenkiintoisin kohta 25-28. Jos putkelta onnistui tyrkkäämään koiran 25.aidalle, pystyi itse lähteä tekemään ns. valssia ja sitten vaihtaa se liikkeestä persjätöksi 26-27 aitojen väliin. Flip hienommalta nimeltään ja itseasiassa täysin sama tekniikka, minkä tein ihan kylmiltään viime tiistaina Julian treeneissä. Tuohon 17.aidalle valitsin backlapin, tuntui luontevimmalta itselleni ja osasin melkein arvata että se toimisi parhaiten. Alun kuvioon 1-13 meni oikeastaan ihan superisti. Kaikki valitsemani ohjaustekniikat toimi, jopa tuo takaaleikkaus/sylkkäri mutta Heka kääntyi sen jälkeen tismalleen oikeaan suuntaan. Keppien avokulman se haki ensimmäisellä kerralla väärin, mutta toisesta kerrasta eteenpäin onnistui. Olin ihan ihmeissäni, miten hyvin Heka kesti joka kerta sivuetäisyyden kepeillä ja pääsin todella sujuvasti ottamaan sitä pakkovalssilla vastaan 14.aidan taakse. Can't believe. 16.aidan ohjasin aluksi liikaa sitä kohti ja Heka hyppäsi sen edestä, mutta Tiia käski korjaamaan laseroinnin noiden aitojen ns. väliä kohti ja silloinhan se onnistui. Vähän meinasi ennen keppejä olevilla aidoilla 11-12 valssit valahtaa pitkiksi, mutta sain ne kuitenkin loppujen lopuksi tehtyä tiukemmin.
Kuva: Salla Kuikka
17.aidalle suunnittelemani backlapin tein ensin liian hätäisesti ja Heka kääntyi lähimmäisen siivekkeen ympäri ja tuli ikäänkuin niiston tyyppisesti sieltä eteenpäin. Kun muistin korjata omaa linjaa ja selkeästi viestittää ns. "seinää kohti", niin onnistui tuo backlap muuten täysin yli odotusten. Puomin kontaktit oli myös hienot, ainoastaan kerran Heka tuli läpi, mutta kaikkina muina kertoina stoppasi todella hyvin. Kylkikuljetukessa 21.aidalle ja sieltä muurille valutin itseäni liikaa putkea kohti ja tottakai Heka sinkosi silloin sinne. Kun muistin jäädä ikäänkuin 21.aidan siivekkeen viereen ja kääntyä valmiiksi, niin johan se koira sieltä tuli oikeaan linjaan. Muurin ja 23.aidan väliin tuleva valssi oli sitten ihan oma lukunsa. Heka ei yhtään katsonut minne sitä ohjaan, vaan se hyppäsi 23.aidan joka kerta väärältä puolelta. Tiia kuitenkin vaati, että Hekan pitää ehdottomasti reagoida tekemääni valssiin ja otinkin 2 toistoa ihan pelkästään lelupalkan kanssa. Kyllä se sieltä tuli, mutta nämä menee nyt omatoimitreenien listalle. Heka irtosi btw tuonne 25.aidalle todella hyvin, se oikein luukutti menemään sinne ja pystyin helposti tekemään sen flipin. Pari kertaa sähläilin itse ja ohjasin ihan väärään suuntaan, mutta sitten se alkoi kuin alkoikin sujua. Vaikka kuinka sitä kauhistelin etukäteen (ja niin teki myös moni muu), niin tuon voisi oikeasti laskea jopa helpoksi. Kisoissa tuskin uskaltaisin vielä tässä vaiheessa käyttää, mutta kuka tietää...ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.


Oikeastaan tällä radalla oli paljon sellaisia ns. tukkoja, jotka ikäänkuin estivät ohjaajaa käyttämästä jotain tiettyä ohjaustekniikkaa ja pakottivat juoksemaan eri linjasta. Hyvä niin, tuli kokeiltua vähän uusiakin juttuja. Erityisen tyytyväinen olen siihen, kuinka hyvin Heka haki tuon keppien avokulman ja kuinka hyvin se kesti sivuttaisirtoamisen - videolta se näkyykin. Salla oli paikanpäällä kuvaamassa ja hän sai kyllä ihan mahtavia kuvia otettua, SUURET kiitokset! Laittelen muutamia jossain vaiheessa blogiin näytille, mutta tässä tekstissä näkyykin jo yksi ihan loistava tilannekuva. Eilen illalla kotiin tultuani vielä hieroin sekä venyttelin Hekan valmennuksen päätteeksi. Treeni vei sekä kartturista, että koirasta viimeisetkin mehut, mutta hyvä treeni ja parempi mieli.

Tiistai - mikä ihana syy treenata

Pääsiäinen on lusittu, kaikki kaverit ja tutut oli kisoissa tai ties missä mutta me vaan höllättiin kotona. Mutta en valita. Kerrankin näin. Sunnuntaina kuitenkin vietettiin ulkona aikaa oikein urakalla (kesä tulee, jee) ja tehtiin Hekan kanssa lenkki allekirjoittaneen lapsuudenmaisemiin. Ulkoilutin kameraakin piiiiiiiiiitkästä aikaa ja kyllä tästäkin kuvasta näkee, että kameran käyttö on HIEMAN ruosteessa. Kamalaa, nyt on pakko ryhdistäytyä sen suhteen.


Siivouspäiväksi kaavailemani tiistai muuttuikin sitten treenitiistaiksi. Iltapäivällä käytiin Hekan kanssa Jattilassa hiomassa tekniikkajuttuja - hirttoa putkeen ja sitä ah niin ihanaa pakkovalssia ja saksalaista. Kyllä jopa minäkin pystyn sen nyt itsekkin aistimaan, että ohjaan Hekaa ihan eri tatsilla nykyään kuin ennen. Vaikealta tai mahdottomilta tuntuvat ohjaustekniikat alkaa onnistumaan. Eihän ne nyt mitään täydellisiä tai kamalan priimoja ole vielä(kään), mutta suunta näyttäisi olevan oikea. Toukokuussa olisi tarkoitus kisata useamman kuukauden tauon jälkeen myös agilityradoilla, joten jatkettiin juoksu-A:n parissa.Otin muutamat toistot boksin kanssa ja meni yhtä hyvin kuin viimeksi - jopa putken kautta mikä ei olisi vielä vajaat 3 viikkoa sitten onnistunut ollenkaan. Mietin pitkään, että uskallanko lähteä häivyttämään boksia pikkuhiljaa pois. Huhtikuu kuitenkin lähenee loppuaan ja kohta on jo toukokuu, joten päätin kokeilla. Saahan sen sitten takaisin jos ei vielä onnistuisi. No pjerhana! Heka on yllätyksiä täynnä ja laukka osui edelleen oikeaan kohtaan A:n alastulolle, ilman boksia! Tein 2 onnistunutta suoritusta ja jätin asian tältä erää siihen. Ilman boksia en uskaltanut treenata A:ta kuin ihan yksittäisenä. Boksia häivytetään nyt entistä enemmän, mutta jos mennään takapakkia, sen saa onneksi helposti takaisin. Hekan kanssa on kuitenkin noin yleensä ollut helppoa luopua apuvälineistä, jos se on tehty tarpeeksi ajoissa. Koiratanssissa opetin sille kylkiseuraamisen seinän avulla, mutta jo muutaman toiston jälkeen siirryin seinän vierestä pois. Onnistuneesti. Kyllä kai sen agilityinnostuksen voisi sanoa palanneen takaisin.

Kun oltiin menossa hallilta kotiin, sain tekstiviestin että tämän illan Julian valmennukseen olisi paikka vapaana. Kiinnostaisiko? No tottakai kiinnosti!

Tämmöinen rata, jossa oli myös B-vaihtoehtoja jos joku ei halunnut kontakteja tai keppejä suorittaa. Me skipattiin ainoastaan tuo A, mutta suoritettiin sitten B-vaihtoehtona sen alla oleva putki. Heti alussa 1-2 aavistusvalssi, 5.aidalle niistosokkari, 11-12 väliin persjättö, 13-14 välistäveto, 16.kepeille tiukalla käännöllä, keppien jälkeen persjättö, 21.aidalle persjättö, ennen putkeen nro 24 vientiä joko pienellä hirtolla tai vastakkaisella kädellä kääntö, 28.putkelle sylkkäri, 29-30 persjättö ja 32.aidalle vastakäännös. Siinä taisi pääpiirteittäin olla ne valitsemani ohjaustekniikat. Alku lähti hyvin liikkeelle aina 9.putkelle asti, kun olin auttamattomasti koiran juoksulinjalla ja tottakai se siitä johtuen hyppäsi 10.aidan. Korjaus ja jatkuu. Ennen B 12 putkea ohjaaja sai jonkun ihmeellisen aivopierun, kun se unohti tehdä suunnittelemansa persjätön ja oli lähellä, ettei kolaroitu Hekan kanssa kun onhan se nyt "vähän" nopeampi juoksija. Erityisen paljon pelkäsin 13-14 välistävetoja, sillä niistä olen marissut ettei ne Hekan kanssa hirmu hyvin toimi. Vaan tänään toimi ja vielä vauhdista kaiken lisäksi. Toiseksi suurin yllätys tuli 15.aidalta kepeille kääntö, sinne lähetys ja siihen keppien loppuun persjättö. Ihan uskomatonta miten hyvin Heka kepit haki, mutta Julia sanoikin että Hekalla on keppiosaaminen sen verran hyvin hanskassa että se kyllä hakee ne tosi varmasti ja sujuvasti. Olen samaa mieltä, Ainoa asia missä jouduttiin vaihtamaan ohjaussuunnitelmasta toiseen, oli keinulta vienti 21.aidalle. Olin suunnitellut siihen persjättöä, mutta Heka ei yksinkertaisesti reagoinut siihen tarpeeksi vahvasti. Juoksi joka kerta suoraan 10.aidalle.

Julian kanssa päädyttin kokeilemaan valssia, pieni törkkäisy aidalle ja kas kummaa - sehän toimi paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Hekalle haastellisin kohta koko radalla oli löytää tie 24.putkeen. Kokeilin hirtolla, sekä aavistuksen verran vastakkaisella kädellä. Ei se suoraan sinne hakenut, vaan pienen mutkan kautta mutta Hekalle nämä oikealta puolelta tapahtuvat takaaleikkaukset ja hirtot putkella on vielä aika vaikeita. Keinun kontakti oli tänään hieno, kun taas puomi. Vire nousi taas aivan liian korkeisiin sfääreihin, juostiin törkeästi yli mutta onneksi se laski yhtä nopeasti kuin oli alkanut ja saatiin onnistuneet stopit tehtyä. 28.putkelle ajattelin sylkkäriä ja sen aluksi teinkin, mutta Heka oli jo syöksymässä A:lle jolloin se kuitenkin korjasi linjaa ja meni putkeen. Se kuitenkin aiheutti sen, että olin itse myöhässä jatkossa. Julia kysyi, olenko ikinä tehnyt flippiä. En. Olen kuullut, mutta en ole sitä koskaan tehnt. Yleensä minulta vie jonkun vaikeamman ohjaustekniikan sisäistämisessä kauan ja nyt pisti oikeasti naurattamaan, että niin vaikealta tuntuva pakkovalssi ei ota onnistukseen vauhdista, mutta ihan kylmiltään tehty flip sen sijaan onnistui tänään. Täysin yli odotusten. Julian mukaan näytti siltä, kuin olisin tehnyt sitä aikaisemmin, mutta kun en ole. Vau! Valssi ennen 27.aitaa ja valssin jälkeen flipillä putkeen. Kerkesin hyvin juoksemaan 29.aidan ja 30.putken väliin tekemään persjätön ja siitä tultiinkin sitten onnellisesti sekä hienosti maaliin, 33.putkeen.Olin miltei varma, että Heka lukee 32.aidan jälkeen kepit, mutta vastakäännös oli pelastus eikä edes pienintäkään yritystä mennä kepeille. En olisi ihan kyllä uskonut, että loppuun asti vedetään.

Kyllä kannatti mennä ja treenata. Hekan pääkopalle tuntuu normaalit treenit 1-1½ viikon välein tekevän ihan hyvää ja sitten parittomilla viikoilla jotain pieniä tekniikkajuttuja. Se on ollut paljon paremmassa vireessä varsinkin lähtötilanteissa viime aikoina. Voi toivottavasti tätä iloa riittäisi tästäkin eteenpäin. Tosin Hekan kanssa on aina ilo tehdä töitä, vaikka välillä tekisi mieli haroa hiukset päästä. Silti en hetkeäkään ole katunut, kaikki on vienyt meitä eteenpäin.

Hiljalleen palaava agilityinnostus...?

Siltä se ainakin tuntuu. On jäänyt "parit" jutut kirjaamatta ylös, joten korjataan asia nyt. Olin tänään esilääkityshoidossa hammaslääkärissä, joten pahoittelen jos tekstissä on virheitä.

Tiian uusi valmennusjakso alkoi tosiaan maanantaina kuten moni jo varmasti huomasi ja olin ennen sen alkamista luvannut Tiialle, että käydään Hekan kanssa ainakin kerran treenailemassa juoksareita A:lla. Koutsattavani Mari oli menossa viime perjantaina hallille Hippu-shelttinsä kanssa, joten sovittiin sitten kimppatreenit samantien. 

Hyödynnettiin 3.kentällä ollutta rataa ja muokattiin sitä vähäsen. Alussa oli juuri sopivanlainen kohta pakkovalssin treenaamiseen ja koska se edelleen tuottaa allekirjoittaneelle harmaita hiuksia, harjoiteltiin tietysti sitä. Kyllähän se tuolla tavalla 2-3 esteen tekniikkapätkällä onnistuu varsin hyvin, mutta teeppä sama perässä radalla. Treeniä kuin treeniä anyway, ei tämä nyt hukkaan mennyt. Kepeillä olen nyt jostain syystä ihastunut siihen lähetykseen + liikkeeseen vasten. Se on loppujen lopuksi helppo ja varsin toimiva ohjaustekniikka kepeillä, siksi tykkään sitä harjoitella ja käyttää mahdollisuuksien mukaan myös kisoissa. Tein myös myöhemmin 1.kentälle sellaisen kunnon "retrotreenin", jossa ohjasin vain takaaleikaten sekä viskillä. Jostain syystä olen kyllästynyt tuohon takaaleikkaukseen, en käytä sitä enää yhtä useasti kuin aikaisemmin. Mutta tuo viskileikkaus...vielä vähän aikaa sitten Hekalle tuntui se kääntyminen olevan hyvin vaikeaa, mutta nykyään se kääntyy tiukasti ja sulavasti. Kontakteista treenasin sen A:n lisäksi myös puomia ja keinua. Niiden kanssa ei ilmennyt mitään probleemia, pikemminkin tuntuu että pieni tauko niidenkin treenaamisesta on tehnyt hyvää Hekan pääkopalle. No mutta sitten siihen itse asiaan, minkä vuoksi ylipäätään oltiin treenamassa.

Juoksu-A. Sillä välin kun Heka huilaili ja palautteli itseään maanantaista, mietin ihan tosissani palkkaa jonka Heka määrittelisi ihan parhaaksi. Olen jo aikaisemminkin siitä tänne kirjoittanut, että Hekalle ehdottomasti parhain palkka kaikesta on radan jatkuminen. Jos sen kanssa treenaa jotain radanpätkää ja se pitäisi palkata jonkun tietyn kohdan jälkeen, mutta edessä olisi vielä yksi hypättävä aita, Heka menisi satavarmasti mieluummin sinne. Nameja olen käyttänyt laidasta laitaan ja kyllähän tuo niitä suuhunsa ottaa, mutta ne on nykyään ihan yksi lysti. Lelu on oikeastaan ainoa, mille Heka radan jatkumisen lisäksi syttyy kunnolla. Halusin kuitenkin vielä kokeilla yhtä asiaa, mistä saattaisi olla apua. Heka on aina kytiksellä, jos minä syön jogurttia tai rahkaa. Kaveri tunnistaa oitis, kun repäisen purkin kannen auki ja on samantien kärppänä paikalla inisemässä ja lipomassa suupieliään. No joko arvaatte? Kävin ostamassa yhden purkin vaniljarahkaa ja käytin sitä tänään palkkana kun treenailtiin juoksareita. Mari oli namikuppivahtina ja naksuttamassa hyvistä suorituksista. Ensimmäisellä yrityksellä Heka ei rekisteröinyt namikuppia, vaan se jäi himmaamaan ja katsomaan että minne minä oikein jäin. Kaverille piti käydä erikseen näyttämässä minne sen pitää mennä ja mikä sitä siellä odottaa. Kuola alkoi suurinpiirtein valua suupielistä, kun Heka tajusi mitä herkkua siellä kupissa oikein oli. 

Kaikki toistot tästä eteenpäin (8 kpl) onnistuivat ihan yli odotusten. Heka ei kertaakaan yrittänyt ponnistaa yli, vaan sen laukka osui hienosti boksiin ja se eteni erittäin hyvin. Ei himmaillut eikä edes vahingossakaan yrittänyt vanhasta muistista stopata. Ihan uskomatonta. En olisi kyllä ihan heti taaskaan uskonut, että ihan noin hyvin voisi mennä. Jätettiin tällä kertaa A muhimaan siihen ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen missä tilanteessa sen suhteen ollaan. Tulevan valmennusjakson yksi tavoite on ottaa A osaksi rataa ja häivyttää boksia pikkuhiljaa pois. Nyt on ensimmäistä kertaa sellainen tunne että A saattaisi olla jopa ensi kuussa jo siinä kuosissa, että voitaisiin niiden hyppärien lisäksi ilmoittautua myös agiradoille. Niin, vai että kisoihin? Katsotaan nyt. Nämä treenit kuitenkin tuntui vähäsen nostattavan sitä agilityinnostusta, joten eiköhän se sieltä palaudu - pienissä paloissa. Hitaasti mutta varmasti.

Sain tuossa reilut 2 viikkoa sitten facebookin kautta privaviestiä Elliltä, että hänellä saattaisi olla nauhaa joka voisi mahdollisesti kiinnostaa.  No ihan hitokseen kiinnosti ja torstaina kävin hakemassa Hekalle uuden, ihan ylisöpön pannan. Nyt voi sitten kartturin lisäksi romahdella myös koira. Vitsi vitsi, mutta haittaakse? Kangas on turkoosia, liukasta enstexiä ja panta malliltaan puolikurra. Tykkään tuosta ihan hirveästi! Jokainen koira tarvitsee ikioman romahduspannan.


Tästä tulee nyt taas kilometrin pituinen bloggaus, mutta olkoon. Olen kirjoitustuulella. Heka kävi sunnuntaina taas pitkästä aikaa polskimassa koirasportilla. Otin nyt ensimmäistä kertaa Hekalle vartin uintiajan. Tuo puoli tuntia on Hekalle aivan liian pitkä aika uida yksin ja onneksi koirasportilla on mahdollista nykyään varata ns "nopea uintiaika" yksin uivalle koiralle. Ihan loistava vaihtoehto meille. Ensimmäistä kertaa ever Heka sai uida altaassa ihan yksikseen ilman Anskua, joka oli kuitenkin laidalla tarvittaessa jeesimässä.

Eilen kävin uusimassa Hekan kennelyskä - rabiesrokotteen ja samalla käytin kaverin puntarilla. Kyllä vaan jaksan ihmetellä ja manata kuinka tuon paino sahailee edestakaisin. Loppuvuodesta painoa oli 6,1 kg ja nyt 5,9 kg. Näköjään mitä enemmän mennään kesää kohti, pystytään lenkkeilemään ja treenaamaankin ihan eri tavalla kuin talvella. Ruuat syyniin ja täytyy tutkia kuinka paljon safkaa kannattaa loppujen lopuksi lisätä. Heka kyllä kuluttaa Jimiin nähden ihan eri tavalla ja tuo tuskin edes lihoisi, vaikka olisi vuorellinen makkaroita vapaasti saatavilla. Eläinlääkäri teki rokotusten yhteydessä rutiinitarkastuksen; Tsekkasi sirun ja kuunteli keuhkon sekä sydämen. Oma sydän jätti siinä vaiheessa ainakin yhden lyönnin lyömättä kun hän kuunteli Hekan sydänääniä pitkään ja totesi: "Täällä kuuluu hyvin lievä sivuääni." Eläinlääkäri kuitenkin epäili sen johtuvan 99% jännityksestä, sillä se on normaalia myös ihmisillä jos kovasti jännittää. Hekahan on jännittänyt eläinlääkäriin menoa siitä lähtien, kun hoitovirhe oli riistää siltä hengen. Nytkin sen häntä, korvat, kaula, maha ja kuono muuttuivat ihan kirkkaanpunaisiksi jännityksesä johtuen. Verenkierto lisääntyi. Kun Heka oli saanut tarvittavat rokotteet ja olin maksamassa, koko koira rentoutui, punainen väri katosi ja Heka oli taas oma entinen itsensä. Eläinlääkäri halusi vielä kerran kuunnella sydämen ja mitään sivuääntä ei enää kuulunut. Eli taisi todellakin olla ihan vaan jännityksestä johtuvaa. Kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi, että uskaltaako tuon kanssa harrastaa ja kisata ihan kuten tähänkin asti ja kanta oli varsin selvä:

"ANTAKAA PALAA!" Halusin varmistua asiasta ihan oman mielenrauhani vuoksi eikä kysyvä tieltä eksy. Eikö se niin mene. Voi olla, että kirjoittelen pääsiäisenä vähän omia ajatuksiani ylös kisaamisesta, tulevasta kesästä sun muusta. Olen tehnyt facebookin kaverilistalla kevätsiivousta ja sekin liittyy aika olennaisesti meidän harrastuksiin.

Accelerando - pääsiäispöytä mielessä

Accelerando on musiikkitermi, joka tarkoittaa kiihtyen ja siitä oli eilisen treenit tehty kera katetun pääsiäispöydän. Tiian uusi valmennusjakso alkoi ja tästä se taas lähtee.

Jotenkin ratapiirroksen nähdessäni tuli heti sellainen fiilis, että tämähän saattaa Hekan kanssa jopa sujua ilman sen suurempia kämmäilyjä. Teimme radan kuitenkin kahdessa osassa, sillä ihan vielä ei uskalleta ottaa A:ta osaksi rataa. 2-3 kohtaa tein ensimmäisellä kierroksella pakkovalssin ja päästiin sujuvasti menemään aina 10.putkelle saakka. Oma linjani laseroi Hekan putken väärään päähän. Ei ollut koiraa syyttäminen, Heka teki aivan kuten ohjasinkin. Tarkoitus oli tehdä se 1/4-valssi, mutta en ymmärrä miten saatoin sen tuossa kohdassa unohtaa. Kun korjasin ja ohjasin oikein, Heka meni kuin menikin putken oikeaan päähän ja päästiin jatkamaan eteenpäin. Olen erityisen tyytyväinen kohtiin 7-14, sillä se sompailtiin valsseilla ja yllätyin kuinka tiukasti ja hyvin Heka niihin reagoi. 14.putken pimeä pää ei meinannut aluksi löytyä, Heka etsiskeli sitä pariinkin otteeseen, mutta kyllä se sieltä loppujen lopuksi sitten löytyikin.

Jatkettiin eteenpäin A:n alastulon liepeiltä ja taas meinasi tuottaa pieniä ongelmia 16.putken suun löytyminen. Ei sekään kuitenkaan sitten vaatinut kuin pienen tönäisyn eteenpäin, niin johan löytyi. 18.aidalle takaakiertovalssi. Vähän meinasi sen jälkeen mietityttää kuinka hyvin ehdin juosta 20.aitaa kohti, mutta on se vaan huippua kun on irtoava koira. Pöydän kanssa käytiinkin sitten ensimmäisellä kierroksella melkoista tahtojen taistelua. Heka varasti sieltä kolmesti(!), mutta toisella rundilla se sitten pysyi kuin pysyikin siellä vaaditut 5 sekunttia. Ennemmin arvelin sen sinkoavan pöydän yli, mutta ei. Loppu, 21-25 olikin sitten juurikin sitä kiihdytystä ja voi vitjat että se oli kivaa! Kokonaisuutena rata eteni tosi hyvin, ei olla aikaisemmin Tiian treeneissä tehty noin hyvää rataa loppuun asti. Pieniä virheitähän tuolla sattui, mutta ne oli ihan puhtaasti omia huolimattomuusmokia. Hekahan oli aivan loistava, pitkästä aikaa meidän tekeminen näytti taas ihan oikealta agilitylta. Ihan superkiva fiilis jäi näistä treenilöistä.


Tiia halusi vielä kellottaa alun 1-4 kolmella eri ohjaustekniikalla toteutettuna. Ensimmäisenä ihmisnuoli. Kuten videolta varmasti huomaa, Heka ehtii sen aikana heittää allekirjoittaneen selän takaa melkoisen kaaren eikä se ole lainkaan toimiva. Niisto sen sijaan oli todella siisti ja se oli kaiken lisäksi nopein vaihtoehto. Kokeiltiin vielä valssi ja vaikka sekin oli toimiva, se silti hävisi murto-osa sekuntteja niistolle. Entä muuten tuo yksinäinen kohta, radalla näkyvä numero 26? Sinne suuntaan ohjaajilla oli lupa hoiperrella radan jälkeen. Tiia toi tullessaan pääsiäismunia ja siitä tulikin ihan yleinen ja härski vitsi, että juostaan kohti munia. Meillä on ihan paras valmennusryhmä ja ihan number one koutsi. Voiko parempaa toivoa?

Lauantaitanssit lemmikkikeskuksella

Lauantaipäivä kului hyvässä seurassa lemmikkikeskuksella, lauantaitanssien merkeissä. Siitä onkin jo aikaa, kun ollaan viimeksi käyty esittämässä koiratanssia yhtään missään. Meidän lisäksi esiintymässä olivat Jenna & Caro-villis, kääpiöpinserit Nelly & Nala sekä Maija & dobermanni Nowa. Olin jo hyvissä ajoin varautunut siihen, että lemmikkikeskuksen rajallinen tila ja huono lattia eivät ole omiaan tarkkaan suunnittellun koiratanssiohjelman harjoittelua varten mutta hyvää häiriötä siinä ainakin sai. Nyt toin ensimmäistä kertaa työstämisen jälkeen meidän Antsku-aiheisen ohjelman näkyville. Siitä on tarkoitus tehdä HTM-ohjelma, mutta tuolla tilanpuutteen vuoksi sitä oli täysi mahdottomuus edes yrittää harjoitella, joten freestyleksi se sitten loppujen lopuksi meni. Mutta se oli vain ja ainoastaan tämä yksi kerta.

Tuskinpa meistä kumpikaan siitä niin kovasti kärsi.

Vedettiin esitys kaksi kertaa läpi ja Heka ihan selvästi himmasi huonon lattian vuoksi, mikä puolestaan "aiheutti" sen, että se ei haukkunut lainkaan yhtä paljon kuin viime viikonlopun kisoissa. Se tuntui itseasiassa olevan melko hyvässä vireessä ja tuon koiran kanssa oli oikeasti tosi kivaa tehdä duunia. Päivä kesti kaikkineen päivineen reilut 4 tuntia, mutta Heka jaksoi loppuun asti kun muista alkoi jo mehut olemaan aikalailla vähissä. Osan ajasta Heka koisasi tyytyväisenä omassa boksissaan eikä se piitannut tuon taivaallista, vaikka liikkeessä kävi jos minkälaista koiraa ja hiihtäjää. Eikä me kumpikaan romahdettu hei! Olin torstai-iltana harjoitellut sen nutturan tekoa peilin edessä ja otin siitä epätoivoisena kuviakin, jotta osaisin tehdä sen jatkossa oikein. Hiuslakan avulla sain sen pysymään koko päivän ajan hyvin paikoillaan. Vähän kuuma meinasi tulla siinä villapaidassa, mutta noin muuten olen kaikinpuolin tyytyväinen. Ja kyllähän siinä yhden jos toisenkin katse kääntyi nopeasti taaksepäin. Palkkioksi päivän esityksistä ja lajiesittelystä saatiin valita pussilliset erilaisia puruluita koirille. Teki terää käydä välillä ihan vaan esiintymässä ja tekemässä lajille pr:ää, Hekalla oli kivaa ja se on tärkeintä.

Korkattiin tänään samalla kevään ja tulevan kesän pyöräilykausi. Kävin hakemassa koirien peräkärryn varastosta, tarkastin venttiilit ja pumppasin renkaat täyteen. Onhan se vähän huomiota herättävää (ei ihan vähääkään, vaan PALJON) kun peräkärryssä istuukin valkoinen pallopääpuudeli.

Se tunne kun kuulet kropan olevan kunnossa

Ja nyt ei suinkaan kyse ole omastani. Päivi kävi eilen kranioimassa Hekan. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt aikaa 2½ kuukautta (puolella kuukaudella yli sen rajan mitä pidän), mutta tälle viikolle kun ei ole mitään ihmeellisempää tiedossa ja sain vielä ajankin, niin tuli hyvään saumaan.

Viime kerralla Heka oli enemmän jumissa, sen rintarangassa oli pinkeyttä, vasen olkavarsi oli pahasti jumissa ja saman jalan ranteessa oli kiertymää. Heka onkin siitä lähtien tehnyt vähintään kerran viikossa erilaisia jumppaharjoituksia tasapainotyynyllä. Lisäksi olen entistä tarkemmin hieronut ja venytellyt sitä kisojen ja treenien jälkeen. Tammikuussahan tein vasta sen lopullisen päätöksen luopua kokonaan 2on 2offista A:lla ja opettaa sen tilalle juoksukontaktin. Päivi syynäsi Hekan tarkasti läpi ja melkoinen kivi vierähti sydämeltä, kun Hekan kroppa oli paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Rintarangassa ei ollut kireyttä eikä kummassakaan etujalassa/ranteissa ollut kiertymän kiertymää. Ristiselässä ja lantiossakaan ei ollut minkäänlaisia lukkoja kuten ei myöskään niskassa. Ainoastaan vasemmassa olkavarressa syvällä lihaksessa oli pienen pieni jumi, mutta se avautui sieltä todella helposti. Päivin sanojen mukaan Heka on nyt pääpiirteittäin loistavassa kunnossa. Laserhoitoakaan ei tarvittu tällä kertaa. Seuraavan hoidon ajoitan jonnekkin kesäkuun alkuun/puoliväliin. Ehkä suurin vaikutus Hekan parempaan kuntoon on se, että en enää pysäytä sitä A:n alastulolla. Se tuntui vaan niin hurjalta koska Heka tekee agilitya sata lasissa aina, se tulee hirveällä vauhdilla A:lle ja sitten pysähtyy kuin seinään. Päivikin allekirjoitti sen, että se oli todellakin Hekaa kohtaan oikea päätös luopua pysäytyksistä ja olen itsekkin enemmän kuin tyytyväinen siihen ratkaisuun. Aika tietysti näyttää, miten juoksu A tulee kisoissa toimimaan, mutta en aio murehtia sitä.

Kerrottakoon vielä myös sen, että Hekan 2 viikkoa sitten saama purema oikean takajalan reidessä ei ollut jättänyt minkäänlaisia vaurioita reiden lihaksistoon. Kaikki on senkin osalta kunnossa. Inhottavan näköinenhän se on edelleen, mutta bacipact-jauheella ja suojaamisella (silloin kun en ole itse paikalla) se on lähtenyt paranemaan kunnolla.

Nyt elellään muutama päivä ihan rauhassa, kunnes loppuviikosta palaillaan treenien pariin. Ollaan sovittu yhden koulutettavani kanssa kimppatreenit perjantaille ja lauantaina ollaan lemmikkikeskuksella esittämässä koiratanssia. En yhtään tiedä mitä aion siellä tehdä, koska tila tulee varmasti olemaan melko onneton. Ellei sitten olla ulkona. Sunnuntaina Heka pääsee pitkästä aikaa uimaan ja maanantaina....maanantaina...alkaa vihdoin ja viimein...UUSI VALMENNUSJAKSO TIIAN KANSSA! Ja se mikä tässä on hienoa on se, että muutamalla kerralla meillä on käytössä koko Haukkuvaaran halli ja päästään tekemään kisamittaista rataa. 

Nauttikaahan näistä aurinkoisista päivistä, niin mekin tehdään.

Se voi olla pöljä...se voi olla täysillä pöljä

Eilen Kuopio ja tänään suuntana Janakkala sekä siellä järjestettävät koiratanssikisat. Ilmoittauduin kisoihin extempore-tyylillä tämän viikon tiistaina (eikä ollut edes aprillipila) ja vielä kaiken lisäksi freestyleen. Musiikin valitsin ihan hetken mielijohteesta, en tehnyt siihen mitään suunniteltua ohjelmaa vaan improvisoin alusta loppuun asti. Tavoite oli vain hakea itselleni ja Hekalle kiva fiilis, tuloksesta ja haukkumisesta viis. Matkaseurana meillä oli Johanna ja borderterrieri Dami.

Johannalla ja Damilla oli hieno kisauran aloitus freestylen alokasluokassa, sillä he saivat luokkavoiton kera kuman! Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta!


Heka kisasi avoimessa luokassa viimeisenä (yhteensä 8 osallistujaa.) Eihän se Heka hiljaa tietenkään ollut ja se haukkui, mutta voihan venäjä kuinka kivaa sillä oli! Nyt tuomarit, muut kisaajat ja katsojat näkivät että millä draivilla ja innolla Heka tekee vaikka se haukkuukin. Tuo vaan tekee yksinkertaisesti kaiken, mitä käsken. Heka sinkoili onnessaan sinne tänne ja tuonne niiiuuuuuuu! Itse en edes yrittänyt komentaa sitä olemaan hiljaa, sillä ohjelma olisi muuten menettänyt täysin sen merkityksen (iloisuuden) jos olisin yrittänyt sitä tuossa vaiheessa hiljentää. Itselläni oli naurussa pitelemistä, meinasi ihan väkisin pokka pettää kun katsoin Hekan menoa. Tiesin, että tällä ohjelmalla sijoitus on joku ihan jämä mutta yllätyin positiivisesti kuinka korkealle Heka rankattiin teknisen osaamisen puolesta. Taiteellisen vaikutelman pisteet oli meidän koko koiratanssiuran huonoimmat, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Tässä vielä tuomarikohtaiset pisteet:

Hannele Parviainen: Tekn. 89/100 & tait.vaikutelma 70/100. Yhteensä 156/200
Marita Packalen: Tekn. 82/100 & tait.vaikutelma 66/100. Yhteensä 148/200
Mirja Ovitz: Tekn. 80/100 & tait.vaikutelma 65/100. Yhteensä 145/200.

Tekn.laatu yhteensä 83,67/100 & tait.vaikutelma 67,00/100. Yhteensä 150,67/200

Tuomarikommentteja ei tällä kertaa saatu, mitä olisin kovasti toivonut. Hekasta on usein kirjoitettu, että se on pidättyväinen mikä johtuu siitä että se yrittää pitää kielensä kurissa ja olla hiljaa. Tänään kehässä oli se täyttä elämäniloa pursuava Heka haukkuineen päivineen eikä varmasti jäänyt epäselväksi ettei se mikään pidättyväinen ole.

No, täyttyikö tavoite? Yksi sana riittää siihen: TODELLAKIN! Me kaivattiin muuta tekemistä kuin pelkkää agilitya ja oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa koiratanssituttuja. Kun näin tuomarien yhteen lasketut pisteet, olin vähän ällikällä lyöty kuinka Heka kiilasi teknisellä osaamisellaan ylöspäin. Ei ole ensimmäinen kerta, mutta yhden tuomarin antamat pisteet saa kyllä hymyn huulille. Siinä on selvästi katsottu kokonaisuutta eikä takerruttu pelkkään haukkumiseen. Arvostan tätä todella, todella paljon. Olen nyt kyllä entistä enemmän vakuuttunut siitä, että Heka vetäytyy koiratanssikisoista sivummalle ja meidän kisailut sen lajin parissa tulee olemaan harvassa. Oulun kisoihin olen kyllä aikeissa ilmoittaa, mutta vähän alan kallistua senkin suhteen kahden vaiheille. Uhraisiko mieluummin nekin pennoset agilityyn vai hyödyntäisikö ulkokisojen mahdollisuuden.

Onneksi tässä on vielä hyvin aikaa miettiä sitä asiaa. Huomenna Hekalla on kraniosakraaliterapia, niin muutama päivä elellään alkavalla viikolla rauhallisemmin ja huilataan. Tulee kyllä niin tarpeeseen. Ensi viikonlopuksikin on kaikkea kivaa koiramaista tiedossa ja infoilen niistäkin heti alkuviikosta. Nyt täällä kirjoittelee väsynyt, mutta onnellinen kartturi joka olisi vielä viikko sitten voinut hypätä lähimpään kaivoon.

All I Need Is Contacts - ACE Workshop

Olin aikeissa lykätä tätä raportaasia myöhempään, mutta parempi se vaan on purkaa ajatukset heti kun ne ovat tuoreina mielessä. Tänä aamuna lähdettiin Hekan kanssa puoli kymmenen kieppeillä huristelemaan Kuopioon ACElle Tiian luokse, workshoppiin. Vaikka kuinka puskee sitä agilitymasennusta solmuineen päivineen. ärsyttää ja suututtaa, niin ajatus treeneihin lähtemisestä melkein 150 km:n päähän tuntuu kyllä melkoiselta.

Mutta kyllä kannatti lähteä, vaikka olinkin kahden vaiheilla sen suhteen. Onneksi pakotettiin. ACE järjestää silloin tällöin pujotteluun ja kontakteihin liittyviä workshoppeja, joista voi koostaa itselleen sopivan ja mieluisan treenipaketin. Voi ottaa molempia, tai vaan toista. No me otettiin tietysti niitä kontakteja. Hekan juoksu A:n tilanne on melkoisen levällään, olen ollut itse melkoisen saamaton treenatakseni sitä. Tiia on kyllä ohjeistanut hyvin ja antanut videoista kommentteja, mutta ei se silti ole sama asia kuin treenaaminen valvovien silmien alla. Tänään paneuduttiin Tiian kanssa Hekan juoksu A:n tilanteeseen ja vietiin sitä eteenpäin. Puomilla ja keinulla ei kuulemma ole mitään huolta kannettavana, vain ja ainoastaan A:lla.

Ensimmäisen 45 minuutin aikana vahvistettiin boksiin juoksemista + siihen osuvaa laukkaa. Hetken aikaa Hekalta kesti tajuta, mitä tässä taas oikein duunataan. Focus oli vähän matkan päässä olevilla aidoilla, mutta ei se kovin montaa toistoa vaatinut kun kaverilla alkoi hoksottimet pelata. Tiia oli namikupin ja naksuttimen kanssa palkkaamassa. Yksi koira meni välissä ja hetken päästä jatkettiin toisen koutsin kanssa ja nyt boksiin osuva laukka oli Hekalta täydellinen. 1 vähän ?-merkillä varustettu suoritus mahtui joukkoon, mutta yhteensä 11 onnistunutta toistoa. Koska aikaa oli ja Tiian mielestä boksin pystyi hyvin siirtämään madalletulle A:lle, ehdittiin vielä sitäkin ottamaan. Tiia oli jälleen namikupin ja naksuttimen kanssa palkkaamassa. Ensin muutama toisto siten, että nostin Hekan A:n harjalle ja päästin sen sieltä juoksemaan alas. Pari kertaa Heka alkoi vanhasta muistista himmata alastulolle ja kerran se jopa stoppasikin, mutta pienen hiffailun jälkeen Heka juoksi hyvällä laukalla suoraan boksiin. 8 hyvää suoritusta saatiin aikaiseksi, joten sitten päästiin juoksemaan koko madallettu A. Kerran Heka juoksi boksin yli ja toisella se yritti jälleen stopata, mutta sitten alkoi palaset loksahtaa paikoilleen. Olin jo tässä vaiheessa treenejä melkoisen vakuuttunut ja vähän ihmeissäni. Siitä on niin pitkä aika, kun ollaan juoksareita A:lla treenattu, joten epäilin ettei Hekan kanssa päästäisi edes madallettua A:ta juoksemaan.

Vartin breikki ja sitten jatkettiin toisella 45 minuutilla ja nyt oli tosi kyseessä. Tiia siirsi boksin kisakorkuiselle A:lle ja tässä vaiheessa omat luulot muuttuivat epävarmoiksi. Aloitettin samalla tavalla kuin madalletulla A:lla, nostamalla Heka sinne A:n harjalle ja päästämällä sieltä alas. Nyt Heka joutui ihan tosissaan tekemään aivoillaan töitä, siitä oikein näki miten se mietti, mietti ja vielä kerran mietti. Boksin yli hyppimisiä, himmaamista ja yksi stoppi, kunnes alkoi laukka osua suoraan boksiin. Seuraavaksi koko A alusta loppuun, roiskimisia alkoi tulla enemmän ja Heka alkoi selvästi jarrutella ja kääntyä alastulolla allekirjoittaneeseen päin. Itse vielä hölmönä sanoin Hekalle alussa muutamia kertoja "hupsista" kun se loikkasi boksin yli tai himmasi. Tiia käski pitämään suunupin tukossa ja olla puhumatta Hekalle mitään. Vasta kun onnistui, niin silloin sai avata suun ja kehua. Nyt vaihdettiin namikuppi Hekan lempparitreenileluun, namit ei yksinkertaisesti vetäneet tarpeeksi ja Tiia otti sitten flamingorievun käyttöön. Loppupäässä tapahtui jonkin sortin läpimurto, sillä lukuisten yli hyppäämisten jälkeen Heka alkoi irtaantua allekirjoittaneesta, edetä itsenäisemmin ja juosta hienolla laukalla suoraan boksiin. Näitä toistoja saatiin onnistuneesti huikeat 6 kpl tehtyä! Yhdessä vaiheessa otettiin A:lle lähetystä putken kautta, mutta se keitti Hekan hermoja liikaa ja silloin noita boksin yli hyppäämisiäkin ilmeni.

Mitä jäi käteen? 11 onnistunutta toistoa pelkällä boksilla, 8 hyvää madalletulla A:lla ja 6 hienoa juoksaria kisakorkuisella A:lla. Enpä olisi ihan heti uskonut, että Heka tuollaiseen suoritukseen pystyy. Sen verran vähän ollaan kuitenkin treenattu. Miten nyt tästä eteenpäin? No, ihan ensimmäisenä Hekalle pitäisi keksiä joku sellainen palkka jolle se lähtisi etenemään himmaamatta. Minulla oli sille palkkana tänään nakkeja ja broilerin sydämiä, joista jälkimmäisille se syttyi hyvin, mutta lelu oli se ihan kaikista paras. Tiia kokeili kissanruokaa, mutta kaveri vaan tuhahti. Hekan jarruttelu on kaikella todennäköisyydellä seurausta siitä, että olen itse ollut melkoisen painostava 2on 2offin kanssa ja Heka on ns. varonut alas laskeutumista. Sen vuoksi se jää katsomaan minun perääni eikä lähde kunnolla etenemään itsenäisesti. Tämä on nyt suurin asia, mistä täytyy päästä treenaamalla eroon. Lisäksi Tiia huomasi tänään, että kun sanoin Hekalle sitä hupsista ja ohoota niin se alkoi välittömästi jarruttaa. Siksi suu piti pitää koko ajan kiinni ja vain pyytää koira takaisin ja ottaa uudelleen alusta. Ja siitähän nuo 6 onnistunutta suoritusta kisakorkuisella A:lla sitten johtuivat. Heka alkoi edetä itsenäisesti kohti lelua ja vielä todella hyvällä laukalla suoraan boksiin. Se vain tulee niin vaistomaisesti, kun jokin menee pieleen mutta tässä sitä ei saa Hekan kanssa missään nimessä käyttää. Hekalle radan jatkuminen on se kaikista suurin palkka, mikä on tietysti se ihannetilanne, mutta tässä vaiheessa toista estettä ei uskallettu ottaa mukaan.

Kyllä kun näin jälkikäteen miettii, että oliko hintansa ja 150 km:n arvoista lähteä Kuopioon asti vain pelkkiä kontakteja treenaamaan. Nyt voin sanoa, että kyllä oli. Ehdottomasti. Nyt tilanne näyttää hyvältä ja Hekan juoksu A on todellakin mahdollista saada valmiiksi ennen aktiivisinta kisakautta. Tiian mukaan se olisi erittäin ahkeralla treenamisella kuosissa jopa jo pääsiäisenä. Katsotaan nyt. On ainakin saatu kunnon tehotreenit, kun saatiin keskittyä vain kontakteihin. Ja teki myös terää tehdä välillä jotain muutakin kuin rata tai -tekniikkatreenejä. Ehkä se agilitymasennus tästä pikkuhiljaa lähtisi häviämään. Parempi olisi. Oli ihanaa nähdä Tiiaa ja sieltä suunnalta tuli taas niin kannustavia ja tsemppaavia sanoja, että ihan meinaa onnenkyyneleet tulla molempiin silmäkulmiin. Lisäksi oli ihan mahtavaa päästä "koeajamaan" Viiksi-Areenan keinonurmi ja tutustumaan muihin ACElaisiin. Samaa seuraa kun tässä nyt edustetaan.

KIITOS TEILLE KAIKILLE!

Tuntuu kuin ei olisi missään reissussa edes oltu, mutta kyllä täällä jalkojen juuressa on nyt niin väsynyt pudelssoni. Heka joutui nyt enemmän tekemään aivoillaan töitä ja se jos joku, väsytti sen täysin. Kyllä on niin hyvä mieli.

Kun mä näen sut mun lähellä, sateenkaari nousee mun mielessä

Tänään juhlitaan minun ajatusteni lukijaa, parasta ystävääni, elämäni koiraa; Heka the pieni pesusieni täyttää tänään kokonaiset 6 vuotta! Tuntuu kuin olisin vasta saanut Hekan syliini, aika rientää ihan mieletöntä vauhtia. Minusta tuntuu, että Heka on kuin ikuinen pentu ja tuollaisena se saa minun puolesta vaikka pysyä koko loppuelämänsä.

Heka on kaikkea sitä, mitä olen toivonutkin. Jopa enemmänkin. Jokainen varmasti sen tietää tai ainakin muistaa, että allekirjoittaneen niskan/kaulan rajalle oikealle puolelle, on tatuoitu Hekan tassunjälki. Tuntuu ehkä kliseiseltä, mutta minun on ihoni ja minun on tuo elämäni koira ja paras ystäväni; Heka. "En mä vois kuvitellakkaan, ettei sua olis ollenkaan, mun elämässä. Happy birthday." Näin laulaa Tuuli ja tähän musiikkiin tein jo viime vuonna Hekasta synttärivideon ja laitan sen tähänkin näkyville.


Ko.kappaleessa korostuu mielestäni kaikki se, mitä ajattelen Hekan ja minun tähän astisesta yhteisestä taipaleesta. Onhan se ihan omanlaisensa ja erilainen verrattuna Jimiin, mutta ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri että kaikki koirat olisivat luonteeltaan samanlaisia. Vai mitä? Voi kuinka olenkaan kiitollinen tuosta koirasta onnellinen. Vaikka sen kanssa meinaakin välillä hermot keittää kiinni, on se siitä huolimatta vaan niin paras, pieni ja rakas.


Miten me juhlitaan tätä merkkipaalua? Olen ehkä vähän tylsä, mutta minkään sortin nakkikakkua en aio tuhertaa. Jos Hekalta kysytään, se ottaisi mieluummin kokonaisen vaniljarahkapurkin ja osaan jo melkein arvata sen menevän onnesta soikeana pitkin seiniä. Heka pääsi lisäksi mustiin & mirriin shoppailemaan ja sieltä se sai tuollaisen sinisen siilipallon. Muilla leluilla ei meillä nyt sitten ainakaan viikkoon leikitä - ne on menettäneet merkityksensä. Ainakin toistaiseksi. Meinasin ensiksi lähteä Hekan kanssa hallille aksailemaan, mutta meillä on toimintaa tiedossa kokonaisen viikonlopun täydeltä. Lauantaina lähdetään Kuopioon ACElle Tiian luokse, kontaktien workshoppiin. Melkein 2 tuntia pelkästään kontaktien hiomista ja nyt jos koskaan me saadaan Hekan juoksu A:ta vietyä iso harppaus eteenpäin. Sunnuntaina lähdetään ihan hetken mielijohteesta Janakkalaan, ei agility - vaan koiratanssikisoihin! Oikeasti, se on se viharakkaus-suhde josta tässäkin tilanteessa voidaan puhua. Hekan kanssa on pidetty koiratanssista luovaa taukoa melkein 3½ kuukautta, ihan sen vuoksi että se alkoi viime vuoden lopulla tursuta jopa korvista asti ulos. Se menee usein niin, että jos jommassa kummassa lajissa ei suju, toisessa voi hyvinkin napsahtaa planeetat kohdilleen. Agilityn suhteen ollaan menty alamäkeä ja lujaa ja uskon koiratanssitauon tehneen meille molemmille ihan hyvää. Siksi lähdemme kokeilemaan miltä tanssikehässä tuntuu nykyään, kun ilmoitin meidät freestyleen avo-luokkaan enkä htm:ään. Hekan uusi htm-ohjelma on aivan raakilevaiheessa ja freestylea on mielestäni helpompi improvisoida.

Meillä on musiikki joka on editoitu ja lähetetty kisajärjestäjälle, mutta ei ole ohjelmaa eikä olla edes treenattu. Jälkimmäistä en aio edes tehdä, mennään ihan fiilispohjalta. Ohjelmaa olen hahmottanut mielessäni ja tarkoitus on tehdä sellainen ns. hömppäpöljä-ohjelma ja hakea kivaa fiilistä meille molemmille. Jos Heka haukkuu, se ei meidän maailmaa tule kaatamaan. Kiva fiilis on nyt se pääasia ja tavoite. Tuloksesta viis.

En minä syyttä suotta käynyt n.vuosi sitten tatuoimassa Hekan tassua kaulaani. Saan kantaa elämäni koiraa mukanani aina. Ja ylpeydellä sitä kannankin.