Heka faskiamanipulaatiossa

Hekaa on hoidettu säännöllisesti vuodesta toiseen joko osteopatilalla tai kraniosakraalihoidolla.  Lisäksi Heka on AlmaVetin laserterapian suurkuluttaja. Olen myös itse käynyt kahdella eri koirahierontakurssilla ja oppinut siellä mm. miten omistaja voi tehdä kevyttä hierontaa sekä venyttelyjä treenien välissä. 

Vaikka koira onkin jo eläkkeellä, haluan edelleen hoidattaa sitä säännöllisesti jotta hyvä liikkuvuus pysyy yllä ja saataisiin se spondyloosi pysymään rauhallisessa tilassa. Kuitenkin se syy, miksi päädyin kokeilemaan Hekalle tätä uutta hoitomuotoa, johtui ihan jostain muusta. Nimittäin satunnaisesta, mutta kuitenkin päivittäisestä yskähtelystä. Koko hommahan lähti alunperin siitä, että olin Suvin kehotuksesta yhteydessä Aquabarksiin. Heka hyötyisi uimisesta hurjasti vielä näin vanhemmiten, mutta tuo yskähtely pisti ?-merkin pyörimään ilmassa. 

Kerroin edellämainittua hoitomuotoa tekevälle Tarjalle sähköpostitse Hekan tilanteesta ja hän uskoi vahvasti, että faskiamanipulaatio olisi nyt se mitä Heka tarvitsee. Kerrottakoon vielä, että Heka on tutkittu laajasti viime marraskuussa keuhkoja ja sydäntä ja jopa hampaita myöten eikä sieltä löytynyt mitään, mikä sen köhimisen voisi selittää. Itse epäilin vahvasti samaa vaivaa mikä vaivasi Jimiä aikoinaan, nimittäin trakeakollapsia. Tämä Hekan yskä oli kuitenkin huomattavasti erilaisempaa ja Jimihän ei pystynyt myöhemmässä vaiheessa käyttämään kuin pelkkiä valjaita. Heka sen sijaan käyttää edelleen sekä pantaa, että valjaita ja köhimistä esiintyi silti, riippumatta siitä kummat sillä oli milloinkin yllään. Eikä Heka edes hengästy, ei leikkiessään eikä lenkkeillessä. Nämä yskähdykset tulee aina ihan yllättäen ja sen vuoksi niitä on ollut mahdotonta saada taltioitua esimerkiksi videolle.


Faskiamanipulaatio on ns.kitkahierontaa ja se perustuu koiran tuki -ja liikuntaelimistön kalvojärjestelmän hoitamiseen. Tarja kyseli alussa todella tarkkaan ja perusteellisesti Hekan taustat vieläkin tarkemmin sekä katsoi miten se liikkui.

Heka-parka oli selästä saakka jumissa aina kaulan alueelle saakka. Tarja selitti minulle todella tarkkaan, että lihaskalvot ko.alueilta olivat ihan liimautuneina koiraan eikä liikkuvuutta ollut juuri lainkaan. Jopa minä, tämmöinen ummikko, pystyin sen tuntemaan kun se ensin näytettiin. Minua varoiteltiin etukäteen, että ei kannata säikähtää jos koira hoidon edetessä ulahtaa tai antaa kipureaktiota. Kun kalvokireydet alkavat antaa periksi, se voi alussa tuntua ikävältä. No...Hekahan se nuokkui ja pilkki koko käsittelyn ajan. Siitä näki kauas, että nyt muuten helpottaa. Kun Tarja oli saanut selän kalvoja käsiteltyä, Heka päästi ilmoille kaksi yskähdystä. Tätä on lähes mahdotonta selittää, mutta Hekan kaulan alueen faskiakalvot olivat kiristyneet pahasti ja se sai sen yskimään.

Kun hoito oli ohi, Heka seisoi selkä suorassa eikä häntä kääntynyt enää selän päälle. Lisäksi pää nousi linjaan selän kanssa. Olen edelleen todella, todella hämmentynyt näkemästäni.

Hoidosta tulee huomenna kuluneeksi viikko. Mikä on tilanne nyt? Sen voin sanoa, että yskä jäi sille tielle. Hekassa on ollut pikemminkin pitelemistä, sillä hihnan päässä on sinkoillut iloinen ilmapallo. Muutos entiseen on hurja. Käsittämätön. Uskomaton. Heka tulee tästä eteenpäin hyödyntämään ko.hoitomuotoa enemmänkin, kyllä tämä sen verran vakuutti.

Koirien suolistoon liittyvät ongelmat - LIVEKOOSTE

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Olen nyt useamman vuoden ajan puhunut avoimesti sosiaalisessa mediassa Hekan suolistoon liittyvistä ongelmista. Olen paitsi avannut syitä niiden takana, niin myös kertonut miten kaikki lopulta selvisi ja minkälaisella hoidolla Heka saatiin kuntoon. Kun ensimmäisen kerran tulin isommin näiden asioiden tiimoilta esiin, aloin saada yhteydenottoja ympäri Suomea koiranomistajilta jotka tuskailivat samojen asioiden kanssa. Huomasin nopeasti etten ole tämän asian kanssa yksin, vaikka välillä hetkittäin siltä tuntuikin. Siitä hetkestä lähtien olen jatkanut näistä asioista puhumista, antanut vertaistukea ja saanut olla todistamssa useita, liikuttavia tositarinoita mm.närästyksen kuriin saamisesta.


Saan edelleen viikottain yhteydenottoja koiranomistajilta, jotka kaipaavat epätoivoiselta tuntuvaan tilanteeseen neuvoja ja tukea. Hekan tarina on vakuuttanut monia ja olen siitä todella iloinen. Halusin vastata yhtä aikaa mahdollisimman monelle ja niinpä pidin tällä viikolla omalla instagramkanavallani ensimmäisen liven, joka käsitteli näitä asioita. Ihmiset saivat vaikuttaa liven sisältöön mm. kyselemällä mitä asiaa he toivoisivat minun avaavan enemmän. Ylivoimaisesti eniten toivottiin keskustelua närästyksestä ja sen hoidosta. Oma tuntuma närästykseen on se, että ko.vaiva koirilla tuntuu vain lisääntyvän ja tapauksia tulee koko ajan lisää. Mistä se sitten johtuu, siihen en ota tässä sen enempää kantaa, sillä tämä blogiteksti on tiivistelmä siitä mitä livessä kerroin. Miten se närästys sitten ilmenee? Yleisimmät, selvät oireet ovat röyhtäily, koira viettää paljon aikaansa ns. leikkiinkutsu-asennossa ja se voi myös pyrkiä ulos syömään ruohoa. Jotkut koirat pulauttelevat sekä köhivät ja nostavat päänsä esim.sohvan käsinojalle jotta kaula pysyy suorana. Yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta siihen ei siis ole.

Haluan edelleen korostaa sitä, että minä en ole eläinlääkäri, en koirien ruokintaneuvoja tai mikään eläinten ruokintaan liittyvä asiantuntija. Tärkeintä närästyksen hoidon aloittamisessa on selvittää se, ettei koiralla ole mitään sairautta tai muuta normaalista poikkeavaa joka voisi omatoimisella kokeilulla jopa pahentaa tilannetta. Konsultoi aina ensimmäisenä koiraasi hoitavaa eläinlääkäriä. Akuuttia närästystä voidaan alussa hoitaa erilaisilla närästyslääkkeillä, mutta niiden tarkoitus on vain hetkellisesti helpottaa oloa. Ne eivät poista itse oireiden aiheuttajaa, mikä on närästyksen kuriin saamisessa kuitenkin se tärkein tavoite. Aloitetaan.

1.Ruoka -ja elämäntapapäiväkirja
Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, aikaa sekä vaivaa. Ruokaosioon kirjataan ylös KAIKKI mitä koira syö: ruoka, herkut ja mahdolliset lisäravinteet. Kerroin livessä muutamia, yleisimpiä närästystä aiheuttavia ruoka-aineita ja listaan ne tähän, sillä ne auttavat selvitystyössä yllättävän paljon.
  • Luut ja rustot.
  • Merilevä.
  • Sinkki.
  • Raaka liha (ei kaikilla.)
  • Lohiöljy ja myös lohi itsessään.
  • Lihat, jotka sisältävät jännettä, rustoa ja sidekudosta.
  • Nivelravinteissa yhtenä raaka-aineena käytetty MSM (todella suurina määrinä.)
  • Nappuloissa käytetyt eläinrasvat.
Närästävällä koiralla on haasteellista sulattaa syömäänsä ruokaa, minkä vuoksi esim.luut ja paljon sidekudosta sisältävät lihat ovat sulavuudeltaan huonoa ravintoa. Nappuloissa käytetään todella paljon eri eläinrasvoja mm.säilöntäaineena, mutta ajan kuluessa se rasva härskiintyy ja ylipäätään liian rasvainen ruoka saa mahahapot villeiksi. Lisäksi joillekin koirille raaka liha on liian "tuhtia" tavaraa (esim.Heka) ja silloin liha annetaan kypsennettynä. Kuitenkaan mikä tahansa kypsentäminen ei käy. Paistaminen tekee lihasta liian käristettyä, joten kannattaa suosia joko keittämistä tai uunissa valmistamista.

Entä sitten se elämäntapapuoli?
  • Säätilat - kyllä, näilläkin on merkitystä.
  • Kiihdyttävät tilanteet, esim.treenit.
  • Stressi.
Päivän viimeinen ateria kannattaa antaa n. 2-3 tuntia ennen kuin koira käy yöunille. Miksi? Siksi, että ruoka ehtii painumaan tarpeeksi alas eikä nouse happamina röyhtäyksinä nieluun. Itse annoin joskus Hekalle vielä iltaruuan päälle lusikallisen laktoositonta piimää, joka tasoitti tilannetta. Lisäksi olen huomannut, että kostea, syksyinen sää saa joillakin koirilla närästysoireet nousemaan pintaan, kun taas kuivalla säällä kaikki katoaa kuin sormia napsauttamalla. Tämä kannattaa ehdottomasti huomioida tarkkaan.

2.Yksinkertainen ruokavalio
Ihan alussa valitaan yksi proteiininlähde ja samaten yksi hiilihydraatin lähde. Itse valitsin Hekalle kananlihan ja kauran. Hain lihat tavallisten ruokakauppojen lihahyllyistä, sillä koirille tarkoitetut lihat sisältävät paljon yllämainittuja "sivutuotteita" enkä halunnut sulavuuden heikentyvän. Tein lihasta ja kaurasta sellaisen seoksen, jonka kypsensin uunissa miedolla lämmöllä. Tätä Heka sitten söi 2-3 viikkoa, jonka jälkeen kuvioihin tuli myös kalkkunanliha. Toiset 2-3 viikkoa mentiin puolestaan tällä miksauksella. Hekan kohdalla tämä vaihe oli helppo toteuttaa, sillä tiesin että se sulattaa kaikista parhaiten kanan -ja kalkkunanlihan. Dagsmarkin Savohan tuli meidän elämään kreivin aikaan, kun olin pikkuhiljaa etsimässä Hekan tarpeisiin soveltuvaa nappulaa. Siinä ainoa, käytetty proteiininlähde on siipikarja. Jos/kun tarkoitus on jatkaa nappulalla ruokkimista, kannattaa tutkia ne pussien kyljet tarkkaan. Yllättävän monessa eri nappulapussissa lukee isolla "sisältää kanaa ja riisiä", mutta tarkempi syynäys paljastaakin että siellä voi olla myös esim. lampaanlihaa ja/tai possua. Silloin on täysi mahdottomuus saada kiinni se närästyksen aiheuttaja. Olkaa siis tarkkoina.


Moni pelkää tässä vaiheessa erilaisten vitamiinien yms ravinteiden vajaasaantia ja puutostiloja. Ne pelot kannattaa unohtaa, sillä kaikista tärkeintä on saada se närästyksen aiheuttaja selville ja koiran olo paremmaksi. Eikö niin? Se tarkoittaa jonkun aikaa yksinkertaistettua ruokavaliota, mutta oikeasti, se on todellakin sen arvoista. Ei kannata murehtia myöskään sitä, että jos koira on laiha ja sen pitäisi lisää lihaa luiden ympärille. Kun se sopiva, hyvin sulava ruokavalio löytyy ja oireet saadaan kuriin sekä paraneminen alkuun, koiran elimistökin kuntoutuu ja pikkuhiljaa se ruokakin näkyy kyljissä + lanteilla. Tälle prosessille pitää vain antaa aikaa ja pysyä itse maltillisena. Myöhemmin ja ajan kanssa sitten mietitään, että voiko ruokavaliota tuunata lisää jollakin lisäravinteella yms.

Omaan, kokemuksen syvään rintaääneen pohjautuen, mitä yksinkertaisempi ja puhtaampi ruokavalio on, sen paremmin suolistoltaan normaalista poikkeava koira voi. Heka syö aamuisin Dagsmarkin Lappia ja/tai Savoa kypsennetyllä kanan/kalkkunalihalla sekä Nutrolinin skin&coat (kasvipohjainen) öljyllä ja ruusunmarjarouheella höystettynä. Ruusunmarjarouhe on luonnon oma, puhdas vitamiinipommi josta saa monta terveyshyötyä samasta purkista. Iltaisin kuppiin tippuu pelkkää Lappia tai Savoa. Jonkun mielestä tylsää kuin mikä ja joidenkin "ruokagurujen" mielestä todella ravintoköyhää eikä koira kuulemma voi mitenkään voida hyvin tällä kombolla. Niin no...närästys on pysynyt poissa kaksi vuotta, samaten ripuli, oksentelu ja yleinen huonovointisuus. Lisäksi Heka on lihonnut mikä on todellakin positiivinen ongelma, sillä koira on koko ikänsä aina ollut hieman alipainoinen. Minä olen omien koirieni ruokinnan asiantuntija ja niille sopiva ruokavalio on itseisarvo. Sanokoot gurut mitä sanoo.

"Ettei nyt vaan sattuis mitään..."


Mikä ihme oikein on Eisepure? 

"Eisepure on kahden eri eläinlääkärin, Suvi ja Teppo Heinolan laatima, koirien ensiapu -ja terveyskurssi verkossa. Ne ovat jokaisen koiranomistajan tuki sekä turva. Eisepure-verkkokursseilla oppii ja saa käytännön tietoa suoraan eläinlääkäreiltä videoiden, tosielämän tarinoiden sekä tekstien muodossa."

Heka esittelee kuvassa näkyvän Eisepure-laukun sisällön myöhemmin meidän instagram-kanavalla

Siinä se, kaikessa komeudessaan ja tiivistettynä. Nettihän suorastaan pursuaa monia eri sivustoja, mihin on listattu koiranomistajille tärkeitä ensiaputaitoja mitkä olisi hyvä olla hallinnassa ja tietää. Myös eri yhdistykset ja harrastusseurat järjestävät toisinaan erilaisia, ihan fyysisiä koirien ensiapukursseja. Mutta...kuinka moni oikeasti tietää/osaa kuinka toimia jos se kalikka kapsaahtakin omalle kohdalle? Mikä on todennäköisyys, että juuri niin käy kun "on ennenkin selvitty ilman?" 
  
Yllämainittu ajattelutapa on vielä aika yleinen ja myönnän, että itsekin tähän syyllistyin. Ja eikö se kalikka nimenomaan sitten kapsahtanut juuri omalle kohdalle. Haluan jakaa ne teidän kanssa.

Viime keväänä olimme Sykkeen kanssa omissa, agilityn viikkotreeneissä ja silloin olivat käsillä ne kevään ensimmäiset, lämpimät päivät. Lämpöä oli kutakuinkin 24 astetta, mutta ilmankosteus teki säästä selvästi hiostavamman. Syke alkoi treenien toisella vedolla vetää käsijarrua päälle, mutta ajattelin sen johtuvan radan haasteellisuudesta sekä nuoren koiran silloisesta osaamattomuudesta. Syke on koulutettu ajattelemaan agilitya ja kun haastetta lisätään asteittain, kyllä muuten pistää väsyttämään. Hallista ulos tultuamme Syke sitten lyyhistyi maahan. Tiesin välittömästi, että nyt ei muuten ole mistään perusväsymyksestä kyse. Muistin kuitenkin välittömästi erään neuvon, jonka Suvi oli joskus minulle ohjeistanut. Kurkistus limakalvoille, jotka olivat lähes vitivalkoiset. Ei tarvinnut edes tarkistaa onko koiralla nestevajausta. Tiesin heti, että nyt on kyse nestehukasta ja lievästä lämpöhalvauksesta. Syke kuitenkin toipui todella nopeasti, kotihoito elektrolyyttiliuoksella kyllästetyllä vedellä ja viileä suihkuttelu onneksi riittivät saamaan punaisen pikakiiturin takaisin tolpille. Meille kävi varsin ikävällä tavalla selväksi myös se, että ne kevään ensimmäiset lämpimät päivät voivat oikeasti olla salakavalia.

Toisen kerran sattui ja tapahtui viime heinäkuussa ollessamme mökillä, jolloin uteliaisuus vei Sykettä ihan 6-0. Tottakai sitä kiinnosti mikä siellä mökkilaiturin alla oikein pörisee. Ei kannattaisi työntää nokkaansa ihan joka paikkaan. 

Mahtoi tehdä kipeää...

Koko lähitienoo varmasti luuli, että koiraparalta viilletään vähintään kurkkua auki. Mutta ei. Se oli vain maa-ampiaispesään tunkeutunut Syke, jonka kimpussa oli valehtelematta ainakin kymmenen herhiläistä. Siinä sitten huiskuttiin ja saatiin hätisteltyä siivekkäät veks, mutta pistoilta ei kovan onnen pikkupuudeli välttynyt. Osumaa tuli kuonoon ja toiseen etujalkaan. Tässä vaiheessa minulla oli koiranomistajana aika kädetön olo. Yhtäkään koiraani ei ole koskaan pistänyt ampiainen enkä tiennyt yhtään, että miten minun olisi kuulunut toimia. Voin kertoa, että kyllä olisi ollut Eisepure - Luonnon vaarat-kurssiosio kiva kaveri siinä vaiheessa. Sykkeen onneksi Suvi sattui olemaan linjoilla ja hän sai hysteerisen omistajan rauhoiteltua sekä annettua hyvät toimintaohjeet. Syke selvisi ja saa nähdä, että vieläkö meinaa jatkossa mennä tekemään tuttavuutta maa-ampiaisten kanssa. Äitini jo vitsailikin, että Sykkeen omaksi tunnusmusiikiksi sopisi Laura Voutilaisen Ettei nyt vaan sattuis mitään.

Eli oppi kävi kirjaimellisesti kantapään kautta. Valitettavasti. Älä sinä opi sitä kautta, vaan opi ennemmin Eisepuren verkkokursseilla. Tarvitset vain nettiyhteyden, sillä näiden tärkeiden taitojen opettelu ei ole enää paikasta, saatika ajasta riippuvainen.

Syke testaa - True Hemp

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Vuoden ensimmäisiksi testattavaksi tuotteiksi saimme kolmea erilaista, öljyhamppupohjaisia ja viljattomia purutikkuja sekä makupaloja, kolmella eri ominaisuudella. Ko.tuotteet ovat minulle itselleni ihan uusia tuttavuuksia ja Rahulan valikoimiinkin nämä on ilmestyneet viime syksynä.

True Hemp on alunperin kanadalainen valmistaja ja ovat pikkuhiljaa tehneet tuloaan Eurooppaan.


Näistä löytyy (vielä tässä vaiheessa) aika vähän suomenkielistä tietoa, joten ennen arvoisan kulinaristin testihetkeä seuloin tuoteselostetta asiasta enemmän tietävien kanssa. Purutikuissa on käytetty osittain sellaisia raaka-aineita, joista tämmöinen maallikko ymmärtää vähintään yhtä paljon kuin sika satelliitista. Kuitenkin tarkempi tutkiskelu osoitti, että ko.raaka-aineita käytetään paljon mm.farmi -ja kotieläimillä ruuansulatusongelmien hoidossa sekä haitta-aineiden sitomisessa. Aina ei voi kuin oppia jotakin uutta ja olen jälleen yhden asian verran viisaampi.

Hekan ongelmat suoliston kanssa ovat harjaannuttaneet minua tutkimaan tarkemmin mm. tuotteiden alkuperämaata ja käytettyjä raaka-aineita. Mene ja tiedä sitten, että tulisiko sitä välttämättä oltua niin silmät tarkkoina näiden suhteen jos Heka olisi suolistoltaan täysin normaali kuten Syke. Tosin Sykkeenhän minä alunperinkin tähän (varmasti sille mieluisimpaan) pestiin valitsin juuri siksi, ettei sillä ole mitään ruokavaliorajoitteita. Haluan kuitenkin olla 100% varma, että mitä molemmat koirani suihinsa pistävät ja jos olen jonkin tuotteen sisällöstä tai alkuperämaasta epävarma, konsultoin asiasta enemmän tietäviä. Tietoa on kyllä saatavilla, jos vain malttaa etsiä ja tehdä vähän "salapoliisityötä." Tämä toimikoon myös vinkkinä muillekin lemmikinomistajille.


Ensin Syke sai maisteltavaksi pehmeitä, Hip&Joint-herkkuja. Nehän upposi neitiin kuin veitsi voihin ja itse tykästyin näiden kohdalla siihen, että ne saa pehmeytensä vuoksi helposti pienemmiksi. Varmasti tullaan käyttämään tuo pussi loppuun sitten, kun palaillaan treenailujen pariin. Eivätkä purutikutkaan jääneet yhtään niiden varjoon. Valitsin kahdesta, eri ominaisuudella varustetusta purutikusta maisteltavaksi Skin&Coatin. Kuten nimikin jo kertoo, tähän purutikkuun on valittu turkin sekä ihon hyvinvointia edistäviä raaka-aineita. Toiset purutikut mitä saatiin, aiheuttivat jo myymälässä pienen nauruhymähdyksen; Calming. Vitsailinkin, että ne tuleekin nyt tarpeeseen kun Syke on treenitauolla.

Ei kuitenkaan liikaa makeaa mahan täydeltä, joten Calming-purutikut saivat jäädä odottamaan toista herkutteluhetkeä. En kuitenkaan usko, että nekään "pettävät" ja Syke kumoaa nekin tuosta noin vaan. Se kuitenkin jää nähtäväksi, että onko niillä rauhoittavaa vaikutusta...

Juoksupuomin tilannekatsaus

Ennen kuin Syke jäi ansaitulle treeni -ja lepotauolle, tavoite oli jatkaa juoksaritreenejä vielä hetki siitä kohdasta, mihin ne Juulian joulukuisella kurssilla jäivät = puomin alastulo minikokoisen pöydän päällä, kuunnellen koiran tunnetiloja. Päätin myös hankkia ihan kokonaan uuden alustan, jolloin koko projekti pääsisi alkamaan täysin puhtaalta pöydältä.

Se mihin tilanteeseen juoksupuomi jäi ennen taukoa, näyttää tältä:


Nyt voin sanoa, ettei menneet ne koko syksyn kestäneet rentoiluharjoitukset yhtään hukkaan. Jännitys ei enää hallitse mieltä, vauhti alkoi kasvaa ja uskalsin ottaa puomin ylösmenon myös mukaan treeniin. Osumat olivat kaikinpuolin hyviä ja nyt kun vauhdinkin kanssa osumakohta on täysin selvä, kriteeristä on varsin helppo pitää kiinni.

Sanoinkuvaamattoman upea vuosi 2019

Jälleen on vuosi vierähtänyt ja on aika käydä läpi täällä blogin puolella, että mitä kaikkea vuoteen.

Heka jätti jäähyväiset agilityradoille kesäkuussa ja kaikki sen vielä tienaamat starttilahjakortit siirtyivät "perintönä" Sykkeelle. Viimeiset ratansa Heka pinkoi 1.luokassa anottuani SAGilta siirron sinne 3.luokasta. Ei ollut mielestäni mitään hienompaa päättää hienoa agilityuraa kuin juosta saman tuomarin radalla, mistä se kaikki aikoinaan myös alkoi. Lisäksi päästiin vielä yhdessä kokemaan Suomen ensimmäiset, viralliset snooker-kisat missä sain korjattua SM-kisojen sössimiset ja vieläpä voitolla. Heka sai jäädä eläkkeelle hetkeä liian aikaisin kuin liian myöhään. Varsinkin kaksi viimeistä kisarataa olivat sen kanssa sitä agilitya, millaisena haluan sen muistaa: mennään täysillä ja veitsenterällä. Yhdessä.


Heka on sopeutunut eläkeläisen "rooliin" jopa täysin yli odotusten ja marras/joulukuussa käytiin kokeilemassa saataisiinko nose workista sille eläkepäivien harrastus.

Syke mitattiin maaliskuussa melkoisen jännitysnäytelmän saattelemana lopullisesti pikkuminiksi. Kevättalvella olin omien ajatusteni suhteen hieman hukassa, että mitä agilitylta haluan ja ennen kaikkea: millaisen koiran kanssa haluan sitä harrastaa. Päätös opettaa puomille juoksukontakti oli jo avannut silmiä täysin uudenlaiselle tavalle kouluttaa agilitya, mutta varsinainen läpimurto tapahtui Sanni Kariniemen ajatteleva agilitykoira-verkkokurssin ansiosta. Sen tiesin, että haluan irtoavan koiran, jolla on hyvä estefokus ja joka pitää lukituksen ohjaajan liikkeestä huolimatta. Sellaista lähdin Sykkeestä kouluttamaan ja sellaisen minä todellakin sain. Syke starttasi virallisen kisauransa huomattavasti nopeammassa aikataulussa ja vuoden loppuun mennessä kisakirjaa oli ennättänyt tulla koristamaan peräti 3 nollaa hyppyradoilta sekä puhdas voitto kesäkuun snookereista.


Sekä juoksupuomi, -että ajatteleva agilitykoira-verkkokurssi "työllistivät" meitä ylivoimaisesti eniten koko vuonna. Keppiosaamista kävimme hiomassa kuntoon Vitikaisen Tiialla Kuopiossa ja lisäbuustia puomiin haimme Juulia Savolaisen kursseilta. Alkuvuoden ja tulevan kevään tärkein projekti onkin saattaa sekä puomi, että keinu sellaiselle mallille jotta voidaan aloittaa kisaaminen myös agilityradoilla.

Tein myös viiden vuoden tauon jälkeen paluun koiratanssiareenoille Sykkeen kanssa, missä suureksi ihmetykseksi ylsimme freestylessa alokasluokan 3.sijalle. En tiedä mistä se johtuu, mutta en tunne enää ko.lajia kohtaan samanlaista paloa ja intohimoa kuin joskus aiemmin. Agility melkeinpä vaatisi siihen rinnalle jotakin tasapainottavaa, mutta motivaatio (ja liiemmin aikakaan) eivät oikein tahdo riittää.

Vaikka vuosi on ollut hyvin agilitypainotteinen, mahtui siihen myös yksi näyttely. Sain "kunnian" esittää ihanan Aatoksen Jyväskylän pentunäyttelyssä, joka on samalta kasvattajalta kuin Syke.


Vuosi ei olisi tietenkään mitään ilman tv-kameroiden edessä pyörähtämistä. Huhtikuussa saimme kutsun Janni Hussilta Neljän Tähden Illalliselle, missä esitimme hänelle ja paikalla olleille vieraille lyhyen koiratanssiesityksen. Ohjelma kuvattiin helmikuussa ja tv:stä se tuli ulos huhtikuussa. Myöhemmin syksyllä meidät kutsuttiin Ennätystehtaan kuvauksiin ja ohjelma alkaakin pyöriä televisiossa nyt kevättalven aikana. Silloin selviää, että mitä ennätystä yritimme ja kumpi koirista sen lopulta haltuunsa sekä nimiinsä sai.

Todella tärkeässä asemassa ovat tottakai olleet myös meitä tukeneet yhteistyökumppanit: Eläinklinikka AlmaVetDagsmark Petfood OyNutrolinFitDogKana CollectionShowlink Oy ja Rahula Jyväskylä. 

Olemme tehneet yhdessä huikeita juttuja ja mitä kaikkea keksimmekään tänä vuonna...Nimittäin heistä jokainen jatkaa suurenmoista ja merkittävää yhteistyötä kanssamme myös tänäkin vuonna. Isot kiitokset, tukenne on kiistatta sanoinkuvaamattoman tärkeää. Ennen vuoden vaihdetta tukijoihimme liittyi vielä Eisepure.fi, mistä tulen julkaisemaan myöhemmin erillisen blogitekstin.


Takana on uskomattoman hieno vuosi, ikinä ei ole ollut näin haastavaa saada kaikkea mahtumaan yhteen kirjoitukseen. Tahti on ollut melkoinen. Näkyvänä olemisessa on myös ollut omat haasteensa, mikä on vaikuttanut henkiseen sekä fyysiseen hyvinvointiini. Kiitos kuitenkin ihanan Lauran, joka on jaksanut kuunnella vuodatustani ja antanut neuvoja miten eliminoida kuormittavia tekijöitä ilman, että kukaan sitä edes huomaa. Opin kirjaimellisesti kantapään (vai ennemmin polven) kautta, että kuinka tärkeää on koirien lisäksi pitää huolta myös itsestään. Kävin kolmesti osteopaatin hoidettavana ja yksi uuden vuoden lupauksista onkin käydä hoidettavana useasti siinä missä koiratkin.

Isot kiitokset kuuluvat tottakai myös koiriani huoltaville tahoille - Päivi Kvistille ja Senni Kangasvierille joita ilman en voisi edes kuvitella harrastavani. Unohtamatta koirieni luottoeläinlääkäriä, Suvi Heinolaa. Kiitos kaikki koulutettavat, seura -ja treenikaverit, ystävät, seuraajat somessa...ihan kaikki. Te teette tästä kaikesta ikimuistoista. Me ollaan valmiita vuoteen 2020 ja nyt jos koskaan tuntuu siltä, että vain taivas on rajana.