We're back and it's time to move on

Ainakin toistaiseksi olen ollut sanojeni mittainen, sillä uhosin Hekan facebook-sivulla, että aion uhrata suurimman osan lomastani sen kanssa touhuiluun. Joululoman suunnitelmathan meni ihan plörinäksi sen kennelyskän takia, joten tehdään nyt sitten kaikkea senkin edestä. No ei nyt sentään, on meillä ihan aihettakin siihen treenaamiseen.

ShowlinkPets-messut lähestyy ja Hekalla on siellä yhtä sun toista tekemistä. Järjestän ja vastaan mm.frisbeekoirien näytöksestä, jossa olen myös itse mukana. Päätin nyt kerrankin ihan oikeasti treenata ennen h-hetkeä ja se olikin enemmän kuin hyvä päätös. Tänään, eli ensimmäisenä lomapäivänä, pakkasin kiekot reppuun ja huristeltiin Hekan kanssa hallille. Muistaakseni Heka on nähnyt kiekkoja "kunnolla" viime ksi elokuussa, joten pientä keulimista oli varmasti odotettavissa. Eikä ihan pientäkään. Itse ohjelmarunko on kuitenkin ollut valmiina jo tovin, mikä sekin on suoranainen ihme. Heka oli suoranaisesti liekeissä ja kuolajojot roiskui suupielistä kun se näki minun ottavan kiekkoja repusta. Ei siis todellakaan mitään toivoa edes yrittää harjoitella itse ohjelmaa, joten näin aluksi ihan pelkkiin perusasioihin ja- heittoihin. Rollereita, jalkojen yli menemisiä, selkäkoppeja ja floattereita. That's it. 

Heka kaiken lisäksi väsyi jo 10 minuutin treeneistä, joten viimeisen heiton tein rollerina jotta onnistumisprosentti olisi korkea ja johon treenit olisi hyvä siltä osin lopettaa.

Kunnonkohotus on Hekalla vielä kesken, vaikka sillä pohjakunto onkin ollut koko ajan hyvä. Olen hitaasti ruvennut lisäämään sen ruokavaliossa rasvan määrää ja tuhdimpaan nappulaan vaihdetaan vasta, kun tuo vajaa kilo Nutrimaa on syöty veks. Viime päivien upeat kelit on mahdollistaneet lenkkien monipuolisuuden, vaikka olen itselleni sanonut että liian nopeasti ei kannata edetä.

 

Mitä sitten tulee agilityyn, sen suhteen siirryttiin suunnitelmista itse käytäntöön viime viikolla. Heka ei toistaiseksi tee ratatreenejä ollenkaan, vaan sen kanssa keskitytään pääasiassa vireen hallintaan ja sen myötä kontaktien vahvistamiseen sekä erilaisiin tekniikkatreeneihin. Päänupin tasausta tehtiin kahdeksikko-harjoituksella, johon kuului kaksi aitaa sekä kaksi mutkalla olevaa putkea. Minun piti seistä sopivassa kohdassa ja vain polkaista koiraa esteille. Itselläni on ollut paha tapa lähteä siihen Hekan huutamiseen mukaan, Julian sanoin se ikäänkuin näyttää tilanteelta jossa koira provosoi ohjaajaa ja ohjaaja sitten pistää vaihdetta silmään. Nyt kun pysyin paikoillani ja rauhallisena, Hekan kanssa olikin oikein miellyttävää tehdä. Toisella kerralla harjoiteltiin yhden aidan ja kahden putken yhdistelmällä ohjaustekniikoista saksalaista, viskileikkausta ja vastakäännöstä. Näissäkin minä tuppaan kiirehtimään liikaa, jolloin Hekankin linjat tietysti venyy. Helppohan näitä on yksittäisenä harjoitella, mutta tärkein pointti olikin nyt enemmän Hekan vireessä - ei niinkään itse tekemisessä.

Hekalla alkoi selvästi jotkut herneet kohdata pääkopassa, sillä se hyppäsi aidan ensimmäistä kertaa koko sen agilityuran aikana...hiljaa. Ja vielä todella siististi. Nämä treenit tulee meille kyllä niin tarpeeseen, mutta silti päivittelin eilen kaverille miten suuri kaipuu on päästä ihan kunnolla radalle juoksemaan. Oma ikävä on kuitenkin sivuseikka tällä hetkellä. 

Tärkeämpää on kuunnella koiraa ja mennä sen ehdoilla hetken aikaa. 

L...O...M..A...LOMA!

Viikon loma. Höllii. En ole tainnut muistaa asiasta mainita vielä täällä blogissa, mutta siirryin vähän aikaa sitten taidetyöpajalta ohjaajan tehtävistä oppisopimusopiskelijaksi könkkölään. Opiskelen työn ohessa luonto ja- ympäristöalan perustutkinnosta osa-aluetta, johon kuuluu hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla/eläinavusteisuus. Jo taidetyöpajalla työskennellässäni Heka oli jonkun verran aisaparinani eri ohjaustilanteissa ja näin ollen kiinnostuin eläinavusteisesta toiminnasta entistä enemmän. Könkkölässä unelmoidaan tavoitteellisesta green care-toiminnasta, joten työmiljöönä se on minulle tällä hetkellä parhain mahdollinen viedä unelmaani eteenpäin.

Viimeisellä viikolla ennen lomaa Heka pääsi piiiitkästä aikaa töihin mukaan. Aamupäivän ohjelmaan kuului lenkki aurinkoisessa säässä köhniöjärven ympäri sekä tietysti termarikahvit järven jäällä. Tuo oli ensimmäinen kerta lähes kahteen kuukauteen, kun Heka pääsi liikkumaan kunnolla. Köhniöjärven ympäristö oli pääasiassa umpimetsää eikä siellä näin ollen ollut juurikaan jäätä tai rosoisia hankia. Varmuuden vuoksi Hekalla oli kuitenkin tossut jalassa ja jäällä kävellessä kaveri antoi palaa sydämensä kyllyydestä. Eli täysillä. Loppupäivä vietettiin toimistohommissa ja lähes kahden tunnin reippailun jälkeen unta ei tarvinnut kovinkaan kauan odotella.

Saman päivän iltana meillä oli myös valmennus, josta tulee oma tekstinsä myöhemmin. Nimittäin tästä(kään) kerrasta ei selvitty ilman ongelmia. Olen jo jonkun aikaa pitänyt Hekalla treeneissä suojasidoksia kannuskynsien kohdalla, sillä ne tuppaavat satunnaisesti ottamaan osumaa, No, viime keskiviikkona sitä osumaa tuli sen mukaisesti, että verta tihkui. Minä olin jo vuorenvarma, että poistoonhan se johtaa, mutta tarkempi syynäys ja suihkuttelu osoittivat kynnen olevan ehjä. Kyseessä on vasemman etujalan kannuskynsi, joka on vuosi sitten kuorittu nukutuksessa repeytymän vuoksi. Nyt tuo samainen kynsi tuppaa aiheuttamaan ongelmia, sillä se ei ole enää yhtä vahva kuin muut kynnet. Sarveinen on melko ohutta, mutta silti se muistuttaa ihan kunnon kynttä jota saa lyhentää leikkaamalla siinä missä muitakin.

Tänään se meinasi revetä toistamiseen ihan peruslenkillä kun Heka juoksi lumihangessa, Tätä harmituksen määrää on vaikea pukea sanoiksi. Pyysin jo facebookissa vertaistukea sekä suosituksia eri lisäravinteista, joilla olisi hyvä vahvistaa nimenomaan kynsiä. Suvin kanssa tuli jo ohimennen puheeksi koko kynnen poistaminen, jos se alkaa tällä tahdilla aiheuttamaan harmia. Silloin sille poistolle on selkeät ja hyvät perustelut. Pistin asian vakavasti harkintaan. Ihan varmuuden vuoksi skipataan ensi viikon agility kokonaan ja rauhoitetaan tilanne hetkeksi.

Lomaviikolla olisi tarkoitus käydä hallilla muistuttelemassa frisbeejuttuja, mikäli keksitään jotain sellaista missä kynsi ei estä tekemistä. Lisäksi Heka pääsee uimaan ja AlmaVetissä käydään hakemassa laseria - tällä kertaa varpaisiin. Miksi näin, siitä tarinointia tuonnempana.

Onni on pienissä asioissa

Vapaa viikonloppu on yksi niistä asioista mitä arvostan nykyään ihan eri mittakaavassa. Niistä on nyt parempi nauttia, sillä kohta viikonloput on täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa. Tämä viikko on ollut tietyiltä osin stressaava ja ahdistava, joten täysin aikatauluttomat kaksi päivää tulivat kyllä niin hyvään saumaan. Tuntuu, että akut ovat latautuneet.

Posti toi Hekalle helpotusta näille tappokeleille, nimittäin valjakko-koirillakin käytössä olevat suojatossut. Tossut ovat Non-Stop Dogwear-merkkiset ja niiden sanotaan antavan hyvin tilaa ponnistuksissa leveneville käpälille. Hanget ovat todella rosoisia, jossain kohdin sieltä törröttää ikävän teräviä reunoja ja Hekan varpaat ovat olleet pienillä haavaumilla sekä naarmuilla. 

Vaan eivät ole enää.

Ehkä kaunein näky hetkeen, vapaana juokseva Heka, jonka ei tarvitse varoa varpaiden naarmuuntumista. Hekan riemu oli lähes käsin kosketeltavissa kun se ymmärsi, että juokseminen onnistuu taas. Pienet onnen hetket jatkuivat myös tänään, sillä tänne Jyväskylään satoi lähes 10 cm uutta lunta ja se oli ihanan nihkeää. Aika täydellistä. Käytiin Hekan kanssa tarpomassa lähes 2 tuntia metsikössä, umpihangessa ja uskalsin sielläkin antaa Hekan mennä pääosin vapaana. Tyyppi juoksikin yhtä mäkeä varmaan kymmenen kertaa edestakaisin ylös ja alas. Tämä on se Heka, joka on tottunut liikkumaan monipuolisesti ja itse olin yhtä hymyä koko viikonlopun. Puhumattakaan Hekasta.

Ensi viikolla mennään taas iisimmin, sillä tänne on luvattu pakkasia ja nihkeä lumi sekä loska muuttuvat hetkeksi jääksi. Tämän viikonlopun voimalla kuitenkin jaksetaan hyvillä fiiliksin eteenpäin. Lisäksi olen kysellyt Hekalle uintivuoroa hiihtolomaviikolle, joten kyllä se aurinko vielä tähänkin risukasaan paistaa.

Esittelyssä Coccarda-mallisto by Showlink

Kaupallinen yhteistyö - Showlink Oy

Me olemme Hekan kanssa tämän vuoden ShowlinkPets-messujen yhteistyöbloggaajat. ShowlinkPets-messut järjestetään Jyväskylän paviljongissa 25.3-26.3.2017 ja ennen sitä toteutamme sosiaalisen median kanavillamme mm.erilaisia tempauksia sekä tietysti arvontoja, joiden kautta juuri SINÄ voit voittaa liput ko.tapahtumaan.

Saimme jo tammikuun lopussa Showlinkiltä postia ja paketista paljastui uuden, Coccarda-malliston, tuotteita. Olo oli taas vaihteeksi kuin lapsella jouluaattona. Aikaa on siis näin ollen kulunut varsin hyvin, jotta pystyn sanasen jos toisenkin paketin sisällöstä sanomaan.

Kaikista ahkerimmassa käytössä on ollut Coccarda Borsa-kassi. Se onkin toiminut minulla pääasiassa työkassina, se on siisti ja muistuttaa jollain tasolla "bisnesnaisen" kassia. Näppärän kokonsa puolesta sinne mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Erityistä plussaa tulee päällä olevasta vetoketjusta. Yleensä vastaavanlaisissa kasseissa on sulkemista varten joku nappi tai ei yhtään mitään, mutta tässä on ihan kunnon vetoketju.

Toinen, ihan ehdoton suosikkini on Coccarda-college. Violetti noin yleisesti vaatteissa ei ole väri, joka näyttää päälläni parhaimmalta mutta tämä college todisti sen, että se on lähinnä siitä vaatekappaleesta kiinni. Erityisesti tässä collegessa pidän tuosta logon sijainnista. Ihanaa, että uskalletaan kokeilla sille logolle myös muita paikkoja. Perinteisesti tuollaiset logothan tuppaa löytymään eturinnan kohdalta vasemmalta tai sitten isona selästä. Tässä se on sijoitettu kivasti olkapään/lapaluun tienoille.

Edestä löytyy myös iso, yhtenäinen tasku johon saa sujautettua vaikka avaimet ja kännykän.


Sitten paketista löytyi myös pipo ja pipojahan ei koskaan voi olla liikaa. Itse tykkään nimenomaan näistä trikoopipoista, joita pidän talvellakin pään paleltumisen uhalla. Muista tuotteista löytyvät logot poikkeavat tästä sillä tavoin, että pipon logo on kimaltavaa glitteriä. Pipoa on saatavana myös mustana.

Pakko kyllä sanoa, että seuraava tuote oli kuin telepatiaa. Käymme töiden puolesta paljon nuorten kanssa erilaisilla retkillä ja olen jo useammankin kerran päivitellyt, että minun pitäisi hankkia itselleni termosmuki. Ei tarvitse enää, sillä "pyyntööni vastattiin", vihdoin ja viimein minulla on oma termosmuki - ei muuta kuin muki repun sivutaskuun ja menoksi.

Kannen kun kierrättää ja ottaa irti, siitä saa juurikin sen kätevän mukin.

Viimeisimpänä, vaan ei suinkaan toki vähäisimpänä, on makupalapussi. Minä olen ehkä yksi maailman surkeimmista koiraharrastajista, joka ei ole koskaan oppinut noita makupalapusseja käyttämään. Joskus muinoin ostin yhden, mutta myin sen n.vuoden jälkeen pois. Jotenkin koen treeniliivin itselleni käytännöllisemmäksi, sillä sinne mahtuu niin namit kuin treenilelutkin. Tuo on kompaktin kokonsa ja huomaamattomuutensa ansiosta ehkä parempi koiranäyttelyharrastajille. Ilmeisesti juuri heitä varten se on myös suunniteltu.

Kun aikoinaan esiinnyin Hekan kanssa paljon koiratanssin merkeissä, joskus toivoin että tuollainen makupalapussi olisi kätevä jotta koiraa saisi palkattua ja joka kuitenkin olisi melko huomaamaton. Kuitenkin miellän sen liivin enemmän treeni, kuin- esityskäyttöön. Kukapa tietää, ehkäpä laitan tämän vyötäisille juurikin tuolla ShowlinkPets-messuilla Hekan omaan esitykseen. Kiva yksityiskohta on magneetti, jolla pussin suun saa suljettua ja sen saa myös sitten kätevästi auki.

Coccarda on uusi mallisto Showlinkiltä ja meidän saamien tuotteiden lisäksi valikoimasta löytyy mm.sateenvarjo, numerolapputasku sekä eri värisiä näyttelykansioita. Mallistoon voi käydä tutustumassa tätä linkkiä klikkaamalla. Yhteistä kaikille tuotteille on tietysti tuo ruusukelogo ja näin painoviestinnän ammattilaisena voin sanoa että se ei ole yhtään yliammuttu, vaan selkeä ja yksinkertainen. Ihan bueno.

Koska kyseessä on ShowlinkPets, melkein olettaisin että tuota mallistoa on myytävänä myös itse messuilla joten siellä kannattaa käydä katsomassa sekä hypistelemässä.

On tullut aika laittaa jäitä hattuun

Suomeksi sanottuna Heka ei enää tee agilityssa rataharjoituksia ennenkuin lumet ja jäät ovat sulaneet. Kuluneella viikolla tapahtui jotain sellaista, mikä pakotti pysähtymään. Ratapiirroksessa kolmantena esteenä ollut putki siinti koiran näkökentässä ensimmäisenä heti 1.esteen jälkeen ja sinnehän se Hekakin tietysti syöksyi, jonka jälkeen kuului ulahdus ja kaveri tuli sieltä kävelemällä ulos. Putki oli ko.kohdasta katsottuna ikävässä kulmassa, joka koitui minun villaeläimen "turmioksi." Treenit loppuivat yhtä nopeasti kuin ne olivat alkaneetkin. Kotiin päästyämme hieroin ja venyttelin Hekan niin perusteellisesti kun vaan ikinä osasin eikä se antanut minkäänlaisia merkkejä kivusta tai epämiellyttävästä tunteesta. Minullehan tämä oli tietysti taas vaihteeksi maailmanloppu. Se kuitenkin jäi epäselväksi mitä Hekalle oli siellä putkessa tapahtunut, sillä kukaan ei sinne asti nähnyt.

Minähän olin jo heti laittamassa Hekan syrjään koko lajista mutta itkettyäni asiaa facebookissa, sain sitä kautta neuvoja ja kannustavia kommentteja niin ell-Suvilta, kuin kanssatreenaajiltakin. Ensimmäinen vaihtoehto oli jättää Heka kokonaan tauolle ja palata treeneihin vasta sitten, kun lumesta ja jäästä ei ole enää tietoakaan. Kun taas se toinen vaihtoehto voisi sallia meidän jatkaa mm.lyhyillä tekniikkatreeneillä ja kontaktien vahvistamisella ilman pelkoa siitä, että tuo koira saattaisi satuttaa itsensä. Kuten moni varmasti jo tietää, tämä talvi on aiheuttanut meille enemmän huolta ja murhetta kuin iloa. Lenkit koostuvat pääasiassa hihnakävelyistä ja viimeisen kahden kuukauden aikana Heka on päässyt liikkumaan vapaana vain kolmesti. Kotona ollaan sitten tehty erilaisia syvien lihasten hallinta-harjoituksia, mutta se ei missään nimessä korvaa sitä monipuolista liikuntaa johon Heka on tottunut ja jota agilitykoiran kunnossa pitäminen vaatii.

Jotenkin sokeasti olen ajatellut niin, että onneksi tuo koira pääsee edes kerran viikossa Haukkuvaarassa juoksemaan turvallisesti. Nyt on kuitenkin niin, että Heka on enemmän vaaraksi itselleen ja sen patoutunut energia purkautuu aivan väärällä tavalla. Päänuppi vie tällä hetkellä enemmän kuin mihin jalat kykenee. Suvia lainaten, mikäli nyt on mentävä olosuhteiden armoilla ja jos se tarkoittaa taukoa ja/tai muiden konstien keksimistä että nuppi pysyy kuosissa, niin sitten se vaan menee niin. Maltti nyt voi antaa tulevaisuudessa paljon enemmän, kuin mitä tässä tilanteessa menetetään. Sen vuoksi nyt tehdään treenisuunnitelmiin muutoksia ja Heka taukoilee ratatreeneistä siihen saakka, kunnes tämä surkea talvi on lusittu. Minun koirani on aivan liian tärkeä ja rakas rikottavaksi. Hekalla on kuitenkin pohjakunto sen verran hyvä ja se ei sieltä mihinkään katoa, vaikka mentäisiin jonkun aikaa rauhallisemmin.

Kunnon yöunien jälkeen katsoin heti ensitöikseni aamulla Hekan liikkeet uudelleen ja kaikki oli aivan kuten edellisenä iltana. Ei kipua, epämiellyttävää tunnetta, aristusta, epäpuhtautta liikkeissä. Ei niin mitään. Ihan täysin rennoin mielin en kuitenkaan kyennyt olemaan, joten alkuillasta pyörähdettiin AlmaVetissä laseroitavana. Heka sai niin perusteellisen käsittelyn aina niskasta lantioon saakka, että tuon koiran olisi voinut tökkäistä sormella kumoon. Ranka ja lantio olivat suorassa, jalat venyivät hyvin eikä niskassakaan tuntunut mitään epänormaalia. Suvi vielä tiivisti tämän kaiken sanomalla: Nyt siis LEPO.

Ja käskystä!

Kaksijakoiset fiilikset

Hekan toisen saikkuviikon lopussa lähdettiin seinien tuijottelua pakoon Kodin Terran eläinmaailman syntymäpäiville. Oman auton sijasta taitettiin matkaa paikallisliikenteen busseilla ja kaikkinensa ko.päivä teki meille molemmille hyvää.

Alunperin mietin, että olisin ilmoittanut Hekan ko.tapahtumassa järjestettyyn mätsäriin veteraaniluokkaan. Porukkaa oli kuitenkin ihan pipona ja odottelu ei kiinnostanut, skipattiin koko homma ja keskityttiin ennemmin visan vinguttamiseen. Kaikista eläinmaailman tuotteista sai 20% alennuksen, joten hamstrasin pakkaseen lisää lihoja sekä luita.

Eilen päästiin tekemään comeback agilityn kiemuroihin ja varmuuden vuoksi pyysin vielä pitämään Hekalle rimat kahdessakympissä. Treenien pääteema oli hyppytekniikan perussarjassa sekä putkijarruissa. Perussarjan sai myöhemmin tehdä osana rataa, mutta Hekan kanssa halusin tehdä sen ensin ihan erillisenä. Heka oli melkoisissa tiloissa jo alusta lähtien, kiitos saikun, ja alussa se keskittyikin enemmän minun haukkumiseeni räkä poskella kuin itse tekemiseen. Perussarja saatiin kuitenkin onnistuneesti tehtyä ja oli aika siirtyä itse rataharjoitukseen. Päästiin tasan neljännelle esteelle saakka (joka oli suora putki), josta jarruttaessa Heka pysähtyi ja alkoi nuolemaan vasenta etutassuaan. Verta.

Ei ole sanoja kertomaan, mitä omassa mielessä sillä hetkellä liikkui. Lopetettiin tekeminen siihen paikkaan ja eikun samantien hanan alle tarkistamaan mistä veri oli lähtöisin. Kynsi oli ehjä, luojan kiitos, mutta ko.tassun toisen uloimman varpaan ihoon oli tullut pintanaarmu josta tihkui veritippoja. Putsauksen ja huuhtelun jälkeen vuoto loppui kuin seinään, mutta se oli selvää että ratatreenit oli sen illan osalta siinä. Mietittiin Julian kanssa hetki mitä tehdään ja tuumailun jälkeen päätettiin katsoa, että kestäisikö Hekan tassu pelkän puomin kontaktin muistuttelua. 

Sovimme Julian kanssa niin, että menen puomin toiseen päähän ottamaan Hekaa vastaan ja sen tulisi pysähtyä käskyllä, vaikka en itse liikkuisi. Peräti kahdesti tuo koira päätti tulla ihan röyhkeästi läpi, mutta sitten alkoivat herneet loksahdella kohdilleen. Toisella kerralla jäin itse puomin puoliväliin ja Hekan piti itsenäisesti suoriutua loppuun asti sekä pysähtyä. Laitettiin lelu etupalkaksi ja pakko kyllä sanoa, että tuo koira ei ole koko tähänastisen agilityuransa aikana tehnyt yhtä tyylikästä kontaktia, vaikka olen itse reilusti taempana. 

Kaiken lisäksi tassu kesti puomin treenaamiseen eikä verenvuotoa enää ilmennyt. Treeneistä jäi siis kaikinpuolin hyvä maku suuhun, mutta silti oli jotenkin kaksijakoiset fiilikset tuon tassun takia. Hanget on ulkona kuin hiekkapaperia/pientä lasinsirua ja tästä johtuen Hekan tassujen iho on nyt normaalia herkempi vaurioitumaan, sehän tuppaa peruslenkeilläkin saamaan naarmuja. Eikä minun koirani ole suinkaan ainoa, joka tästä samasta ongelmasta kärsii. Talvi voisi jo mennä pois, olen kurkkuani myöten täynnä tätä jäätä ja rosoisia hankia. Treenisuunnitelmia tämä muuttaa siltä osin, että taidetaan Hekan kanssa keskittyä nyt enemmän kontakteihin sekä joihinkin yksittäisiin tekniikan hiomisiin. Itse ratatreenit saavat väistyä nyt hetkeksi. Sen verran sisuunnuin ja ärsyynnyin tämän talven tilanteesta, että tilasin eilen Hekalle suojatossut lenkkikäyttöön joita käytetään mm.valjakko-koirilla. Enää en anna tämän mokoman vuodenajan jarruttaa meidän harrastamista.

Näin hampaiden harjaamisesta tehdään mukava toimenpide

Kaupallinen yhteistyö - Eläinklinikka AlmaVet

Kiirettä pitää, kyllä huomaa että kevättä kohti mennään kun kaikki tekeminen alkaa kasaantumaan. Useita blogitekstejä odottaa julkaisua, mutta nyt piti priorisoida ne tärkeysjärjestykseen.

Helmikuu on AlmaVetissä hampaidenhoitokuukausi ja heillä hammastoimenpiteissä ko.kuun aikana käyvät saavat ilmaiseksi pussillisen viljattomia, Essential-purutikkuja. Minun ja Hekan sekä AlmaVetin yhteistyönä toteuttama videosarja hampaisiin liittyen sopii siis tähän kylkeen kuin nakutettu. Edellisessä osassa näytimme, kuinka koiraa lähdetään totuttamaan hampaiden tarkastamiseen ja nyt on vuorossa itse harjaamiseen totuttaminen.

Katso videolta, kuinka hampaiden harjaamisesta tehdään mukava toimenpide. Vastaanotto oli parempi kuin mitä uskalsin edes odottaa. Vielä on työn alla toteuttaa ainakin kaksi videota, jossa näytämme Hekan kanssa kuinka esim.mahdottomilta tuntuvia takahampaita on täysin mahdollista harjata.

Tuomiopäivä

Noin äkkiseltään tuomiopäivä kuullostaa terminä aika hurjalta, vaikka mistään maata mullistavasta asiasta ei meidän kohdalla ole kysymys. 

Hekaa on hoidettu ja kuntoutettu hartaudella taannoisen liukastumisen vuoksi. Valehtelisin jos sanoisin, että ei olisi harmittanut laittaa Hekaa heti uudelleen saikulle, kun juuri oltiin edellisestä selvitty. Tottakai se harmitti ja nimenomaan koiran puolesta. Hekan kohdalla kyse ei kuitenkaan ollut kuin kahdesta viikosta, joten mitään ei tuossa ajassa olla menetetty.

Tiistaina Heka pääsi piiiiiiiitkästä aikaa uimaan. Jos ei kerran ulkona ole mitään mahdollisuutta tehdä edes hankikävelyä, niin on mietittävä muita vaihtoehtoja päästä liikkumaan. Pitkä tauko kyllä sitten näkyi. Ja kuului. Hekalta kesti normaalia kauemmin kerätä itsensä ja lähteä ensimmäiselle uintikierrokselle. Mutta kun vauhtiin pääsi ja muisti mistä on kyse, niin reippaasti se ui ensin pari kierrosta ja loppuaika tehtiin noutoja. Mirka kiinnitti pyynnöstäni erityistä huomiota Hekan liikkeisiin ja vasemmassa takajalassa oli vielä pientä voimattomuutta. Mirkan mukaan Heka kuitenkin on heillä uineista liukastumistapauksista ehdottomasti parhaimmassa kunnossa.

Tänään oli sitten se tuomiopäivä, kun Heka pääsi Marjon käsittelyyn. Olin (jälleen kerran) maalaillut kaikki mahdolliset pirut seinille kuinka Hekan saikku tulisi jatkumaan ja me masennuttaisiin lopulta molemmat. Kuitenkin omat havainnot valoivat pientä uskoa siihen, että Heka ei todellakaan ole enää niin jumissa kuin vielä 2 viikkoa sitten. Tällä kertaa seinälle maalatut pirut olivat ihan turhia, sillä Marjo oli jo lähes heti sitä mieltä että pahimmat jumit on selätetty. Hieman oli tukkoisuutta molemmissa SI-nivelissä, mutta Marjon mukaan kyseessä on ns. "suojamekanismi", jolloin kroppa on suojellut aiemmin hoidettua aluetta. Pientä jumia oli myös vasemman lavan kohdalla, mutta kaikki saatiin tuosta koirasta auki. Marjo myös sanoi että kunhan Heka pääsee liikkumaan kunnolla, se korjaa vielä itse itseään.

Kaikkia tietysti kiinnostaa nyt, että oliko Hekan saikku nyt tässä. KYLLÄ! Marjo antoi Hekalle luvan palata takaisin agilityradoille ensi viikosta lähtien! Toivottavasti nämä liukastumiset on nyt tältä erää tässä *koputtaa puuta kolmesti*, vakavasti mietin että missä ja milloin Hekan uskaltaa päästää vapaana juoksemaan. Uintia olisikin nyt tarkoitus ottaa ohjelmaan mukaan enemmän ja sitten tietysti myös tasapainotyynyllä jumppailua. Täytynee ihan istua ajan kanssa alas ja miettiä, että mitä tehdään milloinkin ja miten saadaan liikunta pidettyä monipuolisena, vaikka tämmöinen on off-talvi onkin.

Iloisten uutisten kunniaksi vein Hekan vielä Marjon käsittelyn jälkeen herkkuostoksille mustiin & mirriin. Sieltä lähtikin niiden herkkujen lisäksi mukaan vielä uusi lelukin. Koska lelujahan ei voi koskaan olla liikaa. Olen äärimmäisen kiitollinen Hekaa hoitaneille tahoille - AlmaVetille ja Dynamic Fysiolle. Kiitos!