Heti alkajaisiksi varmasti heitetään ilmoille koko viikon h-hetki. Heka sai keskiviikkona keesinsä takaisin! Ihan kuin koko koira olisi saanut osan identiteettiään takaisin, jotenkin tuo keesi tekee kokonaisuuteen sen viimeisen silauksen.
Tämä viikko on ollut täynnä yhtä sun toista häppeninkiä ja seuraavat juoksulenkit saavat odotella reilusti ensi viikkoon, huomenna mennään vielä Lotan valmennukseen ja sunnuntai pyhitetään levolle ja rentoutumiseen. Tiistaina oltiin aamupäivästä iltaan asti menossa.
Olin töiden puolesta suunnittelemassa yhdessä Lumo-pajan kanssa tulevaa näytöstä taidetyöpajan syntymäpäiväjuhllle ja perehdytimmekin nuoria koirankoulutuksen saloihin yhdessä Annan kanssa koko iltapäivän. Heka teki hienosti töitä sille entuudestaan täysin ventovieraiden nuorten kanssa, haki heihin kontaktia ja olikin kiva kuulla jälkikäteen kuinka hyvältä nuorista tuntui onnistua. Se on yksi parhaista asioista tässä työssä.
Pikaisen kotona pyörähtämisen jälkeen hurautettiin suoraan Haukkuvaaraan, jossa päästiin juoksemaan Pertti Siimeksen 3.lk:n kiemuroita. Tai no miten sen nyt kukin haluaa tulkita, mutta radasta pystyi suoriutumaan ihan perusvalsseilla ja sokkareilla. Itselleni ei tullut ensimmäisellä kierroksella edes hiki, sillä päästiin 32 esteen radasta peräti esteelle nro 20 asti. Valssit oli meille vaikeita, Julia nimittikin ne samantien valutusvalsseiksi. Sainkin neuvoksi ohjata ikäänkuin seinää kohti kääntyessä, aivan kuin olisin ohjaamassa Hekaa aidasta ohi.
Kun noista valsseista pääsi perille ja sain koiran reagoimaan ajoissa, päräytettiin rata sitten ihan loppuun asti.
Radan loppuosa oli sikäli mielenkiintoinen, että kepeiltä mentiin suoraan mutkalla olevaan putkeen ja näiden kahden esteen välissä oli puomi. Kysyin Julialta mahdollisuutta kokeilla layerointia, putki kyllä imisi Hekaa sen verran paljon että saattaisi onnistua. Onnistuihan se, taisi olla ehkä jopa parasta layerointia mitä Hekan kanssa on tehty.
Eilen Heka pääsi taas vaihteeksi töihin mukaan, sillä suunnattiin sieltä suoraan Forumin Seppälän vappuhulinoihin esiintymään. Mistä itse yllätyin täysin, että Heka EI HAUKKUNUT kahden esityksen aikana kuin yhteensä about 7 kertaa. Yleensä Heka aloittaa suoran huutamisen heti, kun annan luvan käynnistää musiikin mutta ei. En edes muista koska viiimeksi koiratanssi on tuntunut näin kivalta. Nuo hetket antoivat pientä uskoa siihen, että olisi vielä joskus kiva päästä edes kerran kisaamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti