Paljon parjattu peruna

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

"Sitä perunatonta ruokaa odotellessa." "Peruna ei kuulu koiranruokaan."

Se paljon parjattu peruna. Poimin ylläolevat kommentit Dagsmarkin facebook-sivulta, sillä olen jo pitkään seurannut keskustelua liittyen perunan käyttämisestä yhtenä raaka-aineena. Jo pelkästään sen mainitseminen on osalle koiraihmisistä kuin kirosana. En nyt sen tarkemmin ala erittelemään perunan hyödyistä ja haitoista koirien kohdalla. Tietoa löytyy pilvin pimein, kun vähän googlettelee.

Yksi varmasti yleisimmistä haitoista mitä peruna joillekin koirille voi aiheuttaa, ovat ilmavaivat. Ei sillä, kuka sitä nyt haluaisi moisen hajuhaitan kanssa elää lähes 24/7? Eikä koirallakaan liiemmin ole mikään hyvä olo, jos koko ajan paukututtaa. Lisäksi on havaittu oksentelua ja/tai ripulia.

Kuinka moni loppujen lopuksi tulee ajatelleeksi sen perunan laatua ilman, että syy-seurauksen uskotaan heti olevan siinä itse perunassa?

Otetaanpa esimerkki. Omistaja kokeilee koiralleen ulkomailta tuotua nappulaa, missä yhtenä raaka-aineena on käytetty perunaa. Menee hetki ja koira alkaa kärsiä ilmavaivoista. Sitten omistaja tulee päätelmään, että peruna ei sovi sille koiralle ja alkaa vältellä sitä. Olen jo aiemminkin tullut todenneeksi, että varmasti yksi syy Hekan suoliston hyvään kuntoon johtuu nimenomaan puhtaista raaka-aineista. Yhtään sen enempää asiaa väheksymättä, mutta mistä voit olla varma minkä laatuista se peruna on vaikkapa nyt sieltä jenkkilästä tuodussa nappulassa? Et käytännössä mistään. Me kaikki tiedämme. että millaisia vaikutuksia huonolaatuisella ruokavaliolla voi olla.

Esittelypäivä Hankkijalla 27.4.2019

Dagsmark käyttää ruuissaan yhtenä raaka-aineena perunaa ja tämä tuntuu olevan monelle kiinnostuneelle kompastuskivi. Taustalla on ehkä juuri edellämainittuja, huonoja kokemuksia perunan soveltuvuudesta omalle koiralle tai sitten alitajuntaan juurtunut ajatus siitä, kuinka turhaa täytettä se vaan on.

Sitten tulee tosielämän, käytännön esimerkki.

Annoin eläinlääkärimme koiralle tänä keväänä Lappia kokeiltavaksi. Oikeastaan koko ajatus heräsi siitä, että hän kertoi kuinka koiran, vielä sillä hetkellä syömä ruoka aiheuttaa sille ilmavaivoja ja epäili syyksi sen sisältämää perunaa. Kuitenkin kotimaisuus ja puhtaat raaka-aineet saivat hänet kokeilemaan Lappia, perunasta huolimatta. Nyt siitä ensihetkestä on ehtinyt kulua aikaa kolme kuukautta. Ilmavaivoista ei ole enää tietoakaan ja perheen muutkin koirat ovat siirtyneet syömään Dagsmarkin ruokaa. Tulimme yhdessä siihen samaan loppupäätelmään kuin Hekankin kohdalla, että syyt ovat varmasti kotimaisuudessa, puhtaudessa ja turvallisissa raaka-aineissa. Voimme siis luottaa siihen, että raaka-aineiden laatu on heillä hyvällä tolalla. Ja onhan se kotimainen peruna nyt aika paljon luotettavampi vaihtoehto kuin ulkomainen.

Voisitko sinä olla juuri se, joka saattoi alkaa miettimään uskaltaisiko Dagsmarkin ruokia ehkäpä sittenkin kokeilla perunasta huolimatta? 

Valot sammuivat Eläinystäväni-messuilla 13.4.2019

Yhteistyössä: Showlink Oy

On kulunut vähän yli kuukausi huhtikuussa järjestetyistä Eläinystäväni-messuista ja nyt pystyn muistelemaan tuota reissua ilman kyyneliä.

Heka jätti ko.tapahtumassa isot areenat taakseen, esiintyen siellä viimeisen kerran. Halusin tehdä tämän reissun Hekan kanssa kahdestaan, joten Syke jäi kotipuoleen äitini hoteisiin.

Yhteistyömme jatkui ko.messuilla Showlinkin toimesta. He olivat varanneet minulle sekä Hekalle vastikään remontoidusta Holiday Inn Expo-hotellista, joka oli tasoltaan ja sijainniltaan enemmän kuin täydellinen. Matkaan lähdimme perjantaina iltapäivällä ja perillä Pasilassa olimme alkuillasta. Heka jäi hotellille nukkumaan siksi aikaa, kun itse kävin kaupassa sekä tarkistamassa messualueen. Tuotin pitkin viikonloppua sisältöä erityisesti instagramin storylineen, mutta tunnelmia pääsee fiilistelemään myös näin jälkikäteen. 

Myöhemmin saatte katsottavaksi my day-tyyppisen videon meidän messuviikonlopusta.

Lauantaiaamuna, hyvin nukutun yön ja tuhdin aamupalan jälkeen, oli vielä hetki aikaa chillata hotellilla ennen itse esitystä. Tuo aika me vietettiin Hekan kanssa sängyssä makoillen. Silittelin sitä ja juttelin sille kaikkea maan sekä taivaan väliltä. Kerroin sille, että tänään tämä päättyy ja kuinka kiitollinen näistä kaikista vuosista olen.

Heka esiintyi tyylilleen uskollisena - huutavana kiljukaulana, mutta silti niin kaikkensa antaneena. Lisäksi tein itse jotakin sellaista, minkä en uskonut koskaan tulevan päivänvaloon. Koska minun ja Hekan yhteinen taival on kovin erityinen, koin että haluan kertoa yleisölle mitä kaikkea Heka minulle merkitsee. Kerroin siitä kuinka minua kiusattiin. Kuinka yksin olin. Vuodesta toiseen ja kuinka Heka oli niiden vuosien ajan ainoa kontaktini ulkomaailmaan. Heka piteli minua pystyssä. Nyt olen vahvempi, saanut ihania ihmisiä ja huikeita yhteistyökumppaneita ympärilleni sekä työn, mitä rakastan tehdä. Yhteistyökumppaninne Showlink ja erityisesti Erika, tekivät tästä kaikesta mahdollista. He lahjoittivat meille esityksen jälkeen upean lahjakassin, mihin oli lisäksi kiinnitetty ruusuke missä lukee "BEST IN HOME." 

Heka on isojen areenoiden tähti, mutta nyt se saa olla tähti myös kotona. En olisi voinut saada kauniimpaa ajatusta. En voi sanoa mitään muuta kuin...kiitos.

Esityksen jälkeen meillä oli vielä aikaa kierrellä, sekä tavata Hekaa aktiivisesti näiden vuosien aikana seuranneita ihmisiä ennen kotimatkaa. Junaan päästyämme pieni, mutta isoelkeinen stara, nukahti välittömästi ja nukkui koko matkan aina Jyväskylään saakka.

Ajatteleva agilitykoira - palapelin puuttuva palanen

Oma motivaationi agilityn suhteen on kuluneen kevään aikana heitellyt laidasta laitaan. Paljon on mitä pitäisi treenata, joka suunnalta tulee ohjeita ja neuvoja miten edetä. Vähemmästäkin meinaa ahdistus iskeä.

Olen alusta lähtien pyrkinyt Sykkeen kohdalla samaan kuin Hekankin kanssa - irtoava, hyvä estefokus ja lukitus. Koen, että näiden tavoitteiden toteutuminen on onnistunut, mutta silti jotakin on tuntunut puuttuvan. Kaikki junnasi paikallaan ja kun ohjaaja ei ollut kartalla siitä miten kannattaisi edetä, se näkyi tottakai myös koirassa.

Juoksupuomi itsessään on avannut omia silmiäni ihan uudenlaisella tavalla kouluttaa paitsi omaa koiraani, myös muita ja se on muuttanut käsitystäni itse lajia kohtaan kokonaisuutena. En tiennyt mitä haluan, mutta nyt tiedän. En halua meille sellaista koira/ohjaaja-suhdetta, missä minä juoksen koiran edellä ja ikään kuin jarruttamalla varmistan, ettei se ajaudu väärille esteille. Ei. Haluan sellaisen agilitykoiran, joka menee rataa vapaasti ja virtaavasti, informatiivisesti kerrottuna. Siksi ilmoitin meidät Sykkeen kanssa tässä taannoin Sanni Kariniemen "ajatteleva agilitykoira"-verkkokurssille. Alla oleva video puhukoon puolestaan.

Jo kolmen treenikerran jälkeen pystyn toteamaan, että tämä on se kauan kaivattu, palapelin puuttuva palanen. Saimme Sykkeen kanssa myös ihan fyysisen ryhmäpaikan seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi ja se tukee verkkokurssin ohella meidän etenemistä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sykkeen henkinen ja fyysinen kehitys tuntuu menneen kokonaisen valovuoden verran eteenpäin. Nimittäin viime ja tällä viikolla se on kyennyt tekemään treeneissä sellaisia asioita, mitkä olisi olleet sille mahdottomia vielä puoli vuotta sitten. Tästä tulee NIIN hyvä!