Juoksupuomia, irtoamista, fokusointia & epiksiä

Maaliskuun viimeinen viikko on kulunut aika pitkälti agilitypainotteisesti. Lähikenttämme on keväisten säiden ansiosta sulanut ja kuivunut ennätysvauhtia. 

Näin ollen pääsemme jatkamaan juoksupuomiharjoitteita myös muuallakin kuin hallilla. Se helpottaa huomattavan paljon tätä ajanhallintaa. Keskiviikkona korkattiin ulkotreenikausi. Siihen nähden kuinka vähän Syke on ulkokentillä ylipäätään harjoitellut, olen suorastaan hämmästynyt sen työmotivaatiosta. Ei haittaa ohi menevät autot, ihmiset eikä toiset koirat. Mattoharjoittelun suhteen olemme nyt siinä tilanteessa, että vielä täytyy reilusti vahvistaa eteen menemistä ennen kuin voidaan yrittää käännöksiä. Osumat on olleet kuitenkin hyviä.

Perjantaina siirryttiin kentältä hallille, missä jatkettiin mattoharjoittelua. Uskalsin jopa kokeilla maton siirtämistä puomin rampille. Syke fokusoi ihanasti eteenpäin, mutta se pieni draivi puuttui mikä sillä on pelkällä matolla harjoitellessa. Palaamme näin ollen hetkeksi taaksepäin ja tehdään maton kanssa vielä vähän lisää töitä. 

Viikon päätti Marin ja Hipun tukiepikset, millä tuettiin heidän matkaansa Hollannin WAO-kilpailuihin.  Olin ilmoittanut Sykkeen jo ennakkoon putkiralliin ja tältä se meno näytti:


Tähän mennessä ylivoimaisesti PARAS suoritus mitä Syke on tehnyt. Videolta näkyy hyvin se työn tulos, mitä olen alusta asti sille vahvistanut. Syke fokusoi esteille ja irtoaa eikä se ole minun käsissä kiinni. Lisäksi lukitukset pitää, vaikka minä lähden jo etenemään kohti seuraavaa tilannetta. Aika tällä radalla oli 20,34 s ja puhtaalla nollalla päästiin maaliin.

Epiksissä oli tarjolla WAO-hengen mukaisesti myös snooker. Voin kertoa, että viime kesän SM-kisoista lähtien juuri tuo peliluokka on aiheuttanut päänvaivaa. Gamblersin osaan vaikka silmät kiinni, mutta en tiedä mikä tuossa snookerissa on niin kovasti mättänyt. Päätin jäädä seuraamaan sitä, mutta Asunnan Iina briiffasi säännöt minulle hetkeä aiemmin. Niin paljon tuskailua kun olin snookerin takia nähnyt, nyt vihdoin ja viimein sain taottua ne säännöt omaan päänuppiini. Minä joka ajattelin, että en snookerissa kilpaile koska onnistuin sössimään SM:t Hekan kanssa. Se ei pelaa, joka pelkää. Ilmoitin Sykkeen snookeriin ja...BOOM KAH!


Syke se meni ja voitti snookerin miniluokan 26 pisteellä! Aikamoinen saldo verrattuna Hekaan, joka sai SM-kisoissa rupuiset 7 pistettä. Että miten meni Tiina, noin niinkuin omasta mielestä näin jälkikäteen? Aika hyvin, etten sanoisi. Enää ei ole syytä vältellä snookeria. Nyt minä osaan säännöt.

Vaikka kyseessä oli epikset, päivä venyi uskomattoman pitkäksi. Sykkeelle tuli ensimmäisen ja viimeisen radan väliin odottelua liki 6 tuntia. Se joutui siis melkoiseen myllytykseen tältä osin ja nyt oli hyvä mahdollisuus myös katsoa, että miten pitkä päivä vaikuttaa Sykkeen mielentilaan. Hekallahan menee koko touhu ihan ranttaliksi, jos odottelua on pitkään. Odottelu ei näkynyt tuosta pikkukiitäjästä mitenkään. Syke kulki sitä kultaista keskitietä. Tästä jos jostain minä tykkään ja tämä lupaa varmasti hyvää myös tulevaisuuteen.

Huomenna onkin sitten jo huhtikuu ja se jos jokin, on mitä mielenkiintoisin kuukausi.

Huikeat Kids & Pets Lapsi -ja lemmikkimessut

Yhteistyössä: Kids & Pets Lapsi -ja lemmikkimessut & Showlink Oy

Huikea messuviikonloppu on ohi. Nyt kun on levätty ja nukuttu väsymys pois, on aika istahtaa blogin äärelle sekä palata takaisin messutunnelmaan.

Kuva - Erika Paqvalin (Showlink Oy)

Paljon oli parannettu viime vuodesta. Esim. kissanäyttely ja jyrsijät oli sijoitettu kokonaan toiseen halliin kuin koirat. Lisäksi markkinointiin oli mielestäni vapautettu huomattavasti enemmän resursseja. Minä sain omalla panoksellani olla vaikuttamassa näkyvyyden lisäämiseen jatkamalla hyväksi todettua, sekä toimivaa yhteistyötä messujen ja Showlinkin kanssa. Se mikä teki tämän vuoden messuviikonlopusta erilaisen oli se, että me emme esiintyneet omien koiren kanssa areenalla lainkaan. Ohjelmaa oli todella paljon jo muutenkin ja näin jälkikäteen on pakko myöntää, että tämä toi jo rutiiniksi tulleeseen kaavaan kaivattua vaihtelua.

Perjantaina kävimme Sykkeen kanssa paviljongilla tarkistamassa "huudit" sekä kuvaamassa vähän sneak&peak-materiaalia.

Lauantaina olin paikalla "palkattuna" handlerina, sillä osallistuin pentunäyttelyyn (täällä blogissakin jo tutuksi tulleen) kääpiövillakoirauroksen, Aatoksen, kanssa. Aatoksen lisäksi kehässä kävivät myös Aamu ja Imatralta saapunut Elsa. Kaikki kolme ovat samalta kasvattajalta kuin Syke. Kuvasin  sekä kerroin pentujen valmistautumisesta näyttelyyn facebookissa, instagramissa ja tottakai myös täällä blogissa.

Vasemmalta oikealle - Elsa, Aamu & Aatos

Minä kohtasin Aatoksen lauantai-aamuna sitten pentulaatikon. Aatos asuu Vehmaalla ja tämän vuoksi ohjeistin ja neuvoin omistajia netin välityksellä, että miten he voivat Aatoksen kanssa harjoitella. Julia olikin tehnyt todella hienoa työtä. Ainoastaan pöydällä oloa Aatos hieman jännitti ja se jäi ilman KP:ta koska köyristi lantiotaan seisoessa sekä liikkuessa. Tuomarina toimi Jarmo Hilpinen. Kuitenkaan "tyhjin käsin" ei näyttelystä tarvinnut lähteä, sillä Aamu oli ROP-pentu kera KP:n.

Sunnuntaina minulla olikin sitten omaa ohjelmaa Hekan ja Sykkeen kanssa. Meillä oli elämämme ensimmäinen (vaan ei suinkaan viimeinen) meet&greet yhteistyökumppanimme, Showlinkin osastolla. Hekan ja Sykkeen seuraajia oli tullut paljon paikalle ja lisäksi jonkun verran kohdattiin myös rodusta kiinnostuneita perheitä. Ihmisiä riitti niinkin paljon, että vedettiin koko häppeninki reilusti yliajalle. Vaan se ei meitä haitannut yhtään. On aina aivan yhtä ihanaa nähdä meidän seuraajia, päästä juttelemaan kasvotusten yms. Edelleen painotan sitä, että te seuraajat olette yksi todella merkittävä asia tässä kaikessa. Kiitos teille, että jaksatte vuodesta toiseen olla menossa mukana.


Pakollisten "muodollisuuksien" jälkeen oli sitten hyvin aikaa kierrellä messuilla. Syke pyörähti Mushin herkkupöydässä ja tuon neidin röyhkeydellä ei ole kyllä mitään rajaa. Sieltä se onnessaan veteli jokaista laatua suuhunsa ja voitte vaan kuvitella, että Sykehän ei olisi millään malttanut lähteä sieltä pois. Kotiin viemisiksi napattiin possun saparoita ja kuivattua naudan ruokatorvea. Iloinen yllätys tuli vastaan myös Aquabarksin ständillä, mihin Heka oli päässyt kansikuvamannekiiniksi.

En voi muuta kuin todeta, että olipahan kertakaikkiaan onnistuneet messut. Kaikinpuolin. Kiitos siitä kuuluu kaikille asianosaisille! Seuraavat messut häämöttävät jo 2½ viikon päässä, kun Hekan kanssa suunnataan kurssi kohti Helsinkiä ja eläinystäväni-messuja. Jatkoa siis seuraa...

Heka palasi takaisin 1.luokkaan

Toteutin mielessä jo jonkin aikaa kyteneen idean siirtää Heka 3.luokasta takaisin 1.luokkaan. Siirto vaati vain yhden lomakkeen täyttämisen ja n.viikon kuluessa sain SAGilta viestin, että siirto on hyväksytty. Siirto ei edellytä minkäänlaisia perusteluja eikä se myöskään maksa mitään. Kun se on tehty, koira ei voi enää siirtyä luokasta ylemmäksi vaikka se saavuttaisi vaaditut nollatulokset.

Hekan kilpailu-ura agilityssa loppuu kesäkuussa, en enää aio mittauttaa sitä uudelleen. 1.luokassa  tuo koira saa painaa menemään sielunsa pohjasta eikä tarvitse miettiä esim. tiukkoja kännöksiä.

Ratapiirros - Anders Virtanen

Korkattiin 1.luokka oman seuran kisoissa lauantaina, kun käväistiin juoksemassa Anders Virtasen hyppyradalla. Hekan silmät suorastaan liekehtivät, se ei varmaan ollut uskoa sitä todeksi että pääsisi aivan kohta juoksemaan. Tyylilleen uskollisena, Heka antoi kaikkensa ja paineli menemään sielunsa pohjasta. Toiseksi viimeisen putken ohjasin euforioissani huonosti, josta tuomari antoi meille vitosen. Tällä suorituksella kuitenkin päästiin 3.sijalle ajassa 34,70 s (-11,30 s.) Ja miettikääpä tätä, eroa voittajaan oli tasan YHDEN sekunnin verran! Heka tienasi itselleen uuden lahjakortin seuraavien kisojen hyppärille, joten ensi kuussa mennään taas. 

Minua on jonkin verran vaivannut se viime tiistain uinti, minkä yhteydessä Ansku totesi Hekan takapotkun olevan hieman heikompi. Heka ei ole kuitenkaan ollut mitenkään normaalia poikkeavamman oloinen, mitä se nyt lenkeillä on vähän köyristellyt vaikka sillä on ollut takki päällä. Varasin tälle iltapäivälle sellaisen "mielenrauhakäynnin" Marjolle ja oli ihan hyvä, että käytiin. Hekalla oli selässä selvää juntturaa, mutta ei kuitenkaan mitään suurta. Marjo totesi, että vaikka Hekan spondyloosi on pieni, kylmät ja märät kelit saattavat saada sen ihan inasen reagoimaan samalla tavalla kuin nivelrikko. Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin Hekahan on köyristellyt nimenomaan kosteilla keleillä. Kun on kuivaa ja poutaa, sillä ei ilmene yhtikäs mitään. Marjon mielestä "ongelma" pysyy poissa jahka kevät on pidemmällä eikä sohjosta ja jäästä ole enää tietoakaan.


Heka sai kuitenkin kotiohjeeksi nukkua ainakin viikon ajan öisin BOTin verkkoloimi päällä. Lisäksi olen nyt jonkin aikaa antanut sille uutta, tähän mennessä hyväksi todettua lisäravinnetta. Palaan siihen liittyen asiaan hieman myöhemmin.

Jännitysnäytelmä nimeltään mittaustilaisuus

Välillä eteen tulee niitä hetkiä, että sitä miettii pitäisikö harkita lajin vaihtoa johonkin toiseen. Eilen tarjoiltiin taas jännitystä ja kohonnutta verenpainetta, tällä kertaa virallisessa mittaustilaisuudessa. Mittatikun alle joutui Syke, joka on vähän aikaa sitten täyttänyt vaaditut 18 kuukautta. Halusin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, ettei sitten jossain tulevaisuudessa tarvitse ensimmäisenä kisapäivänä käyttää aikaa siihen.

Olin jo edellisenä päivänä ajellut Sykkeeltä karvat pois säkän kohdalta, jotta se saataisiin heti oikeaan kokoluokkaan, pikkumineihin. Ei mennyt ihan niin helposti. Jo ensimmäinen tuomari sai siitä minin, vaikka hän mittasi sitä ties kuinka monta kertaa. Sama toistui toisen tuomarin kohdalla. Kyllä muuten kirpaisi ja lujaa. Kunnes sitten kaksi seuraavaa tuomaria sai siitä pikkuminin. Tilanne oli tässä vaiheessa 2-2 ja Sykettä oli mittailtu todella pitkään. Viides tuomari saapui lopulta pienen odottelun jälkeen ja kyllä hänkin käytti mittaamiseen perusteellisesti aikaa. Mittatikkua tarkasteltiin perinteisenkin mittanauhan kanssa ja voitte kuvitella mikä helpotuksen itku pääsi tuloksen selvitessä: PIKKUMINI! Vähiten olisin odottanut Sykkeen olevan rajatapaus, Heka oli ihan päivänselvä-sellainen, kun se aikoinaan mitattiin.

Onnellinen pikkuminin omistaja. Kuva - Jaana Pelkonen

Nyt se on kuitenkin leimattu kirjoihin ja kansiin. Syke sai virallisen mittaustodistuksen ja samalla sille varmennettiin kisakirja. Enää tarvitsee vain jatkaa kohti ensimmäistä virallista starttia ja se tavoite häämöttää edessä ensi syksynä. Tuskin niistä minirimoista olisi ongelmia koitunut, onhan Syke nytkin niitä silloin tällöin treenannut. Mutta parempi pidemmällä tähtäimellä, että saa mennä pikkumininä. Tulosta paikanpäällä olivat itseni lisäksi jännittämässä äitini, Sykkeen kasvattaja sekä tietysti seurakaverit. Kun tulos selvisi, jokainen tuli halaamaan ja onnittelemaan. 

Valkoisen villaeläimen oma spesiaalipäivä

Tunnen aina pienen piston sydämessäni, kun lähden Sykkeen kanssa esim. hallille ja Heka jää matkasta pois. Kyllä Hekakin ihan varmasti jollain tasolla tietää, että minne olen menossa. Vaatteista se ainakin sen haistaa sitten jälkikäteen.

Hekalle tarjoiltiinkin toissa toissapäivänä luksusta - se pääsi nauttimaan kahden keskeisestä ajasta minun kanssani. Iltapäivällä ensimmäisenä ohjelmassa oli käynti AlmaVetillä. Suvi ei ole nähnyt Hekaa sitten joulukuun, joten vein sen sellaiseen ihan perus rutiinitarkastukseen. 


Oikeastaan olin inasen huolissani Hekan niskasta ja pyysin Suvia palpoimaan sekä venyttelemään sen kauttaaltaan. Hyvin taipui ja liikkui joka suuntaan eikä korvissa ja hampaissakaan ollut moittimisen sijaa. Tulimme molemmat Suvin kanssa siihen lopputulokseen, että liukkaat tiet ja mahdottomuus päästä liikuttamaan koiria vapaana, on aiheuttanut Hekalle jäykkyyttä lihaksiin. Että tässä se nyt sitten nähdään kuinka tärkeää koirien on päästä liikkumaan monipuolisesti. Nyt vain on ollut niin liukasta. En halua kokea niitä kahden vuoden takaisia kauheuksia enää uudelleen ja siksi en ole uskaltanut juoksuttaa koiria vapaana. Enkä uskallakaan, ennen kuin kevät on pidemmällä ja pelkoa jäästä ei ole. Sitten se vaan harmillisesti näyttäytyy näin. Suvi koplasi myös Hekan nivuset eikä sielläkään tuntunut mitään normaalista poikkeavaa.

Erityisen iloinen olen Hekan painosta, joka oli sekä nyt, että helmikuussa täysin samoissa lukemissa; 6,2 kiloa! Se jos joku on ihan mielettömän mahtavaa! Heka laihtuu niin herkästi ja vielä viime syksynä se painoi 5,4 kiloa. Tähän vaikuttaa varmasti kastrointi, mutta myös erittäin hyvin imeytyvä ruoka. 


Myöhemmin samana päivänä Heka pääsi vielä Aquabarksille uimaan. Varasin ajan oikeastaan sillä varjolla, että pyysin Anskua katsomaan miltä Heka hänen mielestään vaikuttaisi. Hän sanoi samaa kuin Suvi - Hekalla on pientä kireyttä lantion alueella mikä on seurausta yksipuolisesta liikunnasta ja liukkaudesta. Kirottu talvi. Heka ei kuitenkaan uidessa ollut mitenkään voimaton. Se kannatteli itseään hyvin, mutta takapotku oli selvästi lyhyempi kuin edellisellä uintikerralla.

Ohjeeksi sain tehdä kotona tasapainotyynyjumppaa, laittaa pidempien lenkkien jälkeen verkkoloimi päälle ja...viedä Heka hallille. Ravaamaan kivituhkalle. Uinti nimittäin vetreytti sen lihaksia ja kivituhkapohja vetreyttäisi niitä vielä lisää.

Ratatreenit & epikset

Agilityteemalla jatketaan. Mehän ollaan suorastaan "hulluiksi" ruvettu, kun parhaimmillaan on treenattu joka toinen päivä.

Sunnuntaina popparit tarjosivat jäsenilleen koko hallin mitalta ratatreeniä ja hetken asiaa tuumailtuani, päätin käyttää tämän mahdollisuuden hyödyksi.


Saatiin juosta rata kahdesti ja ensimmäisellä kerralla Sykkeellä oli hieman "pallo hukassa." Se haki kyllä esteille hyvin, mutta jotain pientä kuitenkin puuttui. Toinen veto oli huomattavasti parempi, tosin videolla näkyy kuinka Syke juoksee kolmanneksi viimeisestä esteestä ohi. Tuo oli ihan puhtaasti minun mokastani johtuvaa, sillä olin vaivaisen sekunnin myöhässä omassa ohjauksessa.

Eilen sitten meidän oma kotiseura järjesti epikset ja Sykkeen kanssa käytiin tuhlaamassa lahjakortteja mölliradan sekä uusinnan verran. Mölliradalla sai itse valita, että suorittaako kontaktit vai meneekö ohituskaistalla olevien putkien kautta. Rata oli ihan mielettömän kiva profiililtaan! Siellä oli kuitenkin yksi kohta, jonka onnistumista epäilin. Vielä en ihan täysillä luota siihen, että Syke irtoaisi vastaavanlaisissa kulmissa mutta ensimmäisellä kierroksella se sitten teki sen. Toisella kerralla Syke ei sitten irronnutkaan ja se pinkoi pituudesta ohi. Pituus menee nyt treenilistalle kovasta vauhdista suoritettuna.


Voittohan me sieltä sitten kuitenkin napattiin ja vieläpä puhtaalla nollatuloksella ajalla -16,13 s. Pieniä yllätyksiä mahtui molemmille radoille ja ne kohdat minkä epäilin epäonnistuvan, onnistuivat ja sama toisinpäin.

Treenit jatkuu vielä loppuviikosta.

Kohti Jyväskylän pentunäyttelyä - ystävänpäivä AlmaVetillä


Se on sitten maaliskuu ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että messuihin ja pentunäyttelyihin on enää aikaa alle 3 viikkoa.

Olen saanut Aatoksen omistajalta, Julialta, video -ja kuvaterveisiä heidän harjoituksistaan ja siellähän kaikki näyttää sujuvan kuin tanssi. Kirjaimellisesti. 

Yhteistyöklinikkamme, eläinklinikka AlmaVet, järjesti ystävänpäivänä tapahtuman minkä yhteydessä oli mahdollista osallistua käsittely -ja näyttelyharjoituksiin. Koska Aatos on pidemmän matkan päässä, harjoittelukappale tähän tarkoitukseen löytyikin yllättävän läheltä. Sain mukaani Väinön, joka on niin ikään punainen kääpiövillakoira ja samalta kasvattajalta kuin Syke. Alunperinhän minun oli tarkoitus esittää Väinö Jyväskylän pentunäyttelyssä, mutta perheen lomamatka osuu juuri samalle viikonlopulle. Väinön kanssa on kuitenkin tulevaisuudessa tarkoitus pyörähtää muutamassa näyttelyssä, joten tämä oli sillekin erittäin arvokasta treeniä.

Jaana & Aamu

Jaana-kasvattaja oli mukana myös Sykkeen siskopuolen, Aamun, kanssa joka niin ikään osallistuu myös Jyväskylän pentunäyttelyihin tässä kuussa. Oikea Zebec-ryntäys on siis odotettavissa.

Näyttely -ja käsittelyharjoitukset pitivät vuoden 2018 kasvattaja Taina Friman (kennel Peikkovuoren) sekä meidän oma ELL Suvi Heinola.

Väinö Suvin käsiteltävänä

Väinöllä on ollut pieniä haasteita hampaiden käytön suhteen, jätkä tuppaa tutkimaan niillä maailmaa vähän turhankin innokkaasti. Kuitenkin tällä kaverilla on mitä mahtavin luonne ja samalla haluttiin katsoa, että miten Väinö käyttäytyisi allekirjoittaneen kanssa. Kuten kuvasta näkyy, olisimme voineet Suvin kanssa laskea Väinön hampaat yksitellen. Sen verran hienosti antoi ne katsoa.

Aamu Tainan arvioitavana

Miettikääpä itsenne seuraavaan tilanteeseen, nimenomaan pennun näkökulmasta katsottuna: Iso halli, paljon koiria, haukkua, vieras ihminen tulee kopeloimaan ja siinä pitäisi osata seisoa sekä kipittää hienosti sekä ryhdikkäänä. Jotkut pennut ottavat tilanteen lunkimmin, toiset voivat olla enemmän varuillaan. Oma vinkkini on se, että älkää ottako tästä stressiä. Ne ovat pentuja ja ne opettelevat, että miten meidän ihmisten maailmassa kuuluu käyttäytyä. Käykää harjoittelemassa niin monessa eri paikassa kuin se on mahdollista. Tehkää siitä niille pennuille kannattava asia, leikkikää siellä niiden kanssa, palkitkaa niitä. Tehkää itsestänne pennulle maailman siistein asia!

Pyytäkää tuttavianne ja kavereitanne tarkistamaan pennulta hampaat. Ihan alussa voidaan lähteä liikkeelle ihan siitä, että vieras ihminen pelkästään koskettaa kuonoa. Ei mennä suoraan päätä pahkaa suuhun. Pentua palkitaan tästä ja pikkuhiljaa edetään siihen tilanteeseen, että katsotaan hampaat. Kun pentu oppii, että hampaiden katsomisesta seuraa jotakin kivaa, tilanteesta tulee sille positiivinen. Ei tarvitse rimpuilla.

Harjoitukset ja valmistautuminen pentujen kanssa itse koitokseen jatkuvat. Tällä kertaa olimme klinikalla, seuraavalla kerralla jossain ihan muualla.

Itsenäiset in-init & takaakierrot

Syke pääsi mukaan kolmen viikon tehokurssille, missä keskitytään in-inien ja takaakiertojen verbaalikäskyjen vahvistamiseen erilaisissa tilanteissa. Näitä taitoja tarvitaan nykyradoilla, pyllistelyvalssit ja kopterikädet on ihan so last season. Kurssin kouluttajana toimii meidän seuran kisakonkari ja AgiNotesin perustaja; Mari Oksanen. Kaipaan vähän buustia muuhunkin agilityyn kuin pelkkään juoksupuomiin, joten siksi uskalsin ilmoittautua mukaan.

Takaakiertoja on Sykkeen kanssa treenattu melko paljon ja alusta alkaen olen halunnut, että koira suorittaa ne itsenäisesti. Eilen tulikin melkoisena yllätyksenä se, että Syke lähti takaakiertoihin useammasta metristä ja se piti lukituksen vaikka minä liikuin jo kohti seuraavaa tilannetta.


Eniten jännitti nuo in-init. Syke kuitenkin vakuutti Marin jo takaakierto-osaamisellaan, että siirryttiin oitis haasteellisemmalle tasolle. Neiti hiffasi heti mitä siltä halutaan. Pari kertaa olin itse sotkeentua omiin jalkoihin mistä johtuen Syke teki omia ratkaisuja. Silti pääosin Syke teki tunnollisesti töitä ja sen motivaatio ja halu tehdä oikein, on ihailtavaa. Kotiläksyjäkin saatiin ja näitä on hyvä nyt treenata puomin ohella. Tuli myös huomattua se, että juoksupuomin harjoittelun ansiosta Syke ei ole enää yhtään holtiton liikkeissään. Se ei loiki niitä hulluja kamikaze-hyppyjä ja on oppinut vaihtamaan tiukoissa kurveissa laukkaa.

Tämä huomattiin myös tällä viikolla Haukkuvaarassa, minne meille tarjottiin irtovuoroa.


Katsokaa nyt mikä fokusointi, lukitus ja irtoaminen! Ainoa miinus koko treenissä oli tuo kahden aidan yhdistelmä, mihin ohjeistettiin tekemään ennakoiva valssi. Kuten näkyy, se hidastaa koiraa huomattavasti. Jos Syke osaisi jo in-inin, olisin ehdottomasti käyttänyt sitä tuohon. Syke sai myös kehuja maata viistävästä tavastaan edetä radalla. Se pitää pään alhaalla eikä nosta sitä ylös. Se ei ole tälle rodulle luontaista, sillä villakoiran kuuluu kantaa päätä ryhdikkäästi korkealla. Sykkeelle palkka on tullut aina maan tasalta, mutta uskallan väittää että osittain se on sillä geeneissä. Nimittäin Sykkeen emä. Molla, juoksee todella virtaviivaisesti ja matalana.

Niin tai näin, kyllä olen tuosta punaisesta pikkusintistä ihan tajuttoman ylpeä!