Mitä kuuluu juoksupuomille?

Olen orjallisesti noudattanut helmi-huhtikuun ajaksi laatimiani treenisuunnitelmia, käytännössä rampataan hallilla kaksi kertaa viikossa. Toisinaan ihmettelen tähän kaikkeen käyttämääni aikaa, vaivaa ja myös rahaa mutta ajatus siitä, että kyllä tämä kaikki on sen arvoista ja palkitsee vielä jonakin päivänä, auttaa puskemaan määrätietoisesti eteenpäin.

Tilanne on tällä hetkellä hyvä, olemme päässeet siirtymään lankuista kokonaiseen, madallettuun puomiin. Yksi asia on kuitenkin herännyt ?-merkiksi mielen päälle tässä viimeisen viikon aikana. Nimittäin nuo tämän hetken osumat. Nyt kun Syke on selvästi rennompi eikä jännitys enää hallitse sen mieltä, on vauhtikin tottakai kasvanut ihan eri mittakaavassa. Alussa osumat menivät selvästi 1 ja 2 pielan väliin, lähelle 1 pielaa. Nyt kuitenkin vauhdin lisääntyessä takajalat on siirtyneet enemmän lähdelle 2 pielaa, lähelle rajaa. Tämä on selvästi tuntunut koiralle optimaalisimmalta osumakohdalta kovassa vauhdissa. 

Tässä video.


Tänään kävimme jälleen hallilla tekemässä puomioheiset ja toteutin samalla pienen "eläinkokeen", jotta sain jotain vahvistusta omalle teorialle. Jos osumaa yritetään saada alemmaksi, Syke muuttuu epävarmemmaksi ja vauhti selvästi hidastuu. Kun taas ylhäällä kuvailemani, optimaalinen osumakohta on ja pysyy eikä Syke ole yhtään epävarma, saatika himmaile. Laitoinkin tilanteesta ko.videon ja kysymyksen ilomme-juoksarilaisten suljettuun facebook-ryhmään ja odotan koutsien vastauksia. Yhden kommentin sain jo toiselta treenaajalta ja hän olisi meidän tilanteessa hyvin tyytyväinen kun kerran osuu vakiona tuohon mihin nyt. Tähän uskon itsekin, mutta kuunnellaan nyt vielä koutsien näkemykset asiaan.

EDIT//Sain yhdeltä koutsilta ryhmässä viestin, että Sykkeen kannattaa antaa vakiinnuttaa tämä suoritustapa. Osuma on keskellä kontaktialuetta eli hyvin puhdas suoritus. Venyttää laukan niin, että lopputulemana on hänelle optimaalinen suoritus. 

Viikon puoliväliin olin merkinnyt treenien aiheeksi keppejä, mutta meille tarjoutui mahdollisuus käydä tuuraamassa Haukkuvaarassa joten mikäpä jottei. Saatiin tehtyä niitä keppejä sielläkin ja hyvä niin, koska erilaiset esteet, eri halli ja pohja ei ole tässä vaiheessa yhtään pahitteeksi.

Jotain uutta ja kevyttä - Heka testaa Laihiaa #kotimaastakoiralleni

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Päivää vaille kaksi viikkoa sitten meille saapui odotettua postia Karijoen suunnalta. Paketista paljastui ihan uusinta hottia, jotka löytävät tiensä kauppojen hyllyille 1.3.2020 alkaen.


Kyseessä on paljon toivottu ja odotettu uutuus: Laihia, joka on nimensä mukaisesti kevyttä evästä. Rasvaa siinä on vain 9,9% ja runsas kuitupitoisuus varmistaa, että koiruus pysyy pitkään kylläisenä eikä jatkuva näläntunne mouruile. 

Koe-eläimeksi tähän testiin valikoitui Heka. Koska Hekan suolisto ei ole kunnoltaan täysin normaali, eikä se koskaan sellaiseksi tule palautumaan vaikka pakki onkin äärimmäisen hyvin kuntounut, mitään suurta lihomisen vaaraa sillä ei tästä johtuen ole. Ruokahalu on kuitenkin nykyään jopa liiankin hyvä, mihin varmasti vaikuttaa kuntoutuneen suoliston lisäksi myös kastraatio. Hetkittäin tuntuu siltä, että ihan kuin tuolla koiralla olisi nälkä tämän tästä. Savoa ja/tai Lappia menee yhteensä se suurinpiirtein se 2dl per päivä (eli 1 dl aamulla ja sama illalla) sekä siihen kylkeen vielä lihaa. Annosmäärää en juurikaan voi tästä enää hilata ylemmäksi, koska sitten mennään jo ähkyn puolelle. Laihia taisi tuoda kaivatun ratkaisun meidän "pulmaan."


Laihiassa on käytetty eläinperäisen proteiinin lähteenä kanaa ja kuituna kauraa sekä tietenkin perunaa ja pellavaa. Lisäksi siihen on lisätty vielä erikseen c-vitamiinia ja msm:ää. Eritoten minua kiinnosti noiden kahden, jälkimmäisenä mainitun yhdistelmävaikutus. Pikainen googlaus kertoi sen, että c:n ja msm:n yhdistelmä toimii nivelten sekä rustojen rakennusaineena ja ylläpitää ne liikuntakykyisinä. C-vitamiini puolestaan auttaa rikin imeytymistä kehoon, jota msm sisältää.


Muistanette kun kirjoitin Dagsmarkille tässä taannoin blogitekstin koirien suolistoon liittyvistä ongelmista. Siellä tulin maininneeksi, että msm (todella suurina pitoisuuksina) on yksi lukuisista närästyksen aiheuttajista. Heka on nimittäin joitakin vuosia sitten reagoinut erääseen nivelravinteeseen, joka sisälsi msm:ää ja jouduin lopettamaan sen antamisen siihen paikkaan. Minun piti tovin verran miettiä todella vakavasti, että uskallanko tehdä tämän "eläinkokeen" Hekan kanssa. Otin riskin. Todella ison sellaisen. Hiljainen ääni alitajunnassa kuitenkin sanoi, että Dagsmarkiin voi luottaa.

Riskinotto kannatti. Heka on syönyt Laihiaa sekä Savoon sekoitettuna, että ilmankin. Närästystä tai minkäänlaista suoliston epätasapainoisuuteen viittaavaa oireilua ei ole ilmennyt. Ei niin mitään. Heka tulee tästä(kin) hetkestä eteenpäin saamaan Laihiaa Savon sekä Lapin rinnalla. Jo näiden kahden viikon aikana olen huomannut, ettei tuo koira ole myöskään tämän tästä notkunut ruokatynnyrin lähettyvillä. Tämä kokeilu opetti minulle itselleni jälleen uudenlaista asiaa ruokintaan liittyvistä "myyteistä." Msm vaikuttaisi sopivan c-vitamiinin kanssa, kohtuullisina pitoisuuksina myös närästäville koirille.

'Cause we're back! #treenitaukolusittu

Kuun vaihtuminen tiesi tottakai myös treenitauon loppumista! Syke meinasi suorastaan irrota villoistaan, kun lauantaina pakkasin treenivermeitä propakkiin ja karautettiin hallille.

Meillä ei ole nyt seuraavaan neljään kuukauteen fyysistä ryhmäpaikkaa ollenkaan, vaan lunastin oikeuden pelkästään itsenäistä treenaamista varten. Syystä että treenilistalla on paljon levällään olevaa "pikkusälää", joista tärkeimpinä on saada puomi ja keinu varmoiksi, jotta saadaan ne liitettyä ensin osaksi rataa ja huhtikuussa toivottavasti myös itse kisaradoille.


Lauantaina tehtiin ihan tarkoituksella pitkää suoraa, sillä tiesin ettei Syke pysy liitoksissaan tauon jälkeen ja annoinkin siten sen päästellä patoutumat kertalaakista pihalle. Sunnuntaina jatkettiin puomin kanssa siitä, mihin se jäi ennen taukoa. Hieman kyllä mietitytti, että mitä koiran mieleen on jäänyt koska alettiin juuri päästä vauhtiin kun kalenteri kääntyi tammikuulle. Kertauksena: Puomin ylös -ja alasmeno saatiin nostettua minikorkuisen pöydän päälle joulukuussa, edelleen koiran tunnetiloja kuunnellen. Osumat alkoivat palautua mieleen ja niitä tulikin useampi hyvä kpl. Saatiin otettua vauhtilähtöjä puomille myös siivekkeen takaakierron kautta. 


Eilen sitten nostettiin ylös -ja alasmeno maksikorkuisen pöydän päälle. Alkaa olla punaisessa taskuraketissa ihan tosissaan pitelemistä. Puomi imee sitä tällä hetkellä todella vahvasti ja se oli yksi tavoitteista jotka Juulia meille asetti = Syke tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi puomilla. Osumatkin olivat pääpiirteittäin hyviä, muutamia ihan semiok-suorituksiakin tuli. Tilasin jo ennen joulua meille uuden mattotargetin, joka olisi tarkoitus ottaa pikkuhiljaa käyttöön ja jättää tuo valkoinen pois. Pohjia on tehty jo ahkerilla olohuoneharjoituksilla. 

Toive on, että pystyttäisiin palaamaan täyskorkealle puomille ennen Juulian seuraavaa kurssikertaa, joka on kolmen viikon päästä. Treenit siis jatkutkoon uudenlaisella motivaatiolla ja nosteella.

#tiedätmitäsyötät - testissä Rahulan kalkkunajauheliha

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Niin se jo tammikuukin vaihtui helmikuuksi ja jälleen on aika testailla Rahulan tuotteita. Pääsimmekin pitkästä aikaa palaamaan pakastimien äärelle, sillä mukaan lähti useampia, 300 gramman pötköjä kalkkunajauhelihaa. On muuten ihan mielettömän kätevän kokoisia tämmöisille pienemmille syöjille. Henkisesti siis, fyysisestä puolesta en tiedä kun tuntuu olevan pohjattomat vatsat. Pääosa Rahulan kanssa tehtävässä yhteistyössä on edelleen Sykkeellä, mutta sivurooliin astuu tässä kuussa myös Heka. Syke varmaan ratkeaisi "riemusta" jos tietäisi, että Heka tulee sen apajille rääppimään. Ei kuitenkaan kerrota siitä sille mitään.


Kalkkunajauheliha on yksi monista, Rahulan omista raakapakastetuotteista ja ne ovat kaikki 100% kotimaista laatua kuivaherkkujen lisäksi. Kysyessäni henkilökunnalta onko liha luullista vai luutonta, oli ilahduttavaa kuulla kuinka helpoiksi huomata nämä kaksi asiaa on kuluttajan näkökulmasta tehty. Mikäli pötkössä ei lue erikseen "luullinen", se on silloin täysin luuton tuote. 

Syy miksi otin myös Hekan tähän ns. "koe-eläimeksi" on se, että tämä jauheliha osoittautui laadultaan huomattavasti paremmaksi kuin mitä olen joskus aiemmin vastaavia nähnyt. Hekan suoliston vuoksi lihan täytyy olla sitä itse lihaa eikä se saa sisältää yhtään jänteitä eikä sidekudoksia. Tästä syystä olen jo yli kahden vuoden ajan hankkinut Hekalle lihat ihan tavallisen ruokakaupan lihahyllystä -tai tiskistä. Tässä voisi nyt kuitenkin olla aika potentiaalinen mahdollisuus ottaa pitkästä aikaa ruokintaan mukaan lemmikkitarvikeliikkeestä saatavaa lihaa. Koska Heka ei kykene sulattamaan myöskään raakaa lihaa, oli meillä tiedossa pitkästä aikaa kokkailusunnuntai.


Jaoin tuon pötkön siten, että kypsensin siitä n. 250 grammaa ja loput 50 grammaa jätin raakana Sykkeen ruokakuppiin. Sekoitin lihaan kaksi ruokalusikallista laktoositonta rahkaa, levitin seoksen pellille ja annoin paistua uunin keskitasolla 200 asteessa n.15-20 minuuttia.


Kuten kuvasta näkyy, yksi utelias kirsu ilmestyi nuokkumaan keittiön puolelle. Koska haju oli Hekan mielestä suorastaan vastustamaton, annoin sen jo pienesti koemaistaa ja hyvä ettei siinä ahneuksissaan vienyt allekirjoittaneen sormiakin. Tulen palaamaan tähän aiheeseen vielä tarkemmin kuun loppupuolella, jolloin osaan varmemmin sanoa mitä Heka on kaikinpuolin tästä tuumaillut.


Syke sai oman osansa kalkkunajauhelihasta raakana, sekoitettuna raakatäysravintopullan kanssa. Ei varmaan yllätä ketään, että semmoisten 20 sekunnin päästä kuppi oli huolellisesti kiillotettu reunoja myöten. Minulla on ollut jo jonkin aikaa pohdinnassa ottaa Sykkeelle Dagsmarkin ja noiden pullien oheen ihan pelkkää lihaa täydennysravinnoksi. Nyt taisi löytyä sille sopiva kombo. 

#parastarahulaa #avainlipputuote #tiedätmitäsyötät