Uusi yhteistyökumppani - Rahula

Yhteistyössä: Rahula

Blogin oikeaan sivupalkkiin ilmestyi noin kaksi viikkoa sitten uuden yhteistyökumppanimme logo. Rahula Jyväskylä halusi liittyä meidän taakse ja tottakai me tähän ilman muuta suostuttiin.


Kuten olen jo useasti tullut todenneeksi, kotimaisuus on meille erittäin tärkeä arvo jaettavaksi. Rahula valmistaa sekä myy kotimaisista raaka-aineista valmistettuja lemmikkieläinten ruokia sekä tarvikkeita. Lisäksi valikoimiin kuuluvat vahvasti mm.suomalaiset kuivaherkut ja raakapakasteet. Olen itse nähnyt sekä kokenut, että miten hyvät ja kauas kantavat vaikutukset kotimaisilla tuotteilla molempien koirieni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on.

Pääasiassa Rahulaan liittyvässä yhteistyössä seikkailee Syke, sillä Hekalla on melko rajoittunut ruoka -ja herkkuvalikoima. Ei se kuitenkaan täysin paitsioon tule jäämään.

Lämmin kiitos Rahula ja tervetuloa porukkaan! Olemme todella otettuja, että pyysitte meitä mukaan yhteistyöhön! Odotamme innolla tulevaa.

Virallinen kilpailu-ura startattu LUVAn arvoisesti

Se päivä koitti viime lauantaina. Syke aloitti kisaauransa virallisesti tutun sekä turvallisen kotihallin uumenissa. Kisat tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari ja vaikka tuomari nimellisesti tuttu minulle onkin, en ole kertaakaan hänen ratojaan päässyt juoksemaan. Ratoja oli tarjolla neljä (2x agility ja 2x hypäri), joista olin ilmoittautunut kahdelle jälkimmäiseksi mainitulle.


Syke starttasi pikkumineissä toisena ja kaikista tärkein tavoite oli ennen kaikkea hakea kokemusta. Päätin antaa koiralle hieman enemmän "tukea" ja mm.kepeillä autoin sitä jonkin verran. Syke hiukan hämmentyi tästä, koska se etenee kuitenkin itsenäisesti ja tuijotteli kuin kysyen "mitä siinä heilut?"  Syke sitten ilmeisesti päätti, että otetaan tästä nyt sitten kokemuksen lisäksi NOLLAVOITTO (-10,12 s) ja ensimmäinen LUVA-merkintä kisakirjaan! Se tuntui uskomattomalta ja tuntuu edelleen, ihan en tuollaista osannut odottaa. Toinen hypäri juostiin vasta iltapäivällä, joten ihan ei neljän tunnin mittainen odottelu hontsittanut paikanpäällä, joten käytiin siinä välissä kotona nukkumassa.

Ei ole toisessakaan hypärissä moitittavaa. Kepeillä annoin Sykkeelle nyt enemmän siimaa ja tehtiinkin puhdasta rataa, kunnes...ohjaaja vain oletti loppusuoralla eikä ottanut koiraa tarpeeksi haltuun = Syke juoksimaalihypyn ohi ja hyppäsi sen väärältä puolelta. Mutta eipä tuo kyllä harmittamaan jäänyt, Syke oli jo ylittänyt kaikki ennakko-odotukset. Varsinkin kun muistelen, että miten Hekan kanssa tahkottiin aikoinaan lähes puoli vuotta ensimmäistä nollaa.


Realistinen tavoite oli, että Syke olisi valmis virallisiin vasta myöhemmin syksyllä. Koira kuitenkin edistyi odotettua nopeammin (kiitos ajatteleva agilitykoira-verkkokurssin) ja kynnys oli matala lähteä testaamaan opittua tutussa ja turvallisessa hallissa.

Omistaja osteopaatin käsittelyssä

Niin se tämäkin päivä koitti, kun eilen koirien sijasta osteopaatille marssikin tämä kaksijalkainen. Olen varmasti yksi laiskimmista hoidattamaan myös itseäni, vaikka ihan yhtä lailla minun tulisi pitää itsestäni huolta jotta pystyn olemaan koirieni arvoinen ohjaaja. Olen tasan kerran käynyt hieronnassa vuonna 2015. Ainoa päällimmäinen muistikuva siitä on hirvittävä kipu ja koko selän alueen mittaiset mustelmat, etten pystynyt nojaamaan yhtään mihinkään kokonaiseen viikkoon.

Kuva - Jouni Parkkonen

Halusin saada apua jo toista kuukautta kipuilleeseen, oikeaan polveeni jonka loukkasin kesäkuun alussa kilpailutilanteessa. Kipu on ollut sellaista on off-tyyppistä. On viikkoja, jolloin se on selvästi parempi ja sitten on taas hetkiä kun jo pelkkä seisominenkin sattuu. Kuitenkin paras lääke siihen kipuun on tuntunut olevan liike, joten harjoittelemaan ja kilpailemaan olen kaikesta huolimatta pystynyt. Kuitenkaan en ole pystynyt antamaan radoilla täyttä panosta ja agilityssa on ihan yhtä tärkeää se, että koirien lisäksi myös ohjaaja on kunnossa. Kävin polven takia jopa lääkärissä kesäkuussa, mistä sain diagnoosiksi venähdyksen ja sivusiteiden osittaisen venymisen sekä passituksen fysioterapiaan. Lääkärin neuvoista sekä fysioterapeutin jumppaohjeista huolimatta kipu oli ja pysyi. Hetkittäin se jopa paheni. Viime torstaina menetin hermoni lopullisesti, otin härkää sarvista ja varasin suosituksen rohkaisemana ajan osteopaatti Sini Korhoselle Optimovelle.

Olen itse nähnyt, että miten positiivinen vaikutus osteopatialla on ollut kumpaankiin koiraan. Toivoin ja uskoin, että ehkä minä nyt saisin vihdoin ja viimein heittää kivuille hyvästit.

Sini otti ensin perustiedot ylös, tiedusteli sen jälkeen kaiken mahdollisen vaivaan liittyen ja teki alkukartoituksen minun seistessä. Hän oli aidosti kiinnostunut miksi olin tullut hoitoon ja lupasi auttaa. Osteopatiassahan koko keho otetaan hoidossa huomioon eikä keskitytä pelkästään kipuilevaan alueeseen. Jos joku siellä nyt miettii mihin kaikkeen osteopatialla voidaan vaikuttaa, niin täältä voipi käydä lukemassa.

Itse hoito oli todella miellyttävä. Olin nukahtaa selän ja lantion käsittelyn aikana. Tunsin Sinin kädet ainoastaan jalkojen, ristiluun, lantion ja selän päällä. Ei runnomista, niksauttelua tai muuten epämiellyttävää painelua.  Ei siis yhtään mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa kipua. En enää yhtään ihmettele, että miksi Heka & Syke pitävät tästä hoitomuodosta. 

Polvi ei ollut se pääsyyllinen kipuun, vaan kehon yläosa. Lantioni on yliliikkuva ja nyt kun asiaa miettii pidemmälle, agilityssahan alakroppa on ohjaajalla kovimmalla rasituksella. Jos yläosa ei liiku ja se jää vähemmälle liikunnalle, se jumiutuu ja se sitten vaikuttaa suoraan lantioon, alaselkään, ristiluuhun ja jalkoihin. Polvessani oli hieman turvotusta ja nestekertymää, joka sai tuntemaan että ihan kuin siellä välissä asustelisi kuula. Hoidon loputtua hieman huimasi ja olo oli muutenkin väsynyt. On aivan normaalia, että keho reagoi hoitoon sen jälkeen. Olin koko eilisen päivän melko uninen eikä työnteosta meinannut tulla mitään. Lisäksi illalla tunsin alaselässä lämpöä ja tänä aamuna töihin tullessani iski hetkellisesti todella huono olo. Sini sanoi, että näistä ei kannata olla huolissaan sillä keho opettelee takaisin tasapainoon.

En voi sanoin kuvailla tätä tunnetta, kun mihinkään ei enää satu. Pitkään jatkuneissa kiputiloissa voi vaatia useammankin hoitokerran, ennen kuin kroppa saadaan oikeaan asentoon. Mutta jo sen ensimmäisen hoitokerran jälkeen eron entiseen huomaa kyllä. Minulla oli niinkin hyvä onni matkassa, että keho lähti avautumaan todella hyvin ja tästä eteenpäin käynnit on pääasiassa ennaltaehkäiseviä. En enää aio laiminlyödä omaa hyvinvointiani. Sinistä taisi tulla minun luotto-osteopaatti, sillä seuraavan ajan ajattelin buukata jo ensi kuulle.